Palstan mielipiteenvaihtoon toisinaan aktiivisesti heittäytyvä älykkö, Jaakko Tepon sanoitusta lainatakseni tuo virnuileva vilttihattu (=tämä on arvoitus ristisanatehtäviä ratkoville) lanseerasi alempana käsitettä kommunistinen fiktio (Hannah Arendtilta) kuvaamaan markkinatalouden totuudenvastaista, keksittyä ja harhaista tavoitetta. Markkinatalous ei siis tämän mukaan ole mikään rakennelma, joka toimisi ihmiskunnan yhteisen intressin edistämiseksi. Se ei ole yhteishyvää vaan oman edun tavoittelua, joka lopulta johtaa pääomien ja vallan keskittymiseen aivan kuten Karl Marx jo ennusti.
Markkinatalouden hyötyarvon voi tietysti kyseenalaistaa, mutta silti toivoisi enemmän perusteluja sille, miksi se on vain kommunistinen fiktio. Kun katselee kaikkea sitä materiaa, jota markkinatalous on meille tuottanut ja myös meidät pitänyt leivässä, niin tämän ulkoisesti nähtävän täytyy olla kaiketi harhaa, jos väite pitää paikkansa eli talouden yhteisyys on vain kommunistinen fiktio, harha. Tosin globaalissa mitassa väite kyllä pitää aika lailla paikkansa eli ehkä olemme vasta keskittymisprosessin keskivaiheilla. Ehkä saamme kuulla asiasta tarkemmin sen lanseeraajalta, tuolta virnuilevalta vilttihatulta.
Muistaakseni toisinajattelija taloustieteilijä Markus Jäntti on mm. kuitenkin esiintynyt sen puolesta, että taloudella on nimenomaan hyviä ja tavoiteltavia yhteisöllisiä vaikutuksia ja että se on kaikista ja suuristakin vaikeuksista huolimatta mahdollista saada toimimaan tähän yhteishyvää edistävään suuntaan. Jänttihän lienee perustellut asia keyneslaisittain eli markkinoiden kasvattaminen on kaikkien hyötyä tavoittelevien pitkän tähtäimen etu ja siksi jakoajatus on markkinataloudessa aina ajankohtainen ja reaalinen eikä mikään fiktio. En nyt puutu enempää tähän sinänsä erittäin mielenkiintoiseen peruskysymykseen, jonka valossa kirjoittajamme tyrmää mm. Väinö Tannerin ja tietysti Paavo Lipposen ja melkeinpä koko SDP:n "väärän harhaisen politiikan" edustajana. Väite siitä, että reformistinen työväenliike on toiminut vain nousukkaiden jalustajana on toki tuttu jo 60-luvun debatista. Näin ainakin kommunistit näkivät näiden luokkapettureiden ja nousukkaiden roolin. Itse olen tarjonnut vaihtoehtoista näkemystä, osatotuutta, jonka mukaan reformisen työväenliikkeen tasa-arvopolitiikka nimenomaan mahdollisti työväenluokkaisten ja keskiluokkaisten nousevan säätykierron eikä toiminut vain jalustana sille.
Mutta kun ollaan Keskustaa käsittelevällä keskustelupalstalla, asia pitäisi jollain aasinsillalla saada yhdistettyä myös Keskustaan. Yritän siis jotain. Kun lähdetään tuosta kommunistisesta fiktiosta, niin siihen ovat Suomessa uskoneet puolueista Kokoomus ja SDP. Kokoomuksen koko politiikka lähtee ajatuksesta, että kasvattamalla taloutta ja luomalla taloudelliselle toiminnalle parhaat edellytykset, kaikki hyötyvät, kun jaettavaa on tarpeeksi. Tässä siis hyväksytään jakoajatus poliittisesti ja ilmeisen luonnollisena markkinatalouteen kuuluvana osana. Lähtökohta ei ole siis se, että talous on tarkoitettu vain rikkaille ja fiksuille eli nousukkaille keinoksi rikastua ja kasvattaa valtaansa edelleen.
Tannerilais-lipposlainen SDP (konformistinen Sorsa mukaanluettuna) lähtee samasta ajatuksesta, mutta painottaa sitä, että työväestön tulee talouden merkittävänä osatekijänä saada oikeudenmukainen osansa talouden hedelmistä. Lähtökohtana on tässäkin, että talous tuottaa kuitenkin yhteishyvää. Lipposen ajama maltillinen tupopolitiikka edustaa tyypillisimmillään tällaista ajattelua. Halutaan luoda kakun kasvattamiselle optimaaliset edellytykset, jotta jaettavaa tulisi.
Keskustalainen näkemys jossain määrin poikkeaa tästä. Ei kokonaan, mutta poikkeaa kuitenkin. Keskustalaisuus on hyvin paljon sidoksissa juuriinsa eli talonpoikaiseen aggraaritalouteen. Se oli taaksepäin historiassa katsottuna paljon juuri sitä reaalitaloutta, yhteisöllistä puurtamista ilman keinottelupäämääriä. Parjattu rahatalous oli melko kaukana tästä.
Vähitellen kävi niin, että keskustalaisuus siirtyi asian puolustamisesta oman kannatuksensa varjelemiseen. Maataloutta puolustetaan henkeen ja vereen sen takia, että asutus pysyy hajallaan ja Keskustan kannatus säilyy. Maataloutta ei puolusteta sen takia, että se olisi oikeampaa ja ihmisläheisempää taloutta vastavoimana rahataloudelle. Myöskään maaseudun entistä yhteisöllisyyttä ei enää haluta korostaa, kun suurtilojen suosimispolitiikka on johtanut siihen, että lähin naapuri on kilometrien päässä. Puhutaan kotimaisen maatalouden säilyttämisesta, ei perinteisen maatalousyhteisön säilyttämisestä. Näillä kahdella asialla on kuvainnollisesti lähes valovuosi välissä.
Kun tavoitteena on vain puolueen kannatuksen säilyminen ja nurkkakuntainen edunvalvonta, kyse ei ole uskosta talouden yhteiseen hyvään, vaan talouden hedelmien ryöstämisestä. Logiikka on siis se, ettei talous ole yhteishyvällistä, vaan kaikki ajavat vain omaa etuaan ja niin pitää meidänkin ajaa. Keskustalaisuudessa on siis eräällä tavalla oikein ymmärretty tuon virnuilevan vilttihatun lanseeraama ajatus kommunistisesta fiktiosta, varsinkin sen jälkeen kun maatalous realitaloutena on rahatalouden puristuksessa käynyt mahdottomaksi ajatukseksi kansakunnan elintapana.
Talonpoikaispuolueen edustajathan ovat usein inhonneet juuri kommunisteja puheen tasolla. Käytännössä se on tarkoittanut kuitenkin juuri kapitalistisen markkinatalouden harhaisen luonteen, kommunistisen fiktion inhoamista ja ylenkatsomista. Kapitalisti haluaa kerätä kaiken hyödyn vain itselleen piittaamatta yhteishyvän ideasta. Ja samalla logiikalla toimii myös keskustalainen: ryöstetään veronmaksajien rahat niin kauan kuin hyväuskoisuutta vielä riittää. Tässä keskustalaista viekkautta onkin sitten kyllä piisannut. Tyypillistä sille on lyhytkatseisuus. Se johtuu siitä, että huomenna ryöstösaalista ei ehkä enää olekaan. Esim. EU-sopimuksemme muutti ryöstämisen toimintaympäristöä, mikä koettiin uhaksi ja sen vuoksi maatalousyrittäjät ovat sitä aina kaikkein voimakkaimmin vastustaneet. Brysselissä kun ei välttämättä pelätä heidän käyttämiään aseita. Suomessa itäkortin käyttö ja Kekkonen takasivat sen, että keskustalainen edunvalvonta ja kommunistisen fiktion ylenkatsominen toimi.
Kommunistinen fiktio ja Keskusta
32
1079
Vastaukset
- Maan siunaus
Olet nähnyt paljon vaivaa pitkän kirjoituksesi eteen, joten lienee paras vastata samalla mitalla. Seuraavassa maaseutukuvaus Peter Kerr’in kirjasta ”Lumipalloja ja appelsiineja.” Ote sopii siinä mielessä tähän yhteyteen, että siinä pohditaan entisen- ja tehomaatalouden välistä problematiikkaa. Kuinka tehomaatalous ainoaksi vaihtoehdoksi päästessään hiljentää entiset kylänraitit ja autioittaa koko maan kaupunkien ulkopuolella.
Siinä on myös kysymys eroista sosialistisen ja keskustalaisen näkemyksen välillä – pitääkö maaseudunkin olla tehokas kuin kone – onko se ainoa vaihtoehto - onko inhimillisyyteen ja pienten arvojen kunnioittamiseen enää varaa?
******************************************************
…Juan selitti, että kuten monilla Antdratxin kaltaisissa kaupungeissa asuvilla ja työskentelevillä liikkeenharjoittajilla, hänelläkin oli ”finca” aika kaukana kaupungista. He olivat perineet maatilan Juanin vaimon vanhemmilta ja vaikka se oli aika pieni, hänestä oli mukava työskennellä siellä viikonloppuisin. Se oli hyväksi myös hänen lapsilleen – terveellinen paikka korkealla vuorilla, missä lapset voivat leikkiä turvallisesti ja kokeilla esi-isiensä yksinkertaista elämää päivän tai kaksi viikossa. ”Muy importante, esto.”
Myönsin, että oli tosiaan tärkeää, että lapset oppivat maalaisperimästään ja arvostavat sitä. Oli hienoa, että niin monet mallorcalaiset kaupunkilaislapset voivat edelleen kokea sen – kiitos sen, että pienten maatilojen perimisjärjestelmä oli jatkunut. Olisipa samanlainen järjestelmä selvinnyt Britanniassakin, lisäsin.
Eikö ”senorin” maassa siis ole tällaista perinnettä, Juan kysyi ja näytti aidosti hämmästyneeltä.
”Pelkäänpä, ettei ole”, vastasin. ”Maanviljelys muistuttaa nykyään yhä enemmän teollistunutta liiketoimintaa ”Gran Bretanassa”. Perheet eivät enää elä pienten tilojen tuotolla, joten maa myydään isoille viljelijöille. Ja niin asiat ovat menneet siellä. Tiloja on yhä vähemmän – mutta ne ovat suurempia, tehokkaampia, koneistetumpia ja vaativat vähemmän työvoimaa. Niin käy edistyksen nimissä, tiedättehän.”
Pieni puuseppä näytti todella surulliselta. Miten sitä voidaan kutsua edistykseksi, jos maaseudulta katoaa elämä, hän ihmetteli. Maaseutu olisi kuollut – autiomaata – ilman perheen toisiaan seuraavia sukupolvia, jotka pysyvät omalla maallaan. Tuhat tehokasta konetta ei voisi koskaan korvata sitä iloa ja tyydytystä, jonka mies saa kuullessaan pelloilla leikkivien lastensa naurun, kun hän hoitaa itse omaa ”fincaansa”, riippumatta siitä, kuinka pieni se on…
Pienikokoinen puuseppä pysähtyi ja kosketti käsivarttani. ”Olkaa hetki hiljaa ja kuunnelkaa. Kertokaa sitten minulle mitä kuulette.” Hän seisoi hiljaa vieressäni, katseli vuoria ja hymyili tyytyväisenä itsekseen.
”Tuota en kuule yhtään mitään”, vastasin hämmentyneenä, ”paitsi lintujen viserrystä…tuulen huminan mäntymetsässä. En oikeastaan mitään muuta.”
”Exacto!” Luonnon olentoja lukuun ottamatta, tämä ”fianca” on nyt tyhjä – erämaata. Mutta viikonloppuisin kaikki on taas täynnä elämää. Jälleen kerran kuuluu leikkivien lasten iloisia ääniä, savu nousee piipusta, keittiöstä kantautuu ruuan tuoksu, ja minä voin nauttia siitä kaikesta työskennellessäni pellolla. ”Es celestial”. Olen surullinen, että pienviljelijät kotimaassanne ovat menettäneet kaiken tämän ”senor”.
Nyökkäsin alistuneena ja jatkoimme matkaamme pienelle maatalolle…- Jaba_43
Olen jo vuosien ajan toistuvasti tuonut esiin, että keskustalaisten vikinä siitä, että alueellinen eriarvoisuus lisääntyy, on keskustan oman politiikan seuraus.
Maalaisliitto/keskusta on ollut vastuussa maatalouspolitiikan linjoista lähes yhtäjaksoisesti sotien jälkeen. Silloin aloitettiin se linja, jossa maataloustuotanto ohjattiin tukipolitiikalla keskittymäänb yhä suurempiin tiloihin.
Maataloustuottajien omat osuuskunnat raivasivat itsensä monopoliasemaan maidon- ja lihanjalostuksessa ja hallitsevaan asemaan monella muullakin elintarvikejalostuksen toimialalla. Monopoliensa turvin mataloustuottajat keskittivät myös elintarvikejalostuksen keskitettyään ensin maataloustuotannon.
Tämän seurauksena syntyi ensin suuri 60-luvun maaltapako kaupunkeihin, Ruotsiin ja kauemmaksikin.
Tämän seurauksena maaseudun työpaikkakato on jatkunut myös viimeiset 20-30 vuotta.
Ja sitten nämä nykyiset kepulaiset kehtaavat vikistä, että Lipponen muka ennätti kahden hallituksensa aikana aiheuttaa kaiken maaseutukuntien kurjuuden.
Suurempaa veltta ei keksi edes kommunisti! - ...
Jaba_43 kirjoitti:
Olen jo vuosien ajan toistuvasti tuonut esiin, että keskustalaisten vikinä siitä, että alueellinen eriarvoisuus lisääntyy, on keskustan oman politiikan seuraus.
Maalaisliitto/keskusta on ollut vastuussa maatalouspolitiikan linjoista lähes yhtäjaksoisesti sotien jälkeen. Silloin aloitettiin se linja, jossa maataloustuotanto ohjattiin tukipolitiikalla keskittymäänb yhä suurempiin tiloihin.
Maataloustuottajien omat osuuskunnat raivasivat itsensä monopoliasemaan maidon- ja lihanjalostuksessa ja hallitsevaan asemaan monella muullakin elintarvikejalostuksen toimialalla. Monopoliensa turvin mataloustuottajat keskittivät myös elintarvikejalostuksen keskitettyään ensin maataloustuotannon.
Tämän seurauksena syntyi ensin suuri 60-luvun maaltapako kaupunkeihin, Ruotsiin ja kauemmaksikin.
Tämän seurauksena maaseudun työpaikkakato on jatkunut myös viimeiset 20-30 vuotta.
Ja sitten nämä nykyiset kepulaiset kehtaavat vikistä, että Lipponen muka ennätti kahden hallituksensa aikana aiheuttaa kaiken maaseutukuntien kurjuuden.
Suurempaa veltta ei keksi edes kommunisti!otsikossa melkein kaikki.
Sinähän olet aikoinasi maataloustöissäkin puuhastellut, joten luultavasti tiedät? - Jaba_43
... kirjoitti:
otsikossa melkein kaikki.
Sinähän olet aikoinasi maataloustöissäkin puuhastellut, joten luultavasti tiedät?En minä velttaa tarkoittanut vaan valhetta, mutta kun järki on sormia nopeempi, niin tulee noita virseitä joskus liikaa.
Maataloustöissä olen ollut hyvin vähän ja hyvin pienissä puitteissa, enempi talkoohengessä ja sahti- ja ruoka- vaan ei rahapalkalla.
- meikäläiselle
Kovin on viisasta puhetta, ihan varmasti, mutta niin viisasta minulle, että viheltää yli hilseen, vaikka kuinka yrittäisi sen kiinni saada.
Mieli tekisi siitä jotain sanoa, mutta en uskalla, kun pelkään nolaavani itseni. Odotan, että talouspoliittinen asiantuntijamme ja asioihin aina niin viisaasti kantaa ottava toimittaja S.Hietanen sitä ensin kommentoisi. Eli onko se noin, S.Hietanen, vai eikö ole? Ja jos ei ole, niin miksi ei ole? - Jaba_43
Markkinatalouteen ripustellaan halukkaasti kaikenlaisia tarralappuja ikään kuin todistamaan, että se on epäinhimillistä, kovaa, kamrerimaista ja rikkaitten eduksi köyhiä kyykyttävää.
Näin ovat tehneet komunistit ja keskusta, tennilät ja pekkariset kauniisti kuorossa koko Lipposen kahden hallituskauden ajan.
Siinä siis se osa markkinataloudesta, joka yhdistää kommunismia ja keskustaa.
Toinen talouspohjainen piirre, joka näille kahdelle puolueelle on yhteistä, on sosialismi, valtiokapitalismi tai nimestä piittaamatta se ideologia, että valtion pitää omistaa tuotantovälineitä ja ohjata kansantaloutta mahdollisimman tiukoin suitsin.
Ketkä yhdessä estivätkään mm. Soneran osakkeiden myynnin kannattavalla tavalla muut kuin hallituspuolue vasemmistoliitto demareien vasemman laidan ja keskustaoppositipon vahvalla tuella.
Yhteistä keppulinreppanoille ja kommunistipelleille on myös se kansaa kusettamaan pyrkivä populismi, jonka tutuin väite on se, että talouskasvu hyödyttää vain rikkaita. Ilmeisesti kummankaan puolueen visionäärit eivät kykene tajuamaan sitä, että mitä isommasta kansantuotteesta yhteistä hyvää päästään jakamaan, sitä enemmän jaettava riittää kaikille.
On siis aivan luontevaa, että yhteisöllisessä ajattelussa, jossa ketään ei jätetä, vaan kaikille luodaan yhtä hyvät mahdollisuudet oman hyvinvointinsa luomiseen, ovat eturivissä kokoomus ja 2/3 osaa demareista, mutta vain 1/4 osa keskustalaisista, kun kepun enemmistö, 1/4 osaa ei juurikaan eroa kommunisteista talousajattelultaan.
Yksi kommunisteista eroava piirre keskustalaisissa toki on. Se on maaomaisuuden puolustaminen, koska se, mikä kuuluu keskustalaiselle ei kuulu muille, vaikka kaikki se, mikä kuuluu muille tietenkin kuuluu myös keskustalaisille..- hyvin laittaa
"Se on maaomaisuuden puolustaminen, koska se, mikä kuuluu keskustalaiselle ei kuulu muille, vaikka kaikki se, mikä kuuluu muille tietenkin kuuluu myös keskustalaisille.. "
Keskusta sana tilalle kokoomus sillä ei kokoomuslaisella viljelijällä ole eroa keskustalaiseen muuta kuin useinmiten tilankoko.
Muistaakaa tässä markkina keskusteluissanne ettei kuntien palveluja voi eikä saa yksityistää. Ketkähän mahtavat olla tuota mieltä? - Jaba_43
hyvin laittaa kirjoitti:
"Se on maaomaisuuden puolustaminen, koska se, mikä kuuluu keskustalaiselle ei kuulu muille, vaikka kaikki se, mikä kuuluu muille tietenkin kuuluu myös keskustalaisille.. "
Keskusta sana tilalle kokoomus sillä ei kokoomuslaisella viljelijällä ole eroa keskustalaiseen muuta kuin useinmiten tilankoko.
Muistaakaa tässä markkina keskusteluissanne ettei kuntien palveluja voi eikä saa yksityistää. Ketkähän mahtavat olla tuota mieltä?Kannattaa miettiä, minkä takia isoimpien tilojen viljelijät eivät ole keskustalaisia. Liittyisiköhän se mitenkään keskustapuolueen vasemmistolaisuuteen?
Mitä kuntien palvelutuotantoon tulee, niin on täysin vailla merkitystä kuka ne tuottaa, kunhan palvelujen laatu on se, mitä pitääkin ja kustannukset pysyvät kurissa.
Sillä tuottaako palvelun kunta itse vai yksityinen ei ole mitään itseisarvoa. Minä esim. en kannata yksityistämistä yhtään sen enempää kuin kunnan monopoliakaan, mutta uskon, että kilpailun vapauttaminen ja kuntien oipettaminen tarkoiksi palvelujen ostajiksi säästää meiltä miljardeja veroeuroja tulevaisuudessa itse palvelujen sisältöjen parantamiseen.
Kun en tarkalleen tiedä, mitä tarkoitit, niin varmuuden vuoksi sanon, että jos vastakkain on julkinen, kunnan monopolina hoidettu palvelutuotanto ja sellainen "yksityistetty" palvelutuotanto, jossa saman asian hoitaminen on annettu YHDELLE yksityiselle firmalle, niin kannatan ilman muuta kunnan monopolia ja vastustan yksityistämistä.
Yksityistämiseen pitää aina liittyä kaksi asiaa:
1) tuotanto hajautetaan riittävän monelle tasavahvalle palveluntuottajalle, jotka kilpailevat "asiakkaista" kskenään.
2) palvelun laatukriteerit on tarkasti ja yksiselitteisesti määritelty ja jokaista palveluntuottajaa valvotan, että tämä täyttää laatukriteerit tinkimättä.
Ei siinä muuta tarvita.
- -Kokoomuslainen-
Tuo oli kyllä niin täyttä asiaa, kuin vain olla voi. Meille kokoomuslaisille tämä maajussien ylenmääräinen hyysääminen alkaa jo riittämään.
Sitä vaan ihmettelen, ettei demarit suurista puheistaan huolimatta saa tähän menoon mitään tolkkua.
Kokoomus pitäisi saada hallitukseen mitä nopeimmin. Jos kokoomus olisi hallituksessa, niin ihan ensin lakkautettaisiin kaikki maatalouden kotimaiset tuet, sitten EU-tukien kotimainen rahoitusosuus, ja lopuksi ajaisimme EU:n edun nimissä läpi sellaisen ratkaisun, että myös EU:n kokonaan maksama CAP-tuki lakkautettaisiin. Tai siis Suomi ei ottaisi sitä vastaan.
Mitähän tuolla Euroopassakin ajatellaan tällaisesta tukien varassa elämisestä. Tällainen tukiaisten itsekäs haaliminen on aivan ainutlaatuista Euroopassa ja niin väärin kuin vain olla voi.
Tarvitsemme ehdottomasti kokoomusvetoisen sinipunahallituksen.- Talonpoika
MAASEUTUOHJELMA
Kansallinen Kokoomus rp.
Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 11.1.2003
ja esitelty Kokoomuksen maaseututapaamisessa Somerolla 14.1.2003
KANSALLISTEN TUKIJÄRJESTELMIEN TULEVAISUUS
Kokoomuksen mielestä suomalaisen maatalouden tulee jatkossakin perustua perheviljelmiin tai niiden muodostamiin suurempiin yksiköihin. Tuotannon tulee vastata markkinoiden tarpeisiin ja olla taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuuden edellytyksiä on parannettava aktiivisella rakennepolitiikalla sekä myös kansallisin tukitoimenpitein.
Suomella on edelleen tarve täydentää EU:n järjestelmiä kansallisilla tuilla. Pohjois- ja Keski-Suomen pitkäaikaisen pohjoisen tuen lisäksi myös Etelä-Suomi tarvitsee oman pitkäaikaisen tukijärjestelmänsä. Suomi neuvottelee parhaillaan kolmatta kertaa komission kanssa oikeudesta maksaa kansallisia tukia Etelä-Suomen A ja B-tukialueilla. Kokoomuksen tavoitteena on luoda Etelä-Suomeen pitkäaikainen ja vakaa, nykyistä tasoa korkeampi tukijärjestelmä, joka luo viljelijöille mahdollisuudet kehittää ja monipuolistaa toimintaansa. Tukijärjestelmiä tulisi kehittää myös siten, että niiden avulla maaseutuyrittäjät voisivat paremmin verkottua ja etsiä kanavia tuotteiden jalostukseen ja markkinointiin.
http://www.kokoomus.fi/dokumentti.php?did=91
- JormaKKorhonen
...filosofiseksi! No, hyvää se tekee itsekullekin pohdiskella välillä syntyjä syvempiä; niin minäkin juuri äsken tein, mutta pohdiskelin kyllä paljon tutumpaa aihetta eli citykeskustalaisuutta.
Huomasin minäkin tuon kirjoituksen, jossa Hannah Arendtiin nojauduttiin, mutta kun on minulle jokseenkin tuntematon suuruus, niin ei ollut aihetta siihen reagoida. Vai olikohan se sama, joka mm. mollasi Tanneria, ja johon minä vastasin? Pirukaan ei pysy noiden jatkuvasti nikkiään vaihtavien perässä.
No, joka tapaukseesa Sinä tuot nyt asiaan helpommin miellettävää konkretiaa. Yhdyn mielipiteisiisi keskustan, kokoomuksen ja sdp:n rooleista ja näkemyksistä kaikissa esille ottamissasi asioissa. Tämä pitemmittä pulinoitta todettuna, kun moni näkyy jo hyvin näkemystäsi kommentoineen.
Tuohon Karl Marxin ennustuksiin ja teorioihin sanoisin vain, että tulikohan se kommunistinen vallankumous liian aikaisin ja väärässä paikassa, vääränlaisessa maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa? Oikeastaan nyt olemme paljon lähempänä sellaista yhteiskuntaa, joka Marxin mielestä oli kypsä vallankumoukselle.
En sano edellä olevaa harmitellakseni, vaan päinvastoin olen iloinen, että tuo kaikki kauheus tapahtui etuajassa; se antoi esimerkin todellisuudesta, joka pysynee ihmisten tietoisuudessa niin kauan, että toista samanlaista onnettomuutta ei hevin tule.Sanotaan vaikka näin, että toisinaan kiinnostaa myös vähän akateemisempi höpötismi. Asioiden jäsentämisen ja uusien näkökulmien ja sitä kautta kaikkinaisen keskustelun uudistumisen kannalta on ihan välttämätöntä, että suuriin ajattelijoihin ja filosofioihin myös tutustutaan. Itse ole enemmän pragmaatikko, mutta en tunne silti ennakkoluuloja filosfista pohdiskelua kohtaan, vaikka toisinaan tietysti tulee ajatelleeksi, että joku filosofi on aika tärähtänyt.
Se joka mollasi Tanneria oli ihan se sama ja tämä sama on aiemminkin sanonut aika suorasukaisesti mitä esim. sinun kirjoituksestasi ajattelee. Ensi kertaa panin merkille asia ainakin silloin, kun se Ervastin Jäätteenmäki -kirja ilmestyi ja asiasta vaihdettiin täällä mielipiteitä.
Kun kerroin ensimmäisessä viestissä kenen arvelen olleen tuon kirjoittajan, joka siis kertoi Tannerista kantansa, annoin myös vihjeen kirjoittajan henkilöllisyydestä. Luulisi nyt ainakin sinua historiasta kiinnostuneena kiinnostavan, kuka on kyseinen ihan tunnettu historioitsija. Pääsin siitä pikkuisen salapoliisityön perusteella itse selvyyteen. Eli kyllä hän historiaa tuntee vähintään yhtä paljon kuin sinä tai minä ja varmaan enemmänkin, mutta kiinnittyminen omiin teorioihin ja kantoihin pakottaa hänet sanomaan Tannerista ja Lipposesta sen mitä hän heistä ajattelee. Mutta ei kannata syyllistyä tämän kaverin aliarviomiseen kuitenkaan, sillä häntä pidetään kuitenkin yhtenä nuoren polven eturivin intellektuellina.
Mutta tässä on sinullekin pähkinä purtavaksi. Vihjeeksi annoin jo tuon virnuilevan vilttihatun, mutta voi häntä luonnehtia myös kaveriksi, joka on havainnut tv:n luontodokumenttien muuttumisen niin, että kun ennen korostettiin luonnon harmoniaa ja sopusointua, niin nyttemmin korostetaan darwinilaisittain olemassaolon taistelua ja vahvemman tavallaan luontaista etuoikeutta, mikä on mielenkiintoinen oivallus uusliberalismin laajalle levinneestä noususta.- JormaKKorhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
Sanotaan vaikka näin, että toisinaan kiinnostaa myös vähän akateemisempi höpötismi. Asioiden jäsentämisen ja uusien näkökulmien ja sitä kautta kaikkinaisen keskustelun uudistumisen kannalta on ihan välttämätöntä, että suuriin ajattelijoihin ja filosofioihin myös tutustutaan. Itse ole enemmän pragmaatikko, mutta en tunne silti ennakkoluuloja filosfista pohdiskelua kohtaan, vaikka toisinaan tietysti tulee ajatelleeksi, että joku filosofi on aika tärähtänyt.
Se joka mollasi Tanneria oli ihan se sama ja tämä sama on aiemminkin sanonut aika suorasukaisesti mitä esim. sinun kirjoituksestasi ajattelee. Ensi kertaa panin merkille asia ainakin silloin, kun se Ervastin Jäätteenmäki -kirja ilmestyi ja asiasta vaihdettiin täällä mielipiteitä.
Kun kerroin ensimmäisessä viestissä kenen arvelen olleen tuon kirjoittajan, joka siis kertoi Tannerista kantansa, annoin myös vihjeen kirjoittajan henkilöllisyydestä. Luulisi nyt ainakin sinua historiasta kiinnostuneena kiinnostavan, kuka on kyseinen ihan tunnettu historioitsija. Pääsin siitä pikkuisen salapoliisityön perusteella itse selvyyteen. Eli kyllä hän historiaa tuntee vähintään yhtä paljon kuin sinä tai minä ja varmaan enemmänkin, mutta kiinnittyminen omiin teorioihin ja kantoihin pakottaa hänet sanomaan Tannerista ja Lipposesta sen mitä hän heistä ajattelee. Mutta ei kannata syyllistyä tämän kaverin aliarviomiseen kuitenkaan, sillä häntä pidetään kuitenkin yhtenä nuoren polven eturivin intellektuellina.
Mutta tässä on sinullekin pähkinä purtavaksi. Vihjeeksi annoin jo tuon virnuilevan vilttihatun, mutta voi häntä luonnehtia myös kaveriksi, joka on havainnut tv:n luontodokumenttien muuttumisen niin, että kun ennen korostettiin luonnon harmoniaa ja sopusointua, niin nyttemmin korostetaan darwinilaisittain olemassaolon taistelua ja vahvemman tavallaan luontaista etuoikeutta, mikä on mielenkiintoinen oivallus uusliberalismin laajalle levinneestä noususta.Vihjeesi perusteella ensiksi tulivat mieleeni tunnetut nuoret historiantutkijat P.P. ja M.J., mutta ei kai kumpikaan heistä voine olla tarkoittamasi.
Sitten koin ikäänkuin ahaa-elämyksen. Onko tarkoittamasi henkilö S.P., teor. filosofian dosentti? Nuo hänen ajatuksensa (joita näkyy esittäneen Sinulle lisää) sopisivat mielestäni hyvin hänen esittämikseen, sikäli kuin hänen laajan tuotantonsa varsin vähäisellä tuntemuksella on lupa tällaisia päätelmiä tehdä. Mutta olisiko hänellä aikaa ja haluakaan kirjoitella tällä foorumilla?
Muita mahdollisia ehdokkaita mielestäni voisivat olla R.V. (nuorin), A.H., K.J. ja J.H. Noita en tunne sitäkään vähää kuin S.P:iä, mutta katselin netistä nuoremman polven filosofeja, jota ovat kirjoittaneet jotakin Heideggeristä ja/tai Arendtista.
Jos huomaat, niin viitsisitkö vihjaista, olenko oikeilla jäljillä. Ja ellen ole, antaisitko neljän pisteen vihjeen, jos tuo viiden pisteen vihjeesi ei auttanut. JormaKKorhonen kirjoitti:
Vihjeesi perusteella ensiksi tulivat mieleeni tunnetut nuoret historiantutkijat P.P. ja M.J., mutta ei kai kumpikaan heistä voine olla tarkoittamasi.
Sitten koin ikäänkuin ahaa-elämyksen. Onko tarkoittamasi henkilö S.P., teor. filosofian dosentti? Nuo hänen ajatuksensa (joita näkyy esittäneen Sinulle lisää) sopisivat mielestäni hyvin hänen esittämikseen, sikäli kuin hänen laajan tuotantonsa varsin vähäisellä tuntemuksella on lupa tällaisia päätelmiä tehdä. Mutta olisiko hänellä aikaa ja haluakaan kirjoitella tällä foorumilla?
Muita mahdollisia ehdokkaita mielestäni voisivat olla R.V. (nuorin), A.H., K.J. ja J.H. Noita en tunne sitäkään vähää kuin S.P:iä, mutta katselin netistä nuoremman polven filosofeja, jota ovat kirjoittaneet jotakin Heideggeristä ja/tai Arendtista.
Jos huomaat, niin viitsisitkö vihjaista, olenko oikeilla jäljillä. Ja ellen ole, antaisitko neljän pisteen vihjeen, jos tuo viiden pisteen vihjeesi ei auttanut.Arvauksesi eivät ole osuneet kohdalleen. Et ole tainnut koskaan kuunnella Jaakko Tepon lurituksia. Seuraava vihje, joka ei ole ihan helppo tämäkään: Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi.
Voin myös kertoa, miten tunnistin hänet. Kyseinen henkilö nimittäin kirjoitti joskus aiemmin lähes sanasta sanaan tänne palstalle sellaista tekstiä omana kirjoituksenaan, joka on julkaistu toisessa yhteydessä sanojan nimellä varustettuna. Uskoisin, että kyse on silloin yhdestä ja samasta henkilöstä, kun hän ei erikseen maininnut muuta lähdettä. Lisäksi hänen tietonsa tieteen filosifiasta ja historiasta yms. on sitä luokkaa, ettei kuka tahansa kerimäkeläinen kykene sillä tavalla kirjoittamaan. Tietysti esim. Tanner-kannaotto on hyvin kärjekäs, mutta ehkä tällaisella palstalla ei tarvitse niin tarkoin pysytellä tieteellisessa argumentoinnissa, joten voi esittää kärjekkäitäkin kannanottoja, jolloin ne kai muuttuvat jo lähinnä poliittisiksi kannanotoiksi.
Arvoitukseni kirjoittajaa pidetään yhtenä eturivin yhteiskunnallisista keskustelijoistamme noin viimeisen 10 vuoden aikana. Veikkaisin, että hän kirjoittaa täällä nimimerkittä painottaakseen itse asiaa eikä henkilöä sen takana. Valitettavasti käy vaan helposti niin, että tällaisen hienon ajattelin teksti jää silloin tarpeettoman vähälle huomiolla kaiken moskan seassa.
En tule kertomaan oikeaa vastausta, mutta arvelin, että historian harrastajana olisit voinut itsekin arvata kirjoittajan. Jos viisas haluaa pysyä anonyymina, se hälle suotakoon ilman ilmiantoja.- JormaKKorhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
Arvauksesi eivät ole osuneet kohdalleen. Et ole tainnut koskaan kuunnella Jaakko Tepon lurituksia. Seuraava vihje, joka ei ole ihan helppo tämäkään: Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi.
Voin myös kertoa, miten tunnistin hänet. Kyseinen henkilö nimittäin kirjoitti joskus aiemmin lähes sanasta sanaan tänne palstalle sellaista tekstiä omana kirjoituksenaan, joka on julkaistu toisessa yhteydessä sanojan nimellä varustettuna. Uskoisin, että kyse on silloin yhdestä ja samasta henkilöstä, kun hän ei erikseen maininnut muuta lähdettä. Lisäksi hänen tietonsa tieteen filosifiasta ja historiasta yms. on sitä luokkaa, ettei kuka tahansa kerimäkeläinen kykene sillä tavalla kirjoittamaan. Tietysti esim. Tanner-kannaotto on hyvin kärjekäs, mutta ehkä tällaisella palstalla ei tarvitse niin tarkoin pysytellä tieteellisessa argumentoinnissa, joten voi esittää kärjekkäitäkin kannanottoja, jolloin ne kai muuttuvat jo lähinnä poliittisiksi kannanotoiksi.
Arvoitukseni kirjoittajaa pidetään yhtenä eturivin yhteiskunnallisista keskustelijoistamme noin viimeisen 10 vuoden aikana. Veikkaisin, että hän kirjoittaa täällä nimimerkittä painottaakseen itse asiaa eikä henkilöä sen takana. Valitettavasti käy vaan helposti niin, että tällaisen hienon ajattelin teksti jää silloin tarpeettoman vähälle huomiolla kaiken moskan seassa.
En tule kertomaan oikeaa vastausta, mutta arvelin, että historian harrastajana olisit voinut itsekin arvata kirjoittajan. Jos viisas haluaa pysyä anonyymina, se hälle suotakoon ilman ilmiantoja.No nyt taidan tietää, kuka on kyseessä.
Vihjeesi >> Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi. JormaKKorhonen kirjoitti:
No nyt taidan tietää, kuka on kyseessä.
Vihjeesi >> Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi.Jos vaikenen ja sanon vaan, että joskus vaikenemista pidetään sen merkkinä.
- kaipaamasi
JormaKKorhonen kirjoitti:
No nyt taidan tietää, kuka on kyseessä.
Vihjeesi >> Häntä voisi sanoa mieluummin barksistiksi kuin marxsistiksi.citykeskustalainen. (Tottakai on kriittisesti kiinnostunut sosialidemokratiasta, kuten kaikesta muustakin inhimillisestä toiminnasta ja sen erilaisista aatepohjista)
- oppitunti
Sinähän se varsinainen vääntelijä olet. Dagens predikan? Lähdet liikkeelle Hannah Arendtista ja tulkintojen paisuttelun kautta päädyt jälleen kerran todistelemaan Keskustan kelvottomuutta. Annat näennäisfilosofian legitimoiman kommunikean kommunismikeskustalaisuudesta. Ihmeellinen suoritus. Ja saat paikallisen pilli- & pullakuoron toistelemaan kertosäkeitä. Mykistävää.
Mykistävää kaikessa typeryydessään.
Mutta mitä niihin lähtökohta-asetelmiin tulee, muista, ettei Arendtiin viittaava kritiikki talouden ylivaltaa vastaan tosiaankaan asetu oikeisto-vasemmisto-akselille. Voi olla joillekin hieman harhaanjohtavaa kun esität, että markkinatalouttakin vaivaa kommunistinen fiktio.
Kysymys on kuitenkin siitä että niin liberalismissa kuin marxilaisuudessa teoreettisten paradigmojen ympärillä elää jonkinlainen yleinen sädekehää, joka viimekädessä määrää sitä henkeä jossa taloustoimintaa harjoitetaan. Liberalismissa tämä "henki" on yksilön toimintadraivin mahdollistavaa ja oikeuttavaa "vapautta" ja sosialismissa se oli hegeliläinen idea historiallisesta edistyksestä, joka toteutuu kokonaisuudessa, vaikka yksittäisyhteyksissä yksilöitä uhrattaisiinkin.
Seuraa pikakurssi filosofian erään osa-aluueen alkeisiin.
Ihmisen ajattelulle on ominaista, että hän näkee maailmassa "ilmiöitä", ts. tapahtumia joilla esim. on alku ja loppu, syitä ja seurauksia. Havainnon kohde siis pyrkii laajenemaan niin ajassa kuin esim. syysuhteiden verkostossa. Kun jokin perustavanlaatuinen havainto tai ilmiö muodostuu erityisen tärkeäksi - sisältäen siis jonkin olennaisen totuuden - tällaisia malli-ilmiöitä sanotaan paradigmoiksi. Liberalismin paradigmana on mm. idea kahden vapaan toimijan keskenään vapaasti sopimasta molempia hyödyttävästä kaupasta. Sosialismin paradigma edistys, jne.
Ajatusvirhe tapahtuu sitten siinä vaiheessa, kun kuvitellaan että ilmiö jatkuu ja jatkuu joka suuntaan ja koko maailma, koko todellisuus omaa samat ominaisuudet kuin paradigma. Näin on syntynyt kapitalismin henki ja kommunistinen fiktio, ja molemmat nämä ovat sekä suurta valhetta että tuhovoimia. Tuhoavia siksi että ne estävät ihmisiä näkemästä millainen todellisuus oikeasti on.
Husserl oli se filosofi, joka selvitti näitä ilmiöiden saloja, ja filosofista suuntaa sanotaan fenomenologiaksi. Husserlin oppilas Heidegger kehitti sitten fenomenologiaa edelleen, ja sattumoisin mainittu Arendt oli Heideggerin vaimo. Arendt kuitenkin tunnetaan lähinnä yhteiskunta-ajattelijana, ei filosofina.
Näin minä sen koostan. "Talouden ylivalta" tarkoittaa sitä että taloutta ei tarvitse perustella millään - talous on eräänlainen selityksen päätepiste. Tällaisena talous vastaa uskontoa.
Uskonnoille on tyypillistä se että tapahtuipa todellisuudessa mitä tahansa, se tulkitaan ja saa merkityksensä uskonoppien käsitteillä. Näin kävi sosialistisissa maissa - vaikka kaikki oli reaalitodellisuudessa päin persettä, tilannetta siedettiin pitkään, pitkään, pitkään, ennen kuin opillinen pinta murtui. Mutta myös meillä, markkinatalousmaailmassa, numerotalous on korvaamassa reaaliset elämänarvot, ja kaikki yhteiskuntaa koskeva päätöksenteko tapahtuu talouden numeroiden pohjalta. Olemme sokeita näkemään, että ne eivät kerro todellisuuden kielteisistä ilmiöistä. Kuitenkin meno on liian monille liian julmaa, eikä taloudellamme ole kuin yksi suunta: kiristyvä kilpailu.
Jokainen joka on katsellut keskitysleirejä järkyttyy miettiessään miten julma ihminen saattaa jonkin opin oikeuttamana toiselle ihmiselle olla - ja toisaalta miten ihminen yrittää mielettömyydenkin edessä sopeutua ja kestää mitä tahansa ennen kuin kuolee pois. Ihminen on sekä paha että hyvä. Ja niillä täysin käsitteellisillä ideoilla, joita korviemme väliin istutamme, on vahva ote.
Sosialistinen blokki sortui. Valitettavasti vain omaa markkinatalousmaailmaamme vaivaa samanasteinen uskonomainen fiktio kuin mennyttä sosialismia. Sen sisältö on hieman toinen, mutta joka tapauksessa se estää meitä tehokkaasti näkemästä, miten paljon pahuutta me kilpailun ja rahanvallan kautta toisillemme aiheutamme.
On totta, ettei uskonomainen aines ole kaikki mikä taloudessa vaikuttaa - ihminen on pohjimmiltaan hyvä eikä hyvinvointi ole illuusio - mutta liberalistisen perinteen syntyhistoriaan ja sen sisäiseen dynamiikkaan perehtyminen panee kyllä pelkäämään, että läntinen markkinatalous on menossa samalla tavalla kohti hautaansa kuin mitä sosialismille jo tapahtui.
Ensimmäiseksi meidät pitäisi tietysti kieltäytyä puhumasta taloudesta ikään kuin se olisi jokin suuri rataskoneisto, joka toimiessaan tuottaa kaikille hyvää. On harhaa, että olisi olemassa "kaikkien yhteinen intressi ja että yhteiskunta sitä kautta asettuu taloudelliseksi kokonaisuudeksi". Moni fiksu ajattelee näin. Minä en ole sitä keksinyt. Lyöpäs tuo sitaatti googleen.Kiitos tunnustuksesta. Huomaan, että haluat ensin aina haukkua oppilaasi ja vasta sitten takoa heidän päähänsä totuutta. Mykistävää on kuitenkin se, että jaksat edelleen uskoa, vaikka kuulijakunta on pilli- ja pullakerhoineen niin typerää. Mutta asenteesi on kunnon vanhan ajan opettajan asenne. Se on kai sitä psykologiaa siinä historian oppitunnilla.
Yhteisen intressin harhaisuudesta en olisi niin varma. Jos johtopäätöksesi on tämä, onko silloin vaihtoehtona tai selityksenä jokin luonnonlain saneleva darwinismi, jossa olemassaolosta vain taistellaan ja vahvin vie voiton. Siihenkö se pelkistyy?
En usko, että on olemassa yhtä yhteistä intressiä muutoin kuin ehkä teoreettisesti. Mutta voi olla useita toisistaan poikkeavia yhteisiä intressejä, jotka ovat osin keskenään ristiriidassa, jopa sodassa, ja toiset taas ehkä vain ajallisesti eli historiallisesti eri kehitysvaiheessa.
Jos tämä mukaisesti rajataan tämänhetken yhteisen intressi länsimaiseen talousjärjestelmään, niin siinä on yhteisenä mahdollisuutena juuri Jäntinkin esiintuoma yhteishyvän idea halittavana ja pakotettuna tiettyyn muottiin. Tämä on siis sitä poliittista toimitusjohtaja-kapitalismia, jota vaikeuksin mutta suurella halulla ja ponnistuksin on hallittavissa. Millä perusteella tämä hallitseminen ei ole mahdollista.
Olen itse taustaltani juristi ja oikeustieteessä paljonkin esiin nostettu asia on kaiken käsin kosketeltavan ja aineettomankin oikeudellistuminen. Yhä useampia asioita katsotaan juridisen käsiteapparaatin läpi. Tämä on paljolti heijastumaa siitä, että markkintaloutta pyritään poliittisesti hallitsemaan ihmisen, suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Markkinatalouden hallittavuuden idea on sieltä lähtöisin.
Tämä kaikki, siis eräät taloustieteilijoiden kannat ja teoriat, oikeusjärjestelmän hyväksikäyttö ja poliittinen aktiivuus kertovat suuresta pyrkimyksestä hallita markkinataloutta niin, ettei siitä tulisi kapitalistista pääomakeskittymää, joka vain syö ihmisen ja lopulta kapitalisminkin, kun markkinat tippuvat alta.
Ei ole siis oletettukaan, että markkinatalous itsessään olisi ihmisen hyväksi automaattisesti toimiva systeemi. Jokainen sen pyörä vaatii jatkuvaa huoltoa ja rasvaa rattaisiin. Ei ole myöskään väitetty, että se siitä huolimatta toimisi jatkuvasti moitteettomasti. Olen lukevinani rivien välistä, ette sinäkään ole varma lopullisesta tuhosta, vaan jollain todennäköisyydellä pelkäät vain sitä.
Kirjoituksessasi on paljon sellaista, jota en voi enkä haluakaan kiistää. Olenhan tunnustat sinut älyköksi ja kirjoituksesi jälleen kerran todistaa sitä. Mutta itsevarmimmankin mestaroijan pitäisi olla nöyrä, sillä eikös sekin kuulu hyvään ihmisyyteen ja sinähän uskot ihmisen olevan hyvä.
Minä olen nemmän poliitikko kuin teoreetikko. Poliitikon tehtävä on kääntää teoreetikon sanoma kansankielelle ja tehdä se ymmärretäväksi. On ihan kiinostavaa, jos annat teoreettisia eväitä saarnata keskustalaisille Keskustan vahingollisuudesta ja todellisesta luonteesta. Näin voit havaita, että uusliberalismikritiikkisäsi voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin luontodokumenttien analysointiin.
On muuten muitakin tapoja kuin google. Luenhan minä kirjallisuutta ja lehtiä. Niissä on usein tekijöiden sormenjäljet. Eikä minulle poliisityökään vierasta ole. Mutta tämä on vain uteliaisuuden tyydyttämistä, mikä on mahdollisesti mykistävän typerää, joten ei siitä enempää. Joka tapauksessa toivon, että jaksat ilahduttaa kovakalloisimpiakin oppilaitasi aina silloin tällöin näillä oppitunneillasi.- Jaba_43
Minusta näyttää, että demonisoit talouden joksikin ideologiaksi, jota pitää vastustaa. Toivottavasti tulkitsin väärin.
Minun mielestäni talous ei ole muuta kuin ihmisten käyttämä taso, jolle projisoidaan erilaisen inhimillisen toiminnan tuloksia mitattuna rahaksi kutsutussa vaihdannan arvoa ilmaisevissa yksiköissä.
Olen siis juttusi perustella olettavinani, että itselläsi on jokin paradigma, jonka todistelemiseksi tarvitset pahuutta edustavaksi vastakohdaksi jotain ja olet sellaiseksi valinnut pahan talouen.
Kuis on? Vai menikö sulle liian simppeliksi tällainen pelkistys? - loppukaneetti
Mielipidepankki kirjoitti:
Kiitos tunnustuksesta. Huomaan, että haluat ensin aina haukkua oppilaasi ja vasta sitten takoa heidän päähänsä totuutta. Mykistävää on kuitenkin se, että jaksat edelleen uskoa, vaikka kuulijakunta on pilli- ja pullakerhoineen niin typerää. Mutta asenteesi on kunnon vanhan ajan opettajan asenne. Se on kai sitä psykologiaa siinä historian oppitunnilla.
Yhteisen intressin harhaisuudesta en olisi niin varma. Jos johtopäätöksesi on tämä, onko silloin vaihtoehtona tai selityksenä jokin luonnonlain saneleva darwinismi, jossa olemassaolosta vain taistellaan ja vahvin vie voiton. Siihenkö se pelkistyy?
En usko, että on olemassa yhtä yhteistä intressiä muutoin kuin ehkä teoreettisesti. Mutta voi olla useita toisistaan poikkeavia yhteisiä intressejä, jotka ovat osin keskenään ristiriidassa, jopa sodassa, ja toiset taas ehkä vain ajallisesti eli historiallisesti eri kehitysvaiheessa.
Jos tämä mukaisesti rajataan tämänhetken yhteisen intressi länsimaiseen talousjärjestelmään, niin siinä on yhteisenä mahdollisuutena juuri Jäntinkin esiintuoma yhteishyvän idea halittavana ja pakotettuna tiettyyn muottiin. Tämä on siis sitä poliittista toimitusjohtaja-kapitalismia, jota vaikeuksin mutta suurella halulla ja ponnistuksin on hallittavissa. Millä perusteella tämä hallitseminen ei ole mahdollista.
Olen itse taustaltani juristi ja oikeustieteessä paljonkin esiin nostettu asia on kaiken käsin kosketeltavan ja aineettomankin oikeudellistuminen. Yhä useampia asioita katsotaan juridisen käsiteapparaatin läpi. Tämä on paljolti heijastumaa siitä, että markkintaloutta pyritään poliittisesti hallitsemaan ihmisen, suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Markkinatalouden hallittavuuden idea on sieltä lähtöisin.
Tämä kaikki, siis eräät taloustieteilijoiden kannat ja teoriat, oikeusjärjestelmän hyväksikäyttö ja poliittinen aktiivuus kertovat suuresta pyrkimyksestä hallita markkinataloutta niin, ettei siitä tulisi kapitalistista pääomakeskittymää, joka vain syö ihmisen ja lopulta kapitalisminkin, kun markkinat tippuvat alta.
Ei ole siis oletettukaan, että markkinatalous itsessään olisi ihmisen hyväksi automaattisesti toimiva systeemi. Jokainen sen pyörä vaatii jatkuvaa huoltoa ja rasvaa rattaisiin. Ei ole myöskään väitetty, että se siitä huolimatta toimisi jatkuvasti moitteettomasti. Olen lukevinani rivien välistä, ette sinäkään ole varma lopullisesta tuhosta, vaan jollain todennäköisyydellä pelkäät vain sitä.
Kirjoituksessasi on paljon sellaista, jota en voi enkä haluakaan kiistää. Olenhan tunnustat sinut älyköksi ja kirjoituksesi jälleen kerran todistaa sitä. Mutta itsevarmimmankin mestaroijan pitäisi olla nöyrä, sillä eikös sekin kuulu hyvään ihmisyyteen ja sinähän uskot ihmisen olevan hyvä.
Minä olen nemmän poliitikko kuin teoreetikko. Poliitikon tehtävä on kääntää teoreetikon sanoma kansankielelle ja tehdä se ymmärretäväksi. On ihan kiinostavaa, jos annat teoreettisia eväitä saarnata keskustalaisille Keskustan vahingollisuudesta ja todellisesta luonteesta. Näin voit havaita, että uusliberalismikritiikkisäsi voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen kuin luontodokumenttien analysointiin.
On muuten muitakin tapoja kuin google. Luenhan minä kirjallisuutta ja lehtiä. Niissä on usein tekijöiden sormenjäljet. Eikä minulle poliisityökään vierasta ole. Mutta tämä on vain uteliaisuuden tyydyttämistä, mikä on mahdollisesti mykistävän typerää, joten ei siitä enempää. Joka tapauksessa toivon, että jaksat ilahduttaa kovakalloisimpiakin oppilaitasi aina silloin tällöin näillä oppitunneillasi.Yleinen intressi on harhaa. Yleisesti vaikuttaa ainoastaan uudella ajalla eurooppalaisessa ajattelussa voimakkaasti vahvistunut individualismi-liberalismi, ja se on tuhovoima, koska se hävittää ihmisestä hänen lajilleen ominaisen luontaisen sosiaalisuuden.
Taloudesta ei tule hyvää myöskään sillä että erillisissä yhteyksissä sitä pyritään poliittisesti hallitsemaan yksityisen ihmisen ja suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämä kaikki kertoo vain siitä miten pahuutta on torjuttava jokaisella sektorilla.
Ja tietysti tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Se on vain pettänyt itsensä ja ihanteensa, historiallisesti pari kertaa tosi raskaasti. Ja jonkun Tannerin tai Lipposen kohdalla pelkästään tyypillisen taloususkonnon merkeissä.
Markkinatalouden hallittavuuden idea on pohjimmiltaan inhimillisen pahuuden hallittavuuden ongelma. Pahuuden hallitseminen ei onnistu pelkästään sillä että annetaan pahuuden esiintyä tietoisuudessa hyvän valepuvussa. Mitä pahempia olemme, sitä ihanteellisempia oppeja tietoisesti esitämme. Tämä pätee talousoppienkin suhteen - tai oikeastaan nimenomaan niiden suhteen, koska talous on nykyajan uskonto. Pahasta pitäisi kuitenkin saada ote myös pahuutena.
Kun Bush ja Lipponen kättelivät, maireissa hymyissä tiivistyi inhimillinen, historiallinen ja poliittis-taloudellinen pahuus. Olalle taputtelussa aistii aina pahan kosketuksen. loppukaneetti kirjoitti:
Yleinen intressi on harhaa. Yleisesti vaikuttaa ainoastaan uudella ajalla eurooppalaisessa ajattelussa voimakkaasti vahvistunut individualismi-liberalismi, ja se on tuhovoima, koska se hävittää ihmisestä hänen lajilleen ominaisen luontaisen sosiaalisuuden.
Taloudesta ei tule hyvää myöskään sillä että erillisissä yhteyksissä sitä pyritään poliittisesti hallitsemaan yksityisen ihmisen ja suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämä kaikki kertoo vain siitä miten pahuutta on torjuttava jokaisella sektorilla.
Ja tietysti tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Se on vain pettänyt itsensä ja ihanteensa, historiallisesti pari kertaa tosi raskaasti. Ja jonkun Tannerin tai Lipposen kohdalla pelkästään tyypillisen taloususkonnon merkeissä.
Markkinatalouden hallittavuuden idea on pohjimmiltaan inhimillisen pahuuden hallittavuuden ongelma. Pahuuden hallitseminen ei onnistu pelkästään sillä että annetaan pahuuden esiintyä tietoisuudessa hyvän valepuvussa. Mitä pahempia olemme, sitä ihanteellisempia oppeja tietoisesti esitämme. Tämä pätee talousoppienkin suhteen - tai oikeastaan nimenomaan niiden suhteen, koska talous on nykyajan uskonto. Pahasta pitäisi kuitenkin saada ote myös pahuutena.
Kun Bush ja Lipponen kättelivät, maireissa hymyissä tiivistyi inhimillinen, historiallinen ja poliittis-taloudellinen pahuus. Olalle taputtelussa aistii aina pahan kosketuksen.Sinun näkemyksesi mukaan talous on huono isäntä, kun monet talouden hallittavuuteen uskovat pitävät sitä hyvänä renkinä. Mielestäni et kykene esittämään kovin vahvoja argumentteja sen puolesta, että taloususkovaisuus edellyttää nykymuodossaan jonkunlaisen pahuuden olemassaoloa. Tarkoittanet pahuudella kyltymätöntä itsekkyyttä, joka lopulta pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta. Eivät se puoleen nekään, jotka vannovat talouden hallittavuuden nimiin välttämättä sen oikeammassa ole. Mutta mikään tiedon asia tämäkään ei tunnu oleva, vaan uskon asia sekin.
Kun hallittavuus käännetään pahuuden torjumiseksi kaikilla sektoreilla, on vaikea nähdä ihmiselämässä paljonkaan sellaista, mihin tämä sama ei pätisi. Jos ajatellaan esim. liikennettä, se kohdataan monitahoisen hallittavuuden/pahhuden ongelmana. Liikenteen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkoa säännöin, turvalaittein, inhimillisen opastuksen, pakon yms. keinoin. Liikenne aiheuttaa silti valatvasti ongelmia ja se tappaa useita ihmisiä ennenaikaisesti vuosittain. Siitä huolimatta nykyaikaisesta liikenteestä ei haluta luopua, vaan sitä yritetään entistä paremmin hallita. Pyritään siihen, ettei lentokone voi kerta kaikkiaan pudota maahan kesken lennon.
Talousjärjesttelmä toimiminen edellyttää aivan varmasti lujaa uskoa siihen. Kyllähän ihmisten uskoa monin keinoin myös pyritään kasvattamaan. Materia ja kuluttaminen ovat meille tärkeitä asioita. Me emme tule toimeen ilman jokapäiväistä kännykkää, huulipunaa, napakorua, liituraitapukua, punaista urheiluautoa jne. Näitä kaikkia meidän halutaan haluavan ja sitä varten on markkinatalous, joka kertoo meille, että tämän kaiken saat, jos minuun uskot. Talous palkitsee meitä materialla ja vahvistaa siten uskoamme.
Minusta on melkein niin, että enemmän kuin talousjärjestelmää tästä kaikesta pahuudesta pitäisi syyttää materialismiamme. Tietysti on vähän vaikea sanoa, kumpi oli ensin kana vai muna, materiaa tarjoava markkinatalous vai materiaa kaipaava ihminen.
Myönnän toki, että individualismi-liberalismi on vahvistunut voimakkaasti, mutta ei se välttämättä mikään yhdensuuntainen trendi ole. Markkinataloudella nimittäin vaikuttaisi olevan keinoja myös eräänlaiseen itsesäätelyyn, korjausliikkeisiin. Näitä korjausliikeitä sitä paitsi kaiken aikaa vaaditaan juuri niillä "pahuuden" hallintakeinoilla taikka suoraan esim. ammattiyhdistysliikkeen toimesta.
Mutta kiitos jälleen kerran, ajatuksesi ovat mielenkiintoisia ja ne panevat niin sanoakseni veret aivoissa kiertämään.loppukaneetti kirjoitti:
Yleinen intressi on harhaa. Yleisesti vaikuttaa ainoastaan uudella ajalla eurooppalaisessa ajattelussa voimakkaasti vahvistunut individualismi-liberalismi, ja se on tuhovoima, koska se hävittää ihmisestä hänen lajilleen ominaisen luontaisen sosiaalisuuden.
Taloudesta ei tule hyvää myöskään sillä että erillisissä yhteyksissä sitä pyritään poliittisesti hallitsemaan yksityisen ihmisen ja suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämä kaikki kertoo vain siitä miten pahuutta on torjuttava jokaisella sektorilla.
Ja tietysti tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Se on vain pettänyt itsensä ja ihanteensa, historiallisesti pari kertaa tosi raskaasti. Ja jonkun Tannerin tai Lipposen kohdalla pelkästään tyypillisen taloususkonnon merkeissä.
Markkinatalouden hallittavuuden idea on pohjimmiltaan inhimillisen pahuuden hallittavuuden ongelma. Pahuuden hallitseminen ei onnistu pelkästään sillä että annetaan pahuuden esiintyä tietoisuudessa hyvän valepuvussa. Mitä pahempia olemme, sitä ihanteellisempia oppeja tietoisesti esitämme. Tämä pätee talousoppienkin suhteen - tai oikeastaan nimenomaan niiden suhteen, koska talous on nykyajan uskonto. Pahasta pitäisi kuitenkin saada ote myös pahuutena.
Kun Bush ja Lipponen kättelivät, maireissa hymyissä tiivistyi inhimillinen, historiallinen ja poliittis-taloudellinen pahuus. Olalle taputtelussa aistii aina pahan kosketuksen.Sinun näkemyksesi mukaan talous on huono isäntä, kun monet talouden hallittavuuteen uskovat pitävät sitä hyvänä renkinä. Mielestäni et kykene esittämään kovin vahvoja argumentteja sen puolesta, että taloususkovaisuus edellyttää nykymuodossaan jonkunlaisen pahuuden olemassaoloa. Tarkoittanet pahuudella kyltymätöntä itsekkyyttä, joka lopulta pyrkii päämääräänsä keinoja kaihtamatta. Eivät se puoleen nekään, jotka vannovat talouden hallittavuuden nimiin välttämättä sen oikeammassa ole. Mutta mikään tiedon asia tämäkään ei tunnu oleva, vaan uskon asia sekin.
Kun hallittavuus käännetään pahuuden torjumiseksi kaikilla sektoreilla, on vaikea nähdä ihmiselämässä paljonkaan sellaista, mihin tämä sama ei pätisi. Jos ajatellaan esim. liikennettä, se kohdataan monitahoisen hallittavuuden/pahhuden ongelmana. Liikenteen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkoa säännöin, turvalaittein, inhimillisen opastuksen, pakon yms. keinoin. Liikenne aiheuttaa silti valatvasti ongelmia ja se tappaa useita ihmisiä ennenaikaisesti vuosittain. Siitä huolimatta nykyaikaisesta liikenteestä ei haluta luopua, vaan sitä yritetään entistä paremmin hallita. Pyritään siihen, ettei lentokone voi kerta kaikkiaan pudota maahan kesken lennon.
Talousjärjesttelmä toimiminen edellyttää aivan varmasti lujaa uskoa siihen. Kyllähän ihmisten uskoa monin keinoin myös pyritään kasvattamaan. Materia ja kuluttaminen ovat meille tärkeitä asioita. Me emme tule toimeen ilman jokapäiväistä kännykkää, huulipunaa, napakorua, liituraitapukua, punaista urheiluautoa jne. Näitä kaikkia meidän halutaan haluavan ja sitä varten on markkinatalous, joka kertoo meille, että tämän kaiken saat, jos minuun uskot. Talous palkitsee meitä materialla ja vahvistaa siten uskoamme.
Minusta on melkein niin, että enemmän kuin talousjärjestelmää tästä kaikesta pahuudesta pitäisi syyttää materialismiamme. Tietysti on vähän vaikea sanoa, kumpi oli ensin kana vai muna, materiaa tarjoava markkinatalous vai materiaa kaipaava ihminen.
Myönnän toki, että individualismi-liberalismi on vahvistunut voimakkaasti, mutta ei se välttämättä mikään yhdensuuntainen trendi ole. Markkinataloudella nimittäin vaikuttaisi olevan keinoja myös eräänlaiseen itsesäätelyyn, korjausliikkeisiin. Näitä korjausliikeitä sitä paitsi kaiken aikaa vaaditaan juuri niillä "pahuuden" hallintakeinoilla taikka suoraan esim. ammattiyhdistysliikkeen toimesta.
Mutta kiitos jälleen kerran, ajatuksesi ovat mielenkiintoisia ja ne panevat niin sanoakseni veret aivoissa kiertämään.Jaba_43 kirjoitti:
Minusta näyttää, että demonisoit talouden joksikin ideologiaksi, jota pitää vastustaa. Toivottavasti tulkitsin väärin.
Minun mielestäni talous ei ole muuta kuin ihmisten käyttämä taso, jolle projisoidaan erilaisen inhimillisen toiminnan tuloksia mitattuna rahaksi kutsutussa vaihdannan arvoa ilmaisevissa yksiköissä.
Olen siis juttusi perustella olettavinani, että itselläsi on jokin paradigma, jonka todistelemiseksi tarvitset pahuutta edustavaksi vastakohdaksi jotain ja olet sellaiseksi valinnut pahan talouen.
Kuis on? Vai menikö sulle liian simppeliksi tällainen pelkistys?Minäkin olen taipuvainen tulkitsemaan asiaa vähän noin niin kuin sinäkin. Tässä on ikään kuin pohjana se kristillisen moraalin tapahtumatausta, missä Jeesus hajotti temppelin markkinapaikaksi muuttuneen yleisilmeen. On myös sanottu, että helpompi on kamelin mennä siitä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen. Köyhiä pidetään myös autuaina.
Kristillisyydessä on ollut ja on edelleen aatesuuntia, joissa köyhyyttä ja askeettisuutta pidetään henkisyyden välttämättömänä edellytyksenä. Samanlaisia näkemyksiä edustaa myös islaminusko.
Islmailaisessa maailmassa länsimainen markkinataloususko ja henkisyys ovatkin törmänneet kaikkein rajuimmin. Islamilaisessa maailmassa on havaittu selvästi, että länsimaiset arvot ovat uhka islamilaiselle henkisyydelle ja islamilaiselle yhteisölle. Kristinuskon merkityksen raju vähentyminen ja markkinataloususkoinen maallistuminen erilaisine seurannaisvaikutuksineen on tästä hyviä esimerkkejä. On selvää näyttöä siitä, että markkinataloususko horjuttaa muita uskontoja ja valtaa vähitellen ja vaivihkaa kaiken tilan itselleen ja mammonanpalvonnalle. Kirkossa käynnin sijaan ihmiset kuljeksivat mieluummin ostosparatiiseissä. Sana paratiisi ei liene tässä ihan pelkkä yhteensattuma.
Markkinataloiskritiikki on länsimaisessa maailmassa ollut nykyään ns. uus-liberalismin ja globalin talouden kritiikkiä. Tämän nyt kirjoittavan mielestä näyttäisi myös markkinatalouden teoreettinen hallittavuus ja yhteishyvän mahdollisuus olevan vain jonkinlainen illuusio, josta ei voi puhua puhumatta pahuudesta. Tämä menee siis jo monta askelta pidemmälle, jos olen oikein asian käsittänyt.
Se että mennään monta askelta pidemmälle on mielestäni välttämätöntä, jotta taloususkolle voitaisiin tarjota jokin vaihtoehto. Islamilainen maailma se pystyy tarjoamaan, koska uskonnon voima on tätä päivää ja markkinatalous vasta uhkaa, muttei ole vielä päässyt siellä valtaan. Markkinatalousmaissa liberalismikriitikoille ei sen sijaan näytä oikein löytyvän vaihtoehtoja. He havaitsevat kyllä suhteellisen köyhyyden lisääntymistä, kiinailmiötä, ympäristöongelmia ja yhteisöllisyyden ja siihen liittyvän arvomaailman rakoilua, mutta lääkkeitä muutoksen ei tunnu löytyvän tai niitä ei haluta kertoa.
Yhden lääkkeen tarjoasi sosialismi. Ongelmana on se, että sitä on koeteltu ja huonoksi havaittu. Sen takia vain muutama uskossaan koko ajan lujana pysynyt kehtaa sitä edelleen esittää. Anarkismia eri muodoissaan tarjotaan myös aina vaihtoehdoksi silloin, kun ei muuta keksitä. Kolmas tie on kansallisvaltion hegemonian paluu. Se olisi puolivälissä sosialismia ja markkinatalouden nykymuotoista hallitsemisyritystä. Kansallisvaltioajatuskin olisi yhtä kaikki yritys hallita markkinataloutta, mutta jokainen käsittää, että markkinatalous kostaa kaikki tällaiset yritykset vähentämällä materiatuotantoa. Silloin emme saakaan jokapäiväisiä tavara-annoksiamme.- Jaba_43
Mielipidepankki kirjoitti:
Minäkin olen taipuvainen tulkitsemaan asiaa vähän noin niin kuin sinäkin. Tässä on ikään kuin pohjana se kristillisen moraalin tapahtumatausta, missä Jeesus hajotti temppelin markkinapaikaksi muuttuneen yleisilmeen. On myös sanottu, että helpompi on kamelin mennä siitä neulansilmästä kuin rikkaan päästä taivaaseen. Köyhiä pidetään myös autuaina.
Kristillisyydessä on ollut ja on edelleen aatesuuntia, joissa köyhyyttä ja askeettisuutta pidetään henkisyyden välttämättömänä edellytyksenä. Samanlaisia näkemyksiä edustaa myös islaminusko.
Islmailaisessa maailmassa länsimainen markkinataloususko ja henkisyys ovatkin törmänneet kaikkein rajuimmin. Islamilaisessa maailmassa on havaittu selvästi, että länsimaiset arvot ovat uhka islamilaiselle henkisyydelle ja islamilaiselle yhteisölle. Kristinuskon merkityksen raju vähentyminen ja markkinataloususkoinen maallistuminen erilaisine seurannaisvaikutuksineen on tästä hyviä esimerkkejä. On selvää näyttöä siitä, että markkinataloususko horjuttaa muita uskontoja ja valtaa vähitellen ja vaivihkaa kaiken tilan itselleen ja mammonanpalvonnalle. Kirkossa käynnin sijaan ihmiset kuljeksivat mieluummin ostosparatiiseissä. Sana paratiisi ei liene tässä ihan pelkkä yhteensattuma.
Markkinataloiskritiikki on länsimaisessa maailmassa ollut nykyään ns. uus-liberalismin ja globalin talouden kritiikkiä. Tämän nyt kirjoittavan mielestä näyttäisi myös markkinatalouden teoreettinen hallittavuus ja yhteishyvän mahdollisuus olevan vain jonkinlainen illuusio, josta ei voi puhua puhumatta pahuudesta. Tämä menee siis jo monta askelta pidemmälle, jos olen oikein asian käsittänyt.
Se että mennään monta askelta pidemmälle on mielestäni välttämätöntä, jotta taloususkolle voitaisiin tarjota jokin vaihtoehto. Islamilainen maailma se pystyy tarjoamaan, koska uskonnon voima on tätä päivää ja markkinatalous vasta uhkaa, muttei ole vielä päässyt siellä valtaan. Markkinatalousmaissa liberalismikriitikoille ei sen sijaan näytä oikein löytyvän vaihtoehtoja. He havaitsevat kyllä suhteellisen köyhyyden lisääntymistä, kiinailmiötä, ympäristöongelmia ja yhteisöllisyyden ja siihen liittyvän arvomaailman rakoilua, mutta lääkkeitä muutoksen ei tunnu löytyvän tai niitä ei haluta kertoa.
Yhden lääkkeen tarjoasi sosialismi. Ongelmana on se, että sitä on koeteltu ja huonoksi havaittu. Sen takia vain muutama uskossaan koko ajan lujana pysynyt kehtaa sitä edelleen esittää. Anarkismia eri muodoissaan tarjotaan myös aina vaihtoehdoksi silloin, kun ei muuta keksitä. Kolmas tie on kansallisvaltion hegemonian paluu. Se olisi puolivälissä sosialismia ja markkinatalouden nykymuotoista hallitsemisyritystä. Kansallisvaltioajatuskin olisi yhtä kaikki yritys hallita markkinataloutta, mutta jokainen käsittää, että markkinatalous kostaa kaikki tällaiset yritykset vähentämällä materiatuotantoa. Silloin emme saakaan jokapäiväisiä tavara-annoksiamme.Edellä määrittelin taloutta vähän omavaltaisesti tasoksi, jolle inhimillinen toiminta projisoidaan, kun halutaan määritellä vaihdantaa yhteismitallisin suurein, eli rahassa. Siitähän ei nimittäin päästä mihinkään, että inhimillinen yhteisöllisyys perustuu nimenomaan vaihdantaan, on perustunut siitä saakka, kun esi-isämme astuivat puusta alas, alkoivat toimia yhteisöinä, joissa eri toiminnot alkoivat erikoistua.
Se taas, että puhtaan vaihdannan tilalle on aikanaan valittu oravannahkoja, jalometalleja ja nykyisin pankkien liikkeelle laskemaa rahaa, on taas pelkkää evoluutiota.
Tämä on talouden neutraali puoli. Tätä taloutta ilman emme voi suunnitella tulevaisuutta, hallita kansallisvaltioita emmekä tuottaa yhteisöllisesti sitä yhteistä hyvää, josta taloutta kritisoivat poliitikot mieluummin puhuvat.
Kokonaan toinen asia on sitten itse kunkin asenne siihen, missä hengessä talouteen suhtaudutaan. Ahneutta on aina paheksuttu ja saituutta pilkattu. Moraalittomiana on pidetty niitä, jotka asettavat rahan haalimisen humaanimpien arvojen edelle. Erityisen tuomittavana on pidetty riistoa, jossa ne joilla muutenkin on vievät lopukin niiltä, joilla ei alunperinkään ole mitään ollut.
Tuuossa ei kuitenkaan minun mielestäni ole kyse talouden, ei edes markkinatalouden kritiikistä, vaan ihan muusta: kritiikistä sitä kohtaan, että taloutta ja markkinataloutta harjoittavilla ihmisillä on sellaisia asenteita ja toimintatapoja, jotka eivät muiden mielestä ole hyväksyttäviä.
Minusta siis olisi hyvä pitää erillään kolme asiaa:
1) se MITÄ talous ja markkinatalous ovat
2) se MITEN taloutta ja markkinataloutta käytännössä toteutetaan
3) se millä ASENTEELLA meistä kukin suhtautuu mm. rahaan, markkinatalouteen, yms abstrakteihin käsitteisiin osana omaa aatemaailmaansa ja ideologista maailmankuvaansa. - Jaba_43
loppukaneetti kirjoitti:
Yleinen intressi on harhaa. Yleisesti vaikuttaa ainoastaan uudella ajalla eurooppalaisessa ajattelussa voimakkaasti vahvistunut individualismi-liberalismi, ja se on tuhovoima, koska se hävittää ihmisestä hänen lajilleen ominaisen luontaisen sosiaalisuuden.
Taloudesta ei tule hyvää myöskään sillä että erillisissä yhteyksissä sitä pyritään poliittisesti hallitsemaan yksityisen ihmisen ja suuren massan hyväksi. On kuluttajansuojalainsäädäntöä, kilpailulainsäädäntöä, talousrikoslainsäädäntöä, erilaista lupalainsäädäntöä, velkajärjestelylainsäädäntöä, työlainsäädäntöä, ympäristölainsäädäntöä jne. Tämä kaikki kertoo vain siitä miten pahuutta on torjuttava jokaisella sektorilla.
Ja tietysti tämän lainsäädännön alulle paneva voima Euroopassa ja Suomessa on ollut reformistinen työväenliike. Se on vain pettänyt itsensä ja ihanteensa, historiallisesti pari kertaa tosi raskaasti. Ja jonkun Tannerin tai Lipposen kohdalla pelkästään tyypillisen taloususkonnon merkeissä.
Markkinatalouden hallittavuuden idea on pohjimmiltaan inhimillisen pahuuden hallittavuuden ongelma. Pahuuden hallitseminen ei onnistu pelkästään sillä että annetaan pahuuden esiintyä tietoisuudessa hyvän valepuvussa. Mitä pahempia olemme, sitä ihanteellisempia oppeja tietoisesti esitämme. Tämä pätee talousoppienkin suhteen - tai oikeastaan nimenomaan niiden suhteen, koska talous on nykyajan uskonto. Pahasta pitäisi kuitenkin saada ote myös pahuutena.
Kun Bush ja Lipponen kättelivät, maireissa hymyissä tiivistyi inhimillinen, historiallinen ja poliittis-taloudellinen pahuus. Olalle taputtelussa aistii aina pahan kosketuksen.>>Markkinatalouden hallittavuuden idea on pohjimmiltaan inhimillisen pahuuden hallittavuuden ongelma.
- Keskustaporvari
Maataloustuet ovat sosialismia, mikäli niiden säilyttämistä kannatta keskusta. Kokoomuksen kannattamana ne sen sijaan ovat hyvä juttu?
http://www.kokoomus.fi/dokumentti.php?did=91 - seuraavan
linkin takaa löytyvä juttu sopii sinun ryöstötarinoihisi..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000024&conference=4500000000000713&posting=22000000008587087Kun synkän diktatuurin alla elävä Afrikan kehitysvaltio saa taloudellista tukea kehittyneiltä mailta ja panee kaiken saamansa rahan aseteollisuuteen, se voi sanoa, että kansantalouden ketju on tässä katkeamaton ja hyödyttää paljon laajemmin kansantaloutta, vaikka tukirahat tulevat aluksi vain hovin käyttöön.
Tottakai kaikki talous luo oman jatkoverkostonsa. Siinä se onnettomuus piileekin. Ryöstöllä on suorien vaikutusten ohella myös ikäviä seurannaisvaikutuksia. Talous vääristyy pitemmässä ketjussa kuin vain siinä, mitä suoraan tuetaan. Jos tuki sitten pakon sanelema joudutaan lopettamaan, sortuu koko ketju. Juuri näin kävi ns. reaalisosialistisissa talouksissa. Koko tuettu talousjärjestelmä oli vinoutunut ja sortuessaan musersi alleen myös koko poliittisen järjestelmän. Täystuho. Meillä Suomessa on myös kokemuksia idänkaupan sortumisen vaikutuksista. Sitä katkeraa kalkkia saamme niellä edelleen.- Igor
Mielipidepankki kirjoitti:
Kun synkän diktatuurin alla elävä Afrikan kehitysvaltio saa taloudellista tukea kehittyneiltä mailta ja panee kaiken saamansa rahan aseteollisuuteen, se voi sanoa, että kansantalouden ketju on tässä katkeamaton ja hyödyttää paljon laajemmin kansantaloutta, vaikka tukirahat tulevat aluksi vain hovin käyttöön.
Tottakai kaikki talous luo oman jatkoverkostonsa. Siinä se onnettomuus piileekin. Ryöstöllä on suorien vaikutusten ohella myös ikäviä seurannaisvaikutuksia. Talous vääristyy pitemmässä ketjussa kuin vain siinä, mitä suoraan tuetaan. Jos tuki sitten pakon sanelema joudutaan lopettamaan, sortuu koko ketju. Juuri näin kävi ns. reaalisosialistisissa talouksissa. Koko tuettu talousjärjestelmä oli vinoutunut ja sortuessaan musersi alleen myös koko poliittisen järjestelmän. Täystuho. Meillä Suomessa on myös kokemuksia idänkaupan sortumisen vaikutuksista. Sitä katkeraa kalkkia saamme niellä edelleen.Venäjän avautuminen on ollut monella tavalla kiinnostava prosessi. Yhteiskuntapoliittisesti samoin kuin talouden ja kansantalouden näkökulmasta tarkastellen muutos on jo tähän mennessä ollut valtaisan suuri. On kuitenkin syytä muista, että Venäjän markkinatalouden prosessi on vasta kehitysvaiheissaan.
Venäjän markkinat ovat valtavat ja luonnonrikkaudet ovat suunnattoman suuret. Suomalaisille yrityksille ja elinkeinoelämälle lähinaapuri on tänä päivänä jotakin aivan muuta kuin iso paha karhu, jota pitää kavahtaa ja varoa.
Venäjän markkinat ovat meille todella suuri mahdollisuus, jota ei vielä ole täysin edes uskallettu oivaltaa.
Kiinnostava markkina-alue
Suomalaisille kasvuhakuisille yrityksille Venäjä on selvästi lähin ja samalla myös kiinnostavin markkina-alue. Venäjän talous on kymmenen kertaa niin suuri kuin Suomen talous ja se kasvaa lähivuosina ainakin kaksi kertaa Suomen taloutta nopeammin. Ruotsi on edelleenkin tärkeä kauppakumppanimme, mutta Venäjä on kirimässä länsinaapuria hyvää vauhtia kiinni.
Suomella ja suomalaisilla on Neuvostoliiton ajoilta perua vähintäänkin skeptisen ennakkoluuloinen suhtautuminen venäläisiin ja yhteistyöhön heidän kanssaan. Kuitenkin virallisten ryppyotsaisten delegaatioiden aika on jo ohi - onneksi. Perustellusti voisi sanoa, että viimeistenkin epäilevien tuomaiden on aika tarkistaa näkemyksiään ja päivittää asenteitaan Venäjää kohtaan.
http://www.jyvaskyla.fi/tiedotus/kirjoituksia_kaupunkipolitiikasta/2005/2405.shtml
http://www.finruscc.fi/s.php?pssid=3739
- Anonyymi
20 vuotta sitten keskusteltiin tällä tasolla. Moniko on yhä samoissa näkemyksissä, ei varmaankaan kovin moni.
- Anonyymi
VKK yhtyy täysin avaukseen. Me VKKssa emme kannata tai maksa veroja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih374905Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j5011565Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens771080Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä359998- 77923
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53901- 59850
- 228804
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.48758Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58728