Alkaa olla sietokyky tapissa. Masennusta ollut raskaudesta asti. Ero lapsen isästä helpotti hetkeksi, mutta typeränä lähdin parin vuoden jälkeen uuteen suhteeseen, josta ei tullut mitään. Pitkälti omien voimavarojen puutteen vuoksi.
Elämäniloa ei ole, sinnittelyä vain lapsen takia. Ei ole perhettä, ei tukipiiriä. En ole merkityksellinen kellekään muulle kuin lapselleni. Halu kuolla on suuri. Tasapainoilen velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. Ei vain jaksaisi. En saa elämältä mitään. Edes äitiydestä. Pelkkä velvollisuus. Rakkaudesta lapseen jatkan. En vain jaksaisi. Mikään ei kiinnosta, mikään ei tunnu miltään.
En jaksa enää
Anonyymi-ap
2
193
Vastaukset
- Anonyymi
Hei tsemppiä kovasti!Lapsiarki on varmasti raskasta jos ei ole tukiverkkoa.Käytkö lapsesi kanssa kerhossa tms?josta voisit myös saada vertaistukea.Olet merkityksellinen lapsellesi ja se on nyt tärkeintä. Elämä muuttuu myös kun lapsi kasvaa,tulee kavereita ja harrastuksia ja koulu.Tähän hetkeen tarvitset apua jos voimavarat loppu olisiko lääkäriin syytä kääntyä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743002
- 712881
- 681842
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171699- 241667
- 261632
- 201620
- 481307
- 381283
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91279