Susikannan koko

Virossa on sama tavoite kuin Suomella on viime aikoihin saakka ollut, pari-/kolmesataa sutta. Se tarkoittaa, että Virossa on seitsemän kertaa suurempi susitiheys kuin meillä. Hiukan Suomea pienemmässä Puolassa on 3000 sutta. Vaikka me kymmenkertaistettaisiin viranomaisten "puolueellinen" arvio susiemme määrästä, niin me vasta lähenellään noita lukemia. Missä siis vika? Muualla ensinnäkin ymmärretään laumanvartijoiden merkitys karjan suojelussa. Täällä viitataan kintaalla mokomallekin ajatukselle. Ja mikä tärkeintä, muualla ei ajatella, että luonnon pitäisi olla jokin turvallinen koirapuisto, mihin voi huoletta laskea piskinsä gps-panta kaulassa juoksentelemaan. Itseasiassa tuollainen ajatus nimenomaan kuulostaa joltain Kallion lattekahvilan höpinöiltä.

Pikkuhiljaa petopolitiikassa ollaan menty oikeaan suuntaan. Vanhat jäärät eivät tietenkään kykene asennettaan enää korjaamaan, mutta onneksi ne porukat ikääntyy kovaa vauhtia. Joka tapauksessa muutos on jo alkanut, kuten viime vuosien päätöksistä tiedämme. Ja jos tuosta kuvottavasta salametsästysvyyhdistä jotain hyötyä on, niin aiempaa valveutuneempi kansa varmasti ilmoittaa entistä herkemmin epäilyksensä viranomaisille. Jos jokainen älvänä valitsisi itse mitä lakeja jättää noudattamatta, niin köpelösti kävisi. Lopuksi vielä totean itsestäänselvyyden: valtaisa enemmistö meistä maalaisista arvostaa, eikä suinkaan vihaa luontoa.