Lapsiko tässä nyt harrastaa?

Lapsi on siellä treeneissä tolkuttomasti pyntättynä, hyvä että pystyy liikkumaan. Varusteet ovat kalleinta ja öövereintä mitä kaupasta ikinä löytyy.

Lapsella on huone täynnänsä harrastukseen liittyvää käsittämätöntä tavaraa niin ettei sinne oikein muuta tahdo mahtua.

Treenipäivät alkavat jo ihan varhain sillä että toinen vanhemmista tai molemmat vanhemmat hössöttävät treenaamista hössöttimet pohjaan hirttäneenä ja kilvan antavat neuvoja sivullisen viisaan pätevyydellä.

Vanhemmat näyttävät innoissaan valokuvia lapsensa harrastamisesta tuttavilleen. Suku, koulu ja viranomaiset on valjastettu hommaan mukaan.

Harrastus vie lapselta kaiken ajan ja kaikki voimat. Vaikka lapsella alun perin olikin juttuun jonkinlainen kipinä, on homma muuttunut pakkopullaksi. "Ettei se nyt vaan ajaudu kadulle syrjäytymään". Vrt. rikkaan suvun perhetytön neuroottinen pianonpimputtaminen.

Kaikki alkoi siitä kun lapsi ihan vaan halusi vähän pelata kiekkoa pihakavereitten kanssa, mutta ei osannut tai ymmärtänyt tehdä sitä vanhemmiltaan salaa. Kumpikohan tässä nyt oikein harrastaa: Lapsi vai vanhemmat?