Miltä kuulostaa yhden ihmisen harteille seuraavat taakat? Koko kouluajan koulukiusattuna (ei mitään tukea keneltäkään), oman vanhemman paha alkoholismi (pelokas ja turvaton lapsuus), nyt oma raittius horjuu, tämän vuoden avioero, yksin eläminen yli vuosikymmenen, vuosiin ei kukaan ole osoittanut hellyyttä saati ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä kenenkään kanssa, välit poikki lähimmäisiin paitsi omiin lapsiini, korkeasti koulutettuna alle köyhyysrajan tuloilla. Nyt kun katsoo tota litaniaa, niin ei oikein naurata.
Onko jo liikaa?
22
298
Vastaukset
- Anonyymi
No johan tuossa tuntuu olevan tarpeeksi. Eipä täältä voi muuta antaa kun tsemppiä.
- Anonyymi
Kaiken muun vielä kestän, mutta ihmiskosketuksen puute on minulle liian iso asia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaiken muun vielä kestän, mutta ihmiskosketuksen puute on minulle liian iso asia.
No se kyllä on hankala, sitä ei oikein harrastuksista löydy.
- Anonyymi
Et ole varmasti ainoa, joka kärsii kosketuksen puutteesta. Yksinäisyys on tänä aikana surullisesti yleistynyt ilmiö.
Et kuitenkaan kerro, että oletko yrittänyt hakea seuraa joko nettisovelluksista, tai baareista?
Eihän se aina tärppää ja sen oikean löytäminen ei ole taattua.
Aika monella on samanlaisia kokemuksia, joita sinulla on, mitä yllä kuvasit. Se mitä olen itse oppinut, että elämä on joiltakin osin kärsimystä, pettymyksiä, menetystä, sairastumisia, epäoikeudenmukaisuutta, niiden kokemista, yksin jäämistö, tai ulkopuolisuuden tunnetta.
Jos alkaisin laskea, kuinka monta kertaa olen itse halunnut heittää rukkaset naulaan, ja poistua täältä, jos alan miettiä, kuinka kurjaa elämäni on ollut, tai mitä pahaa olen joutunut tässä elämässä kokemaan, olisin kuollut sen tuhat kertaa. Olen itse elämäni aikana käynyt hyvinkin syvissä vesissä liian monta kertaa.
Ihmisten kokemia taakkoja, suruja, pettymyksiä tai elämän raskautta ei voi verrata.
Jokaisen elämä on silti yhtä arvokas ja tärkeä. Jokaisella meistä on oma paikkansa ja tehtävänsä täällä.
Tärkeintä on rakastaa ensin itseään ja kaikkea sitä, mihin on mahdollistaa kohdistaa omaa kiintymystä. Välittämistä voi osoittaa omille läheisilleen, naapureille, lapsilleen ja lemmikeille. Ja vaikka pihapiirin linnuille ruokkimalla niitä. Auttamalla toisia luo ympärilleen hyvää ja saa itselleen hyvän mielen.
Kaikkea hyvää, toivoa, valoa ja rakkautta Sinulle ja palstalaisille!
Muistetaan ja autetaan niitä, jotka tarvitsevat välittämistä.- Anonyymi
En itse asiassa niinkään kärsi yksinäisyydestä. Kärsin kosketuksen puutteesta. Seuraa olen yrittänyt hakea vuosia livenä sekä nettideittailun avulla. Selvin päin, baareissa en käy. Ainoastaan kaksille lyhyille treffeille olen päässyt vuosien aikana. Jos ihminen jotain yrittää eikä yritys tuo tulosta, kiinnostus loppuu. En enää jaksa uskoa kumppanin löytämiseen. Se on vaikea asia hyväksyä. Kaiken muun ikävän lisäksi nyt voin huonosti. Tiedän mikä on syvin ongelmani, mutta en löydä keinoa korjata se.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En itse asiassa niinkään kärsi yksinäisyydestä. Kärsin kosketuksen puutteesta. Seuraa olen yrittänyt hakea vuosia livenä sekä nettideittailun avulla. Selvin päin, baareissa en käy. Ainoastaan kaksille lyhyille treffeille olen päässyt vuosien aikana. Jos ihminen jotain yrittää eikä yritys tuo tulosta, kiinnostus loppuu. En enää jaksa uskoa kumppanin löytämiseen. Se on vaikea asia hyväksyä. Kaiken muun ikävän lisäksi nyt voin huonosti. Tiedän mikä on syvin ongelmani, mutta en löydä keinoa korjata se.
Mikä se syvin on ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä se syvin on ?
Syvin on se mistä kirjoitinkin, toisen ihmisen kosketuksen puute. Enkä tarkoita kosketuksella parturin tai hierojan kosketusta. Kosketusta jossa on lämpöä ja ihmistä, tunnetta ja ihmisen tuoksua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syvin on se mistä kirjoitinkin, toisen ihmisen kosketuksen puute. Enkä tarkoita kosketuksella parturin tai hierojan kosketusta. Kosketusta jossa on lämpöä ja ihmistä, tunnetta ja ihmisen tuoksua.
Tällaista kosketusta, jossa on lämpöä ja rakkautta, ei läheskään jokainen saa koskaan. Mutta ilman sitä on kuitenkin parempi kuin saada kosketuksia, jotka satuttavat.
Voisit kokeilla kosketella itse itseäsi lempeästi. Se voi tuntua hyvältä. Puhu myös itsellesi lempeästi, se kohentaa mielialaa.
Hyviä pyhiä sinulle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tällaista kosketusta, jossa on lämpöä ja rakkautta, ei läheskään jokainen saa koskaan. Mutta ilman sitä on kuitenkin parempi kuin saada kosketuksia, jotka satuttavat.
Voisit kokeilla kosketella itse itseäsi lempeästi. Se voi tuntua hyvältä. Puhu myös itsellesi lempeästi, se kohentaa mielialaa.
Hyviä pyhiä sinulle!En ole aloittaja, mietin myös tuota kosketuksen puutetta.
Aina kun tapaan kavereita ja ystäviä, me kyllä halataan, mutta eihän se ole sama asia, kuin jokin rakastava ja hellä koskettaminen. Mutta on sekin parempi kuin vertaa siihen, ettei kukaan koskettaisi ikinä.
Itselläni on myös se, että olen vuosien varrella kokenut aika paljon tuskaa myös parisuhteissa, ja mietinkin, onko parempi elellä ilman sellaista.
Jollain tavalla parisuhdetta kaipaan, toisaalta taas en, olen joutunut niin usein pettymään.
Nuorempana suhteet olivat päihteiden täyttämiä, ja kun itse olen päässyt päihteistä pääosin eroon, on kumppanin löytäminen vaikeampaa, kun en enää halua alkoholistin kanssa yhteistä elämää.
Sen huomion olen tehnyt, että yllättävän monilla on alkoholin käyttö jopa jollain tavalla ongelmallista.
Kuinka paljon onkaan olemassa mukavia, ystävällisiä, hienoja ja hyviä ihmissieluja, mutta sitten se alkoholi..... se on ongelma, vaikka ihminen muuten olisi kuinka ok. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole aloittaja, mietin myös tuota kosketuksen puutetta.
Aina kun tapaan kavereita ja ystäviä, me kyllä halataan, mutta eihän se ole sama asia, kuin jokin rakastava ja hellä koskettaminen. Mutta on sekin parempi kuin vertaa siihen, ettei kukaan koskettaisi ikinä.
Itselläni on myös se, että olen vuosien varrella kokenut aika paljon tuskaa myös parisuhteissa, ja mietinkin, onko parempi elellä ilman sellaista.
Jollain tavalla parisuhdetta kaipaan, toisaalta taas en, olen joutunut niin usein pettymään.
Nuorempana suhteet olivat päihteiden täyttämiä, ja kun itse olen päässyt päihteistä pääosin eroon, on kumppanin löytäminen vaikeampaa, kun en enää halua alkoholistin kanssa yhteistä elämää.
Sen huomion olen tehnyt, että yllättävän monilla on alkoholin käyttö jopa jollain tavalla ongelmallista.
Kuinka paljon onkaan olemassa mukavia, ystävällisiä, hienoja ja hyviä ihmissieluja, mutta sitten se alkoholi..... se on ongelma, vaikka ihminen muuten olisi kuinka ok.Alkoholi on monessa mukana näinä päivinä. Raskas työ, perheen ristiriidat, toteutumattoman unelmat. Lista on pitkä mikä saa ihmiset juomaan.
On vaan niin, että baareissa, yökerhoissa, jopa monissa harrastuksissa ym. käytetään alkoholia. Yleensä normaalista ihmisestä tulee lievähkössä humalassa seurallinen, mukava, vitsikäs joka vetoaa moniin naisiin. Verrattuna mieheen joka ei juo. Tämä ei välttämättä ole niin puoleensa vetävä ja houkutteleva. Niinpä hän jää toiseksi ja lähtee jälleen kerran yksin kotiinsa. Vaikka loppupelissä olisi mitä parhainta miesainesta!
Itse en siis käy baareissa ym. ja harrastan lajeja, joissa ei voi juoda. Eli lähden aina yksin kotiini. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alkoholi on monessa mukana näinä päivinä. Raskas työ, perheen ristiriidat, toteutumattoman unelmat. Lista on pitkä mikä saa ihmiset juomaan.
On vaan niin, että baareissa, yökerhoissa, jopa monissa harrastuksissa ym. käytetään alkoholia. Yleensä normaalista ihmisestä tulee lievähkössä humalassa seurallinen, mukava, vitsikäs joka vetoaa moniin naisiin. Verrattuna mieheen joka ei juo. Tämä ei välttämättä ole niin puoleensa vetävä ja houkutteleva. Niinpä hän jää toiseksi ja lähtee jälleen kerran yksin kotiinsa. Vaikka loppupelissä olisi mitä parhainta miesainesta!
Itse en siis käy baareissa ym. ja harrastan lajeja, joissa ei voi juoda. Eli lähden aina yksin kotiini.Aika usein käy niinkin, kun tutustuu ihmiseen, niin alkuun hän kovasti väittää, ettei käytä alkoholia mitenkään runsaammin, ja sitten jos alkaa tapailemaan ja kuluu jonkin aikaa, niin totuus tulee ilmi.
Jotkut valehtelevat juomisasioissa, eikä se ole yhtään mukavaa. Sellaista kun tapahtuu useampaan kertaan, menee luotto melkein kokonaan vastakkaiseen sukupuoleen. Alkaa jollain tavalla ajattelemaan uudesta tuttavuudesta heti, että mitenkäs hän mahtaa toimia. Ja joskus ei sitten lähde tapailemaan ketään, kun ei luotto ja usko toiseen ihmiseen riitä.
Vaikka kai sekin johtuu omasta itsestä, että saattaa tulla liian epävarmaksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aika usein käy niinkin, kun tutustuu ihmiseen, niin alkuun hän kovasti väittää, ettei käytä alkoholia mitenkään runsaammin, ja sitten jos alkaa tapailemaan ja kuluu jonkin aikaa, niin totuus tulee ilmi.
Jotkut valehtelevat juomisasioissa, eikä se ole yhtään mukavaa. Sellaista kun tapahtuu useampaan kertaan, menee luotto melkein kokonaan vastakkaiseen sukupuoleen. Alkaa jollain tavalla ajattelemaan uudesta tuttavuudesta heti, että mitenkäs hän mahtaa toimia. Ja joskus ei sitten lähde tapailemaan ketään, kun ei luotto ja usko toiseen ihmiseen riitä.
Vaikka kai sekin johtuu omasta itsestä, että saattaa tulla liian epävarmaksi.Kannattaa lähteä uuden tuttavuuden kanssa vaikka 22 tunnin Tallinnan viihderisteilylle. Siellä kyllä jyvät erottuvat akanoista. Meno on sen verran hurjaa, jos kaveri ei käytä alkoholia niin on jo aika vahvoilla. Toisaalta kukaan ei ole niin hyvä keksimään valheita kuin alkoholisti. Ja vielä sen verran, että oikeasti raitistunut alkoholisti on mitä mukavin ihminen. Hän on kokenut niin hurjia juttuja juomisaikoinaan, että raitis ja rehellisyys ovat niin kova sana. Ei tarvitse selitellä eikä valehdella. Uskaltaa olla oma itsensä puutteineen kaikkineen.
Väkivaltaiset suhteet ovat oma valitettava lukunsa. Niistä en tiedä onneksi mitään.
Iän yötä ihmisestä tulee huonojen kokemukseensa siivittämänä varovaiseksi ja epäluuloiseksi. Jos niitä huonoja suhteita on ollut. Ilman että aukaisee suunsa ja yrittää tutustua, saa olla yksin lopun ikänsä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa lähteä uuden tuttavuuden kanssa vaikka 22 tunnin Tallinnan viihderisteilylle. Siellä kyllä jyvät erottuvat akanoista. Meno on sen verran hurjaa, jos kaveri ei käytä alkoholia niin on jo aika vahvoilla. Toisaalta kukaan ei ole niin hyvä keksimään valheita kuin alkoholisti. Ja vielä sen verran, että oikeasti raitistunut alkoholisti on mitä mukavin ihminen. Hän on kokenut niin hurjia juttuja juomisaikoinaan, että raitis ja rehellisyys ovat niin kova sana. Ei tarvitse selitellä eikä valehdella. Uskaltaa olla oma itsensä puutteineen kaikkineen.
Väkivaltaiset suhteet ovat oma valitettava lukunsa. Niistä en tiedä onneksi mitään.
Iän yötä ihmisestä tulee huonojen kokemukseensa siivittämänä varovaiseksi ja epäluuloiseksi. Jos niitä huonoja suhteita on ollut. Ilman että aukaisee suunsa ja yrittää tutustua, saa olla yksin lopun ikänsä.Mieluummin yksin, kuin huonossa suhteessa.
- Anonyymi
Et ole eka juoppo .Välillä tuntuu että kaikkia on kiusattu.Sinulla on sentään välit lapsiin kunnossa.Nokka pystyyn.
Voisi olla paljon huonomminkin.- Anonyymi
Juopoksi tuleminen ei vaadi taustalle kiusaamista.
Minulla on siitä omaa kokemusta. En koskaan lapsuudessa ja nuoruudessa kokenut, että kukaan olisi kiusannut minua, ja silti minusta tuli juoppo, jo turhan nuorena.
Onnekseni pääsin ongelmasta eroon, ennen kuin henkikulta olisi lähtenyt, ja olen pystynyt näin jälkikäteen miettimään asioita, mikä johti mihinkin, jne.
Raskaita olivat ne vuodet, jotka elin hukassa itseltäni, toivokin ehti mennä silloin jo monet kerrat.
Ehkä nyt myöhemmin on kuitenkin vähän parempia aikoja, vaikka ei koskaan tule liian helppoa olemaan. Jokaisella on ne omat ristinsä kannettavana, siitä ei pääse mihinkään.
Omaa vahvuuttaan kaiken kestämisessä kyllä pääsee hyvin testaamaan.
Joillain kerroilla tulee jopa pieni voittaja fiilis, kun taas tuli jostain selvittyä, vaikka etukäteen olisi toisin kuvitellut.
Loppupeleissä elämä ei ole kenelläkään ns. liian helppoa, ongelmia ja vaikeuksia on ihan jokaisella matkan varrella, kaikilla vain omanlaisiaan, erilaisia kuin muilla. - Anonyymi
Välillä jaksaa olla nokka ns. pystyssä. Mutta väliin mahtuu ja aika usein mahtuukin oman toivottoman tilanteen tunnustaminen. Ei paljoa naurata. Vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisella mielellä kun mikään ei muutu. Olen yrittänyt kieltää, unohtaa koko surullisen elämäni.
En kyllä ymmärrä erästä neuvoa hyväillä itseään! Ei ole mun juttu enkä varmasti ole ainut. Se tuntuu lähes epäluonnolliselta.
Illat ovat vaikeita. Laulussakin sanotaan, että ilta on rakkauden aikaa. Minulla ei ole rakkautta, siispä ei myöskään iltoja. Pakko käydä seitsemän jälkeen nukkumaan että kestää seuraavaan aamuun. Vaipua lääkkeillä uneen. Ja sitten herää usein kolmen aikoihin. Sekin on helpompi kestää kuin nämä illat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Välillä jaksaa olla nokka ns. pystyssä. Mutta väliin mahtuu ja aika usein mahtuukin oman toivottoman tilanteen tunnustaminen. Ei paljoa naurata. Vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisella mielellä kun mikään ei muutu. Olen yrittänyt kieltää, unohtaa koko surullisen elämäni.
En kyllä ymmärrä erästä neuvoa hyväillä itseään! Ei ole mun juttu enkä varmasti ole ainut. Se tuntuu lähes epäluonnolliselta.
Illat ovat vaikeita. Laulussakin sanotaan, että ilta on rakkauden aikaa. Minulla ei ole rakkautta, siispä ei myöskään iltoja. Pakko käydä seitsemän jälkeen nukkumaan että kestää seuraavaan aamuun. Vaipua lääkkeillä uneen. Ja sitten herää usein kolmen aikoihin. Sekin on helpompi kestää kuin nämä illat.Omituinen kansa me suomalaiset. Asutaan täällä pimeässä, kylmässä Pohjolassa. Kulttuurissamme ei ole luonteenomaista halailla vaan pidetään toisiimme selkeä etäisyys. Kuitenkin ihminen kaipaa kosketusta. Suomalainen ikään kuin lähtökohtaisesti lähes pelkää tulla kosketetuksi. Eikö tässä ole ainekset tilaeeseen jossa itse olen. Kaipaan hyväilyjä, en itseni itsehyväilyjä. Toisen ihmisen ja tapauksessani naisen hyväilyjä ja naisen tuoksua! Eihän se mitään maksaisi. Harvoja asioita jotka tuottavat niin suurta mielihyvää. Vai keksiikö joku vielä edullisemmin ja enemmän mielihyvää tuottavan asian?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Omituinen kansa me suomalaiset. Asutaan täällä pimeässä, kylmässä Pohjolassa. Kulttuurissamme ei ole luonteenomaista halailla vaan pidetään toisiimme selkeä etäisyys. Kuitenkin ihminen kaipaa kosketusta. Suomalainen ikään kuin lähtökohtaisesti lähes pelkää tulla kosketetuksi. Eikö tässä ole ainekset tilaeeseen jossa itse olen. Kaipaan hyväilyjä, en itseni itsehyväilyjä. Toisen ihmisen ja tapauksessani naisen hyväilyjä ja naisen tuoksua! Eihän se mitään maksaisi. Harvoja asioita jotka tuottavat niin suurta mielihyvää. Vai keksiikö joku vielä edullisemmin ja enemmän mielihyvää tuottavan asian?
Totuus on se, jos ei jostain mielihyvää saa, on hyvä keksiä tilalle jotain muuta, joka tuottaa mielihyvää.
Parempi keskittyä asioihin, joita vielä on, kuin kaikkeen sellaiseen, mitä ei enää ole.
Jos liikaa pohtii jotain, mitä ei ole, niin onhan koko ajan vähän paha olla, ehkä voi ahdistaakin.
- Anonyymi
Tunnistin aloituksessa joitakin sellaisia asioita, joita olen itsekin kokenut ja mihin olen itsekin sortunut. Eli siihen, että alan muistella liikaa aiemmin koettuja epäreiluuksia ja jään niihin syövereihin. Negatiivisilla ajatuksilla on tapana kiertää kehää, jolloin ne vain kasaantuvat. Ja aiheuttavat epätoivon, pettymyksen ja masentavien ajatusten lisää kasvamista. Jolloin tulee vellottua vain ikävissä asioissa ja tuntemuksissa.
Ehkä tällaisen ajattelutavan muuttaminen on se ainoa ja oikea vaihtoehto. Eli alkaakin sen niiden ikävien asioiden muistelemisen sijaan miettiä sitä, mikä on omassa elämässä tällä hetkellä hyvin, mistä pitää ja nauttii. Ja tehdä omasta ja muiden elämästä niin merkityksellistä ja antoisaa, kuin se on vain mahdollista.
Kaikkea hyvää niin aloittajalle, kuin kaikille palstalla kävijöille!- Anonyymi
Tuossa oli se asian ydin.
Ajattelutavan muutos taitaa olla niitä ainoita keinoja, jolla menneisyyden voi jättää taakseen, ainakin suurimmaksi osaksi.
Menneet asia eivät katoa, eivät poistu, mutta niiden kanssa voi silti elää, juurikin siksi, koska ne ovat jo menneitä.
- Anonyymi
Aloittajana lisään tuohon listaani vielä isäni sekä ex aviopuolisoni vähättelyt minun tekemisistäni ja osaamisestani. Nuoruusiän koin oloni usein sellaiseksi, että minun piti joka päivä ansaita hyväksyminen isäni taholta. Paitsi kun hänellä oli juomakausi ja sen jälkeinen monen päivän krapula. Lisäksi hän vähätteli juoksuharrastustani. Sanoi, että ihan turhaa hommaa jossa lonkat kuluvat leikkauskelpoisiksi. Aina hän kuitenkin näki toisten ihmisten urheilut ja arvosti heitä.
Exäni kahdenkymmenen vuoden aikana lähes halveerasi minua. Joko ei ollut sinut itsensä kanssa tai/ja oli (on) narsisti. Koskaan hänen tekemisiään ei saanut kyseenalaistaa.
Turha näitä on jauhaa jälkeenpäin kun eivät ole terapiallakaan oienneet. Pitää yrittää katsoa niitä hyviä puolia kuten joku kirjoitti. Fyysisesti ole ikäistäni huomattavasti paremmassa kunnossa jos tuo henkinen puoli sakkaa.- Anonyymi
Ehkä on hyvä miettiä juurikin sitä, mitä on nyt.
Olet ilmeisesti jo aikuinen ihminen, joka pystyy itse päättämään, mitä teet. Jos muut arvostelevat, se on heidän häpeänsä.
Jos exäsi on ollut ikävä ihminen, ole siis onnellinen, että hän on exä. Hän ei ole enää halveeraamassa sinua.
Kyllähän se jälkensä jättää, jos jatkuvasti lapsuudessa ja nuoruudessa kokee väheksyntää ja halveksuntaa, haluaa hakea hyväksyntää, miellyttää muita.
Aikuisena voi kuitenkin itse tosiaan päättää omista asioistaan, tehdä itselleen mieluisia juttuja. Ja monilla aikuisillakin on sellaista miellyttämisen hakuisuutta, hyväksytyksi tulemisen tarvetta, ei se tee kenestäkään huonompaa ihmistä.
Riittää kun on itse tyytyväinen, mitä saa aikaiseksi, mihin kykenee, eikä ota murheita, jos jokin ei onnistu.
Ja löysithän itsestäsi hyvänkin puolen, olet fyysisesti edelleen hyvässä kunnossa.
Meillä jokaisella se henkinen puoli sakkaa ajoittain, et ole ainoa.
Ihmisyys on loppujen lopuksi ihan hemmetin vaativa " laji " ( jos vaikka urheilutermiä käyttää tässä kohtaa ).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 742982
- 682857
- 681832
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä171689- 241657
- 261622
- 201610
- 481307
- 381283
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91269