Miksei Milton Obotesta (diktaattorista ennen ja jälkeen Idi Aminin) mainita useammin?

Kari Kallonen

Operaatio Turkoosin taistelija: Rauno Juholan rankka matka Ranskan muukalaislegioonasta menestyväksi yrittäjäksi

s. 73 - 74

[Rauhankonferenssista palaavaa Ruandan presidenttiä, Juvénal Habyarimanaa, ja Burundin presidenttiä kuljettaneen lentokoneen] alasampumista [ranskalaisella Milan-ohjuksella] oli käytetty tekosyynä, kun hutuista koostuva hallinto aloitti kapinallisiksi kutsuttuihin tutseihin kohdistuvan armottoman joukkomurhan ja myös maltilliset hutupoliitikot olivat vaarassa. Veritekoihin lietsottiin tavallisia kansalaisiakin, joiden mielentilaa oli äärihutujen hallussa ollut propagandaradio RTLM Radio Télévision des Milles Collines muokannut jo kuukausien ajan. Tutseja kutsuttiin torakoiksi ja uhkana oli Ugandassa tukikohtiaan pitävien tutsijoukkojen hyökkäykset. Naapureista oli tullut verisiä vihollisia.

Ruandan tämänkertainen sisällissota oli itse asiassa alkanut jo vuonna 1990, kun tutsikapinallisia oli tunkeutunut Ugandasta Ruandaan. Kun Ruandassa hallitseva länsimäinen kieli oli ranska, Ugandassa se oli englanti. Ranska tuki jo tuolloin hutujen hallitusta, jolla oli hyökkäysten lisäksi ongelmia maan velkaantumisessa ja elintarviketuotannossa. Brittisotilas Bill Parris on kirjoittanut legioonalaiskokemuksistaan kirjan "The Making of a Legionaire" ja entinen Royal Air Forcen sotilas osallistui legioonan 2. laskuvarjorykmentin riveissä lokakuussa 1990 Operaatio Noroisiin, luoteistuuleen. Ruandassa oli tuolloin 700 Ranskan kansalaista.

"Sarja julmia ja verisiä yhteenottoja hutu- ja tutsiheimojen välillä Ruandassa oli tullut niin ankariksi, että maan valkoiset ulkomaalaiset pelkäsivät henkensä edestä. Ennustettiin laajamittaisia etnisiä joukkomurhia ja näytti siltä, että koko maa oli liukumassa täydelliseen anarkiaan ja sisällissota oli lähellä puhkeamista."

Esitettyjen tiedustelutietojen mukaan Ugandassa joukkojaan vahvistaneet tutsit olivat valmiita kostamaan vuosikymmeniä kestäneet vääryydet ja matkalla kohti Kigalia. Aseita tutsit olivat saaneet propagandan mukaan Idi Aminin hallinnolta, mutta verinen diktaattori oli todellisuudessa syösty vallasta jo kymmenisen vuotta aikaisemmin. Pahamaineinen hallitsija lähti maanpakoon Libyaan ja Saudi-Arabiaan, eikä koskaan joutunut vastaamaan valtakaudellaan Ugandassa murhatuista arviolta yli 300 000 hengestä.

Sillä on vaikeammin lausuttava nimi.