Tarinoita huumeiden käytön aloittamisesta ja lopettamisesta

Anonyymi

En ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut Suomi24-palstalle, joten ajattelin nyt aloittaa tällaisella postauksella. Olen polttanut ensimmäisen kerran kannabista 17-vuotiaana n. 10 vuotta sitten. Aluksi käyttö oli vähän harvempaa, sillä asuin vanhemmillani eikä kaveripiirissäni katsottu hyvällä pilven pössyttelyä. Jossain vaiheessa kaveripiiriini alkoi ilmestyä päihteiden käyttöä, myöhemmin kannabiksen polttamista ja myös satunnaista pirin vetämistä. Tämä vaikutti itseenikin siten, että sain tavallaan oikeutuksen päihteiden käytölle kun muutkin kaverit alkoi käyttämään päihteitä.

Viimeiset kolme vuotta olen poltellut lähes päivittäin. Olen myös käyttänyt muitakin huumeita, kuten amfetamiinia ja sieniä, mutta harvemmin. Kunnes. Muutama kuukausi sitten tapasin ihanan tytön, jonka kanssa harrastin polttelua melkein joka kerta kun nähtiin, Tämähän oli aivan ihanaa, sillä aiemmin olin poltellut kavereiden kanssa tai yksin. Tämän tytön läsnäolon vaikutuksesta elämässäni sain voimaa ensimmäistä kertaa kieltäytyä polttelusta ja silti tuntea oloni hyväksytyksi, joten ryhdyin tuumasta toimeen ja lopetin polttelun kokonaan kuukausi sitten.

Nyt oloni on, kuin henkinen kehitykseni olisi alkanut siitä pisteestä, mihin silloin jäin kun aloitin kannabiksen polttamisen. Tunnen olevani henkisesti 17-vuotias, enkä oikein ymmärrä mitä ympärilläni tapahtuu. En ole enää yhtä syvällinen kuin olin kannabista käyttäessäni, mutta en myöskään tunne yhteyttä normaaliin maailmaan, jossa käydään töissä ja ollaan osa yhteiskuntaa. Tuntuu siltä, etten kuuluisi enää huumeiden käyttäjien enkä normaalienkaan ihmisten maailmaan.

Onko tällainen psykologinen taistelu normaalia ja kauanko tätä piinaa kestää? Joudunko pelkäämäämään retkahdusta kuinka kauan?

Tuntuu siltä kuin olisin ollut vuosien parisuhteessa Mary Janen kanssa, eikä muille ihmissuhteille ole oikeastaan ollut sijaa. Helvetti.

Minkälaisia tarinoita teillä on käytön aloittamisesta ja käytön lopettamisesta?

PS. Musta tuntuu että mulla olisi asperger, vai onko se vain sitä millaiseksi pilvipäät muuttuvat jos heillä ei ole tarpeeksi sosiaalisia kontakteja.

1

80

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mullakin oli nuoresta asti päihdeongelmia, sekakäyttöä.

      Toi kaikki ajattelu yhteiskuntaan kuulumisesta, ja omista ajatuksista itseään kohtaan johtunee kai pitkälti siitä, kun on vuosikaudet ollut jollain lailla syrjässä muusta yhteiskunnasta, ns. normaalimpaa elämää elävistä ihmisistä.
      ( mikä nyt sit on normaali...? )

      Suurin osa kavereista on ollut samanlaista huuruista elämää viettäviä, yhteiskunnan ulkopuolella, omissa porukoissaan.
      " Sekopäissään " ollessa ei useinkaan tule puhuttua laajemmin kaikesta yhteiskuntaa koskevista asioista, eikä tietoakaan kerry asioista samalla tavoin, kun yksinkertaisesti paljon mikään ei kiinnosta siinä vaiheessa.

      Itselläni ainakin meni vajaat 20 vuotta elämästäni tavallaan ihan hukkaan. Vuosikausiin en tiennyt oikeastaan mistään mitään, hyvä kun istuvan presidentin tiesin.
      Ei mikään kiinnostanut, en välittänyt juurikaan mistään, edes itsestäni.

      Toisaalta kun se kaikki on nyt takanapäin, väliin jäänyttä elämää voi saada takaisin. Ei koskaan ole liian myöhäistä. Voi alkaa kiinnostuneempana ottaa maailman menosta selvää, ja yrittää asettua uudestaan ns. tavalliseen elämään.
      Toki se herättää kaikenlaisia ajatuksia, pelottaakin jopa, tuleeko mistään enää mitään, opinko enää mitään, hyväksytäänkö minua enää mihinkään..jne.

      Ne voivat tuntua isoilta asioilta, vaikeiltakin, mutta on hyvä alkaa rohkeasti yrittää pärjäämistä itsen ja muiden kanssa.
      Onhan se jo iso hyppy eteenpäin, kun on saanut päihteet jätettyä.
      Siitä pikkuhiljaa eteenpäin, ei liian isoja toiveita ja haaveita, ja takapakkiakin voi tulla, sitä ei kannata säikähtää.

      Ihmissuhteet, parisuhteetkin loppujen lopuksi toimivat paremmin selvin päin ollessa. Vaikka ei sekään aina niin ruusuista ole.

      Psykologista työskentelyä tällainen todellakin vaatii, mutta seuraukset, kuinka hyvältä eläminen alkaa pikkuhiljaa tuntua, on sen työn arvoista.

      Suurin merkitys asiassa on kai sillä, että voi vielä nauttia elämisestä selvin päin, ja ennen kaikkea siitä, että nyt on parempi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Sun ja kaivattusi

      ikäero? Kumpi vanhempi, m vai n?
      Ikävä
      88
      1517
    2. Kesän odotuksia hyrynsalmella

      Kyllä kesällä hyrynsalmellakin on mahdollisuus osallistua kylän menoon monella tavalla . On kaunislehdon talomuseolla
      Hyrynsalmi
      10
      1380
    3. Kai sä näät

      Ku sua katson et olen aika rakastunut. Rakkaus ei vain ole aina niin yksinkertaista
      Ikävä
      75
      1146
    4. Mikä on ollut

      Epämiellyttävin hetki sinun ja kaivattusi romanssissa?
      Ikävä
      115
      1109
    5. Katsotko mieluiten

      Kaivatussasi mitä?
      Ikävä
      67
      1078
    6. Tämän hetken

      Terveiset kaivatullesi ⬇️
      Ikävä
      75
      971
    7. Vieläkö sä toivot

      Meidän välille jotain?
      Ikävä
      68
      905
    8. Anne Kukkohovi ei myykkään pikkuhousujaan

      Kyseessä oli vain markkinointitempaus. Anne höynäytti hienosti kaikkia ja Onlyfans-tilinsä tilaajamäärä lähti jyrkkään n
      Maailman menoa
      255
      890
    9. Voi Rakas siellä

      Olet ollut mun ajatuksissa taas koko päivän. Olet ihmeellinen kertakaikkiaan ja arvostan sinua niin paljon❤️Minulla ei o
      Tunteet
      12
      831
    10. Pidätkö kaivatustasi

      Minkä vuoksi erityisesti? Mikä hänessä vetoaa?
      Ikävä
      33
      813
    Aihe