Deprakine vai opamox

Hei lääkäri se on joka sanoo mitä nappeja vedetään. Ei sinun sitä tarvitse miettiä.

Varsinaisesti lääkevalintaan minullakaan ei ole vastausta, mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että eksaktia tietoa ei näistä asioista ole olemassa. Kokeillaan ja kysytään potilaan mielipidettä - mikä lie hyväkin. Vertaistuki on minunkin mielestäni paras keino saada monipuolista tietoa asioista.
Epävakaa, ajoittain masentunut ja ahdistunut täälläkin, joten jos kaipaat yksityistä yhteyttä: ponnie.kiventiera@gmail.com

Masennus, ahdistuneisuus ja CPTSD myös itsellä. Olen epävakaan vanhemman tuotos, ja epävakautta jonkin verran myös itsellä. Diagnostiikka on vielä keskeneräinen.

PMDD tosi raskas. Yleensä noin kaksi viikkoa ennen kierron loppua masennus alkaa pahentua ja ajatukset kuolemasta vallata päiviä sitä tiheämmin mitä lähemmäs päätepistettä päästään. Tätä PMDD:tä lääkärit eivät ole halunneet alkaa lääkitsemään kun eivät tunnu sitä jotenkin ottavan tosissaan. Masennusta kun on muutenkin niin pitävät sitä pahempana kuin tätä notkahdusta kierron aikana.

Toistaiseksi ainoa lääkeaine, joka on helpottanut oloa, on nimenomaan oksatsepaami. Sillä on ikään kuin piristävä vaikutus siinä mielessä, että ahdistuksen hälvettyä keskittymiskyky paranee ja energia suuntautuu oikeisiin asioihin.

Olen syönyt oksatsepaamia epäsäännöllisesti noin kymmenen vuotta 0,5-1,5 tabletin vuorokausiannoksella. Itsellä käytössä tämä miedompi versio 15 mg:aa. Viime vuoden aikana käyttö liusunut päivittäiseksi, enkä enää pärjää ilman. Haluan irrottautua lääkkeestä nyt kokonaan, mutta sopivaa hetkeä ei ole vielä löytynyt.

Toisena lääkkeenä olen syönyt nyt noin 1,5 vuotta venlafaksiiinia.

Olen saanut koko ikäni raskaita itkukohtauksia, jotka voivat kestää useita tunteja. Nämä alkoivat jo lapsuudessa, mutta opin piilottamaan ne muilta. Kukaan aikuinen ei siis koskaan saanut tietää ennen kuin itse aikuisena hakeuduin lääkäriin. Aiheuttivat aina paljon poissaoloja. Kohtauksiin liittyi voimakasta hyperventilointia ja oksentamista. Kohtauksien jälkeen podin aina useamman päivän apatiaa ja ajoittain myös katatoniaa. Venlafaksiinin aloittamisen jälkeen näitä kohtauksia on ollut ehkä vain kerran tai kaksi. Eli olen jatkanut sen käyttöä. Toisaalta myös positiiviset tuntemukset ovat hävinneet nyt miltei kokonaan, eikä seksuaalisuuden hävittyä elämänhalua tunnu löytyvän enää sitäkään vähää kuin aiemmin. En suoraan sanottuna tiedä, kumpi on parempi, kanssa vai ilman. Ehkä se selviää vain kokeilemalla, ja toiselle muutoksia seksuaalisuuteen ei tule.

Sen huomaan, että vähentämällä venlafaksiinia itkuisuus lisääntyy. Eli vaikka olen kokeillut joskus puolittaa annosta, olen pian nostanut sen takaisin ylläpitoannokseen. Käytän 75 mg:aa vuorokaudessa, mikä on minimiannostus. Lääkäri olisi halunnut nostaa annosta, mutta oma olo meni liian tuskaiseksi, ehkä hypomaaniseksi, joten sain luvan olla tällä pienellä annoksella.

Olen kokeillut SSRI:tä (sitalopraami), moklobemidia (Aurorix), vortioksetiinia (Brintellix), bupropionia (Voxra) ja kaksi päivää mirtatsapiinia.

SSRI:n lopetin kun mikään ei tuntunut enää miltään. Moklobemidi olisi ollut ihan hyvä ellei olisi aiheuttanut jännittyneisyyttä ja verenpaineen nousua. Brintellixia söin parhaani mukaan sen kolme kuukautta, mutta huonovointisuus ei koskaan mennyt ohi. Bupropioni on hyvä lääke, mutta siitä ei ole saatavilla tarpeeksi mietoa lääkeannosta. Mirtatsapiini on tunnetusti huono lääke, joka tipauttaa ihmisen kuin ihmisen moneksi päivää.

Kaapista löytyy myös tratsodonia (Azona), mutta tämä taisi joskus olla unilääkkeeksi määrätty. Uneen on kokeiltu myös ketiapiinia ja olantsapiinia, jotka kuitenkin molemmat vetävät seuraavana päivänä mielen niin matalaksi, että useimmiten unettomuus tuntui jo fiksummalta vaihtoehdolta.

Ihan hyvä unilääke on allergialääke Atarax.

Nukahtamiseen toimi tsopikloni (Imovane/Zopinox) ja tsolpideemi (Stella). Ovat lähellä oksatsepaamia, joten riippuvuusriski on olemassa myös näissä.

Mistään näistä kokeiluista en juurikaan ole viisastunut, ja tällä hetkellä olo on se, että parannus täytyisi löytyä jostain ihan muualta. Neuvoton on kuitenkin olo. Haluaisin lopettaa sekä venlafaksiinin että oksatsepaamin, koska haittoja tuntuu olevan ehkä enemmän kuin niitä hyötyjä. Pitää suunnitella siirrot kuitenkin lääkärien kanssa etukäteen, että on joku sitten puhelimen päässä, kun pää taas leviää.

Brintellixiä söin viikon niin k.... lakkasi tyystin seisomasta! Mahtaako palautua parin viikon aikana vai miten. Onko muilla kokemusta asiasta?