Eli siis missä te istutte jos ootte mutsisi tai faijasi kyydissä ja siinä autossa ei matkusta muita henkilöitä? Aika monet teinit istuu vissiin edessä, vaikka etkös te nuorempana istuneet takana? Eikös murrosiässä yleensä haluta irrottautua vanhemmista ja siksi luulin että aika moni teini istuu yksin takana ja pelkääjän paikka on tyhjä. Jos te ennen istuitte takana mutta nyt edessä nii missä iässä siirryitte takapenkiltä etupenkille?
Kun olette äidin ja isän kyydissä
4
742
Vastaukset
- Anonyymi
Jostain 10 v alkaen sain istuu yleensä etupenkil mut vanhemmat eros 2 v sit ja uus isäpuoli on aika tiukka ja se ei suostu et alaikäset istuu etupenkil ja nyt en saa enää ollenkaan istuu edessä kummankaan kyydissä ☹️. Haluisin kyl ennemmin etupenkille ku näkee paremmin ja takapenkil istuminen on jotenki noloo ja lapsellista… oon siis 15 v poika
- Anonyymi
Olen jo kuuskymppinen mies, mutta kerrataanpa lapsuuden ja nuoruuteni kokemus tästä:
Lapsena muistan ekan kerran kunnolla ajelut vanhempien kanssa, aika varmaan vuosi 1969-1960. Isällä oli aika tuore automalli, Ford Escort GT. Istuin takapenkillä, ja välillä sain nojautua eteenpäin että ylsin rattiin ja ajoin siis ekan kerran tavallaan autoa ohjaten. Oli kivaa! Joskus 7-8-vuotiaana sain istahtaa kuskin penkille ajamaan jääradalla, autona sen ajan Toyota Carina. Kaupungissa oli siihen aikaa järvellä jäärata ja siellä sai kuka tahansa ajaa jos ei ollut viralliset jäärata-autokisat käynnissä. Isä oli ajanut kilpaa nuorempana sm-tasolla jää- ja maaradoilla ja osasi käsitellä autoa hyvin. Itse toki ajoin hieman peläten ja varovasti, hidas kierrosaika. Kivaa oli! Ei onnistuisi enää julkisella paikalla, wanhaan hywään aikaan onnistui. Myöhemmin reilut 10-vuotiaana istuin välillä etupenkillä pitkällä matkalla ja toki aina lapsesta saakka jos oltiin isän kanssa kahdestaan ajamassa asioilla tms. Teini-iässä hyvin usein pidemmässä reissussa istuin edessä, äiti takana ihan vapaaehtoisesti. Mukavia olivat automuistot noilta ajoilta! Isä oli kova automies, ja surullista on ollut nähdä kunnon hiipuminen siten ettei ole enää yli vuoteen ajanut autolla yhtään, sitä ennenkin pitkään vain lyhyt kauppamatka. Nyt hän makaa sairaalassa loppua odottaen, entinen automies, tiedottomana. Ei nähnyt kesää, ei juhannusta, ei paluutaan ratin taakse. Kyynel meinaa tulla silmänurkkaan. Sellaista tämä elämä on.😢- Anonyymi
Siis vuosi 1969-1970....korjaus
- Anonyymi
Oon 14 v jätkä ja yleensä istun aina edessä ainaki lyhyillä matkoilla. Pidemmil matkoil (yli puol tuntia) yleensä pitää mennä sit takapenkil samaten jos molemmat vanhemmat on kyydissä ni ne menee eteen ja mä taakse. Yleensä kysyn ite aina ku lähetään johonki tai mut haetaan jostai et saako istuu edessä. Mielummin haluisin istuu aina etupenkil mut ei mua kyl haittaa se jos joutuu oleen takapenkil ja ymmärrän kyl et se on turvallisempaa vaikka se onki vähän lapsellista
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732785
- 632684
- 681792
- 241637
- 201560
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä101515- 151402
- 481257
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91219