Mitä on tapahtunut, olinko liian kauan poissa?

No, en ollut. Edelleenkin kansalla tuntuu olevan samat napinat koirankikkaroista puoluehommiin. Minulla, yhdellä kansasta elämä sentään jullaa vieläkin ja aika mukavasti nyt ensimmäisen tarkastuskäynnin jälkeen. Etäispesäikkeitä ei ole, mutta nestettä keuhkoissa kylläkin löytyi. Minulle se on vain neuvo varautua eteenkin päin.

Olen varautunut ja ainakin tänä aamuna huomasin eläinystävieni kokoontuneen viime yönä. Talvi ja sen mukana hanki kertoo enemmän kuin koiran nuuhkiminen ihmiselle.

Hieno usvaisen herkköä ja pilvinen aamu olikin ennen KAKS:iin lähtöä. Kuu laski itsensä oikeaan aikaan ja roskia viedessä myyränperkele tuijotteli tähtiin aivan vieressä. Mikä ihme saa pikkuhangen alle lapiomyyrän, joka yleensä asuu maan alla. Kaipa se on yhtä kuuhullu kuin minäkin.

Nyt olen tähän päivään mennessä asunut notkeasti Kuhmossa jo puolitoista vuotta ja löytänyt etsimäni, eli kaikki muualla etukäteen haukutuksi tulleet kuhmolaiset. Ehkä myös ikäni on auttanut löytämään ihmisen, mutta mukavaa näin joulun alla on todeta minunkin saaneni tukea aivan tuntemattomilta entuudestaan. Kuhmossa osataan hankaloittaa toisen elämää mitään sillä tarkoittamatta, mutta kuhmolainen palaa ainakin joskus elämässään takaisin tänne. Ajatuksissaan ainakin.

Minulla ei ole ollut joulumieltä vuosiin ja kevääni alkaa 5.2. Runebergin päivä aloittaa kevään ja muutaman hetken kuluttua auringon noustessa haluan palata takaisin tähän pimeyteen. Pidän tästä ja syystäkin.

Saan siivota yksin asuessa hälläväliä ja laistaa, kunnes aurinko paljastaa jokaisen pölyhiukkasen. Niitä on ollut elämäni varrella aika monta. Yksi painoi opiskelujuhlien jälkeen melkein viisikymmentä kiloa, ja vasta talonmiehen tuttu ääni kertoi minun tehneen oikein. Kyseinen talonmies oli näet antanut ison avainnippunsa haltuuni ja suht'nuorena miehenä tietysti sain ohjeet. Illan jatkuttua katosi talonmies nukkumaan ja jätti minulle pölyhiukkasen kotiin vietäväksi. Kiva muistella näin kohta 70 veenä tuollaisia.

Tuossa jokunen aika sitten tuli minulle sähköpostiin jouluntoivotukset. Hiukan liian aikaisin ja allekirjoittajana oli "Laura". Kyseine n nimi on suomalainen nimi, mutta jos kyseinen Laura toivottaa minulle hyvää joulua sun muuta ja kertoo olevansa minun siittämä 49-vuotias nainen, niin oli pakko etsiä vanha kansakoulun laskuoppi. Olisin näet silloin ollut siittämisvaiheessa pahimmasa mopoiässä, eli naiset eivät kiinnostaneet. Piikki tulpan kärkivälissä kiinnosti enemmän.

Jaksellaan itsekukin ja omalla tavalla.

Perukan ukkeli