Linnunluinen unelma

Anonyymi-ap

Eilen istuin ikkunalaudalla katsellen vankilani ikkunasta lumiselle pihamaalle.
Kehoani koski, suola poltteli silmiäni, kääntyilin vähän väliä vaihtaakseni parempaan asentoon mustelmaista varttani, joka ei luisevuudeltaan rauhaa koskaan löytäisi.
Voi kun pitää olla kovat ikkunalaudat.
Liian paljon liian nopeasti.
En pysynyt enää perässä.
En nähnyt enää edes luitteni pinnalla risteileviä suonia.
Olin jo mielessäni kuollut.
Olin kaukana täältä ja silti niin läsnä.
Huomenna kuolen, tai ylihuomenna tai ensiviikolla mutta tiedän, että se silti tulee, hetki, jolloin puolustukseni pettää ja kehoni luovuttaa tämän taistelun.
Kohottaudun seisomaan. Niveleni huutavat armoa, mutta minun pitää vielä kerran saada nähdä talvi ja ikkunan takainen maailma ennen kuin laskeudun pitkäkseni ja syvään huokaisten odotan seuraavaa ateriaa, joka ei enää pelasta mutta joka silti lämmittää suloisesti kuolevaa ruumistani edes hetken.
Yötaivas on kirkas. On kylmä. Aurinko on laskenut tuulenhenkäyksen myötä ja minä menen auringon viime säteiden perässä sen ikiaikaiseen lämpöön, jossa minua ei enää koskaan palella.
Viimeinen ajatus ennen kuin suljen silmäni.
Olen saavuttanut unelmani.
Painoni on pyöreä 0.
Olen täydellinen, minä tein sen!

3

297

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tottuminen
      Kylmät sormet makaavat lantion ja navan välisessä kuopassa, kuin ne olisivat siellä aina olleet.
      Niin luonteva on käsien painauma lonkkaluun vieressä.
      Kyynärpään yläpuolinen alue.
      Etusormen ja peukalon toistensa tavoittama tottumus.
      Ei tyhjää, ei mitään, mikä estäisi sormien kohtaamisen käsivarren ympärillä.
      Turvallinen on tuo tottumus ja katastrofi, jos joku kerta peukalo ei kohtaakaan etusormea, jos lonkka ei olekaan kehtona sormille.
      Sekasorto! sillä silloin en ole enää minä, eikä kehoni ole enää se turva, jonka tarkoin mitoin olen muurikseni luonut.
      Harhailen sokeana, kuurona, mitään ymmärtämättä, sillä tänään eivätkäteni enää lepää kuopassaan.
      Kuopan tilalle on tullut mäki, nousu, jota en sittenkään halua.
      En siitä luopua.
      Se on minun.
      Kuoppa ja sormien väli.

    • Anonyymi

      Ihania tekstejä. Kiitos sinulle, joka kirjoitit.

      • Anonyymi

        Kiitos!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      104
      3404
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3093
    3. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      20
      1953
    4. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      69
      1916
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      38
      1887
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      22
      1756
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1697
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      34
      1459
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1349
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1337
    Aihe