Mielenkiintoista on jossitella, että miltähän

Neuvostoliiton olisi pitänyt ensin hyökätä. Winston Churchill kylläkin kehitti itse suunnitelman nimeltä Operaatio Käsittämätön. Idea oli tehdä yllätyshyökkäyksiä Neuvostoliiton joukkojen asemiin kohtaan Euroopassa. Kaikki muut torppasivat sen heti alkuunsa, koska

1) se olisi vain johtanut pitkään kuluttavaan sotaan ilman mitään takeita voitosta, etenkin kun jenkkien ja brittien ilmavoimia oli jo kulutettu huomattavasti ja Neuvostoliitolla oli numeerinen ylivoima.

2) ei ollut mitään syytä uskoa, että Britannian, Yhdysvaltojen ja Puolan joukot lämpeäisivät yhteistyölle äskettäisen vihollisensa eli saksalaisten Wehrmachtin kanssa.

3) Yhdysvaltoja huolestutti mahdollisuus, että sotilaallinen yhteenotto Neuvostoliiton kanssa voisi hyvinkin saada Japanin ja Neuvostoliiton lyömään hynttyyt yhteen.

4) riskiä, että Neuvostoliitto olisi jossain vaiheessa ottanut käyttöön ydinaseiskun, pidettiin liian suurena.

Kaikki paitsi Churchill itse torppasivat koko hankkeen liian räjähdysalttiina "kaikki-tai-ei-mitään" -gambiittina, jossa lopputulos olisi todennäköisemmin ollut huonompi kuin ei mitään.

-Vertigo

Missäs nyt ovat ne anonyymi-sankarit, jotka vastustavat jossittelua? Ei näy ei kuulu?

On se hyvä muistaa kaksois-standardien vadtainen sanonta: "What's goid for the goose is good for the gander."

P.S. Etenkin kun se jossittelu on valikoivasti vastalauseena sille, että Suur-Suomi-aatteelliset eivät saaneetkaan tehtyä omaa tavoittelemaansa Itä-Karjalan väestön etnistä puhdistusta. Mutta sitten on turha jossitella myös lännestä virtaavista ryöstösaalistulvasta Kremliin.

-Vertigo