kertomus epäonnistuneesta mutta ihmisen pelastavasta työnhausta.

Veljeni haki 80 luvulla metallimiehen hommaa pienestä turkulaisesta konepajasta. Oli justiinsa valmistunut levysepäksi ja hitsausluokat suoritettu ansiokkaasti useammalla menetelmällä. Konepaja oli sisältä umpilikainen ja rautatavaraa sikin sokin joka puolella. Paksua mustaa pölyä leijui ilmassa. Näkyvyyttä ei juurikaan ollut. Muutama likainen kattotuikku antoi himmeätä valoa. Likaisia isoja karkeatekoisia työmiehiä tauolla penkeillä istumassa, Kaikki tempoivat ketjussa röökiä. Saippuaa nähneet tuskin koskaan. Puhuivat rivouksiansa. Pomokin löytyi samasta miesten joukosta. Vielä sottaisemman näköinen ilmestys. Silmälasit halki. Viinakin haisi. Veljeni arasti kysymään "Löytyykö töitä. Mulla on luokat hitsattuna" .
Samassa äijäjoukko pamahti nauramaan: "pikku pojulla on oikein luokat tehtynä. Ho-ho-hoo." Ilkkuivat veljelleni suoraan päin naamaa. Verstaan omistaja jatkamaan " Ei löydy poikuliini sulle hommaa. Olet vielä kaiken lisäksi aivan liian nuori meille töihin. Alahan nyt laputtamaan" . Töitä ei veljeni saanut ja joutui lampsimaan pois. Onneksi niin. Se me tajuttiin. Todella hyvä että verstaan omistaja oli hyvin tyly ja raaka eikä antanut veljelleni duunia. Verstaan omistaja omalla karkealla tyylillänsä ilmaisi: "Älä tule meille ikinä enää töitä hakemaan. Pysy poissa tai sinusta tulee aivan samanlainen elämässänsä haaksirikkoutunut ihmisraato".
Yksikään kyseisen verstaan metallimies ole enää hengissä. Verstaan omistajakin potkaisi kuulemma tyhjää 90 luvulla. Ei ollut iällä pilattu hänkään. Verstaskin on kadonnut. Verstaan tilalla on nykyään asfalltitie ja puita.