Vertaistuki

Hei,

Olen ajautunut parisuhteessani tilanteeseen, että avioero vaikuttaisi järkevimmältä, mutta asiat eivät ole yleensä niin musta valkoisia. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, mutta suhteemme on pikku hiljaa hiipunut hiipumistaan. Olemme jo useamman vuoden eläneet toistemme ohitse juurikaan toisistamme välittämättä. Puolisoni ehdotteli jo muutama vuosi takaperin avointa suhdetta, joka omasta mielestäni ei tuntunut kovin mielekkäältä. Avioerostakin olemme jokusen kerran keskustelleet, koska nykyinen suhteemme ei ole meille kummallekaan milläänlailla tyydyttävä. Onko tällä samojen ongelmien kanssa painivia?

8

1017

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miksi sitten kyhnäätte yhä yhdessä saman katon alla?
      Miksi ette asu oma-tupa-oma-lupa -periaatteella jolloin kummallakin on oikeus elää haluamallaan tavalla omalla reviirillään ärsyttämättä toista?
      Vai onko tuo liian monimutkaista ymmärtää?

      • Kuten keskustelun aloituksessa totesin, niin asiat eivät aina ole niin musta valkoisia kuin voisi kuvitella. Ja ennen kuin voi kritisoida toisten päätöksiä pitäisi osata asettua toisten asemaan. Joskus pitää myös ajatella myös muita kuin vain tuijottaa omaan napansa. Tässä viittaan lapsiimme, jotka eivät omasta mielestäni kärsin tilanteesta. Sitä haluaisi tarjota heille turvatun lapsuuden, eikä tehdä heistä mitään pelinappuloina aikuisten välisissä ristiriidoista. Siis oman mielenterveyteen ja onnellisuuteni vuoksi olisikin järkevintä erota. Siihen tämä kuitenkin jossakin vaiheessa johtaa.


      • Spirit204 kirjoitti:

        Kuten keskustelun aloituksessa totesin, niin asiat eivät aina ole niin musta valkoisia kuin voisi kuvitella. Ja ennen kuin voi kritisoida toisten päätöksiä pitäisi osata asettua toisten asemaan. Joskus pitää myös ajatella myös muita kuin vain tuijottaa omaan napansa. Tässä viittaan lapsiimme, jotka eivät omasta mielestäni kärsin tilanteesta. Sitä haluaisi tarjota heille turvatun lapsuuden, eikä tehdä heistä mitään pelinappuloina aikuisten välisissä ristiriidoista. Siis oman mielenterveyteen ja onnellisuuteni vuoksi olisikin järkevintä erota. Siihen tämä kuitenkin jossakin vaiheessa johtaa.

        Minusta kypsää ajattelua teiltä.

        Alkuperäiseen kysymykseen vastaten. Uskon, että on todella suuri määrä pareja, jotka elävät enemmän tai vähemmän kaverielämää tai kämppiselämää. Osalle se riittää. Koti on tukikohta kaikelle muulle; työssäkäynnille, harrastuksille jne. Osa taas kaipaa läheisyyttä ja rakkauden tunnetta niin paljon, että haluaa erota.


    • Anonyymi

      Miettikää mihin toisessa rakastuitte, eläkää tunnepuolella niitä uudelleen, kuunnelkaa musiikkia niiltä ajoilta, etsikää tunnetta ja rakastukaa.
      Älkää erotko.

    • Anonyymi

      Avioero tuntuu joskus välttämättömältä ratkaisulta, mutta jokin asia sen edistämiseen tarvitaan ainakin omalla kohdallani. Ensiksi pitää katkaista kaikki yhteydet läheisiin ja vanhoihin tuttuihin ja olla heille kuin kuollut, ettei ketään enää ajattelisi. Yhteiskunta on tehnyt kohdallani ratkaisuja joilla ovat vaikeuttaneet yhden lapsistani elämää merkittävästi, mutta eivät kanna vastuuta, kuten heidän kuuluisi jos ottavat roolin huolehtia jostakin. Minä en halua ajatella asioita, joiden suhteen olen voimaton, vaan pelkästään elää omaa elämää. En aio etsiä elämänkumppania, koska niistä on aina vaan riesaa, kun elämässä on järkevämpääkin ja mielekkäämpääkin tekemistä. Olen siis päättänyt muuttaa aluksi jonnekin päin afrikkaa, jossa ajattelin jonkun aikaa olla aloillani, kunnes muutan toiseen paikkaan ja ehkä jossakin välissä meksikoon. ym. Ihmisen ei mielestäni pidä jäädä paikoilleen. Eli jokin päämäärä pitää olla, mitä tavoittelee niin kaikki on helpompaa.

      • Just just. Kuulostaa todella fiksulta.


    • Anonyymi

      Meillä kutakuinkin vastaava tilanne parhaillaan. Kliseisesti taitaa olla käynyt niin, että olemme vuosin saatossa kumpikin tahoillamme muuttuneet. Asiat, joilla ei suhteen alkuvaiheessa ollut juuri merkitystä, ovatkin nyt muodostuneet merkityksellisiksi.

      Vuosi sitten olin niin ahdistunut ja nurkkaan ajettu, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa enää kuin eron. Täytimme paperitkin, mutta sitten kesä toi tullessaan pienen toivon siitä, että ehkä kuitenkin pystyisimme elämään tyydyttävää elämää yhdessä. Itselleni eron suurin motiivi oli, että mielestäni lapset kärsivät erimielisyyksistämme.

      Kun ne vähenivät, tuntui että lastenkin oli taas hyvä olla. He nauttivat selvästi perheen yhdessäolosta vaikka meillä ei mieheni kanssa olekaan enää keskenämme varsinaisesti kivaa. Ajattelen kuitenkin, että niin kauan kun oma elämäni on sellaista, että se menettelee, voin elää lapsia ajatellen. Saan heidän hyvinvoinnistaan iloa, joka korvaa parisuhteesta saatavan ilon.

      Nyt valitettavasti näyttää taas siltä, ettei yhteistä tulevaisuutta ole varmaankaan paljoa jäljellä. Kyse on vain siitä milloin sinnittelyn hyödyt jäävät sinnittelystä syntyvien ongelmien jalkoihin. Pohdin, että jaksanko vielä pari vuotta kuopuksen pahimman teinivaiheen yli.

      Meillä ei ole suhteessa väkivaltaa tai muutakaan kamalaa. Vain erilleen kasvamista, kylmyyttä ja arvostuksen puutetta. Silloin kun vuorovaikutus on vain neutraalia, jaksan kyllä. Mutta silloin kun vuorovaikutus muuttuu pelkäksi negatiivisuuden kehäksi tulee arjesta liian kuormittavaa.

      Minulla ei ole sinulle neuvoja, vain vertaistukea siitä että samassa veneessä pitkälti ollaan.

    • Anonyymi

      Avoin suhde toimii kun on rakkautta. Naiset tuntuvat huumantuvan miesten huomiosta ja naisille on muutenkin paljon enemmän tarjontaa. Epäsuhta alkaa heti, jos nainen on paremman näköinen kuin mies.

      Ilmeisesti aloittaja on nainen, joka etsii intohimoa ja avoimen suhteen ehdottaa on hänen miehensä, joka haluaisi enemmän seksiä.

      Todennäköisesti menit naimisiin hyvän miehen kanssa koska olette edelleen yhdessä. Mieti miehesi hyviä puolia miksi alunperin sytyit hänestä. Jutelkaa seurustelun alkuajoista, mitä näitte toisissa ne ja mistä piditte, tuskin olette muuttuneet niin paljoa. Perusluonne on yhä siellä. Miehesi varmaan haluaa sinua myös intohimoisesti ja haluaisi naida sinulta tajun kankaalle, mutta ei uskalla, eikä osaa sanoittaa sitä sinulle. Menkää molemmat teinimoodiin, muistatte mitä esileikki on ja miten tutustuitte toisen vartaloon kiiruhtamatta seksiin.

      Jos miehen libido on heikko, siihen auttaa treeni. Harrastajaa kuukausi seksiä esim 4-5 päivänä viikossa. Erektio ja kovuus paranevat.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      74
      3002
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      71
      2881
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1842
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      17
      1699
    5. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1667
    6. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      26
      1632
    7. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1620
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1307
    9. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1283
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1279
    Aihe