Analyysi Persujen vaaliflopista

Tällä kertaa ei tullut jytkyä, tuli jymähdys. Miksi?

1. Kuntapolitiikka on tylsää.
Ei voi huutaa "rajat kiinni", kun pitäisi päättää, missä hoidetaan mummot ja mihin rakennetaan uusi päiväkoti. Sloganit ei lämmitä, jos katto vuotaa Kitinvaparissa.

2. Vastuun kirous.
Kun puolue istuu jo valtuustoissa ja aluehallituksissa, alkaa olla vaikea syyttää "eliittiä" – etenkin kun se eliitti alkaa näyttää omalta peilikuvalta.

3. Äänestäjät kaipasivat ratkaisijoita, ei mölyapinoita.
Sote- ja kouluongelmat eivät ratkea huutamalla. Tällä kertaa kansa halusi osaajia, ei pelkkiä otsikoita.

4. Mölinä peittää oman sotkun.
Kun puolueessa on tuomioita, kyseenalaisia someilmiöitä ja erikoisia rahavirtoja, kannattaa huutaa niin kovaa että kukaan ei kuule kysymyksiä. Nyt se taktiikka ei enää toiminut.

Yhteenveto:
Kun protestipuolue joutuu tekemään oikeita päätöksiä, se ei voi enää teeskennellä oppositiota. Ja kun meteli käy liian kovaksi, äänestäjä kääntyy hiljaisemman puoleen.