kommentti HS.fi Työhön väsy

työpaikan epäolennaisten asioiden takia työhön väsytään, on idea
epäolennaiset asiat 'pahikset' eli työilmapiiri, byrokratia ja asiaan kuulumattomat, sitten tietotekniikka, ei saa tehdä mistä pitää..

mietin samoja asioita, että miksi valmistuin tiettyyn rooliin, mutta en saa oikeastaan koskaan tehdä niitä asioita

tai jos olen tehnytkin niin tein niitä jo ensimmäisinä vuosina joskus varhain

mietin, miksi myöhemmin ei enää päätyisi tekemään sitä, mistä pitää, mihin valmistui?

päädyin siihen, että elämä on isompi kuin koulutuksen ala
se mihin kouluttautui se on vain pieni osa työtä
mutta työ ei ole elämän kokonaisuus
koska elämässä on paljon enemmästä kyse, varsinkin kun syntyy perhe
elämä vaatii laajempia ammattitaitoja ja osaamisia kuin pelkkä oma suppea ammattialansa

ammattimaisesti jatketaan kutsua työtään saman alan töiksi
vaikka töissämme emme tekisi samoja toimikuvia mihin kouluttauduttaisiin
kaiken ajan syö aivan muut tehtävät, mistä ei ollut tietoakaan kun haki alalle
se on normaalia

samaan henkiin kuin naiset tekevät oheistuotteita tapahtumiin
ja suuremman osan ajasta vie aivan muut jutut kuin itse pääjuttu
pääjutusta tulee pieni, tylsä, tarpeeton ja siirrytään oheistehtäviin
selitän sillä sen, että töissäkin tehdään aivan muita tuntemattomia asioita
joista ei edes välttämättä tykkää
koska jo opiskelun vaiheessa kun valitsi oman ammattialansa
kriteerit valinnalle olivat muut mitä myöhemmin tapasi työtä tehdessään
toisin sanoen työpaikka ei ollut sitä, mitä ajatteli
eikä muunlaista työtä olekaan kuin tehdä, mistä ei tykkää samassa työpaikassa
koska se on osa työtä oikeastaan
ja niitä haluttomia osasia tulee lisää ja lisää yhtä paljon kuinka iso on yhteiskunta
toisin sanoen samalla työllä ei selviää