Yksinäisyys ja välinpitämättömyys liitossa.

Anonyymi-ap

Yhteistä taivalta kohta 30v takana ja kolme lasta.
Suhde ollut ainakin viimeiset 15v jotain muuta kuin rakkautta.
Mies hyvin kylmä ja etäinen. Keskusteluyhteys ei ole muuta kuin toisen syyksi asioiden vierätystä sekä huutoa.
Kaikki mitä hän ei ole liitossa on toisten/toisen syy.
Ei pussaa eikä ole lähellä muulloin kuin haluaisi sitä 5min surkeaa sexiä, josta ystävällisesti kieltäydyn sen ollessa todella epätyydyttävää.
Hänen luonne on hyvin luontaansatyöntyvä.
Tietää kaikesta kaiken ja korostaa omaa erinomaisuuttaan.
Tunne-elämältään hyvin rajoittunut eikä kykene empatiaan kovinkaan säännöllisesti.
Voi mennä töihin, nukkumaan, harrastuksiin, juhliin ihan kaikkialle vaikka kuinka ison riidan jälkeen ilmettäkään värähtämättä.
Häntä ei häiritse se miten toisen mielenmaailma järkkyy/kuinka pahalta se tuntuu jäädä yksin ratkomaan "yhteisiä ongelmia" toisen lähtiessä iloisena vaikka pyöräilemään tms.

Häntä ei minun tuska haittaa, oman puolison?
Olen ihan nätti nainen, joka toki tarkoittaa hänelle, että huoraan joka kulmalla vaikka ketään ei ole.
Nuoruudessani hain muista lohtua, koska hänestä ei silloinkaan siihen ollut, minun tueksi ja turvaksi.
En kuitenkaan lasten saamisten jälkeen ole edes katsonut muihin, vaikka yksinäisyys onkin tuntunut ajoittain jopa sietämättömältä.
Tiedän, että tein virheen aikoinani sanoessani hänelle tahdon ja syytän siitä vain itseäni.
Huomenna on 23v hääpäivämme ja lahjana meille molemmille allekirjoitin yksin avioeropaperit.
Jospa tämän loppuelämän jakaisin sellaisen miehen kanssa, joka priorisoisi minut ja rakastaisi minua, niin kuin kumppanin kuuluisi.
Olisin onnellinen, todella.

Ps.
Juttelisin mielelläni samassa tilanteessa olevien kanssa. Saisi jostain kiinni samalla myös muita tukien ja antaen rohkeutta lähteä huonosta liitosta pois.

8

1423

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Onmpa mielnkiintoinen aloitus. ja jokseenkin omakohatiseltakin tuntuva. koska asiassa esille tuodut seikat on suht samoja kuin omatkin kokemukseni. ei suhde rintamalla tarvi olla pitkäänkään kun huomaa olevansa ansassa tai lievemmin satimisessa.

      joka tapauksessa hirveetähän tuo tuollainen on kun toinen ei noteera. miten mahtaa aloittajalla nyt mennä?

    • Anonyymi

      Kirjoituksesi pysäytti toden teolla. Samaistuin ja osin koen miehenä syyllisyyttä kirjoituksesi pohjalta. Olen mies ja takana yli 20v avioliittoa. Yksi lapsi, joka on pian täysi-ikäinen.

      Olen liitossa totaalisen yksin enkä enää koe tätä omakseni. Viimeisen 4 vuoden ajan on kanssa mieleni kääntynyt eroon jahka lapsen siivet kantaisivat omaan pesään. Omat voimani vain ehtyvät päivä päivältä ja tuntuu, että happi loppuu. Yhä useammin haluan ottaa omaa aikaa ja uutena villityksenä ovat omat matkat. Ne luonnollisesti herättävät kysymyksiä, mutta teen ne puhtaasti hapen takia. Arvoissa uskollisuus on ollut aina sijalla yksi, joten mistään rillumareireissuista ei ole kyse. Pikemminkin kaipuusta toteuttaa itselle tärkeitä asioita eli näkemään paikkoja ja osin nauttimaan luonnosta, koska se tuo mielenrauhaa ainakin minulle. Samalla saan happea pohdiskella asioita.

      Liitossa olen ollut liian kiltti ja sopeutuvainen. Ajajan paikalla on ollut vaimo, jonka haluja tässä on enemmän toteutettu. Myönnän virheeni ja olen asiaa koettanut vuosien myötä nostaa esille. ’Minä haluan’ on ollut meillä turhan usein toistuva fraasi niin materian kuin menemisten suhteen. Nyt vain on tullut vesi lasin reunaan saakka. Materiat on toteutettu, mutta niillä ei suhteita rakenneta. Kahden ihmisen välillä pitää olla side, jossa on arvostus ja halu toista kohtaan.

      Oma käytökseni on muuttunut viime vuosina jäätäväksi ja häpeäksi tunnustan, että hyvin usein kärkkääksi ja riidanhaluiseksi. Väkivaltaan en halua koskaan mennä, mutta ymmärrän loukanneeni vaimoani sanoilla turhan monta kertaa.

      Varmastikin keskustelu olisi paikallaan meillä. Myönnän, etten ole hyvä keskustelija enkä vahva tuomaan omia tarpeitani esille. Ehkä olisi pakko, koska tällaisenaan tämä liitto ajaa karille ja oikeastaan viikottain sitä jo mietinkin ja osin valmistelen.

      Minun on valitettavasti paha antaa sinulle neuvoja tai vinkkejä. Halusin vain enemmän tuoda miehenä samanlaisia näkemyksiä ja tunnetiloja esille.

    • Anonyymi

      Huono kohtelu suhteessa ei ole kummankaan sukupuoleen sidottua. on selvää että tässä kohtaa tasa-arvoisuus on toteutunut.

      En tosin ymmärrä yhtään miksi jomman kumman on tehtävä toiselle pahaa.

      • Anonyymi

        ”Paha” on puolustuskeino, että jotenkin selviää elämästä ja pystyy pysymään päätöksessään.

        Näin jälkikäteen ajateltuna, miksei lopettanut koko hommaa siihen. Jotenkin oli ”helpompaa” keskittyä omaan elämäänsä ja antaa toisen olla siinä niinkuin ”hoidossa”. Lapsi lapsien joukossa.

        Siinä ne vuodet ja vuosikymmenet meni. Kaikki loppui sitten siihen ja siten niinkuin olin suunnitellutkin.


    • Anonyymi

      Hirveetä aatella kuinka sadistisia ihmiset osaa olla tisiaan kohtaan, mutta itse ovat tarkkoina ettei edes kuvitellusti joudu ala kynteen. olisiko kyse valta taistelusta jota välinpitämättömyyskin edustaa...

    • Anonyymi

      Kaikissa suhteissa on kyse vallasta.

    • Anonyymi

      Kiitoksia aloituksesta ja kirjoituksista mitä olen tänään saannu lukea,aihe on herkkä kun kirjoitetaan kuinka rakastettu muuttuu tai ei muutu ja siitä ahdistuksesta joka kaivelee pinnanalla,kaikki ne kuullut syytöset,epäilyt,uhkailut tai se järkyttävä mykkäkoulu..Minä olen mies ja meidän parisuhteessa minä teen vääriä asioita,hänen mielestä..mutta hän,siis tämä nainen myöntää ettei häneltä mitään puutu,olen hänelle hyvin tärkeä,otan huomioon hänet,kehun,kannustan ,halaan,haluan myös olla lähellä kuinmyös harrastamme sexiä ja nautinto on molemminpuolinen..Minä tienaan 80% meidän yhteenlasketuista tuloista,hoidan niin talovelat kuin automaksukin ylimääräisillä lyhennyksillä,huollon ja ylläpidä työlläni,ammattitaidollani ja ahkeruudellani myös meidän yhteistä kaunista kotia,talo meidän yhteinen vauva koska yhteisiä lapsia meillä ei ole..Tunnen silti että kannan suuren vastuun monien hyvinvoinnista ja teen sen mielelläni koska haluan vain hyvää mutta minun hyvät työt tuomitaan joskus julmasti vaimoni käytöksellä..Rakastan häntä,hän on hyvä ihminen mutta miksi niin veemäinen joskus minua kohtaan,ja jos riidat kärjistyy ja kerron hänen käytöksestä niin hän vetoaa että syyllistän häntä...Olenko liian kiltti mies,tyhmä tai voiko vika olla jossain muualla..haluaisin niin mielellään tehdä oikeita asioita joista saisin myös niille kuuluvan hyvän palautteenkin myös.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      2992
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      68
      2857
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1832
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1699
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1657
    6. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      26
      1632
    7. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1610
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1307
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1283
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1279
    Aihe