Onko Sanna Marin mielestäsi edelleen sosialidemokraattien vasemmalla laidalla?

Sanna siirtyi äärivasemmalta äärioikealle.

Sannassa ei nyt tainnut koskaan aivan tärkein asia olla se poliittinen aspekti. Aivan muihin asioihin yleensä kiinnitettiin huomio. Kova juttu oli jo jos oli kuvassa ilman rintaliivejä. Siinä ei paljon aatteet lennelleet.

Puheissaan ehkä, elämäntavassaan ei.

Ei kai ole enää millään laidalla?

Viimeisen Irlannissa pidetyn puhen perusteella äärivasemmalla oleva feministi

hmm.Ei tältä istumalta tuota oikein pysty sanomaan millä laidalla tuo on,kun on niin nälinkuoleen näköinen.

Minusta hän on sosiaalidemokraatti.

Marin kuten muutkin, ovat nykyään asiademareita. Ihmisillä on omat näkökantansa eri asioihin, ja se -laisuus määrittyy sitten jotenkin sen mukaan, miten mistäkin asiasta ajattelee, eikä se, miten täytyy ajatella, määräydy sen mukaan, mihin -läisyyteen haluaa kuulua. Oma ajatteluni ei ainakaan määrity politiikan toimittajien nelikenttien mukaan, vaan saatan jossain asiassa olla "äärivasemmalla" ja jossain toisessa "äärioikealla", siksi, että kaikki asiat eivät järjesty esim empatianmäärä-akselilla, ja nekin, jotka järjestyvät, eivät tee sitä kovin yksinkertaisesti tai suorasti.

Se jaottelu on myös erinomaisen huvittavaa. Paavo Lipposta mainostetaan oikeistodemarina ja enpä ole kuullut vaikkapa Lasse Lehtisen juuri kritisoineen häntä. Kuitenkin ennen nousuaan puolueen johtoon Lipponen nimenomaan oli niitä vasemmistodemareita, jotka kirjoittivat esim pankkien sosialisoinnin puolesta. Vuonna 1986 kirjoittamassaan kirjassa hän suhtautui äärimmäisen vihamielisesti esim metsän pienomistukseen. Kun pyrkimyksenä oli jakaa maa suuromistajiin ja mitään tuottavaa omistamattomiin työläismassoihin, on tietenkin aika helppo olla joko hyvin vasemmalla tai hyvin oikealla. Ja sen tiedämme, että keskellä olemista Lipponen on aina vihannut kuin ruttoa. Proletariaatin johtaja tarvitsee mitään omistamatonta ja siis joukkovoimasta ja sen johtajasta riippuvaista köyhää massaa, suuromistaja taas haluaa pienomistajan omaisuuden. Jos Lipposen unelmat olisivat toteutuneet, olisi SOTE kriisitynyt jo paljon aiemmin ja pahemmin. Terveyskeskukset ja kyläkoulut on pidetty yllä metsärahoilla, mökkiläisten kaljoilla ja makkaroilla kaikkea ei olisi voitu kustantaa, vaan hoitajiaan vailla olevat vanhukset olisivat jääneet massoittain yksin metsien keskelle jo aiemmin. Tietenkin niillä metsärahoilla on yhä enemmän ja enemmän rahoitettu myös niitä kasvukeskuksia.

Marin itse sanoi jossain tilaisuudessa, että hänestä poliittinen keskusta on erittäin tärkeä, koska sen ympärille on helpompi rakentaa toimivia hallituskoalitioita ja hänen aikanaan SDP määritti itsensä keskusta-vasemmistolaiseksi puolueeksi. Jos Marin pitäisi jotenkin määrittää puolueensa sisällä, niin määrittäisin hänet tuohon keskustaan. Vielä enemmän määrittäisin hänet yksinkertaisesti vain perinteiseksi sosiaalidemokraatiksi, joka toki ilmastoasioissa on nykyaikainen.

Lehtiselle jaottelu on nyt selvä. Se on suhtautuminen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton etua edistämään pyrkineet olivat vasemmistoa ja muut oikeistoa, ja aikana, jolloin aatteita opiskeltiinkin, suhtautuminen muihin kysymyksiin omaksuttiin aatteesta tai puolueelta.

Lehtiselläkin se on kuitenkin jälkiviisautta. Nuorena toimittajana ja sitten itse politiikassa hän ei jakanut demareita, ihmisiä eikä maailmaa tuolla tavalla. Sen hän on kyllä itsekin myöntänyt ihan avoimesti. Varsinkin politiikassa mukana olevat menevät aina enemmän tai vähemmän ajan virran mukana, vaikka sitten yrittäisivätkin uida vastavirtaan.

Nykyisin virallisen jaon vasemmisto- ja oikeistodemareihin suorittaa Kokoomuksen puoluetoimisto ja sen kuuluttaa maailmalle Timo Haapala. Se perustuu vain ja ainoastaan siihen, suhtautuuko myönteisesti hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa.

Tällä palstalla ehkä kyse on suhtautumisesta johonkin homosteluun tai naispappeuteen ja kun uskonnolliset liikkeet yleensäkin ovat sellaista massayhdessäolemista kuin ne ainakin pyrkivät olemaan, niin sumeilematta lajitellaan muitakin ihmisiä milloin milläkin nimikkeellä, piittaamatta mitään heidän yksilöllisistä näkökannoistaan muissa asioissa.

Sannan ansiot ovat alusta asti olleet aivan muut kuin poliittiset. Toisaalta siksi hän oli kuin punainen vaate järjestelmälle. Häneen suhtauduttiin kuin rocktähteen, hän itsessään oli tärkeä eikä se mitä edusti tai ajatteli.

Niin olisi tie tähtiin ollut avoinna, mutta ehkä lopulta pää ei kestänyt sitä leikkiä kun ihminen on tosiaan koko kansan omaisuutta jokaiselta solultaan eikä mikään jää huomiotta. Siinä mielessä ukonturjakkeilla on paljon helpompaa edustaa aatetta.