KA-lervo mullikelmi

Vuosi oli 1987 ja Lervo oli saanut Kajaanin urakoitsijalta täysin absurdin mutta rahakkaan toimeksiannon:
"Hae Saudi-Arabiasta 30 tonnia hienointa hiekotushiekkaa, kun täällä ei kuulemma pölyä tarpeeksi!"

“ILMAN MUUTA!” Lervo huusi ja pyyhki suutaan kinkkusiivuun.
Alla LBS111-tornivolvo, viinakaapissa Jallua ja hanskalokerossa Vinttikosken hiekkatestiä.

Ja mukaan lähti naapurin Terttu, kun Lervo oli "luvannut näyttää naiselle maailmaa ja Merkkiliikkeen nukkumahyllyn". Terttu, 62-vuotias leski, jolla oli asennetta ja syvä viha ruutukaavioita kohtaan, hyppäsi kyytiin villasukat jalassa ja Karpolla on asiaa -reppu selässä.

Ensimmäinen yö meni vielä leppoisasti. Terttu luki virsikirjaa, Lervo söi suolakurkkua paperilta ja tunnelma oli kuin sunnuntaiaamuna ilman vastuuta.

Mutta heti kun päästiin Puolan halki, alkoi Lervon pilli- ja parituspuheiden maraton:

"TÄÄ TIE ON KU NAISEN KOIPIVÄLI – MUTKAISTA MUT EI TARKOTUKSETONTA!"

"TERTTU! TIEDÄTTEKÖ MIKÄ ON SAMA SEKÄ PERÄVAUNUSSA ETTÄ MIELESSÄ? KÄTKETTY PAINE!"

"SAHARA ON KU SUOMALAINEN NAINEN – KUIVA JA ARVAAMATON, MUTTA JOS SAA KOSTEAKSI NIIN JUMALA TULEE KYLÄÄN!"

Terttu oli kärsivällinen... aluksi. Hän joi teetä, virkkasi ja pyysi, että "jospa nyt hetken ilman vulgaaria", mutta Lervo vastasi vain röyhtäisyllä ja lisäsi:
"TÄSSÄ AUTOSSA EI OLE SUODATTIMIA!"

Kun Antwerpen näkyi horisontissa ja radiosta soi Eruptionin I Can’t Stand the Rain, Terttu käänsi päätään hitaasti ja sanoi:
"NYT RIITTÄÄ. MÄ EN LÄHDE SAUDEIHIN ETTÄ JOUTUS KUULEMAAN MUNA-ANALOGIAA VUOROTTA."

Ja niin Terttu jäi Belgian bensa-asemalle, pyysi kartan ja nousi turistibussiin, joka oli menossa Luxemburgin villasukkanäyttelyyn.
Hän ei koskaan palannut Peijolaan – mutta postitti myöhemmin kortin, jossa luki: “LBS111 ei ollut pahin, vaan sen sisältö.”