Suhteeni veljeen poikki/turhastako?

Olin miniän kanssa ajamassa pohjoiseen ja kävimme ohikulkumatkalla veljeni perheessä kahvilla. Veljellä oli paikalla omat 7-9v lapset ja vaimo. Juttelimme monenlaista ja sitten otin esiin kesämökin myynnin. Veli rupesi mykkäkouluun ja meni toiseen huoneeseen. Tiesin kyllä, ettei veli halua edes jutella siitä aiheesta, mutta jotenkin ajattelin että asiasta on pakko joskus puhua ja molempien pitää tajuta toisensa ajatukset asiasta. Ihmettelin miniälle, että lähdetäänkö, mutta veljen vaimo alkoi hyvitellä ja puhua asiasta. Veljen vaimo on tosi mukava. Varmaan ei vaimokaan olisi saanut sanoa meille mitään, koska seuraavaksi veli tuli ja moneen kertaan käski meidät poistumaan ja että hän päättää kuka talossa puhuu ja mistä. Olin häpeissäni, kun miniä näyttu säikähtävän. En uskonut korviani. Veli toisti samaa asiaa ja meidän piti lähteä. Miniä kysyi autossa, mitä tapahtui. Oli aika vaivaantunut ja vähän järkyttynyt. Tuntui, että aloin inhota veljeäni. Kysyin häneltä myöhemmin asiasta. Hän ei ole vähääkään anteeksipyytävä, vaikka pyysin häneltä anteeksi että vahingossa puhuin väärästä aiheesta (aiheesta josta mielestäni hänenkin pitäisi kyllä puhua). Hänellä on omasta mielestään oikeus päättää ketä hänen luonaan käy. Veljeni ei ole mikään alkoholisti tai raivohullu, vaan enemmälti rahakas hienostelija. Pitääkö minun nyt niellä ylpeyteni, ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut? Veljellänu tuntuu olevan oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia? Minua ei ole kukaan ikinä häätänyt kotoaan ja tuntuu tosi pahalta. En tiedä, mitä veljen vaimo ja lapset tilanteesta ajattelivat, enkä aio kysyä.