Palsta kysely..

Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa?

Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ottavasi” reilusti itseäsi nuoremman kumppanin? Tai vanhemman?

Onko iällä sinulle loppujen lopuksi mitään merkitystä? 🤔

133

985

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei mitään väliä, rakkaus toista kohtaan on tärkeintä. Mutta onneksi ei tartte tota kynnyskysymystä enää miettiä, jos ikinä pitikään.

    • Anonyymi

      Noin 6-vuotta nuoremman ottaisin.

      • Anonyymi

        Minä 7v vanhemman😊


    • Mies sen ikäinen kuin on, kaunotar enintään 21v.

      • Anonyymi

        Miksi lähes 7-kymppinen pervo edes haaveilee 21-vuotiaasta?


    • Meillä on reilu muutaman vuoden ikäero pujiksen kanssa. Olemme syntyneet eri vuosikymmenillä ja sen kyllä huomaa. Mulle ei tulisi mieleenkään lukea kuolinilmoituksia lehdestä..

      On sellaisia monia pikkuasioita joista tuon ikäeron huomaa.. mut ei se haittaa kun toisesta välittää. Ikä on vain ikä.

      Meillä tosin kun on vain tapailusuhde eikä vietetä yleensä kovin pitkiä aikoja keskenämme, niin tuo ikäasia ei todellakaan haittaa.

      Mut jos pitäisi parisuhdemielessä asiaa ajatella, voisi tuommoinen haitatakin.

      • Anonyymi

        Paperilehdestä luetaan sarjakuvat ja kuolinilmoitukset!☝️

        Kuolinilmoitusten luvussa on ihan omat juttunsa. Ensin kelataan nopeasti nimet, onko tuttuja... Minkä ikäisiä? Muistokirjoituksista, muistoa kunnioittavista ja kiitoksista voi päätellä menehtyneen elämästä kaikenlaista. Siellä on jokaisella elämäntarinansa. Aika rauhoittava pysähtynyt hetki, melkein harras.

        Ei mulle tule enää paperilehtiä. Joskus nappaan paperinkeräyksestä nipun biojätepussien askarteluun. Siinä lattialla tulee luettua ne ilmoitukset, vanhemmistakin lehdistä, joka kerta...

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paperilehdestä luetaan sarjakuvat ja kuolinilmoitukset!☝️

        Kuolinilmoitusten luvussa on ihan omat juttunsa. Ensin kelataan nopeasti nimet, onko tuttuja... Minkä ikäisiä? Muistokirjoituksista, muistoa kunnioittavista ja kiitoksista voi päätellä menehtyneen elämästä kaikenlaista. Siellä on jokaisella elämäntarinansa. Aika rauhoittava pysähtynyt hetki, melkein harras.

        Ei mulle tule enää paperilehtiä. Joskus nappaan paperinkeräyksestä nipun biojätepussien askarteluun. Siinä lattialla tulee luettua ne ilmoitukset, vanhemmistakin lehdistä, joka kerta...

        xLiner

        Jaa. Sopisit hyvin yhteen pujiksen kanssa.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Jaa. Sopisit hyvin yhteen pujiksen kanssa.

        Sinä olet varmaan ensimmäinen joka kertoo ettei lue kuolinilmoituksia! 😄

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet varmaan ensimmäinen joka kertoo ettei lue kuolinilmoituksia! 😄

        xLiner

        Ei hitsi. Onko noin?
        Mulle ei tulisi mieleenikään lukea noita. Ei vaan kiinnosta. Kaikkihanme kuollaan joskus.


      • En minäkään kuolinilmoja enää niin useasti lue, joskus ilmaislehdestä, kun tilattuja ei enää tule


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinä olet varmaan ensimmäinen joka kertoo ettei lue kuolinilmoituksia! 😄

        xLiner

        No ei käy mielessäkään lukea ainakaan täällä 🙂, pujiksen ikäluokkaa ollaan.


      • Anonyymi
        Ex-Lukka kirjoitti:

        No ei käy mielessäkään lukea ainakaan täällä 🙂, pujiksen ikäluokkaa ollaan.

        Onko sulle tullut aamun lehtiä, paperiversioina? Tai tuleeko vielä?

        Mun ikäiset eivät juuri lehtiä tilanneet mutta mulle ne on tulleet aina, sen alueen mukaan missä olen asunut ja välillä muitakin.

        Paperilehdistä on aikaa jo 10 vuotta...

        xLiner


      • Anonyymi
        Ex-Lukka kirjoitti:

        No ei käy mielessäkään lukea ainakaan täällä 🙂, pujiksen ikäluokkaa ollaan.

        Käyn myös herkistelemässä hautausmailla. Upeita paikkoja... Niissä on erityistä voimaa.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onko sulle tullut aamun lehtiä, paperiversioina? Tai tuleeko vielä?

        Mun ikäiset eivät juuri lehtiä tilanneet mutta mulle ne on tulleet aina, sen alueen mukaan missä olen asunut ja välillä muitakin.

        Paperilehdistä on aikaa jo 10 vuotta...

        xLiner

        ei tule lehdyköitä, ei edes mainospostia enää


      • Anonyymi kirjoitti:

        Käyn myös herkistelemässä hautausmailla. Upeita paikkoja... Niissä on erityistä voimaa.

        xLiner

        Tavallaan kyllä, olen tehnyt töitäkin kirkkomailla 🙂. Ruumishuoneen katolla ollessani toivoin ettei katto juuri nyt ainakaan petä 😁


      • UUSI

        En kyllä lukisi minäkään kuolinilmoituksia😄 Kaikkihan täältä joskus pois pääsee. Siltä emme voi välttyä.

        Hyviä havaintoja, että yhdessä asuessa ikä saattaisi olla jossain asioissa mikä myös näkyisi arjessa.


    • Iän suhteen on sellainen asia, että katson mielelläni ikäisiäni reilu nelikymppisiä ja vanhempia miehiä sillä silmällä. Nuoremman kanssa tulisi tunne, että voisin olla hänen äitinsä. Mun esikoinen on kuitenkin pian 22-vuotias, että...

      • Nykyään katselen myös ikäisiäni ja reilusti vanhempia. Joku iän tuoma juttu varmaan. En tosiaan enää parikymppisiä kävis treffi mielessä treffaamassa. Joskus 30vuotiaana näin tuli tehtyä. Mutta, että tapailis 20vuotta nuorempaa, eli ymmärrän kyllä että sullakin menee raja siinä.


      • Anonyymi
        Haaveilija39 kirjoitti:

        Nykyään katselen myös ikäisiäni ja reilusti vanhempia. Joku iän tuoma juttu varmaan. En tosiaan enää parikymppisiä kävis treffi mielessä treffaamassa. Joskus 30vuotiaana näin tuli tehtyä. Mutta, että tapailis 20vuotta nuorempaa, eli ymmärrän kyllä että sullakin menee raja siinä.

        Mites Rande, lienee yhä poikamies? En suinkaan yritä parittaa, mutta ehkä voisit pitää tyyppisestään. Vähän jo kypsemmässä iässä, mutta yhä veikeä. 🙂

        Jasu


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mites Rande, lienee yhä poikamies? En suinkaan yritä parittaa, mutta ehkä voisit pitää tyyppisestään. Vähän jo kypsemmässä iässä, mutta yhä veikeä. 🙂

        Jasu

        No oikeestaan hänet kohdatessaan kun veti tosiaan jalat alta jos niin voi sanoa. 😅🙈 Tajusin ettei juurikaan sillä iällä ole väliä vaan juurikin kyse on siitä ihmisestä. Eli ikä asiassa olen nykyään avoimempi. Ennen siis tuota kohtaamista ajattelin, etten voisi ikinä kiinnostus itseäni reilusti vanhemmasta…😄


      • Anonyymi
        UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        No oikeestaan hänet kohdatessaan kun veti tosiaan jalat alta jos niin voi sanoa. 😅🙈 Tajusin ettei juurikaan sillä iällä ole väliä vaan juurikin kyse on siitä ihmisestä. Eli ikä asiassa olen nykyään avoimempi. Ennen siis tuota kohtaamista ajattelin, etten voisi ikinä kiinnostus itseäni reilusti vanhemmasta…😄

        Nonii, eli tuntosarveni ei pettäneet sen suhteen mitä päättelin. Joskin et ehkä kaikista helpoiten pyydystettävään tykästynyt. Mutta nyt tiedät ainakin tuon, että ikä on numeroita vaan, kun ihmisestä tykkää.

        Jasu


    • Anonyymi

      Se olis semmonen, että minä olisin aina 20 ja nainen aina 38, silloin meinaan jyystetään :)

      -keinovaginamies-

      • Anonyymi

        Anteeksi alatyylinen kielenkäyttöni, mutta kun innostuin ajatuksesta niin kovin.
        Totta kai tarkoitin: rakastellaan :))

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi alatyylinen kielenkäyttöni, mutta kun innostuin ajatuksesta niin kovin.
        Totta kai tarkoitin: rakastellaan :))

        -keinovaginamies-

        Höh.. juuri kielenkäyttösi tekee sinusta sinut.
        Älä rupee.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Höh.. juuri kielenkäyttösi tekee sinusta sinut.
        Älä rupee.

        Alan sekoilla, kevät sekoittaa pään.
        Jospa olenkin rakastunut (taas...., ei kait, voi perse)

        -keinovaginamies-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Alan sekoilla, kevät sekoittaa pään.
        Jospa olenkin rakastunut (taas...., ei kait, voi perse)

        -keinovaginamies-

        Ai, sullekin käy noin. Kevätkiimaa, uso pois. ;)


      • Aivan oikeassa taidat olla.🤭 Ainakin kun miettii omaa ikää ja tosiaan viriili kumppani vaan tuohon rinnalle, niin johan olis menoa.🙈


      • Anonyymi
        Haaveilija39 kirjoitti:

        Aivan oikeassa taidat olla.🤭 Ainakin kun miettii omaa ikää ja tosiaan viriili kumppani vaan tuohon rinnalle, niin johan olis menoa.🙈

        Tosin on meitä vanhemmassakin ikäpolvessa vielä tikissä olevia viriilejä tapauksia, mutta ku se nainen ei pysy kolmekasina :)
        Itse olen ajatellut olevani kova panomies seitsemänkymppiseksi asti, ja sen jälkeen suoraan hautaan :))

        -keinovaginamies-


    • Kyllä pystyisin helposti ottamaan itseäni reilusti nuoremman. Ei iällä niinkään ole merkitystä, jos vaan kemiat kohtaa ja on molemminpuolista vetovoimaa, silloin kaikki menee ihan omalla painollaan.

      • Anonyymi

        Eli voisit helposti ottaa myös itseäsi reilusti vanhemman.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eli voisit helposti ottaa myös itseäsi reilusti vanhemman.

        No en kuitenkaan innostu sellaisesta, niin tuskin niin tapahtuu.


    • Valehtelisin, jos sanoisin, ettei kumppanin iällä ole mitään merkitystä. En voisi olla vaikkapa 18-vuotiaan kanssa, vaikka teknisesti tuon ikäinen on jo lain edessä aikuinen. En näe itseäni myöskään 85-vuotiaan kanssa.

      En kuitenkaan halua asettaa mitään tiukkoia rajoja kumppanin iälle. Oleellisinta on, että mies tuntuu "mieheltä". Ei siltä, kuin olisin hänen äitinsä tai tyttärensä. Elämäntilanne ja elämänkokemukset merkitsevät paljon sen kannalta, millaiset onnistumismahdollisuudet suhteella on. Tietenkin samankaltaiset arvot je keskinäinen kemia lopulta määrittävät sen, syntyykö suhdetta vai ei.

    • Anonyymi

      Itselläni on 16 vuotta vanhempi vaimo, eikä vaikuta mitenkään.

      • Ei minuunkaan niin wanha vaimo vaikuttaisi yhtään millään tavalla.


    • Anonyymi

      Ei sillä iällä ole väliä jos sielut ovat yhtä vanhoja.

      -- Kokeilin miltä tuo kuulostaa kirjoitettuna. 🤔...

      Onhan elämänkokemuksella paljonkin väliä. En mä millään jaksaisi jotain pleikkaa pelaavaa bilettävää teiniä. Tai katkeroitunutta samaan jankutukseen jämähtänyttä ikäihmistä.

      xLiner

      • Anonyymi

        Voisin harkita parikymmentä vuotta nuorempaakin.
        Ainoa, mitä mietin, että jos itse olen juuri täysikäistynyt, niin hän, poikavauva, on kontannut vaipoissa. Tämä vähän hämää.
        Vilma
        Kuolinilmoituksista seuraan syntymävuosikymmentä.
        Nyt kun vouhotetaan paljon eläkkeestä ja iästä, niin 30-lukulaisia poistuu eniten, jokunen 20-lukulainen, jokunen nuori, muut ovat harvinaisempia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisin harkita parikymmentä vuotta nuorempaakin.
        Ainoa, mitä mietin, että jos itse olen juuri täysikäistynyt, niin hän, poikavauva, on kontannut vaipoissa. Tämä vähän hämää.
        Vilma
        Kuolinilmoituksista seuraan syntymävuosikymmentä.
        Nyt kun vouhotetaan paljon eläkkeestä ja iästä, niin 30-lukulaisia poistuu eniten, jokunen 20-lukulainen, jokunen nuori, muut ovat harvinaisempia.

        Kun kohtaa sen ihmisen joka lyö jalat alta, ei siinä sitten enää ikää mieti. Siihen tilanteeseen tosin on voinut vaikuttaa ikäkin...

        xLiner


      • UUSI

        Oikein kivasti kirjoitettu😄

        Siis kun onhan niitä keski-ikäisiä miehiä mitkä vielä pelaa pleikkarilla. Mä luulen ettei kyllä itsellä kestäisi pää katsoa sitä menoa, varsinkaan jos se olisi… jokapäiväistä..


    • Saman ikäinen tietenkin. Tosta oon puhunutkin täällä jo, sukupolvikokemuksesta. Meillä oliki puhetta siitä kasvatustieteissä ja siinä näki kuinka pihalla nuorempi sukupolvi oli monistakin asioista. Esimerkiksi tsernobili.

      • Anonyymi

        Kyllähän se helpompaa varmasti on jos kumppani on samaa ikää. Nopeasti loppuu muuten puheenaiheet...

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän se helpompaa varmasti on jos kumppani on samaa ikää. Nopeasti loppuu muuten puheenaiheet...

        xLiner

        No. Ei kyllä lopu puheenaiheet....
        Mitä sää teit lapsena?
        Vilma


      • Anonyymi kirjoitti:

        No. Ei kyllä lopu puheenaiheet....
        Mitä sää teit lapsena?
        Vilma

        Kysyit lineriltä, mutta näin sivusta mä voin kertoo oman näkemyksen.

        Eli eri ikäkaisissa on omat kiehtovat piirteensä, mutta kumppanilta toivoo sellaista samanhenkisyyttä. Ihmeennpaljon ikäkaudet vaihtelee. Olihan omassakin ikäryhmässä ns lukutoukkia. Mutta nuoremmassa huomaa enemmän, että puuttuu sellainen seikkailuhenkisyys. Ja on kuskattu esim autolla kouluun, "ettei vaan mitään sattuis". Vanhempi polvi taas näyttäytyi hyvin erilaiselta nahkatakkeineen ja niitteineen.

        Vaikka tuntuukin mielenkiintoiselta, se voi pitemmän päälle olla raskasta, kun kärjistäen sanottuna, nuoremmilta puuttuu lapsuus kokonaan ja vanhemmilla oli taas ihan liian hurja nuoruus. Siis näin mun ikäluokan silmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No. Ei kyllä lopu puheenaiheet....
        Mitä sää teit lapsena?
        Vilma

        On se nyt ihan hanurista, kun täytyy jokaiselle asialle selittää taustat. Itse elänyt ne ja toinen ei vielä syntynytkään, saati kuullut... Mä mikään opettaja ole, enkä lapsenvahti. Menee vaikeaksi ja tosi raskaaksi. Eikä mua kiinnosta keskustella somesta eikä nettipeleistä... Eikä kuunnella sitä meteliä mitä musiikiksi väittävät 😝

        xLiner


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se nyt ihan hanurista, kun täytyy jokaiselle asialle selittää taustat. Itse elänyt ne ja toinen ei vielä syntynytkään, saati kuullut... Mä mikään opettaja ole, enkä lapsenvahti. Menee vaikeaksi ja tosi raskaaksi. Eikä mua kiinnosta keskustella somesta eikä nettipeleistä... Eikä kuunnella sitä meteliä mitä musiikiksi väittävät 😝

        xLiner

        14:51
        Niin, että jo muinaiset foiniikkialaiset...
        Vilma


      • UUSI

        Miten saisiko puolisolla olla lapsia🤔

        Sinun iässäsi olevalla, ei ehkä enää olisi pikkulapsi arkea. Mutta lapsenlapsia saattaisi olla.


      • UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        Miten saisiko puolisolla olla lapsia🤔

        Sinun iässäsi olevalla, ei ehkä enää olisi pikkulapsi arkea. Mutta lapsenlapsia saattaisi olla.

        Toi on vaikee kysymys. Miksi puolisolla ei sais olla lapsia?


      • UUSI
        JeroP kirjoitti:

        Toi on vaikee kysymys. Miksi puolisolla ei sais olla lapsia?

        No kun toiset lapsettomat ovat ihan että ei. Niin miten olisitko sinä avoin asialle?


      • UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        No kun toiset lapsettomat ovat ihan että ei. Niin miten olisitko sinä avoin asialle?

        Oon tietenkin avoin asialle. Koska ihan yleisellä tasollakin, ajatukset menee yleensä paremmin yhteen perheellisten kanssa. Lapsethan on ihan luonnollinen osa tätä elämän jatkumoa.


      • UUSI
        JeroP kirjoitti:

        Oon tietenkin avoin asialle. Koska ihan yleisellä tasollakin, ajatukset menee yleensä paremmin yhteen perheellisten kanssa. Lapsethan on ihan luonnollinen osa tätä elämän jatkumoa.

        Susta jotenkin huokuu se, että tulisit varmasti hyvin toimeen lapsien kanssa. 🤗


    • Ikäero on OK, jos seksi luistaa.
      Jollei muuten niin liukkaria käyttäen,

      Eilen kävi hassusti.
      Illalla ehdotin vaimolle seksiä ja hän sanoi, että nyt on liian myöhäistä.
      Tuohon totesin, että taidan olla myöhässä monta vuotta.
      Naurettiin yhdessä.

      Nuorikkoni on kaksi vuotta minua nuorempi.

      • UUSI

        🤣🤣🤣 kiitos, sinä humoristinen veikko.


      • Anonyymi
        UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        🤣🤣🤣 kiitos, sinä humoristinen veikko.

        Sullekin kun tulee vielä vähän vuosia, niin huomaat että Gattino puhuu asiaa, eikä mitään vitsaile :))

        -keinovaginamies-


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sullekin kun tulee vielä vähän vuosia, niin huomaat että Gattino puhuu asiaa, eikä mitään vitsaile :))

        -keinovaginamies-

        Tiedän kyllä mitä tulevaisuus pitää sisällään. Silti itseäni naurattaa.. sit se on vaan opittava käyttämään liukkaria.🤔


      • Anonyymi
        UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        Tiedän kyllä mitä tulevaisuus pitää sisällään. Silti itseäni naurattaa.. sit se on vaan opittava käyttämään liukkaria.🤔

        Huumorilla siitä selviää. Vähän romantiikkaa makkariin ja ruusun tuoksua tuubista, jouluksi voi vaihtaa kaneliin.
        No vitsi vitsi ;)

        -keinovaginamies-


    • Kiitos, tässähän ketjussa syntyi ihan jopa keskustelua aiheesta ❤️

      • Kyllä keskustelua syntyy, kun joku on riittävän luova ja viitseliäs keksimään mielenkiintoisia aiheita. 😊 Alussa usein taitaa vielä olla usein tarpeen emännöidä/isännöidä ketjua, jotta keskustelu lähtee käyntiin.


    • Anonyymi

      16-20 vuotiaalle naiselle sopii parhaiten 50-60 vuotias mies.

    • Anonyymi

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? - Jostain syystä omalla kohdallani 0-10 v. Mielummin niin päin että minä olen se vanhempi, kun lähestytään 10 vuoden ikäeroa. En jotenkin näe 60 v tässä iässä potentiaalisena.

      Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ottavasi” reilusti itseäsi nuoremman kumppanin? Tai vanhemman? - Mielummin nuorempi.

      Onko iällä sinulle loppujen lopuksi mitään merkitystä? 🤔

      -On sillä silloin, kun tpinen alkaa olla vanhus ja toinen keski-ikäinen.

      Jasu

      • Anonyymi

        Toki merkitys hälvenee, jos on nuoresta asti vanhettu yhdessä, toisin kun että itse olet 48 ja kumppani johon tutustua 58. Vanhemmalla iällä pienentäisin ikäero haarukka max 5v ikäeroon.

        Jasu


      • UUSI

        Aivan👍🏼 Toinen on vielä esim työelämässä ja toinen alkaa olemaan jäämässä jo lähivuosina eläkkeelle.


    • Anonyymi

      Tulevassa, kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa,
      Ei noilla asioilla ole mitään merkitystä.

      Kuvitteellisessa mitä ei ole olemassa. Joka tapahtuisi tulevaisuuden kuvitelmissa. Eli olemattomuudessa. Mielikuvituksessa.

      Käytännössä ja todellisuudessa on mukana realiteetit ja niiden ymmärtäminen monitahoisesti.

      Siinä mielessä iällä on väliä. Ja että ne asiat on käsiteltävä järjellä ja ymmärrettävä mitä tuovat mukanaan.

      Mitä elämänvaihetta toinen tai itse eläisi.
      Mitä siihen antaa, ja varmistaa ettei ainakaan veisi toiselta mitään. Vaan toisi jotakin lisää.

      Hyväksyä mitä toisella jo on elämässä ja mitä toinen ehkä haluisi saavuttaa. Miten käytännön kanssa saada asiat toimimaan.

      Kuvitteellisesti, mielikuvituksen tasolla, näillä asioilla ei ole merkitystä. Niitähän ei ole syytä oikeastaan ajatella.

      Siinä mielessä realistisesti.
      Että on aika harvinaista kenenkään kohdalla törmätä ihmisiin joihin oikeasti haluisi edes sen syvemmin tutustua saati harkita asiaa käytännön tasolla.

      Että yleensä sillon ei iällä ole ensimmäisenä väliä. Ainoastaan ihmisellä. Ja sillä, että ei helvetti, näin jostain syystä tapahtui.

      Heräsi tunne. Joka ei ole yleensäkään mitenkään yleistä.

      Ja näin se menee suurimmalla osalla.
      Siinä ei ole mitään ihmeellistä, ettei sellasia ihmisiä tule vastaan kuin muutamia, jos niinkään montaa yhden elämän aikana.

      Kyse on silloin aina ihmisestä itsestään. Ei iästä tai oikeastaan mistään päälle liimatusta asiasta tai piirteestä. Ihmisestä.

      Kuvitteellisissa mielikuvituksellisissa tulevaisuuden suhteissa. Ei näitä mietitä. Sillä niiden miettimiseen ei ole todellisuudessa olevaa syytä.

      Kunhan mietin yleisellä tasolla ja ilman mitään lisämerkityksiä.

      Ja mikään tapailu, oikeastaankaan ei olisi sen kummallisempi skenaariossa. Niissä olisi samat asiat mietittävänä. Todellisuudessa. Ei kuvitelmissa.

      Jokainen miettii näitäkin omista tilanteistaan lähtöisin. Samoin on tulkinnoissakin.

      Perheelliset omista näkökulmistaan.

      Suhteelliset omistaan.

      Ja sinkut ja lapsettomat, perheettömät omistaan.

      • Anonyymi

        Lisään. Olen omassa elämässä huomannut perheellisten ja suhteellisten ihmisten kohdalla sen.

        Että he ovat nopeasti hyvin haluttomia miettimään asioita muuta kuin omasta hyötynäkökulmastaan.

        Moni on tottunut saamaan itselleen aina lisää.
        Joko isovanhemmat sukulaiset tai muut lähipiiri hyppäävät tukemassa. Koska perheelle ja jälkikasvulle toivotaan ja halutaan hyvää.

        Perheetön lapseton ihminen yhtälössä olisi vain tätä lisää.
        Hänelle kuuluisi kuitenkin toki samat velvollisuudet niin suhteissa kuin käytännössä.

        Mutta sillä erotuksella, ettei tietenkään olisi mitään asiaa siihen miten esimerkiksi vanhemmat asioista päättävät.

        Ihminen ei koskaan ole suhteessa vain yhden ihmisen kanssa. Vaan pidennettyyn suhdekäsitykseen kuuluisi aina myös monia muita ihmisiä joita ottaa huomioon.

        Perheetöntä lapsetonta ihmistä ei oteta kuin plussa tekijänä hyvin usein näistä lähtökohdista katsottuna huomioon. Tätä ei sanota tietenkään suoraan. Mutta käytäntö on oikeasti monesti tämä.

        Heilta odotettaisiin kaikkea sitä mitä normaalistikin.
        Mutta heidän suuntaan ei mitään velvoitetta olisi.

        Sinkkuna näitä asioita miettii.
        Perheelliset harvemmin miettivät asiaa tältä kannalta.

        Heillä on koko palettinsa nimittäin omassa hallussa.

        Perheettömällä lapsettomalla sinkulla näin ei ole.

        Itsestään selvänä kauniina ajatuksena oletusarvio esimerkiksi olisi se, että rakkaus riittää ja rakkaudesta suhteissa on kyse. Siksi niissä ylipäätään olla.

        Mutta todellisuudessa lapseton perheetön ihminen on siinä osassa. Että jos
        kuviteltaisiin tilanne.
        Jossa rakastaisikin myös oletetun puolison lapsia ja kiintyisikin heihin syvästi. Ja tekisikin oman osansa, ja omat velvollisuutensa tietäen hyväksyen asemansa ja kunnioittaen muiden ihmisten päätösvaltaa tilanteessa ja asiassa. Ei tällaisessa skenaariossa olisi tällä lapsettomalla sinkulla mitään mihin vedota.
        Jos tämä perheellinen ja lapset omaava ihminen päättäisi että kiitos ja näkemiin.

        Ne suhteet myös tähän pidennettyyn käsitykseen suhteesta olisivat tasan siinä.

        Sama tilanne koskee myös monia isovanhempiakin.
        Monia kummeja ja sukulaisia.

        He ovat plussatekijöitä palvelemaan jonkin perheellisen elämää.

        Ja tämä perheellinen ottaa kuvitellussa skenaariossa sen mitä itse tilanteesta voi hyötyä.

        Liian monta kertaa nähnyt kuinka jopa isovanhempia ja muita ympärillä olevia hyödynnetään. Osaa jopa kiristetään palveluksilla, vailla mitään todellista vastavuoroisuutta. Monet perheelliset katsovat näitä palveluksia itestään selvinä oikeuksina itseilleen.

        Ja jos heidän pillin mukaan ei oikein hyppää. Se onkin sitten siinä. Eikä sillä ole väliä mitä vaikutuksia sillä on muille. Heillä on eri valta asetelma. Jota sumeilematta käyttävät omaksi hyödykseen.

        Koska ovat erittäin tottuneita siihen.

        Tätä näkökulmaa voisi laajentaa oikeastaan koskemaan montaa muutakin skenaarioita.

        Monikaan aidosti välittävä ja muille hyvää tarkoittava ei mieti tätä puolta asioista. Kunnes joutuu tavalla tai toisella huomaamaan asioiden ikävävääkin ikävämmän puolen.

        Tämä ei kosketa suoraan ketään. Tai ole syytös ketään kohtaan.
        Kunhan pohdin yleisellä tasolla asiaa. Josta on hyvin vähän mitään keskustelua yhtään missään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään. Olen omassa elämässä huomannut perheellisten ja suhteellisten ihmisten kohdalla sen.

        Että he ovat nopeasti hyvin haluttomia miettimään asioita muuta kuin omasta hyötynäkökulmastaan.

        Moni on tottunut saamaan itselleen aina lisää.
        Joko isovanhemmat sukulaiset tai muut lähipiiri hyppäävät tukemassa. Koska perheelle ja jälkikasvulle toivotaan ja halutaan hyvää.

        Perheetön lapseton ihminen yhtälössä olisi vain tätä lisää.
        Hänelle kuuluisi kuitenkin toki samat velvollisuudet niin suhteissa kuin käytännössä.

        Mutta sillä erotuksella, ettei tietenkään olisi mitään asiaa siihen miten esimerkiksi vanhemmat asioista päättävät.

        Ihminen ei koskaan ole suhteessa vain yhden ihmisen kanssa. Vaan pidennettyyn suhdekäsitykseen kuuluisi aina myös monia muita ihmisiä joita ottaa huomioon.

        Perheetöntä lapsetonta ihmistä ei oteta kuin plussa tekijänä hyvin usein näistä lähtökohdista katsottuna huomioon. Tätä ei sanota tietenkään suoraan. Mutta käytäntö on oikeasti monesti tämä.

        Heilta odotettaisiin kaikkea sitä mitä normaalistikin.
        Mutta heidän suuntaan ei mitään velvoitetta olisi.

        Sinkkuna näitä asioita miettii.
        Perheelliset harvemmin miettivät asiaa tältä kannalta.

        Heillä on koko palettinsa nimittäin omassa hallussa.

        Perheettömällä lapsettomalla sinkulla näin ei ole.

        Itsestään selvänä kauniina ajatuksena oletusarvio esimerkiksi olisi se, että rakkaus riittää ja rakkaudesta suhteissa on kyse. Siksi niissä ylipäätään olla.

        Mutta todellisuudessa lapseton perheetön ihminen on siinä osassa. Että jos
        kuviteltaisiin tilanne.
        Jossa rakastaisikin myös oletetun puolison lapsia ja kiintyisikin heihin syvästi. Ja tekisikin oman osansa, ja omat velvollisuutensa tietäen hyväksyen asemansa ja kunnioittaen muiden ihmisten päätösvaltaa tilanteessa ja asiassa. Ei tällaisessa skenaariossa olisi tällä lapsettomalla sinkulla mitään mihin vedota.
        Jos tämä perheellinen ja lapset omaava ihminen päättäisi että kiitos ja näkemiin.

        Ne suhteet myös tähän pidennettyyn käsitykseen suhteesta olisivat tasan siinä.

        Sama tilanne koskee myös monia isovanhempiakin.
        Monia kummeja ja sukulaisia.

        He ovat plussatekijöitä palvelemaan jonkin perheellisen elämää.

        Ja tämä perheellinen ottaa kuvitellussa skenaariossa sen mitä itse tilanteesta voi hyötyä.

        Liian monta kertaa nähnyt kuinka jopa isovanhempia ja muita ympärillä olevia hyödynnetään. Osaa jopa kiristetään palveluksilla, vailla mitään todellista vastavuoroisuutta. Monet perheelliset katsovat näitä palveluksia itestään selvinä oikeuksina itseilleen.

        Ja jos heidän pillin mukaan ei oikein hyppää. Se onkin sitten siinä. Eikä sillä ole väliä mitä vaikutuksia sillä on muille. Heillä on eri valta asetelma. Jota sumeilematta käyttävät omaksi hyödykseen.

        Koska ovat erittäin tottuneita siihen.

        Tätä näkökulmaa voisi laajentaa oikeastaan koskemaan montaa muutakin skenaarioita.

        Monikaan aidosti välittävä ja muille hyvää tarkoittava ei mieti tätä puolta asioista. Kunnes joutuu tavalla tai toisella huomaamaan asioiden ikävävääkin ikävämmän puolen.

        Tämä ei kosketa suoraan ketään. Tai ole syytös ketään kohtaan.
        Kunhan pohdin yleisellä tasolla asiaa. Josta on hyvin vähän mitään keskustelua yhtään missään.

        Itse en juuri siksi lapsetonta kumppania enää edes huolisi, kun mulla on lapsia. Ja ei oltaisi samalla viivalla sen suhteen. Enkä omiani miksikään lapsen korvikkeeksi haluisi myöskään sen enempää, kun vanhemman korvikkeeksi. Ja mun vanhemmat itse tyrkkää itsensä avuksi, ei minun tarvi heutä itse mitenkään edes ajatella hyödyntäväni, he rakastaa ainoita lapsenlapsiaan. Kuten muakin ainoata lastaan.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisään. Olen omassa elämässä huomannut perheellisten ja suhteellisten ihmisten kohdalla sen.

        Että he ovat nopeasti hyvin haluttomia miettimään asioita muuta kuin omasta hyötynäkökulmastaan.

        Moni on tottunut saamaan itselleen aina lisää.
        Joko isovanhemmat sukulaiset tai muut lähipiiri hyppäävät tukemassa. Koska perheelle ja jälkikasvulle toivotaan ja halutaan hyvää.

        Perheetön lapseton ihminen yhtälössä olisi vain tätä lisää.
        Hänelle kuuluisi kuitenkin toki samat velvollisuudet niin suhteissa kuin käytännössä.

        Mutta sillä erotuksella, ettei tietenkään olisi mitään asiaa siihen miten esimerkiksi vanhemmat asioista päättävät.

        Ihminen ei koskaan ole suhteessa vain yhden ihmisen kanssa. Vaan pidennettyyn suhdekäsitykseen kuuluisi aina myös monia muita ihmisiä joita ottaa huomioon.

        Perheetöntä lapsetonta ihmistä ei oteta kuin plussa tekijänä hyvin usein näistä lähtökohdista katsottuna huomioon. Tätä ei sanota tietenkään suoraan. Mutta käytäntö on oikeasti monesti tämä.

        Heilta odotettaisiin kaikkea sitä mitä normaalistikin.
        Mutta heidän suuntaan ei mitään velvoitetta olisi.

        Sinkkuna näitä asioita miettii.
        Perheelliset harvemmin miettivät asiaa tältä kannalta.

        Heillä on koko palettinsa nimittäin omassa hallussa.

        Perheettömällä lapsettomalla sinkulla näin ei ole.

        Itsestään selvänä kauniina ajatuksena oletusarvio esimerkiksi olisi se, että rakkaus riittää ja rakkaudesta suhteissa on kyse. Siksi niissä ylipäätään olla.

        Mutta todellisuudessa lapseton perheetön ihminen on siinä osassa. Että jos
        kuviteltaisiin tilanne.
        Jossa rakastaisikin myös oletetun puolison lapsia ja kiintyisikin heihin syvästi. Ja tekisikin oman osansa, ja omat velvollisuutensa tietäen hyväksyen asemansa ja kunnioittaen muiden ihmisten päätösvaltaa tilanteessa ja asiassa. Ei tällaisessa skenaariossa olisi tällä lapsettomalla sinkulla mitään mihin vedota.
        Jos tämä perheellinen ja lapset omaava ihminen päättäisi että kiitos ja näkemiin.

        Ne suhteet myös tähän pidennettyyn käsitykseen suhteesta olisivat tasan siinä.

        Sama tilanne koskee myös monia isovanhempiakin.
        Monia kummeja ja sukulaisia.

        He ovat plussatekijöitä palvelemaan jonkin perheellisen elämää.

        Ja tämä perheellinen ottaa kuvitellussa skenaariossa sen mitä itse tilanteesta voi hyötyä.

        Liian monta kertaa nähnyt kuinka jopa isovanhempia ja muita ympärillä olevia hyödynnetään. Osaa jopa kiristetään palveluksilla, vailla mitään todellista vastavuoroisuutta. Monet perheelliset katsovat näitä palveluksia itestään selvinä oikeuksina itseilleen.

        Ja jos heidän pillin mukaan ei oikein hyppää. Se onkin sitten siinä. Eikä sillä ole väliä mitä vaikutuksia sillä on muille. Heillä on eri valta asetelma. Jota sumeilematta käyttävät omaksi hyödykseen.

        Koska ovat erittäin tottuneita siihen.

        Tätä näkökulmaa voisi laajentaa oikeastaan koskemaan montaa muutakin skenaarioita.

        Monikaan aidosti välittävä ja muille hyvää tarkoittava ei mieti tätä puolta asioista. Kunnes joutuu tavalla tai toisella huomaamaan asioiden ikävävääkin ikävämmän puolen.

        Tämä ei kosketa suoraan ketään. Tai ole syytös ketään kohtaan.
        Kunhan pohdin yleisellä tasolla asiaa. Josta on hyvin vähän mitään keskustelua yhtään missään.

        Ja tästä voidaan palata ikä kysymykseen.

        Jos ihmiset vapaalla tahdolla ja ymmärryksellä ovat suhteissa keskenään ymmärtäen tietyn dynaniikan. Mitä voi odottaa ja mikä on realistista.

        En näe mitään ongelmaa siinä minkä ikäisiä ovat kunhan ovat täysi ikäisiä. Odotuksiltaan realistisia ja molemmat hyötyvät tilanteesta tarpeidensa ja odotustensa kanssa samassa suhteessa.

        Ja ne ovat selvät molemmille.

        Olen ainakin päättänyt etten suostu ottamaan mitään velvollisuuksia enää ketään kohtaan siinä, mitä velvollisuuksia niskaani kukaan yrittäisi laittaa. Sillä minulla ei ole velvollisuuksia todellisuusessa ketään muuta, kuin itseäni kohtaan. Kaikessa muussa on kyse siitä, mitä itse haluan vapaasti antaa tai en halua.

        Enkä odota itse epärealistisesti kenenkään olevan myöskään vastuussa itaestäni. Koska näin ei ole. Enkä edea haluisi niin olevan.

        Ikä kysymys. On mielestäni kysymys enemmän siitä, miten ihmiset kykenet ajattelemaan.

        Joskus voi olla niin. Että 18 vuotias ajattelee asioista selkeästi. Ja joskus niin, ettei 80 vuotias ole jaksanut tai tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan.

        Ja ikä kysymyksestä vielä sen verran. Että siinä on kyse viihtymisestä. Ihmisten kanssa ollaan oikeastaan vain siksi, jos ihmiset viihtyvät yhdessä.

        Oma haitari ikä kysymyksessä on tämän asian suhteen ollut yleensä noin 15 vuotta suuntaan tai toiseen. Sen jälkeen on yleisesti liian suuria ongelmia tavoittaa toisen " aikakautta".

        Poikkeuksia on toki aina.

        Mutta, sanotaan vaikka näin.

        Niitä ihmisiä, jotka sanovat kannattavansa tasa-arvoa ja miettivänsä ja pitävänsä yhtä tärkeänä muiden hyvin vointia kuin omaansakin.

        On maailma pullollaan.

        Niitä taas jotka oikeasti toimivat sen ajatuksen mukaan on todellakin äärimmäisen vähän.

        Se kannattaa muistaa, kun miettii plussia ja miinuksia. Eli ihan vaan jokaisen perustarpeita ja sitä mitä ovat valmiita itse antamaan.

        Tätä pohdin vaan ihan yleisellä tasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse en juuri siksi lapsetonta kumppania enää edes huolisi, kun mulla on lapsia. Ja ei oltaisi samalla viivalla sen suhteen. Enkä omiani miksikään lapsen korvikkeeksi haluisi myöskään sen enempää, kun vanhemman korvikkeeksi. Ja mun vanhemmat itse tyrkkää itsensä avuksi, ei minun tarvi heutä itse mitenkään edes ajatella hyödyntäväni, he rakastaa ainoita lapsenlapsiaan. Kuten muakin ainoata lastaan.

        Jasu

        Ymmärrän. Ja normaalisti ajateltuna. Kukaan ei ole eikä voi olla minkään korvike.

        Eikä siitä ole kysymys vaan vastuista ja valtasuhteista. Joita voi olla vaikea hahmottaa.
        Mutta joita on olemassa.

        Olen itse väsynyt siihen, miten osa pyrkii hyötymään ihmisistä. Kun eivät tunnusta näitä asioita ja toimivat hyvin itsekeskeisesti ja itsekkäästi.

        Enkä tarkoita näitä kirjoituksia ketään täällä kirjoittavaa kohtaan.

        Tai syytöksenä.

        Itselleni on itsestään selvää ollut esimerkiksi se asia aina. Että perheelliselle lapset menevät aina kaiken muun edelle. Tämä ei ole esimerkiksi mikään ongelma. Vaan täysin tervettä ja normaalia.

        Mutta se, että mitä ikinä esimerkiksi ihminen joka ei ole perheellinen vapaasti ilman mitään vastuita antaa. Niin sitä pidetäänkin jo toisen muka velvollisuutena.

        Ja tämä ei ole aina edes parisuhteissa tapahtuvaa.

        Suuri osa ihmisistä toimii terveesti.

        Osalla kilahtaa päähän se miten voivat toimia.
        Se on aina riski. Toimisi itse miten tahansa.
        Ja jokainen itse valitsee. Mikä itselle toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän. Ja normaalisti ajateltuna. Kukaan ei ole eikä voi olla minkään korvike.

        Eikä siitä ole kysymys vaan vastuista ja valtasuhteista. Joita voi olla vaikea hahmottaa.
        Mutta joita on olemassa.

        Olen itse väsynyt siihen, miten osa pyrkii hyötymään ihmisistä. Kun eivät tunnusta näitä asioita ja toimivat hyvin itsekeskeisesti ja itsekkäästi.

        Enkä tarkoita näitä kirjoituksia ketään täällä kirjoittavaa kohtaan.

        Tai syytöksenä.

        Itselleni on itsestään selvää ollut esimerkiksi se asia aina. Että perheelliselle lapset menevät aina kaiken muun edelle. Tämä ei ole esimerkiksi mikään ongelma. Vaan täysin tervettä ja normaalia.

        Mutta se, että mitä ikinä esimerkiksi ihminen joka ei ole perheellinen vapaasti ilman mitään vastuita antaa. Niin sitä pidetäänkin jo toisen muka velvollisuutena.

        Ja tämä ei ole aina edes parisuhteissa tapahtuvaa.

        Suuri osa ihmisistä toimii terveesti.

        Osalla kilahtaa päähän se miten voivat toimia.
        Se on aina riski. Toimisi itse miten tahansa.
        Ja jokainen itse valitsee. Mikä itselle toimii.

        Ja itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että voisin harkita pariauhdetta vapaan perheellisen kanssa.

        Mutta ainoastaan realistisesta näkokulmasta.
        Ja sellaisella tavalla, ettei omaa osuuttani pidettäisi minään itsestäänselvyytenä, tai itseäni eri arvoisena korvattavana henkilönä.

        Joka viimeiseksi tulee mukaan kuvioon. Ja joka ensimmäisenä siitä siksi myös lähtisi.

        Ja jolta odotettaisiin samat vastuut ja samat velvollisuudet. Mutta joita ei nähtäisikään niin. Että ne ovat oikeasti vapaasta tahdosta ja omasta velvollisuuden tunnosta lähtöisin. Sekä sydämestä.

        Tämä on sinkun ja lapsettoman riski kiintyä ja rakastaa. Sellaista henkilöä jolla on jo lapset ja perhe. Että hänet potkaistaan pihalle yhtälöstä.

        Siinä ei mikään rakastaminen tai kiintymys auta. Eikä niillä olisi väliä. Sen kannalta, jolla ei olisi lapsia ja tulisi yhtälöön viimeisenä.


        Nämä ei oikeasti ole asioita jotka olisi sidottu pelkästään parisuhteisiin.

        Vaan niitä voi havaita vallankäytön välineinä joissa vallankäytön välineinä käytetään toisia ihmisiä. Joissa jotkut ihmiset toimivat itsekkäästi.

        Erossa, kenelle lapset jäävät. Voi tulla huoltajuuskiistoja niillekin joilla ne lapset on.

        Sukuriitoja ja katkeamisia ihmissuhteissa.

        Kuvitteellisesti ajatellen skenaariota.

        Toisten valintojen tai erojen takia joutuvat muut ihmiset mustille listoille jos olivat esimerkiksi perheen ystäviä. Nyt nämä ystävätkin joutuvat valita puolensa. Mihin kaikkeen voidaan ihmisiä sotkea, vain joidenkin itsekeskeisten toimintojen takia, koska itsekkäät ihmiset käyttävät valtaa tavalla, joka ei välitä vaikutuksista muihin ihmisiin ollenkaan.

        Ihmisiä jotka käyttävät toisia ihmisiä toisia ihmisiä vastaan vallankäytön välineenä.

        Itselläni on tullut nolla toleranssi kaikkea tällasta toimintaa kohtaan.

        Kysymys on tavallaan laajemmin jopa yhteiskunnallinen. Mutta ei siitä tällä erää enempää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että voisin harkita pariauhdetta vapaan perheellisen kanssa.

        Mutta ainoastaan realistisesta näkokulmasta.
        Ja sellaisella tavalla, ettei omaa osuuttani pidettäisi minään itsestäänselvyytenä, tai itseäni eri arvoisena korvattavana henkilönä.

        Joka viimeiseksi tulee mukaan kuvioon. Ja joka ensimmäisenä siitä siksi myös lähtisi.

        Ja jolta odotettaisiin samat vastuut ja samat velvollisuudet. Mutta joita ei nähtäisikään niin. Että ne ovat oikeasti vapaasta tahdosta ja omasta velvollisuuden tunnosta lähtöisin. Sekä sydämestä.

        Tämä on sinkun ja lapsettoman riski kiintyä ja rakastaa. Sellaista henkilöä jolla on jo lapset ja perhe. Että hänet potkaistaan pihalle yhtälöstä.

        Siinä ei mikään rakastaminen tai kiintymys auta. Eikä niillä olisi väliä. Sen kannalta, jolla ei olisi lapsia ja tulisi yhtälöön viimeisenä.


        Nämä ei oikeasti ole asioita jotka olisi sidottu pelkästään parisuhteisiin.

        Vaan niitä voi havaita vallankäytön välineinä joissa vallankäytön välineinä käytetään toisia ihmisiä. Joissa jotkut ihmiset toimivat itsekkäästi.

        Erossa, kenelle lapset jäävät. Voi tulla huoltajuuskiistoja niillekin joilla ne lapset on.

        Sukuriitoja ja katkeamisia ihmissuhteissa.

        Kuvitteellisesti ajatellen skenaariota.

        Toisten valintojen tai erojen takia joutuvat muut ihmiset mustille listoille jos olivat esimerkiksi perheen ystäviä. Nyt nämä ystävätkin joutuvat valita puolensa. Mihin kaikkeen voidaan ihmisiä sotkea, vain joidenkin itsekeskeisten toimintojen takia, koska itsekkäät ihmiset käyttävät valtaa tavalla, joka ei välitä vaikutuksista muihin ihmisiin ollenkaan.

        Ihmisiä jotka käyttävät toisia ihmisiä toisia ihmisiä vastaan vallankäytön välineenä.

        Itselläni on tullut nolla toleranssi kaikkea tällasta toimintaa kohtaan.

        Kysymys on tavallaan laajemmin jopa yhteiskunnallinen. Mutta ei siitä tällä erää enempää.

        Eikun vielä se.

        Että mitä tulee fantasiaan. Ja aikuisten leikkien maailmaan. Niin siinäkin on oikeastaan yksi selkeä asia. Ne leikkiööt kiltisti hiekka laatikolla. Ketkä leikkiä haluavat. Ja mitään ei puskista raahailla mukaan sessioihin ilman lupaa.

        Tirkistelijät on oma lukunsa.
        Mutta lähtökohtaisesti ulkopuolisia ei draamaan sotketa.

        Parempi antaa kaikkien kukkien kukkia.
        Mutta kusta vain omaan pihaan.

        Näin yleisesti ajatellen. Asiasta jos toisesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja itselläni ei ole mitään sitä vastaan, että voisin harkita pariauhdetta vapaan perheellisen kanssa.

        Mutta ainoastaan realistisesta näkokulmasta.
        Ja sellaisella tavalla, ettei omaa osuuttani pidettäisi minään itsestäänselvyytenä, tai itseäni eri arvoisena korvattavana henkilönä.

        Joka viimeiseksi tulee mukaan kuvioon. Ja joka ensimmäisenä siitä siksi myös lähtisi.

        Ja jolta odotettaisiin samat vastuut ja samat velvollisuudet. Mutta joita ei nähtäisikään niin. Että ne ovat oikeasti vapaasta tahdosta ja omasta velvollisuuden tunnosta lähtöisin. Sekä sydämestä.

        Tämä on sinkun ja lapsettoman riski kiintyä ja rakastaa. Sellaista henkilöä jolla on jo lapset ja perhe. Että hänet potkaistaan pihalle yhtälöstä.

        Siinä ei mikään rakastaminen tai kiintymys auta. Eikä niillä olisi väliä. Sen kannalta, jolla ei olisi lapsia ja tulisi yhtälöön viimeisenä.


        Nämä ei oikeasti ole asioita jotka olisi sidottu pelkästään parisuhteisiin.

        Vaan niitä voi havaita vallankäytön välineinä joissa vallankäytön välineinä käytetään toisia ihmisiä. Joissa jotkut ihmiset toimivat itsekkäästi.

        Erossa, kenelle lapset jäävät. Voi tulla huoltajuuskiistoja niillekin joilla ne lapset on.

        Sukuriitoja ja katkeamisia ihmissuhteissa.

        Kuvitteellisesti ajatellen skenaariota.

        Toisten valintojen tai erojen takia joutuvat muut ihmiset mustille listoille jos olivat esimerkiksi perheen ystäviä. Nyt nämä ystävätkin joutuvat valita puolensa. Mihin kaikkeen voidaan ihmisiä sotkea, vain joidenkin itsekeskeisten toimintojen takia, koska itsekkäät ihmiset käyttävät valtaa tavalla, joka ei välitä vaikutuksista muihin ihmisiin ollenkaan.

        Ihmisiä jotka käyttävät toisia ihmisiä toisia ihmisiä vastaan vallankäytön välineenä.

        Itselläni on tullut nolla toleranssi kaikkea tällasta toimintaa kohtaan.

        Kysymys on tavallaan laajemmin jopa yhteiskunnallinen. Mutta ei siitä tällä erää enempää.

        Se on totta, että moni ihminen hyväksi käyttää heti kun tilaisuus, asia kun asia. Varmasti myös tuo lapsi asiakin. Itse taas ajattelen, että lapset ovat aina vanhempiensa vastuulla, ei muitten. Ellei ole sovittu muuta.

        Itse olen äiti joka ei vienyt lapsia päivähoitoonkaan muulloin, kun tarvitsin oikeasti työhön tai koulutukseen päästäkseni. Sekin oli muodostua ongelmaksi, kun lapseni olivat liian vähän päiväkodissa läsnä. Sieltä päin tuli toivetta, että saisi olla enemmän ryhmän takia.

        Vaan en minä osaa sysätä kellekkään vastuitani vain siksi, että mulla olis mukavempaa tai jos en oikeasti tarvitse muiden apua. Ihmiset ollaa niin erilaisia.

        Minua suututtaisi, jos joku koittaisi ryhtyä lapsilleni uudeksi isäksi tai äidiksi, kun heillä on molemmat biologiset läsnä ja hoitaa vanhemmuutensa kyllä. Täysin 100% vastuulla.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta, että moni ihminen hyväksi käyttää heti kun tilaisuus, asia kun asia. Varmasti myös tuo lapsi asiakin. Itse taas ajattelen, että lapset ovat aina vanhempiensa vastuulla, ei muitten. Ellei ole sovittu muuta.

        Itse olen äiti joka ei vienyt lapsia päivähoitoonkaan muulloin, kun tarvitsin oikeasti työhön tai koulutukseen päästäkseni. Sekin oli muodostua ongelmaksi, kun lapseni olivat liian vähän päiväkodissa läsnä. Sieltä päin tuli toivetta, että saisi olla enemmän ryhmän takia.

        Vaan en minä osaa sysätä kellekkään vastuitani vain siksi, että mulla olis mukavempaa tai jos en oikeasti tarvitse muiden apua. Ihmiset ollaa niin erilaisia.

        Minua suututtaisi, jos joku koittaisi ryhtyä lapsilleni uudeksi isäksi tai äidiksi, kun heillä on molemmat biologiset läsnä ja hoitaa vanhemmuutensa kyllä. Täysin 100% vastuulla.

        Jasu

        Joo. Ymmärrän tuonkin.

        Lapsilla on aina vanhemmat. Niitä ei kukaan voi tai pyri korvaamaan. Se on itseasiassa koko pointtini.

        Eikä edelleenkään ole kysymys siitä, että arvostelisin tai kyseenalaistaisin juuri sinua ihmisenä tai valintojasi. Tai sinun vanhemmuuttasi.

        Koska siitä ei ole kyse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Ymmärrän tuonkin.

        Lapsilla on aina vanhemmat. Niitä ei kukaan voi tai pyri korvaamaan. Se on itseasiassa koko pointtini.

        Eikä edelleenkään ole kysymys siitä, että arvostelisin tai kyseenalaistaisin juuri sinua ihmisenä tai valintojasi. Tai sinun vanhemmuuttasi.

        Koska siitä ei ole kyse.

        Juu, en sitä arvosteluna ottanutkaan missään kohtaa.

        Jasu


      • UUSI

        Kiitos. Sain oikeasti ajattelemisen aihetta kirjoituksistasi. Kunhan nyt saan pohdittua kirjoituksiasi jotenkin syvällisemmin, niin palaan asiaan.


    • Anonyymi

      Herää tunne?
      Ja kun ja jos siitä ei pääse irti, ei eroon?
      Olisiko hyvä solmia määräaikainen suhde?
      Vilma

      • Anonyymi

        Jos haluaa erota, pitää aloittaa muutosneuvottelut, joille vartaan aikaa vähintään 6 viikkoa?


      • Anonyymi

        Eikö suhteet ole aina määräaikaisia, vaikkei niitä sellaisiksi solmita?


    • Täytän kesällä 68v, joten tietenkään en voi edes kuvitella ryhtyväni yhtään mihinkään omanikäiseni "naisen" kanssa, joka siis on menopaussinsa väärällä puolella ja menettänyt siksi seksuaalisuutensa sekä kauneutensa.

      Minulle ainoa mahdollinen kumppani on erittäin nuori, hoikka kaunotar, jolla vielä on "irtainta" aikaa käytettävissään ja joka haluaa viettää vaikkapa sapattivuoden tai pari ennen jatko-opintojaan, tai ihan vaan vaikka löysäillä, matkustella, ilotella, tai etsiä sitä ainoaa oikeaansa, sekä leikkiä kotia kanssani. Minä en ole enää kenellekään se perinteinen kumppani, koska päätepysäkki on jo horisontissa, mutta erinomainen leikkikaveri voin olla. Minulla on muutakin lompsassa kuin karismaa sekä luvattoman paljon kokemusta, niin että kyllä ne yhteiset kiinnostuksen kohteet lyövät toisiinsa ihan varmasti.

      • Anonyymi

        Niitä maksullisia saa rahalla. Mikset osta? Sillä ratkeaa kaikki sun ongelmasi. Ei tarvi täälläkään enää hapattaa.

        xLiner


      • Anonyymi

        14:23
        Onko sulla peilejä? Ovatko ne ehjiä?
        Vilma
        Susta lähtee ihan hirveä haju. Omakehu haisee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        14:23
        Onko sulla peilejä? Ovatko ne ehjiä?
        Vilma
        Susta lähtee ihan hirveä haju. Omakehu haisee.

        Eihän tuo itseään kehu. Sehän oikein mainostaa miten vastenmielinen ihminen hän on. Haisee kyllä pahalle.

        xLiner


      • UUSI

        Niin, että viisveisaa rakkaudesta. Rahalla saa..😬 Niin ja siis mitä sä saat sillä rahalla?


    • Anonyymi

      Suunnilleen samanikäinen on paras. Tosin näin vanhempana kiinnittää eniten huomiota ihmisen biologiseen ja henkiseen ikään eikä tuijota vain kalenteri-ikään. Valitettava tosiasia on, ettei kaikilla minua vaikkapa 10 vuotta nuoremmilla miehilläkään ole kunto eikä terveys lähellekään mitä minulla ja heidän elämäntavoistaankin löytyy moitittavaa.

      • Anonyymi

        Sama täällä että suunnilleen ikäiseni. Viisi vuotta suuntaan tai toiseen on maximi.


      • UUSI

        Niin tietysti sitten kun tulee ikää niin myös vaivoja tulee enemmän.. terveys saattaa pettää. Niin ja juurikin ne ”huonot tavat” vaikeampi enää tehdä muutoksia elämään. Ne siis joko hyväksytään tai jatketaan matkaa.


    • Anonyymi

      Viisikymmpiselle ukkelille sopii hyvin sellainen 20 - 30 v nuori hehkeä naisolento. Yli 35 on NOGO.

      • Anonyymi

        Miksei mummeleille voi sopia hehkeä noor mees?
        Vilma
        Ei kakki mummelit ole kangistuneet kaavoihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksei mummeleille voi sopia hehkeä noor mees?
        Vilma
        Ei kakki mummelit ole kangistuneet kaavoihin.

        Siinähän menee tilastollisesti ja väestöllisesti mies ja naissukupuoli "päikseen" kun mummoilla on nuoret pojat ja papoilla nuoret naiset.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinähän menee tilastollisesti ja väestöllisesti mies ja naissukupuoli "päikseen" kun mummoilla on nuoret pojat ja papoilla nuoret naiset.

        Ei valitettavasti mene, koska nuoressa väestönosassa on huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia ja vanhemmassa taas enemmän naisia kuin miehiä. Eli papoille ei ainakaan Suomen väestöstä riitä nuoria naisia, jotka siis preferoivat nuoria miehiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei valitettavasti mene, koska nuoressa väestönosassa on huomattavasti enemmän miehiä kuin naisia ja vanhemmassa taas enemmän naisia kuin miehiä. Eli papoille ei ainakaan Suomen väestöstä riitä nuoria naisia, jotka siis preferoivat nuoria miehiä.

        16:26
        Toisaalta noinhan on hyvä, sillä nuorten miesten pitää painia, jotta tulee terveitä pienokaisia, sillä spruitspruit kait heikkenee laadultaan iän myötä.
        En ole biologi.
        Vilma


      • UUSI

        No tosiaan kaikki ei tykkää äideistä. Hakee sitten tyttäriä. En kyllä itse näkisi realistisena tuota toisin päin.. mutta jokainen elää omalla tyylillään.


    • Anti-age piireissä puhutaan biologisesta ja kronologisesta iästä. Kronologinen ikä on se josta yleensä vain puhutaan, eli se minkä ikäinen olet paperilla. Epigeneettiseen kelloon, eli DNA:n metylaatioon perustuvat algoritmit kertovat kuitenkin että kaikki eivät vanhene samaan tahtiin, ja on vaikeaa määritellä ikä vain yhdellä numerolla ylipäätänsä, koska elimistön eri osat vanhenevat eri tahtiin. Epigeneettinen kello kertoo biologisesta iästä. Biologinen ikä on tarkempi ennustaja terveydelle, sairauden riskille ja pitkäikäisyydelle kuin kronologinen ikä.

      Tässä mielessä ikäeroa voi olla enemmänkin, jos biologinen ikä on samalla tasolla. Mutta joitakin häiritsee paljon se, että jos on vaikka kymmenen vuoden kronologinen ikäero, niin ollaan eletty vähän eri aikakausilla, ja voidaan olla eri elämänvaiheessa.

      Eli iällä on merkitystä, mutta niin on myös muilla asioilla, kuten älykkyydellä, arvoilla, jne. Kokonaisuus ratkaisee.

      DunedinPACE, a DNA methylation biomarker of the pace of aging
      https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC8853656/

      • Anonyymi

        Kuinka sitten vahvasti sielunvaellukseen uskovissa maissa, kuten esim. Hindut, määritellään ikä, jos sielu on kierrellyt maailman ja taivaan väliä 1 milj. vuotta, ei varmaa parin vuoden ikäero haittaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka sitten vahvasti sielunvaellukseen uskovissa maissa, kuten esim. Hindut, määritellään ikä, jos sielu on kierrellyt maailman ja taivaan väliä 1 milj. vuotta, ei varmaa parin vuoden ikäero haittaa?

        Toinen mieltä kutkuttava kysymys onkin, onko sielulla sukupuoli, toisin sanoen onko nais-sieluja ja mies-sieluja, ja onko tämä sielujen jako pysyvä. Loogistahan olisi että jos näiden välillä on vaihtumaa se käy liukumona ja maan päälläkin on sellaisia mies-nais-välimuotoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen mieltä kutkuttava kysymys onkin, onko sielulla sukupuoli, toisin sanoen onko nais-sieluja ja mies-sieluja, ja onko tämä sielujen jako pysyvä. Loogistahan olisi että jos näiden välillä on vaihtumaa se käy liukumona ja maan päälläkin on sellaisia mies-nais-välimuotoja.

        SUKUPUOLIA ON VAIN KAKSI

        t. persu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen mieltä kutkuttava kysymys onkin, onko sielulla sukupuoli, toisin sanoen onko nais-sieluja ja mies-sieluja, ja onko tämä sielujen jako pysyvä. Loogistahan olisi että jos näiden välillä on vaihtumaa se käy liukumona ja maan päälläkin on sellaisia mies-nais-välimuotoja.

        Mjaa, näkisin että toiset ovat enemmän ääripäitä ja toiset jotain välimuotoa. Kyse lienee maskuliinista ja femiinistä energiasta. Toisissa korostuu maskuliini toisissa femiini ja jotkut liukuu ees taas.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        SUKUPUOLIA ON VAIN KAKSI

        t. persu

        Puhuikin sielusta, ei kehosta.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mjaa, näkisin että toiset ovat enemmän ääripäitä ja toiset jotain välimuotoa. Kyse lienee maskuliinista ja femiinistä energiasta. Toisissa korostuu maskuliini toisissa femiini ja jotkut liukuu ees taas.

        Jasu

        16:15
        Voiko se, että kasvattaako isä tai äiti enemmän lasta?
        Mallit?
        Vilma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        16:15
        Voiko se, että kasvattaako isä tai äiti enemmän lasta?
        Mallit?
        Vilma

        En usko, minua hoiti kotiäiti isän ollessa paljon töissä. Silti minustakin tuli mitä tuli. Vasta kun olin 5 ja sitä vanhempi isäni alkoi ottaa minusta koppia niin, että otti mukaansa kun pyysin mukaan. Ei muuten.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En usko, minua hoiti kotiäiti isän ollessa paljon töissä. Silti minustakin tuli mitä tuli. Vasta kun olin 5 ja sitä vanhempi isäni alkoi ottaa minusta koppia niin, että otti mukaansa kun pyysin mukaan. Ei muuten.

        Jasu

        Aloite on tullut aina minulta isään päin, ei toisinpäin.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloite on tullut aina minulta isään päin, ei toisinpäin.

        Jasu

        Mun isä on ollut tyypillinen sen ajan mies, nainen hoitaa lapset ja kourat, kodin kun mies menee miten menee ja tulee kun tulee. Töitten jälkeen.

        Voihan se jollain olla toki noinkin kuten Vilma pohtii, ei mulla.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun isä on ollut tyypillinen sen ajan mies, nainen hoitaa lapset ja kourat, kodin kun mies menee miten menee ja tulee kun tulee. Töitten jälkeen.

        Voihan se jollain olla toki noinkin kuten Vilma pohtii, ei mulla.

        Jasu

        Kourat on koirat, hipaisin viereen. 😅

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun isä on ollut tyypillinen sen ajan mies, nainen hoitaa lapset ja kourat, kodin kun mies menee miten menee ja tulee kun tulee. Töitten jälkeen.

        Voihan se jollain olla toki noinkin kuten Vilma pohtii, ei mulla.

        Jasu

        Isäni otti minut keväällä pilkkimään.
        En muista mitään kalasaaliita.
        Kait se yhdessäolo oli kivaa ja kalastaminen jännää.
        Olen enempi isän tyttö ollut kuin äidin, lujaa tekoa.
        Vilma


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Isäni otti minut keväällä pilkkimään.
        En muista mitään kalasaaliita.
        Kait se yhdessäolo oli kivaa ja kalastaminen jännää.
        Olen enempi isän tyttö ollut kuin äidin, lujaa tekoa.
        Vilma

        Niin minäkin olen enempi ollut isän tyttö, nykyään enempi äidinkin tyttö. Olen ollut eläväinen lapsi ja isän kanssa tapahtui aina mielenkiintoisempia asioita, kun äidin kanssa oli tylsempää. Äiti lähinnä huushollasi. Kivaa oli kyllä käydä bussilla kaupungilla äidin kanssa.

        Olen aina tykännyt, että tapahtuu eikä vain möllötetä. Näin vanhemmitenkin vielä tykkään touhuta kaikkea, en tönöttää paikallani lepohetkiä enempää.

        Jasu


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin minäkin olen enempi ollut isän tyttö, nykyään enempi äidinkin tyttö. Olen ollut eläväinen lapsi ja isän kanssa tapahtui aina mielenkiintoisempia asioita, kun äidin kanssa oli tylsempää. Äiti lähinnä huushollasi. Kivaa oli kyllä käydä bussilla kaupungilla äidin kanssa.

        Olen aina tykännyt, että tapahtuu eikä vain möllötetä. Näin vanhemmitenkin vielä tykkään touhuta kaikkea, en tönöttää paikallani lepohetkiä enempää.

        Jasu

        Mutta jotenkin näin aikuisikäni aikana olen äitini kanssa tullut todella läheiseksi, tykkään hänen rauhallisuudestaan kun isäni taas on ärsyttävä draamakuningas. 😴

        Joka asiasta ränkättää ja aina on jotain valittamista, semmonen jatkuva valittaminen on helvetin ärsyttävä piirre ihmisessä. Välttelen, kun tykkään positiivisemmista asenteista, kaikesta selviää paremmin ulisematta.

        Jasu


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta jotenkin näin aikuisikäni aikana olen äitini kanssa tullut todella läheiseksi, tykkään hänen rauhallisuudestaan kun isäni taas on ärsyttävä draamakuningas. 😴

        Joka asiasta ränkättää ja aina on jotain valittamista, semmonen jatkuva valittaminen on helvetin ärsyttävä piirre ihmisessä. Välttelen, kun tykkään positiivisemmista asenteista, kaikesta selviää paremmin ulisematta.

        Jasu

        Kaikilla on vaikeaa elämässä edes joskus, joten semmonen itsesäälissä rypeminen voihan vittu. En siedä, katsokaa nyt minua kun minä kärsin minä voin huonosti minä minä, näättekö nyt kun MINÄ.

        Silloin tekee mieli sanoa ja isälleni sanonkin, että on sitä vittu muillakin elämä vaikeaa ja pahemminkin asiat joillain kun sulla, että lopeta toi helvetin itsesääli uliseminen en jaksa yhtään. Sulla on asiat hyvin verraten miten huonosti ne todella voisi olla, katuojassa.

        Jasu


      • UUSI

        Kiitos, tämä oli mielenkiintoinen luettava🤔


    • Anonyymi

      Palstasetä onkin tähän höpötysmonologiinsa ympännyt useita nikkejään.

    • Anonyymi

      Oon aina ajatellut et miehen pitää olla ainakin joku 5v vanhempi koska omaa itseä vanhemmissa miehissä on vaan joku sellainen mikä kiinnostaa. Nyt on niin hassua että deittailenkin 3 vuotta nuoremaa miestä. N30+

      • UUSI

        Niin, että kyllä se ikäero toimii noinkin päin. 😁👍🏼 Itselläni on aina olleet kaikki kumppanit nuorempia.


    • No jos numeroina miettii niin +-5-vuotta tai jos oikein alkaa avarakatseiseksi niin +-7-vuotta.

      Tämä ikähaarukka nyt peilaa aika suoraan elämäntilanteeseen. Jos on lapsia nin ovat jo yläasteiässä vaikka olisi hieman vanhempana lapset saanut. Työelämä vakioitunut, harrastukset ja ystäväpiiri löytynyt jne.
      Ajatusmailma vaihtunut "sinusta voi tulla mitä vaan" odotuksista " ei tämä mennyt yhtään niin kuin nuorena ajattelin" hyväksymiseen.

      Tulevaisuus jollakin tavalla suunniteltu; ainakin karkealla tasolla.

    • Anonyymi

      Käsittääkseni mitään normia, minkä ikäiset voivat keskenään olla kahden ei ole olemassa, jos molemmat heistä ovat täysi-ikäisiä.

      Näin ollen hyvä ikäero parisuhteessa on se, jota molemmat osapuolet keskenään pitävät oikeana. Asia ei kuulu muille!

      • Anonyymi

        Noinhan se toimii aikuisten kesken. Ja se on elämää kaikki.
        Ikäerokeskustelu kait perustuu siihen, mitä kuvittelee itse voivansa tehdä ja miten elää.
        Seurustelukin on eri kuin yhdessä asuminen.
        Vilma


    • Anonyymi

      Ei siinä niin paljoa ole joustovaraa ku ennen

      • UUSI

        Mitenkäs, minkälainen haitari oli ennen?


    • Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa?
      - Kahden samanikäisen ihmisen välillä tuollaista ei tule edes ajatelleeksi. Wanha Burmalainen sanonta kuuluu: "Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten keskenään".

      Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ottavasi” reilusti itseäsi nuoremman kumppanin?
      - En voisi. En usko, että minulla olisi mitään yhteistä reilusti nuoremman kumppanin kanssa. Elämänkokemus tuo parisuhteeseen tiettyä syvyyttä, jota nuoremmat vasta opettelevat.

      Tai vanhemman?
      - Ei kiitos. En halua vanhuksen hoitajaksi. En ainakaan vielä tässä vaiheessa.

      Onko iällä sinulle loppujen lopuksi mitään merkitystä?
      - Paras ratkaisu omalla kohdallani on suunnilleen saman ikäinen kumppani.

      Kiitos gallupista! 😁

    • Anonyymi

      Nainen 0-2v nuorempi maksimi 3v nuorempi ja jos samana vuonna syntynyt niin saman vuoden kuukausissa voi olla vanhempi mut ei yhtään enempää

    • Enemmän kuin ikä vaikuttaa elämäntilanne. Jos toinen on pienten lasten vanhempi ja toisella on jo toinen jalka eläkkeellä ja mahdollisilla lapsilla on jo lapsia, voi yhteisiä intressejä joutua etsimään molemmin puolin. Myös ikää tärkeämpi on moni muukin asia kuten keskinäinen rakkaus, aaltopituus, kemiat, arvomaailmat ja se miten elämäänsä haluaa elää. Mitä kovempaa osuu ja kolahtaa, sitä vähemmän ikä merkitsee.

      Elämäntilanne-erojen takia en voisi kuvitella vielä eläväni eläkeläisen kanssa. Sen sijaan aktiivinen ja puuhakas 10v vanhempi mies, ei olisi ollut ajatuksena olleenkaan vaikea (jos muu osuu). Puolisoni on vajaa 10v nuorempi. Elämme suhteellisen samaa elämänvaihetta ja hän on oikeastaan minua siinä jopa hieman edellä. Ekojen viikkojen aikana mietin onko ikäero näin päin ongelma miehelle. Hän taisi jo ekana iltana sanoa, että turhaan mietit, ei sillä ole hänelle merkitystä. Sen jälkeen totesin itselleni, että itsehän se minut valitsi ja kaipa tuo tietää mitä tahtoo. 😆

      Jos ikäero kasvaisi kovin paljon 10v suuremmaksi sitä joutuisi miettimään varmasti enemmän. Vaikka iäkkään pappan ja 25v tytön kaveripiirit & perheet ei välttämättä innostu toisistaan eikä ihan eri maata olevasta puolisosta. Sama tietenkin pätee vaikka 40-50v naisen ja 20v pojan suhteeseen. Jos ikäeroa on reilusti (yli 15-20v), tulee mietittäväksi myös tulevaisuuden omaishoitajuusasiat. Vaikka 40-50v nainen ja 65v mies voi olla siinä tilanteessa jo 10v päästä, jos huono tuuri käy. Samoin se millaista elämää kumpikin haluaa elää voi vaihdella paljonkin. Jos pari itse hyväksyy ikäeron ja valitsee toisensa, ei siinä pitäisi silti olla muilla valittamista.

    • Anonyymi

      Suhteella ei ole merkitystä...ei sen vuoksi iälläkään.

      Naiset pääosin ajattelee liikaa sitä, että heidän sukuelimellään olisi minulle merkitystä. Siinä missä he ajattelevat miesten olevan stereotyyppisiä, he ovat itse stereotyyppisiä.

      Eli ei ole mun ongelma...aivan sama. 😬

    • Anonyymi

      En jaksaisi roikkua näissä ikäkausiasioissa parisuhdemielessä.

      On aivan samantekevää, onko ikäero vuoden vai 30 vuotta.
      Jos pari pitää toisistaan, se riittää.

      Ei elämää voi suunnitella niin, että "pelkää joutuvansa omaishoitajaksi" tai että toinen olisi liian lapsellinen.
      Helvetti soikoon kuka tahansa meistä voi olla huomenna vainaa - riippumatta ikävuosista - joko luonnollisista tai muista syistä.

      Älkää nyt taivaan tähden ajatelko parisuhdetta "loppuelämän projektina".

      Parisuhde on tässä ja nyt, parisuhde on ehkä huomenna ja ensi vuonnakin.
      Tai sitten ei.
      Ikä ei merkitse mitään siinä, jos kahden ihmisen välille muodostuu tunneside tai jopa rakkaus.

      Okei kasikymppinen nainen parikymppisen pojan kanssa tai toisinpäin on ehkä epätodennäköistä.
      Mutta mahdotonta sekään ei ole.

      Hyväksikäyttösuhteita ja "järkiliittoja" on tietenkin olemassa ja jokainen kaventakoot valinnanvaraansa kuviteltujen "speksien" sisällä niin paljon kuin huvittaa.
      Itse ajattelen tämän niin, että jos pidän jostakusta vastakkaisen sukupuolen edustajasta ja hän minusta - katsotaan, mitä tuleman pitää.

      Huomisesta emme tiedä eikä eilinen kerro mitään tulevasta.
      Yllättävän moni ei koskaan tule tarvitsemaan mitään omaishoitajaa.
      Rivistä lähtö voi tulla hyvin nuorellekin ihmiselle.

      • UUSI

        Kiva silti että vastasit. Hyviä havaintoja, kukaan ei tiedä koska täältä lähtee ja totta se voi olla vaikka huomenna. Siksi olisi hyvä uskaltaa elää hetkessä.


    • Anonyymi
    • Anonyymi
      UUSI

      Olenkohan yhtään jäljillä miks toi sua askarruttaa??😇
      Mahtaako vellikello olla toiminnassa...
      💋💋💋

      • UUSI

        Vellikello toimii vähän miten sattuu.😄 Voi olla, että ihan minimaalisesti kävit mielessä.


    • UUSI

      "Naisen" markkina-arvo, soidintanterella, menee nollaksi tai perin negatiiviseksi, kun hänen vaihdevuodet alkavat, keskimäärin 45 vuoden ikäisenä. Kun nainen sen sijaan on parisuhteessa vaihdevuosiensa alkaessa, hänellä tietenkin on jokin parisuhde arvo vaikka onkin jo menettänyt seksuaalisuutensa ja kauneutensa. Miehillä sen sijaan on vientiä vielä 80+ ikäisenä. Feministien ajama parisuhteen tasaikäisyys ei siis voi toimia kuin osapuolten ollessa teinejä tai vähän sitä vanhempia.

      Jos mies tavoittelee pitempää suhdetta, ja tyytyy wanhaan "naiseen" on vaihdevuodet kuitenkin huomioitava siten etteivät ne kaadu päälle - kun tavoitteena on esim. 10 vuoden suhde, on "naisen" aivan ehdoton yläikäraja 45-10 = 35 vuotta ja silloinkin mies ottaa suuren riskin.

      • Anonyymi
        UUSI

        Eihän sinulla ole ollut aikoihin vientiä ja olet seitkyt, niin kuinka tuo kymmenessä vuodessa tuosta paranisi? Andropaussinkin olet jo aikaa sitten ohittanut, niin mitä iloa on edes ikäisellesi naiselle miehestä, jolla ei liene enää ota eteen edes sinisten nappien voimalla?


      • Anonyymi
        UUSI

        13:01
        No, millaiset vaihdevuodet sulla on ollut? Ilmeisen ylipitkät.
        Vilma


    • Anonyymi
      UUSI

      Ikuisuuskysymys 🙂

      Periaatteessa ikäerolla ei ole mulle väliä, mutta käytännössä mä en usko kovin ison ikäeron toimivan. Ainakaan mä en ole vielä koskaan tavannut kovin eri ikäistä miestä, jonka kanssa mulla olisi riittävästi yhteistä ja joka onnistuisi edes herättämään kiinnostukseni. Käytännössä mä siis ajattelen, että +-10 vuotta olisi ok. Täytyy kuitenkin todeta, että en mä ole koskaan tavannut itseäni 10 vuottakaan vanhempaa, joka olisi kiinnostanut. Jostain syystä tuossa itseäni 4-5 vuotta vanhemmissa tuntuu menevän jokin "vedenjakaja" ja sitä vanhemmat ovat liian erilaisia. Heidän ajattelunsa, heidän mielipiteensä, se miten he ylipäänsä kokevat maailman, on hirveän erilainen kuin omani.

    • Anonyymi
      UUSI

      Eikös se ole se vanha viisaus, että oma ikä kerrottuna sadalla ja tulos jaettuna tuhannella. Naisilla alaspäin, miehillä ylöspäin niin tällöin ikä kompensoi sitä, että naiset elävät juuri sen verran pidempään kuin miehet

    • Anonyymi
      UUSI

      Aivan sama, koska en enää halua mitään parisuhdetta.
      Seksisuhde riittää.

      • UUSI

        No Mites se partneri onko sen iällä väliä?


      • Anonyymi
        UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        No Mites se partneri onko sen iällä väliä?

        Kiitos kun kysyit :).
        Itse asiassa ei juurikaan, jos fyysisesti sovitaan yhteen.

        Tarkoitan tällä esim. että on hankalaa, jos nainen olisi esimerkiksi julmetun tiukka eikä hommista tulisi mitään - tai jos mies sattuisi olemaan suhteessa naiseen "liian pieni" varustukseltaan.
        Sitten esimerkiksi 2-metrinen mies ja 150 cm nainen voisivat olla kenties hankalahkosti yhteen sovitettavissa - tai sitten ei?

        Omasta näkökulmastani miehenä sanon, että periaatteessa minulle kävisi seksikaveriksi (vakituiseksi sellaiseksi - parisuhde on tässä elämäntilanteessa ehkä turhan raskas tavoiteltavaksi - joskaan en vastaan pistäisi, jos sellaiseen sitten "ajautuisi" seksisuhteen kautta.

        Mutta juuri nyt (kevät?) huomaan olevani aivan tolkuttomassa puutteessa ja tuntuu että on vaikeaa keskittyä arkisiin ajatuksiiin kun vähän väliä tulee mieleen naisen kosketus..... :).

        Oma ikä on tällä hetkellä 57y, mutta minulle kyllä (vakinaiseksi mieluiten) seksikumppaniksi kävisi nainen ikähaarukasta - no sanotaan 30-60v.

        En nyt oikeastaan sen suurempia "vaatimuksia" asettaisi, normaali nainen jonka kanssa kehot sopisivat yhteen - eikä tietysti haittaisi, jos osattaisiin nauraa samankaltaisille asioille.... :).

        Irtonumeroitahan tuolta maailmalta saisi helposti, mutta kun jotenkin se seksisuhdekin kuitenkin vaatii sitä henkistä yhteyttä ja toisen kehoon koskettaminen "sillä tavalla" vaatii tietyn tason yhteyden kuitenkin, vaikka taustalla ei olisikaan pyrkimystä pitkään ja/tai vakavaan parisuhteeseen - mutta kuitenkin turvallinen suhde IHMISEEN ja sehän tietysti avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia myös seksissä kahden ihmisen välillä - kun tietää voivansa luottaa toiseen - ja kun tietää ja oppii, mistä toinen pitää.

        Pahoittelen tätä pitkäksi venyvää vastaustani - mutta kuten sanottu, olen viime viikkoina havainnut olevani järkyttävässä puutteessa ja siihen ei taida auttaa kuin oikea, elävä nainen..... :).


      • UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kun kysyit :).
        Itse asiassa ei juurikaan, jos fyysisesti sovitaan yhteen.

        Tarkoitan tällä esim. että on hankalaa, jos nainen olisi esimerkiksi julmetun tiukka eikä hommista tulisi mitään - tai jos mies sattuisi olemaan suhteessa naiseen "liian pieni" varustukseltaan.
        Sitten esimerkiksi 2-metrinen mies ja 150 cm nainen voisivat olla kenties hankalahkosti yhteen sovitettavissa - tai sitten ei?

        Omasta näkökulmastani miehenä sanon, että periaatteessa minulle kävisi seksikaveriksi (vakituiseksi sellaiseksi - parisuhde on tässä elämäntilanteessa ehkä turhan raskas tavoiteltavaksi - joskaan en vastaan pistäisi, jos sellaiseen sitten "ajautuisi" seksisuhteen kautta.

        Mutta juuri nyt (kevät?) huomaan olevani aivan tolkuttomassa puutteessa ja tuntuu että on vaikeaa keskittyä arkisiin ajatuksiiin kun vähän väliä tulee mieleen naisen kosketus..... :).

        Oma ikä on tällä hetkellä 57y, mutta minulle kyllä (vakinaiseksi mieluiten) seksikumppaniksi kävisi nainen ikähaarukasta - no sanotaan 30-60v.

        En nyt oikeastaan sen suurempia "vaatimuksia" asettaisi, normaali nainen jonka kanssa kehot sopisivat yhteen - eikä tietysti haittaisi, jos osattaisiin nauraa samankaltaisille asioille.... :).

        Irtonumeroitahan tuolta maailmalta saisi helposti, mutta kun jotenkin se seksisuhdekin kuitenkin vaatii sitä henkistä yhteyttä ja toisen kehoon koskettaminen "sillä tavalla" vaatii tietyn tason yhteyden kuitenkin, vaikka taustalla ei olisikaan pyrkimystä pitkään ja/tai vakavaan parisuhteeseen - mutta kuitenkin turvallinen suhde IHMISEEN ja sehän tietysti avaa kaikenlaisia mahdollisuuksia myös seksissä kahden ihmisen välillä - kun tietää voivansa luottaa toiseen - ja kun tietää ja oppii, mistä toinen pitää.

        Pahoittelen tätä pitkäksi venyvää vastaustani - mutta kuten sanottu, olen viime viikkoina havainnut olevani järkyttävässä puutteessa ja siihen ei taida auttaa kuin oikea, elävä nainen..... :).

        Haa, etkai vaan ole mies Linnunradalta?😁 Eikä sillä siis väliä.. tervetuloa kumminkin.😊

        Tiedän siis sen että kevät on pahaa aikaa.. 😬 mutta tosiaan ei seksisuhde kaveriakaan ole helppo löytää.😬 just pitäis kumminkin sopii sillä tavalla yhteen.


      • Anonyymi
        UUSI
        Haaveilija39 kirjoitti:

        Haa, etkai vaan ole mies Linnunradalta?😁 Eikä sillä siis väliä.. tervetuloa kumminkin.😊

        Tiedän siis sen että kevät on pahaa aikaa.. 😬 mutta tosiaan ei seksisuhde kaveriakaan ole helppo löytää.😬 just pitäis kumminkin sopii sillä tavalla yhteen.

        Kärysin :).

        Kirjoitustyylini taisi paljastaa minut :).
        Ja paljastin tämänhetkisen tilani samalla 😁.

        Mutta minkäs teet, totuus ei pala tulessakaan ja mitä sitä tosiasioita muuksi vääntämään.
        Lisääntyvä valo tekee kyllä ihan selkeästi tehtävänsä talven pimeyden väistyttyä.
        Yhtäkkiä mieli on levoton ja maailma näkyy väreissä.....

        Jessus että voi muuten olla välillä tukalat oltavat - ihan kuin olisi joku 16v.
        Sen ikäisenä ei oikein pystynyt muuta ajattelemaankaan kuin että miten sitä voisi jonkun kanssa touhuta.
        No nyt on vähän sama tilanne - paitsi että iän myötä sitä kaipaa kuitenkin jonkin tason henkistä yhteyttä sen fyysisen puolen parhaista puolista nauttiakseen.

        Teininä oli aivan sama mistään henkisestä, mikä tahansa olisi kelvannut kaverin 18v siskosta viisikymppiseen kuviksen maikkaan....

        Iän myötä sitä alkaa "vaatia" jotain muutakin kuin pelkkää suoritusta sinänsä - vaikka sanon kyllä ihan suoraan, että päässä sumenee näinä päivinä niin, etten tiedä millaiseksi meno yltyisi, jos "tilanteeseen" juuri nyt sattuisi osumaan.
        Ehtisikö siinä muuta kuin heittäytymään aistien vietäväksi? Kenties se tunnepuoli tulisi pintaan toisella kierroksella sitten.....😁.

        Järkyttävää, mitä hormonit valon myötä tekevät ihmiselle. Itse olen tosin aina elämässäni ollut ns. "kiinnostunut" aiheesta mutta silti en ole koskaan ollut joka reiällä pilkillä, vaikka mahdollisuuksia totta vie olisi ollutkin.

        Taustalla lienee juuri tuo mainitsemani "yhteyden" tarve, incognito -seksi ei kuitenkaan ole muuta kuin mekaaninen suoritus ja höyryjen päästämistä?

        Tämä aihe ei nyt jätä minua rauhaan - ja tiedän, etten suinkaan ole ainoa.
        Mutta tämä on tällaista näköjään tämä elämä.
        Baarilöytöjähän saisi, kyllä mutta siitä puuttuu "se jokin" ja varmasti suurelta osin kyse on luottamuksesta toiseen ihmiseen.

        Kun "tosi kivaa" voi oikeastaan olla vasta, kun jollain tasolla tuntee toisen halut ja tarpeet ja osaa vastata niihin - itselleni kun se naisen nautinto on kuitenkin koko jutun pääjuttu - kun saan naisen taivaalliseen tilaan, pääsen samasta portista itsekin.

        Rehellisesti sanottuna - mikään ei voita sitä tunnetta, kun onnistuu antamaan naiselle kunnon orgasmin. Siinä menee itse perässä ihan vääjäämättä ja se on sitä parasta mahdollista.

        Voi hyvä ihme sentään.....pitäisikö mun vielä nukkuakin tämän päälle?


    • Anonyymi
      UUSI

      "Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa?".

      Mielen ja kehon terveys on tärkeämpää mitä parisuhde.
      Tai pitikö kirjoittaa niiden olevan tärkeämpiä mitä ikäero parisuhteessa.
      Yhteiset intressit tekemiseen, silleen sopivasti ja sopivasti molemmille omaa aikaa, ja molemmat nuortuvat.

      Voi tulla vaikka taas teineiksi.


      AV

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sinä näet

      kun katsot peiliin?
      Ikävä
      103
      1369
    2. Se helpottaisi oloa jos

      Se toinen tietäisi että molemmat tykkäämme toisistamme. Se on asia mikä vaivaa ja ahdistaa minua vaikka tilanne olisikin
      Ikävä
      87
      1245
    3. Palsta kysely..

      Mikä on mielestäsi hyvä ikäero parisuhteessa? Tulevassa/kuvitteellisessa tulevaisuuden suhteessa, voisitko harkita ”ott
      Sinkut
      133
      985
    4. Missä väleissä ollaan

      Jatkossa? Vai ollaanko missään? Koetko ikäväksi näkemisen)
      Ikävä
      67
      913
    5. aivan mieletön ikävä

      paha olo 😥🫣 kaipaan sua 😔💔
      Ikävä
      39
      837
    6. Riittääkö vielä

      Pelkät kuvat? 😉
      Ikävä
      71
      823
    7. Haluaisin nainen vain välillä heilutella peittoa sinun kanssa

      Mutta kuitenkin oltaisiin uskollisia toisillemme.
      Ikävä
      53
      777
    8. Haluatko naimisiin kaivattusi kanssa?

      Alttarille astelette
      Ikävä
      71
      757
    9. Mitä toivot

      Välienne olevan?
      Ikävä
      59
      754
    10. Ihmeellistä millaisissa tilanteissa ajatukset kulkuun sinuun

      Eilen seurasin kun ihmiset ajoivat kaupan parkkipaikalle ja menivät yhdessä kauppaan. Iski jotenkin ikävä. Mietin että
      Ikävä
      39
      744
    Aihe