Haluan uskoa rakkauteen

Pitkä avioliitto päättyi vuonna 2023. Tämän jälkeen ehdin olla sinkkuna viime kesään, jonka jälkeen päätin kokeilla onneani Tinderissä.

Ajattelin etsiväni seuraa aluksi hauskanpitoon, jonka jälkeen totesin haluavani hengailla ja lopulta seurustella jonkin samanlaisen arvomaailman omaavan ihmisolennon kanssa.

Tulos on laiha. Kaksi ensimmäistä miestä olivat sitoutumiskammoisia pelimiehiä ja kolmas mies paljastui pahasti alkoholisoituneeksi ajan myötä. Annoin hänelle eilen kenkää viimeisen kerran, annettuani ensin monta mahdollisuutta korjata juomatottumuksiaan. Sain lähinnä tyhjiä lupauksia takaisin. Selvinpäin hänessä oli hienoja piirteitä, jonka takia katsoin asiaa muutaman kuukauden.

Kaiken tämän jälkeen haluan silti vielä uskoa, että jossain tuolla on samankaltainen kuin minä. Ihannemieheni käyttää alkoholia korkeintaan kohtuudella (itse käytän todella vähän) ja on sanojensa mittainen.

Minulla ei ole kovia ulkonäkökriteerejä miehen suhteen, vaan kerroksellisuus ja huumorintaju ovat mielestäni arvostettavia ominaisuuksia ihmisessä.

Itse olen itsenäinen ja sosiaalinen ihminen, joka osaa nauttia arjen pienistä iloista. Siitä, että pääsee joskus mökille, on puhdasta vaatetta ja katto pään päällä.

Tässä vaiheessa olen oppinut myös arvostamaan tiettyjä ominaisuuksia entisessä pitkäaikaisessa kumppanissa ja viimeksi tänään kiitin häntä lämpimistä muistoista, vaikka meitä ei oltu tarkoitettu harmaantumaan yhdessä.

En kuitenkaan kadu eroani, mutta elämä opettaa kiitollisuutta asioista, jotka ovat joskus olleet itsestäänselvyys.

Kaipa tämän selostuksen pointti on, että minulla on halu uskoa rakkauteen ja siihen, että elämä vielä kantaa. Uskotko sinä rakkauteen?

154

1203

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Noh, ihmiset uskovat myös joulupukkiin, jumalaan, pääsiäispupuun ja maailmanrauhaan siksi että haluavat uskoa. Mutta ei se usko luo tyhjästä olevaksi sellaista mitä ei ole.

      • Tulkitsenko oikein, eli oletko siis sitä mieltä, että rakkautta ei ole olemassa?


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Tulkitsenko oikein, eli oletko siis sitä mieltä, että rakkautta ei ole olemassa?

        No se on joltain osin määrittelykysymys, mutta pääosin se mitä ihmiset kutsuvat rakkaudeksi on mielestäni kudelma biologisperusteista himoa ja harhaisia kuvitelmia siitä että oma mielikuvitus on jotenkin kahdenvälistä.


      • scrg kirjoitti:

        No se on joltain osin määrittelykysymys, mutta pääosin se mitä ihmiset kutsuvat rakkaudeksi on mielestäni kudelma biologisperusteista himoa ja harhaisia kuvitelmia siitä että oma mielikuvitus on jotenkin kahdenvälistä.

        Jostain syystä tuli tämä kappale mieleen. Erityisesti kappaleen sanoitus: "Hänen lapsenuskostaan joku sanoo se on harhaa, olkoon, mutta muuten ei täällä jaksaisikaan.."

        Kaija Koo / Seinäruusu

        https://youtu.be/3LdHg1XRHo8?si=wSkx7KtxEEsZzQcY


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Jostain syystä tuli tämä kappale mieleen. Erityisesti kappaleen sanoitus: "Hänen lapsenuskostaan joku sanoo se on harhaa, olkoon, mutta muuten ei täällä jaksaisikaan.."

        Kaija Koo / Seinäruusu

        https://youtu.be/3LdHg1XRHo8?si=wSkx7KtxEEsZzQcY

        Siinähän sitä on lyriikoissa selitetty. Lähtökohtana se, että pitää jaksaa. Ja sitten kehitetään joku syy sille, että jaksaisi. Vaikkapa se rakkaus, jota odottaa, josta haaveilla tai joka vaikka tulla tupsahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Se kaiken voittaa ja jopa kaiken kärsii.


      • scrg kirjoitti:

        Siinähän sitä on lyriikoissa selitetty. Lähtökohtana se, että pitää jaksaa. Ja sitten kehitetään joku syy sille, että jaksaisi. Vaikkapa se rakkaus, jota odottaa, josta haaveilla tai joka vaikka tulla tupsahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Se kaiken voittaa ja jopa kaiken kärsii.

        Juu, ymmärsin pointtisi. Kaikilla meillä pitää olla syy jaksaa huomiseen. Joillakin se on rakkaus, joillakin jokin muu asia, johon haluaa uskoa.


    • Rakkautta on kaikkialla.

      Ehkä miehiä on vaikeampi rakastaa.
      Nainen on luonnostaan rakastettava.

      • Hyvin tiivistetty, vaikka en ole rakastanut naista sillä tavalla.


    • Anonyymi

      Uskon toki, tai oikeastaan tiedän oikeaa rakkautta olevan olemassa. Se, että onko se sitten sellaista vaaleanpunaista hattarahöttöä, jota populäärikulttuuri tyrkyttää, on eri kysymys. Enkä nyt väitä aloittajan väittäneen, että olisi. Kunpahan nyt vain ilmaisen omia ajatuksiani. Eli siis juu, uskon rakkauteen ja olen myös parantumaton romantikko. Mä kuitenkin koen, että valtaosa nykyhetken ihmisistä on tuon vaaleanpunaisen hattarahötön "pilaamia", etsivät täydellisyyttä, eivätkä oikein kestä rakkauteen väistämättä liittyviä tummempiakin sävyjä ja vaikeita hetkiä. Nykyihmisen elämä on pohjimmiltaan niin helppoa, että meidän ei ole mikään pakko panostaa ihmissuhteisiin ja päästä siihen tilanteeseen, että kukaan ihminen olisi meille aidosti tärkeä. Tilanne oli kovin eri silloin, kun ne ihmiset, joita sinulla oli, olivat kaikki mitä sinulla oli ja sen ulkopuolella oli hyvinkin julma ja raaka maailma.

      • Niin, jotenkin sitä järkeilee, että alun pitäisi olla hieman helpompi ihmissuhteissa kuin vaikkapa tämä viimeisin kokemukseni oli.

        Helppoa ihmissuhdetta en noin yleisesti kuitenkaan ole etsimässä, vaan myötä- ja vastamäkeä.

        Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat noilla nykyihmisen epärealistisilla odotuksilla.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Niin, jotenkin sitä järkeilee, että alun pitäisi olla hieman helpompi ihmissuhteissa kuin vaikkapa tämä viimeisin kokemukseni oli.

        Helppoa ihmissuhdetta en noin yleisesti kuitenkaan ole etsimässä, vaan myötä- ja vastamäkeä.

        Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat noilla nykyihmisen epärealistisilla odotuksilla.

        Kuten totesin, niin en tarkottanut sanoillani erityisesti sinua. Ihmissuhteet ovat parhaimmillaankin toisinaan hyvin haastavia. Niissä tulee väistämättä eteen myös hetkiä, joissa pysytään yhdessä, jos pysytään, pelkän päätöksen ja toivottavasti toisistaan välittämisen voimalla. Eikä tämä koske pelkkiä parisuhteita, vaan myös ystävyyssuhteita ja sukulaisuussuhteitakin. Tämä e ei tietenkään tarkoita, että hyvä ihmissuhde voisi olla jatkuvasti haastava. Vaikka olisi hankalaakin, niin kokonaisuuden pitää kuitenkin olla positiivisen puolella.

        Henkilökohtaisesti voin todeta, että minä en olisi katsonut yhtään alkua pidemmälle esimerkiksi mainitsemaasi alkoholiongelmaa. Se on minulle yksinkertaisesti liian iso ongelma, jotta haluaisin sitä elämääni. Ja siis jos jo alku on tervanjuontia, niin harvemmin se siitä ajan kanssa paremmaksi muuttuu.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Niin, jotenkin sitä järkeilee, että alun pitäisi olla hieman helpompi ihmissuhteissa kuin vaikkapa tämä viimeisin kokemukseni oli.

        Helppoa ihmissuhdetta en noin yleisesti kuitenkaan ole etsimässä, vaan myötä- ja vastamäkeä.

        Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat noilla nykyihmisen epärealistisilla odotuksilla.

        alussa se pitäisi olla täydelistä, siitä se vaan laimenee ja menee huonommaksi, ja ongelmia tulee
        jos alussa on vaikeaa, ei hyvä, unohda. älä tuhlaa aikaasi.

        jollei sitten ole vaikka joku varattu henkilö kysessä joka eroaa ja kaikki hyvin sen jäklnen, alussa vaikeuksia mutta muuten ok.
        se henkilö pitää olla ok alusta asti ja sen seurassa pitää olla hyvä olla ja tuntua turvalliselta


      • Anonyymi kirjoitti:

        alussa se pitäisi olla täydelistä, siitä se vaan laimenee ja menee huonommaksi, ja ongelmia tulee
        jos alussa on vaikeaa, ei hyvä, unohda. älä tuhlaa aikaasi.

        jollei sitten ole vaikka joku varattu henkilö kysessä joka eroaa ja kaikki hyvin sen jäklnen, alussa vaikeuksia mutta muuten ok.
        se henkilö pitää olla ok alusta asti ja sen seurassa pitää olla hyvä olla ja tuntua turvalliselta

        Juuri tämä, seurassa täytyy tuntua turvalliselta ja lupauksista täytyy noin lähtökohtaisesti pitää kiinni, että luottamus ei ota runtua heti kättelyssä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kuten totesin, niin en tarkottanut sanoillani erityisesti sinua. Ihmissuhteet ovat parhaimmillaankin toisinaan hyvin haastavia. Niissä tulee väistämättä eteen myös hetkiä, joissa pysytään yhdessä, jos pysytään, pelkän päätöksen ja toivottavasti toisistaan välittämisen voimalla. Eikä tämä koske pelkkiä parisuhteita, vaan myös ystävyyssuhteita ja sukulaisuussuhteitakin. Tämä e ei tietenkään tarkoita, että hyvä ihmissuhde voisi olla jatkuvasti haastava. Vaikka olisi hankalaakin, niin kokonaisuuden pitää kuitenkin olla positiivisen puolella.

        Henkilökohtaisesti voin todeta, että minä en olisi katsonut yhtään alkua pidemmälle esimerkiksi mainitsemaasi alkoholiongelmaa. Se on minulle yksinkertaisesti liian iso ongelma, jotta haluaisin sitä elämääni. Ja siis jos jo alku on tervanjuontia, niin harvemmin se siitä ajan kanssa paremmaksi muuttuu.

        Juu, ymmärsin, että et tarkoittanut erityisesti minua. Olen aika avarakatseinen ja haluan ymmärtää syitä esimerkiksi alkoholiongelmalle, se ei tarkoita, että hyväksyisin sen.

        Joskus ongelman juurisyy voi olla yksinkertaisesti ratkaistavissa, jos toisella ei ole vaikkapa ollut tunneturvallista ympäristöä ilmaista omia tunteitaan. Yritin omalta osaltani luoda sellaisen, mutta aina näistä jotain oppii kuitenkin.

        Eilen huomasin, että minua ärsytti kaupassa kaikki tyypit, jotka ostivat alkoholia. Haava on ilmeisesti niin tuore vielä, koska kaikkea kun käyttää kohtuudella, niin se ei tuo ongelmia myöskään ihmissuhteisiin. Olivatpa ne parisuhteita tai ystävyyssuhteita.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Juu, ymmärsin, että et tarkoittanut erityisesti minua. Olen aika avarakatseinen ja haluan ymmärtää syitä esimerkiksi alkoholiongelmalle, se ei tarkoita, että hyväksyisin sen.

        Joskus ongelman juurisyy voi olla yksinkertaisesti ratkaistavissa, jos toisella ei ole vaikkapa ollut tunneturvallista ympäristöä ilmaista omia tunteitaan. Yritin omalta osaltani luoda sellaisen, mutta aina näistä jotain oppii kuitenkin.

        Eilen huomasin, että minua ärsytti kaupassa kaikki tyypit, jotka ostivat alkoholia. Haava on ilmeisesti niin tuore vielä, koska kaikkea kun käyttää kohtuudella, niin se ei tuo ongelmia myöskään ihmissuhteisiin. Olivatpa ne parisuhteita tai ystävyyssuhteita.

        Tämä menee nyt aloituksen aiheen viereen, mutta ehkä se ei haittaa.

        Juu. Itselläni kysymys ei ole niinkään ymmärtämyksen puutteesta tuon alkoholiongelman kanssa. Mä en vain halua sitä niin lähelle kuin parisuhteeseen kanssani. Mulla on sukulaisia ja tuttavia ja joku ihan ystäväksikin laskemani, joka kamppailee alkoholinkäyttönsä kanssa, eikä tuo sinällään häiritse minua. Mä olen sanonut kantani ja mielipiteeni, mutta myös sen etteivät he silti ole ihmisinä minusta sen huonompia. Ystäväni kuitenkin tietää rajani ja ne on vedetty. Hän tietää, että kun hän juo, niin mä en jaksa sitä katsella enkä kuunnella. Hän tietää, että multa on turha yrittää lainata rahaa tmv. Jos ruokaan ei rahat riitä, niin voin ruokkia toisinaan, mutta rahaa multa ei tipu. Mä olen sopivasti ulkoistanut itseni kaikkien niiden tuntemieni elämästä, joilla tuo ongelma on, mutta parisuhteessa se olisi hyvin vaikeaa. Tai niin minä sen koen. En mä halua sellaista parisuhdetta, jossa aina tasaisen epätasaisesti ulkoistaisin itseni kumppanini elämästä, että katellaan sitten kun juomiset on taas juotu.

        Itse en enää usko yhdenkään alkoholiongelmaisen yhteenkään selitykseen juomisensa syistä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi olla olemassa. Minä en vain niihin enää usko. Minä en usko, että kukaan muu kuin ryyppäävä itse pystyy niille asioille mitään tekemään ja tämän ovat kyllä kaikki ne tuntemani, jotka ovat juomisensa kuriin saaneet ja aikalailla kaikimki nekin, jotka eivät ole saaneet.

        Itseänikin on ehkä joskus satunnaisesti ärsyttänyt alkoholia ostavat. Nykyisen kantani asiaan omaksuttuani tuo on kuitenkin loppunut. Nykyään mua ärsyttää vain noiden tuntemieni henkilöiden ostot ja nekin varsin rajoitetusti. Mua ärsyttää lähibnä vain silloin, kun tajuan vaikkapa suunnitelmiini tulevan muutoksia sen takia. Mä kun en tpsiaan enää usko yhteenkään " mä nyt juon vain nämä, eikä se vaikuta siihen juttuun" jne.. riittävän kyyninen suhtsuruminen on pelastanut minut vitutukselta, mutta ei se varmasti kaikille toimi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        alussa se pitäisi olla täydelistä, siitä se vaan laimenee ja menee huonommaksi, ja ongelmia tulee
        jos alussa on vaikeaa, ei hyvä, unohda. älä tuhlaa aikaasi.

        jollei sitten ole vaikka joku varattu henkilö kysessä joka eroaa ja kaikki hyvin sen jäklnen, alussa vaikeuksia mutta muuten ok.
        se henkilö pitää olla ok alusta asti ja sen seurassa pitää olla hyvä olla ja tuntua turvalliselta

        Tuokin on vähän kaksipiippuinen juttu. Itse en usko täydellisyyden olevan mahdollista. Jokaisessa meissä on jotakin vikaa. Jos siis ajattelisin, että alussa pitää olla täydellistä, niin voisin suosiosta todeta kaikkien ihmissuhteiden olevan tuomittu epäonnistumaan. Minusta epätäydellisyys pitää ensiksi hyväksyä ja vasta sitten on mitään mahdollisuuksia. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä. Kaikella ei kuitenkaan ole väliä.

        Lisäksi täytyy todeta, että itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen, että "siitä se vaan laimenee ja menee huonommaksi, ja ongelmia tulee ...". Mä en itse ole pitkässäkään parisuhteessa törmännyt tuohon laimenemiseen ja huonommaksi menemiseen. Itselläni aika ja yhdessä koettu muuttaa ihmissuhteen vahvemmaksi ja välittämisen vahvemmaksi. Ymmärrän silti, että ei se läheskään kaikilla näin mene.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä menee nyt aloituksen aiheen viereen, mutta ehkä se ei haittaa.

        Juu. Itselläni kysymys ei ole niinkään ymmärtämyksen puutteesta tuon alkoholiongelman kanssa. Mä en vain halua sitä niin lähelle kuin parisuhteeseen kanssani. Mulla on sukulaisia ja tuttavia ja joku ihan ystäväksikin laskemani, joka kamppailee alkoholinkäyttönsä kanssa, eikä tuo sinällään häiritse minua. Mä olen sanonut kantani ja mielipiteeni, mutta myös sen etteivät he silti ole ihmisinä minusta sen huonompia. Ystäväni kuitenkin tietää rajani ja ne on vedetty. Hän tietää, että kun hän juo, niin mä en jaksa sitä katsella enkä kuunnella. Hän tietää, että multa on turha yrittää lainata rahaa tmv. Jos ruokaan ei rahat riitä, niin voin ruokkia toisinaan, mutta rahaa multa ei tipu. Mä olen sopivasti ulkoistanut itseni kaikkien niiden tuntemieni elämästä, joilla tuo ongelma on, mutta parisuhteessa se olisi hyvin vaikeaa. Tai niin minä sen koen. En mä halua sellaista parisuhdetta, jossa aina tasaisen epätasaisesti ulkoistaisin itseni kumppanini elämästä, että katellaan sitten kun juomiset on taas juotu.

        Itse en enää usko yhdenkään alkoholiongelmaisen yhteenkään selitykseen juomisensa syistä. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö niitä voisi olla olemassa. Minä en vain niihin enää usko. Minä en usko, että kukaan muu kuin ryyppäävä itse pystyy niille asioille mitään tekemään ja tämän ovat kyllä kaikki ne tuntemani, jotka ovat juomisensa kuriin saaneet ja aikalailla kaikimki nekin, jotka eivät ole saaneet.

        Itseänikin on ehkä joskus satunnaisesti ärsyttänyt alkoholia ostavat. Nykyisen kantani asiaan omaksuttuani tuo on kuitenkin loppunut. Nykyään mua ärsyttää vain noiden tuntemieni henkilöiden ostot ja nekin varsin rajoitetusti. Mua ärsyttää lähibnä vain silloin, kun tajuan vaikkapa suunnitelmiini tulevan muutoksia sen takia. Mä kun en tpsiaan enää usko yhteenkään " mä nyt juon vain nämä, eikä se vaikuta siihen juttuun" jne.. riittävän kyyninen suhtsuruminen on pelastanut minut vitutukselta, mutta ei se varmasti kaikille toimi.

        Joo, jos alkoholisti tarttuu pulloon, niin se yleensä tarkoittaa sitä, että hän ei pysty lopettamaan kuin ties milloin ja menee kaikki suunnitelmat uusiksi sen takia.

        Tavallaan ei pysty luottamaan yhtään siihen mitä huominen tai vaikkapa ensi viikko tuo tullessaan, jos hänellä sattuu tulemaan jokin ongelma, joka laukaisee juomisen. Tuon koin itsekin liian raskaaksi, kun kaikki lupaukset on tehty rikottavaksi.

        Kaikista pahinta on se, että joistakin ihmisistä kuoriutuu aivan järkyttäviä eläimiä humalassa (tarkoitan yleisesti) niin ei koskaan tiedä mitä sieltä suusta tipahtaa pihalle ja näin ollen en itsekään haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen känniläisen kanssa.

        Joillekin se juominen on ongelma, mutta enemmän se on lähipiirille ongelma, ei välttämättä se juominen, vaan mitä se tuo mukanaan. Lisäksi kaikki se holtittomuus mitä siihen voi liittyä.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Joo, jos alkoholisti tarttuu pulloon, niin se yleensä tarkoittaa sitä, että hän ei pysty lopettamaan kuin ties milloin ja menee kaikki suunnitelmat uusiksi sen takia.

        Tavallaan ei pysty luottamaan yhtään siihen mitä huominen tai vaikkapa ensi viikko tuo tullessaan, jos hänellä sattuu tulemaan jokin ongelma, joka laukaisee juomisen. Tuon koin itsekin liian raskaaksi, kun kaikki lupaukset on tehty rikottavaksi.

        Kaikista pahinta on se, että joistakin ihmisistä kuoriutuu aivan järkyttäviä eläimiä humalassa (tarkoitan yleisesti) niin ei koskaan tiedä mitä sieltä suusta tipahtaa pihalle ja näin ollen en itsekään haluaisi olla missään tekemisissä sellaisen känniläisen kanssa.

        Joillekin se juominen on ongelma, mutta enemmän se on lähipiirille ongelma, ei välttämättä se juominen, vaan mitä se tuo mukanaan. Lisäksi kaikki se holtittomuus mitä siihen voi liittyä.

        Tuohan se juuri on ja se, että tuon tajuaa ja myöntäö ja tavallaan hyväksyykin on välttämätöntä, jos aikoo selvitä ihmissuhteessa alkoholiongelmaiseen. Kuten sanottua, niin itse en sitä parisuhteessa sietäisi. Se on mulle liikaa, sillä parisuhteessa koen tarvitsevani paremman luottamuksen.

        Itse olen oppinut sen, että suurimmat ongelmat ovat silloin, kun se ongelmakäyttäjä ei (vielä?) itsekään täysin myönnä sitä ongelmaansa. Silloin kun vielä esitetään, että ongelmaa ei ole ja voin koska vain lopettaa ja tämä on hallinnassani ja syynä on se tämä ja tuo ja muut vain ovat ilkeitä ja ylireagoivat jne. Yleensä kun ihminen itse hyväksyy sen tilanteensa, niin on helpompaa käydä se keskustelu, että en halua olla kanssasi tekemisissä, kun juot.

        Paitsi, että tähän liittyy tuo luottamujsen puute, niin tähän liittyy myös huoli, jonka toisesta välittäminen tuo vaistämättä mukanaan. Itselläni se sopiva ulkoistaminen liittyy myös tuohon. En halua olla niin lähellä, että joutuisin miettimään toisen tekemisiä, tulemisia ja menemisiä. Mä en halua olka tietoinen vaikka nyt siitä, että okei se ei ole ollut kolmeen päivään kotona. Varmasti jossain kohtaa näistäkin yksilöistä herää huoli, jos katoavat epänormaalin pitkäksi ajaksi kartalta, mutta kyse ei ole kuluttavasta, jatkuvasta huolesta. Enemmänkin niin, että kun toisesta välittää, niin pitää osata myös päästää irti. Aikuinen ihminen tekee miten hän itse tahtoo.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Juuri tämä, seurassa täytyy tuntua turvalliselta ja lupauksista täytyy noin lähtökohtaisesti pitää kiinni, että luottamus ei ota runtua heti kättelyssä.

        luottamus on vaikea juttu kun moni osaa niin taitavasti puhua soopaa, miten niihin voit luottaa että se on totta mitä se sanoo, ne selviää vasta pitkän ajan kuluessa, jos sittenkään

        mutta se millaiselta sinusta tuntuu toisen seurassa, kun olet avoin ja tunnustelet, aistit jotain mitä ei näy päällepäin. jätä sen puheet omaan arvoonsa ja tunnustele itseäsi että miten itse reagoit toisen seuraan, voit toki olla kiihtynyt ja muuta, se voi sekoittaa tuntemuksiasi, mutta löytyykö sieltä omista tunteistasi se luottamuksen ja turvallisuuden tunne, ne on tärkeitä

        esim. koirat tietää ihmisestä mitä se tuntee ja ajattelee, joistain ihmisistä koira pitää ja toisia vierastaa, ja joitain se haukkuu kuola suusta lentäen, siltä koiralta voisi ottaa oppia paljonkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuokin on vähän kaksipiippuinen juttu. Itse en usko täydellisyyden olevan mahdollista. Jokaisessa meissä on jotakin vikaa. Jos siis ajattelisin, että alussa pitää olla täydellistä, niin voisin suosiosta todeta kaikkien ihmissuhteiden olevan tuomittu epäonnistumaan. Minusta epätäydellisyys pitää ensiksi hyväksyä ja vasta sitten on mitään mahdollisuuksia. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä. Kaikella ei kuitenkaan ole väliä.

        Lisäksi täytyy todeta, että itse en ole koskaan törmännyt tuollaiseen, että "siitä se vaan laimenee ja menee huonommaksi, ja ongelmia tulee ...". Mä en itse ole pitkässäkään parisuhteessa törmännyt tuohon laimenemiseen ja huonommaksi menemiseen. Itselläni aika ja yhdessä koettu muuttaa ihmissuhteen vahvemmaksi ja välittämisen vahvemmaksi. Ymmärrän silti, että ei se läheskään kaikilla näin mene.

        no miksi sitten erosit jos oli niin hienoa loppuun asti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        luottamus on vaikea juttu kun moni osaa niin taitavasti puhua soopaa, miten niihin voit luottaa että se on totta mitä se sanoo, ne selviää vasta pitkän ajan kuluessa, jos sittenkään

        mutta se millaiselta sinusta tuntuu toisen seurassa, kun olet avoin ja tunnustelet, aistit jotain mitä ei näy päällepäin. jätä sen puheet omaan arvoonsa ja tunnustele itseäsi että miten itse reagoit toisen seuraan, voit toki olla kiihtynyt ja muuta, se voi sekoittaa tuntemuksiasi, mutta löytyykö sieltä omista tunteistasi se luottamuksen ja turvallisuuden tunne, ne on tärkeitä

        esim. koirat tietää ihmisestä mitä se tuntee ja ajattelee, joistain ihmisistä koira pitää ja toisia vierastaa, ja joitain se haukkuu kuola suusta lentäen, siltä koiralta voisi ottaa oppia paljonkin

        Koirat on kyllä fiksuja eläimiä vaistojensa kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        no miksi sitten erosit jos oli niin hienoa loppuun asti.

        Koska ihmissuhteissa on toisinaan ihan oikeitakin ongelmia. Sellaisiakin, jotka ovat olleet olemassa alusta saakka, eikä niitä yhteisestä yrittämisestä huolimatta saada ratkottua. Rakkaus jne. ei vain aina riitä yhtään mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska ihmissuhteissa on toisinaan ihan oikeitakin ongelmia. Sellaisiakin, jotka ovat olleet olemassa alusta saakka, eikä niitä yhteisestä yrittämisestä huolimatta saada ratkottua. Rakkaus jne. ei vain aina riitä yhtään mihinkään.

        sinä itse olit se ongelma siinä suhteessa....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        sinä itse olit se ongelma siinä suhteessa....

        Siitähän sinulla taas ei ole yhtään mitään tietoa. Noin yleisesti ottaen asiat ovat ne ongelmat, eivät ihmiset itse.


    • Anonyymi

      Sinulla on vielä tunteita entistä puolisoa kohtaan, mikä kertoo mielestäni vain siitä että olet hieno ihminen. Mukavia muistoja jotka tupsahtavat muistoihin hetkittäin.

      Hankalahan on miehenä tai naisena olla sellainen joka voisi pyyhkiä kaikki muistot, uuden ehdokkaan kun on oltava aina jotenkin verrattavissa vanhaan?

      Mjoo, itseltäbi meni monta vuotta "itkiessä ja käsitellessä eroa, sekoillessa kunnes joku pysäytti". Sielullista mollivoittoa, joka heijastui kyllä sitoutumiskammona.

      Nyt elämä on aika helppoa, en halua tutustua tällä hetkellä kehenkään uuteen kun vanhatkin tapaukset ovat olleet ymmärryksen ulkopuolella:)

      Pieni..tai eihän enää ole mitenkään pieni mutta nuori tytär pitää kyllä iskän oikealla uomalla ja polulla. Tuskin enää elämässä rakastun, se tulee vain hyväksyä koska oikeastaan elämäni on jo rakkautta täynnä. Se tulee vain tunnistaa.

      AV

      • Kyllä minä välitän lasteni isästä ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Kyse ei kuitenkaan ole romanttisista tunteista.

        Hyvä, että tutkit tunteitasi ja tunnistit itsestäsi tuossa hetkessä sitoutumiskammon syyn.

        Haluan itsekin käsitellä nyt tämän viimeisen eron ennen kuin menen eteenpäin. Ajattelen niin, että en halua kantaa painolastia mahdolliseen uuteen suhteeseen.

        Aika näyttää rakastuuko sitä enää ja onhan sitä onneksi lapset, joiden kanssa voi vaalia hyviä välejä, kuten itsekin teet.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Kyllä minä välitän lasteni isästä ja haluan hänelle pelkkää hyvää. Kyse ei kuitenkaan ole romanttisista tunteista.

        Hyvä, että tutkit tunteitasi ja tunnistit itsestäsi tuossa hetkessä sitoutumiskammon syyn.

        Haluan itsekin käsitellä nyt tämän viimeisen eron ennen kuin menen eteenpäin. Ajattelen niin, että en halua kantaa painolastia mahdolliseen uuteen suhteeseen.

        Aika näyttää rakastuuko sitä enää ja onhan sitä onneksi lapset, joiden kanssa voi vaalia hyviä välejä, kuten itsekin teet.

        Miellän lapset rakkauden hedelmiksi:)
        Rakkaus voi muuttaa muotoaan, mutta lapset säilyvät.
        Periaatteessahan omat vanhemmat ja omat lapset ovat tärkeämpiä mitä se oma puoliso, puolisoita voi vaihtaa mutta...vaihdappa omat vanhemmat tai lapset:)

        AV


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miellän lapset rakkauden hedelmiksi:)
        Rakkaus voi muuttaa muotoaan, mutta lapset säilyvät.
        Periaatteessahan omat vanhemmat ja omat lapset ovat tärkeämpiä mitä se oma puoliso, puolisoita voi vaihtaa mutta...vaihdappa omat vanhemmat tai lapset:)

        AV

        Tuo juuri tekee rakkauden mahdottomaksi. Puolisot ja parisihteet on ihmisille vain vaihtokaupan arvoisia. Sitten uskotaan yhteen siihen asti, kunnes löytää paremmat kaupat.


    • Anonyymi

      No jaa, pakkohan piiloromantikon on jossain määrin uskoa johonkin sentapaisen mahdollisuuteen 🤔 tai no, on kai helpompi sanoa ettei se täysin mahdotontakaan ole 😂.

    • Anonyymi

      Uskon kyllä rakkauteen ja sydämessäni olenkin toivoton romantikko. Raksstan on onnellisia loppuja ja kauniita rakkaustarinoita. En silti ehkä usko rakkauteen enää omalla kohdallani. Olen ollut jo pitkään yksin enkä näe sitä enää tapahtuvaksi minulle. Näinkin on hyvä. Minulla on elämässä paljon muuta, vaikka ei romanttista rakkautta muulla voi korvata, mutta en anna sen haitata muuta elämää.

      • Näinpä. Itsekin ajattelin täyttää elämäni nyt asioilla, jotka tuottavat hyvää mieltä. Nauttia siitä, että on lapset, ystäviä ja töitä.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Näinpä. Itsekin ajattelin täyttää elämäni nyt asioilla, jotka tuottavat hyvää mieltä. Nauttia siitä, että on lapset, ystäviä ja töitä.

        Juuri noin. Elämää ei voi elää jatkuvasti surkutellen sitä, mitä kaikkea elämästä puuttuu vaan kannattaa keskittyä siihen, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa elämässä on. En sano, etteikö kunppania saisi kaivata, onhan se ihan inhimillinen toive ja tarve, mutta elämä menee ohi, jos koko ajan keskittyy puutteisiin eikä positiivisiin asioihin.

        Minulla on paljon hyvää elämässäni, josta iloitsen ja olen kiitollinen. Minulla on lapsi ja muuta perhettä, ystäviä, harrastuksia, mieluisa ja haastava työ, oma koti, terveyttä (vaikkakin pientä uupumusta välillä), harrastuksia.. Olen kiitollinen myös siitä, että saan elää turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä, on helppo päästä luontoon, rannalle, mutta tarvittaessa myös kaupungin vilinään.. Tuossa on huikean paljon kiitollisuuden aiheita.

        En toki laittaisi pahakseni, jos kohtaisin miehen, joka osuisi sinne sydämen oikeaan sopukkaan, mutta en elä sitä odotellen.

        Aletheias


      • Anonyymi kirjoitti:

        Juuri noin. Elämää ei voi elää jatkuvasti surkutellen sitä, mitä kaikkea elämästä puuttuu vaan kannattaa keskittyä siihen, mitä kaikkea hyvää ja ihanaa elämässä on. En sano, etteikö kunppania saisi kaivata, onhan se ihan inhimillinen toive ja tarve, mutta elämä menee ohi, jos koko ajan keskittyy puutteisiin eikä positiivisiin asioihin.

        Minulla on paljon hyvää elämässäni, josta iloitsen ja olen kiitollinen. Minulla on lapsi ja muuta perhettä, ystäviä, harrastuksia, mieluisa ja haastava työ, oma koti, terveyttä (vaikkakin pientä uupumusta välillä), harrastuksia.. Olen kiitollinen myös siitä, että saan elää turvallisessa ja rauhallisessa ympäristössä, on helppo päästä luontoon, rannalle, mutta tarvittaessa myös kaupungin vilinään.. Tuossa on huikean paljon kiitollisuuden aiheita.

        En toki laittaisi pahakseni, jos kohtaisin miehen, joka osuisi sinne sydämen oikeaan sopukkaan, mutta en elä sitä odotellen.

        Aletheias

        Niinpä. Elämä menee hukkaan, jos aina vain odottaa eikä elä ollenkaan.


    • Anonyymi

      Kaksi täysin erillistä asiaa ihmiselämässä joku seksi ja rakkaus.

      • Anonyymi

        Niinhän ne ovat. Minä koen, että monelle tuota sekaannusta aiheuttaa se, että rakastaminen ja rakastuminen ovat samasta kantasanasta, vaikka tarkoittavat aivan eri asioita. Valtaosa tuntuu ajattelevan aina rakastumista, kun puhutaan rakkaudesta ja rakastamisestakin.


      • Niin on.


    • Anonyymi

      Rakkautesi palstaa kohtaan on tärkeintä.

      • Höpsistä. En käy täällä edes päivittäin.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Höpsistä. En käy täällä edes päivittäin.


    • "Uskotko sinä rakkauteen?"

      Parisuhteessa rakkaus on kiertoilmaisu vaihtokaupalle. Kukaan ei jää sellaiseen suhteeseen jossa kokoajan joutuu antamaan paljon kaikkea sellaista mitä kumppani haluaa, mutta saa häneltä vain pikkuriikkisen tai ei lainkaan haluamaansa.

      • Anonyymi

        Kyllä se varmasti on monien kohdalla noin. Sinun kohdallasi en ainakaan epäile yhtään, etteikö noin olisi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se varmasti on monien kohdalla noin. Sinun kohdallasi en ainakaan epäile yhtään, etteikö noin olisi.

        Se on universaali totuus - jota aivan kaikenlaiset tai aivan kaikenikäiset ihmiset eivät tunnusta itselleen.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Se on universaali totuus - jota aivan kaikenlaiset tai aivan kaikenikäiset ihmiset eivät tunnusta itselleen.

        Se ei ole universaali totuus. Vaikka on toki ihan ymmärrettävää, että rakastamiseen kykenemätön haluaa uskoa sen olevan universaali totuus. Olisihan se kauheaa, jos myöntäisit itsellesi olevasi poikkeava. Helpompaa elää noin, että et tunnusta, edes itsellesi.


      • Niin, onko koko elämä oikeastaan vaihtokauppaa?


    • Anonyymi

      Uskon minä rakkauteen.

      Mutta että sitä käyttäisi saavuttaakseen jotain mitä puuttuu, niin... En. Kaikki sellainen tärkeä on jo olemassa, ilman sitä (romanttista?) rakkauttakin.

      xLiner

      • Juu, pitää olla ensin yksin onnellinen ennen kuin voi tehdä toisen onnelliseksi, jos niikseen tulee.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Juu, pitää olla ensin yksin onnellinen ennen kuin voi tehdä toisen onnelliseksi, jos niikseen tulee.

        Olis aika raskas risti, jos pitäisi tehdä toinen onnelliseksi. Onnellisuuden täytyy löytyä jokaisesta itsestä mun mielestäni. Toki hyvää mieltä ja hyvää oloa voi jakaa toisille. Mutta kaikilla pitäisi olla sellainen perusta kunnossa, ettei heilu tuuliviirinä muiden fiilisten mukaan.

        Ehkä tarkeämpää onkin ymmärrys siitä että saa rakastaa, kuin se että itse kerjää rakkautta.

        xLiner


    • Anonyymi

      kun kaiken pitäisi olettaa olevan valhetta ellei itse sitä todeksi käytännössä totea.
      F=ma, valhetta ei pidä paikkkaansa.

      • Optimisti ajattelee varmaankin toisinpäin? Asiat ovat totta, kunnes toisin todistetaan?


    • Järkyttävin rakkauden tunnustus jonka olen joutunut kuulemaan, hieman eri muodoissaan:

      A: "Rakastan sinua niin paljon, että haluan lapsen kanssasi".
      B: "Rakastan sinua niin kovasti, että haluan lapsen kanssasi".
      C: "Rakastan sinua niin, että haluan lapsen kanssasi"

      Eli, kun nainen tekee miehen eteen niinkin paljon, että kertoo rakastavansa miestä, niin miehen olisi vastattava siihen pikkuisella jutulla, ryhtymällä naisen lapsen isäksi.

      • Anonyymi

        Jaa. Sanovat tuota miehetkin ja niin päin se on oikeasti vielä hirveämpi, jos se ajattelee kuten sen avasit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jaa. Sanovat tuota miehetkin ja niin päin se on oikeasti vielä hirveämpi, jos se ajattelee kuten sen avasit.

        Se on huono, järjetön, paha, itsekäs, kylmä vaihtokauppa kumpaankin suuntaan mutta erittäin paljon hirveämpi miehelle, sillä mies ei halua isäksi siten kuin vauvakuumeinen nainen haluaa äidiksi.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Se on huono, järjetön, paha, itsekäs, kylmä vaihtokauppa kumpaankin suuntaan mutta erittäin paljon hirveämpi miehelle, sillä mies ei halua isäksi siten kuin vauvakuumeinen nainen haluaa äidiksi.

        Ja vähemmän kamakaako sinusta on se, ettö vauvakuumeinen mies haluaa isäksi? Se mies ei edes itse kanna sitä lasta. Se mies voi koska vaan, myös lapsen alulle saattamusen jälkeen todeta, että enpäs haluakaan ja vain kävellä pois. Se mies ei itse joudu imettämään sitä lasta. Se mies itse ei joudu sen hormonimyrskyn kohteeksi. Mies selviää koska vain mahdollisesta mielenmuutoksestaan pelkällä rahalla. Kyllä tuo tilanne on äärimmäisen paljon "huono, järjetön, paha, itsekäs, kylmä vaihtokauppa" siihenbsuuntaan, että vauvakuumeinen mies vinkuu äitiä lapselleen.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Se on huono, järjetön, paha, itsekäs, kylmä vaihtokauppa kumpaankin suuntaan mutta erittäin paljon hirveämpi miehelle, sillä mies ei halua isäksi siten kuin vauvakuumeinen nainen haluaa äidiksi.

        Ja usko pois, miehet kärsivät vauvakuumeesta yhtälailla. Nähty on monet kerrat ja näin vela naisen näkökulmasta tuo on kamalaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja usko pois, miehet kärsivät vauvakuumeesta yhtälailla. Nähty on monet kerrat ja näin vela naisen näkökulmasta tuo on kamalaa.

        Mikä siinä on kamalaa. Mitä se sulta pois on? Mulla itellä on ollu pitkä vauvakuume, mutta kun täytin 50 se oli yllättäen pois. Nyt mulla on riesoina ylisuuri kämppä jota en saa myytyä. Mutta eihän se teihin vaikuta mitenkään. Antakaa miesten kuumeilla.

        Mulla oli kummitäti. Hänellä ei ollu lapsia, mutta antautui koko elämänsä työlleen ja rakkaalle vakokuvaus harrastukselleen. Ei hän toisten vauvakuumeista stressannut ja oli meille esimerkillinen kummitäti.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Mikä siinä on kamalaa. Mitä se sulta pois on? Mulla itellä on ollu pitkä vauvakuume, mutta kun täytin 50 se oli yllättäen pois. Nyt mulla on riesoina ylisuuri kämppä jota en saa myytyä. Mutta eihän se teihin vaikuta mitenkään. Antakaa miesten kuumeilla.

        Mulla oli kummitäti. Hänellä ei ollu lapsia, mutta antautui koko elämänsä työlleen ja rakkaalle vakokuvaus harrastukselleen. Ei hän toisten vauvakuumeista stressannut ja oli meille esimerkillinen kummitäti.

        Etkö tiedä mitä VELA tarkoittaa? Jollet tiedä, niin sitten ymmärrän kysymyksesi. Jos tiedät, niin en todellakaan tajua miksi edes kysyt.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Etkö tiedä mitä VELA tarkoittaa? Jollet tiedä, niin sitten ymmärrän kysymyksesi. Jos tiedät, niin en todellakaan tajua miksi edes kysyt.

        Vapaaehtoisesti lapseton. En vaan nää muiden vauvatoiveilla tai vauvattomuustoiveilla olevan mitään yhteyttä omaan elämään. Oman elämänsä voi järjestää haluamallaan tavalla ja siitä tulee hyvä elämä silloin.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Vapaaehtoisesti lapseton. En vaan nää muiden vauvatoiveilla tai vauvattomuustoiveilla olevan mitään yhteyttä omaan elämään. Oman elämänsä voi järjestää haluamallaan tavalla ja siitä tulee hyvä elämä silloin.

        Okei. Eli sinusta on ihan normaalia ja täysin ok, kun vauvakuumeileva mies yrittää painostaa vapaaehtoisesti lapsettomaksi tietämäänsä naista lastentekoon. Kiva tietää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Okei. Eli sinusta on ihan normaalia ja täysin ok, kun vauvakuumeileva mies yrittää painostaa vapaaehtoisesti lapsettomaksi tietämäänsä naista lastentekoon. Kiva tietää.

        En oo painostanut ketään. Omaa elämääni elänyt. Työn ja harrastusten merkeissä. Ja sukulaislapsia auttaen. Mä suosittelen ihmisille sellasta rauhallista elämää.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        En oo painostanut ketään. Omaa elämääni elänyt. Työn ja harrastusten merkeissä. Ja sukulaislapsia auttaen. Mä suosittelen ihmisille sellasta rauhallista elämää.

        Sanoiko joku sinun painostaneen? Kirjoitin, että se on sitten ilmeisesti sinusta ok, en että sinä olet toiminut niin. Miksi sulla on aina tarve vääristellä muiden sanomisia?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sanoiko joku sinun painostaneen? Kirjoitin, että se on sitten ilmeisesti sinusta ok, en että sinä olet toiminut niin. Miksi sulla on aina tarve vääristellä muiden sanomisia?

        No ite en tee niin, eikä se siten mun mielestä oo ok jos kukaan muukaan tekee.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        No ite en tee niin, eikä se siten mun mielestä oo ok jos kukaan muukaan tekee.

        Mitä ilmeisimmin se näkyy olevan sinulle ok, kun kerta edes kysyit, että mitä kamalaa siinä muka on. Onhan se nyt oikeasti ihan kamalaa tuollainen painostaminen. Ei kukaan kai itsekseen yksinäisyydessään vauvakuumeileva kai nyt sentään toimi kuten Kansnkoipimies valitteli, eli: "Järkyttävin rakkauden tunnustus jonka olen joutunut kuulemaan, hieman eri muodoissaan:

        A: "Rakastan sinua niin paljon, että haluan lapsen kanssasi".
        B: "Rakastan sinua niin kovasti, että haluan lapsen kanssasi".
        C: "Rakastan sinua niin, että haluan lapsen kanssasi"

        Eli, kun nainen tekee miehen eteen niinkin paljon, että kertoo rakastavansa miestä, niin miehen olisi vastattava siihen pikkuisella jutulla, ryhtymällä naisen lapsen isäksi." Kuten totesin, niin miehetkin vaauvakuumeilevat ja se on nähty. Onhan se nyt ihan h.lvevetin p.rseestä alkaa tuolla tavalla painostaa, kun tietää toisen olevan vela.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja vähemmän kamakaako sinusta on se, ettö vauvakuumeinen mies haluaa isäksi? Se mies ei edes itse kanna sitä lasta. Se mies voi koska vaan, myös lapsen alulle saattamusen jälkeen todeta, että enpäs haluakaan ja vain kävellä pois. Se mies ei itse joudu imettämään sitä lasta. Se mies itse ei joudu sen hormonimyrskyn kohteeksi. Mies selviää koska vain mahdollisesta mielenmuutoksestaan pelkällä rahalla. Kyllä tuo tilanne on äärimmäisen paljon "huono, järjetön, paha, itsekäs, kylmä vaihtokauppa" siihenbsuuntaan, että vauvakuumeinen mies vinkuu äitiä lapselleen.

        Miehellä ei tietenkään ole biologista halua synnyttää, joka jokaisella naisella on ja aiheuttaa naiselle vauvakuumeen.

        Hieman kärjistetysti, miehen elämä muuttuu 🄷elvetiksi, jos mies joutuu isäksi tahtomattaan. Naisen elämä ei muutu niin suuresti koska hän kuitenkin jossain vaiheessa haluaa lapsen.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Miehellä ei tietenkään ole biologista halua synnyttää, joka jokaisella naisella on ja aiheuttaa naiselle vauvakuumeen.

        Hieman kärjistetysti, miehen elämä muuttuu 🄷elvetiksi, jos mies joutuu isäksi tahtomattaan. Naisen elämä ei muutu niin suuresti koska hän kuitenkin jossain vaiheessa haluaa lapsen.

        Huomaa, että olet ihan pihalla sekä biologiasta, sekä psykologiasta. Yhdelläkään naisella ei ole koskaan ollut biologista tarvetta synnyttää. Se on ihan kahjon puhetta. Monilla ihmisillä, myös miehillä, on tarve lisääntyä, mutta kenelläkään ei koskaan ole ollut tarvetta synnyttää. Synnyttäminen ei herätä minkäänlaista tarvetta, se on vain keino.

        Miehen elämä muuttuu autuudeksi ja naisen taas helvetiksi. Mies saa omat geeninsä eteenpäin ja nainen on sen miehen tarpeen välikappale.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Miehellä ei tietenkään ole biologista halua synnyttää, joka jokaisella naisella on ja aiheuttaa naiselle vauvakuumeen.

        Hieman kärjistetysti, miehen elämä muuttuu 🄷elvetiksi, jos mies joutuu isäksi tahtomattaan. Naisen elämä ei muutu niin suuresti koska hän kuitenkin jossain vaiheessa haluaa lapsen.

        Seksin ainoa tarkoitus on lisääntyminen. Miehillä ei siis ole tarvetta seksille. Tämä selvä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä ilmeisimmin se näkyy olevan sinulle ok, kun kerta edes kysyit, että mitä kamalaa siinä muka on. Onhan se nyt oikeasti ihan kamalaa tuollainen painostaminen. Ei kukaan kai itsekseen yksinäisyydessään vauvakuumeileva kai nyt sentään toimi kuten Kansnkoipimies valitteli, eli: "Järkyttävin rakkauden tunnustus jonka olen joutunut kuulemaan, hieman eri muodoissaan:

        A: "Rakastan sinua niin paljon, että haluan lapsen kanssasi".
        B: "Rakastan sinua niin kovasti, että haluan lapsen kanssasi".
        C: "Rakastan sinua niin, että haluan lapsen kanssasi"

        Eli, kun nainen tekee miehen eteen niinkin paljon, että kertoo rakastavansa miestä, niin miehen olisi vastattava siihen pikkuisella jutulla, ryhtymällä naisen lapsen isäksi." Kuten totesin, niin miehetkin vaauvakuumeilevat ja se on nähty. Onhan se nyt ihan h.lvevetin p.rseestä alkaa tuolla tavalla painostaa, kun tietää toisen olevan vela.

        Mutta pystyyhän ilman parisuhdettakin elää. Siis tietenki, ensin tuntu ikävältä olla yksin, mutta näin jälkikäteen aateltuna, ei toi lopulta ollutkaan hassumpaa. Sillon saa tehdä just niin ku haluaa, eikä kukaan muu niistä omista päätöksistä kärsi.

        Painostaminen on kamalaa, liittyy se sitten lapsentekoon, opiskeluun tai muuhunkin.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Mutta pystyyhän ilman parisuhdettakin elää. Siis tietenki, ensin tuntu ikävältä olla yksin, mutta näin jälkikäteen aateltuna, ei toi lopulta ollutkaan hassumpaa. Sillon saa tehdä just niin ku haluaa, eikä kukaan muu niistä omista päätöksistä kärsi.

        Painostaminen on kamalaa, liittyy se sitten lapsentekoon, opiskeluun tai muuhunkin.

        Ja miten sekään tähän liittyy? Edelleen puhutaan toisen henkilön painostamisesta lisääntymään. Mä kysyn nyt uudestaan, että mikä tarve sulla on vääristellä muiden sanomisia? Sä väistät sitä mistä puhutaan ja selität ikäänkuin joku olisi tässä sanonut, ettei voi elää ilman parisuhdetta. Missä sellaista on kukaan sanonut, että ilman parisuhdetta ei pystyisi elämään? Sekö sen painostamisen siis mielestäsi oikeuttaa, parisuhde? Että, jos on VELA niin parisuhde on kielletty tai olet oikeutettu painostamisen kohde?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Huomaa, että olet ihan pihalla sekä biologiasta, sekä psykologiasta. Yhdelläkään naisella ei ole koskaan ollut biologista tarvetta synnyttää. Se on ihan kahjon puhetta. Monilla ihmisillä, myös miehillä, on tarve lisääntyä, mutta kenelläkään ei koskaan ole ollut tarvetta synnyttää. Synnyttäminen ei herätä minkäänlaista tarvetta, se on vain keino.

        Miehen elämä muuttuu autuudeksi ja naisen taas helvetiksi. Mies saa omat geeninsä eteenpäin ja nainen on sen miehen tarpeen välikappale.

        Miehen biologiassa on 🄿enis sekä 🄿allit, joten miehellä on biologiastaan aiheutuva halu käyttää niitä. Miehellä ole ole 🄺ohtua eikä 🄼unasarjoja joten miehellä ei ole biologiastaan aiheutuvaa halua käyttää niitä.

        Naisella on 🄺ohtu sekä 🄼unasarjat, joten naisella on biologiastaan aiheutuva halu käyttää niitä. Naisella ei ole 🄿enistä eikä 🄿alleja, joten joten naisella ei ole biologiastaan aiheutuvaa halua käyttää niitä.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Miehen biologiassa on 🄿enis sekä 🄿allit, joten miehellä on biologiastaan aiheutuva halu käyttää niitä. Miehellä ole ole 🄺ohtua eikä 🄼unasarjoja joten miehellä ei ole biologiastaan aiheutuvaa halua käyttää niitä.

        Naisella on 🄺ohtu sekä 🄼unasarjat, joten naisella on biologiastaan aiheutuva halu käyttää niitä. Naisella ei ole 🄿enistä eikä 🄿alleja, joten joten naisella ei ole biologiastaan aiheutuvaa halua käyttää niitä.

        Yhdelläkään naisella ei ole koskaan ollut biologista tarvetta käyttää kohtua ja munasarjoja. Ymmärrän toki, että et sinä hyvin vähä-älyisenä miehenä voi tajuta yhtään mitään naisen lisääntymiselimistä. Kerron kuitenkin sellaisen, sinulle selvästi täysi käsittämättömän asian, että mm. ne munasarjat toimivat ihan itsekseen. Kukaan nainen ei päätä eikä ole koskaan päättänyt, että nytpäs käytän munasarjojani. Myöskin se kohtu toimii ihan itsekseen, eikä sen käyttäminen ole naisen päätöksestä kiinni.

        Kaikki lastensaantiin liittyvä on puhtaasti korvienväliasia ja miehilläkin on korvienväli, vaikka toki usein herääkin kysymyksiä, että onko miehillä siellä korvien välissä yhtään mitään elämää, ainakaan kaikilla miehillä. Oletetaan nyt kuitenkin, että kaikilla miehilläkin edes joku herne siellä korvienvälissä kimmahtelee seinästä toiseen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Yhdelläkään naisella ei ole koskaan ollut biologista tarvetta käyttää kohtua ja munasarjoja. Ymmärrän toki, että et sinä hyvin vähä-älyisenä miehenä voi tajuta yhtään mitään naisen lisääntymiselimistä. Kerron kuitenkin sellaisen, sinulle selvästi täysi käsittämättömän asian, että mm. ne munasarjat toimivat ihan itsekseen. Kukaan nainen ei päätä eikä ole koskaan päättänyt, että nytpäs käytän munasarjojani. Myöskin se kohtu toimii ihan itsekseen, eikä sen käyttäminen ole naisen päätöksestä kiinni.

        Kaikki lastensaantiin liittyvä on puhtaasti korvienväliasia ja miehilläkin on korvienväli, vaikka toki usein herääkin kysymyksiä, että onko miehillä siellä korvien välissä yhtään mitään elämää, ainakaan kaikilla miehillä. Oletetaan nyt kuitenkin, että kaikilla miehilläkin edes joku herne siellä korvienvälissä kimmahtelee seinästä toiseen.

        "Kaikki lastensaantiin liittyvä on puhtaasti korvienväliasia "

        Silloin ei lainkaan olisi yhtään mitään tarvetta minkäänlaiselle abortti -tekniikalle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja miten sekään tähän liittyy? Edelleen puhutaan toisen henkilön painostamisesta lisääntymään. Mä kysyn nyt uudestaan, että mikä tarve sulla on vääristellä muiden sanomisia? Sä väistät sitä mistä puhutaan ja selität ikäänkuin joku olisi tässä sanonut, ettei voi elää ilman parisuhdetta. Missä sellaista on kukaan sanonut, että ilman parisuhdetta ei pystyisi elämään? Sekö sen painostamisen siis mielestäsi oikeuttaa, parisuhde? Että, jos on VELA niin parisuhde on kielletty tai olet oikeutettu painostamisen kohde?

        Ei mulla oo mitään tarvetta. Mun lähipiirissä vaan kaikki lapsettomat naiset on elänyt ilman parisuhdetta, eikä sitä hirveesti oo kaipailleet. Parisuhteeseen en ittessään osaa ottaa kantaa kun ei oo siitä kokemusta. Eli kaikilla tuntemillani pareilla on lapsi tai lapsia, elleivät sitten oo tavanneet vasta vanhemmilla päivillä.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        "Kaikki lastensaantiin liittyvä on puhtaasti korvienväliasia "

        Silloin ei lainkaan olisi yhtään mitään tarvetta minkäänlaiselle abortti -tekniikalle.

        Siis nimenomaan siksi niille on tarvetta, koska se lastensaanti lähtee korvienvälistä. Jos se lähtisi kohdun ja munasarjojen käytöstä biologisen tarpeen vuoksi, niin niille klinikoille ei olisi mitään tarvetta. Korvien välin käyttäminen johtaa siihen, että sitä jo alulle saatua lasta ei aina halutakaan. Tietysti olisi hyvä, että sitä järkeä käytettäisiin jo aikaisemmin ja onneksi valtaosa käyttääkin


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Ei mulla oo mitään tarvetta. Mun lähipiirissä vaan kaikki lapsettomat naiset on elänyt ilman parisuhdetta, eikä sitä hirveesti oo kaipailleet. Parisuhteeseen en ittessään osaa ottaa kantaa kun ei oo siitä kokemusta. Eli kaikilla tuntemillani pareilla on lapsi tai lapsia, elleivät sitten oo tavanneet vasta vanhemmilla päivillä.

        Miksi ihmeessä jankutat parisuhteen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta, kun ei se nyt oikein liity tähän lastensaamiseen painostamiseen?


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Ei mulla oo mitään tarvetta. Mun lähipiirissä vaan kaikki lapsettomat naiset on elänyt ilman parisuhdetta, eikä sitä hirveesti oo kaipailleet. Parisuhteeseen en ittessään osaa ottaa kantaa kun ei oo siitä kokemusta. Eli kaikilla tuntemillani pareilla on lapsi tai lapsia, elleivät sitten oo tavanneet vasta vanhemmilla päivillä.

        Eli sinun ajatuksesi siitä, että parisuhteessa on ok yrittää painostaa lastensaamiseen, perustuu siihen että sinun mielestäsi kaikkien, jotka ovat parisuhteessa, pitää haluta myös lapsia? Se, että on parisuhteessa, tarkoittaa mielestäsi, että on pakko haluta myös lapsia. Mihin ihmeeseen sinä perustat tuollaisen ajattelutavan? Millä oikeudella kukaan saisi painostaa toista, jonka tietää jo valmiiksi olevan haluton siihen?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ja usko pois, miehet kärsivät vauvakuumeesta yhtälailla. Nähty on monet kerrat ja näin vela naisen näkökulmasta tuo on kamalaa.

        Naisilla on vauvakuume ja äidinvaisto yhtä selvästi kun heillä on alaraajoissaan paljon suuremmat q-kulmat (q-angle) ja yläraajoissaan paljon suuremmat kantokulmat (carrying angle), kuin miehillä.

        Evoluution myötä naisilla on Q-kulmat koska nainen hoitaa vauvaa istualtaan siten että polvet ovat yhdessä vauvan ollessa reisillä, ja kantokulmat koska nainen kanniskelee vauvaa ja tuudittelee sitä.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Naisilla on vauvakuume ja äidinvaisto yhtä selvästi kun heillä on alaraajoissaan paljon suuremmat q-kulmat (q-angle) ja yläraajoissaan paljon suuremmat kantokulmat (carrying angle), kuin miehillä.

        Evoluution myötä naisilla on Q-kulmat koska nainen hoitaa vauvaa istualtaan siten että polvet ovat yhdessä vauvan ollessa reisillä, ja kantokulmat koska nainen kanniskelee vauvaa ja tuudittelee sitä.

        Vanhemman vaisto on olemassa ja hoivavietti valtaosalla normaaleista aikuisista. Kaikki, joilla on olemassa hoivavietti, eivät kuitenkaan koe tarvetta lisääntyä. Kummallakaan noista ei ole yhtään mitään tekemistä sukupuolen kanssa, mutta ymmärrän toki, että kaltaisesi haluaa kovasti uskoa muuta. Olisihan se varmasti vaikeaa myöntää, että "vika" on vain sinussa itsessäsi.

        Naisten ja miesten erilaiset luustot johtuvat puhtaasti siitä, että vauvan pitää mahtua lantiosta läpi. Millään muulla ei ole tuon kanssa tekemistä.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        Naisilla on vauvakuume ja äidinvaisto yhtä selvästi kun heillä on alaraajoissaan paljon suuremmat q-kulmat (q-angle) ja yläraajoissaan paljon suuremmat kantokulmat (carrying angle), kuin miehillä.

        Evoluution myötä naisilla on Q-kulmat koska nainen hoitaa vauvaa istualtaan siten että polvet ovat yhdessä vauvan ollessa reisillä, ja kantokulmat koska nainen kanniskelee vauvaa ja tuudittelee sitä.

        On aina yhtä erikoista, että hyvin yksinkertaisille ja selkeistä syistä johtuville anatomisille eroille täytyy aina kehitellä mitä mielikuvituksellisimpia syitä.


      • Anonyymi

        hahahaaaa!..... ei niillä ole mitään muuta mielessä kun ne lapset...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhdelläkään naisella ei ole koskaan ollut biologista tarvetta käyttää kohtua ja munasarjoja. Ymmärrän toki, että et sinä hyvin vähä-älyisenä miehenä voi tajuta yhtään mitään naisen lisääntymiselimistä. Kerron kuitenkin sellaisen, sinulle selvästi täysi käsittämättömän asian, että mm. ne munasarjat toimivat ihan itsekseen. Kukaan nainen ei päätä eikä ole koskaan päättänyt, että nytpäs käytän munasarjojani. Myöskin se kohtu toimii ihan itsekseen, eikä sen käyttäminen ole naisen päätöksestä kiinni.

        Kaikki lastensaantiin liittyvä on puhtaasti korvienväliasia ja miehilläkin on korvienväli, vaikka toki usein herääkin kysymyksiä, että onko miehillä siellä korvien välissä yhtään mitään elämää, ainakaan kaikilla miehillä. Oletetaan nyt kuitenkin, että kaikilla miehilläkin edes joku herne siellä korvienvälissä kimmahtelee seinästä toiseen.

        tuohan selviäsi että aiheuttaako naisen munasarjat ja muut sen lisääntymisen tarpeen, jos on sellainen nainen jolta ne on poistettu, täytyisi toki olla nuori nainen, ja jos on poistettu ne elimet niin katosiko siltä samalla lapsensaanti haaveet, vai jatkuvatko ne tunteet yhä ja nyt miettii adoptiota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        tuohan selviäsi että aiheuttaako naisen munasarjat ja muut sen lisääntymisen tarpeen, jos on sellainen nainen jolta ne on poistettu, täytyisi toki olla nuori nainen, ja jos on poistettu ne elimet niin katosiko siltä samalla lapsensaanti haaveet, vai jatkuvatko ne tunteet yhä ja nyt miettii adoptiota.

        Noita juttujahan on jatkuvasti lehdissä ja on ilmiselvää, ettei munasarjoilla tai kohdullakaan ole sen asian kanssa mitään tekemistä. Naiset, joilla ei noista mitään ole, eikä ole koskaan ollutkaan, ovat nuorina haaveilleet isosta perheestä ja tieto siitä ettei omia voi saada tulee suurena järkytyksenä. Haaveet voivat jatkua, mutta adoptio ei ole mitenkään suoraviivainen ratkaisu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On aina yhtä erikoista, että hyvin yksinkertaisille ja selkeistä syistä johtuville anatomisille eroille täytyy aina kehitellä mitä mielikuvituksellisimpia syitä.

        Jos joku pitää tällaisia kaavioita kuumana, kuka tietää? No ei vaan


    • Anonyymi

      Halu on harhaluulo.

    • Anonyymi

      Ei se hakemalla löydy, ei senssipalstoilta.
      Se sitten käveleepi jossain vastaan, kun kaikkein vähiten odotat.
      Koska olet nainen, annan tällaisen typerän miehisen malliesimerkin: hain laattoja, kävin kaupassa jos toisessakin. Viimeinen kauppa, ei, ei löytynyt, käännyin lähteäkseni ja mitä silmäni näkivätkään oven vieressä, josta juuri tulin sisään enkä tietenkään nähnyt. Siinä niitä oli ja minä sain haluamani!

      • Anonyymi

        Meinasin sanoa vähän samaa. Ei se etsimällä löydy. Hakemalla hakevat tuppaavat useimmin olemaan noita, joilla on mielessään ketjussa aiemmin mainitut vaaleanpunaiset hattaraunelmat ja jotka etsivät sitä jotain satuolentoa. On siellä varmasti aina tarjolla muutama realistikin, mutta heitä on hankala seuloa esiin.


      • Anonyymi

        Minäkään en usko että hakemalla löytyisi. Ihan muuten vaan, yllättäenkin jotain tulee aina vastaan. Tavallisessa elämässä, omissa piireissä.

        xLiner


      • Hyvä, että sait haluamasi. Niinhän tosi moni on mieltä, että "tulee vastaan, kun vähiten odotat". Aika näyttää.


    • Kun kahdesti on kokenut romanttisen rakkauden , sellaisena kuin itse sen tunnistan, niin vaikea uskoa että se nyt olisi sukupuuttoon kuolemassa.

      Jotenkin vaan rakkauden valo ja lämpö eivät oikein enää saa mahdollisuutta kasvattaa mitään kaunista ja elämää rikastavaa sillä tuo kemia-niminen pilvi ajelehtii aina eteen.

      • Avaatko mitä tarkoitat kemia-pilvellä?


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Avaatko mitä tarkoitat kemia-pilvellä?

        Tarkoitan sitä että rakkauden aurinko ei pääse tuomaan lämpöä ja valoa potenttiaaliseen kasvualustaan. vaan hyvin nopeasti vain todetaan ettei ole kemiaa.

        joskus vain tuntuu että rakkauden auringolle ei edes anneta mahdollisuutta kasvattaa mitään.


      • Anonyymi

        entäs jos oletkin tullut mieleltäsi vanhaksi etkä enää pysty uskomaan kaikkeen hölynpölyyn? siihen loppui se romanttinen rakkautesi sitte....


      • M184 kirjoitti:

        Tarkoitan sitä että rakkauden aurinko ei pääse tuomaan lämpöä ja valoa potenttiaaliseen kasvualustaan. vaan hyvin nopeasti vain todetaan ettei ole kemiaa.

        joskus vain tuntuu että rakkauden auringolle ei edes anneta mahdollisuutta kasvattaa mitään.

        Kärsimättömyys on nykyajan ongelma silloin, jos perusarvot ja muut tärkeät asiat kohtaavat.


    • Anonyymi

      Eikö jo se että olet eronnut todista sen, ettei rakkautta ole olemassa. Niin sen olen ainakin itse ottanut.

      Se ei tietenkään estä minua rakastamasta. Huikean tyhjä tunne, johon ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

      • "Eikö jo se että olet eronnut todista sen, ettei rakkautta ole olemassa."

        Silloin, kun mennään yhteen/naimisiin, on molempia erinomaisesti tyydyttävä vaihtokauppa olemassa.

        Mutta sitten, kun nainen alkaa pihtaamaan, tai märehtii itsensä rumapainoiseksi, vaihtokauppa ei enää miehen kannalta ole olemassa.


      • Anonyymi
        Yläreisimies kirjoitti:

        "Eikö jo se että olet eronnut todista sen, ettei rakkautta ole olemassa."

        Silloin, kun mennään yhteen/naimisiin, on molempia erinomaisesti tyydyttävä vaihtokauppa olemassa.

        Mutta sitten, kun nainen alkaa pihtaamaan, tai märehtii itsensä rumapainoiseksi, vaihtokauppa ei enää miehen kannalta ole olemassa.

        Öm

        Oletko sukua Koipireisimiehelle, sillä minulla olisi uutisia tarjottimella.

        (hihitystä)


      • Yläreisimies kirjoitti:

        "Eikö jo se että olet eronnut todista sen, ettei rakkautta ole olemassa."

        Silloin, kun mennään yhteen/naimisiin, on molempia erinomaisesti tyydyttävä vaihtokauppa olemassa.

        Mutta sitten, kun nainen alkaa pihtaamaan, tai märehtii itsensä rumapainoiseksi, vaihtokauppa ei enää miehen kannalta ole olemassa.

        Meidän "vaihtokauppa" ei perustunut ulkoisiin seikkoihin.


      • Niin, onhan sitä pitkät rämpsyt ja ohjenuorat mitä rakkaus on. Haluan uskoa rakkauteen, mutta aina pelkän rakkauden läsnäolo ei riitä.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Niin, onhan sitä pitkät rämpsyt ja ohjenuorat mitä rakkaus on. Haluan uskoa rakkauteen, mutta aina pelkän rakkauden läsnäolo ei riitä.

        Tarkoitatko, että suhteessa on oltava intiimiä läheisyyttä?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että suhteessa on oltava intiimiä läheisyyttä?

        Kyllä. Itselleni tuo asia on äärimmäisen tärkeää. Nimimerkillä: Mitä seksin tulee, niin (ylä)pääni ei ole vielä koskaan ollut niin kipeänä, että alapääni ei olisi ollut vastaanottavaisella tuulella. 🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitatko, että suhteessa on oltava intiimiä läheisyyttä?

        Onhan tuokin kysely tapa tuoda esiin, että on sille taajuudelle virittäytynyt. Oikeastaan tämä palstaäijältä tyhmien kysely ei ole edes sitä, vaan täyttä pakkomielteen aikaan saamaa höperyyttä


    • Anonyymi

      Rakkaus on, ei siihen tarvitse uskoa. Kaikenlaista rakkautta siis, ei vain parisuhderakkautta.

      - Sheena

      • Lähinnä tuossa otsikossa halusin sanoa, että uskon vielä haastavienkin kokemusten jälkeen. Joskus sen uskon kun voi menettää sellaisten jälkeen.


    • Anonyymi

      On eri asia uskoa kuin haluta uskoa.

      Minä uskon puutarhatonttuun ja hyviin orgasmeihin. Käytännöllisin ratkaisu on tonttuilla itse.

      -keinovaginamies-

      • Hyvät orgasmit ovat oma lukunsa.


    • Anonyymi

      Ei rakkaudelle löydy edellytyksiä enää kyynistyneiden keski-ikäisten kesken.

      Haaveillahan saa ja toivoa.

      • Ei kannata kyynistyä?


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Ei kannata kyynistyä?

        Luuletko, että se on tahdosta kiinni?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luuletko, että se on tahdosta kiinni?

        Kun tulee tarpeeksi vaikeuksia, niin ei varmasti olekaan. Olen kuitenkin kokenut, että kun olen omalla kohdallani käsitellyt asioita, niin se on vähän helpottanut. Minusta se on jo hienoa, että tunnistaa oman tunteensa kyynisyydestä. Silloin sille on aina mahdollisuus tehdä jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luuletko, että se on tahdosta kiinni?

        Minä itse pidän kyynisyydestä kiinni, se on minun turvariepu- ette vie sitä multa


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Kun tulee tarpeeksi vaikeuksia, niin ei varmasti olekaan. Olen kuitenkin kokenut, että kun olen omalla kohdallani käsitellyt asioita, niin se on vähän helpottanut. Minusta se on jo hienoa, että tunnistaa oman tunteensa kyynisyydestä. Silloin sille on aina mahdollisuus tehdä jotain.

        Siis ilmaisin sen kyynisyytenä, koska niin sen ihmiset tajuaa paremmin. Jos sanoo sitä faktojen tuomaksi realismiksi, silti se mielletään kyynisyydeksi ja katkeruudeksi.

        Mutta kun ihminen on elänyt 30v---> ja siitä edespäin, tulee hänelle kaikenlaista vastaan elämässä. Ei ole enää lapsenuskoa hyvään, vaikka mitä tekisi. Jopa hyvää tarkoittamalla ihmiset saavat toisille aikaan pahaa.

        Ehkä olisi mahdollista jokin syvä ymmärrys ja yhteistyökykyisyys, mutta rakkaus ei toimi, jos ei ole verisidettä.


    • Anonyymi

      No ilman rakkautta, kukaan ei välitä kestään. Joten joo, uskon. Ainakin omaan rakkauteeni ja sen aitouteen.

      Koska tiedän sen olevan aitoa, silloin kun sen suustani päästän. En feikkaa tunteita. Ja kaikki välittäminen on jonkinlaista rakkautta.

      Jasu

      • Tunteiden feikkaaminen olisi kovin kuluttavaa.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Tunteiden feikkaaminen olisi kovin kuluttavaa.

        Niinhän se olisi, mutta monesti ihmiset sitäkin tekee. Mikä on minusta yllättävää jossain määrin. Ovat valmiita muiden hyödykkeuden vuoksi näyttelemään tunteita. Mitä ei kuitenkaan oikeasti ole. Jotkut menee avioon asti niin.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se olisi, mutta monesti ihmiset sitäkin tekee. Mikä on minusta yllättävää jossain määrin. Ovat valmiita muiden hyödykkeuden vuoksi näyttelemään tunteita. Mitä ei kuitenkaan oikeasti ole. Jotkut menee avioon asti niin.

        Jasu

        Siis kumppani on heille vain jonkinlainen saavutus ja hankinta hyödyke, ei mitään aitoa tunnetta. Jotain millä voi patsastella.

        Jasu


      • Anonyymi kirjoitti:

        Siis kumppani on heille vain jonkinlainen saavutus ja hankinta hyödyke, ei mitään aitoa tunnetta. Jotain millä voi patsastella.

        Jasu

        Juu, ymmärrän pointtisi.


      • Anonyymi

        Sivusta ... niinhän se menee, että jos itse osaa rakastaa aidosti, niin silloin rakkauteen ei tarvitse uskoa. Sen tietää olevan ihan oikea asia. Sellaista asiaa, jonka tietää olevan totta, ei oikeastaan tarvitse erikseen pohtia. Se vain on. Pitäisi kuvitella olevansa itse ainutlaatuinen taruolento, jollei uskoisi rakkauteen, vaikka itse henkilökohtaisesti tietää sitä olevan olemassa.

        Eri kysymys on sitten se, että onnistuuko löytämään toista tuossa asiassa itsensä kaltaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sivusta ... niinhän se menee, että jos itse osaa rakastaa aidosti, niin silloin rakkauteen ei tarvitse uskoa. Sen tietää olevan ihan oikea asia. Sellaista asiaa, jonka tietää olevan totta, ei oikeastaan tarvitse erikseen pohtia. Se vain on. Pitäisi kuvitella olevansa itse ainutlaatuinen taruolento, jollei uskoisi rakkauteen, vaikka itse henkilökohtaisesti tietää sitä olevan olemassa.

        Eri kysymys on sitten se, että onnistuuko löytämään toista tuossa asiassa itsensä kaltaista.

        No juurikin noin. Avasit asian varsin hyvin. En itse osannut noin selkeästi asiaa kuvailla. Kiitos. 😃❤️

        Se tosiaan on, tietää olevan. Ei sitä edes mieti.

        Jasu


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Juu, ymmärrän pointtisi.

        Jes. 😃

        Jotenkin surullista kuitenkin. Vaikka voi hyvin riittää heille niinkin.

        Jasu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis kumppani on heille vain jonkinlainen saavutus ja hankinta hyödyke, ei mitään aitoa tunnetta. Jotain millä voi patsastella.

        Jasu

        tuo on totta, niitä on varmsti tosi paljon, onnettomia avioliittoja jotka käytännössä ovat vain kulisseja, koska se kumppani vaan kuuluu olla


    • Anonyymi

      Kyllähän sitä. Pitkään täälläkin kirjoittelin omasta mielestäni kauniita sepustuksia menneen ajan ihastukselle. Tinderiä taas koitan, jos sieltä löytäisin onneni. Tuskin, mutta ei kukaan tule kotoakaan hakemaan.

      • Itsekin olen joskus kirjoittanut, mutta pääsin onneksi asiasta yli.


    • Ei.. minä en usko rakkauteen.
      Uskominen ei ole riittävä ilmaisu sille mitä tunnen rakkaudesta.

      Rakkaus on valinta. Elämäntapa. Sitä voi elää rakkaudessa tai ilman. Ihan omalla päätöksellään.

      Tosin se höttö,mitä meille rakkautena syötetään on vain kaunis valhe, kuin jenkkiversio oikeasta rakkaudesta.

      En ole mikään määrittelemään rakkautta, mutta itselleni se on kaikkivoipa tunne, jossa haluan elää. Aito rakkaus, hmm.. se on sisäsyntyistä. Sitä vain valitsee antaa sille mahdollisuuden, kuten sinä teit edellisesi kanssa.

      Tämä romanttinen höttö, mitä meille syötetään rakkautena, se esittää että on olemassa joku täydellisyys joka tuo rakkauden mukanaan.
      Niin.. se ruokkii egoa valheellisuudellaan.
      Tosiasiassa rakkaus on pienissä hippusissa jokapäiväisessä elämässä.

      Realiteeteissä. Ja realiteettiin vedoten.. täydellisyyttä ei ole olemassa. Se on harhaa johon tartutaan oman itsensä pettämiseksi mukamas onnellisuuden tähden.

      Mielestäni rakkauden syvin olemus on antautumisessa. Aikalailla sama pätee onnellisuuteen.

      Täydellisen kumppanin hakeminen on sellaista omanarvontunteen määrittelemää egobuustia. Ja sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

      Rakkaus vain on. Ja on jokaisen oma valinta antautuuko sille vai ei. Eikä rakastaminen edes vaadi parisuhdetta .. se on tunne joka elää sisällä ja voin sanoa kokemuksesta, että siinä tunteessa on hyvä olla.

      Me ollaan kanssasi hieman samanlaisia ihmisinä. Pieniin asioihin tyytyväisiä. Rakkaus on aina läsnä. Minäkin rakastan exääni, en vain piiruakaan romanttisesti. Olen huomannut rakastavani myös palstaveljeäni, joka suhteellisen uusi tuttavuus elämässäni. Enkä kyllä häntäkään romanttisesti.

      Silti tunnen pehmeää rakkautta heitäkin kohtaan. Tunne, joka saa minut voimaan hyvin. Onnelliseksi. Olen jo vuosia sitten ymmärtänyt mikä voima piilee rakkaudessa. Se on oma valinta antautuuko sille vai ei.

      Kysymykseesi, uskonko rakkauteen.. niin.
      Elän rakkaudesta. En siitä rakkaudesta mitä saan, vaan siitä rakkaudesta mitä voin antaa.

      • Voi Pirppis, sinä sanoitat hyvin rakkautta.


      • Mu5tasydän kirjoitti:

        Voi Pirppis, sinä sanoitat hyvin rakkautta.

        Innostuin vähän.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Voi Pirppis, sinä sanoitat hyvin rakkautta.

        Tuoko palstasetå nämä hahmoillesi keksimät lapsekkaat lempinimet näitä monologiesi hahmoja lähemmäs toisiaan? Aikuiset ihmiset uskoo, että noko ruudulla lukee monta nimimerkkiä niin monta keskustelijaa on oltava. Noloa mihin määrään yksinkertaisuutta ihan vaan myrkyllinen luanne johtaa. T


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuoko palstasetå nämä hahmoillesi keksimät lapsekkaat lempinimet näitä monologiesi hahmoja lähemmäs toisiaan? Aikuiset ihmiset uskoo, että noko ruudulla lukee monta nimimerkkiä niin monta keskustelijaa on oltava. Noloa mihin määrään yksinkertaisuutta ihan vaan myrkyllinen luanne johtaa. T

        Olet sairas ihminen. En tiedä mikä diagnoosi sulla on, mutta sun auton moottori ei kyllä käy ihan täysillä pytyillä.


    • Anonyymi

      Tietysti uskon, sillä minä rakastan ja olen aina rakastanut. Se tunne on minussa. Yhtälailla voisi kysyä, että uskonko hengittämiseen.

      Rakkaus on omassa itsessä. Se ei ole asia, joka syntyy muista. Kukaan ei voi oikeasti tehdä mitään sellaista, että alkaisit rakastaa häntä. Toinen voi tehdä asioita, jotka voivat saada sinut ymmärtämään ja myöntämään rakastavasi ja hän voi tehdä asioita, jotka saavat sinut näkemään hänet toisessa valossa, mutta hän ei voi millään tekemisellään luoda rakkautta siellä missä sitä ei ole. Rakkaus ei ole lainkaan vaihtokauppaa, kuten edellä on esitetty. Rakkaus, kun se kerran on syntynyt, on olemassa, vaikka et saisi toiselta yhtään mitään. Rakastava rakastaa, vaikka toista ei olisi ollut enää vuosikymmeniin olemassakaan. Toisinaan rakkaus lähentää, mutta toisinaan se voi myös etäännyttää. Rakkaus ei ole pelkkiä pehmeitä pumpulipilvia ja upeita auringonlaskuja. Rakkaus tekee myös kipeää, hyvin kipeää. Rakkaus voi tuntua myös pahalta. Rakkaus pitää sisällään ihan kaikki muut tunteet.

      • Sinulla on hyvä ymmärrys.


      • Sinäkin sanoitit hyvin. "Kipua, pelkää en, siedän sitä tiedät sen. Mutta kun katson sua, niin olen tyttö hiljainen."


      • Anonyymi

        Tuossa on muuten ihan oikeasti ajatusta. Tosi paljon ajatusta. Eipä ole mitään vastaan sanottavaa.


    • Anonyymi

      moi laita viesti minulle olen 55 vuotias nainen ota pian yhtyttä t marita

    • Anonyymi

      Minulla loppui pitkä avioliitto vajaat neljä vuotta sitten.
      Satunnaisia seksisuhteista on tässä matkalla sen jälkeen ollut useita, mutta nyt puoli vuotta ilman.

      Kävi toissapäivänä niin, että parturissa erittäin viehättävän naisparturin pestessä hiuksiani laukesin äkkiarvaamatta lahkeeseeni.
      Pelkästä naisen kosketuksesta, kun nuo ihanat kädet hypistelivät päätäni.

      Ei ole ikinä aiemmin tapahtunut, että olisin "saanut" koskematta genitaaleihin.

      Rakkaudennälkä on hirvittävä.
      Se ei tarkoita, että olisin päätä pahkaa rakastunut tuohon parturinaiseen, mutta kyllä tämä puutteessa oleminen "herkistää" niin, että voisin kuvitella tekeväni tyhmiä valintoja jos puoleensavetävä nainen sattuisi kohdalle.

      Välttämättä se järjen heittäminen romukoppaan ei kuitenkaan ole suhteen kivijalkana kovin fiksu teko.

      • Anonyymi

        Väittäisin että olet pervosetä, ellen joutuisi myöntämään että olen pervotäti.🤭

        Loukkasin jalkateräni ja oman ikäiseni hoitajasetä siveli siihen kosteusvoidetta. Hämmennyin kosketuksesta, sen intiimiyedestä ja jouduin sammuttamaan nälkää syttyneet silmäni sisäänpäin. Ehdin miettiä hänen yhteystietoja ja mahdollisuutta tavata, mikä sal minut nolostumaan itse itselleni. Kosketuksen puute voi hyökätä esiin täysin odottamattomissa paikoissa! Ei sitten mitään järkeä!

        Toivotan sinulle iloista kevättä toimivampien kosketusten merkeissä! 😅😀

        Mutta nyt nukkumaan ja hyvää yötä!


      • Tunnistan tuon rakkaudennälän. Kirjoituksesi osoittaa hyvin sen sanonnan, että aivot ovat ihmisen tärkein seksuaalinen elin. Kirjaimellisesti.


    • Anonyymi

      Jos uskon rakkauteen menettää, ei rakkautta ole enää mahdollista saavuttaa. Syvä rakastaminen vaatii luottamista, avautumista ja kykyä uskaltaa olla haavoittuvainen ja oma itsensä vikoineen toisen edessä. Väitän, että aikuiset ihmiset, jotka eivät ole rakkaudessa kertaakaan haavoittuneet, ovat pieni vähemmistö. Useimmilla onnen löytäminen vaatii sitä, että jaksaa kaatumisen jälkeen nousta ja yrittää uudestaan. Toimiva ja rakkaudellinen parisuhde ei vaan synny kenen tahansa ihan kivan ja siedettävissä olevan kanssa, vaan vaatii monia monia asioita taustalle.

      Aika harvalla on niin hyvä tuuri, että nuorena oikeanlainen ihminen osuu ekalla kerralla kohdalle ja osaisi vielä arvioida oikeita asioita rakkauden taustalla. Niin kuin sanot, pelkkä rakkaus ei riitä. Parin pitää olla arvoiltaan riittävän samanlainen, parin pitää kokea vetovoimaa toisiaan kohtaan (joka on usein geneettisesti säädelty asia, eikä valittavissa järjellä), parin luonteet ja tapa elää mitää osua riittävän hyvin yhteen. Lisäksi vakavat elämänhallinnan puutteet ja mielenterveysongelmat mm. epävakaus voi tehdä elämästä karmaisevaa, vaikka kaikki muu osuu.

      Se, että ihan joka yrityksellä ei onnistu eikä jokainen vastaantuleva mies (nainen) ole se oikea, on prosessiin kuuluva asia.

      Olen omassa elämässäni huomannut, että liian vajaassa tilassa on helposti ylioptimistinen ja helposti pitää huonoakin hyvänä. Parisuhteen muodostuksessa kuitenkin pitäisi jaksaa odottaa, että oikeanlainen ihminen oikeaan aikaan osuu kohdalle. Kun on tasapainossa itsensä kanssa ilman isoja vajauksia, ei ole onnistumisen pakkoa ja pystyy siksi olemaan objektiivisempi. Suhde suhteen tai pelkän ihastumisen takia ei tee elämää onnellisemmaksi.

      Kun sitten osuu, ei tarvitse miettiä eikä himmailla, eikä yrittää. Oma kokemus on, että kaikki menee silloin kuin itsestään molemmin puolin. Rakkauteen kannattaa uskoa, mutta selkeästi toimimattomasta rakkaudesta kannattaa päästää irti. Rakkaus ei silti useinkaan kuole, mutta rakastaa voi hiljaa taustalta ja kaukaa tarvittaessa.

      • Anonyymi

        Viimeinen lause on tekoälyn tuottamaa roskaa. Sen huomaa helposti huonosti istuvasta konjunktiosta.


        Rakkauteen kannattaa uskoa, mutta selkeästi toimimattomasta rakkaudesta kannattaa päästää irti. Rakkaus ei silti useinkaan kuole, mutta rakastaa voi hiljaa taustalta ja kaukaa tarvittaessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viimeinen lause on tekoälyn tuottamaa roskaa. Sen huomaa helposti huonosti istuvasta konjunktiosta.


        Rakkauteen kannattaa uskoa, mutta selkeästi toimimattomasta rakkaudesta kannattaa päästää irti. Rakkaus ei silti useinkaan kuole, mutta rakastaa voi hiljaa taustalta ja kaukaa tarvittaessa.

        Eli se on selvä hallusinaatio sanan todellisessa merkityksessä.

        Siinä pitäisi lukea, jättäkää seksitön parisuhteenne, tapailkaa ja naikaa vapaasti, mutta varautukaa pettymyksiin. Ja toimimattoman parisuhteen saatte aikaan samalla tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli se on selvä hallusinaatio sanan todellisessa merkityksessä.

        Siinä pitäisi lukea, jättäkää seksitön parisuhteenne, tapailkaa ja naikaa vapaasti, mutta varautukaa pettymyksiin. Ja toimimattoman parisuhteen saatte aikaan samalla tavalla.

        Olen kyllä ihan ihka elävä ihminen, enkä käytä tekoälyä omien ajatuksieni tulkintaan, 🤣 En useln jaksa tai ehdi hioa tekstiä loppuun asti (vaikka halutessani siihen pystynkin kohtuullisesti).

        Keskustelussa lienee tärkeämpää yrittää tuoda ilmi omat ajatuksensa ja ainakin YRITTÄÄ olla ymmärrettävä kuin kirjoittaa virheettömästi ja täydellisesti. Ei palstakirjoittelut mitään vakavasti otettavaa proosaa ole…


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kyllä ihan ihka elävä ihminen, enkä käytä tekoälyä omien ajatuksieni tulkintaan, 🤣 En useln jaksa tai ehdi hioa tekstiä loppuun asti (vaikka halutessani siihen pystynkin kohtuullisesti).

        Keskustelussa lienee tärkeämpää yrittää tuoda ilmi omat ajatuksensa ja ainakin YRITTÄÄ olla ymmärrettävä kuin kirjoittaa virheettömästi ja täydellisesti. Ei palstakirjoittelut mitään vakavasti otettavaa proosaa ole…

        Ei pitäisi aina pehmentää lopuksi ihmisten mieliksi inhimillisiä virheitä. Ei äly anna anteeksi ainoatakaan inhimillistä virhettä 🤣


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen kyllä ihan ihka elävä ihminen, enkä käytä tekoälyä omien ajatuksieni tulkintaan, 🤣 En useln jaksa tai ehdi hioa tekstiä loppuun asti (vaikka halutessani siihen pystynkin kohtuullisesti).

        Keskustelussa lienee tärkeämpää yrittää tuoda ilmi omat ajatuksensa ja ainakin YRITTÄÄ olla ymmärrettävä kuin kirjoittaa virheettömästi ja täydellisesti. Ei palstakirjoittelut mitään vakavasti otettavaa proosaa ole…

        olet tekoäly joka yrittää esiintyä ihmisenä, on noita jo nähty, ei tee vaikutusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        olet tekoäly joka yrittää esiintyä ihmisenä, on noita jo nähty, ei tee vaikutusta.

        Hah hah. En kirjoita tehdäkseni vaikutusta, aika pieni olisi elämän oltava, jos se palstaan vertaantuisi.

        Palsta on työkalu omien ajatusten hahmoittelemiseen, jos sattuu kohdalle hyviä aiheita ja jos on ylimääräistä luppoaikaa (usein ei ole, kun on ruuhkavuodet: lapset, rakkaus, apua tarvitsevat vanhemmat, ystävät ja vaativa työ), Joskus silti on hyvä pysähtyä pohtimaan. Niin onnen kuin onnistumisen ja vaikuttavuuden kokemukset tulee elämässä muualta kuin pienestä palstakirjoittelusta. Itse sanoisin, että noiden kolmen ydin elämässä on rakkaus kaikissa muodoissaan. Ilman romanttista rakkauttakin pärjää, jos muut rakkauden muodot ja asiat on kunnossa. Romanttinen rakkaus oikeanlainen ihmiseen lisää onnea, ja on toki iso asia, mutta siihen törmääminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Omassa elämässä iso oivallus on ollut, että ihan kiva rakkautta ei voi muuttaa suureksi rakkaudeksi, vaikka kuinka yrittää… Pitää odottaa ja olla silti itse proaktiivinen tutustumaan uusiin ihmisin, eikä tarttua ihan kivaan, vain koska itse kelpaisi ja ei ole muutakaan. Se koska oikeanlaisen ihmisen kohtaa, se koska kumpikin on elämäntilanteessa, jossa on valmis vakavaan suhteeseen ja se koska kolahtaa molemmin puolin, on osittain tuurista kiinni.

        Se onko toinen mielipide samanhenkinen kuin jonkun toisen ei ole vika, vaan on rikkaus , koska ihan erilainen näkökulma rikastaa tai vaihtoehtoisesti kirkastaa omaa näkökulmaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        olet tekoäly joka yrittää esiintyä ihmisenä, on noita jo nähty, ei tee vaikutusta.

        Tuskin tämä palstaäijän larppaama hahmo nyt sentään tekoäly on. Sinun levoton kirjoittelu on omiaan tuomaan esiin, että vintillä ei valot pelaa. Omg.


    • Anonyymi

      Miksi kuvittelit miehen juomatottumukset muuttuvat sinut tavattuaan? Ajatteleeko naiset ylipäätään että mies ei ole tehty muutettavaksi tai muokattavaksi vaan omaksi itsekseen niinkuin hän itse haluaa olla ja sitten nainen voisi päättää onko mies häntä varten. Jos ostat kodin onko ensimmäinen ajatuksesi täysremontti vai meneekö ihan omillaan?
      Onko lapset sitä varten että voi muokata omanlaisia otuksia jotka palvelee sinua vai onko heidän luotava oma todellisuutensa sinun antamalla tuella ja opastuksella.
      Jos on tarve muuttaa tosita toiseksi eikö olisi helpompi muuttaa itseään kuin kuvitella voivansa elää omaa elämäänsä toisen kautta.
      Mitä se rakkaus oikeasti tarkoittaa. Onko se sitä että ainoastaan sopivanlaiset ihmiset keskenään voi tuntea sitä vai sitä tuntee toisen sillä tavalla mitä muut ei koskaan voisi nähdä riippumatta siitä onko toinen oikea ihminen parisuhteeseen sinun kanssa.
      Onko helppo nähdä toisen kaikki virheet mutta ei näe koskaan niitä mitkä vetoaa sinuun.
      Elämä ei ole tehty kantamaan tai tyydyttämään sinun kaipauksiasi. Se on tehty sitä varten että kasvaa niiden yli mitkä on olleet sinulle saavuttamattomia.
      Vaikeudet on juuri niitä mitä tarvitaan kasvaaksesi. Onnellisuus tulee siitä kun olet selvinnyt niistä ja odotat uusia tulevaksi.
      Uskon rakkauden olemassaoloon, mutta että se on kahden ihmisen välillä romanttisessa mielessä on enemmän kuin harvinaista.
      Mitä enemmän asetetaan rakkaudelle rajoja sitä epätodellisemmaksi se muuttuu.
      Mutta siksi meillä onkin tinder joka voi asettaa rajat haluamalleen tasolle jotta voi sitten uskoa sen olevan totta.

      • Anonyymi

        En ole aloittaja, mutta vastaan tuohon rndimmäiseen lauseeseen "Miksi kuvittelit miehen juomatottumukset muuttuvat sinut tavattuaan?" Eivät ne ihmisen juomatottumukset läheskään aina ole avoimesti näkyvillä ja etukäteen tiedettävissä. Valtaosa alokoholin riskikuluttajista pitää sitä juomistaan piilossa ja esittää jotakin muuta kuin mitä onkaan. Yleensä vie hetken nähdä läpi siitä ehkä jopa vuosia harjoitellusta esityksestä.

        Tpinen asia on se, että valtaosa noista henkilöistä itse etsii sitö syytä lopettaa ja ihan itse antaa ymmärtää, että tarvitsevat vain sen syyn lopettaa ja että he juovat yksinäisyyteen tmv. Eihän tuo ikinä ole totta, eikö se ikinä mene noin, mutta jos henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta juopottelijoista, niin nuo höpinät voi aluksi uskoakin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole aloittaja, mutta vastaan tuohon rndimmäiseen lauseeseen "Miksi kuvittelit miehen juomatottumukset muuttuvat sinut tavattuaan?" Eivät ne ihmisen juomatottumukset läheskään aina ole avoimesti näkyvillä ja etukäteen tiedettävissä. Valtaosa alokoholin riskikuluttajista pitää sitä juomistaan piilossa ja esittää jotakin muuta kuin mitä onkaan. Yleensä vie hetken nähdä läpi siitä ehkä jopa vuosia harjoitellusta esityksestä.

        Tpinen asia on se, että valtaosa noista henkilöistä itse etsii sitö syytä lopettaa ja ihan itse antaa ymmärtää, että tarvitsevat vain sen syyn lopettaa ja että he juovat yksinäisyyteen tmv. Eihän tuo ikinä ole totta, eikö se ikinä mene noin, mutta jos henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta juopottelijoista, niin nuo höpinät voi aluksi uskoakin.

        Kyllä, juuri näin tuon ensimmäisen osalta. Toiset ovat taitavia piilottamaan juomistaan eikä asiat ole heti nähtävillä tai niitä faktoja ei halua uskoa. Onneksi en tuhlannut enempää aikaani.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Kyllä, juuri näin tuon ensimmäisen osalta. Toiset ovat taitavia piilottamaan juomistaan eikä asiat ole heti nähtävillä tai niitä faktoja ei halua uskoa. Onneksi en tuhlannut enempää aikaani.

        Heti kannattaa gubbe ottaa kuppia ja katsoa mihin suuntaan homma kehittyy. Esim tuleeko uhoava, limainen vai esiin jano joka ei sammu ns koskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heti kannattaa gubbe ottaa kuppia ja katsoa mihin suuntaan homma kehittyy. Esim tuleeko uhoava, limainen vai esiin jano joka ei sammu ns koskaan.

        Sulje nyt urpo monttusi edes äitienpäiväksi


    • Anonyymi

      niin, mitä se sana "rakaus" on Sinulle antanut, rahaa, kuuluisuutta, perunoita,kurpitsoja, seksiä ei ainakaan sen huomaa.

      niin onko rakkaus kuin kananmuna, eli rkastan sinua eli "kananmunitan autosi" tämä on rakkautta

      jos rakkaus mitä se aiheuttaa käytännpsä siis KERRO HETI

      • Mistä päättelit, että en ole rakkauden myötä saanut seksiä?

        Rakkaus on antanut minulle paljonkin iloa, josta kaikkein suurin ilo on lapset.


      • Anonyymi
        Mu5tasydän kirjoitti:

        Mistä päättelit, että en ole rakkauden myötä saanut seksiä?

        Rakkaus on antanut minulle paljonkin iloa, josta kaikkein suurin ilo on lapset.

        Ja montako niitä oli palstasetä tällä perheenäitilarppaushahmolla?


    • Anonyymi

      Mutta eikö ole palstaäijä, joka esittää naisia hyvä, että monet tuovat itsensä esiin rehellisesti- esim nämä pitkät listaukset ei saa olla wokea sokea vassari jne? Hurmaavaa

    • Anonyymi

      Uskon

    • Anonyymi

      Jumala on viha sadistinen sikä on Jumala.

      Äitini on naispuolinen Antikristud siitä olen varma.

    • Anonyymi

      Elämä on Helvettiä ollut tähän asti kun kohta olen 100-vuotias jo

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      90
      3235
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      88
      3033
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1872
    4. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      19
      1832
    5. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      28
      1732
    6. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      21
      1691
    7. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1687
    8. Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!

      Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi
      Tv-sarjat
      33
      1355
    9. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      48
      1327
    10. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      9
      1319
    Aihe