Mul on vähän suru

Jotenkin mä ihastuin ihan täysillä sun kuviisi. Aloin laittaa omia kuviani nettiin- muka sinulle. Niin kuin näkisit niitä koskaan.

Kun mulla ei elämässä oikeesti ketään muutakaan ole pitkään aikaan ollut. On vain vanha avioliitto ja mies vuodelta x. Joka ei halaa.

Oon nyt vähän surullinen. En uskalla pitää sinusta. Tuntuu kuin sanani sinulle leijailisivat ympärilläni ja itseasiassa koen nyt itseni torjutuksi. Ja sekin on kai vaan omaa kuvitelmaani.

Voih! Miks mä oon aina se, joka on yksin ja mahdottomassa kulmassa? En mä tiedä, mitä mä voisin tehdä.