Kysymys miehille

Onko ruvennut huolehtimaan poikkeuksellisen paljon ulkonäöstään, alkanut yllättäen treenaamaan, pukeutuu paremmin ym. ?Kantaako puhelinta joka paikkaan mukaan, hermostuuko, jos tulee viestiä tai puhelua? Onko uusia sanontoja, tai mielipiteissä tai vaikka musiikkimaussa tapahtunut selkeitä muutoksia? Arvosteleeko sinua yllättäen? Onko sängyssä ilmennyt uusia temppuja? Onko seksielämä joko huikeesti kiihkeempää tai täysin lopahtanut (siis joku muutos aiempaan)? Onhan näitä esimerkkejä merkeistä, joista voi päätellä, että jotain on menossa.

Arvasin, että tulee näitä pila kommentteja. Kiitos sinulle viimeinen kommentoija asiallisesta vastauksesta. Kyllä, olen aika varma että hän pettää minua. En vain halua alentua huutamiseen, jatkuvaan kyselyyn "onko sinulla toinen" jne. Mitä se auttaa. Mies saa vaan vettä ns. myllyynsä.
Nyt on kyse siitä, kun mies tulee kotiin esim. vasta illalla.
Mitä TE tekisitte ja sanoisitte naisena?
Nyt oikeasti haluan asiallisia vastauksia vaikka entisiltä pettäjiltä tai sitten nykyisiltäkin.
Kiitos paljon.

Hei sinä Dirty, en koe tarpeelliseksi puolustautua koska olen yrittänyt paljon: Rakkaus. Ja taidat puhua seksistä. Olen nainen joka rakastaa erotiikkaa ja seksiä. Pidän itsestäni huolta ja yllättänyt miehen monta kertaa seksikkäissä alusvaatteissa. Sitäkö ajat takaa? Ja en ole ylipainoinen. Ja pidän itsestäni huolta. Toivottavasti joku mies osaa vielä vastata alkuperäiseen kysymykseeni.

Ai niin ja sori, vastasin, vaikka en ole mies.

Iso kiitos sinulle asiallisesta vastauksestasi!
Olen pyrkinyt olemaan rauhallinen kun olen kysynyt häneltä onko hänellä toinen. Olen katsonut silmiin. Hän ei ole pystynyt katsomaan minua silmiin.
Hän hermostuu välittömästi ja lähtee pois. Vihainen.

Anonyymi kirjoitti:

Iso kiitos sinulle asiallisesta vastauksestasi!
Olen pyrkinyt olemaan rauhallinen kun olen kysynyt häneltä onko hänellä toinen. Olen katsonut silmiin. Hän ei ole pystynyt katsomaan minua silmiin.
Hän hermostuu välittömästi ja lähtee pois. Vihainen.

Lue lisää

Ja ei haittaa, vaikka naisena kirjoitatkin.

Anonyymi kirjoitti:

Iso kiitos sinulle asiallisesta vastauksestasi!
Olen pyrkinyt olemaan rauhallinen kun olen kysynyt häneltä onko hänellä toinen. Olen katsonut silmiin. Hän ei ole pystynyt katsomaan minua silmiin.
Hän hermostuu välittömästi ja lähtee pois. Vihainen.

Lue lisää

Onko aiheesta puhuttu paljonkin? Onko se itse aihe päässyt jo tulehtumaan? Mieti sitä vaikka niin, että itse et olisi tehnyt mitään ja toinen olisi alottanut sun kanssasi ne keskustelut -kuinka ärsyyntynyt sä olisit jo niihin keskusteluihin. En tarkota, että sinisilmäisesti ajattelisit, että ehdottonasti hän ei ole sua pettänyt, vaan sitä mahdollisuutta, että ei ole ja missä määrin hänellä olisi syytä olla jo tympääntynyt siihen keskusteluun.

Jos sä vilpittömästi olet sitä mieltä, että sen aiheen ei kuuluisi olla vielä tulehtunut, niin sitten nostat sen "kissan pöydälle" ja sanot, että se asia häiritsee sua todella paljon, että sä et voi elää näin, että hän vain häipyy siitä. Jos hän silti jättää sen silleen, ärtyy, ei pysty keskustelemaan, niin sitten on selvää ainakin se, että hän ei välitä. Haluatko sä elää ihmisen kanssa, joka ei välitä, vaikka hän ei olisikaan pettänyt? Kumpi on lopulta edes pahempi se että pettää ja tunnustaa sen, vai se että ei välitä sen vertaa, että selvittäisi tilanteen?

Anonyymi kirjoitti:

Onko aiheesta puhuttu paljonkin? Onko se itse aihe päässyt jo tulehtumaan? Mieti sitä vaikka niin, että itse et olisi tehnyt mitään ja toinen olisi alottanut sun kanssasi ne keskustelut -kuinka ärsyyntynyt sä olisit jo niihin keskusteluihin. En tarkota, että sinisilmäisesti ajattelisit, että ehdottonasti hän ei ole sua pettänyt, vaan sitä mahdollisuutta, että ei ole ja missä määrin hänellä olisi syytä olla jo tympääntynyt siihen keskusteluun.

Jos sä vilpittömästi olet sitä mieltä, että sen aiheen ei kuuluisi olla vielä tulehtunut, niin sitten nostat sen "kissan pöydälle" ja sanot, että se asia häiritsee sua todella paljon, että sä et voi elää näin, että hän vain häipyy siitä. Jos hän silti jättää sen silleen, ärtyy, ei pysty keskustelemaan, niin sitten on selvää ainakin se, että hän ei välitä. Haluatko sä elää ihmisen kanssa, joka ei välitä, vaikka hän ei olisikaan pettänyt? Kumpi on lopulta edes pahempi se että pettää ja tunnustaa sen, vai se että ei välitä sen vertaa, että selvittäisi tilanteen?

Lue lisää

Ei ole puhuttu paljon, kai sitä itsekin haluaa tietoisesti lakaista asian ns. maton alle. Kirjoitit todella hienosti, kun sanoit, että hän ei välitä. Se on juuri näin. Ja en halua (emme asu yhdessä)ihmistä, joka ei välitä.Vaikka emme näe paljoa, se ei esim. häntä haittaa. Hän tulee käymään kun itse haluaa. Se vain tuntuu niin pahalta että se mies jonka kanssa olimme niin läheisiä..sitä ei ole enää.
Iso kiitos kirjoituksestasi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole puhuttu paljon, kai sitä itsekin haluaa tietoisesti lakaista asian ns. maton alle. Kirjoitit todella hienosti, kun sanoit, että hän ei välitä. Se on juuri näin. Ja en halua (emme asu yhdessä)ihmistä, joka ei välitä.Vaikka emme näe paljoa, se ei esim. häntä haittaa. Hän tulee käymään kun itse haluaa. Se vain tuntuu niin pahalta että se mies jonka kanssa olimme niin läheisiä..sitä ei ole enää.
Iso kiitos kirjoituksestasi.

Lue lisää

Niin. Mä en ole koskaan ynmärtänyt ihmisiä, jotka jäävät jumittamaan todisteisiin. Jos toinen alkaa vaatimaan todisteita tai mitään muutakaan tuon tyyppistä, niin kuinka paljon hän muka välittää? Jos ihminen välittää, niin ei hän aja jauhaa, että millät todistat. Hän yrittää selvittää tilannetta, eikä väistää ja häipyä paikalta. Jos toinen ei välitä tuon vertaa, niin mitä väliä millään todisteilla enää on? Joku sanoo, että mielenterveyden kannalta, mutta mitä ihmettä se mielenterveyteen auttaa? Ettei kuvittelisi itse olevansa vainoharhainen? Jos toinen välittää, niin hän tekee kaikkensa, ettei toinen kokisi noin. Pääsemme taas välittämiseen. Miksi ja kuka haluaa olla sellaisen kanssa, joka ei välitä tuota vertaa? Todisteet kuuluvat oikeuteen, eivät rakastavaan parisuhteeseen ja sillä kenen syy mikäkin on, ei pitäisi olla suurtakaan väliä, jos molemmat haluavat olla toistensa kanssa. Ei eroamiseen ole enää aikoihin tarvittu mitään todisteita.

Kiitos Miehelle Linnunradalta.

Ja ne merkit miehen käytöksessä.
Puhelinta varjellaan. Puhelut ehkä ulkona, puhelin suihkuunkin tai lukittu. Voi olla myös salapuhelin. Seksissä ei läsnä, välttelee sun seuraa, pusut ei intohimoisia vaan tönäisyjä, Ei jaksa seksiä niin usein kuin aikaisemmin tai sitten seksiä on enemmän ja saattaa olla uusia juttuja mukana. Ei halua lähteä sun kanssa kaupungille. Liikkuu enemmän ja on muita menoja, työaika pitenee, työmatkoja, jotka ei ole työmatkoja. Hymyilee puhelimelle, kännykän kuvat paljastaa mistä tykkää kuvata ja onko maku muuttunut. On muissa maailmoissa, ei tahdo kuunnella sinua. Voi yrittää hyvitellä ja ostaa lahjoja tai on sinulle korostuneen hyvä ja avulias. Riitaa tulee helpommin, toisen läsnäolo ärsyttää. Haluaa olla omissa oloissaan. Puhuu liikaa turhanpäiväisyyksiä

Olen yrittänyt. Sanon tämän rehellisesti.
Olen kuullut enemmän kuin kerran että se mies ei sitä ansaitsisi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen yrittänyt. Sanon tämän rehellisesti.
Olen kuullut enemmän kuin kerran että se mies ei sitä ansaitsisi.

Epäilyksen varjo on kammottava.
Se syö ihmistä hitaasti ja vääjäämättä.

Välillä tulee hetkiä, jolloin uskot kaiken olevan kuitenkin hyvin.
Sitten tulee hetkiä, jolloin alat itse pitää itseäsi vainoharhaisena.
Toisinaan tunne, että olet oikeassa vyöryy ylitsesi kuin jättimäinen aalto.
Ahdistus puristaa ja haluaisit oikeasti tietää, onko aavistuksesi oikea.

Älä jää tuleen makaamaan.
Ota asia puheeksi suoraan, jos puolisosi alkaa raivota tai syytellä sinua, kerrot hänelle, ettet voi enää elää tässä epävarmuudessa.

Ylipäätään jos suhteessa tulee tunne, että toinen pettää, on jotain vialla.
Vaikka välttämättä kyse ei olekaan pettämisestä välttämättä. Voi olla niinkin, että toinen osapuoli on "alkanut ajatella" (klassikko) tai henkilökohtaisessa kasvamisessaan tullut pisteeseen, jossa kokee parisuhteen olevan vähemmän merkityksellinen tai mahdollisesti kenties haluaisi koko suhteesta eroon, mutta joko omat pelkonsa yksin jäämisestä tai vastaava saattavat estää asian tekemisen todeksi.

Kenenkään ei kuitenkaan pidä kuluttaa ainokaista elämäänsä pelossa ja epävarmuudessa siitä, että olisi jollekulle vain "varalla" tai että olisi pettämisen uhri.

Ainoa oikea tapa kaikkia osapuolia kohtaan on nostaa kissa pöydälle, selvittää asia juurta jaksain, oli kyseessä sitten pettäminen, suhteen muuttuminen aiemmasta tai mahdollisesti toisen osapuolen omat ajatukset joko suhteen merkityksen vähenemisestä tai halusta lopettaa se.

Ole rohkea. Teet suurimman palveluksen itseäsi kohtaan, kun selvität asian puolisosi kanssa.
Toisen puolesta et voi päättää etkä kantaa syyllisyyttä siitä, "ettet ole tarpeeksi hyvä" hänelle.
Tyydyttävässä parisuhteessa kumpikin tekee suhteen eteen sen minkä haluaa ja voi.
Ja mikäli suhde ei ole molempia tyydyttävä, suhteen puolikas osapuoli ei voi sitä yksin ponnistellen muuttaa.
Teet vain itsestäsi ihmisraunion, jos yrität miellyttää ja vältellä toisen raivonpuuskia tms.
Ei ole sinun tehtäväsi korjata toisen osapuolen tekemisiä.
Mutta suhteessa molempien osapuolien on sitouduttava ja tehtävä voitavansa.
Hyvin toimivassa suhteessa molemmat ottavat huomioon toisen tunteet ja auttavat toinen toistaan kukin kykynsä mukaan - aivan omasta halustaan.

Vetäytyminen taustalle kielii aina jostain ongelmasta joko henkilökohtaisella tai parisuhteen yleensä tasolla.

Joskus voi olla yksinkertaisesti niinkin, että voi paljastua ettei toinen osapuoli ole koko suhteessa alunperinkään ollut mukana sydämellään, vaan tavallaan saadakseen itselleen turvaa ja jonkinlaisen "normaalin" tavan elää tässä maailmassa.

Itselleni kävi noin. Lähes 30 vuoden suhde ja yli 20 vuoden avioliitto kaatui vaimoni ilmoitettua, että "hän on alunperinkin lähtenyt tähän vääristä syistä, ei aidosta rakkaudesta".

Voit uskoa, että sattui. Isku oli hirvittävä. Mutta toisaalta kiitän taivasta siitä, että asia lopulta kuitenkin tuli julki edes silloin kuin tuli, vaikka rakastin 30 vuotta sydämeni pohjasta ihmistä, joka ei tuntenut samoin.

Elämä voi olla joskus uskomatonta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus löytää itselleen täällä paikka, jossa keho ja sielu voivat hyvin.

Tee itsellesi palvelus, katso sopiva hetki (voit vaikka sopia kiireettömän kahdenkeskisen hetken puolisosi kanssa) ja ota asia puheeksi.
Keskustelkaa suhteenne tilasta, siitä mitä sinä tunnet, onko teillä oikeasti edessänne yhteistä tulevaisuutta, vai olisiko sittenkin viisainta tehdä johtopäätökset ja erota ystävinä.

Oli taustalla mitä tahansa, jokaisen tulee niin parisuhteessa kuin itseäänkin kohtaan aina tehdä se, MIKÄ ON OIKEIN.

Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti:

Olen yrittänyt. Sanon tämän rehellisesti.
Olen kuullut enemmän kuin kerran että se mies ei sitä ansaitsisi.

Kirjoitin että: "Ole miehellesi niin hyvä, ", en kirjoittanut että yritä olla niin hyvä...

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Epäilyksen varjo on kammottava.
Se syö ihmistä hitaasti ja vääjäämättä.

Välillä tulee hetkiä, jolloin uskot kaiken olevan kuitenkin hyvin.
Sitten tulee hetkiä, jolloin alat itse pitää itseäsi vainoharhaisena.
Toisinaan tunne, että olet oikeassa vyöryy ylitsesi kuin jättimäinen aalto.
Ahdistus puristaa ja haluaisit oikeasti tietää, onko aavistuksesi oikea.

Älä jää tuleen makaamaan.
Ota asia puheeksi suoraan, jos puolisosi alkaa raivota tai syytellä sinua, kerrot hänelle, ettet voi enää elää tässä epävarmuudessa.

Ylipäätään jos suhteessa tulee tunne, että toinen pettää, on jotain vialla.
Vaikka välttämättä kyse ei olekaan pettämisestä välttämättä. Voi olla niinkin, että toinen osapuoli on "alkanut ajatella" (klassikko) tai henkilökohtaisessa kasvamisessaan tullut pisteeseen, jossa kokee parisuhteen olevan vähemmän merkityksellinen tai mahdollisesti kenties haluaisi koko suhteesta eroon, mutta joko omat pelkonsa yksin jäämisestä tai vastaava saattavat estää asian tekemisen todeksi.

Kenenkään ei kuitenkaan pidä kuluttaa ainokaista elämäänsä pelossa ja epävarmuudessa siitä, että olisi jollekulle vain "varalla" tai että olisi pettämisen uhri.

Ainoa oikea tapa kaikkia osapuolia kohtaan on nostaa kissa pöydälle, selvittää asia juurta jaksain, oli kyseessä sitten pettäminen, suhteen muuttuminen aiemmasta tai mahdollisesti toisen osapuolen omat ajatukset joko suhteen merkityksen vähenemisestä tai halusta lopettaa se.

Ole rohkea. Teet suurimman palveluksen itseäsi kohtaan, kun selvität asian puolisosi kanssa.
Toisen puolesta et voi päättää etkä kantaa syyllisyyttä siitä, "ettet ole tarpeeksi hyvä" hänelle.
Tyydyttävässä parisuhteessa kumpikin tekee suhteen eteen sen minkä haluaa ja voi.
Ja mikäli suhde ei ole molempia tyydyttävä, suhteen puolikas osapuoli ei voi sitä yksin ponnistellen muuttaa.
Teet vain itsestäsi ihmisraunion, jos yrität miellyttää ja vältellä toisen raivonpuuskia tms.
Ei ole sinun tehtäväsi korjata toisen osapuolen tekemisiä.
Mutta suhteessa molempien osapuolien on sitouduttava ja tehtävä voitavansa.
Hyvin toimivassa suhteessa molemmat ottavat huomioon toisen tunteet ja auttavat toinen toistaan kukin kykynsä mukaan - aivan omasta halustaan.

Vetäytyminen taustalle kielii aina jostain ongelmasta joko henkilökohtaisella tai parisuhteen yleensä tasolla.

Joskus voi olla yksinkertaisesti niinkin, että voi paljastua ettei toinen osapuoli ole koko suhteessa alunperinkään ollut mukana sydämellään, vaan tavallaan saadakseen itselleen turvaa ja jonkinlaisen "normaalin" tavan elää tässä maailmassa.

Itselleni kävi noin. Lähes 30 vuoden suhde ja yli 20 vuoden avioliitto kaatui vaimoni ilmoitettua, että "hän on alunperinkin lähtenyt tähän vääristä syistä, ei aidosta rakkaudesta".

Voit uskoa, että sattui. Isku oli hirvittävä. Mutta toisaalta kiitän taivasta siitä, että asia lopulta kuitenkin tuli julki edes silloin kuin tuli, vaikka rakastin 30 vuotta sydämeni pohjasta ihmistä, joka ei tuntenut samoin.

Elämä voi olla joskus uskomatonta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus löytää itselleen täällä paikka, jossa keho ja sielu voivat hyvin.

Tee itsellesi palvelus, katso sopiva hetki (voit vaikka sopia kiireettömän kahdenkeskisen hetken puolisosi kanssa) ja ota asia puheeksi.
Keskustelkaa suhteenne tilasta, siitä mitä sinä tunnet, onko teillä oikeasti edessänne yhteistä tulevaisuutta, vai olisiko sittenkin viisainta tehdä johtopäätökset ja erota ystävinä.

Oli taustalla mitä tahansa, jokaisen tulee niin parisuhteessa kuin itseäänkin kohtaan aina tehdä se, MIKÄ ON OIKEIN.

Tsemppiä!

Lue lisää

Erittäin hyvä kirjoitus! Olisipa suhde-elämä noin yksinkertaisella tavalla pelastettu. Mutta kun ei, koska toinen ei suostu keskustelemaan, sanoo ettei muista pettäneensä tai ei osaa keskustella. Entäs sitten?

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin hyvä kirjoitus! Olisipa suhde-elämä noin yksinkertaisella tavalla pelastettu. Mutta kun ei, koska toinen ei suostu keskustelemaan, sanoo ettei muista pettäneensä tai ei osaa keskustella. Entäs sitten?

Lue lisää

Kirjoitin tuolla aikaisemmin, että pettäjistä ei saa mitään irti. Minä uskoin rehellisenä ihmisenä, että toinen tunnustaa, jos kysyy. No ei mennyt niin. Kielsi kaikki. Oman mielenterveyden vuoksi olisi paras saada jotenkin se varmistus.
Jos nyt olet ilmaissut epöilysi hänelle, kaikki poistetaan puhelimesta ja ne ei näe hetkeen. Odottavat tilanteen rauhoittumista. Sitten pettävät vielä salaisemmin. Puhelimesta löytyy se vastaus jollain tavalla. Mies on taitava osaa piilottaa sen jonnekin, jos on joku applikaatio. Normaalit tekstiviestit tai whatsapp viestit jollakin tutulla nimellä. Niistä voit löytää. Myös Google Mapsin aikajana, sieltä näet missä on käynyt. Jos on sarjapettäjä, mies on osannut laittaa senkin pois päältä. Harjoittele etsimistä ensin omalla puhelimella ennenkuin menet miehen puhelimelle. Ja mieti koska olisi voinut pettää, mikä päivä. Sitten katot ne päivät.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitin tuolla aikaisemmin, että pettäjistä ei saa mitään irti. Minä uskoin rehellisenä ihmisenä, että toinen tunnustaa, jos kysyy. No ei mennyt niin. Kielsi kaikki. Oman mielenterveyden vuoksi olisi paras saada jotenkin se varmistus.
Jos nyt olet ilmaissut epöilysi hänelle, kaikki poistetaan puhelimesta ja ne ei näe hetkeen. Odottavat tilanteen rauhoittumista. Sitten pettävät vielä salaisemmin. Puhelimesta löytyy se vastaus jollain tavalla. Mies on taitava osaa piilottaa sen jonnekin, jos on joku applikaatio. Normaalit tekstiviestit tai whatsapp viestit jollakin tutulla nimellä. Niistä voit löytää. Myös Google Mapsin aikajana, sieltä näet missä on käynyt. Jos on sarjapettäjä, mies on osannut laittaa senkin pois päältä. Harjoittele etsimistä ensin omalla puhelimella ennenkuin menet miehen puhelimelle. Ja mieti koska olisi voinut pettää, mikä päivä. Sitten katot ne päivät.

Lue lisää

Jatkan vielä, jos kyseessä on narsisti, suhteessanne on muitakin ongelmia. Sua rajoitetaan kaikella tavalla ja syyllistetään helposti. Narsistista et saa mitään irti vaikka löytäisit todistusaineistoa. Hän kieltää senkin. Nyt kannattaa lopettaa oma rehellisyys oman mielenterveyden takia. Mä olen itse käynyt tosi synkkiä vaiheita, kun toinen ei puhu. Sitten toinen selittää kuinka ei ole tiennyt mistään ongelmista.

Jos kokeilet ottaa puheeksi vain yleisen luottamuspulan ja että olet miettinyt eroa. Tämä saa ne puolisot heräämään, jotka ei haluakaan erota. Jos hän haluaa jatkaa kanssasi, hän muuttaa käytöstään, mutta jos ei halua jatkaa, hän ei muuta käytöstään.

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Epäilyksen varjo on kammottava.
Se syö ihmistä hitaasti ja vääjäämättä.

Välillä tulee hetkiä, jolloin uskot kaiken olevan kuitenkin hyvin.
Sitten tulee hetkiä, jolloin alat itse pitää itseäsi vainoharhaisena.
Toisinaan tunne, että olet oikeassa vyöryy ylitsesi kuin jättimäinen aalto.
Ahdistus puristaa ja haluaisit oikeasti tietää, onko aavistuksesi oikea.

Älä jää tuleen makaamaan.
Ota asia puheeksi suoraan, jos puolisosi alkaa raivota tai syytellä sinua, kerrot hänelle, ettet voi enää elää tässä epävarmuudessa.

Ylipäätään jos suhteessa tulee tunne, että toinen pettää, on jotain vialla.
Vaikka välttämättä kyse ei olekaan pettämisestä välttämättä. Voi olla niinkin, että toinen osapuoli on "alkanut ajatella" (klassikko) tai henkilökohtaisessa kasvamisessaan tullut pisteeseen, jossa kokee parisuhteen olevan vähemmän merkityksellinen tai mahdollisesti kenties haluaisi koko suhteesta eroon, mutta joko omat pelkonsa yksin jäämisestä tai vastaava saattavat estää asian tekemisen todeksi.

Kenenkään ei kuitenkaan pidä kuluttaa ainokaista elämäänsä pelossa ja epävarmuudessa siitä, että olisi jollekulle vain "varalla" tai että olisi pettämisen uhri.

Ainoa oikea tapa kaikkia osapuolia kohtaan on nostaa kissa pöydälle, selvittää asia juurta jaksain, oli kyseessä sitten pettäminen, suhteen muuttuminen aiemmasta tai mahdollisesti toisen osapuolen omat ajatukset joko suhteen merkityksen vähenemisestä tai halusta lopettaa se.

Ole rohkea. Teet suurimman palveluksen itseäsi kohtaan, kun selvität asian puolisosi kanssa.
Toisen puolesta et voi päättää etkä kantaa syyllisyyttä siitä, "ettet ole tarpeeksi hyvä" hänelle.
Tyydyttävässä parisuhteessa kumpikin tekee suhteen eteen sen minkä haluaa ja voi.
Ja mikäli suhde ei ole molempia tyydyttävä, suhteen puolikas osapuoli ei voi sitä yksin ponnistellen muuttaa.
Teet vain itsestäsi ihmisraunion, jos yrität miellyttää ja vältellä toisen raivonpuuskia tms.
Ei ole sinun tehtäväsi korjata toisen osapuolen tekemisiä.
Mutta suhteessa molempien osapuolien on sitouduttava ja tehtävä voitavansa.
Hyvin toimivassa suhteessa molemmat ottavat huomioon toisen tunteet ja auttavat toinen toistaan kukin kykynsä mukaan - aivan omasta halustaan.

Vetäytyminen taustalle kielii aina jostain ongelmasta joko henkilökohtaisella tai parisuhteen yleensä tasolla.

Joskus voi olla yksinkertaisesti niinkin, että voi paljastua ettei toinen osapuoli ole koko suhteessa alunperinkään ollut mukana sydämellään, vaan tavallaan saadakseen itselleen turvaa ja jonkinlaisen "normaalin" tavan elää tässä maailmassa.

Itselleni kävi noin. Lähes 30 vuoden suhde ja yli 20 vuoden avioliitto kaatui vaimoni ilmoitettua, että "hän on alunperinkin lähtenyt tähän vääristä syistä, ei aidosta rakkaudesta".

Voit uskoa, että sattui. Isku oli hirvittävä. Mutta toisaalta kiitän taivasta siitä, että asia lopulta kuitenkin tuli julki edes silloin kuin tuli, vaikka rakastin 30 vuotta sydämeni pohjasta ihmistä, joka ei tuntenut samoin.

Elämä voi olla joskus uskomatonta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus löytää itselleen täällä paikka, jossa keho ja sielu voivat hyvin.

Tee itsellesi palvelus, katso sopiva hetki (voit vaikka sopia kiireettömän kahdenkeskisen hetken puolisosi kanssa) ja ota asia puheeksi.
Keskustelkaa suhteenne tilasta, siitä mitä sinä tunnet, onko teillä oikeasti edessänne yhteistä tulevaisuutta, vai olisiko sittenkin viisainta tehdä johtopäätökset ja erota ystävinä.

Oli taustalla mitä tahansa, jokaisen tulee niin parisuhteessa kuin itseäänkin kohtaan aina tehdä se, MIKÄ ON OIKEIN.

Tsemppiä!

Lue lisää

Ikävä kuulla että saman kohtalon kokeneita on muitakin. Itselleni on ihan hiljattain käynyt samalla tavalla. Yhdessä lähes 30 vuotta. Koko yli 20 vuoden avioliitto on vaimoni mukaan ollut väärin perustein solmittu ja hän katuu kaikkea, näköjään jopa että teki lapsia kanssani.
Rakastin häntä yli kaiken ja olin jopa valmis antamaan anteeksi hänen uskottomuutensa.
Sattuu niin syvältä ettei sanat riitä ja on pakko kirjoitella tänne että saa edes vähän helpotettua pahaa oloa.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä kuulla että saman kohtalon kokeneita on muitakin. Itselleni on ihan hiljattain käynyt samalla tavalla. Yhdessä lähes 30 vuotta. Koko yli 20 vuoden avioliitto on vaimoni mukaan ollut väärin perustein solmittu ja hän katuu kaikkea, näköjään jopa että teki lapsia kanssani.
Rakastin häntä yli kaiken ja olin jopa valmis antamaan anteeksi hänen uskottomuutensa.
Sattuu niin syvältä ettei sanat riitä ja on pakko kirjoitella tänne että saa edes vähän helpotettua pahaa oloa.

Lue lisää

Kirjoittaminen auttaa.
Itselläni auttoi myös liikunta ja musiikki.
Kuunnellessani Elviksen "What now my love" https://www.youtube.com/watch?v=MaURJJlmWYI&ab_channel=ElvisPresleyVEVO
ja "I'm So Lonesome I could cry" -esityksiä työstin ajatuksiani ja suruani kaiken päättymisestä.

Liikkuminen ulkona, maisemien ääreen pysähtyminen ja joskus ravintolassa yksin syöminen vähitellen helpottivat tuskaa.

Eräänä päivänä (aivan totta, eräänä aamuna herätessäni) tunsin yhtäkkiä olevani VAPAA ja päässyt ylös murheen suosta.
Mutta sydämen särkymiseen voi todella kuolla, ymmärsin sen tuskan kautta.
Valvotut yöt ja kauhea möykky vatsassa kuukaudesta toiseen olivat todellinen tulikoe.

Mutta vuoden verran sitä kesti ja eräänä aamuna tunsin yhtäkkiä olevani pisteessä, että olen päässyt kaikesta yli ja pystyin taas katsomaan eteenpäin.

Elämä jatkuu ja tämä 30-vuotinen oppitunti oli tässä.
Lapset tietenkin tekivät kuviosta mutkikkaamman, kun itse muutin toiseen kaupunkiin ja lasten näkeminen harveni.
Mutta sekin asettui uomiinsa ja jokapäiväiset puhelut lasten kanssa pitivät yhteyden tiiviinä.

Mutta selvisin, ja uskon että sinäkin selviät. Ole itsellesi armollinen ja muuten - se kostokroppa on ihan kova juttu :).

Itse treenasin itseni nuoruusvuosien kuntoon ja remontoin elämäntavat, ruokatottumukset ja vaatekaapin sisällön uuteen uskoon.
Aloin nähdä ihmisiä ja tehdä asioita, joita en ollut vuosikausiin tehnyt.

Kun fyysinen kunto nousee, se nostaa samalla myös mielialaa.
Ja (vaikka se ei itsellesi kenties ole tällä hetkellä ajankohtaista) ne vastaantulevat naiset vastaavat usein hymyyn :).
Sellaisista pienistä asioista arki saa uudet puitteet ja elämä näyttää itsestään kokonaan uuden puolen!

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kovassa paikassa!
Ensimmäinen syksy ja talvi ovat pahimmat, keväällä viimeistään helpottaa!

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Kirjoittaminen auttaa.
Itselläni auttoi myös liikunta ja musiikki.
Kuunnellessani Elviksen "What now my love" https://www.youtube.com/watch?v=MaURJJlmWYI&ab_channel=ElvisPresleyVEVO
ja "I'm So Lonesome I could cry" -esityksiä työstin ajatuksiani ja suruani kaiken päättymisestä.

Liikkuminen ulkona, maisemien ääreen pysähtyminen ja joskus ravintolassa yksin syöminen vähitellen helpottivat tuskaa.

Eräänä päivänä (aivan totta, eräänä aamuna herätessäni) tunsin yhtäkkiä olevani VAPAA ja päässyt ylös murheen suosta.
Mutta sydämen särkymiseen voi todella kuolla, ymmärsin sen tuskan kautta.
Valvotut yöt ja kauhea möykky vatsassa kuukaudesta toiseen olivat todellinen tulikoe.

Mutta vuoden verran sitä kesti ja eräänä aamuna tunsin yhtäkkiä olevani pisteessä, että olen päässyt kaikesta yli ja pystyin taas katsomaan eteenpäin.

Elämä jatkuu ja tämä 30-vuotinen oppitunti oli tässä.
Lapset tietenkin tekivät kuviosta mutkikkaamman, kun itse muutin toiseen kaupunkiin ja lasten näkeminen harveni.
Mutta sekin asettui uomiinsa ja jokapäiväiset puhelut lasten kanssa pitivät yhteyden tiiviinä.

Mutta selvisin, ja uskon että sinäkin selviät. Ole itsellesi armollinen ja muuten - se kostokroppa on ihan kova juttu :).

Itse treenasin itseni nuoruusvuosien kuntoon ja remontoin elämäntavat, ruokatottumukset ja vaatekaapin sisällön uuteen uskoon.
Aloin nähdä ihmisiä ja tehdä asioita, joita en ollut vuosikausiin tehnyt.

Kun fyysinen kunto nousee, se nostaa samalla myös mielialaa.
Ja (vaikka se ei itsellesi kenties ole tällä hetkellä ajankohtaista) ne vastaantulevat naiset vastaavat usein hymyyn :).
Sellaisista pienistä asioista arki saa uudet puitteet ja elämä näyttää itsestään kokonaan uuden puolen!

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kovassa paikassa!
Ensimmäinen syksy ja talvi ovat pahimmat, keväällä viimeistään helpottaa!

Lue lisää

Tällaisen selviytymistarinan lukeminen antaa toivoa siitä että tästä voi selvitä.
On niin vaikeaa päästää irti siitä mitä meillä oli. Näen joka yö unia joissa yhä olemme yhdessä. Herään siihen että havahdun ajatukseen ettei niin enää ole. Olen kai nyt siinä vaiheessa jossa romantisoin yhteistä elämäämme, muistan unissani vain hyvät hetket. Hereillä ollessani muistan kyllä kaikki huonot vuodet ja muistutan itseäni siitä miten rumasti aviopuolisoni minulle teki niin monen vuoden aikana ja miten paljon vihaa näen hänen silmissään kun kohtaan hänet nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisen selviytymistarinan lukeminen antaa toivoa siitä että tästä voi selvitä.
On niin vaikeaa päästää irti siitä mitä meillä oli. Näen joka yö unia joissa yhä olemme yhdessä. Herään siihen että havahdun ajatukseen ettei niin enää ole. Olen kai nyt siinä vaiheessa jossa romantisoin yhteistä elämäämme, muistan unissani vain hyvät hetket. Hereillä ollessani muistan kyllä kaikki huonot vuodet ja muistutan itseäni siitä miten rumasti aviopuolisoni minulle teki niin monen vuoden aikana ja miten paljon vihaa näen hänen silmissään kun kohtaan hänet nyt.

Lue lisää

Joo oli hyvä kirjoitus ja antaa itsellekin toivoa miettiä eroa. Kyllä olen huomannut, että naiset hymyilevät ja tervehtivät iloisesti. Olen vain aika vaativa naisen suhteen enkä tiedä löydänkö henkisesti ja fyysisesti kaunista ihmistä, jolla vielä mielenkiinnon kohteet osuisivat.

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Epäilyksen varjo on kammottava.
Se syö ihmistä hitaasti ja vääjäämättä.

Välillä tulee hetkiä, jolloin uskot kaiken olevan kuitenkin hyvin.
Sitten tulee hetkiä, jolloin alat itse pitää itseäsi vainoharhaisena.
Toisinaan tunne, että olet oikeassa vyöryy ylitsesi kuin jättimäinen aalto.
Ahdistus puristaa ja haluaisit oikeasti tietää, onko aavistuksesi oikea.

Älä jää tuleen makaamaan.
Ota asia puheeksi suoraan, jos puolisosi alkaa raivota tai syytellä sinua, kerrot hänelle, ettet voi enää elää tässä epävarmuudessa.

Ylipäätään jos suhteessa tulee tunne, että toinen pettää, on jotain vialla.
Vaikka välttämättä kyse ei olekaan pettämisestä välttämättä. Voi olla niinkin, että toinen osapuoli on "alkanut ajatella" (klassikko) tai henkilökohtaisessa kasvamisessaan tullut pisteeseen, jossa kokee parisuhteen olevan vähemmän merkityksellinen tai mahdollisesti kenties haluaisi koko suhteesta eroon, mutta joko omat pelkonsa yksin jäämisestä tai vastaava saattavat estää asian tekemisen todeksi.

Kenenkään ei kuitenkaan pidä kuluttaa ainokaista elämäänsä pelossa ja epävarmuudessa siitä, että olisi jollekulle vain "varalla" tai että olisi pettämisen uhri.

Ainoa oikea tapa kaikkia osapuolia kohtaan on nostaa kissa pöydälle, selvittää asia juurta jaksain, oli kyseessä sitten pettäminen, suhteen muuttuminen aiemmasta tai mahdollisesti toisen osapuolen omat ajatukset joko suhteen merkityksen vähenemisestä tai halusta lopettaa se.

Ole rohkea. Teet suurimman palveluksen itseäsi kohtaan, kun selvität asian puolisosi kanssa.
Toisen puolesta et voi päättää etkä kantaa syyllisyyttä siitä, "ettet ole tarpeeksi hyvä" hänelle.
Tyydyttävässä parisuhteessa kumpikin tekee suhteen eteen sen minkä haluaa ja voi.
Ja mikäli suhde ei ole molempia tyydyttävä, suhteen puolikas osapuoli ei voi sitä yksin ponnistellen muuttaa.
Teet vain itsestäsi ihmisraunion, jos yrität miellyttää ja vältellä toisen raivonpuuskia tms.
Ei ole sinun tehtäväsi korjata toisen osapuolen tekemisiä.
Mutta suhteessa molempien osapuolien on sitouduttava ja tehtävä voitavansa.
Hyvin toimivassa suhteessa molemmat ottavat huomioon toisen tunteet ja auttavat toinen toistaan kukin kykynsä mukaan - aivan omasta halustaan.

Vetäytyminen taustalle kielii aina jostain ongelmasta joko henkilökohtaisella tai parisuhteen yleensä tasolla.

Joskus voi olla yksinkertaisesti niinkin, että voi paljastua ettei toinen osapuoli ole koko suhteessa alunperinkään ollut mukana sydämellään, vaan tavallaan saadakseen itselleen turvaa ja jonkinlaisen "normaalin" tavan elää tässä maailmassa.

Itselleni kävi noin. Lähes 30 vuoden suhde ja yli 20 vuoden avioliitto kaatui vaimoni ilmoitettua, että "hän on alunperinkin lähtenyt tähän vääristä syistä, ei aidosta rakkaudesta".

Voit uskoa, että sattui. Isku oli hirvittävä. Mutta toisaalta kiitän taivasta siitä, että asia lopulta kuitenkin tuli julki edes silloin kuin tuli, vaikka rakastin 30 vuotta sydämeni pohjasta ihmistä, joka ei tuntenut samoin.

Elämä voi olla joskus uskomatonta. Mutta niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus löytää itselleen täällä paikka, jossa keho ja sielu voivat hyvin.

Tee itsellesi palvelus, katso sopiva hetki (voit vaikka sopia kiireettömän kahdenkeskisen hetken puolisosi kanssa) ja ota asia puheeksi.
Keskustelkaa suhteenne tilasta, siitä mitä sinä tunnet, onko teillä oikeasti edessänne yhteistä tulevaisuutta, vai olisiko sittenkin viisainta tehdä johtopäätökset ja erota ystävinä.

Oli taustalla mitä tahansa, jokaisen tulee niin parisuhteessa kuin itseäänkin kohtaan aina tehdä se, MIKÄ ON OIKEIN.

Tsemppiä!

Lue lisää

Kiitos Mies Linnunradalta.
Kirjoituksesi on täyttä kultaa.

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Kirjoittaminen auttaa.
Itselläni auttoi myös liikunta ja musiikki.
Kuunnellessani Elviksen "What now my love" https://www.youtube.com/watch?v=MaURJJlmWYI&ab_channel=ElvisPresleyVEVO
ja "I'm So Lonesome I could cry" -esityksiä työstin ajatuksiani ja suruani kaiken päättymisestä.

Liikkuminen ulkona, maisemien ääreen pysähtyminen ja joskus ravintolassa yksin syöminen vähitellen helpottivat tuskaa.

Eräänä päivänä (aivan totta, eräänä aamuna herätessäni) tunsin yhtäkkiä olevani VAPAA ja päässyt ylös murheen suosta.
Mutta sydämen särkymiseen voi todella kuolla, ymmärsin sen tuskan kautta.
Valvotut yöt ja kauhea möykky vatsassa kuukaudesta toiseen olivat todellinen tulikoe.

Mutta vuoden verran sitä kesti ja eräänä aamuna tunsin yhtäkkiä olevani pisteessä, että olen päässyt kaikesta yli ja pystyin taas katsomaan eteenpäin.

Elämä jatkuu ja tämä 30-vuotinen oppitunti oli tässä.
Lapset tietenkin tekivät kuviosta mutkikkaamman, kun itse muutin toiseen kaupunkiin ja lasten näkeminen harveni.
Mutta sekin asettui uomiinsa ja jokapäiväiset puhelut lasten kanssa pitivät yhteyden tiiviinä.

Mutta selvisin, ja uskon että sinäkin selviät. Ole itsellesi armollinen ja muuten - se kostokroppa on ihan kova juttu :).

Itse treenasin itseni nuoruusvuosien kuntoon ja remontoin elämäntavat, ruokatottumukset ja vaatekaapin sisällön uuteen uskoon.
Aloin nähdä ihmisiä ja tehdä asioita, joita en ollut vuosikausiin tehnyt.

Kun fyysinen kunto nousee, se nostaa samalla myös mielialaa.
Ja (vaikka se ei itsellesi kenties ole tällä hetkellä ajankohtaista) ne vastaantulevat naiset vastaavat usein hymyyn :).
Sellaisista pienistä asioista arki saa uudet puitteet ja elämä näyttää itsestään kokonaan uuden puolen!

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kovassa paikassa!
Ensimmäinen syksy ja talvi ovat pahimmat, keväällä viimeistään helpottaa!

Lue lisää

Minäkin uppoudun musiikkiin ja Elvis on ollut yksi :-)

MiesLinnunradalta kirjoitti:

Kirjoittaminen auttaa.
Itselläni auttoi myös liikunta ja musiikki.
Kuunnellessani Elviksen "What now my love" https://www.youtube.com/watch?v=MaURJJlmWYI&ab_channel=ElvisPresleyVEVO
ja "I'm So Lonesome I could cry" -esityksiä työstin ajatuksiani ja suruani kaiken päättymisestä.

Liikkuminen ulkona, maisemien ääreen pysähtyminen ja joskus ravintolassa yksin syöminen vähitellen helpottivat tuskaa.

Eräänä päivänä (aivan totta, eräänä aamuna herätessäni) tunsin yhtäkkiä olevani VAPAA ja päässyt ylös murheen suosta.
Mutta sydämen särkymiseen voi todella kuolla, ymmärsin sen tuskan kautta.
Valvotut yöt ja kauhea möykky vatsassa kuukaudesta toiseen olivat todellinen tulikoe.

Mutta vuoden verran sitä kesti ja eräänä aamuna tunsin yhtäkkiä olevani pisteessä, että olen päässyt kaikesta yli ja pystyin taas katsomaan eteenpäin.

Elämä jatkuu ja tämä 30-vuotinen oppitunti oli tässä.
Lapset tietenkin tekivät kuviosta mutkikkaamman, kun itse muutin toiseen kaupunkiin ja lasten näkeminen harveni.
Mutta sekin asettui uomiinsa ja jokapäiväiset puhelut lasten kanssa pitivät yhteyden tiiviinä.

Mutta selvisin, ja uskon että sinäkin selviät. Ole itsellesi armollinen ja muuten - se kostokroppa on ihan kova juttu :).

Itse treenasin itseni nuoruusvuosien kuntoon ja remontoin elämäntavat, ruokatottumukset ja vaatekaapin sisällön uuteen uskoon.
Aloin nähdä ihmisiä ja tehdä asioita, joita en ollut vuosikausiin tehnyt.

Kun fyysinen kunto nousee, se nostaa samalla myös mielialaa.
Ja (vaikka se ei itsellesi kenties ole tällä hetkellä ajankohtaista) ne vastaantulevat naiset vastaavat usein hymyyn :).
Sellaisista pienistä asioista arki saa uudet puitteet ja elämä näyttää itsestään kokonaan uuden puolen!

Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista kovassa paikassa!
Ensimmäinen syksy ja talvi ovat pahimmat, keväällä viimeistään helpottaa!

Lue lisää

Mies Linnunradalta: Olet hieno ihminen.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaisen selviytymistarinan lukeminen antaa toivoa siitä että tästä voi selvitä.
On niin vaikeaa päästää irti siitä mitä meillä oli. Näen joka yö unia joissa yhä olemme yhdessä. Herään siihen että havahdun ajatukseen ettei niin enää ole. Olen kai nyt siinä vaiheessa jossa romantisoin yhteistä elämäämme, muistan unissani vain hyvät hetket. Hereillä ollessani muistan kyllä kaikki huonot vuodet ja muistutan itseäni siitä miten rumasti aviopuolisoni minulle teki niin monen vuoden aikana ja miten paljon vihaa näen hänen silmissään kun kohtaan hänet nyt.

Lue lisää

Tämä kirjoitus siis ei ole minun;alkuperäisen aloittajan kirjoitus. En ole avioliitossa enkä kihloissa. Mutta tästä ilmenee, etten ole yksin..