Asuntotuotanto ja yleinen tyytymättömyys

Lähdin miettimään mikä siinä on kun mikään ei kelpaa.

Ei kelpaa palvelu, ei suunnittelu, ei pohjaratkaisut, myyjäkin valehtelij, ei yhtiövastikkeet, ei huoltoyhtiö, ei asuinalue, ei parvekkeet, ei terassit, laituritkin vähintääkin väärän pituisia, ei itse valitut sisustustuotteet tai keittiöt, taloyhtiön hallituskin on huono, nettikin takertelee ja aamuaurinko ei paista riittävän pitkään. Varsinkin rakentaja isännöitsijästä puhumattakaan on kelvoton. Niin ja ne ulkomaalaiset rakentajatkin vielä....Käyttävät paskoja nauloja eikä ketään kiinnosta yhtään mikään. Mitä hittoa.

Kerroin jo vuosia sitten että olemme tulleet vaatimuksissamme päätökseen ja kulttuuriin jossa valittaminen on itseisarvo. On kuuleman mukaan hyvä tapa saada korvauksia oikein ameriikan mallin mukaan kun tarpeeksi valittaa. Jaahas, tähänkö on tultu.

Onko nyt sitten niin, kun me kaikki asumme aivan susi paskoissa asunnoissa ja kaikki on päälaellaan eikä mikään kohdillaan. Syömme paskoja hamppareita ja asioimme siinä todella huonossa lähellä olevassa matkahuollossa, ettei mikään ole hyvin, Ei edes pörssikurssit osakkeissa joiden ostosta itse tehty arvio. Jokin raja vaatimuksillakin.
Heh. joku huusi vielä mäkkärin luukullakin kun itse valitsema jonotus ei kelvannut, huono palvelu ja tuotekin on aivan perseestä sitä maistamatta.

Eikös se kolmas maailmansota laittaisi arvojärjestykset kaikille meille taas uusiksi, sitä toivomatta, kun liian hyvään taas totuttu. Taas kelpaisi perus auto ja neukkukuutio, jotka molemmat tarjosivat vallan mainon asumisen ja kyydin aikanaan. Ihmiset oli tyytyväisiä lapset kävi koulunsa ja varttui aivan kelvolliseksi kansalaisiksi.

Iloa siis kärvestelijöille ja eritoten valittelijoille, kevät ja lehdet puihin saapuu tuotapikaa.