Kiellettyjen tunteiden dilemma

Anonyymi-ap

Mulla on nyt jo useamman vuoden jatkunut klassinen "kielletyt tunteet" tilanne harrastusryhmäni vetäjää kohtaan. Valitettavasti olen aiemminkin ollut tässä tilanteessa ja tiedän, että paras keino tunteiden kuollettamiseen on siteiden katkaiseminen kokonaan. Hänen kohdallaan se vaan tuntuu mahdottomalta, koska harrastuksesta on tullut mulle todella, todella tärkeä henkireikä kaiken kiireen keskellä, ja hän sattuu olemaan huippuhyvä, varmasti paras mahdollinen hommassaan, eikä harrastaminen enää tuntuisi samalta jos vaihtaisin ryhmää.

Oma puolisoni on mulle rakas, hyvä ystävä, puoliso ja vanhempi, mutta en ole oikeastaan koskaan rakastanut häntä romanttisessa mielessä. Perhe perustettiin varhain ja jotenkin ajauduttiin vaan siihen että mentiin naimisiin, vaikka ajattelin jo tuolloin että tämä on virhe, jota on liian myöhäistä perua. Siitä varmasti johtuu että ihastumisiakin on ollut. En ole kuitenkaan koskaan pettänyt puolisoani, muuten kuin ajatuksen tasolla. Eroaminen on käynyt monesti mielessä, mutta se ei vaan tunnu mahdolliselta, monestakaan syystä. Nyt tunnen niin suurta vetoa tuota toista henkilöä kohtaan, että olen ajatellut että voisin hänen kanssaan edetä fyysiseen kontaktiinkin jos tilanne joskus siihen johtaisi. En kuitenkaan usko että hänen tunteensa ovat yhtä voimakkaat, vaikka jotain on selvästi aistittavissa. En usko että hän tulee koskaan tekemään aloitetta. Nyt ihastuminen on kestänyt jo niin pitkään että se alkaa olla henkisesti kuluttavaa, enkä enää jaksa, tiedän että omat tunteeni eivät laimene, ellen katkaise yhteyttä kokonaan. Sen hintana on vaan omasta tärkeästä harrastuksesta luopuminen. En vain pysty tekemään päätöstä näiden kahden asian välillä.

En kaipaa mitään moraalisaarnoja, tiedän itsekin että puolisoni kannalta ainoa oikea ratkaisu olisi luopua harrastuksesta. Mutta jos joku on ollut samantyyppisessä tilanteessa niin olisi kiva kuulla mihin päädyit ja miten tilanne ratkesi.

10

443

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Pettäminen vai pettäminen. Toivoa, että kannustetaan täällä pettämään. Heh, kukaan ei voi päättää puolestasi.
      Moni suhde päättyy eroon, pettämiseen ja eroon, pettämiseen ja anteeksiantoon tai sitten se jatkuu toisista haaveilemalla.
      Omaa suhdetta voi hoitaa jos haluaa yrittää. Se säästää pahemmalta moraaliselta krapulalta, ehkä.

      • Anonyymi

        Njooh ehkä en nyt varsinaisesti hae mitään kannustamista. ( Tai ehkä jos ihan rehellisiä ollaan niin sisimmässäni haen vähän sitäkin ). Enemmän kuitenkin ajatuksia ja kokemuksia, jonkinlaista vertaistukea. Ongelma ei ole siinä että suhteessa olisi mitään vikaa, mitä hoitaa. Puolisoni jäi "kiinni" jokunen vuosi sitten samanlaisesta ihastumisesta työkaveriinsa, oma reaktioni oli silloin itsellenikin yllätykseksi aika raju, meni noin vuosi että pääsin yli asiasta, vaikka olin aiemmin salaa jopa toivonut että hän löytäisi jonkun toisen. Tuolloin jopa tunsin ensimmäistä kertaa jotain samanlaista häntä kohtaan, jonka kuitenkin myöhemmin ymmärsin olleen pelkkää mustasukkaisuutta. Hävettää myöntää, mutta siksipä kirjoittelenkin tänne suoli24 palstalle anonyyminä, kun ei näistä oikein kenenkään kanssa voi puhua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Njooh ehkä en nyt varsinaisesti hae mitään kannustamista. ( Tai ehkä jos ihan rehellisiä ollaan niin sisimmässäni haen vähän sitäkin ). Enemmän kuitenkin ajatuksia ja kokemuksia, jonkinlaista vertaistukea. Ongelma ei ole siinä että suhteessa olisi mitään vikaa, mitä hoitaa. Puolisoni jäi "kiinni" jokunen vuosi sitten samanlaisesta ihastumisesta työkaveriinsa, oma reaktioni oli silloin itsellenikin yllätykseksi aika raju, meni noin vuosi että pääsin yli asiasta, vaikka olin aiemmin salaa jopa toivonut että hän löytäisi jonkun toisen. Tuolloin jopa tunsin ensimmäistä kertaa jotain samanlaista häntä kohtaan, jonka kuitenkin myöhemmin ymmärsin olleen pelkkää mustasukkaisuutta. Hävettää myöntää, mutta siksipä kirjoittelenkin tänne suoli24 palstalle anonyyminä, kun ei näistä oikein kenenkään kanssa voi puhua.

        Millainen parisuhde on riittävän hyvä parisuhde. Se on kysymys, joka parisuhteissa tulee väistämättä vastaan vastoinkäymisissä ja pettymyksiä.

        Rehellisyys on asia, josta itse unelmoin. Yllättävän vaikea asia. Pitäisikö olla rehellinen itselle.
        Juice lauloi kaksoiselämää -laulussaan: Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään…
        Jos on henkisesti kiinni jossain muualla ja jossain toisessa ihmisessä. Miten asia pitäisi ratkaista. Kasvamalla ihmisenä vai jättämällä parisuhde taakseen ja hyppäämällä uuteen suhteeseen. Ehkä vika onkin itsessä.
        Jos tietäisi etukäteen, miten asiat menisi, mutta kun ei tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millainen parisuhde on riittävän hyvä parisuhde. Se on kysymys, joka parisuhteissa tulee väistämättä vastaan vastoinkäymisissä ja pettymyksiä.

        Rehellisyys on asia, josta itse unelmoin. Yllättävän vaikea asia. Pitäisikö olla rehellinen itselle.
        Juice lauloi kaksoiselämää -laulussaan: Kadehdi en niitä, jotka luotuja on kaksoiselämään. Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään…
        Jos on henkisesti kiinni jossain muualla ja jossain toisessa ihmisessä. Miten asia pitäisi ratkaista. Kasvamalla ihmisenä vai jättämällä parisuhde taakseen ja hyppäämällä uuteen suhteeseen. Ehkä vika onkin itsessä.
        Jos tietäisi etukäteen, miten asiat menisi, mutta kun ei tiedä.

        Todellakin vika on minussa itsessäni, ja tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että en ole henkisesti läsnä. Minun on myös aina ollut tosi vaikea tuottaa muille pettymyksiä, ja ihan itseäni saan "kiittää" siitäkin että olen tässä tilanteessa. Toisaalta kuten sanoit, koskaan ei voi tietää etukäteen miten asiat menevät, olemme saaneet ja kasvattaneet yhdessä maailman rakkaimmat lapset, enkä kadu sitä hetkeäkään, elämä on myös ollut hyvää vaikka se romanttinen rakkaus on jäänyt puuttumaan. Seksiä ja läheisyyttäkin on .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todellakin vika on minussa itsessäni, ja tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että en ole henkisesti läsnä. Minun on myös aina ollut tosi vaikea tuottaa muille pettymyksiä, ja ihan itseäni saan "kiittää" siitäkin että olen tässä tilanteessa. Toisaalta kuten sanoit, koskaan ei voi tietää etukäteen miten asiat menevät, olemme saaneet ja kasvattaneet yhdessä maailman rakkaimmat lapset, enkä kadu sitä hetkeäkään, elämä on myös ollut hyvää vaikka se romanttinen rakkaus on jäänyt puuttumaan. Seksiä ja läheisyyttäkin on .

        No toivottavasti teet hyvän ratkaisun. Isoja asioita, kun on perhettä ja muutenkin paljon hyviä asioita myös. Joskus ne hyvät riittää ja se haaveilu, mutta rehellisyys on myös vaivaava asia joskus.


    • Anonyymi

      Nyt j-mies alkaa riittää! Tällaseen riittää kyllä energiaa, huhuh 😑

      • Anonyymi

        Mitäs mitäs mitäs. Kuka ei kanna vastuuta??


    • Anonyymi

      Ehkä sun kannattais keskustella sun miehes kanssa siitä, että et ole koskaan häntä rakastanut (romanttisessa mielessä). Parempi olisi kun ratkaisisitte asian yhdessä tuumin, niin ei omatunto silloin kolkuttelis joka käänteessä, eikä tarttis miettiä pettääkö vai ei? Vois olla sille miehellesikin helpottavaa tietää totuus, jos vaikka on pohtinut samoja asioita kuin sinä.
      Kummallista kun pariskunnat ei osaa keskustella keskenään, vaikka sitä rakkautta ei olisikaan, ja ehkä etenkin silloin.

      • Anonyymi

        Olenko puhunut miehestä? Voi olla että jossain vaiheessa vielä rohkaistun puhumaan rehellisesti tunteistani puolisolleni. Siinäkään tapauksessa en voisi koskaan tehdä sitä hänelle, että kertoisin ettei rakkautta ole koskaan ollutkaan. Mun mielestä se olisi kauheinta mitä voisi toiselle melkein kolmen kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sanoa.


    • Anonyymi

      Luultavasti tiedät itsekin, että harrastusryhmäsi vetäjä ei ole paras ja ainoa harrastuksesi vetäjä koko maailmassa. Tuskin edes paras Suomessa. Ja vaikka olisikin, tarvitsetko oikeasti huippuvetäjää asiaan, joka on sinulle kuitenki "pelkkä" harrastus? Lainausmerkit siksi että elantosi tai perheesi toimeentulo tuskin riippuu harrastuksestasi, ei siksi että vähättelisin tärkeän harrastuksen merkitystä.

      Olet selkeästi fiksu aikuinen, joka tietää jo itsekin vastauksen kysymyksiisi. Mutta väännän ne silti sinulle rautalangasta: jos haluat eroon kärvistelystä, vaihda ryhmää. Jos taas haluat jatkaa kärvistelyä, pysy nykyisessä ryhmässäsi. Kukaan ei tee näitä valintoja puolestasi.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      75
      3082
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      73
      2954
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1852
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      19
      1782
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      27
      1691
    6. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1667
    7. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      21
      1651
    8. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1317
    9. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      32
      1306
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1299
    Aihe