Onko teillä kokemuksia siitä kuinka nopeasti joku kuuntelussanne oleva kappale tai teos on kulunut soitettaessa ikään kuin puhki jolloin se ei enää jaksa kiehtoa tai kykene vaikuttamaan tunteisiin yhtä voimakkaasti kuin aluksi semminkin kun se on joskus aidosti ja syvällisesti niin tehnyt eikä tämä vaikutus ole perustunut vain pintapuoliseen ja musiikin pintatason ilmiöiden aiheuttamaan ensiviehätykseen kuten vaikka johonkin jousikudokseen ja josta hetkellisesti aiheutunut lumontunne on ajan mittaan haihtunut tai kauhtunut, näivettynyt ja lakastunut kuin kukka jonka jälkeen teos saattaa tuntua loppuun kuluneelta ja puhki kalutulta ellei kyse ole suuresta mestariteoksesta joka säilyttää tuoreutensa, ajankohtaisuutensa ja elinvoimaisuutensa ajattomana kulumatta puhki käytännössä lainkaan vaan omaa ehtymättömän kyvyn vaikuttaa väkevästi tunteisiin ja synnyttää yhä uudestaan emotionaalisia kokemuksia jotka eivät osoita laantumisen merkkejä?
Opin tämän puhki kulumisen käsitteen eräästä Toivo Kuulan musiikille omistetun CD levyn levyvihosta jossa todettiin että Kuulan pianotrio A duuri ei kulu kuuntelussa hevin puhki.
Itselläni ei musiikin mittaamattomia metafyysisiä tai emotionaalisia syvyyksiä luotaavan kuuntelun puitteissa ole tästä juuri minkäänlaisia esimerkkejä, koska olen ollut nuoruudessani yhdestä ja samasta teoksesta ainoastaan yhden kerran kulloinkin hyvin vaikuttunut ja käsittämättömän voimakkaita emotionaalisia kokemuksia saanut ehkä joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta jolloin olen kuunnellut samaa teosta useamman kerran koska kokemukset ovat aina hyvin ainutlaatuisia ja ainutkertaisia enkä pysty sanomaan kuluisivatko ko. teokset toistuvassa syväluotaavassa kuuntelussa puhki, mutta olen lukenut jostakin musiikkilehdestä että joku mahdollisesti musiikkikriitikko tms. oli saanut toistuvasti ja yhä uudelleen käsittämättömän voimakkaita emotionaalisia kokemuksia Beethovenin Eroicasta, joka on säveltäjän tuotannossa vielä suhteellisen varhainen vaikkakin suuri merkkiteos että se tuntuu minusta todella hämmästyttävältä suoritukselta ja saavutukselta mutta ehkäpä kyseisellä henkilöllä on ollut äärimmäisen voimakkaasti kehittynyt ja loistava vastaanottokyky joka on mahdollistanut tämän sillä minäkään kun en ole sieltä kaikkein musikaalisimmasta päästä musiikin harrastajana. Aikoinaan yo kokeeseen päntätessäni keskityin useampana iltana kuuntelemaan hurmiossa Haydnin Luomisoratorioita päivän aikana kertyneen sielun kuorman kirvoittamiseksi ja puhdistumiseksi ja koin katharsiksen eikä teos tuntunut kuluvan millään puhki.
Myöskään minulle läheisten suomalaissäveltäjien sinfoniat eivät tunnu kuluvan millään puhki vaikka voi olla että jatkuvassa kuuntelussa musiikin vaikutus ei ole aina yhtä pakahduttava mutta on silti hämmästyttävää kuinka hyvin ne ovat kestäneet aikaa ja säilyttäneet tuoreutensa jaksaen kuuntelukerrasta toiseen ällistyttää tenhovoimallaan jos jaksan samaistua ja eläytyä voimakkaasti musiikkiin kuten jälleen kerran Merin sinfoniaa äsken taas kuunneltuani vaikkakaan hektisyydestään huolimatta sen vaikutus ei ole Beethovenin ja Mozartin syvällisen vaikutuksen tavoin luihin ja ytimiin asti menevä pikaista romanttisen haltioitumisen tunnetta tavoiteltaessa vaikka erään kerran tosin kuuntelin Meri sinfoniaa vanhempieni parisängyllä maaten musiikin voiman painaessa rintakehääni sängyn patjaa vasten kokiessani jonkinlaisen fyysisen katharsiksen..
Kuinka äkkiä teos kuluu puhki?
2
80
Vastaukset
- Anonyymi
Elgarin marssit ovat kieltämättä ovat komeita ja loistokkaitakin mutta liian mahtipontisia makuuni. Vaikka on myönnettävä että pomp and circumstance marssi nro yhden keskusmelodia on niin liikuttavan kaunis että sitä kuunnellessa tulee miltei tippa silmään ja siitä tuli Elgarin sovitettua se kuorolle laulettuna epävirallinen englannin toinen kansallislaulu. Vaikuttavampi ja mahtavampi minusta kuin finlandia hymni. Eikö olekin tunteisiin vetoava kaikessa aristokraattisessa arvokkuudessaan?
Elgarin jälkeen kuunneltu Tuukkasen myrsky osa Meri sinfoniasta sai minut kohottautumaan äärimmäisen kiihottuneena ylös kohti korkeuksia ja jopa hieman huohottamaan musiikin pakahduttavasta voimasta eli että kyllä meillä suomessakin on osattu luoda vaikuttavaa musiikkia joka on sitten ikävä kyllä jäänyt suositumpien säveltäjien varjoon kaanonin katveeseen. - Anonyymi
Oletko aloittaja koskaan lukenut omia kirjoituksiasi jälkeen päin? Näin ulkopuolisena vinkkaan, että välimerkkejä, kuten pilkkuja ja pisteitä, saa käyttää ihan vapaasti.
On aika helkkarin työlästä lukea tuollaisia koko kappaleen mittaisia virkkeitä, joissa pisteitä löytyy vain lyhenteiden perässä ennen loppupistettä. Työläys nimittäin tarkoittaa sitä, että teksti uhkaa jäädä lukematta. En ole vielä lukenut niistä ensimmäistäkään, enkä tiedä, tulenko lukemaankaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos yhdistät nimikirjaimet
Jos yhdistät sinun ja kaivattusi ensimmäisten nimien alkukirjaimet mitkä nimikirjaimet tulee? Sinun ensin ja sitten häne1107030- 954541
Mies vinkkinä sulle
Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista524277Kyllä se taitaa olla nyt näin
Minusta tuntuu et joku lyö nyt kapuloita rattaisiin että meidän välit menisi lopullisesti. Sinä halusit että tämä menee493637- 513608
- 1923545
Odotan että sanot
Sitten siinä että haluaisit vielä jutella kahdestaan kanssani ja sitten kerrot hellästi että sinulla on ollut vaikea san243019- 502603
- 131974
Olet oikeasti ollut
Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.191902