Toiset o-on luotuja kulkemaan.

Niin minäkin luulin. Sitten laitoin ilmoituksen lehteen. Menin tapaamaan jätkänä naista. Oltiin yhessä parikymmentä vuotta.
Sitten tuoni niitti viljaansa. Olisi vielä kysyntääkin, mutta tää loppuelämä menee näinkin.

Kyllä se vain näin on.
http://www.luxonia.com/viestit/96-judith-kusel/11522-1232025-viesti-naisille

Silloin kun ei oo mitään sanottavaa, silloin mietitään. Liitty aiheeseen tai ei.

Työelämässä jouduin päivittäin niin paljon tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa ja myös vapaa-aikanakin paljon ihmisten joukossa menossa että nyt eläkkeellä ollessa olen suorastaan nauttinut kulkea yksin, myös matkoilla. Saa mennä juuri sinne minne haluaa ja kierrellä omaan tahtiinsa kohteessa paikkoja katselemassa. Parin päivän irtiotot kotipaikasta muutaman kerran vuodessa tehnyt vain hyvää ja vielä aion muutaman reissun tehdä jos vaan terveyttä riittää että saan rahat kasaan. Pieni eläke rajoittaa kun yksin kalliimpaa majoitukset. Jos enemmän kaipaan ihmisiä hetkeksi ympärilleni niin lähden vaikka risteilylle.