Olen seurannut yhtä englantilaista "reality-ohjelmaa", missä autetaan ihmisiä hävittämään liiat kamat asunnoistaan ja taloistaan.
Kamaa on kertynyt niin paljon, että apua pyytäneet ihmiset ovat tunteneet että elämä on yhtä kaaosta kaaoksen keskellä.
Auttajat tyhjentävät ensinnäkin koko asunnon, huonekalut ja kaikki mitä asunnossa on siirretään ulos yhteen paikkaan.
Huonekalut (tai osa niistä) siirretään yksitellen ja hyvän harkinnan jälkeen sisälle.
Sitten alkaa roinan lajittelu, osan voi myydä kirpputorilla, osa menee hyväntekeväisyyteen (esim. pelastusarmeijalle) ja osa menee jätemyllyyn.
Joillakin on ollut mahdottoman paljon pocket-kirjoja, joita eivät varmasti tule ikinä lukemaan uudestaan.
On ollut mahdottoman paljon pikkuesineitä, jotka ovat kaappien nurkissa pölyä keräämässä jne.
Toinen tiimi on ollut asunnon sisällä, maalannut ehkä seiniä tai tapetoinut,
kalustanut uudestaan ja parannellut säilytystiloja ym.
Apua pyytäneet ovat olleet kiitollisia tuollaisen puhdistuksen jälkeen, tuntevat että he kontrolloivat nyt kotiaan eikä päinvastoin, kaikki kama on ahdistanut ja kontrolloinut heitä.
Itse olen muuttanut monta kertaa ja muuttojen yhteydessä on tullut tehtyä jonkinlaista karsintaa kamojen keskellä.
Tuon TV-ohjelman innoittamana olen nyt alkanut tehdä suurempaa raivaustyötä.
Kirjeet, päiväkirjat, lehtileikkeet...Mitä hitsiä minä niillä teen? Kukaan ei ole niistä kiinnostunut minun jälkeeni.
Osa kirjoista joutaa vaikkapa antikvariaattiin tai pelastusarmeijan kirjakauppaan.
Kukkaruukkuja minulla on niin valtavasti, että riittäisi kukkakauppiaalle. Jne. jne
Oletteko keräilijöitä vai tuntuuko että tekisi hyvää päästä osasta kamasta eroon?
Hukutko kamaan?
22
2134
Vastaukset
- ellumari
mutta en ostele mitään nykyaikaista pikkukamaa, vaan vanhoja antiikkiesineitä.
Tahdon tietää esineen historian kun hankin sen.
Aivan romua en tietenkään tahdo ja jos joku tuoli, pöyä tai lipasto tarvitsee kunnostusta, toimitan sen asiantunijan käsiin korjattavaksi juuri sellaiseen (mikäi mahdollista) kuntoon kun se on alunperin ollut.
Joitakin vuosia sitten olin joka sunnuntai antiikkihuutokaupassa ja aina lähti mukaan jotain.
Nykyään olen tarkoituksella hillinnyt hamstraamistani ja olen raaskinut luopuakin joistakin esineistä.
Toisaalta - minulle merkitsee esineiden tunnearvo aika paljon ja siksi en voisi heittää pois jotakin vanhaa vuosia hallussani ollutta, jonka olen saanut joltain rakkaalta ihmiseltä.
Huomenna käyn siivoamassa kaupunkiasuntoni, sillä sinne muuttavat nuoret sukulaiseni, jotka viettävät juhannuksena häitään.
Täytyy kuskata vanhaa tavaraa tänne maalaiskotiini.
Niinpä ,tänne - en voi luopua monista esineistä ja heittää menemään. Ne vaan vaihtavat paikkaa. - Leny
Meitä on kahta lajia: toiset on keräilijöitä ja toiset ei. Minulla on ollut semmoinen vika, että heitän liian helpostikin pois tavaroita, joita en tarvitse. Kun on ollut noita muuttoja sen verran usein, niin aina siinä yhteydessä on tullut tavarat tsekattua. Rakastan kyllä antiikkia ja kauniita esineitä, mutta minun ei ole pakko saada niitä itselleni. Enemmän kerään elämyksiä, ne eivät vie tilaa fyysisesti, mutta täyttävät korvien välin.
kun olin juuri mennyt kihloihin ja sulhaseni kanssa keräsimme kamaa tulevaa kotiamme varten.
Joka tilipäivänä, kun oli ollut varaa ostaa jotakin uutta, keräsimme kaikki aikaisemmin ostetutkin tavarat esille ja olimme onnellisia että olimme onnistuneet kaiken tämän ostamaan omilla rahoillamme. :D
Nyt puuttui vaan sitä ja sitä...
Vuosien mittaan on saanut kokoon enemmän kuin käytännössä on tarvinnut.
Poika ei huoli sitä minkä tunnen olevan ylimääräistä omassa huushollissani, hänellä on eri maku ja eri tarpeet.
Tunneperäisistä syistä säilytettyihin esineisiin osaan myös tänäpäivänä suhtautua toisella tavalla.
Minulla on henkilökohtaisesti toisenlainen arvomaailma, arvostan enemmän yhdessäoloa kuin jotakin esinettä.
En odota että ystävät tulisivat minua tapaamaan tuliaisten kera tai jättäisivät tapaamatta sen takia että heillä ei ole varaa ostaa jotakin "kaapin lämmikettä".
Koska en ole varma mitä poikani haluaisi säilyttää kodistani, esineitä, joita olen valinnut arkipäivääni helpottamaan tai kaunistamaan, niin niillä ei minulle ole mitään sen suurempaa arvoa.
Ehkä poikani arvostaa vaan sellaista, joka kuuluu hänen lapsuuteensa (esim. hänen puurolautasensa, jonka pohjalla oli orava ja jota "etsimme" joka aamu kun puuroa syötiin :D) tai jotakin muuta jolla ei ole minulle mitään arvoa.
Tähän mennessä olen ilmoittanut hänelle jos aion hävittää jotakin. Kysyn onko hän kiinnostunut esineestä. Jos ei niin esine menee kaatopaikalle.
Yritän yksinkertaistaa "loppuselvityksiä" jo hyvissä ajoin :DD
Huoleton on hevoseton mies!- my.mm.eli
täälläkin! Itselläni vanhin "esine" v.1960 ensimmäisellä kesätyöpalkalla omaan huoneeseen hankittu lipasto, joka on seurannut mukanani paikkakunnalta toiselle useita muuttoja kestäen. Koivua, ei mitään lastulevyä, liimauksetkin kestäneet vuosikymmenet kuivaa "kerrostaloilmastoa", kertaakaan ei ole tarvinnut korjata, mutta ajanpatinan "kultaus" tullut pintaan! Saavat lapset sitten jälkeeni viedä kaatopaikalle, itse en siitä eläissäni luovu!
Samaisena v.62 minäkin kihloihin menin alkuvuodesta ja naimisiin elokuussa. Häälahjaksi saatuja tavaroita on vielä joitakin jäljellä. Muutenkin sota-ajan jälkeisen niukkuuden ajan perintöä lienee, että kovin vaikea on mitään tavaraa heittää pois. Muutoissa aina on ollut "pikkupakko" karsia jotain mitä ei ole vuosiin käyttänyt. Vaan eipä ole montakaan viikkoa kulunut kun jo juuri sitä poisheitettyä olisi tarvinnut!
Tyttäreni on toista maata, hän heittää surutta pois kaiken "tarpeettoman" eikä voi käsittää kun minä monesti "pelastan" omaan huusholliini niitä jos vain suinkin ehdin "hätiin"!
Poikani on tullut äitiinsä eikä raatsisi luopua mistään hankkimastaan. Minulla vieläkin yksi huone täynnä hänen tavaroitaan, vaikka hän on jo asunut parikymmentä vuotta omassaan! Ja kotona käydessään aina kaivaa kahvimukikseen oman lapsuudenaikaisen mukinsa, vaikka kaappini ovat täynnään uudempia ja hienompia kuppeja tai mukeja!!
Siinä olen kaltaisesi MdK, että ystäviäni kiellän tuomasta "tuliaisia", samoin lapsiani olen kieltänyt ostamasta späivä, äiteinp. tai joululahjoja, yhdessäolo on tärkeintä, ja saan kyllä itse ostettua sen mitä tarvitsen. Ja vuosi vuodelta "tarve" näyttää onneksi vähänevän!!
Joku tosin voisi poissaollessani siivota "turhat roinat" komeroistani! Siis jo aikaisemmin kuin kuolemani jälkeen! - Angi
..romua nurkkiin.. Sain lapsuudessa suoranaisen kammon kaikkeen romuun.
Haluan, että koti täytyy olla viihtyisä. En salli mitään siellä olevan turhaa. Annan aina pois toisen, kun ostan uuden, vaihtelua saadakseni.
Ainoa mitä rupesin kerään on peikkoja. Tein itse kapean hyllyn seinään noin 10 cm levyisen ja 50cm pitkän, sille ostelin peikkoja eri kokoisia ja mallisia. Täytyy kyllä sanoa että oli elämäni paras teko. En ostanut yhtään lisää kun hylly tuli sopivasti täyteen. Asumme luonnon keskellä, tänne ne on kuin tehty. Se salaperäisyys mikä vallitsee ulkona jatkuu täällä sisällä josta olen saanut tutuilta positiivisia kommentteja. Minulta puuttuu himo vanhaan täysin. En voi ymmärtää että eräs ystäväni kerää kotinsa täyteen vanhaa romua joka maksaa sievoiset summat. Hänen kotisna on kuin sekoitus huonekalukauppaa ja kirpputoria. En viihtyisi siellä viikkoakaan. - Isosisko
Angi kirjoitti:
..romua nurkkiin.. Sain lapsuudessa suoranaisen kammon kaikkeen romuun.
Haluan, että koti täytyy olla viihtyisä. En salli mitään siellä olevan turhaa. Annan aina pois toisen, kun ostan uuden, vaihtelua saadakseni.
Ainoa mitä rupesin kerään on peikkoja. Tein itse kapean hyllyn seinään noin 10 cm levyisen ja 50cm pitkän, sille ostelin peikkoja eri kokoisia ja mallisia. Täytyy kyllä sanoa että oli elämäni paras teko. En ostanut yhtään lisää kun hylly tuli sopivasti täyteen. Asumme luonnon keskellä, tänne ne on kuin tehty. Se salaperäisyys mikä vallitsee ulkona jatkuu täällä sisällä josta olen saanut tutuilta positiivisia kommentteja. Minulta puuttuu himo vanhaan täysin. En voi ymmärtää että eräs ystäväni kerää kotinsa täyteen vanhaa romua joka maksaa sievoiset summat. Hänen kotisna on kuin sekoitus huonekalukauppaa ja kirpputoria. En viihtyisi siellä viikkoakaan.Minua et ainakaan voi syyttää romun kerääjäksi,kun muutan niin usein silloin tulee roinaa heitettyä aina pois.
Ja jälkeenpäin miettii,että voi kehveli taas sitäkin olisi tarvinnut.
Koiriakin minä ennen keräsin,sekä posliinisia että pehmosellaisia,nyt olen antanut niitä pikkusille.
tavaroita liikaa,eikä niistä pääse eroon,lapset tuovat kodeistaan mitä eivät tarvitse,itse muutta asunnosta toiseen, ei mahdu ,sovi, meillä ovat nuoret tarvinneet että,samat kamat ovat olleet neljässä huushoollissa ja vieläkin ilmestyvät meidän varastoon,no onneksi karjalaan veivät rekka autoilla keräiltyä tavaraa,sinne olen saanut varaston kokonaan tyhjäksi ja huonot tavarat kaatopaikalle,taas olisi annettavaa, pyysivät sinne käsityö lehtiä kun viimeksi kävivät naiset pääjärveltä silloin keräsin kaikki minkä löysin taasen kirjastosta kysyivät eikö kukaan ottaisi kun heillä on käsityölehtiä niin pitäisi huoletta jonkun matkaan, kun siellä pitävät kerhoja ,
Ajattelin, että mikä aarre sinun käsityölehtesi ovatkaan olleet!
Muistan ajat 50- ja 60-luvun alussa kun kaikki käsityölehdet olivat suuria aarteita minulle!
Näpräsin kaikenlaista, kudoin, virkkasin ja askartelin...
Voin kuvitella miten iloiseksi joku on tullut avatessaan vanhan lehden ja löytäessään esim. jonkun ihanan käsityöohjeen jonka voi aloittaa aikansa kuluksi ja kotinsa koristeeksi tai omaksi ilokseen!MdK-MdK kirjoitti:
Ajattelin, että mikä aarre sinun käsityölehtesi ovatkaan olleet!
Muistan ajat 50- ja 60-luvun alussa kun kaikki käsityölehdet olivat suuria aarteita minulle!
Näpräsin kaikenlaista, kudoin, virkkasin ja askartelin...
Voin kuvitella miten iloiseksi joku on tullut avatessaan vanhan lehden ja löytäessään esim. jonkun ihanan käsityöohjeen jonka voi aloittaa aikansa kuluksi ja kotinsa koristeeksi tai omaksi ilokseen!mukava muistella talvella niitä rajantakaisia naisia,kuinka ne kerhoissa tekevät innoissaan katsoin miten kulunut puhelin muistio oli ystävälläni hän sanoi ettei ole paljon vihkoja ,osaavat olla tyytyväisiä olin ,eräältä ikäiseltäni kysyin mtä sinä teet ,istumma kotona no mitä miehesi tekee istuu kotona että sillälailla siellä ,on tullut monta ystävää vaikka en ole käynyt katsomassa,
- Bisnes voisi hyvinkin kanna...
... mutta tuo olisi hyvä bisnesidea. Olisipa joku, joka alkaisi tehdä sitä maksusta. Olisi kertakaikkiaan suurenmoista päästä ryönästään eroon! Saisi vielä kantoapuakin.
Eräillä tuttavillani taloyhtiö vuokraa kerran vuodessa jätelavan, jonne voi heittää kaiken ylimääräisen. Se olisi ihanaa, jos meidänkin taloyhtiömme suostuisi sellaiseen.
Minulla on joka joulu sama epäilys: Haluaako kukaan lisää roinaa huusholliinsa? Lahjoja pitää keksiä, rojukasat sen kuin lisääntyvät. Minun kirjahyllyni päällä on n. 100 koriste-esinettä pölyttymässä. Se näyttää kertakaikkiaan epäsiistilta, mutta mihinkään muualle esineet eivät mahdu. Olen antanut niitä pois kirpputorilla myyvälle tuttavalleni.
Olen asunut samassa asunnossa 22 vuotta. Kaikki nurkat ovat täynnä tavaraa, josta luopuisin ilomielin. Nykyisin jätesäiliöihin ei saa heittää mitä tahansa. Autoa ei ole, joten kaatopaikalle ajamiseksi täytyisi saada apua. Epäilyttää, ettei Pelastusarmeija huoli tavaraa, joka ei kelpaa minullekaan.- ähky
Kyllä pelastusarmeijalle kelpaa kaikenlainen ehjä puhdas tavara.Siellä on kirpputori missä niitä myydään. Itse olen sinne antanut kaikenlaista itselleni tarpeetonta: mattoja, verhoja, sänkyjä,vatteita, kirjoja taloustavaroita ym. ym. Sieltä tullaan noutamaan kun vain soittaa sinne. Minulla kun ei ole autoa.
ähky kirjoitti:
Kyllä pelastusarmeijalle kelpaa kaikenlainen ehjä puhdas tavara.Siellä on kirpputori missä niitä myydään. Itse olen sinne antanut kaikenlaista itselleni tarpeetonta: mattoja, verhoja, sänkyjä,vatteita, kirjoja taloustavaroita ym. ym. Sieltä tullaan noutamaan kun vain soittaa sinne. Minulla kun ei ole autoa.
olemme opiskelijoidemme kodit tyhjentäneet kun ovat muuttaneet tai valmistuneet, viimmeinen kasa mikä on jäänyt lattialle on pelastusarmeija hakenut, ja teidän miten taepeeseen pelastusarmeija on ollut kun opiskelija on mennyt vieraaseen kaupunkiin,ilman rahaa ja kalusteita,vanhemmat sisutavat kirppiksen tavaroilla opiskelijoiden poksit,
- Suvi2
Tänäänkin katselin kaman paljoutta ja harkitsin jo joidenkin tavaroiden hävittämistä, sillä mitä ihmettä minä tekisisin tällä vanhojen tavaroiden määrällä. Huomatkaa, HARKITSIN. En kuitenkaan hävittänyt mitään.
Uskon vakaasti väitteeseen, että sodan jälkeisen köyhyyden nähneet ihmiset eivät henno heittää mitään pois "jos tuotakin vielä sattuu tarvitsemaan". Mutta oletteko tulleet huomanneeksi, että kun heittää jotakin pois, niin varmasti juuri sitä tarvitsisi kohta.
Kaappi pursuilee jo vuosia sitten liian pieniksi jääneitä vaatteita, mutta ei niitä arvaa hävittää, jos vaikka vielä laihtuisi.(!)
Muutaman kassillisen olen raahannut UF:n keräyspisteisiin, mutta siihen se poistaminen on sitten jäänytkin.- Hintriika
Oikeassa olet, meihin on iskostunut 40-luvun ja vielä 50-luvulla jatkunut niukkuus. Kaikki, mitä käsiin sattui, säästettiin. Narunpätkistä lähtien. Kaikkea saattoi myöhemmin vielä tarvita. Ja varmasti meistä jokainen on kokenut tuon ilmiön, että juuri sille pois heitetylle tavaralla olisi ollut käyttöä... Siitä "viisastuneena" ei jatkossa raaski hävittää yhtikäs mitään! Vaikka pakko se on muutoissa ollut luopua monesta tarpeettomasta tavarasta.
- Angi
Hintriika kirjoitti:
Oikeassa olet, meihin on iskostunut 40-luvun ja vielä 50-luvulla jatkunut niukkuus. Kaikki, mitä käsiin sattui, säästettiin. Narunpätkistä lähtien. Kaikkea saattoi myöhemmin vielä tarvita. Ja varmasti meistä jokainen on kokenut tuon ilmiön, että juuri sille pois heitetylle tavaralla olisi ollut käyttöä... Siitä "viisastuneena" ei jatkossa raaski hävittää yhtikäs mitään! Vaikka pakko se on muutoissa ollut luopua monesta tarpeettomasta tavarasta.
... Ei siis uskaltanut mitään heittää menemään.
Samoin anopillani oli kummallinen tyyli kun joskus annoimme syntypäivälahjan jossa oli kaunis/kauniita nauhoja jotka roikkuivat korkkiruuvvilla pitkälle yli paketin, niin eikös me nähty seuraavan kerran käydessä tuon samaisen nauhan roikkumassa peilin tai taulun reunalla.. Joskus otin salaa nauhan pois ja heitin roskiin niin sain kuulla että joku hyväkäs oli käynyt varastamassa hänen lahja nauhansa. - Isosisko
Angi kirjoitti:
... Ei siis uskaltanut mitään heittää menemään.
Samoin anopillani oli kummallinen tyyli kun joskus annoimme syntypäivälahjan jossa oli kaunis/kauniita nauhoja jotka roikkuivat korkkiruuvvilla pitkälle yli paketin, niin eikös me nähty seuraavan kerran käydessä tuon samaisen nauhan roikkumassa peilin tai taulun reunalla.. Joskus otin salaa nauhan pois ja heitin roskiin niin sain kuulla että joku hyväkäs oli käynyt varastamassa hänen lahja nauhansa.No olitko se sittenkin sinä,muistan kun siitä asiasta keskusteltiin.Tuhma homma.
- ninja
huomannut, jos säilyttää vaatteita kauan komerossa, niin siellä ne kutistuu. Vai olenkohan minä laajentunut?
- Suvi2
ninja kirjoitti:
huomannut, jos säilyttää vaatteita kauan komerossa, niin siellä ne kutistuu. Vai olenkohan minä laajentunut?
sillä mehän olemme ihan vain "pikkisen kasvaneet tätä leveyttä". Eikö vaan?
- beataBarbara*
Aika tavaran kaupittee – vanha sanonta -,
Mitä merkinnee?
Romussa löytyy.
Itselläni on näkömuisti.
Muistan lapsuuden kodin tavaroita silmissäni vielä tänään.
Purkit, purnukat, huonekalut vilisevät silmissä,
jos rupeaa kaiholla ajattelemaan.
Kaikesta on luovuttava ja nyt olisi viimeinkin se aika.
beataB (yrittää..) - hamsteri
Sota-ajan lapsena olen oppinut, että jospa tuota tai tuota tarvitsee joskus. Niinpä melkein hukun omiin ja toisilta saamiini tavaroihin. Kerään vanhan ajan astioita, lehtiä, kirjailtuja seinävaatteita, pöytäliinoja. Onneksi saan viedä entiseen anoppilaan ja sisustaa niillä melko tyhjät seinät ja lehdet vinttiin, jotta saan niitä lueskella sateen ropistessa kattoon. Voi sitä autuutta ja keräily jatkuu.Onkohan toista samanlaista hamsteria? Lapset eivät ole perineet minun harrastustani, vaan tilaavat sitten minun jälkeeni jätelavan, mihin laittavat koko roinan. Se on sitten heidän asiansa.
- Ruislintu
Luettuani tekstisi mietin hetken, että olenkos minä tuon kirjoittanut! Tällä iällä voisi tuollaista vaikka sattuakin...mutta sitten muistin, ettei minulla ole enää entistä anoppilaa.
Mutta muuten aivan samanlaisia juttuja näyttää olevan. Paitsi, että minun lapseni puhuvat toistaiseksi vain jätesäkeistä, mutta huomaavat kyllä tarvitsevansa rekan lisäksi ison avolavan.
Mutta kuinka ihanaa onkaan joskus katsella ja muistella entisiä aikoja. - 50v
Ruislintu kirjoitti:
Luettuani tekstisi mietin hetken, että olenkos minä tuon kirjoittanut! Tällä iällä voisi tuollaista vaikka sattuakin...mutta sitten muistin, ettei minulla ole enää entistä anoppilaa.
Mutta muuten aivan samanlaisia juttuja näyttää olevan. Paitsi, että minun lapseni puhuvat toistaiseksi vain jätesäkeistä, mutta huomaavat kyllä tarvitsevansa rekan lisäksi ison avolavan.
Mutta kuinka ihanaa onkaan joskus katsella ja muistella entisiä aikoja.Vahingossa saavuin tälle palstalle ja löysin mielenkiintoisen aiheen;tavarapaljous.
itse olen nyt päässyt yli hamstraamisesta, en OSTA enää ikinä mitään kotiin, niin olen päättänyt.
Lapseni ei halua niitä tavaroita, mitä mulla on, joten, ostakoon omansa.
Pointtini on: älkää hyvät ihmiset viekö tavaroitanne roskiin tai kaatopaikalle! Täällä pääkaupunkiseudulla on monta paikkaa, johon niitä voi viedä myyntiin, saa vähän "cafe rahaa", tai mennä itse myymään torille. Tai sitten on kierrätyskeskus, jos ei ole autoa, he hakevat. Sinne kelpaa vähän huonompikin tavara.
Kerran siellä käydessäni työntekijä kertoi, että "täälläpäin on ihan oikeasti köyhiä ihmisiä, jotka ostavat tavaransa ja tarvikkensa täältä".
Toisekseen, teemme hyvän teon jo siinä, kun kieerätämme tavarat tavalla tai toisella, eivät ole kaatopaikan täytteenä.
Kierrätyskeskuksella on uusix-verstas, siellä tehdään vanhasta uutta, ja on mukavan näköistä tavaraa. Jollekkin, ei mulle enää.
Turussakin on kuulema hyvä kierrätyskeskus, muita en nyt muista tähän hätään.
Joten, jos on liikaa tavaraa, sinne vaan.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih577320Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j7393594Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.3711978Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.1651816- 861459
Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens841401- 911290
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä631257Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä2621251- 811164