Olen ollut pitkällä työttömyysjaksolla ja yritän päästä elämän syrjään kiinni (fyysiset sairaudet). Olen kuitenkin tehnyt havainnon, että en kertakaikkiaan jaksa enää yhtään mitään ylimääräistä henkisestikään ja olen aivan hermoromahduksen partaalla, saatan räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Olen kuin tikittävä aikapommi!
En jaksa esimerkiksi pröystäilevää siskoa joka esittää elämänsä olevan täydellistä vaikka se on kaukana siitä, mm petti ja jätti perheensä. Hän valehtelee ja manipuloi kaikkia lähimpiään minkä ehtii sekä piikittelee heti tilanteen tullen minua vaikka en kestäisi sitä aina heikompana(näin ollut aina). Esimerkkinä minun pitkäaikainen aviomieheni pääsi esimies tehtäviin, niin hän tokaisi vain, että
MUTTA hänen uusi hoitonsapa onkin oikea BISNESGURU, ei mikään renki toisille vaan oman firmansa JOHTAJA ja rahaa löytyy, siis tosi mega mazimal paljon.
(HUOM, painosallla, jos en sitä jo tyhmänä älynnyt että hänen hoitonsa on mieheni yläpuolella.....)
Kauheaa sanoaa, mutta äitini on sisarusteni pelinappula ja vatvoo aina menneissä suruissaan niin, että hän imee minusta kaiken energian ja elämän halun.
Ymmärrän, että hänen elämänsä on ollut todella(liian) traaginen mutta olisiko pieni pilkahdus iloa tai edes normaalia arkea paljoa pyydetty kun näemme? Tarkoitan tapahtumia, joista on kuitenkin jo useita vuosia. Saatamme olla ruokapöydässä, kun hän alkaa viidettä kertaa saman viikonlopun aikana kertaamaan samaa aina uudelleen. "Setäsi sanoi sinä viimeisenä iltanaan siinä kuolin vuoteella että"...
(Äiti rakas, olen kuullut tämän jo nyt viisi kertaa lyhyen ajan sisään ja kieltämättä ahdistun tästä jatkuvasta kuoleman varjosta yllämme).
En jaksa myöskään narsisti veljeäni jolle olen tarpeellinen vain kun voin palvella häntä ja hänen ylhäistä perhettään. En voi kieltäytyä heidän mistään ehdotuksistaan ilman, että saan tuta kiristystä ja vihaa niskaani. En enää kertakaikkiaan jaksa.
Olen aivan ristitulessa ollut jo monta vuotta ja en enää vain jaksa. Haluan normaalin elämän ja ihania kohtaamisia perheen kanssa mutta minun perheeni vie minut ennenaikaisesti kyllä hautaan.
Aviomieheni on ainoa tukipilarini ja saa valitettavan usein haukut niskaansa kun yrittää pitää minun puoliani asioissa.
Olen kiitollinen hänestä ja hänen takiaan jaksan huomiseen tätä elämää❤️
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja rauhallista syksyä. Olisi mukava kuulla muidenkin tarinoita jaksamisesta.
Olenko kauhea ihminen?
2
152
Vastaukset
- Anonyymi
Oma mielenterveys on koetuksella jos ei pistä rajoja sukuun.Emme enää ole tekemisissä miehen sukulaisten kanssa ja se oli paras päätös.Kuka jaksaa jatkuvaa ivaa ja mitätöimistä ja haukkuja no ei kukaan.Ei kenenkään kuulu olla likasankona toisten pahaan oloon.Tsemppiä sulle AP,omat muistot ryöpsähtivät mieleen kun luin tarinasi.Onneksi sinulla kuin minullakin on ymmärtäväinen puoliso siten tätä jaksaa.
- Anonyymi
Johtajat tulee ja menee. Itseään henkilöstöjohtajaksi tituleeraava lähti ja samalla kertoi miten hyvät suhteet hänellä on poliittisiin puolueihin ja päättäjiin. Jotenkin toivoisi että bisneksessä johtaja on ennen kaikkea alansa asiantuntija, poliittisten kytkösten korostaminen on aivan turhaa ja ennen kaikkea hyvin epäilyttävää.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 903235
- 883033
- 681872
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä191832- 281732
- 211691
- 241687
Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!
Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi331355- 481327
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91319