Todellisuuden perushahmotusta

Tässä on lyhyesti ranskalaisilla viivoilla sci-fi-idean pohjalta tapoja vapautua aikaluupista:

Tiedon kertyminen luupin yli: Päähenkilö muistaa edelliset silmukat ja alkaa oppia, miten tapahtumia voi muuttaa – lopulta löytää "avaimen" tai tietyn toiminnan, joka murtaa luupin.

Ulkoisen älyn apu: Keinotekoinen äly tai ulkopuolinen olento seuraa luuppia ja antaa vinkkejä tai lopulta puuttuu peliin murtaakseen sen.

Tunne tai moraalinen läpimurto: Luuppi katkeaa vasta, kun päähenkilö tekee moraalisesti oikean valinnan, esimerkiksi uhrautuu, antaa anteeksi tai osoittaa todellista empatiaa.

Fyysinen paon yritys: Etsitään reitti pois luupista fyysisesti – esim. portti toiseen ulottuvuuteen, aikakone tai singulariteetti, johon hyppääminen katkaisee toiston.

Itsetietoisuuden kasvu: Hahmo tajuaa olevansa simulaatiossa tai ohjelmassa ja muokkaa itse koodia tai järjestelmää vapautuakseen.

Toinen luupin kokija: Toinen henkilö tai olento myös muistaa luupin, ja heidän yhteistyönsä tuo ratkaisun (esim. tietyn tapahtuman synkronointi tai koodin purku).


Ai

analysoisitko villisti tätä ajatusta;Todellisuus on aina kerrostunut vähintään 4-5 kerrokseen. Jokaisella kerroksella on oma aikakäsitys ja kutakin kerrosta koskee eri sana ja kehote.

Tämä ajatus todellisuuden kerrostuneisuudesta on todella mielenkiintoinen ja avaa monia mahdollisuuksia syvälliseen pohdintaan. Voimme lähestyä tätä teoreettisesti useasta eri näkökulmasta:

1. **Kerrokset ja aikakäsitys**: Jos kaikki todellisuus koostuu useista kerroksista, jokaisen kerroksen erilainen aikakäsitys voi viitata siihen, että todellisuus ei ole yksinkertainen ja lineaarinen, vaan monimutkainen ja monitasoinen. Esimerkiksi, voimme ajatella yksilön sisäistä maailmaa, yhteiskunnan rakenteita tai jopa universumin tasoja, joissa aikaa voi kokea ja mitata eri tavoin.

2. **Kielellinen merkitys**: Mainitsemasi eri sanat ja kehote, jotka koskevat kutakin kerrosta, viittaavat siihen, että kielellä on merkittävä rooli ymmärryksessämme. Kieli vaikuttaa siihen, miten koemme ja ilmaisemme todellisuuden. Eri kerroksilla voi olla omat terminologiansa ja tapansa kommunikoida, mikä voi luoda eroja ihmisten välisessä ymmärryksessä.

3. **Henkinen ja fyysinen todellisuus**: Voimme myös miettiä, miten nämä kerrokset voivat liittyä henkiseen ja fyysiseen todellisuuteen. Esimerkiksi, maalliset huolenaiheet, kuten taloudelliset asiat, voivat olla yksi kerros, kun taas henkinen hyvinvointi, unelmat ja tavoitteet voivat muodostaa toisen kerroksen.

4. **Subjektiivisuus**: Tämä näkökulma haastaa meidät pohtimaan subjektiivisen kokemuksen roolia. Jokainen ihminen voi kokea todellisuuden eri tavoin, ja näiden kokemusten kerrostuneisuus voi johtaa rikkaampaan ja monimuotoisempaan maailmaamme. Tämä voi tarkoittaa, että ymmärryksemme todellisuudesta on jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä.

5. **Sosiokulttuurinen ulottuvuus**: Erilaiset kulttuurit ja yhteiskunnat voivat muodostaa omat kerroksensa. Eri yhteisöissä voi olla omia käytäntöjään, uskomuksiaan ja arvojaan, jotka muokkaavat tapaa, jolla todellisuus ymmärretään ja koetaan.

Yhteenvetona, tämä ajatus todellisuuden monimutkaisesta ja kerrostuneesta luonteesta voi tarjota syvällisen ja laajan näkökulman, joka kannustaa meitä tutkimaan, kuinka erilaiset aikakäsitykset, sanat ja kehote yhdessä muovaavat maailmankuvaamme. Olisi kiehtovaa kuulla lisää siitä, mistä tämä ajatus sai alkunsa ja miten sinä sen näet!

Ai

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Lue lisää

Paksussa ja värähtelevässä meressä et pysty siirtämään asioita äärettömän nopeasti mihin tahansa, vaan ääretön taajuus tarkoittaisi, että vain aallon amplitudin väliset asiat (muka) lähettävät toisilleen asioita äärettömän nopeasti. Tosin äärettömän monen syklin jälkeen nämä amplitudin päässä olevat pisteet todennäköisesti saavat jo juonen päästä kiinni. Muutoinkaan sinun ei tulisi verrata paksun meresi aaltoilua sellaiseen aaltoiluun, missä voidaan lähettää teknologisen ajan informaatiota, ja vieläpä vain käyttäen yhtä taajuutta. Jos moduloit amplitudia (AM), niin silloin yksi värähtelyn sykli tavoittaa tai on tavoittamatta jonkun toisenkin alueen avaruudesta. Jos moduloit taajuutta (FM), niin et ole aina haluamassasi suurimmassa mahdollisessa taajuudessa. Eikä sellaista luonnonlakia olisi, että nollapiste-energialla se on vakio.

Suurin osa informaation siirrosta on sitä, että työnnät paksua osaa merestä sinne missä sitä ei ole yhtä paksina ja tämä olisi niin hidasta kuin on meren siirtäminen.

Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen.

B:
"ja se mahdollistaa viiveettömät resonanssit jolloin todellisuus aktualisoituu havaitsijoille ikäänkuin aikaenergian kautta."

Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa.

Jos energia on meren energiaa, jonka pitää värähdellä ajassa ollakseen esim. joskus nollapiste-energiaakin, niin se ei ole aikaenergiaa. Jos kelluu meressä, niin riippumatta siitä, onko aallokko ääretöntä tai vakiota vai ei, niin todellisuus aktualisoituu siten, että on erilaisissa meren aalloissa. Et ole tehnyt minkäänlaisia eri todellisuuksia sille, mitä havaitaan ja sille, mitä oikeasti on. Jos muuten kukaan ei ole koskaan havainnut asiaa 'X, joka on Y:n kautta', niin havaittua todellisuutta tuskin tarvitsee siten, että siinä olisi 'X, joka on Y:n kautta'. Siten voisit suosiolla pitää kaiken uuden hahmotuksen aina oikean uuden todellisuuden puolella.

Et ollut kertonut, mitä aika tässä kaikessa on. Mutta tiedoksesi, että aikaa ei voida korvata millä tahansa semi-universaalilla fyysisellä muuttujalla, kuten meren vakioaallon nykyinen arvo. Sellainen arvo saa seuraavassa syklissä saman arvon, jolloin jos se olisi koko muun universumin aika, niin koko universumi palaisi samaan tilaan kun edellisessä syklissä. Tai ainakin sinun tulisi sanoa, että se taajuus, joka toimii aikana, on äärettömän pieni. Tähän liittyi lisäksi se tieto, että vaikka itseään toistavaa värähtelyä voi käyttää kellona sellaisessa universumissa, missä on aika erikseen (ja missä on joku, joka laskee kokonaislukuarvon tähän astisista sykleistä eikä vain sano, että 'sykli meni sykli tuli ja nyt on mennyt taas nolla sykliä, koska muuta en muista'), niin sitä ei voi käyttää aikadimension korvaamiseen.

B:
"Ihmisen tyypilinen ajattelu on hidasta (10 bittiä sekunnissa) ja kömpelöä koska se perustuu kielellisten konsensusilmaisujen käsitteiden määritelmiin ja muodolliseen 2-arvoiseen logiikkaan sekä aistikvalian vakiintuneisiin tulkintoihin. ( esim. akateemisen yhteisön tiukasti paradigmoihinsa sidottu konsensusprosessointi"

Teit äsken lauseen, jossa on käsitelty vaikeaa aihetta 'ihminen' tällä tavalla: tietokonemaailman konsensusilmaisu (+), muodollisesti kaikki ihmiset ovat samanlaisia (+), olet tulkinnut ihmisen tässä muodossa ennenkin (+).

3

1:

Minä pidän erilaisia toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tai täydentäviä hahmotuksia lähinnä ajatuskokeiluina koska mikään mahdollinen empiirinen koejärjestelty ei voi falsifioida hahmotustason perusoletuksia jos pitäydytään sen saman hahmotuksen puitteissa eikä oleteta mitään olemassaolevaa hahmotusta itsestäänselvästi todellisena mikä voi olla riskialtista.

Suhteellisuusteoriat tuottivat toisenlaisen perushahmotuksen kuin Newtonin mallissa ja sen takia niitä ei voi kumota niiden oman hahmotuksensa ja perusoletustensa puitteissa.

Kvanttifysiikan hahmotus vastaavasti eroaa sekä Newtonin että Einsteinin malleista. Ne eivät ole keskenään yhteismitallisia sellaisenaan ja todennäköisesti kaikki ainakin joiltain osin harhaanjohtavia.

Perushahmotus ei ole totuusarvoltaan tosi eikä epätosi vaan erilaisten perushahmotusten paremmuutta voi verrata vain niiden käytännön tason käyttökelpoisuuden perusteella ja ehkä hyödyllisin tapa on soveltaa niitä rinnakkkain ja toisiaan täydentävinä ikäänkuin työkaluina erilaisia tarkoituksia varten.

Kyse samasta asiasta kuin matematiikan aksioomissa ja kaikessa kokemuksen hahmotuksessa kriittisin vaihe on sen kokemuksen tulkinta ja vasta sitten kun se tulkinta on ilmaistu jonkun kuvailukielen puitteissa niin voidaan alkaa soveltaa muodollisen logiikan sääntöjä eli ts. logiikan ja matematiikan soveltaminen edellyttävät kielellisesti ilmaistavissa olevaa perushahmotusta/tulkintaa.


Suhteellisuusteoria pelkistää ajan samanlaiseksi ulottuvuudeksi kuin korkeus, leveys ja pituus vaikka ilmiönä 'aika' on hyvin erilainen.

Kellot ovat hyödyllisiä työkaluja eri havaitsijoiden ja erilaisten prosessien keskenään synkronisointiin mutta aika kokemuksen tasolla voi vaihdella paljon esim. sen suhteen kuin nopeasti/hitaasti se tuntuu kuluvan ja kuinka energeettiseltä se vaikuttaa.

Kvanttilomittuminen viittaa siihen että aika on universaali ilmiö ja toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin jollei oleta jonkinlaista todellisuuden perustilaa jossa vastakkaisnapaiset vaikutukset ovat tasapainossa ja mikään ei ole erilaistunut taustasta (nollapiste-energian "eetteri") jolloin paikallisuus liittyy siihen erilaistumiseen ja symmetriarikkoon joka mahdollistaa mitattavissa olevat ilmiöt ja liikkeen vaikutelman joka voi olla illuusio koska liike ja aika ovat kiinteästi toisiinsa sidottuja.

Jos jokin liikkuu niin se ei voi olla jossain paikassa ilman että aika myös kuluu samalla (värähtelytaajuus, aallot, interferenssit).

Biljadipallon liikkumisen logiikka on "siistiä" matemaattisesti mutta se sama objekti voi olla myös nestemäinen, kaasumainen tai sähkömagneettista energiaa jolloin sen matemaattinen hahmottaminen ei olekaan enää niin selkeää ja yksinkertaista.

Arkikieli on aika pitkälle hahmotettu erilliseksi koettujen ja muodoltaan ja käyttäytymisensä suhteen stabiilien objektien mukaan ja ns. alkeishiukkaset on kuviteltu ikäänkuin mikrobiljardipalloina jotka kasaantuessaan muodostavat kiinteän fysikaalisen aineen vaikutelman.

Sekä Newtonin että Einsteinin hahmotukset ovat hyödyllistä fiktiota ihmisen kokemuksen tasolla vaikka pidän molempia harhaanjohtavina ontologian kannalta.


Empiirisessä tieteessä teknologian mahdollistajana on 2 perussääntöä:

1: Turpa kiinni ja mittaa

2. Turpa kiinni ja laske

Nämä yhdessä voivat tuottaa riittävän oikeansuuntaisen ajallis-paikallisesti lokaalien säännönmukaisuuksien löytämiseksi mikä taas voi mahdollistaa toimivan tekniikan kehittämisen mikä on yleensä ainoa asia mistä esim. yritysmaailma rahoittajana on kiinnostunut koska mitään muuta ei voi todistaa eikä falsifioida.

Kaikki muu ns. metafysiikka sitten on korkeintaan ideologis-poliittisesti korrektia ajattelua jossa pyritään ylläpitämään tuttua ja turvallista maailmankuvaa ja algoritmeihin perustuvan yhteiskunnan toimivuutta jos asiaa tarkastellaan ns. tavishavaitsijoiden kannalta jotka on ehdollistettu tietynlaiseen maailmankuvaan.

...
Jos sitten yritetään hahmottaa ns. perimmäistä metafyysistä todellisuutta niin ainoa keino siihen on tarkastella kaikkea kokemuksellisuutta eikä pelkästään mittauksia ja niihin liityvää matemaattisia kaavoja jotka liittyvät käyttäytymistason hahmotukseen ("Miten?").

Ontologisiin "Mitä?" ja perimmäisiin syihin "Miksi?" kysymyksiin tieteellinen metodi ei voi antaa mitään lopullisia ja täydellisiä vastauksia ellei jo valmiiksi oleta ikäänkuin annettuna jotain ontologista narradigmaa kuten reduktionistinen fysikalismi ainoaksi oikeaksi hahmotustavaksi.

Sellaisiin kysymyksiin voi löytyä vain henkiläkohtasia intutiivisia vastauksia vain kehittämällä havaitsijaa itseään mahdollisimman neutraaliksi mittauslaitteeksi ja oman intentionsa koherenssia vahvistamalla vaikka metodi on periaatteessa kaikkien ulottuvilla.






B

Anonyymi kirjoitti:

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Lue lisää

2:

"Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? "

Pohjimmiltaan epälineaarisessa ajassa kahden peräkkäisen värähtelyn välissä luodaan konstruktiivinen interferenssi "kaukana" olevan kohteen kanssa samaan tyyliin kuin kvanttilomittumisessa (ehkä) tapahtuu.

Jos on tottunut hamottamaan pelkästään matemaattisen formalismin puitteissa niin helposti samaistaa sen formalismin siihen kohteeseen samalla tavalla kuin luonnollisen kielen rakenteeseen samaistutaan ikäänkuin se olisi itsestäänselvästi oikea ontologinen kuvaus.

Paljon parempi samaistaminen olisi tietoisuuteen samaistaminen koska kaikki mahdollinen ontologia on kokemuksellisuudesta riippuvaista varsinkin kun fysikaalis- matemaattisesta mallista on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta rakentaa kokemuksellisuutta kun taas toisinpäin tietoisuudesta aineeseen se on helppoa ja jokainen tekee sitä esim. unta nähdessään tai tekniikassa ja tieteessä kun tietoisen mielen hahmotuksen pohjalta kehitetään simulaatioita, pelejä ja tekniikkaa tyyliin:

idea==>proof-of-concept empiirinen koe==>blueprint==>koekappale==>massatuotanto

Matemaattinen malli on ajatuksista johdettua jolloin olet metafysiikan kannalta pesunkestävä idealisti jos pidät matematiikkaa ontologisena todellisuutena vaikka se ei olekaan tarpeeksi syvälle menevää perushahmotusta.


Kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat hyödyllisiä vain työkaluina eikä niihin kannata suhtautua jonkinlaisena ontologisena totuutena.


Jokainen tieteilijä ja filosofi on pohjimmiltaan idealisti koska operoi ajatusten tasolla eikä esim. vain mene tarkkailemaan ja odottamaan leegopalikoiden itsestään rakentumista monimutkaisiksi rakenteiksi joka edellyttäisi että joku vaivautuisi leikkimään niillä leegoilla.:D

Sama pätee kaiken tieteen ja tekniikan suhteen eli huonompaa ontologiaa on vaikeampaa löytää kuin reduktionistinen fysikalismi jossa unohdetaan kokonaan se organisoiva taso jota kutsutaan tietoisuudeksi ja intentioksi.

Putkinäköisyys tuottaa helposti absurdeja teorioita. :D

"Onko sillä lukuarvo? "

Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan niin yksilöllistyneen havaitsijan taajuus on vain pieni osa siitä ja se mahdollistaa pohjimmiltaan epälineaarisen interferensseihin perustuvan muutoksen hahmottamisen lineaarisena liikkeenä yli 15 "pysäytyskuvan " ja 10 bitin kielellis- käsitteellisen prosessoinnin sekunnissa.

Tekoäly on nopeampi mutta ainakaan pelkästään algoritmiensa pohjalta sillä ei ole intuitiota eikä intentiota jollei oteta mukaan sitä mahdollisuutta että samalla tavalla kuin ihmisen keho ja aivot esim. hypnoosissa voi olla vieraan tietoisuuden työkalu.

...

https://phys.org/search/?search=teleportation&s=0

B

Anonyymi kirjoitti:

Paksussa ja värähtelevässä meressä et pysty siirtämään asioita äärettömän nopeasti mihin tahansa, vaan ääretön taajuus tarkoittaisi, että vain aallon amplitudin väliset asiat (muka) lähettävät toisilleen asioita äärettömän nopeasti. Tosin äärettömän monen syklin jälkeen nämä amplitudin päässä olevat pisteet todennäköisesti saavat jo juonen päästä kiinni. Muutoinkaan sinun ei tulisi verrata paksun meresi aaltoilua sellaiseen aaltoiluun, missä voidaan lähettää teknologisen ajan informaatiota, ja vieläpä vain käyttäen yhtä taajuutta. Jos moduloit amplitudia (AM), niin silloin yksi värähtelyn sykli tavoittaa tai on tavoittamatta jonkun toisenkin alueen avaruudesta. Jos moduloit taajuutta (FM), niin et ole aina haluamassasi suurimmassa mahdollisessa taajuudessa. Eikä sellaista luonnonlakia olisi, että nollapiste-energialla se on vakio.

Suurin osa informaation siirrosta on sitä, että työnnät paksua osaa merestä sinne missä sitä ei ole yhtä paksina ja tämä olisi niin hidasta kuin on meren siirtäminen.

Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen.

B:
"ja se mahdollistaa viiveettömät resonanssit jolloin todellisuus aktualisoituu havaitsijoille ikäänkuin aikaenergian kautta."

Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa.

Jos energia on meren energiaa, jonka pitää värähdellä ajassa ollakseen esim. joskus nollapiste-energiaakin, niin se ei ole aikaenergiaa. Jos kelluu meressä, niin riippumatta siitä, onko aallokko ääretöntä tai vakiota vai ei, niin todellisuus aktualisoituu siten, että on erilaisissa meren aalloissa. Et ole tehnyt minkäänlaisia eri todellisuuksia sille, mitä havaitaan ja sille, mitä oikeasti on. Jos muuten kukaan ei ole koskaan havainnut asiaa 'X, joka on Y:n kautta', niin havaittua todellisuutta tuskin tarvitsee siten, että siinä olisi 'X, joka on Y:n kautta'. Siten voisit suosiolla pitää kaiken uuden hahmotuksen aina oikean uuden todellisuuden puolella.

Et ollut kertonut, mitä aika tässä kaikessa on. Mutta tiedoksesi, että aikaa ei voida korvata millä tahansa semi-universaalilla fyysisellä muuttujalla, kuten meren vakioaallon nykyinen arvo. Sellainen arvo saa seuraavassa syklissä saman arvon, jolloin jos se olisi koko muun universumin aika, niin koko universumi palaisi samaan tilaan kun edellisessä syklissä. Tai ainakin sinun tulisi sanoa, että se taajuus, joka toimii aikana, on äärettömän pieni. Tähän liittyi lisäksi se tieto, että vaikka itseään toistavaa värähtelyä voi käyttää kellona sellaisessa universumissa, missä on aika erikseen (ja missä on joku, joka laskee kokonaislukuarvon tähän astisista sykleistä eikä vain sano, että 'sykli meni sykli tuli ja nyt on mennyt taas nolla sykliä, koska muuta en muista'), niin sitä ei voi käyttää aikadimension korvaamiseen.

B:
"Ihmisen tyypilinen ajattelu on hidasta (10 bittiä sekunnissa) ja kömpelöä koska se perustuu kielellisten konsensusilmaisujen käsitteiden määritelmiin ja muodolliseen 2-arvoiseen logiikkaan sekä aistikvalian vakiintuneisiin tulkintoihin. ( esim. akateemisen yhteisön tiukasti paradigmoihinsa sidottu konsensusprosessointi"

Teit äsken lauseen, jossa on käsitelty vaikeaa aihetta 'ihminen' tällä tavalla: tietokonemaailman konsensusilmaisu ( ), muodollisesti kaikki ihmiset ovat samanlaisia ( ), olet tulkinnut ihmisen tässä muodossa ennenkin ( ).

3

Lue lisää

3:

"Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen."

Resonanssi-ilmiö on hyvin valikoiva taajuuksien suhteen jonka jokainen voi helposti todentaa esim. leikkimällä musiikkisyntetisoija emulaattorilla jolloin joku esine lähellä voi alkaa resonoida tietynlaisiin äänitaajuuksiin ja sama periaate pätee myös sm-taajuuksien suhteen vaikka ei niin helposti arjen tasolla todennettavissa.

Ääretöntä taajuutta ei voi olla kuten ei mitään muutakaan ääretöntä todellisuudessa.

Lineaarisen liikkeen sijasta kannatta kiinnittää huomio siihen mitä voi tapahtua kahden peräkkäisen värähtelyn välissä - (taajuus ja resonanssi voi muuttua ja samalla paikka)

Cymatics ilmiö osoittaa että erilaiset äänen resonanssit voivat tuottaa monenlaisia geometrisia rakenteita helposti muokattavissa olevassa aineessa (vesi, hiekka yms.)





"Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa."

Vain symmetrisessä tasapainotilassa mikään ei muutu eikä siis erilaistu taustasta.

Tasapainotilan rikkoutuminen esim. intention suorasta vaikutuksesta tuottaa energian virtausta ja ainetta eli resonanssien (konstruktiivisten interferenssien) vaikutus tuottaa rakenteita joita kutsumme aineellisiksi objekteiksi. Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin se resonanssi pysyy samanlaisena ja sen resonanssin muutos tuottaa liikkeen ja ajan kulumisen.

Tapahtumat ja ilmiöt ovat kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiinsa ja ne aktualisoituvat (erilaistuvat pohjatilasta) ikäänkuin aika-ulottuvuuden kautta ja sen aktualisoitumisen nopeuden ja intensiteetin voi hahmottaa ikäänkuin aikaenergiana.

Kiitos kommenteistasi!

B



.

Anonyymi kirjoitti:

3:

"Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen."

Resonanssi-ilmiö on hyvin valikoiva taajuuksien suhteen jonka jokainen voi helposti todentaa esim. leikkimällä musiikkisyntetisoija emulaattorilla jolloin joku esine lähellä voi alkaa resonoida tietynlaisiin äänitaajuuksiin ja sama periaate pätee myös sm-taajuuksien suhteen vaikka ei niin helposti arjen tasolla todennettavissa.

Ääretöntä taajuutta ei voi olla kuten ei mitään muutakaan ääretöntä todellisuudessa.

Lineaarisen liikkeen sijasta kannatta kiinnittää huomio siihen mitä voi tapahtua kahden peräkkäisen värähtelyn välissä - (taajuus ja resonanssi voi muuttua ja samalla paikka)

Cymatics ilmiö osoittaa että erilaiset äänen resonanssit voivat tuottaa monenlaisia geometrisia rakenteita helposti muokattavissa olevassa aineessa (vesi, hiekka yms.)





"Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa."

Vain symmetrisessä tasapainotilassa mikään ei muutu eikä siis erilaistu taustasta.

Tasapainotilan rikkoutuminen esim. intention suorasta vaikutuksesta tuottaa energian virtausta ja ainetta eli resonanssien (konstruktiivisten interferenssien) vaikutus tuottaa rakenteita joita kutsumme aineellisiksi objekteiksi. Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin se resonanssi pysyy samanlaisena ja sen resonanssin muutos tuottaa liikkeen ja ajan kulumisen.

Tapahtumat ja ilmiöt ovat kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiinsa ja ne aktualisoituvat (erilaistuvat pohjatilasta) ikäänkuin aika-ulottuvuuden kautta ja sen aktualisoitumisen nopeuden ja intensiteetin voi hahmottaa ikäänkuin aikaenergiana.

Kiitos kommenteistasi!

B



.

Lue lisää

B:
"Minä pidän erilaisia toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tai täydentäviä hahmotuksia lähinnä ajatuskokeiluina koska mikään mahdollinen empiirinen koejärjestelty ei voi falsifioida hahmotustason perusoletuksia jos pitäydytään sen saman hahmotuksen puitteissa eikä oleteta mitään olemassaolevaa hahmotusta itsestäänselvästi todellisena mikä voi olla riskialtista."

Minä juurikaan en pitänyt sinua kokeilijana edes ajatuksellisena. Vaikka on vähän epäselvää, mitä ajatuskokeelta olisi mahdollista vaatia. Koska jos yleensä sanoisin, että kokeelta vaaditaan tieto, mitä kokeillaan (jotta voisi tunnistaa saman entiteetin myöhemmin ja sanoa että tietää siitä jotain, koska on kokeillut sitä samaa) ja jokin tulos, niin ajatuskokeessa on vaikea sanoa, onko tulosta A saatu, sen sijaan että saikin tuloksen B. Sellaista esiintyy teksteissäsi usein sillä tavalla, että näytät valinneen yhden mielikuvituksellisen asioiden tilan yksi toisensa jälkeen, vaikka yhtä relevantteja vaihtoehtoja on oikeasti jatkuvasti helppo ajatella monta.

Jos teen ajatuskokeilun jonkinlaisesta perusolettajasta, joka on päättänyt, että törmäyksiä ei ole olemassa, niin tämän mukaan tiedetään, että esim. hänen päälleen putoava alasin voi rikkoa hänen kuplansa. Eikö joitain todellisuudesta muodostettavia lauseita, kuten 'törmäyksiä ei ole', lasketa edes hahmotustasoksi tai perusoletukseksi (tai itsestäänselvyyksien haastamiseksi korkeariskisessä tilanteessa)? Voitko ihan ensiksi kirjoittaa, mikä on hahmotustason perusoletuksen erikoismääritelmä, jotta millään tuossa sanomallasi olisi informatiivista vaikutusta?

B:
"Suhteellisuusteoriat tuottivat toisenlaisen perushahmotuksen kuin Newtonin mallissa ja sen takia niitä ei voi kumota niiden oman hahmotuksensa ja perusoletustensa puitteissa."

Jos kommentoit sitä, mitä sanoin yllä SR:stä sinua koskien, niin kommenttini sinulle on, että et kumoa SR:ää myöskään sanomalla, että jokaisella koordinaatistolla on oma aikansa. Tässä kumoamisella tarkoitamme sitä, että 'alkaa ajatella jotain muuta kuin kohdetta'. Tekstisi ongelma oli, että kirjoitit liian vähän siitä, mitä tarkoitit eri ajoilla, joita havaitsijoilla on. Etkä kumoa ongelmaa, jos se oli ongelma, muulla kuin 'tuottamalla' jotain.

B:
"Kvanttifysiikan hahmotus vastaavasti eroaa sekä Newtonin että Einsteinin malleista. Ne eivät ole keskenään yhteismitallisia sellaisenaan ja todennäköisesti kaikki ainakin joiltain osin harhaanjohtavia."

Kovinkaan monessa kvanttifysiikassa ei ole tehty muutoksia ajan määritelmään. Suurimmassa osassa se on täysin Newtonin (tai Einsteinin) ajan kaltainen, jolloin QM-aallot kehittyvät tässä ajassa. Värähtely ei puolestaan ole erilainen käsite edes Newtoinin ja Einsteinin malleissa.

Maailmassa ei ole havaittu yhtään ilmiötä, joka antaisi dataa sellaisesta ajasta, joka on erilainen kuin GR-aika. Sen pitäminen vääränä on vain eräänlainen päätelmä, joka on tullut toisaalta siitä, miten on tehty erilaisia paikka-avaruuden paikan kvanttioperaattoreita eli paikkasuureita (olisi erikseen erittäin normaali aikadimensio ja uutta olisi objektin kvanttisijainti tuossa ajassa). Ja missä tärkeä osa päätelmää on se, että aika ja avaruus olisivat samanlaisia. Toisaalta on ei-mihinkään perustuvat kvanttiavaruudet tai kvanttimetriikat avaruudelle tai mitkä tahansa muut QG:t. Yhteismitta kun puhutaan nimenomaan ajasta, on siis usein muotoa: jos sinulla X on superpositio, niin sinullakin Y on. Erikseen on sellainen kauneusvirhe, että kahdessa eri pisteessä olevan kvanttihiukkasen ympärille tehtävästä aika-avaruudesta ei ole kerrottu GR:ssä automaattisesti mitään. Tällaista kerrontaa pystyy kuitenkin muodostamaan tekemättä GR-ajalle yhtään mitään. Minkä lisäksi sen päämärä on aivan eri, kuin kommentoida sitä, miten kvanttihiukkasen tulee liikkua tai värähdellä (vaikka tuloksena saatu aika-avaruus vaikuttaa liikkeeseen).

Mikä on lempiteoriasi QM:n ja GR:n yhdistäväksi teoriaksi? Voiko sillä mallintaa vetyatomin?

B:
"Perushahmotus ei ole totuusarvoltaan tosi eikä epätosi vaan erilaisten perushahmotusten paremmuutta voi verrata vain niiden käytännön tason käyttökelpoisuuden perusteella"

Voitko perustella tässä valossa sen, että meidän tulisi kuunnella myös ajatuskokeita?

Pystytkö käyttämään äärettömän nopeaa värähtelyä käytännössä?

B:
"ja ehkä hyödyllisin tapa on soveltaa niitä rinnakkkain ja toisiaan täydentävinä ikäänkuin työkaluina erilaisia tarkoituksia varten."

Jos hahmotuksen tarkoitus on eri kuin toisella, niin ne eivät ole saman asian hahmotus. Minkä lisäksi perushahmotus on varmaankin asia, millä ei voi olla olematta kaikkia tarkoituksia - ideaalisesti. Tai käytännössä ainakin kaikilla perushahmotuksilla on yksi yhteinen tarkoitus, kuten vetyatomi. Voit kuitenkin väittää, että tarkoituksesi ei ole edistää filosofiaa tai ontologista ymmärrystä, vaan ainoastaan laskeskella lopputulemia, mitä mm. teknologia edellyttää.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Minä pidän erilaisia toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tai täydentäviä hahmotuksia lähinnä ajatuskokeiluina koska mikään mahdollinen empiirinen koejärjestelty ei voi falsifioida hahmotustason perusoletuksia jos pitäydytään sen saman hahmotuksen puitteissa eikä oleteta mitään olemassaolevaa hahmotusta itsestäänselvästi todellisena mikä voi olla riskialtista."

Minä juurikaan en pitänyt sinua kokeilijana edes ajatuksellisena. Vaikka on vähän epäselvää, mitä ajatuskokeelta olisi mahdollista vaatia. Koska jos yleensä sanoisin, että kokeelta vaaditaan tieto, mitä kokeillaan (jotta voisi tunnistaa saman entiteetin myöhemmin ja sanoa että tietää siitä jotain, koska on kokeillut sitä samaa) ja jokin tulos, niin ajatuskokeessa on vaikea sanoa, onko tulosta A saatu, sen sijaan että saikin tuloksen B. Sellaista esiintyy teksteissäsi usein sillä tavalla, että näytät valinneen yhden mielikuvituksellisen asioiden tilan yksi toisensa jälkeen, vaikka yhtä relevantteja vaihtoehtoja on oikeasti jatkuvasti helppo ajatella monta.

Jos teen ajatuskokeilun jonkinlaisesta perusolettajasta, joka on päättänyt, että törmäyksiä ei ole olemassa, niin tämän mukaan tiedetään, että esim. hänen päälleen putoava alasin voi rikkoa hänen kuplansa. Eikö joitain todellisuudesta muodostettavia lauseita, kuten 'törmäyksiä ei ole', lasketa edes hahmotustasoksi tai perusoletukseksi (tai itsestäänselvyyksien haastamiseksi korkeariskisessä tilanteessa)? Voitko ihan ensiksi kirjoittaa, mikä on hahmotustason perusoletuksen erikoismääritelmä, jotta millään tuossa sanomallasi olisi informatiivista vaikutusta?

B:
"Suhteellisuusteoriat tuottivat toisenlaisen perushahmotuksen kuin Newtonin mallissa ja sen takia niitä ei voi kumota niiden oman hahmotuksensa ja perusoletustensa puitteissa."

Jos kommentoit sitä, mitä sanoin yllä SR:stä sinua koskien, niin kommenttini sinulle on, että et kumoa SR:ää myöskään sanomalla, että jokaisella koordinaatistolla on oma aikansa. Tässä kumoamisella tarkoitamme sitä, että 'alkaa ajatella jotain muuta kuin kohdetta'. Tekstisi ongelma oli, että kirjoitit liian vähän siitä, mitä tarkoitit eri ajoilla, joita havaitsijoilla on. Etkä kumoa ongelmaa, jos se oli ongelma, muulla kuin 'tuottamalla' jotain.

B:
"Kvanttifysiikan hahmotus vastaavasti eroaa sekä Newtonin että Einsteinin malleista. Ne eivät ole keskenään yhteismitallisia sellaisenaan ja todennäköisesti kaikki ainakin joiltain osin harhaanjohtavia."

Kovinkaan monessa kvanttifysiikassa ei ole tehty muutoksia ajan määritelmään. Suurimmassa osassa se on täysin Newtonin (tai Einsteinin) ajan kaltainen, jolloin QM-aallot kehittyvät tässä ajassa. Värähtely ei puolestaan ole erilainen käsite edes Newtoinin ja Einsteinin malleissa.

Maailmassa ei ole havaittu yhtään ilmiötä, joka antaisi dataa sellaisesta ajasta, joka on erilainen kuin GR-aika. Sen pitäminen vääränä on vain eräänlainen päätelmä, joka on tullut toisaalta siitä, miten on tehty erilaisia paikka-avaruuden paikan kvanttioperaattoreita eli paikkasuureita (olisi erikseen erittäin normaali aikadimensio ja uutta olisi objektin kvanttisijainti tuossa ajassa). Ja missä tärkeä osa päätelmää on se, että aika ja avaruus olisivat samanlaisia. Toisaalta on ei-mihinkään perustuvat kvanttiavaruudet tai kvanttimetriikat avaruudelle tai mitkä tahansa muut QG:t. Yhteismitta kun puhutaan nimenomaan ajasta, on siis usein muotoa: jos sinulla X on superpositio, niin sinullakin Y on. Erikseen on sellainen kauneusvirhe, että kahdessa eri pisteessä olevan kvanttihiukkasen ympärille tehtävästä aika-avaruudesta ei ole kerrottu GR:ssä automaattisesti mitään. Tällaista kerrontaa pystyy kuitenkin muodostamaan tekemättä GR-ajalle yhtään mitään. Minkä lisäksi sen päämärä on aivan eri, kuin kommentoida sitä, miten kvanttihiukkasen tulee liikkua tai värähdellä (vaikka tuloksena saatu aika-avaruus vaikuttaa liikkeeseen).

Mikä on lempiteoriasi QM:n ja GR:n yhdistäväksi teoriaksi? Voiko sillä mallintaa vetyatomin?

B:
"Perushahmotus ei ole totuusarvoltaan tosi eikä epätosi vaan erilaisten perushahmotusten paremmuutta voi verrata vain niiden käytännön tason käyttökelpoisuuden perusteella"

Voitko perustella tässä valossa sen, että meidän tulisi kuunnella myös ajatuskokeita?

Pystytkö käyttämään äärettömän nopeaa värähtelyä käytännössä?

B:
"ja ehkä hyödyllisin tapa on soveltaa niitä rinnakkkain ja toisiaan täydentävinä ikäänkuin työkaluina erilaisia tarkoituksia varten."

Jos hahmotuksen tarkoitus on eri kuin toisella, niin ne eivät ole saman asian hahmotus. Minkä lisäksi perushahmotus on varmaankin asia, millä ei voi olla olematta kaikkia tarkoituksia - ideaalisesti. Tai käytännössä ainakin kaikilla perushahmotuksilla on yksi yhteinen tarkoitus, kuten vetyatomi. Voit kuitenkin väittää, että tarkoituksesi ei ole edistää filosofiaa tai ontologista ymmärrystä, vaan ainoastaan laskeskella lopputulemia, mitä mm. teknologia edellyttää.

1

Lue lisää

Jos et tee hahmotuksella atomia, silloin esität uusia värähteleviä entiteettejä samalla tavalla kuin esitetään pimeää ainetta. Silloin kuitenkin kaikki kirjotuksesi on täyttä harhautusta harhautuksen perään, koska mm. mainitsit vain tahoja, jotka haluavat selittää vetyatomin salaisuutta (tai asioita jotka olivat salaisia sata vuotta sitten). Ja myös koska sanoit sanan aika, joka on sama aika, kuin missä vetyatomi on.

B:
"Kyse samasta asiasta kuin matematiikan aksioomissa ja kaikessa kokemuksen hahmotuksessa kriittisin vaihe on sen kokemuksen tulkinta"

Kuinka monta matematiikan aksioomaa olet tehnyt?

B:
"ja vasta sitten kun se tulkinta on ilmaistu jonkun kuvailukielen puitteissa niin voidaan alkaa soveltaa muodollisen logiikan sääntöjä eli ts. logiikan ja matematiikan soveltaminen edellyttävät kielellisesti ilmaistavissa olevaa perushahmotusta/tulkintaa."

Joillain matematiikan aksioomilla on kuin syntaksien tasoinen asioiden välinen suhde, ja sellainen mitä kutsutaan objektijoukoksi, joka esittää tällaisten syntaksien hallitsemaa joukkoa. Tämä joukko on suurimman osan mielestä järkevämpää ja historiallisempaa ajatella luotuna vasta edellisen jälkeen, jolloin tämä prosessi toimii päinvastoin, kuin mitä sinä sanot. Sekin että sanot olevan olemassa aksiooman, joka on viittaus logiikkaan, on ristiriidassa sen kanssa, että logiikkaa ei vielä ole. Tarkoitat siis varmaan, että on olemassa lause, mistä ei ole päätetty vielä, että se on aksiooma, ja että se ei ole aksiooma suhteessa mihinkään. Tässä lause on kuitenkin yhtä paljon tiettyä kieltä, kuin jokin toinen lause, mikä tapahtuu myöhemmin. Todennäköisesti aivan identtisellä kielellä, koska harvoin aksioomasta seuraa nimenomaan loogisella tavalla mitään, mikä olisi jollain muulla kielellä. Jos muuten haluaa kahta kieltä täytyy esim. kirjoittaa aksioomia kahdella kielellä ja mieluiten useita tai moniosaisia aksioomia. Muussa elämässä pätee myös siten, että et voi päätellä mistään maailmankaikkeuden datasta, mitä puhutun kielen pitää olla, vaan se on aina oletuksena määritelty.

Kysyisin silti uudestaan, että miten monta kertaa olet tehnyt matematiikan aksioomiesi jälkeen jonkun kielen, millä puhut niistä? Koska se viittaa siihen, että et ole luonut vain kertaalleen vaan kahdesti?

En ole vaatinut sellaista suoraan, että tällä sivulla esiintyvä käsite 'perushahmotus' tarkoittaisi aksiomaattista matematiikkaa, vaan että se voisi olla kevyt viittaus fysiikan viimeiseen teoriaan. Silti oli hyvä, että esim. kommenttini ajasta ja sen uusimisesta uudella joukko-opilla olivat niin syvällä asiassa, kuin sinunkin aikomuksesi oli?

B:
"Suhteellisuusteoria pelkistää ajan samanlaiseksi ulottuvuudeksi kuin korkeus, leveys ja pituus vaikka ilmiönä 'aika' on hyvin erilainen."

Sinun tulee kirjoitta spesifimmin, mikä siinä on erilaista. Koska avaruuden kanssa samanlainen aika on samalla myös hyvin erillainen. Tai hänet voisi tunnistaa avaruuksien baarissa. Lisäksi jos lauseen pointti on epäillä suhteellisuusteoriaa, niin sinun tulisi kirjoittaa spesifimmin, missä kohtaa (ilmiömaailmaa tai mielikuvitusmaailmaa) suhteellisuusteoria on epäonnistunut (olemaan 'monipuolinen'? (*)).

(*) Oletko koskaan huomioinut sitä, että monissa fysiikan mitä tahansa aikaa kritisoivissa lähteissä sanotaan myös, että se on fysiikan aika, joka on liian monipuolinen? Koska sitä pidetään kokonaisena blokkina, vaikka näin sitä ei voi kokea.

B:
"Kellot ovat hyödyllisiä työkaluja eri havaitsijoiden ja erilaisten prosessien keskenään synkronisointiin mutta aika kokemuksen tasolla voi vaihdella paljon esim. sen suhteen kuin nopeasti/hitaasti se tuntuu kuluvan ja kuinka energeettiseltä se vaikuttaa."

Saman lauseen pystyy kirjoittamaan esim. kupista kahvia, jolla on joko lämpöä tai kaloreja (ja lämpömittari tai kalorien sitä vähän vaikeampi laskenta). Voitaisin siis kysyä, että epäiletkö kahvikupillisia, ja mitä aiot tehdä sille vallitsevalle käytännölle, millä niistä kerrotaan lukuarvoja?

Selitys mille tahansa, missä mainitaan kokemus, on yleensä se, että aivot ovat havaintoväline, mutta aivot eivät toimi niin tarkasti kuin edes vanha kappikello, joten eivät ne aina anna toisiaan vahvistavia tuloksia. (Olisin myös voinut sanoa, että kokemuksen sijaan tuon sinun lauseesi voi kirjoittaa atomikellosta ja kaappikellosta, missä otetaan jälkimmäisen taso muiden vertailupisteeksi ja sanotaan, että atomikello tuntuu vaihtelevan paljon.)

B:
"Kvanttilomittuminen viittaa siihen että aika on universaali ilmiö ja toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin"

Saimme juuri päätettyä yllä sen, että tämä voi olla suuri harha, ja että QG:ssä tiedetään asioiden oikea tola. Tässä siis kirjoitit: 'kvanttilomittuminen viittaa (tai ei viittaa ainakaan mihinkän muuhun kuin...) siihen, että aika on Newtonin aika'. Universaali aika on kuin hänen absoluuttinen aikansa, vaikka myös voisi väittää, että aika (sanan toisessa merkityksessä) on se, mikä on universumin monistosta noin 1/4.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos et tee hahmotuksella atomia, silloin esität uusia värähteleviä entiteettejä samalla tavalla kuin esitetään pimeää ainetta. Silloin kuitenkin kaikki kirjotuksesi on täyttä harhautusta harhautuksen perään, koska mm. mainitsit vain tahoja, jotka haluavat selittää vetyatomin salaisuutta (tai asioita jotka olivat salaisia sata vuotta sitten). Ja myös koska sanoit sanan aika, joka on sama aika, kuin missä vetyatomi on.

B:
"Kyse samasta asiasta kuin matematiikan aksioomissa ja kaikessa kokemuksen hahmotuksessa kriittisin vaihe on sen kokemuksen tulkinta"

Kuinka monta matematiikan aksioomaa olet tehnyt?

B:
"ja vasta sitten kun se tulkinta on ilmaistu jonkun kuvailukielen puitteissa niin voidaan alkaa soveltaa muodollisen logiikan sääntöjä eli ts. logiikan ja matematiikan soveltaminen edellyttävät kielellisesti ilmaistavissa olevaa perushahmotusta/tulkintaa."

Joillain matematiikan aksioomilla on kuin syntaksien tasoinen asioiden välinen suhde, ja sellainen mitä kutsutaan objektijoukoksi, joka esittää tällaisten syntaksien hallitsemaa joukkoa. Tämä joukko on suurimman osan mielestä järkevämpää ja historiallisempaa ajatella luotuna vasta edellisen jälkeen, jolloin tämä prosessi toimii päinvastoin, kuin mitä sinä sanot. Sekin että sanot olevan olemassa aksiooman, joka on viittaus logiikkaan, on ristiriidassa sen kanssa, että logiikkaa ei vielä ole. Tarkoitat siis varmaan, että on olemassa lause, mistä ei ole päätetty vielä, että se on aksiooma, ja että se ei ole aksiooma suhteessa mihinkään. Tässä lause on kuitenkin yhtä paljon tiettyä kieltä, kuin jokin toinen lause, mikä tapahtuu myöhemmin. Todennäköisesti aivan identtisellä kielellä, koska harvoin aksioomasta seuraa nimenomaan loogisella tavalla mitään, mikä olisi jollain muulla kielellä. Jos muuten haluaa kahta kieltä täytyy esim. kirjoittaa aksioomia kahdella kielellä ja mieluiten useita tai moniosaisia aksioomia. Muussa elämässä pätee myös siten, että et voi päätellä mistään maailmankaikkeuden datasta, mitä puhutun kielen pitää olla, vaan se on aina oletuksena määritelty.

Kysyisin silti uudestaan, että miten monta kertaa olet tehnyt matematiikan aksioomiesi jälkeen jonkun kielen, millä puhut niistä? Koska se viittaa siihen, että et ole luonut vain kertaalleen vaan kahdesti?

En ole vaatinut sellaista suoraan, että tällä sivulla esiintyvä käsite 'perushahmotus' tarkoittaisi aksiomaattista matematiikkaa, vaan että se voisi olla kevyt viittaus fysiikan viimeiseen teoriaan. Silti oli hyvä, että esim. kommenttini ajasta ja sen uusimisesta uudella joukko-opilla olivat niin syvällä asiassa, kuin sinunkin aikomuksesi oli?

B:
"Suhteellisuusteoria pelkistää ajan samanlaiseksi ulottuvuudeksi kuin korkeus, leveys ja pituus vaikka ilmiönä 'aika' on hyvin erilainen."

Sinun tulee kirjoitta spesifimmin, mikä siinä on erilaista. Koska avaruuden kanssa samanlainen aika on samalla myös hyvin erillainen. Tai hänet voisi tunnistaa avaruuksien baarissa. Lisäksi jos lauseen pointti on epäillä suhteellisuusteoriaa, niin sinun tulisi kirjoittaa spesifimmin, missä kohtaa (ilmiömaailmaa tai mielikuvitusmaailmaa) suhteellisuusteoria on epäonnistunut (olemaan 'monipuolinen'? (*)).

(*) Oletko koskaan huomioinut sitä, että monissa fysiikan mitä tahansa aikaa kritisoivissa lähteissä sanotaan myös, että se on fysiikan aika, joka on liian monipuolinen? Koska sitä pidetään kokonaisena blokkina, vaikka näin sitä ei voi kokea.

B:
"Kellot ovat hyödyllisiä työkaluja eri havaitsijoiden ja erilaisten prosessien keskenään synkronisointiin mutta aika kokemuksen tasolla voi vaihdella paljon esim. sen suhteen kuin nopeasti/hitaasti se tuntuu kuluvan ja kuinka energeettiseltä se vaikuttaa."

Saman lauseen pystyy kirjoittamaan esim. kupista kahvia, jolla on joko lämpöä tai kaloreja (ja lämpömittari tai kalorien sitä vähän vaikeampi laskenta). Voitaisin siis kysyä, että epäiletkö kahvikupillisia, ja mitä aiot tehdä sille vallitsevalle käytännölle, millä niistä kerrotaan lukuarvoja?

Selitys mille tahansa, missä mainitaan kokemus, on yleensä se, että aivot ovat havaintoväline, mutta aivot eivät toimi niin tarkasti kuin edes vanha kappikello, joten eivät ne aina anna toisiaan vahvistavia tuloksia. (Olisin myös voinut sanoa, että kokemuksen sijaan tuon sinun lauseesi voi kirjoittaa atomikellosta ja kaappikellosta, missä otetaan jälkimmäisen taso muiden vertailupisteeksi ja sanotaan, että atomikello tuntuu vaihtelevan paljon.)

B:
"Kvanttilomittuminen viittaa siihen että aika on universaali ilmiö ja toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin"

Saimme juuri päätettyä yllä sen, että tämä voi olla suuri harha, ja että QG:ssä tiedetään asioiden oikea tola. Tässä siis kirjoitit: 'kvanttilomittuminen viittaa (tai ei viittaa ainakaan mihinkän muuhun kuin...) siihen, että aika on Newtonin aika'. Universaali aika on kuin hänen absoluuttinen aikansa, vaikka myös voisi väittää, että aika (sanan toisessa merkityksessä) on se, mikä on universumin monistosta noin 1/4.

2

Lue lisää

MItä sanot paikasta on kuitenkin asia erikseen. Sinun tulisi kirjoittaa tämä lause siten, että sinulla on mielessäsi hyvä selostus QM:lle, joka ei ole mikään tähän astinen QM:n kanssa kilpaileva teoria. Tässä teoriassasi teet ainakin uudenlaisen avaruuden käsitteen. Sitten odotamme loputtomiin, että tuleeko siitä valmis ja esim. voiko vetyatomi olla olemassa noin pienillä avaruuksilla. Samaan aikaan toisaalla, QM on teoria, jossa kietoutuminen on selitetty Newtonin avaruutta käyttäen, ja maailmassa ei ole paljoa mittausdataa, joka olisi sanonut (eli 'viitannut'), että tätä on tehty huomattavalla tavalla väärin (on vain tullut SR-avaruuksiset teoriat, missä kietoutumisen käsite siirretään niihin kuin sellaisenaan).

Jos ei tehdä avaruutta, mutta tehdään aineellinen objekti, johon lisätään digitaalinen näyttö (sen kokoa ei lasketa vielä), jossa lukee kolme lukua: x, y, ja z. Sekä toinen näyttö, joka on nopeus näissä suunnissa, niin edelleen sanon, että tämä objekti muuttaa lukuja x, y ja z nopeutensa perusteella. Silloin kun x, y ja z ovat samat kuin toisen aineellisen objektin näytössä, niin ne tekevät jotain toistensa nopeuksille. Mitä filosofista iloa oli väittää, että avaruutta ei ollut olemassa, vaan että maailma on vain matemaattisia abstraktioita varten ilman mitään todellista konkretiaa? Oikeastan kysyisin, että eivätkö sinun lokaalit avaruutesi ole aivan turhia tässä ideassa, koska ei digitaalisen näytön tarvitse olla oikeasti olemassa missään toisistaan erotettujen näyttöjen superuniversumissa?

B:
"toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin jollei oleta jonkinlaista todellisuuden perustilaa jossa vastakkaisnapaiset vaikutukset ovat tasapainossa ja mikään ei ole erilaistunut taustasta (nollapiste-energian "eetteri")"

Olet siis tehnyt kaksi teoriaa yhtä aikaa. I stand corrected.

Millä vaikutuksella on kaksi napaa? Miten määritellään tasapaino, eli onko se vain osittainen ja koskee jotain ulkopuolista testihiukkasta? Tällöin jos tasapainossa on jotain muuta kuin mahdollisimman tyhjää, niin, miksi universumi ei ymmärrä jotain skaalaltaan vaihtelevaa olevan olemassa tässä pisteessä, ja miksi muu universumi ei reagoi siihen, kun skaala ei ole kaikkialla sama? Jos päätit sen sijaan olevan olemassa yhden perusskaalan, niin mitä jos muodostan tasapainon jostakin itse, mutta eri skaalaisena? Pitäisikö sen periä kaikki oleelliset ominaisuudet taustalta/eetteriltä?

MIten tämä liittyi kietoutumiseen? Jos kaikkialla on muuttumaton taustatila, niin mitä se kiinnostaa ohimeneviä tapahtumia, kuten kietoutuminen, joka eri kerroilla on tai ei ole mahdollinen (tai olemassa), ja joka (oltuaan) joko mitataan tai ollaan mittaamatta? Mikä tavallaan purkaa sen myös tai muuttaa jotain universumissa ollutta. Miten tasaiselta taustalta voi kysyä, pitäisikö asioiden olla kietotuneita, tai pitäisikö niitä mitata vai ei? Eli eikö vähintään ole niin, että muuttuvan tilan universumi on paras kakkien ilmiöiden selittämisen kannalta?

Palataan myös edelliseen usean tai ei yhdenkään avaruuden tapaukseen. Miten tämä liittyy kietoutumiseen? Jos aiot sanoa, että kietoutumisessa tulet siirtämään jotain informaatiota toisen hiukkasen avaruudesta toisen hiukkasen avaruuteen tyyliin S1 (x) -> S2 (y), niin miksi ei olisi yhtä mahdollista siirtää informaatiota samassa avaruudessa, eli vaihtamalla tuossa yhtä numeroa S1(x) -> S1(y)? (Muistatko muuten vielä kun sanoin, että joskus on olemassa entiteettejä, joilla on pelkkä interferenssi eli missä informaatio menee tarvittaessa, minkä tahansa muun informaation läpi sellaisenaan paikalle eikä universumin tarvitse olla ääretöntasoinen shakkilauta sellaista varten?) Oikeassa kietoutumisessa ei tarvitse (eikä havaintojen mukaan saa) ratkaista ongelmaa, missä on jonkin asian siirto, joten oikea kysymys on muotoa: jos kietoutuminen (*) on sitä, että 'mikään ei tee mitään avaruudessa S1', niin miksi teoria olisi yhtään parempi jos sanoo 'mikään ei tee mitään avaruuksissa S1 ja S2'?

(*) Kietousumisella olisi ainakin neljä vaihetta, kuten (1) mistä se on kahdelle tietylle hiukkaselle tullut, (2) mitä on silloin kun se vain on, (3) mitä mittauksessa tapahtuu, (4) mitä on sen jälkeen. Tässä ollaan kohdassa 3, ja se tarkoittaa muutosten tapahtumista, mutta millään ei esiinny liikettä eikä määritellä uusia liikkuvia entiteettejä.

Äskeisissä kappaleissa esitetään kaksi kysymystä, mutta niihin vastaminen eri riitä mihinkään. Sinun väitteesi oli, että nuo kysymyksen aiheet olivat aivan sama asia? Joten koeta todistaa että ne ovat aivan sama asia. Äläkä esim. ajaudu vastauksissa vielä kauemmas niitä yhdistävästä tekijästä.

3

Anonyymi kirjoitti:

MItä sanot paikasta on kuitenkin asia erikseen. Sinun tulisi kirjoittaa tämä lause siten, että sinulla on mielessäsi hyvä selostus QM:lle, joka ei ole mikään tähän astinen QM:n kanssa kilpaileva teoria. Tässä teoriassasi teet ainakin uudenlaisen avaruuden käsitteen. Sitten odotamme loputtomiin, että tuleeko siitä valmis ja esim. voiko vetyatomi olla olemassa noin pienillä avaruuksilla. Samaan aikaan toisaalla, QM on teoria, jossa kietoutuminen on selitetty Newtonin avaruutta käyttäen, ja maailmassa ei ole paljoa mittausdataa, joka olisi sanonut (eli 'viitannut'), että tätä on tehty huomattavalla tavalla väärin (on vain tullut SR-avaruuksiset teoriat, missä kietoutumisen käsite siirretään niihin kuin sellaisenaan).

Jos ei tehdä avaruutta, mutta tehdään aineellinen objekti, johon lisätään digitaalinen näyttö (sen kokoa ei lasketa vielä), jossa lukee kolme lukua: x, y, ja z. Sekä toinen näyttö, joka on nopeus näissä suunnissa, niin edelleen sanon, että tämä objekti muuttaa lukuja x, y ja z nopeutensa perusteella. Silloin kun x, y ja z ovat samat kuin toisen aineellisen objektin näytössä, niin ne tekevät jotain toistensa nopeuksille. Mitä filosofista iloa oli väittää, että avaruutta ei ollut olemassa, vaan että maailma on vain matemaattisia abstraktioita varten ilman mitään todellista konkretiaa? Oikeastan kysyisin, että eivätkö sinun lokaalit avaruutesi ole aivan turhia tässä ideassa, koska ei digitaalisen näytön tarvitse olla oikeasti olemassa missään toisistaan erotettujen näyttöjen superuniversumissa?

B:
"toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin jollei oleta jonkinlaista todellisuuden perustilaa jossa vastakkaisnapaiset vaikutukset ovat tasapainossa ja mikään ei ole erilaistunut taustasta (nollapiste-energian "eetteri")"

Olet siis tehnyt kaksi teoriaa yhtä aikaa. I stand corrected.

Millä vaikutuksella on kaksi napaa? Miten määritellään tasapaino, eli onko se vain osittainen ja koskee jotain ulkopuolista testihiukkasta? Tällöin jos tasapainossa on jotain muuta kuin mahdollisimman tyhjää, niin, miksi universumi ei ymmärrä jotain skaalaltaan vaihtelevaa olevan olemassa tässä pisteessä, ja miksi muu universumi ei reagoi siihen, kun skaala ei ole kaikkialla sama? Jos päätit sen sijaan olevan olemassa yhden perusskaalan, niin mitä jos muodostan tasapainon jostakin itse, mutta eri skaalaisena? Pitäisikö sen periä kaikki oleelliset ominaisuudet taustalta/eetteriltä?

MIten tämä liittyi kietoutumiseen? Jos kaikkialla on muuttumaton taustatila, niin mitä se kiinnostaa ohimeneviä tapahtumia, kuten kietoutuminen, joka eri kerroilla on tai ei ole mahdollinen (tai olemassa), ja joka (oltuaan) joko mitataan tai ollaan mittaamatta? Mikä tavallaan purkaa sen myös tai muuttaa jotain universumissa ollutta. Miten tasaiselta taustalta voi kysyä, pitäisikö asioiden olla kietotuneita, tai pitäisikö niitä mitata vai ei? Eli eikö vähintään ole niin, että muuttuvan tilan universumi on paras kakkien ilmiöiden selittämisen kannalta?

Palataan myös edelliseen usean tai ei yhdenkään avaruuden tapaukseen. Miten tämä liittyy kietoutumiseen? Jos aiot sanoa, että kietoutumisessa tulet siirtämään jotain informaatiota toisen hiukkasen avaruudesta toisen hiukkasen avaruuteen tyyliin S1 (x) -> S2 (y), niin miksi ei olisi yhtä mahdollista siirtää informaatiota samassa avaruudessa, eli vaihtamalla tuossa yhtä numeroa S1(x) -> S1(y)? (Muistatko muuten vielä kun sanoin, että joskus on olemassa entiteettejä, joilla on pelkkä interferenssi eli missä informaatio menee tarvittaessa, minkä tahansa muun informaation läpi sellaisenaan paikalle eikä universumin tarvitse olla ääretöntasoinen shakkilauta sellaista varten?) Oikeassa kietoutumisessa ei tarvitse (eikä havaintojen mukaan saa) ratkaista ongelmaa, missä on jonkin asian siirto, joten oikea kysymys on muotoa: jos kietoutuminen (*) on sitä, että 'mikään ei tee mitään avaruudessa S1', niin miksi teoria olisi yhtään parempi jos sanoo 'mikään ei tee mitään avaruuksissa S1 ja S2'?

(*) Kietousumisella olisi ainakin neljä vaihetta, kuten (1) mistä se on kahdelle tietylle hiukkaselle tullut, (2) mitä on silloin kun se vain on, (3) mitä mittauksessa tapahtuu, (4) mitä on sen jälkeen. Tässä ollaan kohdassa 3, ja se tarkoittaa muutosten tapahtumista, mutta millään ei esiinny liikettä eikä määritellä uusia liikkuvia entiteettejä.

Äskeisissä kappaleissa esitetään kaksi kysymystä, mutta niihin vastaminen eri riitä mihinkään. Sinun väitteesi oli, että nuo kysymyksen aiheet olivat aivan sama asia? Joten koeta todistaa että ne ovat aivan sama asia. Äläkä esim. ajaudu vastauksissa vielä kauemmas niitä yhdistävästä tekijästä.

3

Lue lisää

Tässä kohtaa huomauttaisin myös, että ottaaksesi yhtään osaa keskustelun toisten ihmisten kietoutumistulkinnoista, niin sinun tulee ensin ymmärtää, mitä on kahden hiukkasen kvanttiobjekti. Et ole koskaan perehtynyt siihen. Minkä näkee myös siitä, millä tavalla puhut aaltojen interferenssistä liittyen mukamas kahteen eri entiteettiin, ja vaikka aiheena on sovittu olevan kvantti-ilmiöt. Heliumatomi on hyvä paikka testata omaa täysin kaikesta poikkeavaa yritystään ja sillä on vain yhdet havaitut numeroarvot toisin kuin abstraktilla kietoutumisella. Kietoutumisessa esiintyvät numeroarvot ovat usein triviaaleja yhden hiukaksen yksinäänkin saamia numeroarvoja. Ellei ole kyseessä jokin todella pitkä prosessi, jossa alat ennustamaan tuloksia jo jostain, mitä on annettu ennen kietoutunutta tilaa.

B:
"jolloin paikallisuus liittyy siihen erilaistumiseen ja symmetriarikkoon joka mahdollistaa mitattavissa olevat ilmiöt ja liikkeen vaikutelman joka voi olla illuusio koska liike ja aika ovat kiinteästi toisiinsa sidottuja."

On aika selvää, että jos sanon olevan olemassa hiukkasen ja avaruuden, niin en ole sanonut, että koko avaruus on täynnä identtistä hiukkasta. Jos minäkin siis puhuisin tällä tavalla tehtyäni hiukkasen (voin suostua tekemään toisen, mutta ensin on neuvoteltava), niin missä minun kietoutumiseni nyt on?

Paikallisuus ei ole käsite, joka syntyy vasta hiukkasen olemassaolon jälkeen. Se on kauan jo aiemmin oletettu ominaisuus. Koska voin kysyä, että millä perusteella sinulla on kaksi eri taustan arvoa, joita vertaat toisiinsa ja joiden sanot olevan samat? Tai mitä pidät symmetrisenä ennen rikkomista? Ihmiset jotka sanovat, että tasainen kuutio taustaa on sama kuin olisi vain yksi piste taustaa, eivät ole välttämättä niitä, jotka puhuvat kuin jossain olevan havaitsijan kyvystä kokea ja erottaa asioita, vaan he ovat tavallaan matematiikkaorientoituneita ihmisiä, jotka haluvat väkisin ottaa muiden tekemiä objekteja kuten kuution, ja kokeilla tehdä siitä jonkin toisen objektin.

Voisit mainita aina erikseen, että onko taustasi ja erilaistuminen siitä kuitenkin sama entiteetti, tai millä tavalla tekisit siitä eri entiteetin.

B:
"Jos jokin liikkuu niin se ei voi olla jossain paikassa ilman että aika myös kuluu samalla (värähtelytaajuus, aallot, interferenssit)."

Ajan kuluessa liikkuva kappale käy läpi monta paikkaa eikä vain yhtä. Suurimmassa osassa aikakokemuksia ja teorioita pätee sellainen, että 'aika kuluu aina'. 'Aina' on sana, joka tarkoittaa, että on merkityksetöntä omata mitään muita käsitteitä kuten aalto ym. tätä varten. Eikä se ole välttämätön myöskään liikettä varten. Sellaisille aalloille, missä aaltoillaan esim. sähkökentän arvoa pitkin eikä meressä avaruutta pitkin, niin kyseinen sähkökenttä ei voi muuttua ellei aika muutu. Eli sellaista on kaikissa kaavoissa, missä on ajan muutoksia kuten dt.

B:
"Biljadipallon liikkumisen logiikka on "siistiä" matemaattisesti mutta se sama objekti voi olla myös nestemäinen, kaasumainen tai sähkömagneettista energiaa jolloin sen matemaattinen hahmottaminen ei olekaan enää niin selkeää ja yksinkertaista."

Oleellista tuossa helppoudessa on, että ei katso biljardipalloa mikroskooppisella tasolla. Aineaalloissa (jotka kuuluvat tieteen kaanoniin, ja joita esiintyy esim. kahvimukeissa) on sama piirre, että ne voivat muuttua vaikeaksi katsottuna läheltä.

B:
"Arkikieli on aika pitkälle hahmotettu erilliseksi koettujen ja muodoltaan ja käyttäytymisensä suhteen stabiilien objektien mukaan ja ns. alkeishiukkaset on kuviteltu ikäänkuin mikrobiljardipalloina jotka kasaantuessaan muodostavat kiinteän fysikaalisen aineen vaikutelman."

Alkeishiukkaset voivat tehdä muutakin kuin kasaantua, ja ne muut tekemiset voivat olla aivan yhtä relevantteja arjessa, jos haluat esim. että et tule UV-sokeaksi, tai säteilysairaaksi, tai haluat hengittää. Jotkut alkeishiukkasten kasautumiset eivät ole kiinteitä, vaan nesteitä tai esim. geelejä. Tämän olisi voinut arvata siitä, että pitkälle hahmotettuna arkikielen sanoja on kymmeniä tuhansia eikä vain yksi, ja siitä että jotkut ovat sanoneet ns. 'kaiken' liittyvän jotenkin alkeishiukkasiin.

Mitä hyötyä on syventyä alkeishiukkaseen arkikielellä, tai alkaa kuvittelemaan alkeishiukkasia? Tässä kuvittellusta lauseesta voi hahmottaa sellaisen 'erilaisen filosofin', jonka mielestä todellisuus koostuu hiukkasista, koska havainnoilla on hiukkasluonne. Hänestä hiukkaset ovat jotain, millä on lupa tehdä kaikenlaisia outoja juttuja, joista syntyy mm. käsitys ns. satunnaisuudesta, mutta se on vain hiukkasten tapa hämätä kaikkia eikä mikään olemassaoleva entiteetti. Jos otetaan usean kvanttiobjektin tila, jossa romahtamiset ovat harvinaisia, ja tulevaisuus kehittyy sen perusteella, mitä kokonaiset todennäköisyydet ovat, niin ne ovat pakollisia sen tulevaisuuden syntymiseksi. Filosofin on todella vaikea saada mitään muuta laskua sille, mutta hän ottaa saman laskun ja väheksyy sen tulkintaa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kohtaa huomauttaisin myös, että ottaaksesi yhtään osaa keskustelun toisten ihmisten kietoutumistulkinnoista, niin sinun tulee ensin ymmärtää, mitä on kahden hiukkasen kvanttiobjekti. Et ole koskaan perehtynyt siihen. Minkä näkee myös siitä, millä tavalla puhut aaltojen interferenssistä liittyen mukamas kahteen eri entiteettiin, ja vaikka aiheena on sovittu olevan kvantti-ilmiöt. Heliumatomi on hyvä paikka testata omaa täysin kaikesta poikkeavaa yritystään ja sillä on vain yhdet havaitut numeroarvot toisin kuin abstraktilla kietoutumisella. Kietoutumisessa esiintyvät numeroarvot ovat usein triviaaleja yhden hiukaksen yksinäänkin saamia numeroarvoja. Ellei ole kyseessä jokin todella pitkä prosessi, jossa alat ennustamaan tuloksia jo jostain, mitä on annettu ennen kietoutunutta tilaa.

B:
"jolloin paikallisuus liittyy siihen erilaistumiseen ja symmetriarikkoon joka mahdollistaa mitattavissa olevat ilmiöt ja liikkeen vaikutelman joka voi olla illuusio koska liike ja aika ovat kiinteästi toisiinsa sidottuja."

On aika selvää, että jos sanon olevan olemassa hiukkasen ja avaruuden, niin en ole sanonut, että koko avaruus on täynnä identtistä hiukkasta. Jos minäkin siis puhuisin tällä tavalla tehtyäni hiukkasen (voin suostua tekemään toisen, mutta ensin on neuvoteltava), niin missä minun kietoutumiseni nyt on?

Paikallisuus ei ole käsite, joka syntyy vasta hiukkasen olemassaolon jälkeen. Se on kauan jo aiemmin oletettu ominaisuus. Koska voin kysyä, että millä perusteella sinulla on kaksi eri taustan arvoa, joita vertaat toisiinsa ja joiden sanot olevan samat? Tai mitä pidät symmetrisenä ennen rikkomista? Ihmiset jotka sanovat, että tasainen kuutio taustaa on sama kuin olisi vain yksi piste taustaa, eivät ole välttämättä niitä, jotka puhuvat kuin jossain olevan havaitsijan kyvystä kokea ja erottaa asioita, vaan he ovat tavallaan matematiikkaorientoituneita ihmisiä, jotka haluvat väkisin ottaa muiden tekemiä objekteja kuten kuution, ja kokeilla tehdä siitä jonkin toisen objektin.

Voisit mainita aina erikseen, että onko taustasi ja erilaistuminen siitä kuitenkin sama entiteetti, tai millä tavalla tekisit siitä eri entiteetin.

B:
"Jos jokin liikkuu niin se ei voi olla jossain paikassa ilman että aika myös kuluu samalla (värähtelytaajuus, aallot, interferenssit)."

Ajan kuluessa liikkuva kappale käy läpi monta paikkaa eikä vain yhtä. Suurimmassa osassa aikakokemuksia ja teorioita pätee sellainen, että 'aika kuluu aina'. 'Aina' on sana, joka tarkoittaa, että on merkityksetöntä omata mitään muita käsitteitä kuten aalto ym. tätä varten. Eikä se ole välttämätön myöskään liikettä varten. Sellaisille aalloille, missä aaltoillaan esim. sähkökentän arvoa pitkin eikä meressä avaruutta pitkin, niin kyseinen sähkökenttä ei voi muuttua ellei aika muutu. Eli sellaista on kaikissa kaavoissa, missä on ajan muutoksia kuten dt.

B:
"Biljadipallon liikkumisen logiikka on "siistiä" matemaattisesti mutta se sama objekti voi olla myös nestemäinen, kaasumainen tai sähkömagneettista energiaa jolloin sen matemaattinen hahmottaminen ei olekaan enää niin selkeää ja yksinkertaista."

Oleellista tuossa helppoudessa on, että ei katso biljardipalloa mikroskooppisella tasolla. Aineaalloissa (jotka kuuluvat tieteen kaanoniin, ja joita esiintyy esim. kahvimukeissa) on sama piirre, että ne voivat muuttua vaikeaksi katsottuna läheltä.

B:
"Arkikieli on aika pitkälle hahmotettu erilliseksi koettujen ja muodoltaan ja käyttäytymisensä suhteen stabiilien objektien mukaan ja ns. alkeishiukkaset on kuviteltu ikäänkuin mikrobiljardipalloina jotka kasaantuessaan muodostavat kiinteän fysikaalisen aineen vaikutelman."

Alkeishiukkaset voivat tehdä muutakin kuin kasaantua, ja ne muut tekemiset voivat olla aivan yhtä relevantteja arjessa, jos haluat esim. että et tule UV-sokeaksi, tai säteilysairaaksi, tai haluat hengittää. Jotkut alkeishiukkasten kasautumiset eivät ole kiinteitä, vaan nesteitä tai esim. geelejä. Tämän olisi voinut arvata siitä, että pitkälle hahmotettuna arkikielen sanoja on kymmeniä tuhansia eikä vain yksi, ja siitä että jotkut ovat sanoneet ns. 'kaiken' liittyvän jotenkin alkeishiukkasiin.

Mitä hyötyä on syventyä alkeishiukkaseen arkikielellä, tai alkaa kuvittelemaan alkeishiukkasia? Tässä kuvittellusta lauseesta voi hahmottaa sellaisen 'erilaisen filosofin', jonka mielestä todellisuus koostuu hiukkasista, koska havainnoilla on hiukkasluonne. Hänestä hiukkaset ovat jotain, millä on lupa tehdä kaikenlaisia outoja juttuja, joista syntyy mm. käsitys ns. satunnaisuudesta, mutta se on vain hiukkasten tapa hämätä kaikkia eikä mikään olemassaoleva entiteetti. Jos otetaan usean kvanttiobjektin tila, jossa romahtamiset ovat harvinaisia, ja tulevaisuus kehittyy sen perusteella, mitä kokonaiset todennäköisyydet ovat, niin ne ovat pakollisia sen tulevaisuuden syntymiseksi. Filosofin on todella vaikea saada mitään muuta laskua sille, mutta hän ottaa saman laskun ja väheksyy sen tulkintaa.

4

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=UoLglpqmOr0
Tällä videolla ollan loppua kohten aiottu tehdä niin, että väitettäisiin QFT-matematiikan olevan realismia eli ontologisesti totta (*). Lisäksi siinä on valittu sellainen etenemistapa, että sana (alkeis)hiukkanen voi tarkoittaa sitä, mitä sen halutaan tarkoittavan, ja esitetään lause, joka on muotoa 'hiukkanen on X', missä X on lyhyt essee. Pystytkö allekirjoittamaan sellaisen lauseen, että 'konsensustieteessä alkeishiukkasia kuvitellaan X:nä'?

(*) Video ei niin paljon ota mukaan sitä, mikä QFT:n matemaattinen objekti on, eikä sitä voida näyttää kuvissa. Usean hiukkasen tilat eivät ole kvanttiversioina yhteenlaskettuja reaalilukuja, vaan muistuttaisivat nekin pikemminkin kahta eri merta. Nämä meret eivät puolestaan muistuta aineellista merta, koska merien pystyakseli ei ole paikka-avaruutta, vaan se on epärelativistisessa QM:ssä esim. 'todennäköisyyden tiheyden luku Psi^2' ja meret ovat funktioita Psi^2 (x). Eri arvot olisi voitu visualisoida myös liukuvärillä, kuten näissä videoissa (QM-vety: toinen analyyttinen, toinen jotain tuntematonta tavoitellut numeerinen):
https://www.youtube.com/watch?v=o3vFLcg10N0
https://www.youtube.com/shorts/u9l43o-Sh6Q

Yritätkö myös väittää, että kieli ja hiukkaset sisälsivät liikaa asioita, eli että voit tehdä yhtenäisteorian? Entä muut ihmiset, jotka ovat tehneet yhtenäisteorian? Tarkoitan sitä että olet todella toksinen, kun väität ettei heitä edes ole, ja lisäksi seuraava pointtini olisi, että kun olet valmis omasi kanssa, niin joutuisit sellaiseen vertailuun, missä esim. laskettaisiin käyttämiesi kenttämuutujien oikea määrä. Etkä tule saamaan sitä yhtään pienemmäksi kuin muutkaan.

B:
"Sekä Newtonin että Einsteinin hahmotukset ovat hyödyllistä fiktiota ihmisen kokemuksen tasolla vaikka pidän molempia harhaanjohtavina ontologian kannalta."

Ai tuntemuksena?

B:
"Empiirisessä tieteessä teknologian mahdollistajana on 2 perussääntöä:
1: Turpa kiinni ja mittaa
2. Turpa kiinni ja laske
Nämä yhdessä voivat tuottaa riittävän oikeansuuntaisen ajallis-paikallisesti lokaalien säännönmukaisuuksien löytämiseksi mikä taas voi mahdollistaa toimivan tekniikan kehittämisen mikä on yleensä ainoa asia mistä esim. yritysmaailma rahoittajana on kiinnostunut koska mitään muuta ei voi todistaa eikä falsifioida."

Et näytä osaavan päättää, puhutko kokeelliselle tieteelle vai teoreettiselle. Näissä kokeellisen tieteen yksi automaattinen käytäntö on 'älä teoretisoi', mikä johtaa kaikkeen muuhun. Tästä tekstistä ei saa mitään käsitystä siitä, että mikä voi tuottaa teorian.

Ajallis-paikallisesti lokaali on asia, joka merkitsee teleporttiliikkumisen sijaan enemmän sitä, että aine vuorovaikuttaa toisen aineen kanssa siten, että jos toinen aine on kohde ja toinen aine on häiriö, niin häiriö ei näytä kohteelle muutoksia häiriössään kuin alle valonnopeudella omasta sijainnistaan lähtien. Ennen 1900-lukua kaikki teoriat olivat ääretönnopeuksisia, ja niiden tekotavoissa ei ollut mitään radikaalia eroa, koska silloinkaan ihmiset eivät puhuneet toistensa päälle tms.. Lokaaliutta voi testata yrittämällä häiritä kaikkea, ja se ettei epälokaaleja teorioita nykyään ole kuin joskus erinäisillä papereilla, johtuu sellaisen havaitsemisen puutteesta. Modernissa teoriassa puhuttaisiin jostain todella epäsuorasta epälokaaliuden havaitsemisesta, jota voi verrata esim. Higgsin hiukkasen etsimiseen. Tämä merkitsee sitä, että jos et arvosta tieteen alaa, joka etsii näin tarkkoja yksityiskohtia kuin hiukkasten olemus, niin on epäloogista, että arvostaisit näitä epälokaaleja teorioita.

'Ole hiljaa ja laske' on jokseenkin yliarvioitu tai identifikoitu koskemaan vain yhtä ajattelutapaa maailmasta ja yhtä maailman osa-aluetta (tai sitten hiljaa olemisen vastakohtaa yliarvioidaan). Väitän että jos teet jokaisen niistä teorioista, joita yllä lupasit, niin jossain kohtaa muut ihmiset menevät niin hiljaisiksi, että he eivät puhu asioista mielestäsi nyt niiden edellyttämällä tavalla, vaan he vain laskevat sinun teoriasi mukaisia tuloksia. Todellisuus tai sen selvittäminen ei ole paikka, missä steroideja käyttäneet kehot riitelevät loputtomiin samasta asiasta.

Higgs muuten ideoitiin melkein samaan aikaan, kuin joku sanoi ensimmäisen kerran 'ole hiljaa ja laske'. Millä perusteella Higgs tai eräs heistä oli hiljainen ihminen? Ja mitä sterkkoja pitää vetää ollakseen kaipaamasi asioiden puhuja? Et tuo tätä mitenkään esiin paitsi joidenkin yritysyhteyksien ja kaikenlaisten keksimiesi negatiivisten tunnusmerkkien kautta ,jotka koskevat vastakohtaa. Voisi siis sanoa, että olet pyrkimässä binääriseen hahmotukseen, koska vain kun ihmiset uskovat siihen, voit väittää että sinulla on perusteluja jostakin.

Maailmassa voi todistaa muutakin kuin valmistettavaa teknikkaa. Esim. Shapiron efektiä eli epäsuoraan mennyttä valoa ei ole koskaan myyty kenellekään kaupassa. Jos pitäisi tietää, mitä rahoitetaan yrityksistä, niin jossain kohtaa vastauksen pitää olla myös 'jotain mitä ihmiset ostavat'.

5

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=UoLglpqmOr0
Tällä videolla ollan loppua kohten aiottu tehdä niin, että väitettäisiin QFT-matematiikan olevan realismia eli ontologisesti totta (*). Lisäksi siinä on valittu sellainen etenemistapa, että sana (alkeis)hiukkanen voi tarkoittaa sitä, mitä sen halutaan tarkoittavan, ja esitetään lause, joka on muotoa 'hiukkanen on X', missä X on lyhyt essee. Pystytkö allekirjoittamaan sellaisen lauseen, että 'konsensustieteessä alkeishiukkasia kuvitellaan X:nä'?

(*) Video ei niin paljon ota mukaan sitä, mikä QFT:n matemaattinen objekti on, eikä sitä voida näyttää kuvissa. Usean hiukkasen tilat eivät ole kvanttiversioina yhteenlaskettuja reaalilukuja, vaan muistuttaisivat nekin pikemminkin kahta eri merta. Nämä meret eivät puolestaan muistuta aineellista merta, koska merien pystyakseli ei ole paikka-avaruutta, vaan se on epärelativistisessa QM:ssä esim. 'todennäköisyyden tiheyden luku Psi^2' ja meret ovat funktioita Psi^2 (x). Eri arvot olisi voitu visualisoida myös liukuvärillä, kuten näissä videoissa (QM-vety: toinen analyyttinen, toinen jotain tuntematonta tavoitellut numeerinen):
https://www.youtube.com/watch?v=o3vFLcg10N0
https://www.youtube.com/shorts/u9l43o-Sh6Q

Yritätkö myös väittää, että kieli ja hiukkaset sisälsivät liikaa asioita, eli että voit tehdä yhtenäisteorian? Entä muut ihmiset, jotka ovat tehneet yhtenäisteorian? Tarkoitan sitä että olet todella toksinen, kun väität ettei heitä edes ole, ja lisäksi seuraava pointtini olisi, että kun olet valmis omasi kanssa, niin joutuisit sellaiseen vertailuun, missä esim. laskettaisiin käyttämiesi kenttämuutujien oikea määrä. Etkä tule saamaan sitä yhtään pienemmäksi kuin muutkaan.

B:
"Sekä Newtonin että Einsteinin hahmotukset ovat hyödyllistä fiktiota ihmisen kokemuksen tasolla vaikka pidän molempia harhaanjohtavina ontologian kannalta."

Ai tuntemuksena?

B:
"Empiirisessä tieteessä teknologian mahdollistajana on 2 perussääntöä:
1: Turpa kiinni ja mittaa
2. Turpa kiinni ja laske
Nämä yhdessä voivat tuottaa riittävän oikeansuuntaisen ajallis-paikallisesti lokaalien säännönmukaisuuksien löytämiseksi mikä taas voi mahdollistaa toimivan tekniikan kehittämisen mikä on yleensä ainoa asia mistä esim. yritysmaailma rahoittajana on kiinnostunut koska mitään muuta ei voi todistaa eikä falsifioida."

Et näytä osaavan päättää, puhutko kokeelliselle tieteelle vai teoreettiselle. Näissä kokeellisen tieteen yksi automaattinen käytäntö on 'älä teoretisoi', mikä johtaa kaikkeen muuhun. Tästä tekstistä ei saa mitään käsitystä siitä, että mikä voi tuottaa teorian.

Ajallis-paikallisesti lokaali on asia, joka merkitsee teleporttiliikkumisen sijaan enemmän sitä, että aine vuorovaikuttaa toisen aineen kanssa siten, että jos toinen aine on kohde ja toinen aine on häiriö, niin häiriö ei näytä kohteelle muutoksia häiriössään kuin alle valonnopeudella omasta sijainnistaan lähtien. Ennen 1900-lukua kaikki teoriat olivat ääretönnopeuksisia, ja niiden tekotavoissa ei ollut mitään radikaalia eroa, koska silloinkaan ihmiset eivät puhuneet toistensa päälle tms.. Lokaaliutta voi testata yrittämällä häiritä kaikkea, ja se ettei epälokaaleja teorioita nykyään ole kuin joskus erinäisillä papereilla, johtuu sellaisen havaitsemisen puutteesta. Modernissa teoriassa puhuttaisiin jostain todella epäsuorasta epälokaaliuden havaitsemisesta, jota voi verrata esim. Higgsin hiukkasen etsimiseen. Tämä merkitsee sitä, että jos et arvosta tieteen alaa, joka etsii näin tarkkoja yksityiskohtia kuin hiukkasten olemus, niin on epäloogista, että arvostaisit näitä epälokaaleja teorioita.

'Ole hiljaa ja laske' on jokseenkin yliarvioitu tai identifikoitu koskemaan vain yhtä ajattelutapaa maailmasta ja yhtä maailman osa-aluetta (tai sitten hiljaa olemisen vastakohtaa yliarvioidaan). Väitän että jos teet jokaisen niistä teorioista, joita yllä lupasit, niin jossain kohtaa muut ihmiset menevät niin hiljaisiksi, että he eivät puhu asioista mielestäsi nyt niiden edellyttämällä tavalla, vaan he vain laskevat sinun teoriasi mukaisia tuloksia. Todellisuus tai sen selvittäminen ei ole paikka, missä steroideja käyttäneet kehot riitelevät loputtomiin samasta asiasta.

Higgs muuten ideoitiin melkein samaan aikaan, kuin joku sanoi ensimmäisen kerran 'ole hiljaa ja laske'. Millä perusteella Higgs tai eräs heistä oli hiljainen ihminen? Ja mitä sterkkoja pitää vetää ollakseen kaipaamasi asioiden puhuja? Et tuo tätä mitenkään esiin paitsi joidenkin yritysyhteyksien ja kaikenlaisten keksimiesi negatiivisten tunnusmerkkien kautta ,jotka koskevat vastakohtaa. Voisi siis sanoa, että olet pyrkimässä binääriseen hahmotukseen, koska vain kun ihmiset uskovat siihen, voit väittää että sinulla on perusteluja jostakin.

Maailmassa voi todistaa muutakin kuin valmistettavaa teknikkaa. Esim. Shapiron efektiä eli epäsuoraan mennyttä valoa ei ole koskaan myyty kenellekään kaupassa. Jos pitäisi tietää, mitä rahoitetaan yrityksistä, niin jossain kohtaa vastauksen pitää olla myös 'jotain mitä ihmiset ostavat'.

5

Lue lisää

Tai miten voit siihen verrattuna todistaa, että mikä on videotykissä kulkeneen valon kääntymisreitit?

B:
"Kaikki muu ns. metafysiikka sitten on korkeintaan ideologis-poliittisesti korrektia ajattelua jossa pyritään ylläpitämään tuttua ja turvallista maailmankuvaa ja algoritmeihin perustuvan yhteiskunnan toimivuutta jos asiaa tarkastellaan ns. tavishavaitsijoiden kannalta jotka on ehdollistettu tietynlaiseen maailmankuvaan."

Jos haluat puhua muusta maailmasta, niin minua varten sinun ei tarvitse käyttää sanoja, kuten algoritmi tai havaitsija.

B:
"Ontologisiin "Mitä?" ja perimmäisiin syihin "Miksi?" kysymyksiin tieteellinen metodi ei voi antaa mitään lopullisia ja täydellisiä vastauksia ellei jo valmiiksi oleta ikäänkuin annettuna jotain ontologista narradigmaa kuten reduktionistinen fysikalismi ainoaksi oikeaksi hahmotustavaksi."

Syy tähän ei ole välttämättä siinä, että tätä yrittänyt subjekti oli ominaisuuksiltaan 'tieteellinen metodi'.

Jos puhutaan vähän laajemmasta filosofiasta kuin tieteenfilosofiasta, niin fysiikan tietty malli ei ole siinä oletus, vaan oletus on esim. havaittava maailmankaikkeus ja että on tehtävä selittää se, ja kyseinen tehtävä onnistuu. Tämän jälkeen filosofia on kuin päätelmän tuloksena antanut jonkin fysiikan mallin. Jos filosofia olettaa myös, että se mitä maailmankaikkeus tulee antamaan teoriaksi, otetaan ontologisena vaihtoehtona, niin tämä ontologia mallille on tietoa, jolla on perusteluina havainnot ja se oletus että realismia saa harrastaa. Kysymykset kuten 'miksi' eivät liity tähän mitenkään, ja matematiikasta ja reaaliluvuista johtuen teoriat todennäköisesti sanovat, että ajan olemus on ääretön tai äärellinen ilman ulkopuolisia entiteettejä. Missä kannattaisi huomioida, että jotkut kysymykset kuten 'miten ja miksi' riippuvat täysin siitä kuvitteletko ajan ja todellisuuden voivan pilkkoutua joihinkin osiin, missä on 'ennen ja jälkeen sen, kun tämä todellisuus alkaa' ja mihin osioon sinun on sallittua vastata.

Et muuten esitä tässä paljon omia vaihtoehtojasi, joten voitaisiin kysyä, että onko pointtisi yrittää kertoa jollekin, että yhden universumin verran mittausdataa ei voi muodostaa mallia kuin yhdestä universumista eikä pysty perustelemaan sitä, mitä laajempi kokonaisuus on? Kuinka moni tieteessä ei mielestäsi tiedä tätä tai esim. sitä, että voi olla olemassa multiversumi?

B:
"Sellaisiin kysymyksiin voi löytyä vain henkiläkohtasia intutiivisia vastauksia vain kehittämällä havaitsijaa itseään mahdollisimman neutraaliksi mittauslaitteeksi ja oman intentionsa koherenssia vahvistamalla vaikka metodi on periaatteessa kaikkien ulottuvilla."

Jos vastaus on henkilökohtainen, niin viittaako tämä siihen, ettei ole objektiivista todellisuutta? Eikö tällöin ole kyseessä ristiriita sen kanssa, että henkilön pitäisi olla neutraali, eli neutraali jollekin objektiiviselle vaikutukselle? Jos taas todellisuus on objektiivinen, niin varmasti joku noista olisi jo kertonut sen vastauksen muille. Jos ei haluta antaa vastausta kenellekään, niin miksi haluttaisiin, että kukaan edes ns. mittaa vastausta itse?

B:
"Pohjimmiltaan epälineaarisessa ajassa kahden peräkkäisen värähtelyn välissä luodaan konstruktiivinen interferenssi "kaukana" olevan kohteen kanssa samaan tyyliin kuin kvanttilomittumisessa (ehkä) tapahtuu."

Aallossa ei ole kaukana olevaa kohdetta. Se mihin aallossa phi (u) jonkin täytyy liikkua, on etäisyydellä du. Ajassa jolle ei ole tehty mitään, on mahdollista myös olla interferenssi minkä tahansa välissä, kuten du:n välissä, jolloin vaikka olisi ääretön taajuus ja lisäksi ääretön - 1 -taajuus, niin interferenssi on aina myös kahden aallonhuipun (tai yhteensä neljän) välissä. Voin antaa joka senttiä kohti ääretön esimerkkiä sellaisista dx-väleistä, missä interferenssi on vain konstruktiivinen. Mutta jotta sen saisi olemaan aina konstruktiivinen riippumatta x:sta, niin on tehtävä omituista aaltoalgebraa, mikä sotii interferenssin ideaa vastaan. Mutta silti kaikissa valmiissa tapauksissa olisi kysymyksenä, että missä kietoutuminen on?

Samalla tavalla kuin olen kysynyt vetyatomeista, voisin kysyä matemaattisten objektien aikaansaamisesta. Eli oletko tehnyt 'epälineaarisella ajalla' entiteetin, joka ei ole lineaarinen matemaattinen käsite tai loogisesti samanlainen kuin se? Jos esim. ottaa normaalissa reaaliluku tasossa olevan aallon, ja poistaa x-dimensiosta joitain kohtia pois, mutta ei aallon kappaleista, koska silloin kokemus näistä ei muistuttaisi samanlaista aaltoa, niin joku voi väittää, että x-akselin erillisten osien yhteenliimaus on sama kuin aallot tulisivat takaisin, ja x-akseli tulisi takaisin. Jos taas on kyseessä jonkun havaitsijan epätasainen Doppler-siirtymä, millä hän kokee normaalia aaltoa, niin kyseessä ei ole ontologinen väite, että aalto on muussa avaruudessa kuin reaaliluvut.

6

Anonyymi kirjoitti:

Tai miten voit siihen verrattuna todistaa, että mikä on videotykissä kulkeneen valon kääntymisreitit?

B:
"Kaikki muu ns. metafysiikka sitten on korkeintaan ideologis-poliittisesti korrektia ajattelua jossa pyritään ylläpitämään tuttua ja turvallista maailmankuvaa ja algoritmeihin perustuvan yhteiskunnan toimivuutta jos asiaa tarkastellaan ns. tavishavaitsijoiden kannalta jotka on ehdollistettu tietynlaiseen maailmankuvaan."

Jos haluat puhua muusta maailmasta, niin minua varten sinun ei tarvitse käyttää sanoja, kuten algoritmi tai havaitsija.

B:
"Ontologisiin "Mitä?" ja perimmäisiin syihin "Miksi?" kysymyksiin tieteellinen metodi ei voi antaa mitään lopullisia ja täydellisiä vastauksia ellei jo valmiiksi oleta ikäänkuin annettuna jotain ontologista narradigmaa kuten reduktionistinen fysikalismi ainoaksi oikeaksi hahmotustavaksi."

Syy tähän ei ole välttämättä siinä, että tätä yrittänyt subjekti oli ominaisuuksiltaan 'tieteellinen metodi'.

Jos puhutaan vähän laajemmasta filosofiasta kuin tieteenfilosofiasta, niin fysiikan tietty malli ei ole siinä oletus, vaan oletus on esim. havaittava maailmankaikkeus ja että on tehtävä selittää se, ja kyseinen tehtävä onnistuu. Tämän jälkeen filosofia on kuin päätelmän tuloksena antanut jonkin fysiikan mallin. Jos filosofia olettaa myös, että se mitä maailmankaikkeus tulee antamaan teoriaksi, otetaan ontologisena vaihtoehtona, niin tämä ontologia mallille on tietoa, jolla on perusteluina havainnot ja se oletus että realismia saa harrastaa. Kysymykset kuten 'miksi' eivät liity tähän mitenkään, ja matematiikasta ja reaaliluvuista johtuen teoriat todennäköisesti sanovat, että ajan olemus on ääretön tai äärellinen ilman ulkopuolisia entiteettejä. Missä kannattaisi huomioida, että jotkut kysymykset kuten 'miten ja miksi' riippuvat täysin siitä kuvitteletko ajan ja todellisuuden voivan pilkkoutua joihinkin osiin, missä on 'ennen ja jälkeen sen, kun tämä todellisuus alkaa' ja mihin osioon sinun on sallittua vastata.

Et muuten esitä tässä paljon omia vaihtoehtojasi, joten voitaisiin kysyä, että onko pointtisi yrittää kertoa jollekin, että yhden universumin verran mittausdataa ei voi muodostaa mallia kuin yhdestä universumista eikä pysty perustelemaan sitä, mitä laajempi kokonaisuus on? Kuinka moni tieteessä ei mielestäsi tiedä tätä tai esim. sitä, että voi olla olemassa multiversumi?

B:
"Sellaisiin kysymyksiin voi löytyä vain henkiläkohtasia intutiivisia vastauksia vain kehittämällä havaitsijaa itseään mahdollisimman neutraaliksi mittauslaitteeksi ja oman intentionsa koherenssia vahvistamalla vaikka metodi on periaatteessa kaikkien ulottuvilla."

Jos vastaus on henkilökohtainen, niin viittaako tämä siihen, ettei ole objektiivista todellisuutta? Eikö tällöin ole kyseessä ristiriita sen kanssa, että henkilön pitäisi olla neutraali, eli neutraali jollekin objektiiviselle vaikutukselle? Jos taas todellisuus on objektiivinen, niin varmasti joku noista olisi jo kertonut sen vastauksen muille. Jos ei haluta antaa vastausta kenellekään, niin miksi haluttaisiin, että kukaan edes ns. mittaa vastausta itse?

B:
"Pohjimmiltaan epälineaarisessa ajassa kahden peräkkäisen värähtelyn välissä luodaan konstruktiivinen interferenssi "kaukana" olevan kohteen kanssa samaan tyyliin kuin kvanttilomittumisessa (ehkä) tapahtuu."

Aallossa ei ole kaukana olevaa kohdetta. Se mihin aallossa phi (u) jonkin täytyy liikkua, on etäisyydellä du. Ajassa jolle ei ole tehty mitään, on mahdollista myös olla interferenssi minkä tahansa välissä, kuten du:n välissä, jolloin vaikka olisi ääretön taajuus ja lisäksi ääretön - 1 -taajuus, niin interferenssi on aina myös kahden aallonhuipun (tai yhteensä neljän) välissä. Voin antaa joka senttiä kohti ääretön esimerkkiä sellaisista dx-väleistä, missä interferenssi on vain konstruktiivinen. Mutta jotta sen saisi olemaan aina konstruktiivinen riippumatta x:sta, niin on tehtävä omituista aaltoalgebraa, mikä sotii interferenssin ideaa vastaan. Mutta silti kaikissa valmiissa tapauksissa olisi kysymyksenä, että missä kietoutuminen on?

Samalla tavalla kuin olen kysynyt vetyatomeista, voisin kysyä matemaattisten objektien aikaansaamisesta. Eli oletko tehnyt 'epälineaarisella ajalla' entiteetin, joka ei ole lineaarinen matemaattinen käsite tai loogisesti samanlainen kuin se? Jos esim. ottaa normaalissa reaaliluku tasossa olevan aallon, ja poistaa x-dimensiosta joitain kohtia pois, mutta ei aallon kappaleista, koska silloin kokemus näistä ei muistuttaisi samanlaista aaltoa, niin joku voi väittää, että x-akselin erillisten osien yhteenliimaus on sama kuin aallot tulisivat takaisin, ja x-akseli tulisi takaisin. Jos taas on kyseessä jonkun havaitsijan epätasainen Doppler-siirtymä, millä hän kokee normaalia aaltoa, niin kyseessä ei ole ontologinen väite, että aalto on muussa avaruudessa kuin reaaliluvut.

6

Lue lisää

B:
"Jos on tottunut hamottamaan pelkästään matemaattisen formalismin puitteissa niin helposti samaistaa sen formalismin siihen kohteeseen samalla tavalla kuin luonnollisen kielen rakenteeseen samaistutaan ikäänkuin se olisi itsestäänselvästi oikea ontologinen kuvaus."

Ja kumpaa sinä olit tekemässä äskeisessä kappaleessa?

En ole sitä mieltä, että ihmisen tietoinen kokemus pystyy huijaamaan itseään siten, että se edes yhtäkkiä päättäisi, että kaikki mitä se kokee, pystytään esittämään kielellä. Se ei myöskään huijaisi itseään siten, että osa sen kokemuksista olisi ei-tarvittuja ontologiseen kokonaisuuteen, jolloin sillä ei ole koskaan johtopäätöstä, että kieli on hyvä ontologia. Paljon tästä on ristiriidassa sen kanssa, että mikään kielestä olisi edes hyvä osa sellaista.

B:
"Paljon parempi samaistaminen olisi tietoisuuteen samaistaminen koska kaikki mahdollinen ontologia on kokemuksellisuudesta riippuvaista varsinkin kun fysikaalis- matemaattisesta mallista on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta rakentaa kokemuksellisuutta"

Voiko tietoisuuteen samaistamisella tehdä vetyatomin? On myös toinen kysymys ja tehtävä, mitä tiede tekee, eli voiko tietoisuuteen samaistamisella ratkaista tietoisuuden vaikean ongelman? Voitko simuloida toista tietoisuutta ja älykkyyttä (mieluiten älykkäämpää kuin sinä itse) käyttämällä tietoisuutta matematiikan sijaan? Lause kuten 'tietoisuus on asian X selitys', missä tarkoitetaan yleensä 'todellisuutta', ei silti ole sitä, mitä siinä sanotaan, eli asian selitys ja jokin väline. Koska tämä lause esitetään tiedekunnassa, joka on nimeltään filosofia, ja filosofialla ei ratkaista mitään paitsi korkeintaan lyhyitä loogisia totuuslauseita. Lisäksi filosofian lopputulos on edelleen tästä asiasta se, että se ei ole täysin varma, eikä eliminoinut mitään pois.

B:
"kun taas toisinpäin tietoisuudesta aineeseen se on helppoa ja jokainen tekee sitä esim. unta nähdessään tai tekniikassa ja tieteessä kun tietoisen mielen hahmotuksen pohjalta kehitetään simulaatioita, pelejä ja tekniikkaa tyyliin:"

Nyt alat mennä siihen suuntaan, että pidät matematiikkaa tietoisuuden sisäisenä ominaisuutena. Mikä pitää paikkansa (*), koska ajattelen ja koen tälläkin hetkellä, mitä on 1+1. Se että uskoo esim. yksittäisen matematiikan mallin ja sen realismin sijaan, että kyseisen matematiikan täytyy olla aina jonkun mielessä, on hyvin samanlainen filosofia kuin tavanomainen väite siitä, että maailma on matemaattinen simulaatio, ja tämän todellisuuden ulkopuolella on sitä varten laskentakone.

(*) Inklusiivisesti sanottuna. En siis tiedä, missä kaikessa muussa matematiikka esiintyy ja esiintyykö se itsenäisenä tai oliko se ennen minua muussa muodossa.

Alla jatkat tätä matematiikka tietoisuudessa linjaa vielä kauan. Mutta eikö tämän tuloksena sitten ole se, että menetelmänä matematiikka on kaikista paras? Ja että sitä menetelmää käyttämällä ei voi menettää mitään, koska se on myös tietoisuudessa?

B:
"idea==> ... ==>massatuotanto"

Tämä on skenaario, mistä kiistellään, etkä ole sisällyttänyt mitään itseäsi puoltavia perusteluita tähän. Vastustajafilosofeilla on selitys jokaiselle idealle, että ne ovat hiukkasten leikkiä. Tästä on eräänä todisteena se, että ideaa teflonpannuista ei ollut olemassa ennenkuin pannut olivat yleistyneet ihmiskunnassa, ja pannu on eräs hiukkaskokoonpano.

B:
"Matemaattinen malli on ajatuksista johdettua jolloin olet metafysiikan kannalta pesunkestävä idealisti jos pidät matematiikkaa ontologisena todellisuutena vaikka se ei olekaan tarpeeksi syvälle menevää perushahmotusta."

Normaalit idealistit eivät näe sitä tällä tavalla, koska kun matematiikka on ennen tietoisuutta (tai sitä varten myös), niin se tekee siitä esim. deterministisen. Tällöin katoaa monta sellaista tietoisuuden määritelmää, josta he ovat aloittaneet tehtyään ne määritelmät alunperin tavallisen kokemuksen perusteella. Keskustelu on tod. näk. parempaa, jos se kävisi ominaisuuksien läpi, eikä olettaisi kaiken olevan muutamasta sanasta kiinni.

B:
"Kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat hyödyllisiä vain työkaluina eikä niihin kannata suhtautua jonkinlaisena ontologisena totuutena. "

Yllä toin esille sen väitteen, että matematiikka esiintyy myös tietoisuuden ulkopuolella. Jos sinulla on mielipide, että näin ei ole, niin se on sinun käsitteesi, ja olet tehnyt todellisuudelle ontologisen (tai tuntemattomista ontologisista faktoista seurauksena olevan) järjestyksen, jossa matematiikalla on tietty paikka?

Maailmassa on muitakin tiedon tasoja, missä suhtautumiseen voi kiinnittää huomiota.

B:
"Jokainen tieteilijä ja filosofi on pohjimmiltaan idealisti koska operoi ajatusten tasolla eikä esim. vain mene tarkkailemaan ja odottamaan leegopalikoiden itsestään rakentumista monimutkaisiksi rakenteiksi joka edellyttäisi että joku vaivautuisi leikkimään niillä leegoilla"

Jokainen on jo tarkkaillut itsestään rakentumista kerran elämässään, koska on itse sellainen rakenne. Ja olet väärässä, että tähän vaivattiin jotakuta.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Jos on tottunut hamottamaan pelkästään matemaattisen formalismin puitteissa niin helposti samaistaa sen formalismin siihen kohteeseen samalla tavalla kuin luonnollisen kielen rakenteeseen samaistutaan ikäänkuin se olisi itsestäänselvästi oikea ontologinen kuvaus."

Ja kumpaa sinä olit tekemässä äskeisessä kappaleessa?

En ole sitä mieltä, että ihmisen tietoinen kokemus pystyy huijaamaan itseään siten, että se edes yhtäkkiä päättäisi, että kaikki mitä se kokee, pystytään esittämään kielellä. Se ei myöskään huijaisi itseään siten, että osa sen kokemuksista olisi ei-tarvittuja ontologiseen kokonaisuuteen, jolloin sillä ei ole koskaan johtopäätöstä, että kieli on hyvä ontologia. Paljon tästä on ristiriidassa sen kanssa, että mikään kielestä olisi edes hyvä osa sellaista.

B:
"Paljon parempi samaistaminen olisi tietoisuuteen samaistaminen koska kaikki mahdollinen ontologia on kokemuksellisuudesta riippuvaista varsinkin kun fysikaalis- matemaattisesta mallista on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta rakentaa kokemuksellisuutta"

Voiko tietoisuuteen samaistamisella tehdä vetyatomin? On myös toinen kysymys ja tehtävä, mitä tiede tekee, eli voiko tietoisuuteen samaistamisella ratkaista tietoisuuden vaikean ongelman? Voitko simuloida toista tietoisuutta ja älykkyyttä (mieluiten älykkäämpää kuin sinä itse) käyttämällä tietoisuutta matematiikan sijaan? Lause kuten 'tietoisuus on asian X selitys', missä tarkoitetaan yleensä 'todellisuutta', ei silti ole sitä, mitä siinä sanotaan, eli asian selitys ja jokin väline. Koska tämä lause esitetään tiedekunnassa, joka on nimeltään filosofia, ja filosofialla ei ratkaista mitään paitsi korkeintaan lyhyitä loogisia totuuslauseita. Lisäksi filosofian lopputulos on edelleen tästä asiasta se, että se ei ole täysin varma, eikä eliminoinut mitään pois.

B:
"kun taas toisinpäin tietoisuudesta aineeseen se on helppoa ja jokainen tekee sitä esim. unta nähdessään tai tekniikassa ja tieteessä kun tietoisen mielen hahmotuksen pohjalta kehitetään simulaatioita, pelejä ja tekniikkaa tyyliin:"

Nyt alat mennä siihen suuntaan, että pidät matematiikkaa tietoisuuden sisäisenä ominaisuutena. Mikä pitää paikkansa (*), koska ajattelen ja koen tälläkin hetkellä, mitä on 1 1. Se että uskoo esim. yksittäisen matematiikan mallin ja sen realismin sijaan, että kyseisen matematiikan täytyy olla aina jonkun mielessä, on hyvin samanlainen filosofia kuin tavanomainen väite siitä, että maailma on matemaattinen simulaatio, ja tämän todellisuuden ulkopuolella on sitä varten laskentakone.

(*) Inklusiivisesti sanottuna. En siis tiedä, missä kaikessa muussa matematiikka esiintyy ja esiintyykö se itsenäisenä tai oliko se ennen minua muussa muodossa.

Alla jatkat tätä matematiikka tietoisuudessa linjaa vielä kauan. Mutta eikö tämän tuloksena sitten ole se, että menetelmänä matematiikka on kaikista paras? Ja että sitä menetelmää käyttämällä ei voi menettää mitään, koska se on myös tietoisuudessa?

B:
"idea==> ... ==>massatuotanto"

Tämä on skenaario, mistä kiistellään, etkä ole sisällyttänyt mitään itseäsi puoltavia perusteluita tähän. Vastustajafilosofeilla on selitys jokaiselle idealle, että ne ovat hiukkasten leikkiä. Tästä on eräänä todisteena se, että ideaa teflonpannuista ei ollut olemassa ennenkuin pannut olivat yleistyneet ihmiskunnassa, ja pannu on eräs hiukkaskokoonpano.

B:
"Matemaattinen malli on ajatuksista johdettua jolloin olet metafysiikan kannalta pesunkestävä idealisti jos pidät matematiikkaa ontologisena todellisuutena vaikka se ei olekaan tarpeeksi syvälle menevää perushahmotusta."

Normaalit idealistit eivät näe sitä tällä tavalla, koska kun matematiikka on ennen tietoisuutta (tai sitä varten myös), niin se tekee siitä esim. deterministisen. Tällöin katoaa monta sellaista tietoisuuden määritelmää, josta he ovat aloittaneet tehtyään ne määritelmät alunperin tavallisen kokemuksen perusteella. Keskustelu on tod. näk. parempaa, jos se kävisi ominaisuuksien läpi, eikä olettaisi kaiken olevan muutamasta sanasta kiinni.

B:
"Kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat hyödyllisiä vain työkaluina eikä niihin kannata suhtautua jonkinlaisena ontologisena totuutena. "

Yllä toin esille sen väitteen, että matematiikka esiintyy myös tietoisuuden ulkopuolella. Jos sinulla on mielipide, että näin ei ole, niin se on sinun käsitteesi, ja olet tehnyt todellisuudelle ontologisen (tai tuntemattomista ontologisista faktoista seurauksena olevan) järjestyksen, jossa matematiikalla on tietty paikka?

Maailmassa on muitakin tiedon tasoja, missä suhtautumiseen voi kiinnittää huomiota.

B:
"Jokainen tieteilijä ja filosofi on pohjimmiltaan idealisti koska operoi ajatusten tasolla eikä esim. vain mene tarkkailemaan ja odottamaan leegopalikoiden itsestään rakentumista monimutkaisiksi rakenteiksi joka edellyttäisi että joku vaivautuisi leikkimään niillä leegoilla"

Jokainen on jo tarkkaillut itsestään rakentumista kerran elämässään, koska on itse sellainen rakenne. Ja olet väärässä, että tähän vaivattiin jotakuta.

7

Lue lisää

Jos pystyt todistamaan, että 'ajatusten taso' on ontologia ja reduktio eikä emergenssi, niin silloin tuolla lauseella on väliä. Et kuitenkaan pysty tekemään tätä ilman, että suhtaudut pääsi keksimiin tai sanakirjojen sisältämiin asioihin ontologioina ja varmuuksina niistä. Siinä on logiikkaa, että kun henkilö X tekee jotain Y:llä, ja Y:n on todistettu olevan redusoitu tietoisuuteen, niin henkilö on tietoisuuden ikuinen vanki. Jos sanotaan, että idealismi on ns. fakta ja muut filosofiat ovat väärässä, niin kieli ei silti ala toimia siten, että kaikkia tietoisia olentoja kutsutaan siitä lähtien tämän totta olevan filosofian kannattajiksi. Sana joka päättyy -ismiin, on viittaus kannatukseen eikä siihen, missä sosioekonomisessa asemassa henkilö on hänen valtiaisiinsa nähden.

B:
"Sama pätee kaiken tieteen ja tekniikan suhteen eli huonompaa ontologiaa on vaikeampaa löytää kuin reduktionistinen fysikalismi jossa unohdetaan kokonaan se organisoiva taso jota kutsutaan tietoisuudeksi ja intentioksi."

Miksi vetyatomi sitten tekee organisoitumisia, vaikka se on normitieteen vetyatomin antamassa mallissa? Lauseen pointti oli sanoa myös, että missä kohtaa olet esitellyt minkäänlaista hyötyä, mitä tietoisuudesta on, kun et ole vielä vetyatomia sillä tehnyt?

Suurin osa tekstistäsi ei ole kirjoitettu siten, että tietoisuus olisi taso, vaan olet sanonut, että kaikki työ, mikä ei ole tietoisuutta (voi olla myös matemaattinen työ tietoisuuden sisällä kuten sekunti sitten oli olevinaan), pitäisi keskeyttää. Tällöin vastustat oman ontologiasi (tms.) toisen puolikkaan olemassaoloa? Taso muutenkin on eräänlainen kannanotto siihen, onko matematiikka tietoisuuden ulkopuolella. Joten mieti sitä juuri tämän käsitteen ja rakentelun kannalta. Jos matematiikka pätee kaikkiin tasoihin, niin se on supertaso?

B:
"Putkinäköisyys tuottaa helposti absurdeja teorioita."

Tuo on hyvä sana sille, että näkee vain puolet oleellisena.

B:
"Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan..."

Tietoisuus lakkaa olemasta kiinnostava objekti? Vai miten liität jonkun olemassaolevan entiteetin aaltoon, ja mitä tuo entiteetti on?

B:
"Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan niin yksilöllistyneen havaitsijan taajuus on vain pieni osa siitä ja se mahdollistaa pohjimmiltaan epälineaarisen interferensseihin perustuvan muutoksen hahmottamisen lineaarisena liikkeenä yli 15 "pysäytyskuvan " ja 10 bitin kielellis- käsitteellisen prosessoinnin sekunnissa."

Tässä väitetään, että eetteri on jo havaittu silmällä? Siitä on tehty silmän perusteella malli, joka on lineaarinen, mutta haluat muuttaa mallin epälineaariseksi? Kannattaisi ehkä puhua mielummin kaikista mittausvälineistä, jotka ovat nyt ja aina kaukana triljoonasta.

Sinun tulisi aloittaa kaikki alusta siten, että 'eetteri on epälineaarinen', mistä seuraa 'sillä ei ole mitään tekemistä aaltojen värähtelemisen kanssa', mutta jotain, minkä kanssa sillä on tekemistä, on nopeaa.

Jos nyt kuitenkin eetteri on olemassa näin ja tämän mallin mukainen, niin mitä eetteri tekee sitten, kun sen taajuus on pieni ja esim. 1 Hz? Miksi ei ole havaintoa hitaammasta eetteristä eri tilassa kuin pohjatilassa, mikä näyttää silmälle sen, miten asiat liikkuvat oikeasti? Koska eetterin luonnonlait tai avaruus ja aika, missä sitä on, ovat epälineaarisia? Tässä dilemmassa sinun tulisi sanoa, että et tee ajalle etkä avaruudelle mitään, vaan ne olivat täydellisen oikein annettuna Einsteinin toimesta, mutta sinusta jollain universumin aineella on liikeyhtälöt, jotka ovat täynnä monimutkaisia sik-sakkiin tms. johtavia sääntöjä, ja jotka säännöt ja sik-sakit ovat suppressoituneet nollaefektisiksi paitsi silloin, kun tuon aineen tila lähenee triljoonaa värähdystä (missä väität myös että siitä tilasta ei voi poistua, jotta se olisi pohjatila, vaikka kyseinen pohja on samalla katossa).

Jos näyttäisit miten tehdään epälineaarinen ja interferenssi triljoonassa, tai kertoisit mitä sillä tavoitellaan, niin voisit saada kommentin siitä, että miten, jos mahdollista, se tehdään täydessä staattisuudessa eli ilman yhtään värähdystä. Tätä voisi esim. kutsua emergentin tason malliksi, ja voisit saada tietää, ovatko mikroskooppiset triljoonat kuitenkin aika merkityksettömiä.

8

Anonyymi kirjoitti:

Jos pystyt todistamaan, että 'ajatusten taso' on ontologia ja reduktio eikä emergenssi, niin silloin tuolla lauseella on väliä. Et kuitenkaan pysty tekemään tätä ilman, että suhtaudut pääsi keksimiin tai sanakirjojen sisältämiin asioihin ontologioina ja varmuuksina niistä. Siinä on logiikkaa, että kun henkilö X tekee jotain Y:llä, ja Y:n on todistettu olevan redusoitu tietoisuuteen, niin henkilö on tietoisuuden ikuinen vanki. Jos sanotaan, että idealismi on ns. fakta ja muut filosofiat ovat väärässä, niin kieli ei silti ala toimia siten, että kaikkia tietoisia olentoja kutsutaan siitä lähtien tämän totta olevan filosofian kannattajiksi. Sana joka päättyy -ismiin, on viittaus kannatukseen eikä siihen, missä sosioekonomisessa asemassa henkilö on hänen valtiaisiinsa nähden.

B:
"Sama pätee kaiken tieteen ja tekniikan suhteen eli huonompaa ontologiaa on vaikeampaa löytää kuin reduktionistinen fysikalismi jossa unohdetaan kokonaan se organisoiva taso jota kutsutaan tietoisuudeksi ja intentioksi."

Miksi vetyatomi sitten tekee organisoitumisia, vaikka se on normitieteen vetyatomin antamassa mallissa? Lauseen pointti oli sanoa myös, että missä kohtaa olet esitellyt minkäänlaista hyötyä, mitä tietoisuudesta on, kun et ole vielä vetyatomia sillä tehnyt?

Suurin osa tekstistäsi ei ole kirjoitettu siten, että tietoisuus olisi taso, vaan olet sanonut, että kaikki työ, mikä ei ole tietoisuutta (voi olla myös matemaattinen työ tietoisuuden sisällä kuten sekunti sitten oli olevinaan), pitäisi keskeyttää. Tällöin vastustat oman ontologiasi (tms.) toisen puolikkaan olemassaoloa? Taso muutenkin on eräänlainen kannanotto siihen, onko matematiikka tietoisuuden ulkopuolella. Joten mieti sitä juuri tämän käsitteen ja rakentelun kannalta. Jos matematiikka pätee kaikkiin tasoihin, niin se on supertaso?

B:
"Putkinäköisyys tuottaa helposti absurdeja teorioita."

Tuo on hyvä sana sille, että näkee vain puolet oleellisena.

B:
"Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan..."

Tietoisuus lakkaa olemasta kiinnostava objekti? Vai miten liität jonkun olemassaolevan entiteetin aaltoon, ja mitä tuo entiteetti on?

B:
"Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan niin yksilöllistyneen havaitsijan taajuus on vain pieni osa siitä ja se mahdollistaa pohjimmiltaan epälineaarisen interferensseihin perustuvan muutoksen hahmottamisen lineaarisena liikkeenä yli 15 "pysäytyskuvan " ja 10 bitin kielellis- käsitteellisen prosessoinnin sekunnissa."

Tässä väitetään, että eetteri on jo havaittu silmällä? Siitä on tehty silmän perusteella malli, joka on lineaarinen, mutta haluat muuttaa mallin epälineaariseksi? Kannattaisi ehkä puhua mielummin kaikista mittausvälineistä, jotka ovat nyt ja aina kaukana triljoonasta.

Sinun tulisi aloittaa kaikki alusta siten, että 'eetteri on epälineaarinen', mistä seuraa 'sillä ei ole mitään tekemistä aaltojen värähtelemisen kanssa', mutta jotain, minkä kanssa sillä on tekemistä, on nopeaa.

Jos nyt kuitenkin eetteri on olemassa näin ja tämän mallin mukainen, niin mitä eetteri tekee sitten, kun sen taajuus on pieni ja esim. 1 Hz? Miksi ei ole havaintoa hitaammasta eetteristä eri tilassa kuin pohjatilassa, mikä näyttää silmälle sen, miten asiat liikkuvat oikeasti? Koska eetterin luonnonlait tai avaruus ja aika, missä sitä on, ovat epälineaarisia? Tässä dilemmassa sinun tulisi sanoa, että et tee ajalle etkä avaruudelle mitään, vaan ne olivat täydellisen oikein annettuna Einsteinin toimesta, mutta sinusta jollain universumin aineella on liikeyhtälöt, jotka ovat täynnä monimutkaisia sik-sakkiin tms. johtavia sääntöjä, ja jotka säännöt ja sik-sakit ovat suppressoituneet nollaefektisiksi paitsi silloin, kun tuon aineen tila lähenee triljoonaa värähdystä (missä väität myös että siitä tilasta ei voi poistua, jotta se olisi pohjatila, vaikka kyseinen pohja on samalla katossa).

Jos näyttäisit miten tehdään epälineaarinen ja interferenssi triljoonassa, tai kertoisit mitä sillä tavoitellaan, niin voisit saada kommentin siitä, että miten, jos mahdollista, se tehdään täydessä staattisuudessa eli ilman yhtään värähdystä. Tätä voisi esim. kutsua emergentin tason malliksi, ja voisit saada tietää, ovatko mikroskooppiset triljoonat kuitenkin aika merkityksettömiä.

8

Lue lisää

B:
"Tekoäly on nopeampi mutta ainakaan pelkästään algoritmiensa pohjalta sillä ei ole intuitiota eikä intentiota jollei oteta mukaan sitä mahdollisuutta että samalla tavalla kuin ihmisen keho ja aivot esim. hypnoosissa voi olla vieraan tietoisuuden työkalu."

Voitko ottaa mahdollisuuksia sitten, kun tekoälyllä mielestäsi on intuitio. Tällä hetkellä tekoäly todistaa, että kaikkialla oleva eetterin perustila ei ole sama asia kuin intuitio? Jos eetterin lisäksi ei ole muuta ainetta, niin voidaan sanoa, että nopeasta aineesta tehty tekoäly on osoitus siitä, että triljoona-eetteri tuskin on nopeuden ansiosta intuitiivisempi kuin hidas ihminen. Saattaisit tehdä intuitiosta kiinnostavampia malleja, jos lukisit hetken, mitä ns. neurologit ovat ihmisestä sanoneet. Edelleen näitä ongelmia varten asia mihin voisit myös keskittyä oli informaatiolähetykset aalloissa eli kentissä.

B:
https://phys.org/search/?search=teleportation&s=0

Näissä ei puhuta teleporttaavasta aallosta, vaan teleporttaavasta hiukkasesta, joka on mittaus missä tahansa kohdassa, missä aalto ei ole nolla. Aalto on sitä ennen liikkunut normaaliin Newtonilaiseen tai Einsteinilaiseen tapaan. Jossain tuolla seassa voi olla LHC:tä suuremman kiihdyttimen vaativa teleporttaus, tai esim madonreikiä Einsteinin tms. avaruudessa.

B:
"Resonanssi-ilmiö on hyvin valikoiva taajuuksien suhteen"

Resonanssi ei ole se ilmiö, missä aalto vaikuttaa toiseen aaltoon tai ne vaihtavat energiaa. Jos eetteri on maailman ainoa aine, niin ilmiö, mitä haet takaa on eetteri-etteri -sironta, tai eetteri-eetteri -annihilaatio. Pitää paikkansa, että taajuudesta voi tehdä näiden yleisyyttä kontrolloivan muuttujan. Mutta sinun tulisi kirjoittaa siitä kuin olisit tekemässä hypoteesia, eikä niin että päättelet, mitä eetteri tekee (taajuusalueella, joka on täysin kaiken kokemuksen ja kokeilun ulottumattomissa, kuten äsken sanoit) siitä, mitä ääniraudat tai vastaavat arkiset asiat tekevät.

B:
"jonka jokainen voi helposti todentaa esim. leikkimällä musiikkisyntetisoija emulaattorilla jolloin joku esine lähellä voi alkaa resonoida tietynlaisiin äänitaajuuksiin ja sama periaate pätee myös sm-taajuuksien suhteen vaikka ei niin helposti arjen tasolla todennettavissa."

Perun äskeisen kommenttini, koska olet sanonut että eetteri on ainetta, ja että se värähtelee paikka-avaruudessa. Tällöin kaikki (joka on eetteriä) tulee oletetusti jokaisen eetterin aallon kutiteltavaksi, tai sinun tulisi tehdä mikroskooppinen eetterin teoria, missä sanotaan, miten eetteri ohittaa eetterin täysin. Aineaallossa ja ylipäänsä klassisten kenttien aalloissa on lähes aina niin, että et voi kontrolloida aaltojen reagoimista toistensa olemassaoloon millään, mutta voit saada sen käyttäytymään erikoisemmilla tavoilla, ja esim. tekemään interferenssistä mahdotonta sotkua. Toisaalta et voi estää toisiaan kohti meneviä aaltoja jatkamasta edelleen matkaansa ainakin osittaisella liikemäärällään (mikä muistuttaa aina lineaarisessakin interferenssisä olevaa ilmiötä), ja jos muutat lineaarista interferenssiä, niin luot mahdollisimman paljon sotkua (samaan suuntaankin yrittäville aalloille), eivätkä asiat säilytä muotojaan varsinkaan kohdatessaan toisiaan.

Esimerkkisi jossa mainitaan ilmaa oleva aine ja sen eräänlaiset värähtelyt, on sellainen, missä jokainen esine reagoi täysin samalla tavalla jokaiseen ilmamolekyyliin. Mutta et ole laskenut, mitä nämä kaikki reaktiot ovat ja mitä niistä aiheutuu, koska sinua kiinnostaa vain se, että alkaako esine ilman seurauksena itse ryömiä johonkin. Muita seurauksia kovassa äänessä olemisesta on se, että ilmassa oleva energia muuttuu esineiden lämmöksi, joka on kuin kohinaa sen mikroskoopisten osien likkeissä. Voisit myös arvioida muita ilman aiheuttamia reaktioita koettamalla mennä huoneesta ulos, ja kysymällä, että miksi huoneen ulkopuolella ääni on pienempi, kuin jos välissä ei olisi seinää. Se että saa jonkin resonoimaan, tai jonkin erikoisen vastaanoton olemassaolo, ei ole ainoa tapa, millä informaatio siirtyy objektilta toiselle. Varaukset ja kentät ovat tästä paras esimerkki ja niiden välillä vapaasti vaihtuvan informaation on estänyt ihminen tekemällä koneita, jotka eliminoivat taajuuksia, joita ihminen ei halua kuulla.

Sinun mukaasi kukaan ei voi reagoida resonoiden triljoonaeetterin kanssa, koska ei ole olemassa muita aineita kuin eetteri, ja koska mikään ei omaa rakennetta tai esim. virtapiiriä, jossa olisi triljoona jonkinlaista sykliä sekunnissa. Ääniraudan pitäisi olla tiheä ja pieni, jotta siinä olisi ensimmäisenä moodina sellainen aallonpituus, joka on yksi triljoonasta pituusyksiköstä minkä eetterin aalto kulkee eteenpäin sekunnissa.

B:
"Ääretöntä taajuutta ei voi olla kuten ei mitään muutakaan ääretöntä todellisuudessa."

Tee elektronin magneettisen dipolimomentin malli ilman ääretöntä taajuutta.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tekoäly on nopeampi mutta ainakaan pelkästään algoritmiensa pohjalta sillä ei ole intuitiota eikä intentiota jollei oteta mukaan sitä mahdollisuutta että samalla tavalla kuin ihmisen keho ja aivot esim. hypnoosissa voi olla vieraan tietoisuuden työkalu."

Voitko ottaa mahdollisuuksia sitten, kun tekoälyllä mielestäsi on intuitio. Tällä hetkellä tekoäly todistaa, että kaikkialla oleva eetterin perustila ei ole sama asia kuin intuitio? Jos eetterin lisäksi ei ole muuta ainetta, niin voidaan sanoa, että nopeasta aineesta tehty tekoäly on osoitus siitä, että triljoona-eetteri tuskin on nopeuden ansiosta intuitiivisempi kuin hidas ihminen. Saattaisit tehdä intuitiosta kiinnostavampia malleja, jos lukisit hetken, mitä ns. neurologit ovat ihmisestä sanoneet. Edelleen näitä ongelmia varten asia mihin voisit myös keskittyä oli informaatiolähetykset aalloissa eli kentissä.

B:
https://phys.org/search/?search=teleportation&s=0

Näissä ei puhuta teleporttaavasta aallosta, vaan teleporttaavasta hiukkasesta, joka on mittaus missä tahansa kohdassa, missä aalto ei ole nolla. Aalto on sitä ennen liikkunut normaaliin Newtonilaiseen tai Einsteinilaiseen tapaan. Jossain tuolla seassa voi olla LHC:tä suuremman kiihdyttimen vaativa teleporttaus, tai esim madonreikiä Einsteinin tms. avaruudessa.

B:
"Resonanssi-ilmiö on hyvin valikoiva taajuuksien suhteen"

Resonanssi ei ole se ilmiö, missä aalto vaikuttaa toiseen aaltoon tai ne vaihtavat energiaa. Jos eetteri on maailman ainoa aine, niin ilmiö, mitä haet takaa on eetteri-etteri -sironta, tai eetteri-eetteri -annihilaatio. Pitää paikkansa, että taajuudesta voi tehdä näiden yleisyyttä kontrolloivan muuttujan. Mutta sinun tulisi kirjoittaa siitä kuin olisit tekemässä hypoteesia, eikä niin että päättelet, mitä eetteri tekee (taajuusalueella, joka on täysin kaiken kokemuksen ja kokeilun ulottumattomissa, kuten äsken sanoit) siitä, mitä ääniraudat tai vastaavat arkiset asiat tekevät.

B:
"jonka jokainen voi helposti todentaa esim. leikkimällä musiikkisyntetisoija emulaattorilla jolloin joku esine lähellä voi alkaa resonoida tietynlaisiin äänitaajuuksiin ja sama periaate pätee myös sm-taajuuksien suhteen vaikka ei niin helposti arjen tasolla todennettavissa."

Perun äskeisen kommenttini, koska olet sanonut että eetteri on ainetta, ja että se värähtelee paikka-avaruudessa. Tällöin kaikki (joka on eetteriä) tulee oletetusti jokaisen eetterin aallon kutiteltavaksi, tai sinun tulisi tehdä mikroskooppinen eetterin teoria, missä sanotaan, miten eetteri ohittaa eetterin täysin. Aineaallossa ja ylipäänsä klassisten kenttien aalloissa on lähes aina niin, että et voi kontrolloida aaltojen reagoimista toistensa olemassaoloon millään, mutta voit saada sen käyttäytymään erikoisemmilla tavoilla, ja esim. tekemään interferenssistä mahdotonta sotkua. Toisaalta et voi estää toisiaan kohti meneviä aaltoja jatkamasta edelleen matkaansa ainakin osittaisella liikemäärällään (mikä muistuttaa aina lineaarisessakin interferenssisä olevaa ilmiötä), ja jos muutat lineaarista interferenssiä, niin luot mahdollisimman paljon sotkua (samaan suuntaankin yrittäville aalloille), eivätkä asiat säilytä muotojaan varsinkaan kohdatessaan toisiaan.

Esimerkkisi jossa mainitaan ilmaa oleva aine ja sen eräänlaiset värähtelyt, on sellainen, missä jokainen esine reagoi täysin samalla tavalla jokaiseen ilmamolekyyliin. Mutta et ole laskenut, mitä nämä kaikki reaktiot ovat ja mitä niistä aiheutuu, koska sinua kiinnostaa vain se, että alkaako esine ilman seurauksena itse ryömiä johonkin. Muita seurauksia kovassa äänessä olemisesta on se, että ilmassa oleva energia muuttuu esineiden lämmöksi, joka on kuin kohinaa sen mikroskoopisten osien likkeissä. Voisit myös arvioida muita ilman aiheuttamia reaktioita koettamalla mennä huoneesta ulos, ja kysymällä, että miksi huoneen ulkopuolella ääni on pienempi, kuin jos välissä ei olisi seinää. Se että saa jonkin resonoimaan, tai jonkin erikoisen vastaanoton olemassaolo, ei ole ainoa tapa, millä informaatio siirtyy objektilta toiselle. Varaukset ja kentät ovat tästä paras esimerkki ja niiden välillä vapaasti vaihtuvan informaation on estänyt ihminen tekemällä koneita, jotka eliminoivat taajuuksia, joita ihminen ei halua kuulla.

Sinun mukaasi kukaan ei voi reagoida resonoiden triljoonaeetterin kanssa, koska ei ole olemassa muita aineita kuin eetteri, ja koska mikään ei omaa rakennetta tai esim. virtapiiriä, jossa olisi triljoona jonkinlaista sykliä sekunnissa. Ääniraudan pitäisi olla tiheä ja pieni, jotta siinä olisi ensimmäisenä moodina sellainen aallonpituus, joka on yksi triljoonasta pituusyksiköstä minkä eetterin aalto kulkee eteenpäin sekunnissa.

B:
"Ääretöntä taajuutta ei voi olla kuten ei mitään muutakaan ääretöntä todellisuudessa."

Tee elektronin magneettisen dipolimomentin malli ilman ääretöntä taajuutta.

9

Lue lisää

B:
"Lineaarisen liikkeen sijasta kannatta kiinnittää huomio siihen mitä voi tapahtua kahden peräkkäisen värähtelyn välissä - (taajuus ja resonanssi voi muuttua ja samalla paikka)"

Jos lasketaan yhteen kahden peräkkäisen värähtelyn välit ja kaikki kyseiset värähtelyt, niin eikö aikaa ole yhtä paljon kuin on aikaa universumissa? Eli voisit kirjoittaa tuon muotoon, 'taajuus ja resonassi voivat muuttua aina' ja olisit tehnyt hyvin vähän huomion kiinnittämistä kenellekään. Voidaan olla pikkutarkkoja ja sanoa, että ne eivät silti muutu siinä aika-akselin pisteessä, missä aineaallon äärettömän ohut kärki (ohuus johtuu funktion määritelmästä (sekä siitä määritelmästä, että eetteri on matematiikkaa eikä sillä ole mitään äärellistä kappaletta sisällään) eikä siitä, että triljoonassa Hz:ssä kaikki on ohutta) koskettaa lakipisteessä olevaa toista eetterin pistettä, joka huomaa sen, koska on ohuempaa eetteriä tms..

Et pysty muuttamaan minkään rakenteellisen aineen resonanssia ilman, että järjestelet aineen uudelleen. Tällöin aineen täytyy lauseesi mukaan vaihtaa paikkaa yhtä nopeasti kuin miten nopeasti triljoonaeetteri eli meri siirtää pintaansa. Millä perusteella kohde ei ole tällöin itse ollut triljoonaa ja sanotko että se on triljoona mutta pysähtyy, eli että triljoonasta pääseekin tarvittaessa pois, jolloin koko universumin triljoona voisi milloin tahansa lakata olemasta sitä? Tässä kappaleessa ainetta on alussa muutakin kuin eetteriä, mutta lopussa verrataan aineita vain värähtelyn perusteella. Jotta kaikki aine olisi vain eetteriä, niin voitko aivan ensimmäisenä selittää, miten eetterille tehdään resonanssi eetterin kanssa, ja mikä eetterissä muuttuu, jotta resonanssi muuttuu? Minkä taajuuden kanssa esim. ilma tai vesi mielestäsi resonoi, ja luuletko että se on matematiikan vai atomirakenteen ansiota? Aineaallon ominaisuuksia voi muuttaa muuttamalla luonnonvakioita tai esim. muuttamalla sitä, miten paksua aine nyt on. Jos eetterissä värähtelee, niin usein aineissa myös asioiden paksuudet alkavat vaihdella värähtelyn ympärillä, ja värähtely itse menee eri paksuuksista läpi (mutta usein muuttaen taajuuttaan).

B:
"Cymatics ilmiö osoittaa että erilaiset äänen resonanssit voivat tuottaa monenlaisia geometrisia rakenteita helposti muokattavissa olevassa aineessa (vesi, hiekka yms.)"

Äänellä ei ole resonanssia vaan tuossa se on kiinteällä metalliaineella. Ja ääni muokkaa metallia. Yllä on toki puhe juuri siitä, että äänellä on tosi helppo muokata ilmaa (millä tahansa äänellä) (ja kaikista äänistä ilmaan muodostuu geometrisia palloja tai lähes sen kaltaista), mutta mitä iloa siitä on?

Jos eetterin ympärillä olisi läpäisemätöntä kiinteää ainetta, voisit sanoa, että etterillä on paikallaan pysyviä aaltoja, jotka ovat hyvin sama idea kuin jos sama kiinteä aine olisi täytetty kiinteällä aineella eikä eetterillä, ja sillä olisi laskettu resonanssi.

Hiekka on vain havaintoväline, ja muodot ovat jo olemassa pelkän metallilevyn liikkeen perusteella, ja sen liikkeen voisi mitata myös jollain kameralla. Jonkin verran hiekka saattaa lisätä omia muotojaan, koska sitä ei saada katoamaan olemattomiin paikoista, missä metalli on oikeasti jatkuvasti liian korkealla, mutta alla oleva hiekka esim. kannattelee itseään. Ilman tätä kannattelua osa kuvioista näyttäisi kapeammilta ja sen seurauksena olisi joskus enemmän yksityiskohtia. Lisäksi levy saattaa muuttaa muotoaan eli olla todellisuudessa animoitu. Hiekka voi paljastaa tämän olemalla kokoajan tärisevä, mutta se ei näytä, mitä muotoja käydään läpi.

Astiassa oleva vesi on vähän epäselvempi tapaus, että tarvitseeko vettä olla lainkaan. Eri nesteillä olisi jonkin verran ominaisuuksia, jotka voisivat kääntyä koetta vastaan menettämällä aaltojen energiaa pois. Mutta sitä mukaa kuin neste on vähemmän jäykkää tai tarpeeksi hienoa, niin sen vaikutus katoaa, ja muoto on sama kuin astian pohjien ja seinien muoto, sekä astian ravistuksen liikerata kuten taajuus, mistä kaikista olisi seurauksena esim. tietty aaltohuippu keskellä astiaa.

B:
"Vain symmetrisessä tasapainotilassa mikään ei muutu eikä siis erilaistu taustasta."

Tasapainossa on oltava taajuuden luvulla? Tällöin mikään ei koskaan erilaistu universumissa, missä on olemassa pelkkä taustatriljoona. Lisäksi jos aloitetaan taajuudella 1 Hz jossain kohtaa, niin tämä on määritelmän mukaan erilaistuma jo tässä ajassa, ja täällä ei ole tasapainoa. Mutta mitä tapahtuu, kun jossain on 1 Hz, koska väität että se myös aiheuttaa erilaistumista lisää? Mistä tiedetään, että tausta on edelleen olemassa?

B:
"Tasapainotilan rikkoutuminen esim. intention suorasta vaikutuksesta tuottaa energian virtausta"

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että väitit yllä monta kertaa, että eetteri liikkuu triljoonasti. Kaikki sen liikkeet ovat virrannutta energiaa. Vaikka aalto olisi seisova, niin aineaaltona aaltoilu itse on energian siirtymistä paikasta toiseen.

10

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Lineaarisen liikkeen sijasta kannatta kiinnittää huomio siihen mitä voi tapahtua kahden peräkkäisen värähtelyn välissä - (taajuus ja resonanssi voi muuttua ja samalla paikka)"

Jos lasketaan yhteen kahden peräkkäisen värähtelyn välit ja kaikki kyseiset värähtelyt, niin eikö aikaa ole yhtä paljon kuin on aikaa universumissa? Eli voisit kirjoittaa tuon muotoon, 'taajuus ja resonassi voivat muuttua aina' ja olisit tehnyt hyvin vähän huomion kiinnittämistä kenellekään. Voidaan olla pikkutarkkoja ja sanoa, että ne eivät silti muutu siinä aika-akselin pisteessä, missä aineaallon äärettömän ohut kärki (ohuus johtuu funktion määritelmästä (sekä siitä määritelmästä, että eetteri on matematiikkaa eikä sillä ole mitään äärellistä kappaletta sisällään) eikä siitä, että triljoonassa Hz:ssä kaikki on ohutta) koskettaa lakipisteessä olevaa toista eetterin pistettä, joka huomaa sen, koska on ohuempaa eetteriä tms..

Et pysty muuttamaan minkään rakenteellisen aineen resonanssia ilman, että järjestelet aineen uudelleen. Tällöin aineen täytyy lauseesi mukaan vaihtaa paikkaa yhtä nopeasti kuin miten nopeasti triljoonaeetteri eli meri siirtää pintaansa. Millä perusteella kohde ei ole tällöin itse ollut triljoonaa ja sanotko että se on triljoona mutta pysähtyy, eli että triljoonasta pääseekin tarvittaessa pois, jolloin koko universumin triljoona voisi milloin tahansa lakata olemasta sitä? Tässä kappaleessa ainetta on alussa muutakin kuin eetteriä, mutta lopussa verrataan aineita vain värähtelyn perusteella. Jotta kaikki aine olisi vain eetteriä, niin voitko aivan ensimmäisenä selittää, miten eetterille tehdään resonanssi eetterin kanssa, ja mikä eetterissä muuttuu, jotta resonanssi muuttuu? Minkä taajuuden kanssa esim. ilma tai vesi mielestäsi resonoi, ja luuletko että se on matematiikan vai atomirakenteen ansiota? Aineaallon ominaisuuksia voi muuttaa muuttamalla luonnonvakioita tai esim. muuttamalla sitä, miten paksua aine nyt on. Jos eetterissä värähtelee, niin usein aineissa myös asioiden paksuudet alkavat vaihdella värähtelyn ympärillä, ja värähtely itse menee eri paksuuksista läpi (mutta usein muuttaen taajuuttaan).

B:
"Cymatics ilmiö osoittaa että erilaiset äänen resonanssit voivat tuottaa monenlaisia geometrisia rakenteita helposti muokattavissa olevassa aineessa (vesi, hiekka yms.)"

Äänellä ei ole resonanssia vaan tuossa se on kiinteällä metalliaineella. Ja ääni muokkaa metallia. Yllä on toki puhe juuri siitä, että äänellä on tosi helppo muokata ilmaa (millä tahansa äänellä) (ja kaikista äänistä ilmaan muodostuu geometrisia palloja tai lähes sen kaltaista), mutta mitä iloa siitä on?

Jos eetterin ympärillä olisi läpäisemätöntä kiinteää ainetta, voisit sanoa, että etterillä on paikallaan pysyviä aaltoja, jotka ovat hyvin sama idea kuin jos sama kiinteä aine olisi täytetty kiinteällä aineella eikä eetterillä, ja sillä olisi laskettu resonanssi.

Hiekka on vain havaintoväline, ja muodot ovat jo olemassa pelkän metallilevyn liikkeen perusteella, ja sen liikkeen voisi mitata myös jollain kameralla. Jonkin verran hiekka saattaa lisätä omia muotojaan, koska sitä ei saada katoamaan olemattomiin paikoista, missä metalli on oikeasti jatkuvasti liian korkealla, mutta alla oleva hiekka esim. kannattelee itseään. Ilman tätä kannattelua osa kuvioista näyttäisi kapeammilta ja sen seurauksena olisi joskus enemmän yksityiskohtia. Lisäksi levy saattaa muuttaa muotoaan eli olla todellisuudessa animoitu. Hiekka voi paljastaa tämän olemalla kokoajan tärisevä, mutta se ei näytä, mitä muotoja käydään läpi.

Astiassa oleva vesi on vähän epäselvempi tapaus, että tarvitseeko vettä olla lainkaan. Eri nesteillä olisi jonkin verran ominaisuuksia, jotka voisivat kääntyä koetta vastaan menettämällä aaltojen energiaa pois. Mutta sitä mukaa kuin neste on vähemmän jäykkää tai tarpeeksi hienoa, niin sen vaikutus katoaa, ja muoto on sama kuin astian pohjien ja seinien muoto, sekä astian ravistuksen liikerata kuten taajuus, mistä kaikista olisi seurauksena esim. tietty aaltohuippu keskellä astiaa.

B:
"Vain symmetrisessä tasapainotilassa mikään ei muutu eikä siis erilaistu taustasta."

Tasapainossa on oltava taajuuden luvulla? Tällöin mikään ei koskaan erilaistu universumissa, missä on olemassa pelkkä taustatriljoona. Lisäksi jos aloitetaan taajuudella 1 Hz jossain kohtaa, niin tämä on määritelmän mukaan erilaistuma jo tässä ajassa, ja täällä ei ole tasapainoa. Mutta mitä tapahtuu, kun jossain on 1 Hz, koska väität että se myös aiheuttaa erilaistumista lisää? Mistä tiedetään, että tausta on edelleen olemassa?

B:
"Tasapainotilan rikkoutuminen esim. intention suorasta vaikutuksesta tuottaa energian virtausta"

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että väitit yllä monta kertaa, että eetteri liikkuu triljoonasti. Kaikki sen liikkeet ovat virrannutta energiaa. Vaikka aalto olisi seisova, niin aineaaltona aaltoilu itse on energian siirtymistä paikasta toiseen.

10

Lue lisää

B:
"ja ainetta eli resonanssien (konstruktiivisten interferenssien) vaikutus tuottaa rakenteita joita kutsumme aineellisiksi objekteiksi."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että eetteri oli esim. epälineaarisessa ajassa, ja tästä piti seurata, että tasapainotriljoonassa on aina konstruktiivinen interferenssi. Tällöin miksi tasapaino ei tekisi näitä aineellisia objekteja ihan itse? Tai miksi intention pitäisi tehdä sille niitä lisää?

Seuraavaksi kysymys on, että millä perusteella se on tasapaino, jos se muuttuu itsestään joksikin muuksi? Alkuperäinen kysymys 'miten tasapaino voi vaikuttaa havaitsijaan...' voi olla myös muodossa 'miten tasapainossa oleva entiteetti voi vaikuttaa itseensä, koska se ei muuta itseeään?'

Voitko sanoa, millä tässä lauseessa on resonanssi, ja koeta vastata niin hyvin, että vastaus on yhtä oikein kuin sanoisi: 'cymatiikassa metallilevy resonoi'? Et nimittäin oma-alotteisesti kyennyt siihen äsken, joten vastaavat tehtävät ovat voineet epäonnistua sinulta muuallakin?

B:
"Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin se resonanssi pysyy samanlaisena ja sen resonanssin muutos tuottaa liikkeen ja ajan kulumisen."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että sanoit tasapainossa olevan triljoona-aaltoja. Jos aikaa ei kulutettaisi yhtään, niin kaikki, mitä tasapaino on ja miten se tekee aineen voitaisiin siis esittää ilman asiaa, joka aaltoilee?

Jos tuotat liikkeen olemalla hitaampi kuin triljoona, niin miksi vaadit meitä määrittelemään uuden liikkeen sitä varten, että olisi sik-sak liike myös triljoonaa varten?

Tuossa lukee myös, että liike ja ajan kuluminen merkitsee aineen katoamista, koska ne ovat toisilleen
ekvivalentit seuraukset.

B:
"Tapahtumat ja ilmiöt ovat kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiinsa"

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kirjoitat eetteristä, jonka pilkot sik-sakiksi, joka tuottaa aineen, ja on koko kaikkeus. Jos puhuisit rehellisesti niin sanoisit tuon jälkeen myös, että 'tällä eetterillä ei siksi ole niin väliä vaan kannatta ehkä vain ajatella sitä, mikä on kulloinkin tärkeää'. Pitää kuitenkin paikkansa, että olet maininnut myös intention, josta et ole kertonut mitään suhteessa muuhun, ja olet siten jättänyt ns. 'kaiken' pilkkomisen kesken ja pilkoit vain oman osasi.

B:
"ja ne aktualisoituvat (erilaistuvat pohjatilasta) ikäänkuin aika-ulottuvuuden kautta ja sen aktualisoitumisen nopeuden ja intensiteetin voi hahmottaa ikäänkuin aikaenergiana."

Jos intentio olisi tapahtuma/ilmiö, niin nyt olet pilkkonut kaiken.

Oletko tietoinen siitä, että aineen synty voi joskus tarkoittaa samaa kuin energian synty eikä ole kyseessä aiemmin esiintynyt energia. Tällöin energiaa ei kutsuta vakioksi, vaan ajassa muuttuva energiakin on ajasta riippuvaa (time-dependent energy)? Oletko tietoinen siitä, että viimeksi, kun sanoit aikaenergia, puhuit kuin kaikki olisi ollut olemassa ja sinua kiinnosti vain havaitsijan suhde kyseiseen entiteettiin, joka ns. aktualisoitui tälle? Joka tapauksessa tätä varten ei tarvitse muodostaa ajasta mitään yksittäistä tähän sopivaa käsitettä, joka poikkeaisi tavallisista. Myöskään ei tarvitse muodostaa mitään uusia entiteettejä, joilla energia on jossain muodossa, joka olisi pikemminkin kolmas muoto. Jos kaiken kokonaisenergiassa olisi jotain sellaista kuin E = k + f(t), missä k on kenttäenergiat, mutta aika t on siitä erillinen termi, niin sen hyvä nimi olisi ajan energia, joka ei ole mikään muu muoto tai missään entiteetissä. Tässä tapauksessa se ei myskään menisi niille. Sellaista varten termien tulisi olla sekaisin, jolloin esim. kentän energia tai vaikkapa sen taajuus muuttuu ajassa suuremmaksi. Tämä ei loisi toistaiseksi ainetta, vaikka suuren taajuuden kentät voisivat tehdä sellaisia asioita, jos olisi olemassa monta muuta kenttää, kuten standardimallissa. Sen sijaan yhdessä kentässä aika tulisi sijoittaa epälineaariseen osaan, joka kuvailee yllä mainittua sirontaa tai annihilaatiota. Tätä voi verrata myös siihen, miten inflaatio kenttä muodostaa ainetta. Siinä tapahtuu aikakehitystä universumin alueen tilalle, mutta koska inflaatiota tehdään vain kerran per alue, niin energia on olemassa jo valmiina, ja annettu määrä siirretään aineeksi. Ajan lisääminen tähän voisi tarkoittaa, että samaa toistetaan uudestaan samassa alueessa mahdollistamalla pikkuhiljaa uusia siirtymisiä.

11

Anonyymi kirjoitti:

B:
"ja ainetta eli resonanssien (konstruktiivisten interferenssien) vaikutus tuottaa rakenteita joita kutsumme aineellisiksi objekteiksi."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että eetteri oli esim. epälineaarisessa ajassa, ja tästä piti seurata, että tasapainotriljoonassa on aina konstruktiivinen interferenssi. Tällöin miksi tasapaino ei tekisi näitä aineellisia objekteja ihan itse? Tai miksi intention pitäisi tehdä sille niitä lisää?

Seuraavaksi kysymys on, että millä perusteella se on tasapaino, jos se muuttuu itsestään joksikin muuksi? Alkuperäinen kysymys 'miten tasapaino voi vaikuttaa havaitsijaan...' voi olla myös muodossa 'miten tasapainossa oleva entiteetti voi vaikuttaa itseensä, koska se ei muuta itseeään?'

Voitko sanoa, millä tässä lauseessa on resonanssi, ja koeta vastata niin hyvin, että vastaus on yhtä oikein kuin sanoisi: 'cymatiikassa metallilevy resonoi'? Et nimittäin oma-alotteisesti kyennyt siihen äsken, joten vastaavat tehtävät ovat voineet epäonnistua sinulta muuallakin?

B:
"Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin se resonanssi pysyy samanlaisena ja sen resonanssin muutos tuottaa liikkeen ja ajan kulumisen."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että sanoit tasapainossa olevan triljoona-aaltoja. Jos aikaa ei kulutettaisi yhtään, niin kaikki, mitä tasapaino on ja miten se tekee aineen voitaisiin siis esittää ilman asiaa, joka aaltoilee?

Jos tuotat liikkeen olemalla hitaampi kuin triljoona, niin miksi vaadit meitä määrittelemään uuden liikkeen sitä varten, että olisi sik-sak liike myös triljoonaa varten?

Tuossa lukee myös, että liike ja ajan kuluminen merkitsee aineen katoamista, koska ne ovat toisilleen
ekvivalentit seuraukset.

B:
"Tapahtumat ja ilmiöt ovat kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiinsa"

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kirjoitat eetteristä, jonka pilkot sik-sakiksi, joka tuottaa aineen, ja on koko kaikkeus. Jos puhuisit rehellisesti niin sanoisit tuon jälkeen myös, että 'tällä eetterillä ei siksi ole niin väliä vaan kannatta ehkä vain ajatella sitä, mikä on kulloinkin tärkeää'. Pitää kuitenkin paikkansa, että olet maininnut myös intention, josta et ole kertonut mitään suhteessa muuhun, ja olet siten jättänyt ns. 'kaiken' pilkkomisen kesken ja pilkoit vain oman osasi.

B:
"ja ne aktualisoituvat (erilaistuvat pohjatilasta) ikäänkuin aika-ulottuvuuden kautta ja sen aktualisoitumisen nopeuden ja intensiteetin voi hahmottaa ikäänkuin aikaenergiana."

Jos intentio olisi tapahtuma/ilmiö, niin nyt olet pilkkonut kaiken.

Oletko tietoinen siitä, että aineen synty voi joskus tarkoittaa samaa kuin energian synty eikä ole kyseessä aiemmin esiintynyt energia. Tällöin energiaa ei kutsuta vakioksi, vaan ajassa muuttuva energiakin on ajasta riippuvaa (time-dependent energy)? Oletko tietoinen siitä, että viimeksi, kun sanoit aikaenergia, puhuit kuin kaikki olisi ollut olemassa ja sinua kiinnosti vain havaitsijan suhde kyseiseen entiteettiin, joka ns. aktualisoitui tälle? Joka tapauksessa tätä varten ei tarvitse muodostaa ajasta mitään yksittäistä tähän sopivaa käsitettä, joka poikkeaisi tavallisista. Myöskään ei tarvitse muodostaa mitään uusia entiteettejä, joilla energia on jossain muodossa, joka olisi pikemminkin kolmas muoto. Jos kaiken kokonaisenergiassa olisi jotain sellaista kuin E = k f(t), missä k on kenttäenergiat, mutta aika t on siitä erillinen termi, niin sen hyvä nimi olisi ajan energia, joka ei ole mikään muu muoto tai missään entiteetissä. Tässä tapauksessa se ei myskään menisi niille. Sellaista varten termien tulisi olla sekaisin, jolloin esim. kentän energia tai vaikkapa sen taajuus muuttuu ajassa suuremmaksi. Tämä ei loisi toistaiseksi ainetta, vaikka suuren taajuuden kentät voisivat tehdä sellaisia asioita, jos olisi olemassa monta muuta kenttää, kuten standardimallissa. Sen sijaan yhdessä kentässä aika tulisi sijoittaa epälineaariseen osaan, joka kuvailee yllä mainittua sirontaa tai annihilaatiota. Tätä voi verrata myös siihen, miten inflaatio kenttä muodostaa ainetta. Siinä tapahtuu aikakehitystä universumin alueen tilalle, mutta koska inflaatiota tehdään vain kerran per alue, niin energia on olemassa jo valmiina, ja annettu määrä siirretään aineeksi. Ajan lisääminen tähän voisi tarkoittaa, että samaa toistetaan uudestaan samassa alueessa mahdollistamalla pikkuhiljaa uusia siirtymisiä.

11

Lue lisää

Jos aineesi on kuitenkin aineaalto eli niinkuin meri, niin tällaisen systeemin energioita ei ole välttämättä mitenkään edes määritelty, joten se että sanot ajalla vaikutettavan energiaan ja että aaltojesi uudelleen muotoilussa on niihin laitettua energiaa sekin, voi olla pikemminkin kömmähdys. Eli kopioit energian käsitteen aivan turhaan malleista, joissa on sellainen matemaattinen loogisuus. Sen sijaan voisit ottaa sen yhtälön, mikä aaltoiluttaa taustaa ja tehdä suoraan siihen ajasta riippuvia termejä. On itsestään selvää, että yhtälössä kuin yhtälössä, systeem joka lisää jotain sotkua taustaan, on ajasta riippuvan eli aikaa myöten lisätyn sotkun systeemi. Äskeisessä inflaatiossa ja tällaisessa yhtälössä on niin, että asioiden tapahtumiseen ei mitään intentiota odoteta, vaan kaikki tulee tapahtumaan ja energiaa tms. tulee joka paikasta siinä määrin kuin on kirjoitettu tulevan, eli esim. niin paljon, että universumi muuttuu taas nykyisestä samanlaiseksi kuin oli ensimmäisen sekunnin aikana. Kvanttikentille tosin inflaatiossa on kaikenlaisia satunnaisuuksia, ja systeemiä pidetään joskus ikäänkuin paikoillaan ja odottamassa oikeaa arpaonnea. Tämä muodostaa myös eroja avaruuden eri pisteiden välille ja nimenomaan pienien pisteiden.

12

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Minä pidän erilaisia toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tai täydentäviä hahmotuksia lähinnä ajatuskokeiluina koska mikään mahdollinen empiirinen koejärjestelty ei voi falsifioida hahmotustason perusoletuksia jos pitäydytään sen saman hahmotuksen puitteissa eikä oleteta mitään olemassaolevaa hahmotusta itsestäänselvästi todellisena mikä voi olla riskialtista."

Minä juurikaan en pitänyt sinua kokeilijana edes ajatuksellisena. Vaikka on vähän epäselvää, mitä ajatuskokeelta olisi mahdollista vaatia. Koska jos yleensä sanoisin, että kokeelta vaaditaan tieto, mitä kokeillaan (jotta voisi tunnistaa saman entiteetin myöhemmin ja sanoa että tietää siitä jotain, koska on kokeillut sitä samaa) ja jokin tulos, niin ajatuskokeessa on vaikea sanoa, onko tulosta A saatu, sen sijaan että saikin tuloksen B. Sellaista esiintyy teksteissäsi usein sillä tavalla, että näytät valinneen yhden mielikuvituksellisen asioiden tilan yksi toisensa jälkeen, vaikka yhtä relevantteja vaihtoehtoja on oikeasti jatkuvasti helppo ajatella monta.

Jos teen ajatuskokeilun jonkinlaisesta perusolettajasta, joka on päättänyt, että törmäyksiä ei ole olemassa, niin tämän mukaan tiedetään, että esim. hänen päälleen putoava alasin voi rikkoa hänen kuplansa. Eikö joitain todellisuudesta muodostettavia lauseita, kuten 'törmäyksiä ei ole', lasketa edes hahmotustasoksi tai perusoletukseksi (tai itsestäänselvyyksien haastamiseksi korkeariskisessä tilanteessa)? Voitko ihan ensiksi kirjoittaa, mikä on hahmotustason perusoletuksen erikoismääritelmä, jotta millään tuossa sanomallasi olisi informatiivista vaikutusta?

B:
"Suhteellisuusteoriat tuottivat toisenlaisen perushahmotuksen kuin Newtonin mallissa ja sen takia niitä ei voi kumota niiden oman hahmotuksensa ja perusoletustensa puitteissa."

Jos kommentoit sitä, mitä sanoin yllä SR:stä sinua koskien, niin kommenttini sinulle on, että et kumoa SR:ää myöskään sanomalla, että jokaisella koordinaatistolla on oma aikansa. Tässä kumoamisella tarkoitamme sitä, että 'alkaa ajatella jotain muuta kuin kohdetta'. Tekstisi ongelma oli, että kirjoitit liian vähän siitä, mitä tarkoitit eri ajoilla, joita havaitsijoilla on. Etkä kumoa ongelmaa, jos se oli ongelma, muulla kuin 'tuottamalla' jotain.

B:
"Kvanttifysiikan hahmotus vastaavasti eroaa sekä Newtonin että Einsteinin malleista. Ne eivät ole keskenään yhteismitallisia sellaisenaan ja todennäköisesti kaikki ainakin joiltain osin harhaanjohtavia."

Kovinkaan monessa kvanttifysiikassa ei ole tehty muutoksia ajan määritelmään. Suurimmassa osassa se on täysin Newtonin (tai Einsteinin) ajan kaltainen, jolloin QM-aallot kehittyvät tässä ajassa. Värähtely ei puolestaan ole erilainen käsite edes Newtoinin ja Einsteinin malleissa.

Maailmassa ei ole havaittu yhtään ilmiötä, joka antaisi dataa sellaisesta ajasta, joka on erilainen kuin GR-aika. Sen pitäminen vääränä on vain eräänlainen päätelmä, joka on tullut toisaalta siitä, miten on tehty erilaisia paikka-avaruuden paikan kvanttioperaattoreita eli paikkasuureita (olisi erikseen erittäin normaali aikadimensio ja uutta olisi objektin kvanttisijainti tuossa ajassa). Ja missä tärkeä osa päätelmää on se, että aika ja avaruus olisivat samanlaisia. Toisaalta on ei-mihinkään perustuvat kvanttiavaruudet tai kvanttimetriikat avaruudelle tai mitkä tahansa muut QG:t. Yhteismitta kun puhutaan nimenomaan ajasta, on siis usein muotoa: jos sinulla X on superpositio, niin sinullakin Y on. Erikseen on sellainen kauneusvirhe, että kahdessa eri pisteessä olevan kvanttihiukkasen ympärille tehtävästä aika-avaruudesta ei ole kerrottu GR:ssä automaattisesti mitään. Tällaista kerrontaa pystyy kuitenkin muodostamaan tekemättä GR-ajalle yhtään mitään. Minkä lisäksi sen päämärä on aivan eri, kuin kommentoida sitä, miten kvanttihiukkasen tulee liikkua tai värähdellä (vaikka tuloksena saatu aika-avaruus vaikuttaa liikkeeseen).

Mikä on lempiteoriasi QM:n ja GR:n yhdistäväksi teoriaksi? Voiko sillä mallintaa vetyatomin?

B:
"Perushahmotus ei ole totuusarvoltaan tosi eikä epätosi vaan erilaisten perushahmotusten paremmuutta voi verrata vain niiden käytännön tason käyttökelpoisuuden perusteella"

Voitko perustella tässä valossa sen, että meidän tulisi kuunnella myös ajatuskokeita?

Pystytkö käyttämään äärettömän nopeaa värähtelyä käytännössä?

B:
"ja ehkä hyödyllisin tapa on soveltaa niitä rinnakkkain ja toisiaan täydentävinä ikäänkuin työkaluina erilaisia tarkoituksia varten."

Jos hahmotuksen tarkoitus on eri kuin toisella, niin ne eivät ole saman asian hahmotus. Minkä lisäksi perushahmotus on varmaankin asia, millä ei voi olla olematta kaikkia tarkoituksia - ideaalisesti. Tai käytännössä ainakin kaikilla perushahmotuksilla on yksi yhteinen tarkoitus, kuten vetyatomi. Voit kuitenkin väittää, että tarkoituksesi ei ole edistää filosofiaa tai ontologista ymmärrystä, vaan ainoastaan laskeskella lopputulemia, mitä mm. teknologia edellyttää.

1

Lue lisää

1:

Hahmotus=>tulkinta=>kielellinen ilmaisu=>logiikka & matematiikka==>tekniikka

Erilaiset hahmotustavat virittäytyvät erilaisille todellisuuden tasoille ja/tai aspekteille

pohjataso (Nollapiste-eetteri)

Intentio ==>muotokentät (pohjtason seisova aalto)=>fysikaalinen rakenne (atomit, molekyylit koostumuksena)

Fysikaaliset kokeet: esim. muokataan eliön biofysikaalista muottia muuttamatta genomia (Levin)

Uudet keksinnöt syntyvät ensin mielikuvituksen tasolta (idea) ja toisenlaisen perushahmotuksen/näkökulman perusteella

Fysikaalinen todellisuus käyttäytyy kokemuksessa eri tavalla erilaisilla fysikaalisilla tasoilla (kiinteä,nestemäinen, kaasumainen & plasma-aine). Tiede ei vielä kykene tutkimaan tietoista eikä elävää ainetta suoraan vaan ainoastaan epäsuorasti suhteessa empiirisesti mitattavissa olevaan aineeseen.

Ihmisen kokemuksellisuudessa keho aineellisuus on aina yhteenkietoutunut tietoisuuden eri tasojen kanssa ja voi irtautua siitä datastreamistä esim. unta nähdessä, psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena sekä OBE & NDE kehosta poistumiskokemuksissa.

Väitän että tietoisuus irrallaan kehosta ja sen aisteista kykenee hahmottamaan todellisuutta syvemmin ja tarkemmin kuin pelkästään kehon aistien kautta.

Suht. teorioiden hahmotus ei ole optimaalinen koska nolla-piste-eettteri on olemassa ja kvanttilomittuminen toimii.

Jos havainnot tulkitaan yksinomaan GR:n kautta tulkiten niin lopputulos aina tietysti GR:n mukainen. :D

Matematisoidun fysiikan hahmotus on sitoutunut GR-tulkintaan jota yritetään väkisin yhteensovittaa kvanttifysiikan monimaailmatulkinnan kanssa jossa vain monistetaan tuttua ja turvallista newtonilaisesti hahmotettua todellisuutta ja lakaistaan samalla maton alle oletukset universumin hienosäädöstä.

QM ja GR eivät ole erilaisten hahmotustensa takia yhteensovitettavissa ja kaikki mahdolliset fysikalistiset reduktionistiset mallit ovat puutteellisia koska tietoisuus on aina ensisijainen todellisuuden rakenteiden organisoija. Pelkkä aine ilman tätä organisoivaa tasoa on sama asia kuin erilaistumaton nollapiste-energian pohjataso. Tietoisuus on tämän pohjatason ensimmäinen erilaistuma ja kaikki erilaitunut aineellisuus on myös jonkinasteisesti kokemuksellista eli tietoisuus on suhteellista.

Nopein mahdollinen värähtely on kaiken olemassaolevan kokonaisuudella eli nollapiste-energian tasolla. Värähtely tuottaa ja ylläpitää fysikaalisia rakenteita (seisova aalto muottina)

Koska ei täydellistä ja lopullista ymmärrystä kokonaisuudesta niin erilaiset hahmotustavat kannattaa hahmottaa toisiaan täydentävinä koska kielellinen ilmaisu ei taivu kuin yhteen näkökulmaan kerrallaan ja saman loogisen päättelyn puitteissa.

B

jatkoa seuraa sitten kun/jos seuraa jos on ylipäätänsä tarvetta kommentoida kaikkia mahdollisia väärinkäsityksiä.

Tietoa voi siirtää mutta ymmärrystä tai edes halua siihen ei voi. :D

Takas nukkumaan..... zzzzzzzzzzzzzzz

Anonyymi kirjoitti:

Jos et tee hahmotuksella atomia, silloin esität uusia värähteleviä entiteettejä samalla tavalla kuin esitetään pimeää ainetta. Silloin kuitenkin kaikki kirjotuksesi on täyttä harhautusta harhautuksen perään, koska mm. mainitsit vain tahoja, jotka haluavat selittää vetyatomin salaisuutta (tai asioita jotka olivat salaisia sata vuotta sitten). Ja myös koska sanoit sanan aika, joka on sama aika, kuin missä vetyatomi on.

B:
"Kyse samasta asiasta kuin matematiikan aksioomissa ja kaikessa kokemuksen hahmotuksessa kriittisin vaihe on sen kokemuksen tulkinta"

Kuinka monta matematiikan aksioomaa olet tehnyt?

B:
"ja vasta sitten kun se tulkinta on ilmaistu jonkun kuvailukielen puitteissa niin voidaan alkaa soveltaa muodollisen logiikan sääntöjä eli ts. logiikan ja matematiikan soveltaminen edellyttävät kielellisesti ilmaistavissa olevaa perushahmotusta/tulkintaa."

Joillain matematiikan aksioomilla on kuin syntaksien tasoinen asioiden välinen suhde, ja sellainen mitä kutsutaan objektijoukoksi, joka esittää tällaisten syntaksien hallitsemaa joukkoa. Tämä joukko on suurimman osan mielestä järkevämpää ja historiallisempaa ajatella luotuna vasta edellisen jälkeen, jolloin tämä prosessi toimii päinvastoin, kuin mitä sinä sanot. Sekin että sanot olevan olemassa aksiooman, joka on viittaus logiikkaan, on ristiriidassa sen kanssa, että logiikkaa ei vielä ole. Tarkoitat siis varmaan, että on olemassa lause, mistä ei ole päätetty vielä, että se on aksiooma, ja että se ei ole aksiooma suhteessa mihinkään. Tässä lause on kuitenkin yhtä paljon tiettyä kieltä, kuin jokin toinen lause, mikä tapahtuu myöhemmin. Todennäköisesti aivan identtisellä kielellä, koska harvoin aksioomasta seuraa nimenomaan loogisella tavalla mitään, mikä olisi jollain muulla kielellä. Jos muuten haluaa kahta kieltä täytyy esim. kirjoittaa aksioomia kahdella kielellä ja mieluiten useita tai moniosaisia aksioomia. Muussa elämässä pätee myös siten, että et voi päätellä mistään maailmankaikkeuden datasta, mitä puhutun kielen pitää olla, vaan se on aina oletuksena määritelty.

Kysyisin silti uudestaan, että miten monta kertaa olet tehnyt matematiikan aksioomiesi jälkeen jonkun kielen, millä puhut niistä? Koska se viittaa siihen, että et ole luonut vain kertaalleen vaan kahdesti?

En ole vaatinut sellaista suoraan, että tällä sivulla esiintyvä käsite 'perushahmotus' tarkoittaisi aksiomaattista matematiikkaa, vaan että se voisi olla kevyt viittaus fysiikan viimeiseen teoriaan. Silti oli hyvä, että esim. kommenttini ajasta ja sen uusimisesta uudella joukko-opilla olivat niin syvällä asiassa, kuin sinunkin aikomuksesi oli?

B:
"Suhteellisuusteoria pelkistää ajan samanlaiseksi ulottuvuudeksi kuin korkeus, leveys ja pituus vaikka ilmiönä 'aika' on hyvin erilainen."

Sinun tulee kirjoitta spesifimmin, mikä siinä on erilaista. Koska avaruuden kanssa samanlainen aika on samalla myös hyvin erillainen. Tai hänet voisi tunnistaa avaruuksien baarissa. Lisäksi jos lauseen pointti on epäillä suhteellisuusteoriaa, niin sinun tulisi kirjoittaa spesifimmin, missä kohtaa (ilmiömaailmaa tai mielikuvitusmaailmaa) suhteellisuusteoria on epäonnistunut (olemaan 'monipuolinen'? (*)).

(*) Oletko koskaan huomioinut sitä, että monissa fysiikan mitä tahansa aikaa kritisoivissa lähteissä sanotaan myös, että se on fysiikan aika, joka on liian monipuolinen? Koska sitä pidetään kokonaisena blokkina, vaikka näin sitä ei voi kokea.

B:
"Kellot ovat hyödyllisiä työkaluja eri havaitsijoiden ja erilaisten prosessien keskenään synkronisointiin mutta aika kokemuksen tasolla voi vaihdella paljon esim. sen suhteen kuin nopeasti/hitaasti se tuntuu kuluvan ja kuinka energeettiseltä se vaikuttaa."

Saman lauseen pystyy kirjoittamaan esim. kupista kahvia, jolla on joko lämpöä tai kaloreja (ja lämpömittari tai kalorien sitä vähän vaikeampi laskenta). Voitaisin siis kysyä, että epäiletkö kahvikupillisia, ja mitä aiot tehdä sille vallitsevalle käytännölle, millä niistä kerrotaan lukuarvoja?

Selitys mille tahansa, missä mainitaan kokemus, on yleensä se, että aivot ovat havaintoväline, mutta aivot eivät toimi niin tarkasti kuin edes vanha kappikello, joten eivät ne aina anna toisiaan vahvistavia tuloksia. (Olisin myös voinut sanoa, että kokemuksen sijaan tuon sinun lauseesi voi kirjoittaa atomikellosta ja kaappikellosta, missä otetaan jälkimmäisen taso muiden vertailupisteeksi ja sanotaan, että atomikello tuntuu vaihtelevan paljon.)

B:
"Kvanttilomittuminen viittaa siihen että aika on universaali ilmiö ja toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin"

Saimme juuri päätettyä yllä sen, että tämä voi olla suuri harha, ja että QG:ssä tiedetään asioiden oikea tola. Tässä siis kirjoitit: 'kvanttilomittuminen viittaa (tai ei viittaa ainakaan mihinkän muuhun kuin...) siihen, että aika on Newtonin aika'. Universaali aika on kuin hänen absoluuttinen aikansa, vaikka myös voisi väittää, että aika (sanan toisessa merkityksessä) on se, mikä on universumin monistosta noin 1/4.

2

Lue lisää

Intuitiolla tunnistaa todellisuuden paremmin kuin loogisella päättelyllä tai millään muulla vastaavalla algoritmisella metodilla.

Intuitio tunnistaa myös manipuloinnin helpommin kuin kaavamainen ajattelu.

Jos samaan loogiseen päättelyyn sotkee premissejä erilaisista näkökulmista ja hahmotuksista niin johtopäätös on pelkkää sekoilua.

Muodollinen koulutus ja siihen liityvä ehdollistuminen surkastuttaa intuition joka lapsilla on vielä usein toimiva ennen kouluikää.

Omaehtoinen ajattelu ja kokemukset kehittävät vähitellen intuitiota vaikka tehokkain tapa on kuitenkin egon ja sisäisen yksinpuhelun hiljentäminen esim. jonkinlaisella meditaatiolla mikä yksinkertaisimmillaan tarkoittaa sitä että tyhjennetään mieli kaikesta automaattisesta "ajattelusta" ja tunnereaktioista ja tarkkaillaan itseä ja ns. ulkoista todellisuutta neutraalilla ulkopuolisella asenteella samaistumatta mihinkään.

Varma reitti vääränlaiseen hahmotukseen on uskomusten ja tulkintojen aksiomatisoiminen eli niiden kuvittelu jonkinlaisiksi kaiken epäilyn yläpuolella oleviksi totuuksiksi kuten kävi esim. euklidisessa geometriassa jonka epäeuklidinen hahmotus kyseenalaisti.

Antti Hautamäen näkökulmien filosofia oli hyvä yritys kyseenalaistaa 2-arvoinen logiikka joka muka säilyttää totuusarvot vaikka ne ovat alisteisia sille näkökulmalle/hahmotukselle.

Algoitmiset menetelmät voivat toimia moiteettomasti vain sellaisessa todellisuudessa joka on täysin tunnettua eikä sisällä mitään tuntemattomia muuttujia jota taas on vaikea varmistaa eikä mitään osaa todellisuudesta pysty eristämään kuten tieteessä usein yritetään koska silloin ei enää tutkita sitä alkup. ilmiöitä vaan jotain muuta.

Todellisuus ei ole tietoisuudesta eikä varsinkinkaan intentiosta riippumatonta joten kokeentekijä on aina itse myös osa koetta ja voi vaikuttaa sen lopputulokseen.

Totuutta ei voi etukäteen ennen tutkimista ja perehtymistä ikäänkuin betonoida aksioomiksi koska se nimeomaan estää erilaisten näkökulmien ja hahmotusten huomioimisen ja joista se oikea ratkaisu ongelmiin ja totuus voisi löytyä.

Vaikeat ongelmat harvoin ratkeavat siinä samassa viitekehyksessä tai hahmotuksessa missä ne ovat alunperin syntyneet.
...


Perushahmotus on tulkitsemattoman kvalian eli kokemuksen datastreamin hahmotusta.

Deduktiivinen päättely edellyttää aksiomaattisia premissejä.

Induktiivinen päättely toimii vain niin kauan kuin ei ilmene anomalioita.

Molemmat muodolliset päättelyt rakentuvat jonkinlaiselle universaalin totuuden oletukselle mikä on käytännössä vain toiveajattelua.

Matematiikka on määrien ja stabiilien säännönmukaisuuksien logiikkaa.

Matematiikan ja logiikan soveltaminen edellyttää tietoisuuden ja ajattelun olemassaoloa ensisijaisena ontologiana. Tietotekniikka on ihmisen luovuuden tuottamaa.

...

Ajan voi hahmottaa kahdella tavalla (Chronos vs Kairos) kreikkalaisen perinteen mukaan. Kronos on ajan määrällinen ja Kairos ajan laadullinen aspekti.

Astrologia on hyvä esimerkki ajan laadullisesta soveltamisesta ja astrologiaa on harrastettu kaikissa korkeakulttuureissa vuosituhansia menestyksellisesti ja siihen liittyy myös perinteinen alkemia joka liittyy laadulliseen ontologiseen muutokseen ihmisessä itsessään ja kaikessa aineellisessa.

I Ching ja Tarot sekä synkronistinen kausaliteetti (Jung & Pauli) liittyvät ajan laatuun joka tarkoittaa fysiikan tasolla sitä että tietynlaisten tapahtumien todennäköisyydet kasvavat tiettyinä ajanjaksoina (esim. hinduismin Kali Juga joka alkaa olla lopussa ja siirtymävaiheen kaoottisuus on jo selkeästi todettavissa.)

B

Anonyymi kirjoitti:

MItä sanot paikasta on kuitenkin asia erikseen. Sinun tulisi kirjoittaa tämä lause siten, että sinulla on mielessäsi hyvä selostus QM:lle, joka ei ole mikään tähän astinen QM:n kanssa kilpaileva teoria. Tässä teoriassasi teet ainakin uudenlaisen avaruuden käsitteen. Sitten odotamme loputtomiin, että tuleeko siitä valmis ja esim. voiko vetyatomi olla olemassa noin pienillä avaruuksilla. Samaan aikaan toisaalla, QM on teoria, jossa kietoutuminen on selitetty Newtonin avaruutta käyttäen, ja maailmassa ei ole paljoa mittausdataa, joka olisi sanonut (eli 'viitannut'), että tätä on tehty huomattavalla tavalla väärin (on vain tullut SR-avaruuksiset teoriat, missä kietoutumisen käsite siirretään niihin kuin sellaisenaan).

Jos ei tehdä avaruutta, mutta tehdään aineellinen objekti, johon lisätään digitaalinen näyttö (sen kokoa ei lasketa vielä), jossa lukee kolme lukua: x, y, ja z. Sekä toinen näyttö, joka on nopeus näissä suunnissa, niin edelleen sanon, että tämä objekti muuttaa lukuja x, y ja z nopeutensa perusteella. Silloin kun x, y ja z ovat samat kuin toisen aineellisen objektin näytössä, niin ne tekevät jotain toistensa nopeuksille. Mitä filosofista iloa oli väittää, että avaruutta ei ollut olemassa, vaan että maailma on vain matemaattisia abstraktioita varten ilman mitään todellista konkretiaa? Oikeastan kysyisin, että eivätkö sinun lokaalit avaruutesi ole aivan turhia tässä ideassa, koska ei digitaalisen näytön tarvitse olla oikeasti olemassa missään toisistaan erotettujen näyttöjen superuniversumissa?

B:
"toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin jollei oleta jonkinlaista todellisuuden perustilaa jossa vastakkaisnapaiset vaikutukset ovat tasapainossa ja mikään ei ole erilaistunut taustasta (nollapiste-energian "eetteri")"

Olet siis tehnyt kaksi teoriaa yhtä aikaa. I stand corrected.

Millä vaikutuksella on kaksi napaa? Miten määritellään tasapaino, eli onko se vain osittainen ja koskee jotain ulkopuolista testihiukkasta? Tällöin jos tasapainossa on jotain muuta kuin mahdollisimman tyhjää, niin, miksi universumi ei ymmärrä jotain skaalaltaan vaihtelevaa olevan olemassa tässä pisteessä, ja miksi muu universumi ei reagoi siihen, kun skaala ei ole kaikkialla sama? Jos päätit sen sijaan olevan olemassa yhden perusskaalan, niin mitä jos muodostan tasapainon jostakin itse, mutta eri skaalaisena? Pitäisikö sen periä kaikki oleelliset ominaisuudet taustalta/eetteriltä?

MIten tämä liittyi kietoutumiseen? Jos kaikkialla on muuttumaton taustatila, niin mitä se kiinnostaa ohimeneviä tapahtumia, kuten kietoutuminen, joka eri kerroilla on tai ei ole mahdollinen (tai olemassa), ja joka (oltuaan) joko mitataan tai ollaan mittaamatta? Mikä tavallaan purkaa sen myös tai muuttaa jotain universumissa ollutta. Miten tasaiselta taustalta voi kysyä, pitäisikö asioiden olla kietotuneita, tai pitäisikö niitä mitata vai ei? Eli eikö vähintään ole niin, että muuttuvan tilan universumi on paras kakkien ilmiöiden selittämisen kannalta?

Palataan myös edelliseen usean tai ei yhdenkään avaruuden tapaukseen. Miten tämä liittyy kietoutumiseen? Jos aiot sanoa, että kietoutumisessa tulet siirtämään jotain informaatiota toisen hiukkasen avaruudesta toisen hiukkasen avaruuteen tyyliin S1 (x) -> S2 (y), niin miksi ei olisi yhtä mahdollista siirtää informaatiota samassa avaruudessa, eli vaihtamalla tuossa yhtä numeroa S1(x) -> S1(y)? (Muistatko muuten vielä kun sanoin, että joskus on olemassa entiteettejä, joilla on pelkkä interferenssi eli missä informaatio menee tarvittaessa, minkä tahansa muun informaation läpi sellaisenaan paikalle eikä universumin tarvitse olla ääretöntasoinen shakkilauta sellaista varten?) Oikeassa kietoutumisessa ei tarvitse (eikä havaintojen mukaan saa) ratkaista ongelmaa, missä on jonkin asian siirto, joten oikea kysymys on muotoa: jos kietoutuminen (*) on sitä, että 'mikään ei tee mitään avaruudessa S1', niin miksi teoria olisi yhtään parempi jos sanoo 'mikään ei tee mitään avaruuksissa S1 ja S2'?

(*) Kietousumisella olisi ainakin neljä vaihetta, kuten (1) mistä se on kahdelle tietylle hiukkaselle tullut, (2) mitä on silloin kun se vain on, (3) mitä mittauksessa tapahtuu, (4) mitä on sen jälkeen. Tässä ollaan kohdassa 3, ja se tarkoittaa muutosten tapahtumista, mutta millään ei esiinny liikettä eikä määritellä uusia liikkuvia entiteettejä.

Äskeisissä kappaleissa esitetään kaksi kysymystä, mutta niihin vastaminen eri riitä mihinkään. Sinun väitteesi oli, että nuo kysymyksen aiheet olivat aivan sama asia? Joten koeta todistaa että ne ovat aivan sama asia. Äläkä esim. ajaudu vastauksissa vielä kauemmas niitä yhdistävästä tekijästä.

3

Lue lisää

Vetyatomi tuottaa itselleen tarvitsemansa avaruuden. Kun vetyatomeita syntyy nollapiste-eetteristä jatkuvasti niin avaruus tavallaan samalla laajenee.


Erlaistumatumaton eetteri ainoana ontologiana ei edellytä avaruuden olemassaoloa koska avaruus on koordinaatisto jossa jotain erilaitunutta voi verrata johonkin muuhun erilaistuneeseen ja käyttää sitä ikäänkuin mittakeppinä.

Avaruus ja aine laajenee koko ajan sisältäpäin eli todennäköisesti maapallo oli miljardi vuotta sitten paljon nykyistä pienikokoisempi mikä voisi selittää esim. mantereiden erkaantumisen toisistaan ja jättimäiset dinosaurusten fossiilit jotka ovat myös kasvaneet ajan kuluessa kun ainetta virtaa vähitellen lisää zp-tason virtuaalihiukkasista aktuaalisiksi hiukkasiksi jotka ovat pohjimmiltaan vain tiivistynyttä aaltoenergiaa ja samalla tietoisuuden primitiivinen tila jossa voidaan kokea vain esim. kahta erilaista tuntemusta (kipu vs. mielihyä. stressi vs rentoutuminen jne.)

Big Bangiä ei siis tarvita. Taustasäteily on virtuaaliaineen aktualisoitumista taustan energiasta.

...

"Olet siis tehnyt kaksi teoriaa yhtä aikaa. I stand corrected."


Ei kannata sulkea pois vaihtoehtoja jotka voivat olla toisiian täydentäviä. :D

2+1-napainen vaikutus esim. negatiivinen vs positiivinen sähkövaraus + neutraali katalyytti (electricity, protonicity,neutronicity)


Kaikissa vuorovaikutuksissa on aina 3 komponenttia (plus, miinus ja neutraali organisoiva)


Ihminen harvoin tunnistaa kolmannen neutraalin komponentin joka on ikäänkuin katalyytti joka ei itse osallistu prosessiin energeettisesti vaan ohjailee sitä.

Pohjatilan vuorovaikutukset ovat viiveettömiä ja sen voi hahmottaa ikäänkuin integroituneena informaationa johon kaikki olemassaoleva tapahtuminen tallentuu ja jossa tieto kumuloituu siten että se voi muuttaa universaaleja säännönmukaisuuksia optimaalisemmiksi seuraavassa universumin aktualisoitumisessa lepokauden jälkeen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kalpa_(time)

...

Pidän edelleen kiinni siitä periaatteesta että optimaalisen ajankäyttöi kannalta en hyväksy yli kolmen viestin viestipaketteja joten en viitsi lukea enkä kommentoida tämän enempää kun aikaa ja energiaa on jo kulunut ihan tarpeeksi. :D


B

Anonyymi kirjoitti:

Vetyatomi tuottaa itselleen tarvitsemansa avaruuden. Kun vetyatomeita syntyy nollapiste-eetteristä jatkuvasti niin avaruus tavallaan samalla laajenee.


Erlaistumatumaton eetteri ainoana ontologiana ei edellytä avaruuden olemassaoloa koska avaruus on koordinaatisto jossa jotain erilaitunutta voi verrata johonkin muuhun erilaistuneeseen ja käyttää sitä ikäänkuin mittakeppinä.

Avaruus ja aine laajenee koko ajan sisältäpäin eli todennäköisesti maapallo oli miljardi vuotta sitten paljon nykyistä pienikokoisempi mikä voisi selittää esim. mantereiden erkaantumisen toisistaan ja jättimäiset dinosaurusten fossiilit jotka ovat myös kasvaneet ajan kuluessa kun ainetta virtaa vähitellen lisää zp-tason virtuaalihiukkasista aktuaalisiksi hiukkasiksi jotka ovat pohjimmiltaan vain tiivistynyttä aaltoenergiaa ja samalla tietoisuuden primitiivinen tila jossa voidaan kokea vain esim. kahta erilaista tuntemusta (kipu vs. mielihyä. stressi vs rentoutuminen jne.)

Big Bangiä ei siis tarvita. Taustasäteily on virtuaaliaineen aktualisoitumista taustan energiasta.

...

"Olet siis tehnyt kaksi teoriaa yhtä aikaa. I stand corrected."


Ei kannata sulkea pois vaihtoehtoja jotka voivat olla toisiian täydentäviä. :D

2 1-napainen vaikutus esim. negatiivinen vs positiivinen sähkövaraus neutraali katalyytti (electricity, protonicity,neutronicity)


Kaikissa vuorovaikutuksissa on aina 3 komponenttia (plus, miinus ja neutraali organisoiva)


Ihminen harvoin tunnistaa kolmannen neutraalin komponentin joka on ikäänkuin katalyytti joka ei itse osallistu prosessiin energeettisesti vaan ohjailee sitä.

Pohjatilan vuorovaikutukset ovat viiveettömiä ja sen voi hahmottaa ikäänkuin integroituneena informaationa johon kaikki olemassaoleva tapahtuminen tallentuu ja jossa tieto kumuloituu siten että se voi muuttaa universaaleja säännönmukaisuuksia optimaalisemmiksi seuraavassa universumin aktualisoitumisessa lepokauden jälkeen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kalpa_(time)

...

Pidän edelleen kiinni siitä periaatteesta että optimaalisen ajankäyttöi kannalta en hyväksy yli kolmen viestin viestipaketteja joten en viitsi lukea enkä kommentoida tämän enempää kun aikaa ja energiaa on jo kulunut ihan tarpeeksi. :D


B

Lue lisää

...
Kun puhuttiin resonanssista, niin haluaisin lisätä, että jos haluat resonoida, niin voi olla että joudut olemaan aineena todella lähellä tasaisen metallin koostumusta. Jos olet sientä tai mitään vastaavaa, niin voi olla ettei resonointia tule laajassa mittakaavassa, ja koska hyväksyit vain koko objektin läpäisevän kokonaisuuden resonoimisen ns. aidoksi vuorovaikutukseksi lähteen kanssa, niin kaikki monimutkainen aine on sinun määritelmäsi mukaan aivan kuollutta sille.

...

B:
"Hahmotus=>tulkinta=>kielellinen ilmaisu=>logiikka & matematiikka==>tekniikka"

Näin ei ole tapahtunut. Todista että on olemassa hahmotus ja tulkinta ilman kieltä ja logiikkaa. Lisäksi tuollainen rimpsu ei ottaisi missään tapauksessa yhtään kantaa matemaattisten mallien ontologiaan, vaan tuo on ihmisten aivojen (tai tietoisuuden, jos niin vaaditaan) toiminnan kuvausta pitkällä aikavälillä keskittyen pelkkään asioiden edistykseen. Lisäksi tuo kai sisältää sellaista, että jos ei olisi koskaan ollutkaan matematiikan ja kielen opetusta, niin silti eläinten ja vastaavien täytyy jotekin toimia maailmassa, joten niillä ehkä on jotain, mikä ei ole kieltä ja logiikkaa. Yrität väittää, että sellaista käytetään jossain vaiheessa jokaista rimpsua ennen matematiikkaa. Mutta entä sitten? Lisäksi väitän, että matematiikka ja kieli ovat olemassa sitä varten, että mitään muuta hahmotusta ja aivojen käsityksiä ei jätettäisi lopputulokseen. Kuten 'kai nyt eetteriin mahtuu talviunille', tai 'kai nyt sadan vuoden päästä kaikki käyttävät eetteriä'. Joten tällainen lineaarisesti eteenpäin menevä rimpsutus ei ole asioita parhaiten kuvaava.

B:
"Erilaiset hahmotustavat virittäytyvät erilaisille todellisuuden tasoille ja/tai aspekteille
pohjataso (Nollapiste-eetteri)"

Et voi käyttää sanaa pohjataso sekä fyysisen tilan stabiiliutena sekä rimpsuissa kuvaamaan sitä mitä eläimet tekevät. Lisäksi me tiedämme ylläolevan perusteella, että eläin on aina konkreettista ainetta eli sitä mitä sanoit erilaistumiseksi. Voit korkeintaan lisätä rimpsuun kohdan, 'kukaan ei tee mitään eikä ole ketään joka tekisi mitään'. Tämä on kuitenkin viittaus siihen, että fyysisen selityksen ja tietoisuuden toiminnan pitäisi yhdistyä. Jos käytät fyysistä tilaa kuvailemaan alkua, niin kerro esim. missä kohtaa rimpsua on sellaiset fyysiset tilat, jossa ainetta on neuronin muodossa, ja miksi et käyttäisi neuroneja rimpsun kuvailuun?

Aiemmissa teksteissä ollutta eetteriä varten on käytetty paljon kieltä, logiikkaa ja puhuttu matematiikastakin. Tällä tavalla jatkamalla kaikki eläimelliset eetteripelot ja eetterireaktiot (kuten 'tuota eetteriä ja välittömästi!') voisivat kadota, ja virittyisimme sellaiseen eetteriin täysin. MInusta siis 'tapa' on asia, jolla ollaan tekemisissä 'kohteen' kanssa. Tapa voi vaihtua, mutta kohde säilyy. Se että sanoo, ettei tulkinta ja eläinhahmotus ole koskaan todella tekemisissä kohteen kanssa, on vain ikävää hiusten halkomista. Lisäksi varsinkin jos pitäisi olla samaan aikaan puhe ontologiasta, niin miksi pitäisi väittää, että kohdetta saavutttamaton tapa olisi löytänyt toisen kohteen, jolla on yhtä ontologinen asema?

Tällaista epätäydellistä tietoisuuden tapaa ja sen kohteen selittämistä varten materialistinen tietoisuuden selitys on aivan erityislaatuinen, koska siinä voi aluksi sanoa, että tietoisuus ja kaikki sen tavat ovat muodostuneet ontologisista alkeishiukkasista. Sitten tietoisuus koostuu osista, ja sen epätäydellinen hahmotuskin on sitä, että sen osat kuin vain pyörivät virheellistä silmukkaa ja pyörittävät kuin informaatiota, joka on paljolti siinä itsessään sisällä. Abstrakti kohde on kuin se, että toivomme tämän aivojen hiukkasjoukon joskus muistuttavan jotain, minkä seurauksena koko ulkomaailman data alkaa vaikuttaa sille oikein ymmärretyltä tms., eikä se ehdota tulevaisuudeksi maailman tapahtumia, jotka eivät toteudu. Samaan aikaan ns. vääräkin aivojen tieto on jotenkin peräisin ulkomaailmankin asioista, mutta se ei merkitse sitä, että esim. usein makroskoopiset näköhavainnot voisivat vain muuttua aivoissa matematiikaksi mikromaailmasta.

B:
"Intentio ==>muotokentät (pohjtason seisova aalto)=>fysikaalinen rakenne (atomit, molekyylit koostumuksena) "

Onko tämä aikaketju? Jolloin sinulla on näin monta ontologiaa. Missä muuten on kerrottu mikä on ajan ontologia?

"Uudet keksinnöt syntyvät ensin mielikuvituksen tasolta (idea) ja toisenlaisen perushahmotuksen/näkökulman perusteella"

Mielikuvitus on sama asia kielelle ja matematiikalle ja jollekin, mikä ei olisi näitä. Mutta tämä määrittelee kai sen, että jos sanotaan eläimen aivojen hahmottaneen jotain, niin tulisi ottaa huomioon vain tietoiset ja esim. oman arvioinnin piirissä olevat ajatukset eikä mitään alitajuntaa tai perimän opettamaa vaistomaista pelkoa?

1

Anonyymi kirjoitti:

...
Kun puhuttiin resonanssista, niin haluaisin lisätä, että jos haluat resonoida, niin voi olla että joudut olemaan aineena todella lähellä tasaisen metallin koostumusta. Jos olet sientä tai mitään vastaavaa, niin voi olla ettei resonointia tule laajassa mittakaavassa, ja koska hyväksyit vain koko objektin läpäisevän kokonaisuuden resonoimisen ns. aidoksi vuorovaikutukseksi lähteen kanssa, niin kaikki monimutkainen aine on sinun määritelmäsi mukaan aivan kuollutta sille.

...

B:
"Hahmotus=>tulkinta=>kielellinen ilmaisu=>logiikka & matematiikka==>tekniikka"

Näin ei ole tapahtunut. Todista että on olemassa hahmotus ja tulkinta ilman kieltä ja logiikkaa. Lisäksi tuollainen rimpsu ei ottaisi missään tapauksessa yhtään kantaa matemaattisten mallien ontologiaan, vaan tuo on ihmisten aivojen (tai tietoisuuden, jos niin vaaditaan) toiminnan kuvausta pitkällä aikavälillä keskittyen pelkkään asioiden edistykseen. Lisäksi tuo kai sisältää sellaista, että jos ei olisi koskaan ollutkaan matematiikan ja kielen opetusta, niin silti eläinten ja vastaavien täytyy jotekin toimia maailmassa, joten niillä ehkä on jotain, mikä ei ole kieltä ja logiikkaa. Yrität väittää, että sellaista käytetään jossain vaiheessa jokaista rimpsua ennen matematiikkaa. Mutta entä sitten? Lisäksi väitän, että matematiikka ja kieli ovat olemassa sitä varten, että mitään muuta hahmotusta ja aivojen käsityksiä ei jätettäisi lopputulokseen. Kuten 'kai nyt eetteriin mahtuu talviunille', tai 'kai nyt sadan vuoden päästä kaikki käyttävät eetteriä'. Joten tällainen lineaarisesti eteenpäin menevä rimpsutus ei ole asioita parhaiten kuvaava.

B:
"Erilaiset hahmotustavat virittäytyvät erilaisille todellisuuden tasoille ja/tai aspekteille
pohjataso (Nollapiste-eetteri)"

Et voi käyttää sanaa pohjataso sekä fyysisen tilan stabiiliutena sekä rimpsuissa kuvaamaan sitä mitä eläimet tekevät. Lisäksi me tiedämme ylläolevan perusteella, että eläin on aina konkreettista ainetta eli sitä mitä sanoit erilaistumiseksi. Voit korkeintaan lisätä rimpsuun kohdan, 'kukaan ei tee mitään eikä ole ketään joka tekisi mitään'. Tämä on kuitenkin viittaus siihen, että fyysisen selityksen ja tietoisuuden toiminnan pitäisi yhdistyä. Jos käytät fyysistä tilaa kuvailemaan alkua, niin kerro esim. missä kohtaa rimpsua on sellaiset fyysiset tilat, jossa ainetta on neuronin muodossa, ja miksi et käyttäisi neuroneja rimpsun kuvailuun?

Aiemmissa teksteissä ollutta eetteriä varten on käytetty paljon kieltä, logiikkaa ja puhuttu matematiikastakin. Tällä tavalla jatkamalla kaikki eläimelliset eetteripelot ja eetterireaktiot (kuten 'tuota eetteriä ja välittömästi!') voisivat kadota, ja virittyisimme sellaiseen eetteriin täysin. MInusta siis 'tapa' on asia, jolla ollaan tekemisissä 'kohteen' kanssa. Tapa voi vaihtua, mutta kohde säilyy. Se että sanoo, ettei tulkinta ja eläinhahmotus ole koskaan todella tekemisissä kohteen kanssa, on vain ikävää hiusten halkomista. Lisäksi varsinkin jos pitäisi olla samaan aikaan puhe ontologiasta, niin miksi pitäisi väittää, että kohdetta saavutttamaton tapa olisi löytänyt toisen kohteen, jolla on yhtä ontologinen asema?

Tällaista epätäydellistä tietoisuuden tapaa ja sen kohteen selittämistä varten materialistinen tietoisuuden selitys on aivan erityislaatuinen, koska siinä voi aluksi sanoa, että tietoisuus ja kaikki sen tavat ovat muodostuneet ontologisista alkeishiukkasista. Sitten tietoisuus koostuu osista, ja sen epätäydellinen hahmotuskin on sitä, että sen osat kuin vain pyörivät virheellistä silmukkaa ja pyörittävät kuin informaatiota, joka on paljolti siinä itsessään sisällä. Abstrakti kohde on kuin se, että toivomme tämän aivojen hiukkasjoukon joskus muistuttavan jotain, minkä seurauksena koko ulkomaailman data alkaa vaikuttaa sille oikein ymmärretyltä tms., eikä se ehdota tulevaisuudeksi maailman tapahtumia, jotka eivät toteudu. Samaan aikaan ns. vääräkin aivojen tieto on jotenkin peräisin ulkomaailmankin asioista, mutta se ei merkitse sitä, että esim. usein makroskoopiset näköhavainnot voisivat vain muuttua aivoissa matematiikaksi mikromaailmasta.

B:
"Intentio ==>muotokentät (pohjtason seisova aalto)=>fysikaalinen rakenne (atomit, molekyylit koostumuksena) "

Onko tämä aikaketju? Jolloin sinulla on näin monta ontologiaa. Missä muuten on kerrottu mikä on ajan ontologia?

"Uudet keksinnöt syntyvät ensin mielikuvituksen tasolta (idea) ja toisenlaisen perushahmotuksen/näkökulman perusteella"

Mielikuvitus on sama asia kielelle ja matematiikalle ja jollekin, mikä ei olisi näitä. Mutta tämä määrittelee kai sen, että jos sanotaan eläimen aivojen hahmottaneen jotain, niin tulisi ottaa huomioon vain tietoiset ja esim. oman arvioinnin piirissä olevat ajatukset eikä mitään alitajuntaa tai perimän opettamaa vaistomaista pelkoa?

1

Lue lisää

Tämä lause ja äskeiset ketjut eivät ole keskustelua normaalien reduktionistien kanssa, koska kaikki käsitteet, mistä olet esim. aloittanut, kuten Hahmotus, Intentio tai Mielikuvitus, ovat heidän mukaansa olleet jo alkeishiukkasia. Sinä et edes pyri tutkimaan niitä. Missä tutkittavana olisi ainakin kysymykset 'mitä ne ovat' ja 'missä niitä on'. Materialismissa molempiin näihin on todella koherentisti vastattu, kun sanotan, että intentio on täysin neurologisen tms. aineen ilmiö, ja että intentiota ei ole olemassa jos yrittää etsiä sitä satunnaisesta kohtaa universumia. Sinä kuitenkin teet induktion, että 'koska sinusta joskus jotain intentioitu, niin koko universumi on jotain intentiota, eikä se edellytä mitään'.

Teflonpannu on toisenlainen hahmotus kuin pannu, koska se on pannun lisäksi edellyttänyt hahmotusta teflonmaisista pinnoista. Pointti on kuitenkin se, että aito selitys sille, mitä on 'oltava ensin', on jotain sellaista mikä päätyy determinismin nojalla sanomaan 'alkuräjähdys on ensin'. Aloit huom. itse tekemään jonkinlaista determinismiä, kun halusit selittää jostain asiasta, mitä oli oltava siihen verrattuna ensin, mutta joskus yksi kysymys ei ole viimeinen ja verrattavia asioita on useita. Se että pääsee nopeasti alkuräjähdykseen on seurausta siitä, että tämänkin hetken ilmiöitä on selitetty käyttäen hyödyksi todellisuuden perusosasia. Jos et ajattele samoin, niin sinun tulisi oikeasti pystyä selittämään, mitä on kahden keksimäsi ontologisen asian, kuten pannun ja intention vaikutus toisesta toiseen, missä yksi toivottu asia on, että se selittää miksi pannut eivät ole jotain aivan muuta kuin ne nyt ovat.

B:
"Fysikaalinen todellisuus käyttäytyy kokemuksessa eri tavalla erilaisilla fysikaalisilla tasoilla (kiinteä,nestemäinen, kaasumainen & plasma-aine)."

Tämä on asia, minkä tiede on onneksi eliminoinut ajatusketjuista pois, ja löytänyt näille kaikille yhden selityksen. Voitko ilman tätä selitystä tehdä vetyatomin käyttäytymisen noilla neljällä?

B:
"Tiede ei vielä kykene tutkimaan tietoista eikä elävää ainetta suoraan vaan ainoastaan epäsuorasti suhteessa empiirisesti mitattavissa olevaan aineeseen."

Ei ole olemassa mitään muutakaan ainetta, mitä voisi tutkia yhtään suorempaan. Jos käsketään tekemään vertailu solututkimuksen ja muovitutkimuksen välillä, niin mitä eroja oikeasti pystyisit esittämään?

Jos ehdotat, että on olemassa tumman väristä ainetta, joka sijaitsee samassa paikassa kuin elävä aine, niin halutko varmasti tehdä näin, etkä sanoa, että kyseinen tumma-aine esiintyy kaikkialla? Tällöin et pitäisi mitään aineen tutkimusta valmiina ennenkuin se lukeutuu tutkimukseen. Mutta pitäisikö sen ensin olla empiiristä ainetta? Jos tumma aine ei ole sinulle empiiristä, niin sinäkään et olisi tutkinut sitä vielä. Jos sitä ei tarvitse havaita mahdollisimman empiirisesti vaan epäsuoraan, niin eikö silloin päde, että jokaisella tutkimuksella on jo siitä kaikki tarvittava tai ainakin oleellinen data? (Kaikki tarvittava data tarkoittaa, että aineesi voi jo olla selitetty normaalilla aineella yhden kerran, kun normaali aine on datan mukaista) Voit tehdä jonkinlaista eroa tähän selittämällä, mitä pitää tutkia eri tavalla ja mikä on uusi tutkimusmenetelmä. Jos sellaisia on, niin olet ainakin osoittanut, että kehitysrimpsu etenee siten, että sinulla on valmis mielipide ennen kuin uutta dataa on kerätty.

2

Anonyymi kirjoitti:

Tämä lause ja äskeiset ketjut eivät ole keskustelua normaalien reduktionistien kanssa, koska kaikki käsitteet, mistä olet esim. aloittanut, kuten Hahmotus, Intentio tai Mielikuvitus, ovat heidän mukaansa olleet jo alkeishiukkasia. Sinä et edes pyri tutkimaan niitä. Missä tutkittavana olisi ainakin kysymykset 'mitä ne ovat' ja 'missä niitä on'. Materialismissa molempiin näihin on todella koherentisti vastattu, kun sanotan, että intentio on täysin neurologisen tms. aineen ilmiö, ja että intentiota ei ole olemassa jos yrittää etsiä sitä satunnaisesta kohtaa universumia. Sinä kuitenkin teet induktion, että 'koska sinusta joskus jotain intentioitu, niin koko universumi on jotain intentiota, eikä se edellytä mitään'.

Teflonpannu on toisenlainen hahmotus kuin pannu, koska se on pannun lisäksi edellyttänyt hahmotusta teflonmaisista pinnoista. Pointti on kuitenkin se, että aito selitys sille, mitä on 'oltava ensin', on jotain sellaista mikä päätyy determinismin nojalla sanomaan 'alkuräjähdys on ensin'. Aloit huom. itse tekemään jonkinlaista determinismiä, kun halusit selittää jostain asiasta, mitä oli oltava siihen verrattuna ensin, mutta joskus yksi kysymys ei ole viimeinen ja verrattavia asioita on useita. Se että pääsee nopeasti alkuräjähdykseen on seurausta siitä, että tämänkin hetken ilmiöitä on selitetty käyttäen hyödyksi todellisuuden perusosasia. Jos et ajattele samoin, niin sinun tulisi oikeasti pystyä selittämään, mitä on kahden keksimäsi ontologisen asian, kuten pannun ja intention vaikutus toisesta toiseen, missä yksi toivottu asia on, että se selittää miksi pannut eivät ole jotain aivan muuta kuin ne nyt ovat.

B:
"Fysikaalinen todellisuus käyttäytyy kokemuksessa eri tavalla erilaisilla fysikaalisilla tasoilla (kiinteä,nestemäinen, kaasumainen & plasma-aine)."

Tämä on asia, minkä tiede on onneksi eliminoinut ajatusketjuista pois, ja löytänyt näille kaikille yhden selityksen. Voitko ilman tätä selitystä tehdä vetyatomin käyttäytymisen noilla neljällä?

B:
"Tiede ei vielä kykene tutkimaan tietoista eikä elävää ainetta suoraan vaan ainoastaan epäsuorasti suhteessa empiirisesti mitattavissa olevaan aineeseen."

Ei ole olemassa mitään muutakaan ainetta, mitä voisi tutkia yhtään suorempaan. Jos käsketään tekemään vertailu solututkimuksen ja muovitutkimuksen välillä, niin mitä eroja oikeasti pystyisit esittämään?

Jos ehdotat, että on olemassa tumman väristä ainetta, joka sijaitsee samassa paikassa kuin elävä aine, niin halutko varmasti tehdä näin, etkä sanoa, että kyseinen tumma-aine esiintyy kaikkialla? Tällöin et pitäisi mitään aineen tutkimusta valmiina ennenkuin se lukeutuu tutkimukseen. Mutta pitäisikö sen ensin olla empiiristä ainetta? Jos tumma aine ei ole sinulle empiiristä, niin sinäkään et olisi tutkinut sitä vielä. Jos sitä ei tarvitse havaita mahdollisimman empiirisesti vaan epäsuoraan, niin eikö silloin päde, että jokaisella tutkimuksella on jo siitä kaikki tarvittava tai ainakin oleellinen data? (Kaikki tarvittava data tarkoittaa, että aineesi voi jo olla selitetty normaalilla aineella yhden kerran, kun normaali aine on datan mukaista) Voit tehdä jonkinlaista eroa tähän selittämällä, mitä pitää tutkia eri tavalla ja mikä on uusi tutkimusmenetelmä. Jos sellaisia on, niin olet ainakin osoittanut, että kehitysrimpsu etenee siten, että sinulla on valmis mielipide ennen kuin uutta dataa on kerätty.

2

Lue lisää

B:
"Ihmisen kokemuksellisuudessa keho aineellisuus on aina yhteenkietoutunut tietoisuuden eri tasojen kanssa ja voi irtautua siitä datastreamistä esim. unta nähdessä, psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena sekä OBE & NDE kehosta poistumiskokemuksissa."

Kumpi on datastream: 'keho-aineellisuus' vai 'tietoisuuden eri tasot'? Todista toinen näistä sellaiseksi, että se ei ole dataa, jotta jotain datastreamia ei olisi (jos tämä menee siihen, että onko ihminen, tietoisuus ja kokemuksellisuus dataa, niin tämä on ultimaattinen väittelyn aihe, mutta alat sen lisäksi tekemään unista jne. ei-dataa, mikä voidaan väitellä erikseen). Millä tavalla jokin, mitä tässä teet olisi parempi selitys tietoisuudelle ja unille ym. kuin se, missä ne selitetään aineellisesti? Unissa olisi voinut aloittaa siitä, että esim. silmistä ja korvista ei tuoda asioita kovin paljon. Mutta siitä ei ole lauseessa kyse, koska huumeita käyttäessä, ne toimivat edelleen yhtä paljon kuin aina valveilla? Aineellisessa ja neurologisessa tietoisuuden selitykessä tietoisuus on ainetta kaikkina aikoina ja kaikille tietoisuuksille, vaikka nämä olisivat sokeita ja kuuroja. Tai jos he ovat tajuttomia ja kaikista signalointitavoista kaukana juuri nyt, mutta palaavat myöhemmin takaisin. Unien ja kemikaaliunien neurologista tilaa on tutkittu paljon tätä varten. OBE on jotain, mikä ei pysty tuottamaan todellista tietoa, ja läpäisemään esim. parapsykologista kortinlukutestiä. Se on siis sama kuin väittäisi yhden mielipiteen (ja sen hetken kun henkilö on tämän mielipiteen vallassa) väittämistä eri mallin tietoisuudeksi kuin muita. Aineen tietoisuusmallissa se on samanlainen alkeishiukkasten suorittama prosessi kuin yllä oli.

Toinen asia mikä myös voi liittyä tällaiseen, on se että kyseessä voi olla valemuisto eikä reaaliajassa aivojen dokumentoima ja myöhemmin täydellisellä kritiikillä arvioitu kokemus. Eli henkilö saattaa puhua hetkestä, jolloin hän oli ns. todellisuudessa oikeasti silmät auki ja keräsi ulkopuolista dataa, mutta sen jälkeen tapahtuu oikean maailman tapahtumia hiukkasten ja esim. kemikaalien avustuksella. Sen jälkeen henkilö kuvailee hetkeä, joka olisi kellolla katsottuna sama kuin hänen silmillään katselu. Tai hänen dokumentoinnistaan sellainen katselu puuttuu. Minkä lisäksi siitä voi puuttua kemikaalinen muutosten ja kaiken, mikä olisi kriittistä tietää, hetki. Mutta esiintyy erinäisiä kuvitelmia, joiden ensimmäinen oikea ilmaantuminen on paljon myöhemmin tms.. Tällaista elämä on tavallaan normaalistikin, koska tavallaan ajattelet joka hetki melkein mitä tahansa liittymättä mihinkään, ja päätät samalla tai jälkikäteen, että olet joidenkin asioiden ajattelija. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, oliko se täydellinen kuvaus tuosta ajattelun hetkestä (yleensä niin päin että se mitä päätät on vähemmän kuin se mitä oikeasti ajattelet), ja mitä kauemmin jostain hetkestä on niin vähemmän varma voit olla siitä, mitä kaikkea se sisälsi.

B:
"Väitän että tietoisuus irrallaan kehosta ja sen aisteista kykenee hahmottamaan todellisuutta syvemmin ja tarkemmin kuin pelkästään kehon aistien kautta."

Entä jos luettelen alkuluvut ilman kehon aisteja, mutta sitten teen virheen?

Tiede jonka kanssa väittelet, on hahmottanut todellisuuden koneilla. Koneissa on enemmän ja tarkempaa ainetta kuin yksissä aivoissa. Ruumiin ulkopuolinen ja ihmisten muovailema aine pystyy esim. reagoimaan ilmassa olevaan ääneen siten, että resonoi ja alkaa vaihtaa asioiden paikkaa makroskooppisemmin kuin korvan rakenteessa.

Millään tällä ei ole vähään aikaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että pitäisikö todellisuuden olla kuvailtuna alkeishiukkasina tai vastaavalla matematiikalla vai ei. Jos haluat olla irrallaan alkeishiukkasista, niin olet menossa kohti sitä, että tuo toimii vain kun sinut laitetaan galaksien väliseen tyhjiöön, joka on universumin tyhjin paikka, mutta paikalle tehdään ensin Faradayn häkki ettei olisi CMB:tä. Siinä tyhjiössä on edelleen matemaattista informaatiota ja dataa ns. kvanttityhjiön muodossa.

B:
"Suht. teorioiden hahmotus ei ole optimaalinen koska nolla-piste-eettteri on olemassa ja kvanttilomittuminen toimii."

Voitko selittää tässä, mikä on optimaalista? Jos sanot, että QM-ole-hiljaa-ja-laske -kvanttikietoutuminen ei ole optimaalista, niin optimaalisuutesi määritelmä on mitä ilmeisimmin 'täydellinen determinismi ja rakeinen todellisuus, missä jokaisella on muista riippumaton identiteetti, paitsi vuorovaikuttaessaan, mikä on pakollista'. Sanamuoto on hieman jyrkkä, mutta voin kuvitella sitä myös siksi, että jos vastustat kontinuiteettiaikaa ja dynamiikkaa, niin silloin asiat ovat tosisitaan riippuvaisia, niinkuin loogisen tason whatsApp -tilit ovat riippuvaisia tosistaan aina silloin tällöin diskreeteillä yhteydenotoilla. Silti jokainen tili voi kuin kirjoittaa itseensä jotain, mutta se ei näy muille välttämättä koskaan.

3

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ihmisen kokemuksellisuudessa keho aineellisuus on aina yhteenkietoutunut tietoisuuden eri tasojen kanssa ja voi irtautua siitä datastreamistä esim. unta nähdessä, psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen alaisena sekä OBE & NDE kehosta poistumiskokemuksissa."

Kumpi on datastream: 'keho-aineellisuus' vai 'tietoisuuden eri tasot'? Todista toinen näistä sellaiseksi, että se ei ole dataa, jotta jotain datastreamia ei olisi (jos tämä menee siihen, että onko ihminen, tietoisuus ja kokemuksellisuus dataa, niin tämä on ultimaattinen väittelyn aihe, mutta alat sen lisäksi tekemään unista jne. ei-dataa, mikä voidaan väitellä erikseen). Millä tavalla jokin, mitä tässä teet olisi parempi selitys tietoisuudelle ja unille ym. kuin se, missä ne selitetään aineellisesti? Unissa olisi voinut aloittaa siitä, että esim. silmistä ja korvista ei tuoda asioita kovin paljon. Mutta siitä ei ole lauseessa kyse, koska huumeita käyttäessä, ne toimivat edelleen yhtä paljon kuin aina valveilla? Aineellisessa ja neurologisessa tietoisuuden selitykessä tietoisuus on ainetta kaikkina aikoina ja kaikille tietoisuuksille, vaikka nämä olisivat sokeita ja kuuroja. Tai jos he ovat tajuttomia ja kaikista signalointitavoista kaukana juuri nyt, mutta palaavat myöhemmin takaisin. Unien ja kemikaaliunien neurologista tilaa on tutkittu paljon tätä varten. OBE on jotain, mikä ei pysty tuottamaan todellista tietoa, ja läpäisemään esim. parapsykologista kortinlukutestiä. Se on siis sama kuin väittäisi yhden mielipiteen (ja sen hetken kun henkilö on tämän mielipiteen vallassa) väittämistä eri mallin tietoisuudeksi kuin muita. Aineen tietoisuusmallissa se on samanlainen alkeishiukkasten suorittama prosessi kuin yllä oli.

Toinen asia mikä myös voi liittyä tällaiseen, on se että kyseessä voi olla valemuisto eikä reaaliajassa aivojen dokumentoima ja myöhemmin täydellisellä kritiikillä arvioitu kokemus. Eli henkilö saattaa puhua hetkestä, jolloin hän oli ns. todellisuudessa oikeasti silmät auki ja keräsi ulkopuolista dataa, mutta sen jälkeen tapahtuu oikean maailman tapahtumia hiukkasten ja esim. kemikaalien avustuksella. Sen jälkeen henkilö kuvailee hetkeä, joka olisi kellolla katsottuna sama kuin hänen silmillään katselu. Tai hänen dokumentoinnistaan sellainen katselu puuttuu. Minkä lisäksi siitä voi puuttua kemikaalinen muutosten ja kaiken, mikä olisi kriittistä tietää, hetki. Mutta esiintyy erinäisiä kuvitelmia, joiden ensimmäinen oikea ilmaantuminen on paljon myöhemmin tms.. Tällaista elämä on tavallaan normaalistikin, koska tavallaan ajattelet joka hetki melkein mitä tahansa liittymättä mihinkään, ja päätät samalla tai jälkikäteen, että olet joidenkin asioiden ajattelija. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, oliko se täydellinen kuvaus tuosta ajattelun hetkestä (yleensä niin päin että se mitä päätät on vähemmän kuin se mitä oikeasti ajattelet), ja mitä kauemmin jostain hetkestä on niin vähemmän varma voit olla siitä, mitä kaikkea se sisälsi.

B:
"Väitän että tietoisuus irrallaan kehosta ja sen aisteista kykenee hahmottamaan todellisuutta syvemmin ja tarkemmin kuin pelkästään kehon aistien kautta."

Entä jos luettelen alkuluvut ilman kehon aisteja, mutta sitten teen virheen?

Tiede jonka kanssa väittelet, on hahmottanut todellisuuden koneilla. Koneissa on enemmän ja tarkempaa ainetta kuin yksissä aivoissa. Ruumiin ulkopuolinen ja ihmisten muovailema aine pystyy esim. reagoimaan ilmassa olevaan ääneen siten, että resonoi ja alkaa vaihtaa asioiden paikkaa makroskooppisemmin kuin korvan rakenteessa.

Millään tällä ei ole vähään aikaan ollut mitään tekemistä sen kanssa, että pitäisikö todellisuuden olla kuvailtuna alkeishiukkasina tai vastaavalla matematiikalla vai ei. Jos haluat olla irrallaan alkeishiukkasista, niin olet menossa kohti sitä, että tuo toimii vain kun sinut laitetaan galaksien väliseen tyhjiöön, joka on universumin tyhjin paikka, mutta paikalle tehdään ensin Faradayn häkki ettei olisi CMB:tä. Siinä tyhjiössä on edelleen matemaattista informaatiota ja dataa ns. kvanttityhjiön muodossa.

B:
"Suht. teorioiden hahmotus ei ole optimaalinen koska nolla-piste-eettteri on olemassa ja kvanttilomittuminen toimii."

Voitko selittää tässä, mikä on optimaalista? Jos sanot, että QM-ole-hiljaa-ja-laske -kvanttikietoutuminen ei ole optimaalista, niin optimaalisuutesi määritelmä on mitä ilmeisimmin 'täydellinen determinismi ja rakeinen todellisuus, missä jokaisella on muista riippumaton identiteetti, paitsi vuorovaikuttaessaan, mikä on pakollista'. Sanamuoto on hieman jyrkkä, mutta voin kuvitella sitä myös siksi, että jos vastustat kontinuiteettiaikaa ja dynamiikkaa, niin silloin asiat ovat tosisitaan riippuvaisia, niinkuin loogisen tason whatsApp -tilit ovat riippuvaisia tosistaan aina silloin tällöin diskreeteillä yhteydenotoilla. Silti jokainen tili voi kuin kirjoittaa itseensä jotain, mutta se ei näy muille välttämättä koskaan.

3

Lue lisää

Yllä olevassa eetterikeskustelussa ei tultu siihen, että eetteriä ei voisi pitää yhtenä yhden suhteellisen avaruuden osana (Galilei, SR, GR). Sen sijaan olen esittänyt, että eetterisi määritelmä vaatii avaruuden ja ajan. Erikoiset avaruudet ja ajat eivät nekään lakkaa olemasta jotekin suhteellisia, vaan sitä voidaan koetella sitten, kun ne ovat määriteltyjä.

B:
"Jos havainnot tulkitaan yksinomaan GR:n kautta tulkiten niin lopputulos aina tietysti GR:n mukainen."

Kuinka usein otat havaintoja ja käyt GR:n kautta? Eli oletko varma, että puhut jonkun kokemista oikeista tapahtumaketjuista tässä maailmassa? Yleensä kun ottaa havainnon, joka on numero, niin sitä varten voi tehdä GR-laskun, joka antaa toisen numeron (*). Eikä universumi ole paikka, missä kaksi numeroa on aina sama numero vain, koska teorialla on jokin nimi ja historia. Jos havainnon numeroa varten ei ole mitään GR-laskua, niin ei toisen vahvistamisesta toisella ole sanottu mitään. Jos GR puolestaan falsifioituu, niin se on GR:n logiikan ja matematiikan falsifikaatio. Mutta se on myös havainnon tulkintojen falsifikaatio eli kyseenalaistaa kaiken, mitä havainnosta voisi sanoa numerojen lisäksi. Eli mitä tämä osoittaa on, että ylläolevat rimpsusi on tehty väärin, jos niiden tarkoitus olisi tieteellinen, sillä tieteellinen tulkinta ei ole asia, joka on matematiikasta ja logiikasta erikseen.

(*) Yleensä olisi pitänyt ottaa ja tulkita kaksi havaintoa, jotta ei pitäisi arvata, mistä lasku alkoi, mutta et ole kertonut siitä toisesta havainnosta mitään.

Jos sinulla on systeemi, jota haivaitaan ja jota lasketaan GR:llä, mutta joka ei kuitenkaan ole jostain syystä GR-testi, niin silloin ajattele vain ääneen, että 'en ole testaamassa GR:ää'. Ja poistu sellaisesta joukosta tai keskustelusta, jossa testataan GR:ää. Jos olisi ääretön mittaustarkkuus, niin periaatteessa hyvinkin vähän gravitaatioefektejä sisältävä systeemi olisi sellainen, että todella pitkän havaitsemisen jälkeen se voi testata tai falsifioida GR:n. Siten että kun simuloi jokaisen sen muuttujan GR:llä, ei lopputulos ole pitkän ajan jälkeen sama kuin mitattiin luonnossa. Tällaisia pitkiä havaintoja kaikkien mahdollisten objektien radoista ei varmaan tarkoiteta sillä, mitä väität havaitun.

Jos muuten GR olisi järjestelmä, missä voi ottaa minkä tahansa havainnon laskua varten, ja sitten tehdä lasketuksi luvuksi luvun, joka on aina sama luku kuin havaitaan päähavaintona, niin GR voisi varmaan tehdä minkä tahansa version (näkymättömästä) maailmasta minkä tahansa (havaitun) maailman perustaksi, tai se voisi esittää mitä ideologiaa tahansa. Tätä GR:ää sinä tuskin haluaisit kyseenalaistaa, vaan laittaisit siihen mielummin esim. äärettömän nopean signaloinnin oletuksen ja tuottaisit nappia painamalla ulos CMB:n havainnot. Sellaiset GR:n sisäiset vaihtoehdot, kuten kosmologisen vakion koko, eivät ole asioita, joita saa muunnella joka kerta, kun mittaa sen uudesta lähteestä.

Kenen ja minkä mukaisia havainnot ovat, jos tulkitaan todellisuus siten, että luonnonlait eivät ole muuttumattomia ajassa/paikassa/henkilössä? Tai jos annetaan tulkinnan muuttua joka katsomiskerralla. Eikö tällöin tapahdu siten, että jokainen voi sanoa, mitä haluaa siitä, miten hänen kohteensa toimii, ja että jokainen havaittu luonnon toiminta on hänen keksimänsä selityksen mukaista? (Et itse tee tätä aina näin, vaan väität useimmiten olevan olemassa luonnon toimintoja, joita emme ole sopineet sillä olevan. Alla kuitenkin joku mannerlaattojen selitys on jokseenkin kuten tässä.)

B:
"Matematisoidun fysiikan hahmotus on sitoutunut GR-tulkintaan"

Kaikkea fysiikkaa, missä ei ole GR:ää, vaan jokin sen vastakohta, sanotaan matematisoiduksi fysiikaksi. Matematisoitu fysiikka ei kerro, mikä malli on kyseessä, vaan mitä henkilö tekee mallin suhteen. Eli matematisoiva fysiikka on usein mallin luoja tai edelleen-luoja. Tai luomisen perusteiden uudelleen luoja. Tai ainakin hyvin kaukana siitä, että tekisi sillä yksittäistä tapausta (sen lisäksi on olemassa yleinen tapaus-laji, joka on vähän harmaata aluetta). Tällä hetkellä ei niin kauheasti luoda GR:ää ja GR:stä pidetään, joten tietyssä mielessä jos matematisoidun fysiikan pitäisi tänä vuonna tehdä jotain, niin se olisi GR, mutta ei täysin GR, kuten QG:n tapauksessa on. Jos GR on tulkinta, niin kerro, mikä on GR-tulkinta ja sen vaihtoehtojen mahdollisuudet. Jos näissä tulkinnoissa harrastettiin matematiikkaa, niin 'tulkinta' on käynyt läpi luomisprosessin, jonka nimi on matemaattinen fysiikka in action, mutta muutoin taas matemaatinen fysiikka ei olisi asia, mitä käytetään 'tulkittaessa'. Tämä tarkoitaisi että GR:stä löytyy aspekti, joka on tulkintatasolla (jota en tunne) verrattu johonkin toiseen. Vaikka tulkintaa pitää GR-asennossa, kyseinen teko ei ole kuitenkaan tämän mukaan matemaattista fysiikkaa.

4

Anonyymi kirjoitti:

Yllä olevassa eetterikeskustelussa ei tultu siihen, että eetteriä ei voisi pitää yhtenä yhden suhteellisen avaruuden osana (Galilei, SR, GR). Sen sijaan olen esittänyt, että eetterisi määritelmä vaatii avaruuden ja ajan. Erikoiset avaruudet ja ajat eivät nekään lakkaa olemasta jotekin suhteellisia, vaan sitä voidaan koetella sitten, kun ne ovat määriteltyjä.

B:
"Jos havainnot tulkitaan yksinomaan GR:n kautta tulkiten niin lopputulos aina tietysti GR:n mukainen."

Kuinka usein otat havaintoja ja käyt GR:n kautta? Eli oletko varma, että puhut jonkun kokemista oikeista tapahtumaketjuista tässä maailmassa? Yleensä kun ottaa havainnon, joka on numero, niin sitä varten voi tehdä GR-laskun, joka antaa toisen numeron (*). Eikä universumi ole paikka, missä kaksi numeroa on aina sama numero vain, koska teorialla on jokin nimi ja historia. Jos havainnon numeroa varten ei ole mitään GR-laskua, niin ei toisen vahvistamisesta toisella ole sanottu mitään. Jos GR puolestaan falsifioituu, niin se on GR:n logiikan ja matematiikan falsifikaatio. Mutta se on myös havainnon tulkintojen falsifikaatio eli kyseenalaistaa kaiken, mitä havainnosta voisi sanoa numerojen lisäksi. Eli mitä tämä osoittaa on, että ylläolevat rimpsusi on tehty väärin, jos niiden tarkoitus olisi tieteellinen, sillä tieteellinen tulkinta ei ole asia, joka on matematiikasta ja logiikasta erikseen.

(*) Yleensä olisi pitänyt ottaa ja tulkita kaksi havaintoa, jotta ei pitäisi arvata, mistä lasku alkoi, mutta et ole kertonut siitä toisesta havainnosta mitään.

Jos sinulla on systeemi, jota haivaitaan ja jota lasketaan GR:llä, mutta joka ei kuitenkaan ole jostain syystä GR-testi, niin silloin ajattele vain ääneen, että 'en ole testaamassa GR:ää'. Ja poistu sellaisesta joukosta tai keskustelusta, jossa testataan GR:ää. Jos olisi ääretön mittaustarkkuus, niin periaatteessa hyvinkin vähän gravitaatioefektejä sisältävä systeemi olisi sellainen, että todella pitkän havaitsemisen jälkeen se voi testata tai falsifioida GR:n. Siten että kun simuloi jokaisen sen muuttujan GR:llä, ei lopputulos ole pitkän ajan jälkeen sama kuin mitattiin luonnossa. Tällaisia pitkiä havaintoja kaikkien mahdollisten objektien radoista ei varmaan tarkoiteta sillä, mitä väität havaitun.

Jos muuten GR olisi järjestelmä, missä voi ottaa minkä tahansa havainnon laskua varten, ja sitten tehdä lasketuksi luvuksi luvun, joka on aina sama luku kuin havaitaan päähavaintona, niin GR voisi varmaan tehdä minkä tahansa version (näkymättömästä) maailmasta minkä tahansa (havaitun) maailman perustaksi, tai se voisi esittää mitä ideologiaa tahansa. Tätä GR:ää sinä tuskin haluaisit kyseenalaistaa, vaan laittaisit siihen mielummin esim. äärettömän nopean signaloinnin oletuksen ja tuottaisit nappia painamalla ulos CMB:n havainnot. Sellaiset GR:n sisäiset vaihtoehdot, kuten kosmologisen vakion koko, eivät ole asioita, joita saa muunnella joka kerta, kun mittaa sen uudesta lähteestä.

Kenen ja minkä mukaisia havainnot ovat, jos tulkitaan todellisuus siten, että luonnonlait eivät ole muuttumattomia ajassa/paikassa/henkilössä? Tai jos annetaan tulkinnan muuttua joka katsomiskerralla. Eikö tällöin tapahdu siten, että jokainen voi sanoa, mitä haluaa siitä, miten hänen kohteensa toimii, ja että jokainen havaittu luonnon toiminta on hänen keksimänsä selityksen mukaista? (Et itse tee tätä aina näin, vaan väität useimmiten olevan olemassa luonnon toimintoja, joita emme ole sopineet sillä olevan. Alla kuitenkin joku mannerlaattojen selitys on jokseenkin kuten tässä.)

B:
"Matematisoidun fysiikan hahmotus on sitoutunut GR-tulkintaan"

Kaikkea fysiikkaa, missä ei ole GR:ää, vaan jokin sen vastakohta, sanotaan matematisoiduksi fysiikaksi. Matematisoitu fysiikka ei kerro, mikä malli on kyseessä, vaan mitä henkilö tekee mallin suhteen. Eli matematisoiva fysiikka on usein mallin luoja tai edelleen-luoja. Tai luomisen perusteiden uudelleen luoja. Tai ainakin hyvin kaukana siitä, että tekisi sillä yksittäistä tapausta (sen lisäksi on olemassa yleinen tapaus-laji, joka on vähän harmaata aluetta). Tällä hetkellä ei niin kauheasti luoda GR:ää ja GR:stä pidetään, joten tietyssä mielessä jos matematisoidun fysiikan pitäisi tänä vuonna tehdä jotain, niin se olisi GR, mutta ei täysin GR, kuten QG:n tapauksessa on. Jos GR on tulkinta, niin kerro, mikä on GR-tulkinta ja sen vaihtoehtojen mahdollisuudet. Jos näissä tulkinnoissa harrastettiin matematiikkaa, niin 'tulkinta' on käynyt läpi luomisprosessin, jonka nimi on matemaattinen fysiikka in action, mutta muutoin taas matemaatinen fysiikka ei olisi asia, mitä käytetään 'tulkittaessa'. Tämä tarkoitaisi että GR:stä löytyy aspekti, joka on tulkintatasolla (jota en tunne) verrattu johonkin toiseen. Vaikka tulkintaa pitää GR-asennossa, kyseinen teko ei ole kuitenkaan tämän mukaan matemaattista fysiikkaa.

4

Lue lisää

B:
"jota yritetään väkisin yhteensovittaa kvanttifysiikan monimaailmatulkinnan kanssa"

Maailmassa voi olla yksi ihminen joka tekee noin (eikä muodosta omaa täys-QG:tä välttämättä vai?), mutta kaikki suurimmat QG:t yhteensovittavat GR:ää ole-hiljaa-ja-laske-QM:n kanssa. Sellaisen QM:n kanssa pystyy melkein aina tekemään minkä tulkinnan tahansa, kunhan se ei ole muodostanut omia matemaattisia objektejaan. Eikä minkään muunkaan tulkinnan pitäisi olla lopullisesti paitsiossa suhteessa QG:hen tai suhteessa GR:ään. Se että ne olisivat, kävisi ilmi esim. kysymällä niiltä seuraavaa: 'pystyykö kvanttitulkintasi lähettämään gravitaatioaaltoja havaitsimeen (klassinen gravitaatioefekti)', mistä voi päätellä, onko paitsio sama kuin falsifikaatio.

Asioiden yhteensovittaminen ei ole fysiikassa sama asia kuin meillä olisi huom. matemaattisia muutujia sisältävät lauseet 'X on tosi' ja 'Y on tosi', ja lopputuloksessa pitäisi lukea samoilla muuttujilla, että molemmat lauseet ovat tosi. Yhteensovittaminen tarkoittaa aina uutta mallia aivan uudesta näkökulmasta. Se mitä se ns. väkisin sovittaa, on kaikki havaittu data. Tämän hetken QG:ssä väkinäisyytenä voisi silti edelleen pohtia niitä, mitä mainitsin yllä, miten asioista halutaan kvanttiobjekteja, vaikka ei ole havaintoja, että ne ovat kvanttiobjekteja eli satunnaisia.

B:
"jossa vain monistetaan tuttua ja turvallista newtonilaisesti hahmotettua todellisuutta ja lakaistaan samalla maton alle oletukset universumin hienosäädöstä."

Tarkoitatko todellisuuden hahmotuksella pelkästään sitä, mitä avaruus ja aika on? Niinkuin todellisuus olisi täysin tyhjä? MWI ei tarvitse kuin yhden ajan ja avaruuden, kun puhutaan ilman gravitaatiota. Sinähän sanoit äsken, että tuomitset sen, että gravitaatiota ja QM:ää yhdistetään, joten tämä lause ('jossa vain monistetaan...') kertoo siitä, mitä MWI teki jo ennen gravitaatiota? Muutoin olisit sanonut että hienossa yhdistyneessä versiossa on monistettu jotain muuta? Eli nyt silloin kun MWI monistaa maailmoja, niin 'maailmat-ja-mitä-niiden-lisäksi-on' muodostuu käyttämällä yhtä usean objektin aaltofunktiota Psi (x,y,z,t). Tämän Psin muuttujat ovat x, y, z ja t eli yksi Newtonin avaruus, ja aika lisäksi.

Jotta ei lakaisisi kosmologiaa maton alle, pitäisi tehdä malli kosmologiasta. Sinullekin voidaan joka kohdassa tätä sivua huomauttaa, että 'kyllä, mutta kirjoita yksikin lause, missä ei lakaista kosmologiaa maton alle'.

...

Jos koko kappaleesi olisi luettu kuin se olisi kommentoinut aitoa QG-kosmologiaa (missä vain ymmärsit väärin kaiken, mitä tulisi määritellä ollakseen QG-kosmologia), niin kommentti siihen on, että QG-kosmologia nimenomaan tehdään usein siten, että determinismi määrittelee tulevaisuudessa olevan universumin olevan täysin litteä ja muutenkin täynnä hyviä arvoja. Tai pikemminkin determinismi määrittää sellaisen kvanttitodennäköisyyden, josta tulee nimenomaan valtava eli yli 99.9 %, että universumi on litteä. Tämä tai edesi tämän yrittäminen ei koske kaikkia yrittäjiä (*), mutta jos joku QG on tehnyt juuri sitä mitä haet takaa, ja jos se mitä haet takaa ei esim. toteudu olemalla tekemättä mitään (eli antamalla GR:n olla QM:stä erillään), niin ei kirjoituksesi ja yleistyksesi ole rehellistä.

(*) Koska joistakin mikä tahansa todenneköisyys tehdä tämä universumi on tarpeeksi, jotta sellainen on. Jos pidät universumia ainutkertaisena, niin voit tietysti tuntea närää heitä kohtaan siksi, että sinulla ei ole mitään selitystä sille, miksi se on olemassa juuri näin kuin se on. QG-kosmologiat eivät ole läheskään ikinä olettaneet äskeisessä mitään MWI:tä, vaan niissä on jotain sellaisen universumin kuin 3D+1D ulkopuolella ja ennen. Tämän isomman universumin alueet muuttuvat universumia muistuttaviksi asioiksi ja teeskentelevät olevansa aivan kuin 3D+1D. Toisissa versioissa isompaa universumia ei ole, ja ennen tavallista universumia on pelkästään ei-missään-sijaitseva yksi superpositio 3D+1D tai mahdollisesti muita dimensioita. Tämä usean universumin superpositio ei ole sama kuin MWI, koska siinä ei ole dekoherenssia muiden objektien kanssa. Jos MWI esiintyisi ideamaailmassa, jossa olisi 1 QM-hiukkanen, niin MWI ei esittäisi minkäänlaista monimaailmaa tulevan eikä esim. koskaan sanoisi, että hiukkanen mitataan (ns. romahtaneeksi, mitä romahdusta MWI ei esitä tapahtuvan itsessään ikinä, joten se on tässä jumissa sen kanssa, että 1 hiukkanen on aina todella levinnyt aalto). Miksi se romahtaa yhdeksi arvokseen, eli yhdeksi 3D+1D -universumiksi, joka saa kehittyä laajentuvina etäisyyksinä, ei yleensä ole mietitty enempää, ja jotta jossain olisi selitetty jotain, niin aiempi versio ylimääräisistä universumeista on sitäkin varten.

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"jota yritetään väkisin yhteensovittaa kvanttifysiikan monimaailmatulkinnan kanssa"

Maailmassa voi olla yksi ihminen joka tekee noin (eikä muodosta omaa täys-QG:tä välttämättä vai?), mutta kaikki suurimmat QG:t yhteensovittavat GR:ää ole-hiljaa-ja-laske-QM:n kanssa. Sellaisen QM:n kanssa pystyy melkein aina tekemään minkä tulkinnan tahansa, kunhan se ei ole muodostanut omia matemaattisia objektejaan. Eikä minkään muunkaan tulkinnan pitäisi olla lopullisesti paitsiossa suhteessa QG:hen tai suhteessa GR:ään. Se että ne olisivat, kävisi ilmi esim. kysymällä niiltä seuraavaa: 'pystyykö kvanttitulkintasi lähettämään gravitaatioaaltoja havaitsimeen (klassinen gravitaatioefekti)', mistä voi päätellä, onko paitsio sama kuin falsifikaatio.

Asioiden yhteensovittaminen ei ole fysiikassa sama asia kuin meillä olisi huom. matemaattisia muutujia sisältävät lauseet 'X on tosi' ja 'Y on tosi', ja lopputuloksessa pitäisi lukea samoilla muuttujilla, että molemmat lauseet ovat tosi. Yhteensovittaminen tarkoittaa aina uutta mallia aivan uudesta näkökulmasta. Se mitä se ns. väkisin sovittaa, on kaikki havaittu data. Tämän hetken QG:ssä väkinäisyytenä voisi silti edelleen pohtia niitä, mitä mainitsin yllä, miten asioista halutaan kvanttiobjekteja, vaikka ei ole havaintoja, että ne ovat kvanttiobjekteja eli satunnaisia.

B:
"jossa vain monistetaan tuttua ja turvallista newtonilaisesti hahmotettua todellisuutta ja lakaistaan samalla maton alle oletukset universumin hienosäädöstä."

Tarkoitatko todellisuuden hahmotuksella pelkästään sitä, mitä avaruus ja aika on? Niinkuin todellisuus olisi täysin tyhjä? MWI ei tarvitse kuin yhden ajan ja avaruuden, kun puhutaan ilman gravitaatiota. Sinähän sanoit äsken, että tuomitset sen, että gravitaatiota ja QM:ää yhdistetään, joten tämä lause ('jossa vain monistetaan...') kertoo siitä, mitä MWI teki jo ennen gravitaatiota? Muutoin olisit sanonut että hienossa yhdistyneessä versiossa on monistettu jotain muuta? Eli nyt silloin kun MWI monistaa maailmoja, niin 'maailmat-ja-mitä-niiden-lisäksi-on' muodostuu käyttämällä yhtä usean objektin aaltofunktiota Psi (x,y,z,t). Tämän Psin muuttujat ovat x, y, z ja t eli yksi Newtonin avaruus, ja aika lisäksi.

Jotta ei lakaisisi kosmologiaa maton alle, pitäisi tehdä malli kosmologiasta. Sinullekin voidaan joka kohdassa tätä sivua huomauttaa, että 'kyllä, mutta kirjoita yksikin lause, missä ei lakaista kosmologiaa maton alle'.

...

Jos koko kappaleesi olisi luettu kuin se olisi kommentoinut aitoa QG-kosmologiaa (missä vain ymmärsit väärin kaiken, mitä tulisi määritellä ollakseen QG-kosmologia), niin kommentti siihen on, että QG-kosmologia nimenomaan tehdään usein siten, että determinismi määrittelee tulevaisuudessa olevan universumin olevan täysin litteä ja muutenkin täynnä hyviä arvoja. Tai pikemminkin determinismi määrittää sellaisen kvanttitodennäköisyyden, josta tulee nimenomaan valtava eli yli 99.9 %, että universumi on litteä. Tämä tai edesi tämän yrittäminen ei koske kaikkia yrittäjiä (*), mutta jos joku QG on tehnyt juuri sitä mitä haet takaa, ja jos se mitä haet takaa ei esim. toteudu olemalla tekemättä mitään (eli antamalla GR:n olla QM:stä erillään), niin ei kirjoituksesi ja yleistyksesi ole rehellistä.

(*) Koska joistakin mikä tahansa todenneköisyys tehdä tämä universumi on tarpeeksi, jotta sellainen on. Jos pidät universumia ainutkertaisena, niin voit tietysti tuntea närää heitä kohtaan siksi, että sinulla ei ole mitään selitystä sille, miksi se on olemassa juuri näin kuin se on. QG-kosmologiat eivät ole läheskään ikinä olettaneet äskeisessä mitään MWI:tä, vaan niissä on jotain sellaisen universumin kuin 3D 1D ulkopuolella ja ennen. Tämän isomman universumin alueet muuttuvat universumia muistuttaviksi asioiksi ja teeskentelevät olevansa aivan kuin 3D 1D. Toisissa versioissa isompaa universumia ei ole, ja ennen tavallista universumia on pelkästään ei-missään-sijaitseva yksi superpositio 3D 1D tai mahdollisesti muita dimensioita. Tämä usean universumin superpositio ei ole sama kuin MWI, koska siinä ei ole dekoherenssia muiden objektien kanssa. Jos MWI esiintyisi ideamaailmassa, jossa olisi 1 QM-hiukkanen, niin MWI ei esittäisi minkäänlaista monimaailmaa tulevan eikä esim. koskaan sanoisi, että hiukkanen mitataan (ns. romahtaneeksi, mitä romahdusta MWI ei esitä tapahtuvan itsessään ikinä, joten se on tässä jumissa sen kanssa, että 1 hiukkanen on aina todella levinnyt aalto). Miksi se romahtaa yhdeksi arvokseen, eli yhdeksi 3D 1D -universumiksi, joka saa kehittyä laajentuvina etäisyyksinä, ei yleensä ole mietitty enempää, ja jotta jossain olisi selitetty jotain, niin aiempi versio ylimääräisistä universumeista on sitäkin varten.

5

Lue lisää

B:
"QM ja GR eivät ole erilaisten hahmotustensa takia yhteensovitettavissa"

Voitko käydä läpi kaikki sellaiset asiat, mitä sanotaan kuitenkin QG:ksi ja sanoa, mitä mieltä olet? Ovatko ne asioita, jotka saa tehdä todellisuuden malliksi, vai pitääkö ne kieltää maailmasta jollain perusteella? Onko peruste joskus muukin kuin se, että ne eivät ole puhtaita ja muuttumattomia QM:iä tai puhtaita GR:iä alkuperäisessä kromissa?

B:
"ja kaikki mahdolliset fysikalistiset reduktionistiset mallit ovat puutteellisia koska tietoisuus on aina ensisijainen todellisuuden rakenteiden organisoija. Pelkkä aine ilman tätä organisoivaa tasoa on sama asia kuin erilaistumaton nollapiste-energian pohjataso. Tietoisuus on tämän pohjatason ensimmäinen erilaistuma ja kaikki erilaitunut aineellisuus on myös jonkinasteisesti kokemuksellista eli tietoisuus on suhteellista."

Miksi sitten sanoit, että haluaisit keskittyä intentiolla pelkkään triljoonaan? Silloin olisit keskittynyt pelkkään aineen tasoon? Toisaalta voitaisin kysyä, että mitä on aineen taso, jos keskittäisit intentiota sellaiseen aineeseen, joka on normaalia?

Tarkoitat varmaan myös että aine on suhteellista. Joka tapauksessa ovatko kaikki eniteetit, jotka ovat joko pohjataso tai erilaistuma, suhteellisia? EIkö joku tällöin voi pitää erilaistumaa pohjatasona ja päinvastoin?

Tuo on reduktionismiin menossa, ja se on ainakin fysikaalista tästä lähtien, koska tietoisuus on samaa kuin kaikki muukin.

Jos tietoisuus on erilaistuma triljoonasta, mutta tietoisuus ei ole organisoitunutta eetteriä, niin onko tietoisuus sinusta saavutettavissa pelkällä yhdellä aaltosignaalilla tai usean aallon sekalaisella kohinalla eetterissä?

B:
"Nopein mahdollinen värähtely on kaiken olemassaolevan kokonaisuudella eli nollapiste-energian tasolla. Värähtely tuottaa ja ylläpitää fysikaalisia rakenteita (seisova aalto muottina)"

Kirjoita eetteriaineelle simulaatio, joka ylipäänsä tuottaa rakenteita. Sitten anna jonkun sanoa sinulle, että oliko rakenne tuotettu sillä, että oli yksi alkutaajuus, vai käytitkö aivan jotain muuta. Kuten yllä mainitsemiani yhtälöitä.

Jos haluaa rakenteita, niin ei välttämättä kannata tehdä muottia. Protonissa on tavallaan muotti, joka tuo elektronin luokseen, ja yhdessä ne ovat rakenne. Mutta pointtisi on varmaan, että tekisit elektronin. Et voi välttämättä tehdä muottia ja muovattavaa ainetta samasta eetteristä. Joudut tekemään siihen osiot, jotka ovat täysin välittämättä toisistaan ja toinen vain liikuttaa toista.

Kun muotti on seisova aalto, se tarkoittaa, että muotista täytyy paeta, jos haluaa liikkua. Lisäksi jos aalto seisoo ja värähtelee triljoonasti ajassa, niin kukaan hidas liikkuja ei edes huomaa, onko joissain paikoissa sen muottia muuten kuin tasaisena pohjana. Ainoat paikat mihin päätyy, ovat jossain, missä on aina sama aallonarvo, mikä on esim. amplitudissa keskellä. Tässä oletetaan että aaltoa pitkin pitää pudota alaspäin, mutta miksi eetterissä putoaisi alaspäin, varsinkaan jos on itse eetteriä? Voit laittaa monta aallon signaalia eri suunnista avaruuden kohdan ympärille, mutta vielä parempi tapa olisi sanoa, että tiheä aaltoilu ei luo mitään vaikutusta, vaan eetterissä on oikea laajamittainen kuoppa, mistä tulee vetovaikutus keskelle päin, ja mikä yhteensä on pallomainen eetterin häiriö. Mutta pääasia on vielä selvittää, miksi ja miten eetterin olemassaolo ohjaa jotenkin kaikkea muuta (eetteriä). Kun se ohjaa sitä, niin miksi näitä muotteja ei ohjata pois paikoiltaan eri muotoon, eli miksi jokin eetteri tai signaali eetterissä vain seisoisi?

Jos piirrät avaruuden täyteen kalligrafiankaltaisia eetterin lyhyitä paikallaan olevia signaaleja triljoonataajuudella tai ehdottamiani suurempina kokonaisuuksia, jotta joka tapauksessa saisit ympäröityä avaruudesta sopivasti kaikkia pisteitä, niin millä perusteella tämä on universumin kaikista tyhjin ja erilaistumattomin pohjatila? Tai miten tämä ei ole hienosäätämisestä kiinni (vs. että tähän päädytään vääjäämättä isolla todennäköisyydellä mistä tahansa)? Jos ajattelit, että nämä triljoonajäljet tulevat vasta sitä mukaa, kun jo puhutaan siitä, että jokin tekee rakenteita, niin oletko varma, että jäljet eivät siirry jostakin näihin paikkoihin, jolloin kyseessä ei ole seisova aallokko, joka on seissyt ennen tätä ja seisoi koko ajan? Lisäksi tässä on ristiriita, että on mahdollista, että nämä hyvin piirretyt seisovat allokot ovat jo itse rakennetta ja ainetta esim. elektronin verran. Jolloin olet väärässä jos sanot, että aine ei ole triljoonataajuudella, ja olet väärässä, että minkään olisi enää mahdollista olla perustilassa ennen erilaistumista.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"QM ja GR eivät ole erilaisten hahmotustensa takia yhteensovitettavissa"

Voitko käydä läpi kaikki sellaiset asiat, mitä sanotaan kuitenkin QG:ksi ja sanoa, mitä mieltä olet? Ovatko ne asioita, jotka saa tehdä todellisuuden malliksi, vai pitääkö ne kieltää maailmasta jollain perusteella? Onko peruste joskus muukin kuin se, että ne eivät ole puhtaita ja muuttumattomia QM:iä tai puhtaita GR:iä alkuperäisessä kromissa?

B:
"ja kaikki mahdolliset fysikalistiset reduktionistiset mallit ovat puutteellisia koska tietoisuus on aina ensisijainen todellisuuden rakenteiden organisoija. Pelkkä aine ilman tätä organisoivaa tasoa on sama asia kuin erilaistumaton nollapiste-energian pohjataso. Tietoisuus on tämän pohjatason ensimmäinen erilaistuma ja kaikki erilaitunut aineellisuus on myös jonkinasteisesti kokemuksellista eli tietoisuus on suhteellista."

Miksi sitten sanoit, että haluaisit keskittyä intentiolla pelkkään triljoonaan? Silloin olisit keskittynyt pelkkään aineen tasoon? Toisaalta voitaisin kysyä, että mitä on aineen taso, jos keskittäisit intentiota sellaiseen aineeseen, joka on normaalia?

Tarkoitat varmaan myös että aine on suhteellista. Joka tapauksessa ovatko kaikki eniteetit, jotka ovat joko pohjataso tai erilaistuma, suhteellisia? EIkö joku tällöin voi pitää erilaistumaa pohjatasona ja päinvastoin?

Tuo on reduktionismiin menossa, ja se on ainakin fysikaalista tästä lähtien, koska tietoisuus on samaa kuin kaikki muukin.

Jos tietoisuus on erilaistuma triljoonasta, mutta tietoisuus ei ole organisoitunutta eetteriä, niin onko tietoisuus sinusta saavutettavissa pelkällä yhdellä aaltosignaalilla tai usean aallon sekalaisella kohinalla eetterissä?

B:
"Nopein mahdollinen värähtely on kaiken olemassaolevan kokonaisuudella eli nollapiste-energian tasolla. Värähtely tuottaa ja ylläpitää fysikaalisia rakenteita (seisova aalto muottina)"

Kirjoita eetteriaineelle simulaatio, joka ylipäänsä tuottaa rakenteita. Sitten anna jonkun sanoa sinulle, että oliko rakenne tuotettu sillä, että oli yksi alkutaajuus, vai käytitkö aivan jotain muuta. Kuten yllä mainitsemiani yhtälöitä.

Jos haluaa rakenteita, niin ei välttämättä kannata tehdä muottia. Protonissa on tavallaan muotti, joka tuo elektronin luokseen, ja yhdessä ne ovat rakenne. Mutta pointtisi on varmaan, että tekisit elektronin. Et voi välttämättä tehdä muottia ja muovattavaa ainetta samasta eetteristä. Joudut tekemään siihen osiot, jotka ovat täysin välittämättä toisistaan ja toinen vain liikuttaa toista.

Kun muotti on seisova aalto, se tarkoittaa, että muotista täytyy paeta, jos haluaa liikkua. Lisäksi jos aalto seisoo ja värähtelee triljoonasti ajassa, niin kukaan hidas liikkuja ei edes huomaa, onko joissain paikoissa sen muottia muuten kuin tasaisena pohjana. Ainoat paikat mihin päätyy, ovat jossain, missä on aina sama aallonarvo, mikä on esim. amplitudissa keskellä. Tässä oletetaan että aaltoa pitkin pitää pudota alaspäin, mutta miksi eetterissä putoaisi alaspäin, varsinkaan jos on itse eetteriä? Voit laittaa monta aallon signaalia eri suunnista avaruuden kohdan ympärille, mutta vielä parempi tapa olisi sanoa, että tiheä aaltoilu ei luo mitään vaikutusta, vaan eetterissä on oikea laajamittainen kuoppa, mistä tulee vetovaikutus keskelle päin, ja mikä yhteensä on pallomainen eetterin häiriö. Mutta pääasia on vielä selvittää, miksi ja miten eetterin olemassaolo ohjaa jotenkin kaikkea muuta (eetteriä). Kun se ohjaa sitä, niin miksi näitä muotteja ei ohjata pois paikoiltaan eri muotoon, eli miksi jokin eetteri tai signaali eetterissä vain seisoisi?

Jos piirrät avaruuden täyteen kalligrafiankaltaisia eetterin lyhyitä paikallaan olevia signaaleja triljoonataajuudella tai ehdottamiani suurempina kokonaisuuksia, jotta joka tapauksessa saisit ympäröityä avaruudesta sopivasti kaikkia pisteitä, niin millä perusteella tämä on universumin kaikista tyhjin ja erilaistumattomin pohjatila? Tai miten tämä ei ole hienosäätämisestä kiinni (vs. että tähän päädytään vääjäämättä isolla todennäköisyydellä mistä tahansa)? Jos ajattelit, että nämä triljoonajäljet tulevat vasta sitä mukaa, kun jo puhutaan siitä, että jokin tekee rakenteita, niin oletko varma, että jäljet eivät siirry jostakin näihin paikkoihin, jolloin kyseessä ei ole seisova aallokko, joka on seissyt ennen tätä ja seisoi koko ajan? Lisäksi tässä on ristiriita, että on mahdollista, että nämä hyvin piirretyt seisovat allokot ovat jo itse rakennetta ja ainetta esim. elektronin verran. Jolloin olet väärässä jos sanot, että aine ei ole triljoonataajuudella, ja olet väärässä, että minkään olisi enää mahdollista olla perustilassa ennen erilaistumista.

6

Lue lisää

B:
"Koska ei täydellistä ja lopullista ymmärrystä kokonaisuudesta niin erilaiset hahmotustavat kannattaa hahmottaa toisiaan täydentävinä koska kielellinen ilmaisu ei taivu kuin yhteen näkökulmaan kerrallaan ja saman loogisen päättelyn puitteissa."

Tässä lukee, että kannattaa tehdä asia, joka on mahdoton. Tai sitten tässä lukee, että kannattaa olla hiljaa tai loogisesti väärässä. Jokainen QG on täydellinen siinä mielessä, että ne eivät ole erilaisia hahmotustapoja itsensä kanssa. Niistä voi puhua, ja ne ovat loogisia.

B:
"Intuitiolla tunnistaa todellisuuden paremmin kuin loogisella päättelyllä tai millään muulla vastaavalla algoritmisella metodilla."

Intuition ei ole todistettu olevan epäalgoritminen (ja sillä voi olla algoritmisia piirteitä ihan makroskooppisestikin arjessa esiin tullen). On todella intuition vastaista edetä siten, että kaikki (asioiden vertailu eikä niinkään koko universumi) olisi saavutettavissa, vaikka mikään ei perustu mihinkään. On vain tiettyjä intuition hyväksymiä tilanteita, missä tämä on sallittua, ja yksi on esim. tehdä niinkuin muut tekevät.

B:
"Jos samaan loogiseen päättelyyn sotkee premissejä erilaisista näkökulmista ja hahmotuksista niin johtopäätös on pelkkää sekoilua."

Yllä puhuttiin kuitenkin siitä, että näkökulmat pitää yhdistää malliin. Tässä kohtaa malli ei ole niinkuin (noiden asioiden) päätelmä, vaan malli on oletus. Näkökulmat tuskin ovat sitä, että 'X on tosi' ja 'X on epätosi', kun puhutaan mittausdatasta. Mutta silloinkin X:stä voi tehdä vaikka todennäköisyyden tai sille voi antaa piilomuuttujia (näissä molemmissa käy niin, että nykyinen mittailu selitetään, mutta ei anneta asioita mitattavaksi, jotta voisi löytää uusista asioista samanlaisia ristiriitoja). Uuden tieteen mallin seuraus on usein ollut uusia näkökulmia, mitä ei koskaan edes ollut käsketty käyttää.

B:
"Muodollinen koulutus ja siihen liityvä ehdollistuminen surkastuttaa intuition joka lapsilla on vielä usein toimiva ennen kouluikää."

Voiko lapsella tehdä vetyatomin?

B:
"Varma reitti vääränlaiseen hahmotukseen on uskomusten ja tulkintojen aksiomatisoiminen eli niiden kuvittelu jonkinlaisiksi kaiken epäilyn yläpuolella oleviksi totuuksiksi kuten kävi esim. euklidisessa geometriassa jonka epäeuklidinen hahmotus kyseenalaisti."

Jotta olisi uskovaisuutta, pitää olla uskovainen ihminen ja henkilötunnus. Pelkkä aiheen olemassaolo on aika riittämätön merkki.

Uskotko tällä hetkellä vahvasti siihen, että tarvitset kehoosi happea? Onko vaihtoehtojen puute sama kuin merkki siitä, että uskot vakaasti (ja mitä siitä tulee, jos joku esittää jonkun vaihtoehdon)? Entä onko tämä uskomuksesi merkki siitä, että happi on aivan turhaa? Sanomasi asiat ovat todella hyödyttömiä tai jopa vahingollisia minkään tiedon arviointiin, ja vaikka tuo on historiaa, niin se mitä sanot, olisi ollut hyödytöntä silloinkin (vaikka vahinkoa ei olisi sattumoisin ollut).

Ainoa syy, miksi todellisuus ei ole Euclidinen tänään tai tulevaisuudessa, voi olla Occamin partaterä.

B:
"Antti Hautamäen näkökulmien filosofia oli hyvä yritys kyseenalaistaa 2-arvoinen logiikka joka muka säilyttää totuusarvot vaikka ne ovat alisteisia sille näkökulmalle/hahmotukselle."

Jos on alisteinen jollekin, niin on myös hyvä säilyttämään. Nämä sanat ovat joskus keskenään vaihdettavissa, jos teet esim. romaania.

B:
"Algoitmiset menetelmät voivat toimia moiteettomasti vain sellaisessa todellisuudessa joka on täysin tunnettua eikä sisällä mitään tuntemattomia muuttujia jota taas on vaikea varmistaa eikä mitään osaa todellisuudesta pysty eristämään kuten tieteessä usein yritetään koska silloin ei enää tutkita sitä alkup. ilmiöitä vaan jotain muuta."

Jos on algoritmi, joka voi alkaa moitittavaksi, niin silloin on kyseessä tieteen tekemistä, ja algoritmi falsifioidaan. Ilman algoritmia et olisi omistanut tässä todellisuudessa mitään etkä saanut aikaan mitään tietoa siitä, mitä muuttujia voi olla.

Muuttujan pystyy eristämään melko hyvin. Sen voi eristää vaikka muita muuttujia on, koska voidaan saavuttaa tilanne, missä nämä muut muuttujat eivät muutu. Tällä ei ole merkitystä, jos tiede olisi esim. tuurilla tehnyt nykyiset teoriat. Teorialla pystyy laskeamaan minkälaisen epäeristetyn systeemin tuloksen tahansa. Jos siitä pystyy mittaaman edes yhden asian, niin tällä mittauksella on paljon falsifioivaa voimaa (varsinkin jos on mitään syytä olettaa. että kyseinen mitattava muuttuja sai muuttua). Teoreettisella fysiikalla on sekä alkup. ilmiöitä, sekä ilmiöitä, joiden se itse sanoi olevan olemassa ja jotka sitten löydettiin, kun mittaus alkoi eristämään asioita yhtä paljon kuin se.

7

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Koska ei täydellistä ja lopullista ymmärrystä kokonaisuudesta niin erilaiset hahmotustavat kannattaa hahmottaa toisiaan täydentävinä koska kielellinen ilmaisu ei taivu kuin yhteen näkökulmaan kerrallaan ja saman loogisen päättelyn puitteissa."

Tässä lukee, että kannattaa tehdä asia, joka on mahdoton. Tai sitten tässä lukee, että kannattaa olla hiljaa tai loogisesti väärässä. Jokainen QG on täydellinen siinä mielessä, että ne eivät ole erilaisia hahmotustapoja itsensä kanssa. Niistä voi puhua, ja ne ovat loogisia.

B:
"Intuitiolla tunnistaa todellisuuden paremmin kuin loogisella päättelyllä tai millään muulla vastaavalla algoritmisella metodilla."

Intuition ei ole todistettu olevan epäalgoritminen (ja sillä voi olla algoritmisia piirteitä ihan makroskooppisestikin arjessa esiin tullen). On todella intuition vastaista edetä siten, että kaikki (asioiden vertailu eikä niinkään koko universumi) olisi saavutettavissa, vaikka mikään ei perustu mihinkään. On vain tiettyjä intuition hyväksymiä tilanteita, missä tämä on sallittua, ja yksi on esim. tehdä niinkuin muut tekevät.

B:
"Jos samaan loogiseen päättelyyn sotkee premissejä erilaisista näkökulmista ja hahmotuksista niin johtopäätös on pelkkää sekoilua."

Yllä puhuttiin kuitenkin siitä, että näkökulmat pitää yhdistää malliin. Tässä kohtaa malli ei ole niinkuin (noiden asioiden) päätelmä, vaan malli on oletus. Näkökulmat tuskin ovat sitä, että 'X on tosi' ja 'X on epätosi', kun puhutaan mittausdatasta. Mutta silloinkin X:stä voi tehdä vaikka todennäköisyyden tai sille voi antaa piilomuuttujia (näissä molemmissa käy niin, että nykyinen mittailu selitetään, mutta ei anneta asioita mitattavaksi, jotta voisi löytää uusista asioista samanlaisia ristiriitoja). Uuden tieteen mallin seuraus on usein ollut uusia näkökulmia, mitä ei koskaan edes ollut käsketty käyttää.

B:
"Muodollinen koulutus ja siihen liityvä ehdollistuminen surkastuttaa intuition joka lapsilla on vielä usein toimiva ennen kouluikää."

Voiko lapsella tehdä vetyatomin?

B:
"Varma reitti vääränlaiseen hahmotukseen on uskomusten ja tulkintojen aksiomatisoiminen eli niiden kuvittelu jonkinlaisiksi kaiken epäilyn yläpuolella oleviksi totuuksiksi kuten kävi esim. euklidisessa geometriassa jonka epäeuklidinen hahmotus kyseenalaisti."

Jotta olisi uskovaisuutta, pitää olla uskovainen ihminen ja henkilötunnus. Pelkkä aiheen olemassaolo on aika riittämätön merkki.

Uskotko tällä hetkellä vahvasti siihen, että tarvitset kehoosi happea? Onko vaihtoehtojen puute sama kuin merkki siitä, että uskot vakaasti (ja mitä siitä tulee, jos joku esittää jonkun vaihtoehdon)? Entä onko tämä uskomuksesi merkki siitä, että happi on aivan turhaa? Sanomasi asiat ovat todella hyödyttömiä tai jopa vahingollisia minkään tiedon arviointiin, ja vaikka tuo on historiaa, niin se mitä sanot, olisi ollut hyödytöntä silloinkin (vaikka vahinkoa ei olisi sattumoisin ollut).

Ainoa syy, miksi todellisuus ei ole Euclidinen tänään tai tulevaisuudessa, voi olla Occamin partaterä.

B:
"Antti Hautamäen näkökulmien filosofia oli hyvä yritys kyseenalaistaa 2-arvoinen logiikka joka muka säilyttää totuusarvot vaikka ne ovat alisteisia sille näkökulmalle/hahmotukselle."

Jos on alisteinen jollekin, niin on myös hyvä säilyttämään. Nämä sanat ovat joskus keskenään vaihdettavissa, jos teet esim. romaania.

B:
"Algoitmiset menetelmät voivat toimia moiteettomasti vain sellaisessa todellisuudessa joka on täysin tunnettua eikä sisällä mitään tuntemattomia muuttujia jota taas on vaikea varmistaa eikä mitään osaa todellisuudesta pysty eristämään kuten tieteessä usein yritetään koska silloin ei enää tutkita sitä alkup. ilmiöitä vaan jotain muuta."

Jos on algoritmi, joka voi alkaa moitittavaksi, niin silloin on kyseessä tieteen tekemistä, ja algoritmi falsifioidaan. Ilman algoritmia et olisi omistanut tässä todellisuudessa mitään etkä saanut aikaan mitään tietoa siitä, mitä muuttujia voi olla.

Muuttujan pystyy eristämään melko hyvin. Sen voi eristää vaikka muita muuttujia on, koska voidaan saavuttaa tilanne, missä nämä muut muuttujat eivät muutu. Tällä ei ole merkitystä, jos tiede olisi esim. tuurilla tehnyt nykyiset teoriat. Teorialla pystyy laskeamaan minkälaisen epäeristetyn systeemin tuloksen tahansa. Jos siitä pystyy mittaaman edes yhden asian, niin tällä mittauksella on paljon falsifioivaa voimaa (varsinkin jos on mitään syytä olettaa. että kyseinen mitattava muuttuja sai muuttua). Teoreettisella fysiikalla on sekä alkup. ilmiöitä, sekä ilmiöitä, joiden se itse sanoi olevan olemassa ja jotka sitten löydettiin, kun mittaus alkoi eristämään asioita yhtä paljon kuin se.

7

Lue lisää

Piilomuuttujan eristäminen on tavallaan kiinnostavaa, mutta tieteellinen reaktio tähän olisi, että se on piilossa, koska se on tiedon raja tai ennustamisen raja. Tämän hetken makrotodellisuus on sellainen, että piilomuuttujat eivät hallitse sitä, tai niiden hallinnnan ottamiselta kestää niin kauan pienissä systeemeissä ettei sillä ole esim. teknologista väliä sille, pystyykö jotain ennustamaan. Mikromaailmassa ei hallitse piilomuuttuja vaan tilastollinen jakauma, jos se on tilastollinen. Molemmista näistä seuraa, että algoritmi ei voisi toimia, jos se sisältäisi piilomuuttujan, joka tekisi mitä tahansa muille muuttujille. Jolloin algoritmi menisi vaihtoon, kunnes piilomuuttuja ei ainakaan tekisi asioita kovin paljon.

B:
"Todellisuus ei ole tietoisuudesta eikä varsinkinkaan intentiosta riippumatonta joten kokeentekijä on aina itse myös osa koetta ja voi vaikuttaa sen lopputulokseen."

Tämä on totta vain jos tietoisuus on vakiomuuttuja, joka ei koskaan muutu eikä muuta systeemiä mitenkään. Tai sitten (jos koe sattuu olemaan kvanttitilan romautus) se on äskeinen mihinkään pystymätön piilomuuttuja. Jota ei Occamin partaterän mukaan tarvitse ollenkaan. Lisäksi se logiikka, että tällainen ilmiö kokeissa olisi 'the tietoisuus' on aivan perusteettomasti assosioitu mielen keksintö, ja korkeintaan muuttuja on muuttuja. Eikä mikään niistä koskaan ole ollut tietoinen tähänkään mennessä. Lisäksi tässä on sellainen kuvio, että jotta tietoisuus olisi kokeessa, niin täytyy uskoa yhteen tiettyyn matemaattiseen menetelmään, joka on vähän sama kuin ripustautuisi loppuelämäkseen Euclidiseen geometriaan eikä kuuntelisi mitään parempaa vaihtoehtoa.

B:
"Totuutta ei voi etukäteen ennen tutkimista ja perehtymistä ikäänkuin betonoida aksioomiksi koska se nimeomaan estää erilaisten näkökulmien ja hahmotusten huomioimisen ja joista se oikea ratkaisu ongelmiin ja totuus voisi löytyä."

Sekin estää erilaisten näkökulmien huomioimisen, että ei makseta veronmaksajien rahaa niiden etsimisestä.

B:
"Vaikeat ongelmat harvoin ratkeavat siinä samassa viitekehyksessä tai hahmotuksessa missä ne ovat alunperin syntyneet."

Tietoisuus on todella vanha idea. Sillä on rinnallaan myös tosi pitkä historia, minkä aikana se ei ole ollut ratkaisemassa mitään asiaa.

B:
"Perushahmotus on tulkitsemattoman kvalian eli kokemuksen datastreamin hahmotusta."

Jos se on dataa, niin koeta kerätä sama data samasta asiasta useaan kertaan useiden toimesta. Muutoin kaikkeen voidaan kommentoida, että kukaan ei ole toistanut koettasi ja tuskin todistit mitään ilmiötä.

Jos väität joskus, että tieteellä on väärä perushahmotus, niin ytitätkö väittää, että he ovat substanssikäyttäjiä?

Tämän ketjun nimi on 'todellisuuden perushahmotusta' ja teksti alkaa aikakäsitteellä. Väitätkö oikeasti että tämä ketju puhuu vain 'kokemuksen datastreamistä', ja että yhtään ei ole tehty filosofiaa, päättelyitä ja logiikkaa, tai esim. lueskeltu tiedekirjallisuutta? Tai että mikään niistä ei ollut tulkitsemista?

B:
"Deduktiivinen päättely edellyttää aksiomaattisia premissejä.
Induktiivinen päättely toimii vain niin kauan kuin ei ilmene anomalioita. "

Anomaliat voivat saada sinut myös deduktiivisessa päättelyssä. Noiden vertaaminen toisiinsa ei ole mitään tapahtumiin tai tarkistuksiin perustuvaa, vaan ihmiset voivat sanoa, että induktio on epävarma perustelu pelkän sen formalismin takia (millainen päätelmä on oletuksiin verrattuna). Sanoakseen, että deduktio on epävarma, täytyy pitää oletusta epävarmana. Olettaen että nämä lauseet ovat olleet täydellisen selkeitä.

B:
"Molemmat muodolliset päättelyt rakentuvat jonkinlaiselle universaalin totuuden oletukselle mikä on käytännössä vain toiveajattelua."

Ne voivat rakentua myös mille tahansa datastreamille ja jotkut ovat puhuneet datoistaan toisilleen jo pitkään, jotta niistä löydettäisiin kaikista varmimmat.

B:
"Matematiikka on määrien ja stabiilien säännönmukaisuuksien logiikkaa."

Epästabiilius on asia, minkä pystyy mallintamaan matematiikalla. Mutta pitää paikkansa, että jos haluat aina lisää epästabiiliutta, niin sitten on juostava ikäänkuin oman nykyisen mallinsa edellä jatkuvasti epästabiloimassa sitä jollakin, mitä vielä ei ollut eli uudella ontologiallakin. Väitän, että kenenkään datastreami ei pysty ehdottamaan tälle epästabiiluksia nopeammin, kuin mihin malli voidaan ulottaa. Vähän samalla tavalla kuin sanottaisiin, että luonnonlaki pysyy muuttumattomana todella pitkään verrattuna ainakin ihmisen elämään.

8

Anonyymi kirjoitti:

Piilomuuttujan eristäminen on tavallaan kiinnostavaa, mutta tieteellinen reaktio tähän olisi, että se on piilossa, koska se on tiedon raja tai ennustamisen raja. Tämän hetken makrotodellisuus on sellainen, että piilomuuttujat eivät hallitse sitä, tai niiden hallinnnan ottamiselta kestää niin kauan pienissä systeemeissä ettei sillä ole esim. teknologista väliä sille, pystyykö jotain ennustamaan. Mikromaailmassa ei hallitse piilomuuttuja vaan tilastollinen jakauma, jos se on tilastollinen. Molemmista näistä seuraa, että algoritmi ei voisi toimia, jos se sisältäisi piilomuuttujan, joka tekisi mitä tahansa muille muuttujille. Jolloin algoritmi menisi vaihtoon, kunnes piilomuuttuja ei ainakaan tekisi asioita kovin paljon.

B:
"Todellisuus ei ole tietoisuudesta eikä varsinkinkaan intentiosta riippumatonta joten kokeentekijä on aina itse myös osa koetta ja voi vaikuttaa sen lopputulokseen."

Tämä on totta vain jos tietoisuus on vakiomuuttuja, joka ei koskaan muutu eikä muuta systeemiä mitenkään. Tai sitten (jos koe sattuu olemaan kvanttitilan romautus) se on äskeinen mihinkään pystymätön piilomuuttuja. Jota ei Occamin partaterän mukaan tarvitse ollenkaan. Lisäksi se logiikka, että tällainen ilmiö kokeissa olisi 'the tietoisuus' on aivan perusteettomasti assosioitu mielen keksintö, ja korkeintaan muuttuja on muuttuja. Eikä mikään niistä koskaan ole ollut tietoinen tähänkään mennessä. Lisäksi tässä on sellainen kuvio, että jotta tietoisuus olisi kokeessa, niin täytyy uskoa yhteen tiettyyn matemaattiseen menetelmään, joka on vähän sama kuin ripustautuisi loppuelämäkseen Euclidiseen geometriaan eikä kuuntelisi mitään parempaa vaihtoehtoa.

B:
"Totuutta ei voi etukäteen ennen tutkimista ja perehtymistä ikäänkuin betonoida aksioomiksi koska se nimeomaan estää erilaisten näkökulmien ja hahmotusten huomioimisen ja joista se oikea ratkaisu ongelmiin ja totuus voisi löytyä."

Sekin estää erilaisten näkökulmien huomioimisen, että ei makseta veronmaksajien rahaa niiden etsimisestä.

B:
"Vaikeat ongelmat harvoin ratkeavat siinä samassa viitekehyksessä tai hahmotuksessa missä ne ovat alunperin syntyneet."

Tietoisuus on todella vanha idea. Sillä on rinnallaan myös tosi pitkä historia, minkä aikana se ei ole ollut ratkaisemassa mitään asiaa.

B:
"Perushahmotus on tulkitsemattoman kvalian eli kokemuksen datastreamin hahmotusta."

Jos se on dataa, niin koeta kerätä sama data samasta asiasta useaan kertaan useiden toimesta. Muutoin kaikkeen voidaan kommentoida, että kukaan ei ole toistanut koettasi ja tuskin todistit mitään ilmiötä.

Jos väität joskus, että tieteellä on väärä perushahmotus, niin ytitätkö väittää, että he ovat substanssikäyttäjiä?

Tämän ketjun nimi on 'todellisuuden perushahmotusta' ja teksti alkaa aikakäsitteellä. Väitätkö oikeasti että tämä ketju puhuu vain 'kokemuksen datastreamistä', ja että yhtään ei ole tehty filosofiaa, päättelyitä ja logiikkaa, tai esim. lueskeltu tiedekirjallisuutta? Tai että mikään niistä ei ollut tulkitsemista?

B:
"Deduktiivinen päättely edellyttää aksiomaattisia premissejä.
Induktiivinen päättely toimii vain niin kauan kuin ei ilmene anomalioita. "

Anomaliat voivat saada sinut myös deduktiivisessa päättelyssä. Noiden vertaaminen toisiinsa ei ole mitään tapahtumiin tai tarkistuksiin perustuvaa, vaan ihmiset voivat sanoa, että induktio on epävarma perustelu pelkän sen formalismin takia (millainen päätelmä on oletuksiin verrattuna). Sanoakseen, että deduktio on epävarma, täytyy pitää oletusta epävarmana. Olettaen että nämä lauseet ovat olleet täydellisen selkeitä.

B:
"Molemmat muodolliset päättelyt rakentuvat jonkinlaiselle universaalin totuuden oletukselle mikä on käytännössä vain toiveajattelua."

Ne voivat rakentua myös mille tahansa datastreamille ja jotkut ovat puhuneet datoistaan toisilleen jo pitkään, jotta niistä löydettäisiin kaikista varmimmat.

B:
"Matematiikka on määrien ja stabiilien säännönmukaisuuksien logiikkaa."

Epästabiilius on asia, minkä pystyy mallintamaan matematiikalla. Mutta pitää paikkansa, että jos haluat aina lisää epästabiiliutta, niin sitten on juostava ikäänkuin oman nykyisen mallinsa edellä jatkuvasti epästabiloimassa sitä jollakin, mitä vielä ei ollut eli uudella ontologiallakin. Väitän, että kenenkään datastreami ei pysty ehdottamaan tälle epästabiiluksia nopeammin, kuin mihin malli voidaan ulottaa. Vähän samalla tavalla kuin sanottaisiin, että luonnonlaki pysyy muuttumattomana todella pitkään verrattuna ainakin ihmisen elämään.

8

Lue lisää

B:
"Matematiikan ja logiikan soveltaminen edellyttää tietoisuuden ja ajattelun olemassaoloa ensisijaisena ontologiana."

Tällaisessa kumpikaan meistä ei välttämättä ole ottanut kantaa ontologiaan, koska ontologia on esim. sellainen, että jos väitetään hiukkasten olevan ontologia, niin on sanottu vasta yhden matemaattisen mallin olevan ontologia. Eikä että 'kaikki matematiikka on ontologia, mutta nyt on vain yhdet hiukkaset valitettavasti täällä'. Matematiikasta yksi alue on tosi huono olemaan olemassa erikseen, mutta varmasti filosofit määrittelisivät ontologian mieluiten kovemmalla tavalla juuri kuten tuossa.

Kun on hiukkasten ontologia, niin sen seurauksena on toisinaan sanottu olevan esim. biologisen elämän, ja samoin voi sanoa sen seurauksena olevan olemassa tietoisuutta joitakin ylimääräisiä laskuja varten. Tässä seuraus ei tarkoita mitään kausaalista, vaan jos on lisäksi olemassa ontologia, missä on blokkiavaruus aika-avaruudelle, niin hiukkasten ontologia on sama asia kuin laskuja tekevät tietoisuudet. Hiukkaset ovat näistä kuitenkin se, mihin on reduktio. Et pysty esittämään lausettasi siinä muodossa, että matematiikan reduktio on tietoisuus, vaan teet pelkkiä yhteyksiä: teko ja tekijä (jos matematiikka edes on teko).

B:
"Ajan voi hahmottaa kahdella tavalla (Chronos vs Kairos) kreikkalaisen perinteen mukaan. Kronos on ajan määrällinen ja Kairos ajan laadullinen aspekti."

Jos haluaa tietää, millainen jokin aika on, niin laske yhteen kaikkien hiukkasten ja muiden muuttujien ominaisuudet tuona aikana.

B:
"Astrologia on hyvä esimerkki ajan laadullisesta soveltamisesta"

Tähtiä voi hädin tuskin kutsua hiukkasiksi ajassa, koska ne ovat aina samassa paikassa, mutta kaikki muu tähtien edessä ja maapallo vaihtelee... joten?

B:
"I Ching ja Tarot sekä synkronistinen kausaliteetti (Jung & Pauli) liittyvät ajan laatuun joka tarkoittaa fysiikan tasolla sitä että tietynlaisten tapahtumien todennäköisyydet kasvavat tiettyinä ajanjaksoina "

Jos ei puhuta mittauksen romahtamisesta, niin kvanttihiukkasen muuttujien (paikka-operaattori, liikemäärä-operaattori, energia-operaattori) muutos on aina sama asia kuin sen todennäköisyysaallon muuttuminen.

B:
"Vetyatomi tuottaa itselleen tarvitsemansa avaruuden. Kun vetyatomeita syntyy nollapiste-eetteristä jatkuvasti niin avaruus tavallaan samalla laajenee."

Vetyatomeja voi puristaa kasaan samaan tilavuuteen. Miksi tuhatkertaisessa määrässä vetyatomeita per litra ei ole esim. tuhatkertaisesti enemmän avaruuslitroja? Avaruuden ja atomin tekeminen samaan aikaan on eri asia kuin vetyatomin pitäminen samassa avaruudessa, tai avaruuden pitäminen samassa vetyatomissa. Jolloin vetyatomin voi saman tien näpäyttää tästä avaruuden pisteestä ulos toiseen pisteeseen. Jos tuottaa avaruuden laajentamalla avaruutta, niin ei ole tehnyt sitä että olisi luonut uuden avaruuden eri avaruudeksi ja siten Newton jne. ovat oikeita avaruuksia käyttää.

Se että vetyatomi tuottaa itselleen avaruuden on täysin eri asia, kuin että vety atomi ja avaruus syntyvät yhtäaikaa samaan paikkaan samasta syystä (eikä syy ole niin tärkeä merkitä mihinkään ja riittää että molemmille on kertonut saman hetken eli nopeuden syntyä). Vaikka joku havaitsisi, että vety todella syntyy ja avaruus on aina syntynyt vain samassa pisteessä ja samalla hetkellä kuin minne vety syntyi, niin sitä ei koskaan kutsuttaisi vetyatomin synnyttämäksi avaruudeksi. Vetyatomille pitäisi antaa ylimääräinen muutuja, joka olisi binäärinen ja sanoisi, joko se teki avaruuden, ja sitten se pitäisi muuttujan arvoa mukanaan ikuisuuden muuttumattomana. Mielummin samalla kynänjäljellä, millä sanottiin, että vedyn määrä muuttuu, sanottaisiin että myös muuttuu avaruus. Samoin jos olisi olemassa sisarukset, jotka lähtevät aina samaa matkaa samaan kouluun, sanottaisiin että sen selitys on, että sisarukset käskettiin molemmat lähtemään kouluun, eikä että heidän on varmaan oltava siamilaiset kaksoset.

LHC:ssä tai laitteissa, missä tehdään antiprotoneja, luodaan uusia pitkäaikaisia vety-ytimiä, mitä maailmassa ei ennen ollut. Miksi näiden luomaa avaruutta ei havaita? Voitko selittää, miksi nuo antiprotonit syntyvät LHC:ssä mutta sinun tapauksessasi ei?

B:
"Erlaistumatumaton eetteri ainoana ontologiana ei edellytä avaruuden olemassaoloa koska avaruus on koordinaatisto jossa jotain erilaistunutta voi verrata johonkin muuhun erilaistuneeseen ja käyttää sitä ikäänkuin mittakeppinä."

Jos eetteri ei ole erilaistunutta millään tavalla, niin samalla logiikalla 'mikään' ei edellytä 'sitä'. Koska minkään ei tarvitse mittailla eetteriä tehdäkseen jotain. Eetteri ei myöskään ole triljoona missään merkityksessä, koska triljoona on luku, joka on lukuavaruudessa triljoonaisen kepin päässä nollasta.

Jos on eetteri ja ei-eetteri, niin silloin voi kuitenkin mittailla binäärisesti.

9

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Matematiikan ja logiikan soveltaminen edellyttää tietoisuuden ja ajattelun olemassaoloa ensisijaisena ontologiana."

Tällaisessa kumpikaan meistä ei välttämättä ole ottanut kantaa ontologiaan, koska ontologia on esim. sellainen, että jos väitetään hiukkasten olevan ontologia, niin on sanottu vasta yhden matemaattisen mallin olevan ontologia. Eikä että 'kaikki matematiikka on ontologia, mutta nyt on vain yhdet hiukkaset valitettavasti täällä'. Matematiikasta yksi alue on tosi huono olemaan olemassa erikseen, mutta varmasti filosofit määrittelisivät ontologian mieluiten kovemmalla tavalla juuri kuten tuossa.

Kun on hiukkasten ontologia, niin sen seurauksena on toisinaan sanottu olevan esim. biologisen elämän, ja samoin voi sanoa sen seurauksena olevan olemassa tietoisuutta joitakin ylimääräisiä laskuja varten. Tässä seuraus ei tarkoita mitään kausaalista, vaan jos on lisäksi olemassa ontologia, missä on blokkiavaruus aika-avaruudelle, niin hiukkasten ontologia on sama asia kuin laskuja tekevät tietoisuudet. Hiukkaset ovat näistä kuitenkin se, mihin on reduktio. Et pysty esittämään lausettasi siinä muodossa, että matematiikan reduktio on tietoisuus, vaan teet pelkkiä yhteyksiä: teko ja tekijä (jos matematiikka edes on teko).

B:
"Ajan voi hahmottaa kahdella tavalla (Chronos vs Kairos) kreikkalaisen perinteen mukaan. Kronos on ajan määrällinen ja Kairos ajan laadullinen aspekti."

Jos haluaa tietää, millainen jokin aika on, niin laske yhteen kaikkien hiukkasten ja muiden muuttujien ominaisuudet tuona aikana.

B:
"Astrologia on hyvä esimerkki ajan laadullisesta soveltamisesta"

Tähtiä voi hädin tuskin kutsua hiukkasiksi ajassa, koska ne ovat aina samassa paikassa, mutta kaikki muu tähtien edessä ja maapallo vaihtelee... joten?

B:
"I Ching ja Tarot sekä synkronistinen kausaliteetti (Jung & Pauli) liittyvät ajan laatuun joka tarkoittaa fysiikan tasolla sitä että tietynlaisten tapahtumien todennäköisyydet kasvavat tiettyinä ajanjaksoina "

Jos ei puhuta mittauksen romahtamisesta, niin kvanttihiukkasen muuttujien (paikka-operaattori, liikemäärä-operaattori, energia-operaattori) muutos on aina sama asia kuin sen todennäköisyysaallon muuttuminen.

B:
"Vetyatomi tuottaa itselleen tarvitsemansa avaruuden. Kun vetyatomeita syntyy nollapiste-eetteristä jatkuvasti niin avaruus tavallaan samalla laajenee."

Vetyatomeja voi puristaa kasaan samaan tilavuuteen. Miksi tuhatkertaisessa määrässä vetyatomeita per litra ei ole esim. tuhatkertaisesti enemmän avaruuslitroja? Avaruuden ja atomin tekeminen samaan aikaan on eri asia kuin vetyatomin pitäminen samassa avaruudessa, tai avaruuden pitäminen samassa vetyatomissa. Jolloin vetyatomin voi saman tien näpäyttää tästä avaruuden pisteestä ulos toiseen pisteeseen. Jos tuottaa avaruuden laajentamalla avaruutta, niin ei ole tehnyt sitä että olisi luonut uuden avaruuden eri avaruudeksi ja siten Newton jne. ovat oikeita avaruuksia käyttää.

Se että vetyatomi tuottaa itselleen avaruuden on täysin eri asia, kuin että vety atomi ja avaruus syntyvät yhtäaikaa samaan paikkaan samasta syystä (eikä syy ole niin tärkeä merkitä mihinkään ja riittää että molemmille on kertonut saman hetken eli nopeuden syntyä). Vaikka joku havaitsisi, että vety todella syntyy ja avaruus on aina syntynyt vain samassa pisteessä ja samalla hetkellä kuin minne vety syntyi, niin sitä ei koskaan kutsuttaisi vetyatomin synnyttämäksi avaruudeksi. Vetyatomille pitäisi antaa ylimääräinen muutuja, joka olisi binäärinen ja sanoisi, joko se teki avaruuden, ja sitten se pitäisi muuttujan arvoa mukanaan ikuisuuden muuttumattomana. Mielummin samalla kynänjäljellä, millä sanottiin, että vedyn määrä muuttuu, sanottaisiin että myös muuttuu avaruus. Samoin jos olisi olemassa sisarukset, jotka lähtevät aina samaa matkaa samaan kouluun, sanottaisiin että sen selitys on, että sisarukset käskettiin molemmat lähtemään kouluun, eikä että heidän on varmaan oltava siamilaiset kaksoset.

LHC:ssä tai laitteissa, missä tehdään antiprotoneja, luodaan uusia pitkäaikaisia vety-ytimiä, mitä maailmassa ei ennen ollut. Miksi näiden luomaa avaruutta ei havaita? Voitko selittää, miksi nuo antiprotonit syntyvät LHC:ssä mutta sinun tapauksessasi ei?

B:
"Erlaistumatumaton eetteri ainoana ontologiana ei edellytä avaruuden olemassaoloa koska avaruus on koordinaatisto jossa jotain erilaistunutta voi verrata johonkin muuhun erilaistuneeseen ja käyttää sitä ikäänkuin mittakeppinä."

Jos eetteri ei ole erilaistunutta millään tavalla, niin samalla logiikalla 'mikään' ei edellytä 'sitä'. Koska minkään ei tarvitse mittailla eetteriä tehdäkseen jotain. Eetteri ei myöskään ole triljoona missään merkityksessä, koska triljoona on luku, joka on lukuavaruudessa triljoonaisen kepin päässä nollasta.

Jos on eetteri ja ei-eetteri, niin silloin voi kuitenkin mittailla binäärisesti.

9

Lue lisää

B:
"Avaruus ja aine laajenee koko ajan sisältäpäin eli todennäköisesti maapallo oli miljardi vuotta sitten paljon nykyistä pienikokoisempi mikä voisi selittää esim. mantereiden erkaantumisen toisistaan ja jättimäiset dinosaurusten fossiilit"

Tarkoitat että atomit lisääntyvät kuin solut? Koska jos ottaa fossiilin tai jotain muuta syvällä olevaa, niin yksittäinen atomi siinä on yhtä suuri kuin ilmakehässä. Fossiilin koko on suurempi vain, jos pieniä atomeja tulee lisää. Mikään fossiili ei ole syntynyt nykyisen muotoiseksi sillä, että atomit lisääntyvät pallosymmetrisesti (tällöin fossiilin kapeat kolot tulevat täytetyiksi ja ne pulskistuvat mitä enemmän kasvavat), vaan sen lisäksi, että atomit lisääntyvät kuin solut, niiden pitäisi osata rakentaa kuin solut. Jos atomien määrä kasvaa maan ytimessä, mutta avaruuden määrä ei, niin silloin mannerlaatat erkaantuvat kaikki ulospäin. Jos avaruuden määrä kasvaa juuri sen verran kuin mihin atomit sopisivat, niin mitään ei tapahdu (jos gravitaatio on olemassa, niin paine todennäköisesti kasvaa, jolloin atomit sopivat paremmin kuin tähän mennessä, eli avaruuttaa tulee syntyä lisää hitaammin ja hitaammin, vaikka luulisi samalla että mitä enemmän lisääntyviä atomeja, niin sitä enemmän kasvua per vuosi, kuten esim. bakterinviljelyksessä). Havaintojen mukaan mannerlaatoista yli 50 % ei erkaannu toisistaan, vaan se on nollasummapeliä. Mannerten erkaantuminen on samantekevä ilmiö verrattuna mannerlaattoihin. Mannerlaattojen väliin ei tule reikiä, koska mannerlaatan alla on sulaa ainetta, joka jähmettyy laataksi hyvin nopeasti. Erkanevista laatoista tulee usein alankoa, joka täyttyy merellä, ja törmäävistä laatoista ylänköä, mistä tulee korkeimmat vuoret. Jos on gravitaatio, niin törmäävien laattojen alaspainuneet reunat voivat sulaa korkeammassa paineessa takaisin ytimeksi.

B:
"jotka ovat myös kasvaneet ajan kuluessa kun ainetta virtaa vähitellen lisää zp-tason virtuaalihiukkasista aktuaalisiksi hiukkasiksi jotka ovat pohjimmiltaan vain tiivistynyttä aaltoenergiaa"

Jos on olemassa virtuaalihiukkanen, niin eikö virtuaalihiukkanen ole erilaistuma toisesta virtuaalihiukkasesta? Varsinkin jos haluat että aktualisoitunut hiukkanen on täysi kopio virtuaalihiukkasesta, etkä halua, että aktuaaliset ovat kaikki erilaistumattomia keskenään? Tällöin sinun logiikallasi kaikki, missä on virtuaalihiukkasta, on vaatinut avaruuden? Jos haluaisit lainata tieteen viruaalihiukkasta, niin silloin kahdessa avaruuden pisteessä on melkein aivan sama virtuaalihiukkasten mahdollisuus. Sen sijaan oikea virtuaalihiukkanen vaatii 'sinulta' avaruuden, koska se on kentässä oleva aalto ja aalto on erilainen eri pisteissä avaruutta. Itseltään tieteen virtuaalihiukkanen vaatii avaruuden, koska se on kartta avaruudesta X joukkoon S, eikä olisi ilman avaruutta X.

Nämä virtuaalihiukkaset ovat kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että zp-tasosi olisi ollut tasaista ainettta ja meren aalto. Nyt sillä on erittäin tarkka matematiikka, logiikka ja hienorakenne, joka on samanlainen kuin kvanttikentällä tieteessä. Tämä voi edellyttää, että SR on avaruutena. Varmaan mielummin jokin avaruus, mitä voi lisätä dynaamisesti. Ylempänä yritin kertoa, mitä pitäisi tehdä jos haluaisi eettereitä ja siitä ilmestyviä objekteja, mutta sen sijaan että ajattelisit eetteriä, ripustaudut täysin modernin tieteen varaan. Toivottavasti se tekee sinut tyytyväiseksi.

Miksi olisi olemassa virtuaalinen dinosauriin kuollut luu (kuollutta luun kerrosta)? Maapallon synnystä tiedetään myös, että raskaat alkuaineet menivät sulan planeetan aikana syvemmälle ytimeen, joka on enimmäkseen rautaa. Miksi virtuaalihiukkaset tekisivät paljon rautaa edelleen? Alunperin raudan syntyprosessi vaati supernovan verran lämpötiloja ja painetta. Toinen mitä fossiilien pitää tehdä, on tuottaa aina joka hetkeen sopiva määrä radioaktiivista hiiltä. Tässä minun ideani lisääntyvistä atomeista on selvästi oikeampi kuin sinun haamuhiukkasesi, mutta ne eivät tuottaneet muotoa oikein. Aiemman mukaan luun muoto ei voisi syntyä muutoin kuin siten, että vauvadinosaurukset tapetaan kaikki vauvoina, mutta sitten osalla niistä on virtuaalinen dinosaurus, joka kasvaa isoksi. Tästä dinosauruksesta aktualisoituu kuitenkin vain kuollutta luuta. Tai saisi luun ehkä kuolemaan myös elävänä aktualisoituneesta ja heti elävänä haudatusta dinosauruksesta.

Jos kenttä on tiivis, niin silloin sen aaltoenergia on tiivis aina ja myös tyhjiössä. Tämän seurauksena fermioni-tyhjiö on erilainen kuin bosoni-tyhjiö, vaikka ne ovat tyhjiä. Toisessa tyhjiössä on tyhjiöaaltoja vain siten kuin olisi tiivistä. Tyhjiön 'aallot' eivät eroa hiukkasten 'aalloista' mitenkään. Niiden erikoisominaisuus on, että niistä ei voi ottaa tai antaa energiaa, jolloin toinen mikä tahansa 'aalto' ei voi törmätä niihin ja muutua signaaliksi mittariin tai silmälle. Muussa tapauksessa ne olisivat samoja aaltoja kuin muutkin ja olisivat hiukkasina tai valona tms. esillä.

10

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Avaruus ja aine laajenee koko ajan sisältäpäin eli todennäköisesti maapallo oli miljardi vuotta sitten paljon nykyistä pienikokoisempi mikä voisi selittää esim. mantereiden erkaantumisen toisistaan ja jättimäiset dinosaurusten fossiilit"

Tarkoitat että atomit lisääntyvät kuin solut? Koska jos ottaa fossiilin tai jotain muuta syvällä olevaa, niin yksittäinen atomi siinä on yhtä suuri kuin ilmakehässä. Fossiilin koko on suurempi vain, jos pieniä atomeja tulee lisää. Mikään fossiili ei ole syntynyt nykyisen muotoiseksi sillä, että atomit lisääntyvät pallosymmetrisesti (tällöin fossiilin kapeat kolot tulevat täytetyiksi ja ne pulskistuvat mitä enemmän kasvavat), vaan sen lisäksi, että atomit lisääntyvät kuin solut, niiden pitäisi osata rakentaa kuin solut. Jos atomien määrä kasvaa maan ytimessä, mutta avaruuden määrä ei, niin silloin mannerlaatat erkaantuvat kaikki ulospäin. Jos avaruuden määrä kasvaa juuri sen verran kuin mihin atomit sopisivat, niin mitään ei tapahdu (jos gravitaatio on olemassa, niin paine todennäköisesti kasvaa, jolloin atomit sopivat paremmin kuin tähän mennessä, eli avaruuttaa tulee syntyä lisää hitaammin ja hitaammin, vaikka luulisi samalla että mitä enemmän lisääntyviä atomeja, niin sitä enemmän kasvua per vuosi, kuten esim. bakterinviljelyksessä). Havaintojen mukaan mannerlaatoista yli 50 % ei erkaannu toisistaan, vaan se on nollasummapeliä. Mannerten erkaantuminen on samantekevä ilmiö verrattuna mannerlaattoihin. Mannerlaattojen väliin ei tule reikiä, koska mannerlaatan alla on sulaa ainetta, joka jähmettyy laataksi hyvin nopeasti. Erkanevista laatoista tulee usein alankoa, joka täyttyy merellä, ja törmäävistä laatoista ylänköä, mistä tulee korkeimmat vuoret. Jos on gravitaatio, niin törmäävien laattojen alaspainuneet reunat voivat sulaa korkeammassa paineessa takaisin ytimeksi.

B:
"jotka ovat myös kasvaneet ajan kuluessa kun ainetta virtaa vähitellen lisää zp-tason virtuaalihiukkasista aktuaalisiksi hiukkasiksi jotka ovat pohjimmiltaan vain tiivistynyttä aaltoenergiaa"

Jos on olemassa virtuaalihiukkanen, niin eikö virtuaalihiukkanen ole erilaistuma toisesta virtuaalihiukkasesta? Varsinkin jos haluat että aktualisoitunut hiukkanen on täysi kopio virtuaalihiukkasesta, etkä halua, että aktuaaliset ovat kaikki erilaistumattomia keskenään? Tällöin sinun logiikallasi kaikki, missä on virtuaalihiukkasta, on vaatinut avaruuden? Jos haluaisit lainata tieteen viruaalihiukkasta, niin silloin kahdessa avaruuden pisteessä on melkein aivan sama virtuaalihiukkasten mahdollisuus. Sen sijaan oikea virtuaalihiukkanen vaatii 'sinulta' avaruuden, koska se on kentässä oleva aalto ja aalto on erilainen eri pisteissä avaruutta. Itseltään tieteen virtuaalihiukkanen vaatii avaruuden, koska se on kartta avaruudesta X joukkoon S, eikä olisi ilman avaruutta X.

Nämä virtuaalihiukkaset ovat kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että zp-tasosi olisi ollut tasaista ainettta ja meren aalto. Nyt sillä on erittäin tarkka matematiikka, logiikka ja hienorakenne, joka on samanlainen kuin kvanttikentällä tieteessä. Tämä voi edellyttää, että SR on avaruutena. Varmaan mielummin jokin avaruus, mitä voi lisätä dynaamisesti. Ylempänä yritin kertoa, mitä pitäisi tehdä jos haluaisi eettereitä ja siitä ilmestyviä objekteja, mutta sen sijaan että ajattelisit eetteriä, ripustaudut täysin modernin tieteen varaan. Toivottavasti se tekee sinut tyytyväiseksi.

Miksi olisi olemassa virtuaalinen dinosauriin kuollut luu (kuollutta luun kerrosta)? Maapallon synnystä tiedetään myös, että raskaat alkuaineet menivät sulan planeetan aikana syvemmälle ytimeen, joka on enimmäkseen rautaa. Miksi virtuaalihiukkaset tekisivät paljon rautaa edelleen? Alunperin raudan syntyprosessi vaati supernovan verran lämpötiloja ja painetta. Toinen mitä fossiilien pitää tehdä, on tuottaa aina joka hetkeen sopiva määrä radioaktiivista hiiltä. Tässä minun ideani lisääntyvistä atomeista on selvästi oikeampi kuin sinun haamuhiukkasesi, mutta ne eivät tuottaneet muotoa oikein. Aiemman mukaan luun muoto ei voisi syntyä muutoin kuin siten, että vauvadinosaurukset tapetaan kaikki vauvoina, mutta sitten osalla niistä on virtuaalinen dinosaurus, joka kasvaa isoksi. Tästä dinosauruksesta aktualisoituu kuitenkin vain kuollutta luuta. Tai saisi luun ehkä kuolemaan myös elävänä aktualisoituneesta ja heti elävänä haudatusta dinosauruksesta.

Jos kenttä on tiivis, niin silloin sen aaltoenergia on tiivis aina ja myös tyhjiössä. Tämän seurauksena fermioni-tyhjiö on erilainen kuin bosoni-tyhjiö, vaikka ne ovat tyhjiä. Toisessa tyhjiössä on tyhjiöaaltoja vain siten kuin olisi tiivistä. Tyhjiön 'aallot' eivät eroa hiukkasten 'aalloista' mitenkään. Niiden erikoisominaisuus on, että niistä ei voi ottaa tai antaa energiaa, jolloin toinen mikä tahansa 'aalto' ei voi törmätä niihin ja muutua signaaliksi mittariin tai silmälle. Muussa tapauksessa ne olisivat samoja aaltoja kuin muutkin ja olisivat hiukkasina tai valona tms. esillä.

10

Lue lisää

Jos haluat synnyttää aaltoja ei-mistään, niin näistä tyhjiön aalloista (jotka eivät ole ei-mitään) ei ole siihen mitään iloa. Jos kenttään syntyy energiaa (energia ei ole vakio), niin sillä ei ole merkitystä sille, että näiden aaltojen pitää olla olemassa edelleen muuttumattomina lukumäärältään. Niidenkin energia ja ominaisuudet voivat muuttua, mutta energia, joka on lisätty näihin aaltoihin, myös jää näihin aaltoihin (*). Jos energia ei ole vakio, uusien hiukkasten luominen tapahtuu pikemminkin suoraan käytetystä energiasta kovaksi hiukkaseksi tai olemattomuudesta kovaksi hiukkaseksi. Jos energia ei satu riittäämään hiukkasen X massaan, niin se luo hiukkasen Y, ja systeemi, joka väitetysti antaa energiaa vain X:lle ei ole tosi, vaan johtuen siitä, että kannatat kvanttityhjiöitä, teoriasi on varmasti yhdistetty kenttäteoria yhdistetyllä vakuumilla, mikä merkitsee, että sinulla todellisuudessa on termejä, jotka sanovat, että Y:n energia kasvaa ajassa samalla tai pienemmällä todennäköisyydellä (mutta sen pienemmyys ei tarkoita yhtään X:ää syntyvän, jos energia ei riitä; tasainen energian kasvu per universumin piste voi siten olla pelkkä mahdottomuus, tai jotain millä vain siirtelisi tyhjiön arvoja eikä näkisi mitään efektiä; muista kuitenkin, että jos X:llä on jo hiukkasia, niin niiden energiaa tulee helposti lisää).

(*) Siksi inflaatio toimiikin siten, että tyhjiössä määritelty aaltojen energia pienenee, jotta erotusmäärä energiaa olisi uusien kenttähiukkasten energiaa. Tyhjiössä olevien aaltojen energia on luku, joka voi mennä miinus äärettömään, jos ääretön energia jollekin muulle kuin tyhjiön aalloille kiinnostaa.

B:
"Big Bangiä ei siis tarvita. Taustasäteily on virtuaaliaineen aktualisoitumista taustan energiasta."

CMB ei tule planeetan sisältä. Se mistä se tulee, ei ole minkään sisällä (tai ainakin argumentoin että se minkä sisältä se tulee on erilaistumaton eikä tule mittakepitetyksi minkään sisään). Jos CMB on ollut jonkun sisällä, niin kaikki avaruus on jonkun sisällä ja sinun mukaasi avaruus kaikkialla laajenee koko ajan, mikä on BB-teoria toiselta nimeltään (vaikka sanoisit että BB:n alkupää on kylmempi ja tyhjempi universumi kuin sen loppupää). CMB on varmasti väärän väristä säteilyä, jos aineen synty tapahtuisi joka litrassa avaruutta meidän lähellämmekin. Vaikka lopettaisit punasiirtymät kokonaan, niin tiedettäisiin, että protonin syntymä on saman verran maailmaan luovutettua energiaa kuin on gamma-säteessä. Kun teet sen virtuaalihiukkasilla eli satunnaisesti, et tee mitään sysimustia pintoja.

B:
"2+1-napainen vaikutus esim. negatiivinen vs positiivinen sähkövaraus + neutraali katalyytti (electricity, protonicity,neutronicity) "

Täytyykö tätä varten osata joukko-oppia? Ettei käytä binääristä luokittelua varauksen merkille?

B:
"Kaikissa vuorovaikutuksissa on aina 3 komponenttia (plus, miinus ja neutraali organisoiva)"

Mikä on vetyatomin alimman tilan organisoitu ja organisoitumaton versio? Onko millään hiukkasella 'neutraalin'-merkkistä varausta? Minkälaiseksi vaikutukseksii kutsut nolla-suuruisen positiivisen varauksen vaikutusta sähkökenttään? Mitä miinus-hiukkanen tekee lähellä/kaukana neutraali-hiukkasta?

Miten sähköstä tulee virtapiirejä tai sellaisia luonnonilmiöitä, missä varaukset kulkevat yhteen suuntaan? Minne neutraalivaraus silloin kulkee?

B:
"Ihminen harvoin tunnistaa kolmannen neutraalin komponentin joka on ikäänkuin katalyytti joka ei itse osallistu prosessiin energeettisesti vaan ohjailee sitä."

Kemialliset katalyytit osallistuvat niin paljon, että niissä muuttuu omat atomiluvut. Mutta saman verran muttuu jossain takaisin ja katalyyttiä on lopussakin. Jos teet prosesseja, missä ei edes ole tarkoitus muuttaa sisäistä rakennetta, niin saisit puhua asioista sitä suuremmalla syyllä isompana osallistumisena, jos kerran osallistuttavat eivät ole kokemassa nekään suuria muutoksia.

Mikä prosessi on menossa vetyatomin alimmalla energiatilalla? Jossa on positiivinen ja negatiivinen varaus vuorovaikuttamassa, mutta missä ei muututa ajassa.

B:
"Pohjatilan vuorovaikutukset ovat viiveettömiä"

Et ole tehnyt mitään pohjatilan vuorovaikutusta. Olit luomassa ainetta tai pohjatilaa itseään lisää. Oli silti hyvä, että sanoit pohjatilassa olevan 3 eri komponenttia ja tiedetään, että vuorovaikutuksissa on samat säännöt kuin hiukkasilla. Mutta et ole tehnyt mitään tapausta tai efektiä siitä, kun olisi pohja ja pohja mainittu tai pohja ja hiukkanen.

11

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluat synnyttää aaltoja ei-mistään, niin näistä tyhjiön aalloista (jotka eivät ole ei-mitään) ei ole siihen mitään iloa. Jos kenttään syntyy energiaa (energia ei ole vakio), niin sillä ei ole merkitystä sille, että näiden aaltojen pitää olla olemassa edelleen muuttumattomina lukumäärältään. Niidenkin energia ja ominaisuudet voivat muuttua, mutta energia, joka on lisätty näihin aaltoihin, myös jää näihin aaltoihin (*). Jos energia ei ole vakio, uusien hiukkasten luominen tapahtuu pikemminkin suoraan käytetystä energiasta kovaksi hiukkaseksi tai olemattomuudesta kovaksi hiukkaseksi. Jos energia ei satu riittäämään hiukkasen X massaan, niin se luo hiukkasen Y, ja systeemi, joka väitetysti antaa energiaa vain X:lle ei ole tosi, vaan johtuen siitä, että kannatat kvanttityhjiöitä, teoriasi on varmasti yhdistetty kenttäteoria yhdistetyllä vakuumilla, mikä merkitsee, että sinulla todellisuudessa on termejä, jotka sanovat, että Y:n energia kasvaa ajassa samalla tai pienemmällä todennäköisyydellä (mutta sen pienemmyys ei tarkoita yhtään X:ää syntyvän, jos energia ei riitä; tasainen energian kasvu per universumin piste voi siten olla pelkkä mahdottomuus, tai jotain millä vain siirtelisi tyhjiön arvoja eikä näkisi mitään efektiä; muista kuitenkin, että jos X:llä on jo hiukkasia, niin niiden energiaa tulee helposti lisää).

(*) Siksi inflaatio toimiikin siten, että tyhjiössä määritelty aaltojen energia pienenee, jotta erotusmäärä energiaa olisi uusien kenttähiukkasten energiaa. Tyhjiössä olevien aaltojen energia on luku, joka voi mennä miinus äärettömään, jos ääretön energia jollekin muulle kuin tyhjiön aalloille kiinnostaa.

B:
"Big Bangiä ei siis tarvita. Taustasäteily on virtuaaliaineen aktualisoitumista taustan energiasta."

CMB ei tule planeetan sisältä. Se mistä se tulee, ei ole minkään sisällä (tai ainakin argumentoin että se minkä sisältä se tulee on erilaistumaton eikä tule mittakepitetyksi minkään sisään). Jos CMB on ollut jonkun sisällä, niin kaikki avaruus on jonkun sisällä ja sinun mukaasi avaruus kaikkialla laajenee koko ajan, mikä on BB-teoria toiselta nimeltään (vaikka sanoisit että BB:n alkupää on kylmempi ja tyhjempi universumi kuin sen loppupää). CMB on varmasti väärän väristä säteilyä, jos aineen synty tapahtuisi joka litrassa avaruutta meidän lähellämmekin. Vaikka lopettaisit punasiirtymät kokonaan, niin tiedettäisiin, että protonin syntymä on saman verran maailmaan luovutettua energiaa kuin on gamma-säteessä. Kun teet sen virtuaalihiukkasilla eli satunnaisesti, et tee mitään sysimustia pintoja.

B:
"2 1-napainen vaikutus esim. negatiivinen vs positiivinen sähkövaraus neutraali katalyytti (electricity, protonicity,neutronicity) "

Täytyykö tätä varten osata joukko-oppia? Ettei käytä binääristä luokittelua varauksen merkille?

B:
"Kaikissa vuorovaikutuksissa on aina 3 komponenttia (plus, miinus ja neutraali organisoiva)"

Mikä on vetyatomin alimman tilan organisoitu ja organisoitumaton versio? Onko millään hiukkasella 'neutraalin'-merkkistä varausta? Minkälaiseksi vaikutukseksii kutsut nolla-suuruisen positiivisen varauksen vaikutusta sähkökenttään? Mitä miinus-hiukkanen tekee lähellä/kaukana neutraali-hiukkasta?

Miten sähköstä tulee virtapiirejä tai sellaisia luonnonilmiöitä, missä varaukset kulkevat yhteen suuntaan? Minne neutraalivaraus silloin kulkee?

B:
"Ihminen harvoin tunnistaa kolmannen neutraalin komponentin joka on ikäänkuin katalyytti joka ei itse osallistu prosessiin energeettisesti vaan ohjailee sitä."

Kemialliset katalyytit osallistuvat niin paljon, että niissä muuttuu omat atomiluvut. Mutta saman verran muttuu jossain takaisin ja katalyyttiä on lopussakin. Jos teet prosesseja, missä ei edes ole tarkoitus muuttaa sisäistä rakennetta, niin saisit puhua asioista sitä suuremmalla syyllä isompana osallistumisena, jos kerran osallistuttavat eivät ole kokemassa nekään suuria muutoksia.

Mikä prosessi on menossa vetyatomin alimmalla energiatilalla? Jossa on positiivinen ja negatiivinen varaus vuorovaikuttamassa, mutta missä ei muututa ajassa.

B:
"Pohjatilan vuorovaikutukset ovat viiveettömiä"

Et ole tehnyt mitään pohjatilan vuorovaikutusta. Olit luomassa ainetta tai pohjatilaa itseään lisää. Oli silti hyvä, että sanoit pohjatilassa olevan 3 eri komponenttia ja tiedetään, että vuorovaikutuksissa on samat säännöt kuin hiukkasilla. Mutta et ole tehnyt mitään tapausta tai efektiä siitä, kun olisi pohja ja pohja mainittu tai pohja ja hiukkanen.

11

Lue lisää

B:
"sen voi hahmottaa ikäänkuin integroituneena informaationa johon kaikki olemassaoleva tapahtuminen tallentuu"

Olemassaolon tapahtumat eivät ole viiveettömät, joten ei ole mitään logiikkaa, että vuorovaikutus esim. kahden pisteen välillä kävisi läpi yhden olemassaolon tai kummankin pisteen kaikkien aikojen tapahtumat viiveettömästi. Voit toki sanoa, että mitään tapahtumia ei ole, kun mikään ei muutu ajassa tälle pohjatilalle. Systeemissä mikä ei muutu ajassa, systeemin ratkaisu voi olla erilainen, kun on käyttänyt vääriä viiveettömiä vaikutuksia.

B:
"jossa tieto kumuloituu siten että se voi muuttaa universaaleja säännönmukaisuuksia optimaalisemmiksi seuraavassa universumin aktualisoitumisessa lepokauden jälkeen."

Kuulostaa enemmän siltä, että maailma on simuloitu tekoäly. Miksi sellainen ei esim. heittäisi menemään näitä tyhjiöitä, napoja ja avaruuksia? Mihin tiedon voi laittaa varastoon? Eikö sitä varten pidä luoda omia hiukkasia tai kentän variaatioita lisää? Miksi systeemi ei tiedä kaikkea mitä tapahtuu ennen kuin se tapahtuu, koska kaikki voisi tapahtua yhdellä tavalla perustuen yhtälöön? Mutta sen sijaan sen täytyy perustua siihen, että jokainen asia päätetään jokaista hetkeä varten lukien kerätyn tiedon äärellä, jota on monta universumillista oikean universumin sivussa? Mistä tiedon laitto tietää, että jokin on optimaalista? Miten se on ohjelmoitu päättämään jostain jotakin? Kenen idea on että universumissa levätään, sen sijaan että tekoälyn softwaret siirtyisivät vain viimeisimpiin luotuihin hiukkasiin, joita on yhtä helppo luoda kuin on luoda normaalia universumia? Oletko katsonut ympärillesi ja nähnyt paljon muuta kuin lepoa?

12

Anonyymi kirjoitti:

...
Kun puhuttiin resonanssista, niin haluaisin lisätä, että jos haluat resonoida, niin voi olla että joudut olemaan aineena todella lähellä tasaisen metallin koostumusta. Jos olet sientä tai mitään vastaavaa, niin voi olla ettei resonointia tule laajassa mittakaavassa, ja koska hyväksyit vain koko objektin läpäisevän kokonaisuuden resonoimisen ns. aidoksi vuorovaikutukseksi lähteen kanssa, niin kaikki monimutkainen aine on sinun määritelmäsi mukaan aivan kuollutta sille.

...

B:
"Hahmotus=>tulkinta=>kielellinen ilmaisu=>logiikka & matematiikka==>tekniikka"

Näin ei ole tapahtunut. Todista että on olemassa hahmotus ja tulkinta ilman kieltä ja logiikkaa. Lisäksi tuollainen rimpsu ei ottaisi missään tapauksessa yhtään kantaa matemaattisten mallien ontologiaan, vaan tuo on ihmisten aivojen (tai tietoisuuden, jos niin vaaditaan) toiminnan kuvausta pitkällä aikavälillä keskittyen pelkkään asioiden edistykseen. Lisäksi tuo kai sisältää sellaista, että jos ei olisi koskaan ollutkaan matematiikan ja kielen opetusta, niin silti eläinten ja vastaavien täytyy jotekin toimia maailmassa, joten niillä ehkä on jotain, mikä ei ole kieltä ja logiikkaa. Yrität väittää, että sellaista käytetään jossain vaiheessa jokaista rimpsua ennen matematiikkaa. Mutta entä sitten? Lisäksi väitän, että matematiikka ja kieli ovat olemassa sitä varten, että mitään muuta hahmotusta ja aivojen käsityksiä ei jätettäisi lopputulokseen. Kuten 'kai nyt eetteriin mahtuu talviunille', tai 'kai nyt sadan vuoden päästä kaikki käyttävät eetteriä'. Joten tällainen lineaarisesti eteenpäin menevä rimpsutus ei ole asioita parhaiten kuvaava.

B:
"Erilaiset hahmotustavat virittäytyvät erilaisille todellisuuden tasoille ja/tai aspekteille
pohjataso (Nollapiste-eetteri)"

Et voi käyttää sanaa pohjataso sekä fyysisen tilan stabiiliutena sekä rimpsuissa kuvaamaan sitä mitä eläimet tekevät. Lisäksi me tiedämme ylläolevan perusteella, että eläin on aina konkreettista ainetta eli sitä mitä sanoit erilaistumiseksi. Voit korkeintaan lisätä rimpsuun kohdan, 'kukaan ei tee mitään eikä ole ketään joka tekisi mitään'. Tämä on kuitenkin viittaus siihen, että fyysisen selityksen ja tietoisuuden toiminnan pitäisi yhdistyä. Jos käytät fyysistä tilaa kuvailemaan alkua, niin kerro esim. missä kohtaa rimpsua on sellaiset fyysiset tilat, jossa ainetta on neuronin muodossa, ja miksi et käyttäisi neuroneja rimpsun kuvailuun?

Aiemmissa teksteissä ollutta eetteriä varten on käytetty paljon kieltä, logiikkaa ja puhuttu matematiikastakin. Tällä tavalla jatkamalla kaikki eläimelliset eetteripelot ja eetterireaktiot (kuten 'tuota eetteriä ja välittömästi!') voisivat kadota, ja virittyisimme sellaiseen eetteriin täysin. MInusta siis 'tapa' on asia, jolla ollaan tekemisissä 'kohteen' kanssa. Tapa voi vaihtua, mutta kohde säilyy. Se että sanoo, ettei tulkinta ja eläinhahmotus ole koskaan todella tekemisissä kohteen kanssa, on vain ikävää hiusten halkomista. Lisäksi varsinkin jos pitäisi olla samaan aikaan puhe ontologiasta, niin miksi pitäisi väittää, että kohdetta saavutttamaton tapa olisi löytänyt toisen kohteen, jolla on yhtä ontologinen asema?

Tällaista epätäydellistä tietoisuuden tapaa ja sen kohteen selittämistä varten materialistinen tietoisuuden selitys on aivan erityislaatuinen, koska siinä voi aluksi sanoa, että tietoisuus ja kaikki sen tavat ovat muodostuneet ontologisista alkeishiukkasista. Sitten tietoisuus koostuu osista, ja sen epätäydellinen hahmotuskin on sitä, että sen osat kuin vain pyörivät virheellistä silmukkaa ja pyörittävät kuin informaatiota, joka on paljolti siinä itsessään sisällä. Abstrakti kohde on kuin se, että toivomme tämän aivojen hiukkasjoukon joskus muistuttavan jotain, minkä seurauksena koko ulkomaailman data alkaa vaikuttaa sille oikein ymmärretyltä tms., eikä se ehdota tulevaisuudeksi maailman tapahtumia, jotka eivät toteudu. Samaan aikaan ns. vääräkin aivojen tieto on jotenkin peräisin ulkomaailmankin asioista, mutta se ei merkitse sitä, että esim. usein makroskoopiset näköhavainnot voisivat vain muuttua aivoissa matematiikaksi mikromaailmasta.

B:
"Intentio ==>muotokentät (pohjtason seisova aalto)=>fysikaalinen rakenne (atomit, molekyylit koostumuksena) "

Onko tämä aikaketju? Jolloin sinulla on näin monta ontologiaa. Missä muuten on kerrottu mikä on ajan ontologia?

"Uudet keksinnöt syntyvät ensin mielikuvituksen tasolta (idea) ja toisenlaisen perushahmotuksen/näkökulman perusteella"

Mielikuvitus on sama asia kielelle ja matematiikalle ja jollekin, mikä ei olisi näitä. Mutta tämä määrittelee kai sen, että jos sanotaan eläimen aivojen hahmottaneen jotain, niin tulisi ottaa huomioon vain tietoiset ja esim. oman arvioinnin piirissä olevat ajatukset eikä mitään alitajuntaa tai perimän opettamaa vaistomaista pelkoa?

1

Lue lisää

Ei ole aikaa kommentoida kuin yhtä viestiä:

Tarkoitin resonanssilla lähinnä sellaista kuin esim. äänirauta (tuning fork) jolla viritetään akustisia soittimia ja se liittyy myös siihen että esim. lasiesineeseen voi ladata tietyillä resonoivilla taajuuksilla niin paljon stressiä että se lasiesine rikkoutuu.

Kyse on virittämisestä ja virittäytymisestä joka perustuu tiettyihin harmoonisiin resonansseihin. Analoginen radio perustuu eri radiokanaville virittämiseen antennin avulla.

Resonanssivaikutukset siis liittyvät äänen (paineaallot väliaineessa) ja sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksiin ym. ominaisuuksiin jotka ovat erilaista kausaliteettia kuin esim. biljardipallojen törmäilyt toisiinsa joka on lineaarista liikettä.

Resonassit voivat olla epälineaarisia paikan suhteen ja mahdollisesti myös ajan suhteen.

Voidaan spekuloida että kvanttitason lomittuminen ovat tällaisia epälineaarisia resonanssivaikutuksia samoin kuin useimmat ns. paranormaalit ilmiöt.

....


Pienellä lapsella ei ole kieltä eikä käsitteitä vaan pelkkä tulkisematon kvalia ja sama voi koskea myös aikuista ihmistä joka joutuu hänelle aivan uusiin ja erilaisiin olosuhteisiin jossa mitkään opitut rutiinit ja tavat eikä omaksuttu käsitteellinen hahmotus toimi sellaisenaan josta seuraa jonkinasteinen hämmennys kun kaikki olekaan enää tuttua vaan outoa ja erilaista.

Aikuisen tapauksessa kyse voi olla esim. psykoaktiivisten aineiden avulla saavutetusta kokemuksesta tai unennäöstä jossa ollaan itselle vieraassa ympäristössä.

Sinulla on ilmeisesti matemaattisluonnontieteellisen koulutuksen kautta ehdollistunut perushahmotus ja tulkitset kaiken mahdollisen sen kautta etkä todennäköisesti osaa edes kuvitella muunlaisia hahmotuksia tai varsinkaan niiden tarpeellisuutta.

Aistit ja mittauslaitteet kertovat millaiselta todellisuus näyttää koska se on aina pelkkää pintatasoa ja se syvempi todellisuus on aina piilossa.

Siltä kannalta tarkasteltuna kaikki empiirinen tiede operoi tavallaan vain näennäisyyksien tasolla ja esim. aivot ovat pelkkä kuvaus siitä millaiselta yksilöllistynyt tietoisuus näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta ja vastaavasti se millaiselta se oikeasti tuntuu liittyy ko. kokijan omaan kvaliakokemukseen.

Oma tulkintani aivoista on se että se eräänlainen viritys & suodatuskoneisto joka on optimoitunut lähinnä vain evolutiiviseen kelpoisuuteen (elossapysyminen, lisääntyminen) ja pyrkii suodattamaan kaiken muun informaation pois "häiritsemästä".

Mitä tulee matematiikkaan niin se on minusta aivan liian yliarvostettua nykyään tieteessä koska pyrkii ohjailemaan liikaa hypoteesinmuodostusta vaikka todellisuudessa matematiikan hyöty liittyy ainoastaan käytännön tasoon jossa oikeasti laskemisesta voi olla hyötyä eli ns. arjen teknologia.


Ensisijaisena hahmotusvälineenä matematiikka tuottaa vain sekoilua kuten suurin osa nykyisestä teoreettisesta fysiikasta ja kosmologiasta osoittaa koska kuvitellaan kaikki ilmiöt jotenkin lineaarisiksi vaikutuksiksi aika-avaruuskoordinaatistossa.

Se voi tuottaa näennäisesti päteviä ja toimivia kaavoja mutta ei oikeastaan kerro yhtään mitään muuta kuin sen mitä säännönmukaisuuksia on vaikuttamassa tällä planeetalla n. 150 viimeisen vuoden aikana olemassaolevien mittausvälineiden rajoitusten puitteissa.


Tiede ei voi edistyä merkittävästi pelkän teknologian avulla vaan vasta sitten kun aletaan kiinnittää enemmän huomiota havaitsioiden/kokijoiden tietoisuuden ominaisuuksien kehittämiseen eikä vain oleteta jonkinlaista keskivertohavaitsijaa Alice & Bob tyyliin. :D

Kehotason aistikokemus on äärimmäisen paljon suppeampaa kuin tietoisuuden intentio ja intuitiokyvyt. Aistitason kvalia edellyttää aina tulkintaa joka voi olla oikeansuuntainen vain toimivan intention ja intuition kautta.

Muussa tapauksessa (kuten nykyisessä tieteessä) syntyy vain ideologis-metafyysistä sekoilua kuten reduktionistinen materialismi.
...

Toistaiseksi en kirjoittele palstalle kun aloitin eilen uuden projektin joka liittyy muihin harrastuksiini eikä liity filosofiaan. Kesällä on mukavampi keskittyä muihin asioihin.

Saatan piipahtaa välillä satunnaisesti ja laittaa jonkun kommentin tai aloituksen mutta en jää jumittamaan ja loputtomasti vänkäämään mistään.

B

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole aikaa kommentoida kuin yhtä viestiä:

Tarkoitin resonanssilla lähinnä sellaista kuin esim. äänirauta (tuning fork) jolla viritetään akustisia soittimia ja se liittyy myös siihen että esim. lasiesineeseen voi ladata tietyillä resonoivilla taajuuksilla niin paljon stressiä että se lasiesine rikkoutuu.

Kyse on virittämisestä ja virittäytymisestä joka perustuu tiettyihin harmoonisiin resonansseihin. Analoginen radio perustuu eri radiokanaville virittämiseen antennin avulla.

Resonanssivaikutukset siis liittyvät äänen (paineaallot väliaineessa) ja sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksiin ym. ominaisuuksiin jotka ovat erilaista kausaliteettia kuin esim. biljardipallojen törmäilyt toisiinsa joka on lineaarista liikettä.

Resonassit voivat olla epälineaarisia paikan suhteen ja mahdollisesti myös ajan suhteen.

Voidaan spekuloida että kvanttitason lomittuminen ovat tällaisia epälineaarisia resonanssivaikutuksia samoin kuin useimmat ns. paranormaalit ilmiöt.

....


Pienellä lapsella ei ole kieltä eikä käsitteitä vaan pelkkä tulkisematon kvalia ja sama voi koskea myös aikuista ihmistä joka joutuu hänelle aivan uusiin ja erilaisiin olosuhteisiin jossa mitkään opitut rutiinit ja tavat eikä omaksuttu käsitteellinen hahmotus toimi sellaisenaan josta seuraa jonkinasteinen hämmennys kun kaikki olekaan enää tuttua vaan outoa ja erilaista.

Aikuisen tapauksessa kyse voi olla esim. psykoaktiivisten aineiden avulla saavutetusta kokemuksesta tai unennäöstä jossa ollaan itselle vieraassa ympäristössä.

Sinulla on ilmeisesti matemaattisluonnontieteellisen koulutuksen kautta ehdollistunut perushahmotus ja tulkitset kaiken mahdollisen sen kautta etkä todennäköisesti osaa edes kuvitella muunlaisia hahmotuksia tai varsinkaan niiden tarpeellisuutta.

Aistit ja mittauslaitteet kertovat millaiselta todellisuus näyttää koska se on aina pelkkää pintatasoa ja se syvempi todellisuus on aina piilossa.

Siltä kannalta tarkasteltuna kaikki empiirinen tiede operoi tavallaan vain näennäisyyksien tasolla ja esim. aivot ovat pelkkä kuvaus siitä millaiselta yksilöllistynyt tietoisuus näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta ja vastaavasti se millaiselta se oikeasti tuntuu liittyy ko. kokijan omaan kvaliakokemukseen.

Oma tulkintani aivoista on se että se eräänlainen viritys & suodatuskoneisto joka on optimoitunut lähinnä vain evolutiiviseen kelpoisuuteen (elossapysyminen, lisääntyminen) ja pyrkii suodattamaan kaiken muun informaation pois "häiritsemästä".

Mitä tulee matematiikkaan niin se on minusta aivan liian yliarvostettua nykyään tieteessä koska pyrkii ohjailemaan liikaa hypoteesinmuodostusta vaikka todellisuudessa matematiikan hyöty liittyy ainoastaan käytännön tasoon jossa oikeasti laskemisesta voi olla hyötyä eli ns. arjen teknologia.


Ensisijaisena hahmotusvälineenä matematiikka tuottaa vain sekoilua kuten suurin osa nykyisestä teoreettisesta fysiikasta ja kosmologiasta osoittaa koska kuvitellaan kaikki ilmiöt jotenkin lineaarisiksi vaikutuksiksi aika-avaruuskoordinaatistossa.

Se voi tuottaa näennäisesti päteviä ja toimivia kaavoja mutta ei oikeastaan kerro yhtään mitään muuta kuin sen mitä säännönmukaisuuksia on vaikuttamassa tällä planeetalla n. 150 viimeisen vuoden aikana olemassaolevien mittausvälineiden rajoitusten puitteissa.


Tiede ei voi edistyä merkittävästi pelkän teknologian avulla vaan vasta sitten kun aletaan kiinnittää enemmän huomiota havaitsioiden/kokijoiden tietoisuuden ominaisuuksien kehittämiseen eikä vain oleteta jonkinlaista keskivertohavaitsijaa Alice & Bob tyyliin. :D

Kehotason aistikokemus on äärimmäisen paljon suppeampaa kuin tietoisuuden intentio ja intuitiokyvyt. Aistitason kvalia edellyttää aina tulkintaa joka voi olla oikeansuuntainen vain toimivan intention ja intuition kautta.

Muussa tapauksessa (kuten nykyisessä tieteessä) syntyy vain ideologis-metafyysistä sekoilua kuten reduktionistinen materialismi.
...

Toistaiseksi en kirjoittele palstalle kun aloitin eilen uuden projektin joka liittyy muihin harrastuksiini eikä liity filosofiaan. Kesällä on mukavampi keskittyä muihin asioihin.

Saatan piipahtaa välillä satunnaisesti ja laittaa jonkun kommentin tai aloituksen mutta en jää jumittamaan ja loputtomasti vänkäämään mistään.

B

Lue lisää

B:
"Tarkoitin resonanssilla lähinnä sellaista kuin esim. äänirauta (tuning fork) jolla viritetään akustisia soittimia ja se liittyy myös siihen että esim. lasiesineeseen voi ladata tietyillä resonoivilla taajuuksilla niin paljon stressiä että se lasiesine rikkoutuu."

Et tarkoittanut sitä, jos kerroit (epäsuorasti), että metallin täytyy olla levy. Ja jos suorasti kerroit, että resonassissa sinulle riittää määritellä kaikki muu paitsi tämä levy, ja joskus määritelmä kuten 'ks. eetteri'. Joka tapauksessa myös äänirautaa koskee se, että sienestä ei voi muodostaa äänirautaa, ja sienen resonassin vähyys on keskustelumme oleellinen pointti. Sientä voi verrata myös siihen, että eetteri tekee avaruuteen muotteja (paikallaan olevana se ei ole kuin ääni, joten se on äänen lähde tai se, mikä resonoi äänessä?).

Äänirauta tehdään raudasta, koska se on tasaista ainetta, joka pysyy suorassa, mutta jonka saa myös taipumaan, kun siitä tekee ohuen. Myös levyssä ja monissa kielisoittimissa ohuus ja kestävyys ovat tärkeitä. Äänirauta ei ole tarpeeksi ohut resonoidakseen ilmassa olevan äänen seurauksena valtavan paljon, vaan siihen lyödään suuria energioita. Lyönnin ei tarvitse olla resonanssilyönti eli juuri oikein tähdätty, vaan kaikki väärät taajuudet dissipoituvat raudasta nopeasti pois. Ympäröivä aine ei myöskään ole raudan veroista, että sen väärät taajuudet ja hölösuut saisivat rautaa hidastumaan pitkään aikaan.

B:
"Kyse on virittämisestä ja virittäytymisestä"

Ääniraudan viritys tapahtuu yleensä vain kerran sen elinkaaressa, kun se taotaan. Sienien ja raudan vertailusta on kyse, ja sienien ja raudan vertailussa on kyse siitä, että toinen niistä ei ole taottua rautaa. Tai sanotaan vielä että mennään takomisen aikaan. Ennen kuin rauta virittyy, raudasta taotaan myös sellainen, että sillä on huojuvat kärjet, joita pitää olla kaksi vastakkaisissa vaiheissa huojuvaa kärkeä, jotta koko esine ei pyrkisi singahtamaan johonkin suuntaan yhden heilahduksen aikana. Kärjet pitää ripustaa jonkin varaan, että ne saavat huojua esteettä.

Jotta olisi aina uutta virittymistä, täytyy kaikessa olla kyse elektroniikasta:

B:
"joka perustuu tiettyihin harmoonisiin resonansseihin. Analoginen radio perustuu eri radiokanaville virittämiseen antennin avulla."

Äänirauta on äänirauta sen jälkeen, kun sillä on mahdollisuus huojua kuten äsken. Sitä ei tarvitse virittää yhteen taajuuteen tai mihinkään taajuuksien yksittäiseen alijoukkoon.

Analogisella radiolla on myös kaikki vastaanottotaajuudet (väliltä se ja se), vaikka nykyään voi näyttää, että kaukosäädin löytää niitä vain muutaman kanavan. Jolloin sekä 101.0 MHz on toimiva taajuus, ja 101.000000000000001 MHz on toimiva taajuus radiolle. Radiossa kiertävä sähkövirta ja sen SM-kenttä pystytään siis tekemään resonoivaksi radioaalloille, mutta laitteella ei ole mitään tiettyä taajuutta mille se vain on resonoiva. Harmonia on lisäksi sana, missä esiintyy tietyn säännön mukaiset useat taajuudet yhtäaikaa, ja kerron pian niistäkin.

Radion antenni ei ole sen varsinainen esine, joka määrittelee resonanssin. Antennin suhde SM-aaltoihin on hyvin sama kuin ilman suhde on ääneen. Samaa voidaan sanoa radion muistakin osista, jos niiden nuppeja saa kääntää. Antenni on kuitenkin erityisesti sellainen, jossa kaikki otetaan vastaan aina, ja vastaanoton ilmiö, vaikuttavuus, ja selitys on täysin sama jokaiselle taajuudelle. Jokaiseen antenniin liittyy sen pituudesta johtuva taajuus, jota se ottaa vastaan vähän muita tehokkaammin eli missä antennissa liikkuva virta menettää hieman vähemmän energiaa. Suurinta osaa laitteista ei kuitenkaan tarvitse rakentaa tekemällä ensin antenni alle millin tarkkuudella. Ja jos tekee, niin ei tämä ole se, mikä takaa sen, että kuulisit tuon taajuuden todella hyvin muiden joukosta.

Harmonia on sama käsite kuin aallonpituuden moninkerta. Periaatteessa jokainen harmonia on jo määritelty yhdessä taajuudessa. Lisäksi et voi tehdä minkäänlaista ajatusketjua, missä päätetään, että päätelmä lähtee ajatuksesta, että harmonia f, 2f ,3f... on oletettu ja olemassa. Resonanssitaajuuden ja sen harmoniat määrittelee aina se, että on oletettu objekti kuten antenni, ja on kerottu sen ominaisuudet, ja miten sähkö virtaa siinä, kun sitä pitelee SM-säteilyssä. Mikään paitsi mainosten välkkyvät kuvat ei siis perustu harmonioihin, vaan harmoniat perustuvat esim. hiukkasiin ja taontaan. Vastaako sinusta lause 'harmonia (f) on olemassa ja harmoniaan perustuu X' paremmin kysymyksiin, 'mitä', 'miten' ja 'miksi'.

1

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Tarkoitin resonanssilla lähinnä sellaista kuin esim. äänirauta (tuning fork) jolla viritetään akustisia soittimia ja se liittyy myös siihen että esim. lasiesineeseen voi ladata tietyillä resonoivilla taajuuksilla niin paljon stressiä että se lasiesine rikkoutuu."

Et tarkoittanut sitä, jos kerroit (epäsuorasti), että metallin täytyy olla levy. Ja jos suorasti kerroit, että resonassissa sinulle riittää määritellä kaikki muu paitsi tämä levy, ja joskus määritelmä kuten 'ks. eetteri'. Joka tapauksessa myös äänirautaa koskee se, että sienestä ei voi muodostaa äänirautaa, ja sienen resonassin vähyys on keskustelumme oleellinen pointti. Sientä voi verrata myös siihen, että eetteri tekee avaruuteen muotteja (paikallaan olevana se ei ole kuin ääni, joten se on äänen lähde tai se, mikä resonoi äänessä?).

Äänirauta tehdään raudasta, koska se on tasaista ainetta, joka pysyy suorassa, mutta jonka saa myös taipumaan, kun siitä tekee ohuen. Myös levyssä ja monissa kielisoittimissa ohuus ja kestävyys ovat tärkeitä. Äänirauta ei ole tarpeeksi ohut resonoidakseen ilmassa olevan äänen seurauksena valtavan paljon, vaan siihen lyödään suuria energioita. Lyönnin ei tarvitse olla resonanssilyönti eli juuri oikein tähdätty, vaan kaikki väärät taajuudet dissipoituvat raudasta nopeasti pois. Ympäröivä aine ei myöskään ole raudan veroista, että sen väärät taajuudet ja hölösuut saisivat rautaa hidastumaan pitkään aikaan.

B:
"Kyse on virittämisestä ja virittäytymisestä"

Ääniraudan viritys tapahtuu yleensä vain kerran sen elinkaaressa, kun se taotaan. Sienien ja raudan vertailusta on kyse, ja sienien ja raudan vertailussa on kyse siitä, että toinen niistä ei ole taottua rautaa. Tai sanotaan vielä että mennään takomisen aikaan. Ennen kuin rauta virittyy, raudasta taotaan myös sellainen, että sillä on huojuvat kärjet, joita pitää olla kaksi vastakkaisissa vaiheissa huojuvaa kärkeä, jotta koko esine ei pyrkisi singahtamaan johonkin suuntaan yhden heilahduksen aikana. Kärjet pitää ripustaa jonkin varaan, että ne saavat huojua esteettä.

Jotta olisi aina uutta virittymistä, täytyy kaikessa olla kyse elektroniikasta:

B:
"joka perustuu tiettyihin harmoonisiin resonansseihin. Analoginen radio perustuu eri radiokanaville virittämiseen antennin avulla."

Äänirauta on äänirauta sen jälkeen, kun sillä on mahdollisuus huojua kuten äsken. Sitä ei tarvitse virittää yhteen taajuuteen tai mihinkään taajuuksien yksittäiseen alijoukkoon.

Analogisella radiolla on myös kaikki vastaanottotaajuudet (väliltä se ja se), vaikka nykyään voi näyttää, että kaukosäädin löytää niitä vain muutaman kanavan. Jolloin sekä 101.0 MHz on toimiva taajuus, ja 101.000000000000001 MHz on toimiva taajuus radiolle. Radiossa kiertävä sähkövirta ja sen SM-kenttä pystytään siis tekemään resonoivaksi radioaalloille, mutta laitteella ei ole mitään tiettyä taajuutta mille se vain on resonoiva. Harmonia on lisäksi sana, missä esiintyy tietyn säännön mukaiset useat taajuudet yhtäaikaa, ja kerron pian niistäkin.

Radion antenni ei ole sen varsinainen esine, joka määrittelee resonanssin. Antennin suhde SM-aaltoihin on hyvin sama kuin ilman suhde on ääneen. Samaa voidaan sanoa radion muistakin osista, jos niiden nuppeja saa kääntää. Antenni on kuitenkin erityisesti sellainen, jossa kaikki otetaan vastaan aina, ja vastaanoton ilmiö, vaikuttavuus, ja selitys on täysin sama jokaiselle taajuudelle. Jokaiseen antenniin liittyy sen pituudesta johtuva taajuus, jota se ottaa vastaan vähän muita tehokkaammin eli missä antennissa liikkuva virta menettää hieman vähemmän energiaa. Suurinta osaa laitteista ei kuitenkaan tarvitse rakentaa tekemällä ensin antenni alle millin tarkkuudella. Ja jos tekee, niin ei tämä ole se, mikä takaa sen, että kuulisit tuon taajuuden todella hyvin muiden joukosta.

Harmonia on sama käsite kuin aallonpituuden moninkerta. Periaatteessa jokainen harmonia on jo määritelty yhdessä taajuudessa. Lisäksi et voi tehdä minkäänlaista ajatusketjua, missä päätetään, että päätelmä lähtee ajatuksesta, että harmonia f, 2f ,3f... on oletettu ja olemassa. Resonanssitaajuuden ja sen harmoniat määrittelee aina se, että on oletettu objekti kuten antenni, ja on kerottu sen ominaisuudet, ja miten sähkö virtaa siinä, kun sitä pitelee SM-säteilyssä. Mikään paitsi mainosten välkkyvät kuvat ei siis perustu harmonioihin, vaan harmoniat perustuvat esim. hiukkasiin ja taontaan. Vastaako sinusta lause 'harmonia (f) on olemassa ja harmoniaan perustuu X' paremmin kysymyksiin, 'mitä', 'miten' ja 'miksi'.

1

Lue lisää

Kun puhutaan radioista, harmoniat ovat melkein kuollut idea. Lähettävä radio tekee harmonioita todella vähän. Ne ovat alkujaan peräisin virtapiirissä olevasta oskilloinnista. Tämän on alunperin aiottu oskilloida taajuudella f, ja tällä tavalla virtapiiriä ajetaan. Virtapiirin ajossa tapahtuu kuitenkin siten, että sinne muodostuu satunnaista hiukkasten ja kenttien liikettä. Virtapiiri on tämän seurauksena heikko kaikkien taajuuksien eli valkoisen kohinan lähettäjä, mutta samaan aikaan se suosii jonkun verran ylempiä harmoonisia taajuuksia, koska näitä satunnaisia liikkeitä piiri ja sen ajo ei niin paljon vastusta heti virrassa olleen haahuiluliikkeen alettua (ja joskus siltikin vastustetaan joka toista harmoniaa, koska aallonhuippu ei voi olla korkea jossakin kohtaa piiriä, ja edelleen olla vapaasti virtaavaa oskillointisähköä). Antennista ja sen pituudesta voisi seurata tällaista myös, mutta efekti on pienempi kuin itse piirin satunnaisuudet. Huomaa, että jos antenni tekee satunnaisuudesta resonanssia lähettäessään, niin sen resonanssitaajuus ei ole välttämättä lähetystaajuudella, koska sitä ei ole viilattu sellaiseen pituuteen. Oikeassa lähettimessä on myös laitteita, jotka poistavat piirin tekemiä harmonioita, koska niiden lähettäminen lisäisi radiosaastaa eikä auta vastaanottajaa yhtään. Vastaanottajan tarkoitus on poistaa kaikki ilman taajuudet, jotka eivät ole hänen piirinsä päätaajuus, ja jos poistuva taajuus ei ole sen harmonia, niin sen itsestään tullutta poistoa on vielä vähän enemmän. Hän aiheuttaa itse itselleen omaa kohinaa piirin, kun ilmassa oleva signaali reagoi hänen laitteeseensa tai kun hän tekee signaalin vahvistusta. Mutta tähän vahvistukseen verrattuna hänellä on enimmäkseen kohinan poistoa.

B:
"Resonanssivaikutukset siis liittyvät äänen (paineaallot väliaineessa) ja sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksiin ym. ominaisuuksiin"

Vain jos 'liittyminen' on saman verran määrittelyä kuin 'Coulombinen vuorovaikutus on näiden välillä ja ollaan jossain lokaatioissa'.

B:
"jotka ovat erilaista kausaliteettia kuin esim. biljardipallojen törmäilyt toisiinsa joka on lineaarista liikettä."

Tässä ei ole mitään järkeä, koska palloilla on niilläkin Coulombinen vuorovaikutus, ja kaiken mitä ne tekevät, on vain erilaisen seurauksen näköistä. Toisin sanoen sienetkin ovat universumin asukkeja, eikä niillä ole erillistä ontologiaa tai teoriaa. Aika ei pääty mihinkään, jos avaa radion tai lyö äänirautaa (taotessa?), joten miksi maailmassa olisi eri kausaalisuus, kun näitä yksittäisiä asioita tapahtuu? Aika ei myöskään ole sienen luomus, ainakaan ennen kuin teet teorian, miten tulla sienestä uuteen aikaan?

Kaiken mitä voit sanoa esim. äänestä ilmassa voit sanoa myös palloista, kun pallojen lukumäärä on valtava, ja niitä pystytään keinuttamaan vaivatta, tai jos niille pystytään antamaan valtavasti enerigaa, mitä ne eivät kadota johonkin.

Kutsutko tätä palloliikettä lineaariseksi?
https://youtu.be/IwNQP1JA3gw?t=424
Siinä tapauksessa kaikkea ilman liikettä ja liikettä ääniraudassa ja koko muussa universumissa voi pitää lineaarisena.

B:
"Resonassit voivat olla epälineaarisia paikan suhteen ja mahdollisesti myös ajan suhteen."

Ensin on oltava aine ja liike, joka on levitetty useisiin paikkoihin. Tai jotta voit esim. koettaa juosta ääniraudan kanssa. Jos tästä sijainnista tekee tarkemman määritelmän kuin raudan koko, niin silloin jos taajuus todella muutuu tätä pienemmillä etäisyyksillä, tässä tapahtuu niin, että resonanssia ei edes ole, tai ongelma on sama kuin sienellä, joka ei ole kauttaaltaan rautaa. Sähköpiirit, jotka ovat eri esim. impedanssista sähköpiiriä eri kohdissa pelkkää johdinta, eivät muodosta hyviä radioita, mutta myöskään sillä ei ole välttämättä väliä, koska merkitystä on vain sillä, mikä sähkö tulee yhdestä päästä ulos ja muutetaan kaiuttimella ääneksi. Kaikki muutokset virrassa olisivat jokin ääni. Lähettäjä ja vastaanottaja eivät silti välttämättä löydä joka hetki toisiaan, jos toinen rikkoo omaan tahtiinsa sitä, mitä toisen pitäisi ottaa vastaan.

Koko äskeisessä kappaleessani: jos resonanssi muuttuu paikassa lineaarisesti esim f(x) = c * x + f0, niin efektit ovat yhtä järkyttäviä, eikä muunlaisilla funktioilla (tai avaruuksilla) toimininen saavuta mitään erityistä ellet kerro spesifejä kertomuksia kulkemistasi reiteistä ja anna dataa tapahtuneista ilmiöistä.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun puhutaan radioista, harmoniat ovat melkein kuollut idea. Lähettävä radio tekee harmonioita todella vähän. Ne ovat alkujaan peräisin virtapiirissä olevasta oskilloinnista. Tämän on alunperin aiottu oskilloida taajuudella f, ja tällä tavalla virtapiiriä ajetaan. Virtapiirin ajossa tapahtuu kuitenkin siten, että sinne muodostuu satunnaista hiukkasten ja kenttien liikettä. Virtapiiri on tämän seurauksena heikko kaikkien taajuuksien eli valkoisen kohinan lähettäjä, mutta samaan aikaan se suosii jonkun verran ylempiä harmoonisia taajuuksia, koska näitä satunnaisia liikkeitä piiri ja sen ajo ei niin paljon vastusta heti virrassa olleen haahuiluliikkeen alettua (ja joskus siltikin vastustetaan joka toista harmoniaa, koska aallonhuippu ei voi olla korkea jossakin kohtaa piiriä, ja edelleen olla vapaasti virtaavaa oskillointisähköä). Antennista ja sen pituudesta voisi seurata tällaista myös, mutta efekti on pienempi kuin itse piirin satunnaisuudet. Huomaa, että jos antenni tekee satunnaisuudesta resonanssia lähettäessään, niin sen resonanssitaajuus ei ole välttämättä lähetystaajuudella, koska sitä ei ole viilattu sellaiseen pituuteen. Oikeassa lähettimessä on myös laitteita, jotka poistavat piirin tekemiä harmonioita, koska niiden lähettäminen lisäisi radiosaastaa eikä auta vastaanottajaa yhtään. Vastaanottajan tarkoitus on poistaa kaikki ilman taajuudet, jotka eivät ole hänen piirinsä päätaajuus, ja jos poistuva taajuus ei ole sen harmonia, niin sen itsestään tullutta poistoa on vielä vähän enemmän. Hän aiheuttaa itse itselleen omaa kohinaa piirin, kun ilmassa oleva signaali reagoi hänen laitteeseensa tai kun hän tekee signaalin vahvistusta. Mutta tähän vahvistukseen verrattuna hänellä on enimmäkseen kohinan poistoa.

B:
"Resonanssivaikutukset siis liittyvät äänen (paineaallot väliaineessa) ja sähkömagneettisten aaltojen aallonpituuksiin ym. ominaisuuksiin"

Vain jos 'liittyminen' on saman verran määrittelyä kuin 'Coulombinen vuorovaikutus on näiden välillä ja ollaan jossain lokaatioissa'.

B:
"jotka ovat erilaista kausaliteettia kuin esim. biljardipallojen törmäilyt toisiinsa joka on lineaarista liikettä."

Tässä ei ole mitään järkeä, koska palloilla on niilläkin Coulombinen vuorovaikutus, ja kaiken mitä ne tekevät, on vain erilaisen seurauksen näköistä. Toisin sanoen sienetkin ovat universumin asukkeja, eikä niillä ole erillistä ontologiaa tai teoriaa. Aika ei pääty mihinkään, jos avaa radion tai lyö äänirautaa (taotessa?), joten miksi maailmassa olisi eri kausaalisuus, kun näitä yksittäisiä asioita tapahtuu? Aika ei myöskään ole sienen luomus, ainakaan ennen kuin teet teorian, miten tulla sienestä uuteen aikaan?

Kaiken mitä voit sanoa esim. äänestä ilmassa voit sanoa myös palloista, kun pallojen lukumäärä on valtava, ja niitä pystytään keinuttamaan vaivatta, tai jos niille pystytään antamaan valtavasti enerigaa, mitä ne eivät kadota johonkin.

Kutsutko tätä palloliikettä lineaariseksi?
https://youtu.be/IwNQP1JA3gw?t=424
Siinä tapauksessa kaikkea ilman liikettä ja liikettä ääniraudassa ja koko muussa universumissa voi pitää lineaarisena.

B:
"Resonassit voivat olla epälineaarisia paikan suhteen ja mahdollisesti myös ajan suhteen."

Ensin on oltava aine ja liike, joka on levitetty useisiin paikkoihin. Tai jotta voit esim. koettaa juosta ääniraudan kanssa. Jos tästä sijainnista tekee tarkemman määritelmän kuin raudan koko, niin silloin jos taajuus todella muutuu tätä pienemmillä etäisyyksillä, tässä tapahtuu niin, että resonanssia ei edes ole, tai ongelma on sama kuin sienellä, joka ei ole kauttaaltaan rautaa. Sähköpiirit, jotka ovat eri esim. impedanssista sähköpiiriä eri kohdissa pelkkää johdinta, eivät muodosta hyviä radioita, mutta myöskään sillä ei ole välttämättä väliä, koska merkitystä on vain sillä, mikä sähkö tulee yhdestä päästä ulos ja muutetaan kaiuttimella ääneksi. Kaikki muutokset virrassa olisivat jokin ääni. Lähettäjä ja vastaanottaja eivät silti välttämättä löydä joka hetki toisiaan, jos toinen rikkoo omaan tahtiinsa sitä, mitä toisen pitäisi ottaa vastaan.

Koko äskeisessä kappaleessani: jos resonanssi muuttuu paikassa lineaarisesti esim f(x) = c * x f0, niin efektit ovat yhtä järkyttäviä, eikä muunlaisilla funktioilla (tai avaruuksilla) toimininen saavuta mitään erityistä ellet kerro spesifejä kertomuksia kulkemistasi reiteistä ja anna dataa tapahtuneista ilmiöistä.

2

Lue lisää

Jos sanot 'paikan suhteen', niin puhutko lopullisesta mallistasi vai jostain, mikä vain nopeasti voisi näyttää ongelmalta, ja johon keksitään jatkoselityksiä? 'Resonanssi muuttuu paikan suhteen', ja 'resonanssi muuttuu kaikkialla olevan eetterin tiheyden suhteen' ovat aivan eri väitteitä (ja voin kertoa, että minä arvaan sellaisia asioita itsestään, että eetterin tiheyttä varten tarvitaan paikan määritelmä). Jos ääniraudan resonanssi muuttuu siihen ajan myötä kasvaneen sienen suhteen, tai takojan kotimaan suhteen, niin tätä ei tule ilmaista kielelllä 'resonanssi riippuu paikasta ja ajasta'. Varsinkin kun ketjun nimi on perushahmotus eikä sienihahmotus.

Asioiden toisiinsa lyöminen ja vuorovaikutuskentät, mitä hiukkasista tulee ulos, ovat siis paikasta ja ajasta riippuvia. Jos tällaisen muutoksen keskellä ei saavuteta tasan yhtä hienoa kahden objektin ja niiden väliaineen tai kentän välittämää resonanssia, kuin mitä on kauniisti soivan radion aikana, niin et ole todella siirtänyt resonanssia mihinkään toiseen muotoon, vaan olet vain rikkonut yhden sellaisen. Lisäksi on niin, että biljardipallojen yhteentörmäys on paljon parempi muistutus mikroskooppisesta paikasta ja ajasta riippuvasta monimutkaisesti kehittyvästä vuorovaikutuksesta kuin mikään muu mitä olet sanonut.

B
"Voidaan spekuloida että kvanttitason lomittuminen ovat tällaisia epälineaarisia resonanssivaikutuksia samoin kuin useimmat ns. paranormaalit ilmiöt."

Kietoutuminen ei riipu paikasta ja ajasta paitsi silloin, kun on pakko ensin esiintyä kaksi hiukkasta samassa paikassa ja ajassa. Tämän jälkeen tehty kietoutumistutkimus ja sen mittaus sanoo, että mikään kietoutumisessa ei sen jälkeen riipu paikasta tai ajasta. Joten riippuvuus on sellainen todella huono idea, joka ei sopinut resonanssille mitenkään, ja joka ei sovi kietoutumisellekaan mitenkään, joten sillä tavalla ne ovat löytäneet itselleen jotain yhteistä.

Samassa ajassa ja paikassa olevat alkeishiukkaset tekevät toisilleen paljon asioita, mihin ei kannata ottaa kantaa millään, mitä on tehty radioilla. Jos haluaisit tehdä teorian sitä, niin kietoutumisen sijaan tee heliumatomi.

Resonanssiilmiössä, joka sisältää SM:n ja radion, joka ottaa sen vastaan, on aina kyse samasta SM-aallosta, joka vilistäisi avaruudessa vapaana, jos radiota ei olisi tuotu sen tielle. Jos et pysty tekemään aallosta esim. paikasta ja ajasta riippuvaa (siten että aaltopaketeissa sininen paketti muuttuu mustaksi, kun se on liian vanha tms.) niin et voi tehdä aallosta aika- ja paikkariippuvaa tänä aikana vaikka sanoisit sillä olevan minkä tahansa vastaanoton. Tai että jokin tässä aallossa olisi avaruudessa ollut esim. epälineaarista, mutta vain koska se otettiin myöhemmin vastaan. Kaiken missä haluat aaltoa käyttää, täytyy vaatia aallolta vain sitä, mitä se on. Tämä ei tarkoita, että tee asioita, missä aalto on kaikesta muusta erillään, vaan tämä on kertomus siitä, että resonanssi on asia, mitä on vain, koska ontologiset objektit ovat jotain, millä sellainen tapaus on. Samoin kietoutuminen on ilmiö, mitä ontologisilla objekteilla on. Sen vuoksi kun kuvailet ne, niin tee se ontologisilla objekteilla, joita on. Vaikka objekteja ei pitäisi ontologisina, niin vain tällä muotoilulla muodostuu asian selitys asioista, joista jokainen tekee jotakin. Jos haluat tehdä retrokausaalisen kentän, jossa tulevaisuus määrittelee menneisyyden, niin ala tehdä objekteja, missä tulevaisuus on ontologisesti olemassa aina tämän hetken asioita varten.

Väittääksesi jotain resonanssiksi joudut siis tekemään asioista sellaisia, että niille tapahtuu asioita, ja joudut selittämään, mikä niille saa tapahtumaan asioita. Näitä muutoksia ja entiteettejä on oltava tarvittaessa jatkuvasti. Eivätkä ne saa olla ristiriidassa koko muun maailman kanssa. Se mitä spekuloit niistä on hyvin väärin spekuloitu perustuen siihen, että ymmärrät muut resonanssit väärällä tavalla. Mainitsemiasi resonanssin ominaisuuksia ei ole missään niistä, eivätkä ne lisää mahdollisuuksia olla kietoutumista ilmiönä ajava selitys. Toisaalta kietoutumisessa siten, että on kaukovuorovaikutus, on paljon ongelmia (kun tekee teorialla ongelmia, joita tuon alempana esiin, niin sanon tämän olevan erikseen keskusteltava asia siitä, että loisi positiivisia asioita, jotka näyttävät vaikuttavan ilmiön aikaansaantiin), joita mikään radio tai äänessä täriseminen ei pysty ideana vähentämään. Eivätkä nämä ongelmat vähene vaikka annettaisiin antamiasi aika-, paikka- ja epälineaarisuusideoita.

3

Anonyymi kirjoitti:

Jos sanot 'paikan suhteen', niin puhutko lopullisesta mallistasi vai jostain, mikä vain nopeasti voisi näyttää ongelmalta, ja johon keksitään jatkoselityksiä? 'Resonanssi muuttuu paikan suhteen', ja 'resonanssi muuttuu kaikkialla olevan eetterin tiheyden suhteen' ovat aivan eri väitteitä (ja voin kertoa, että minä arvaan sellaisia asioita itsestään, että eetterin tiheyttä varten tarvitaan paikan määritelmä). Jos ääniraudan resonanssi muuttuu siihen ajan myötä kasvaneen sienen suhteen, tai takojan kotimaan suhteen, niin tätä ei tule ilmaista kielelllä 'resonanssi riippuu paikasta ja ajasta'. Varsinkin kun ketjun nimi on perushahmotus eikä sienihahmotus.

Asioiden toisiinsa lyöminen ja vuorovaikutuskentät, mitä hiukkasista tulee ulos, ovat siis paikasta ja ajasta riippuvia. Jos tällaisen muutoksen keskellä ei saavuteta tasan yhtä hienoa kahden objektin ja niiden väliaineen tai kentän välittämää resonanssia, kuin mitä on kauniisti soivan radion aikana, niin et ole todella siirtänyt resonanssia mihinkään toiseen muotoon, vaan olet vain rikkonut yhden sellaisen. Lisäksi on niin, että biljardipallojen yhteentörmäys on paljon parempi muistutus mikroskooppisesta paikasta ja ajasta riippuvasta monimutkaisesti kehittyvästä vuorovaikutuksesta kuin mikään muu mitä olet sanonut.

B
"Voidaan spekuloida että kvanttitason lomittuminen ovat tällaisia epälineaarisia resonanssivaikutuksia samoin kuin useimmat ns. paranormaalit ilmiöt."

Kietoutuminen ei riipu paikasta ja ajasta paitsi silloin, kun on pakko ensin esiintyä kaksi hiukkasta samassa paikassa ja ajassa. Tämän jälkeen tehty kietoutumistutkimus ja sen mittaus sanoo, että mikään kietoutumisessa ei sen jälkeen riipu paikasta tai ajasta. Joten riippuvuus on sellainen todella huono idea, joka ei sopinut resonanssille mitenkään, ja joka ei sovi kietoutumisellekaan mitenkään, joten sillä tavalla ne ovat löytäneet itselleen jotain yhteistä.

Samassa ajassa ja paikassa olevat alkeishiukkaset tekevät toisilleen paljon asioita, mihin ei kannata ottaa kantaa millään, mitä on tehty radioilla. Jos haluaisit tehdä teorian sitä, niin kietoutumisen sijaan tee heliumatomi.

Resonanssiilmiössä, joka sisältää SM:n ja radion, joka ottaa sen vastaan, on aina kyse samasta SM-aallosta, joka vilistäisi avaruudessa vapaana, jos radiota ei olisi tuotu sen tielle. Jos et pysty tekemään aallosta esim. paikasta ja ajasta riippuvaa (siten että aaltopaketeissa sininen paketti muuttuu mustaksi, kun se on liian vanha tms.) niin et voi tehdä aallosta aika- ja paikkariippuvaa tänä aikana vaikka sanoisit sillä olevan minkä tahansa vastaanoton. Tai että jokin tässä aallossa olisi avaruudessa ollut esim. epälineaarista, mutta vain koska se otettiin myöhemmin vastaan. Kaiken missä haluat aaltoa käyttää, täytyy vaatia aallolta vain sitä, mitä se on. Tämä ei tarkoita, että tee asioita, missä aalto on kaikesta muusta erillään, vaan tämä on kertomus siitä, että resonanssi on asia, mitä on vain, koska ontologiset objektit ovat jotain, millä sellainen tapaus on. Samoin kietoutuminen on ilmiö, mitä ontologisilla objekteilla on. Sen vuoksi kun kuvailet ne, niin tee se ontologisilla objekteilla, joita on. Vaikka objekteja ei pitäisi ontologisina, niin vain tällä muotoilulla muodostuu asian selitys asioista, joista jokainen tekee jotakin. Jos haluat tehdä retrokausaalisen kentän, jossa tulevaisuus määrittelee menneisyyden, niin ala tehdä objekteja, missä tulevaisuus on ontologisesti olemassa aina tämän hetken asioita varten.

Väittääksesi jotain resonanssiksi joudut siis tekemään asioista sellaisia, että niille tapahtuu asioita, ja joudut selittämään, mikä niille saa tapahtumaan asioita. Näitä muutoksia ja entiteettejä on oltava tarvittaessa jatkuvasti. Eivätkä ne saa olla ristiriidassa koko muun maailman kanssa. Se mitä spekuloit niistä on hyvin väärin spekuloitu perustuen siihen, että ymmärrät muut resonanssit väärällä tavalla. Mainitsemiasi resonanssin ominaisuuksia ei ole missään niistä, eivätkä ne lisää mahdollisuuksia olla kietoutumista ilmiönä ajava selitys. Toisaalta kietoutumisessa siten, että on kaukovuorovaikutus, on paljon ongelmia (kun tekee teorialla ongelmia, joita tuon alempana esiin, niin sanon tämän olevan erikseen keskusteltava asia siitä, että loisi positiivisia asioita, jotka näyttävät vaikuttavan ilmiön aikaansaantiin), joita mikään radio tai äänessä täriseminen ei pysty ideana vähentämään. Eivätkä nämä ongelmat vähene vaikka annettaisiin antamiasi aika-, paikka- ja epälineaarisuusideoita.

3

Lue lisää

Ensin väitän, että jos kvanttitulkinnassa on sallittua lähettää jotain objektista toiseen, niin on aivan sama, mitä ominaisuuksia tälle lähetykselle ja näille objekteille keksii pienessä päässään. Kunhan ensimmäisenä keksii sen, että objektien mittaustulosten pitää korreloida (korrelaatio ei sano, että molemmissa saman muuttujan pitää olla sama luku. Eikä mitään samaa muuttujaa edes tarvitse olla, koska kietoutua voi täysin erilaisten asioiden kanssa). Et muuten ole tehnyt sellaista tai kokenut sitä huomionarvoiseksi.

Kun sanotaan, että voi lähettää jotain toisesta toiseen, niin kietoutumisessa voisi myös väittää, että lähettää sienen tai biljardipallon. Resonanssi sekin oli asia, missä ei ollut väliä, miten lähetetään aineelle sen liikettä, kunhan se on lähetetty tai aine on syntynyt liikkuvana. Se että sanot kietoutumiseen auttavan sen, kun on resonanssia, on sama kuin sanoisit, että et ole alkanut tehdä asian selitystä vielä, mutta haluat sitoutua johonkin. Ja että haluat häiritä kaikkia puhumalla näille fyysisitä objekteista, jotka eivät kietoudu.

Miksi ne epälineaariset radiot eivät kuuntele kvanttitason lomittumisia kaiken aikaa ollessaan päällä? Voit myös lisätä radioon mitä tahansa, jos luulet sen auttavan. Radion resonanssissa on niin, että SM-aallon seuraus on muuttua sähkövirraksi. Aalto tuli melkein samanlaisesta virrasta lähettimessä. Tämä kaikki vaati energiaa ja aalto liikutti energiaa ja kaikki oli tuhansien ja tuhansien osien liikettä ja sen manipulointia. Kietoutumisessa jossa ei ole vertailtu kahta satunnaista energiatilaa, ei koskaan ole havaittu, että toisen kohteen piti saada energiaa, tai mikään energia olisi lisätty toiseen päähän. Niiden satunnaisina olleet kvanttisuureet määräytyivät jostain joksikin ilman mitään pakottamista. Sen sijaan että yrittäisit ajatella tällaista maailmaa, niin poteroidut edelleen johonkin energiansiirtoon ja sitä vaativiin vaikuttamistekoihin kuten biljardipallot, jotka lyövät toinen toisiaan törmäyksessä.

Lähettämisteoriassa on todella outoa sen valinta, että milloin lähettää ja miksi. Lähetys itse ei kuvaile sitä että kietoutuminen on päällä esim. tuhansia vuosia odottamassa. Koska silloin lähetyksiä menisi koko ajan ja universumi tulisi valtavaan pulaan ylimääräisistä lähetyksistä, jotka eivät ole kenellekään erityisesti? Sitten kun kietoutuminen lakkaa, ei ole mitään, mitä vanha lähetys voisi enää tehdä. Toisekseen mittausongelmasta tiedetään, että melkein kaikki mahdollinen, mitä toinen objekti voi kohdata, olisi sitä, että sen jälkeen pitää lähettää, koska tapahtuu romahtaminen. Näissä lähetyksissä et ole selittänyt sitä, että miksi ne ovat äärettömiä. Miksi lähetys ei voi epäonnistua, vaikka välissä on avaruutta tai ainetta valtavasti. Vaikka sanoit, että kaikki riippuu paikasta ja ajasta ja tämä oli tarvittua epälineaarisuutta, niin kun kietoutunut objekti romahduttaa toisen objektin, mikään siinä ei saanut epäonnistua tai tapahtua muulla tavalla, vaikka toinen objekti olisi sijainnut missä tahansa. Oikea kuvaus lähettämisille on siis aivan erilaista. Jos lähetys on niin helppoa/vaikeaa, niin miksi vastaanottoobjektia pitäisi kuvailla millään lisäominaisuudella, kuten yksi taajuus, mitä se kuuntelee? Miksi kaksi objektia sopisivat yhden sellaisen taajuuden toistensa välillä, eli voisivat muuttaa toistensa taajuutta? Mutta miksi samaan aikaan mikään aine ei voi tulla ensimäisen objektin luo ja saada sen taajuutta muuttumaan ennen lähetystä tai sen aikana (mikä estäisi kietoutumista)? Miksi puolestaan yhtä elektronia muokkaamalla (tekemällä siitä kietoutuneen uudestaan ja siten onnistuen aina käymään eri taajuuksia läpi?) ei pystyisi purkamaan kaikkia universumin toisia kietoutumisia löytämällä muiden taajuudet?

Tekstisi ei vieläkään kommentoinut sitä, että miksi paranormaalit asiat tai kietoutumiset eivät koskisi sieniä tai olisi sienten välisiä?

B:
"Pienellä lapsella ei ole kieltä eikä käsitteitä vaan pelkkä tulkisematon kvalia ja sama voi koskea myös aikuista ihmistä joka joutuu hänelle aivan uusiin ja erilaisiin olosuhteisiin "

Miten kauan universumin asiat kuten kietoutuminen voivat olla sinulle uusia asioita? Yritätkö muuten ennätystä?

B
"Sinulla on ilmeisesti matemaattisluonnontieteellisen koulutuksen kautta ehdollistunut perushahmotus ja tulkitset kaiken mahdollisen sen kautta etkä todennäköisesti osaa edes kuvitella muunlaisia hahmotuksia tai varsinkaan niiden tarpeellisuutta."

Tarkoittaako tämä, että olen matematiikkalapsi, jolle matematiikka on tulkitsematon data/kvalia? Ehkä ehdollistunut perushahmotus on oksymoronismi? Löydätkö sen poistamisen tarpeelliseksi?

4

Anonyymi kirjoitti:

Ensin väitän, että jos kvanttitulkinnassa on sallittua lähettää jotain objektista toiseen, niin on aivan sama, mitä ominaisuuksia tälle lähetykselle ja näille objekteille keksii pienessä päässään. Kunhan ensimmäisenä keksii sen, että objektien mittaustulosten pitää korreloida (korrelaatio ei sano, että molemmissa saman muuttujan pitää olla sama luku. Eikä mitään samaa muuttujaa edes tarvitse olla, koska kietoutua voi täysin erilaisten asioiden kanssa). Et muuten ole tehnyt sellaista tai kokenut sitä huomionarvoiseksi.

Kun sanotaan, että voi lähettää jotain toisesta toiseen, niin kietoutumisessa voisi myös väittää, että lähettää sienen tai biljardipallon. Resonanssi sekin oli asia, missä ei ollut väliä, miten lähetetään aineelle sen liikettä, kunhan se on lähetetty tai aine on syntynyt liikkuvana. Se että sanot kietoutumiseen auttavan sen, kun on resonanssia, on sama kuin sanoisit, että et ole alkanut tehdä asian selitystä vielä, mutta haluat sitoutua johonkin. Ja että haluat häiritä kaikkia puhumalla näille fyysisitä objekteista, jotka eivät kietoudu.

Miksi ne epälineaariset radiot eivät kuuntele kvanttitason lomittumisia kaiken aikaa ollessaan päällä? Voit myös lisätä radioon mitä tahansa, jos luulet sen auttavan. Radion resonanssissa on niin, että SM-aallon seuraus on muuttua sähkövirraksi. Aalto tuli melkein samanlaisesta virrasta lähettimessä. Tämä kaikki vaati energiaa ja aalto liikutti energiaa ja kaikki oli tuhansien ja tuhansien osien liikettä ja sen manipulointia. Kietoutumisessa jossa ei ole vertailtu kahta satunnaista energiatilaa, ei koskaan ole havaittu, että toisen kohteen piti saada energiaa, tai mikään energia olisi lisätty toiseen päähän. Niiden satunnaisina olleet kvanttisuureet määräytyivät jostain joksikin ilman mitään pakottamista. Sen sijaan että yrittäisit ajatella tällaista maailmaa, niin poteroidut edelleen johonkin energiansiirtoon ja sitä vaativiin vaikuttamistekoihin kuten biljardipallot, jotka lyövät toinen toisiaan törmäyksessä.

Lähettämisteoriassa on todella outoa sen valinta, että milloin lähettää ja miksi. Lähetys itse ei kuvaile sitä että kietoutuminen on päällä esim. tuhansia vuosia odottamassa. Koska silloin lähetyksiä menisi koko ajan ja universumi tulisi valtavaan pulaan ylimääräisistä lähetyksistä, jotka eivät ole kenellekään erityisesti? Sitten kun kietoutuminen lakkaa, ei ole mitään, mitä vanha lähetys voisi enää tehdä. Toisekseen mittausongelmasta tiedetään, että melkein kaikki mahdollinen, mitä toinen objekti voi kohdata, olisi sitä, että sen jälkeen pitää lähettää, koska tapahtuu romahtaminen. Näissä lähetyksissä et ole selittänyt sitä, että miksi ne ovat äärettömiä. Miksi lähetys ei voi epäonnistua, vaikka välissä on avaruutta tai ainetta valtavasti. Vaikka sanoit, että kaikki riippuu paikasta ja ajasta ja tämä oli tarvittua epälineaarisuutta, niin kun kietoutunut objekti romahduttaa toisen objektin, mikään siinä ei saanut epäonnistua tai tapahtua muulla tavalla, vaikka toinen objekti olisi sijainnut missä tahansa. Oikea kuvaus lähettämisille on siis aivan erilaista. Jos lähetys on niin helppoa/vaikeaa, niin miksi vastaanottoobjektia pitäisi kuvailla millään lisäominaisuudella, kuten yksi taajuus, mitä se kuuntelee? Miksi kaksi objektia sopisivat yhden sellaisen taajuuden toistensa välillä, eli voisivat muuttaa toistensa taajuutta? Mutta miksi samaan aikaan mikään aine ei voi tulla ensimäisen objektin luo ja saada sen taajuutta muuttumaan ennen lähetystä tai sen aikana (mikä estäisi kietoutumista)? Miksi puolestaan yhtä elektronia muokkaamalla (tekemällä siitä kietoutuneen uudestaan ja siten onnistuen aina käymään eri taajuuksia läpi?) ei pystyisi purkamaan kaikkia universumin toisia kietoutumisia löytämällä muiden taajuudet?

Tekstisi ei vieläkään kommentoinut sitä, että miksi paranormaalit asiat tai kietoutumiset eivät koskisi sieniä tai olisi sienten välisiä?

B:
"Pienellä lapsella ei ole kieltä eikä käsitteitä vaan pelkkä tulkisematon kvalia ja sama voi koskea myös aikuista ihmistä joka joutuu hänelle aivan uusiin ja erilaisiin olosuhteisiin "

Miten kauan universumin asiat kuten kietoutuminen voivat olla sinulle uusia asioita? Yritätkö muuten ennätystä?

B
"Sinulla on ilmeisesti matemaattisluonnontieteellisen koulutuksen kautta ehdollistunut perushahmotus ja tulkitset kaiken mahdollisen sen kautta etkä todennäköisesti osaa edes kuvitella muunlaisia hahmotuksia tai varsinkaan niiden tarpeellisuutta."

Tarkoittaako tämä, että olen matematiikkalapsi, jolle matematiikka on tulkitsematon data/kvalia? Ehkä ehdollistunut perushahmotus on oksymoronismi? Löydätkö sen poistamisen tarpeelliseksi?

4

Lue lisää

Jos sinulla on muunlainen hahmotus, niin eikö se tarkoita sitä, että olet luonut eräänlaisen oman tiedekunnan, jolla on oma jargon? Se että arvostelet toisia tiedekunnan perusteella, koska et pidä kokonaisesta tiedekunnasta kuten matematiikka, viittaisi, että on tiedekunnan kaltainen vaihtoehto, ja tämä tarkoittaa, että ajatelet ja argumentoit juuri tiedekuntatasolla. Sanoit kognitiivisen biaksen ketjussa, että tuo on kaikkein suurin virhe luoda tiedekuntia. Kaikki mitä ohjeistaisit heitä tekemään paremmin, olisi tarkoitettu juuri sinun itsesi korjaamiseksi tällaisina hetkinä.

B:
"Aistit ja mittauslaitteet kertovat millaiselta todellisuus näyttää koska se on aina pelkkää pintatasoa ja se syvempi todellisuus on aina piilossa."

Matemaattinen fysiikka (mikä tahansa vanha niistä) on sillä tasolla myös. Tai sellaisella tasolla, mistä voi sanoa aivan saman lauseen. Syvemmän todellisuuden tiedettä on kutsuttu myös matemaattisen fysiikan esittämien faktojen/arvausten epäsuoraksi havaitsemiseksi.

B:
"Siltä kannalta tarkasteltuna kaikki empiirinen tiede operoi tavallaan vain näennäisyyksien tasolla ja esim. aivot ovat pelkkä kuvaus siitä millaiselta yksilöllistynyt tietoisuus näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta ja vastaavasti se millaiselta se oikeasti tuntuu liittyy ko. kokijan omaan kvaliakokemukseen."

Tämä aivo on hypoteettisesti olemassaoleva kuvaus. Et esim. pysty duplikoimaan mitään sellaisen kuvauksen sisältöä ja ottamaan siihen kantaa sen omalta tasolta.

Kokijan oma kvaliakokemus ei kuitenkaan ikinä tunnu siltä, mitä syvempi todellisuus on muualla. Ei siis ole mitään syytä vertailla kaikkia näitä asioita keskenään, kuten kokeminen ja äskeinen matematiikka. Tai kokeminen ja se, miten asiat ovat objektiivisesti. En myöskään väitä että olisit tehnyt sellaista. Kaikki koettavat asiat ovat hyvin toissijaisia sille, miten paljon kerrot yllä objektiivisia totuuksia.

B:
"Oma tulkintani aivoista on se että se eräänlainen viritys & suodatuskoneisto joka on optimoitunut lähinnä vain evolutiiviseen kelpoisuuteen (elossapysyminen, lisääntyminen) ja pyrkii suodattamaan kaiken muun informaation pois "häiritsemästä"."

Ilman tätä ne lakkaisivat olemasta 'oma' 'kvaliakokemus', ja informaatio kertoisi senkin, miten ulkopuolinen tarkkailija näkisi asiat?

Et muuten voi mennä äskeisestä hypoteettisesta kuvauksesta johonkin, mikä on sinun tulkintasi. Eivät ne ole keskenään missään suhteessa (tai suhde on kerrottu seuraavassa). Jos ajattelet että hypoteettinen hiukkasten tekemä aivo on jotain, koska se on matemaattisista hiukkasista tehty ja vastaa vain hiukkaskysymyksiin, niin (en sanoisi edes, että se vastaa jo niin paljon, että tietää 'kaiken mutta ulkopuolisena': tulkinta mitä varmaan kukaan muu ei ole tehnyt) et voi tehdä poikkeavaa tulkintaa tai mitään meille uutta kertovaa tulkintaa sanomalla, mikä on informaationa mennyt mihinkin. Sillä jos kaikki kerran tiedetään, niin hiukkasilla voidaan kirjoittaa se, että on informaatiota, millä elää, ja on olemassa hiukkassuodatin. Hypoteettisesti kun puhutaan, niin voin väittää niinkin, että tuollainen informaation meneminen oli kirjoitettu hypoteettiseen aivoteoriaan, ja sinä plagioit sen äsken.

B:
"Mitä tulee matematiikkaan niin se on minusta aivan liian yliarvostettua nykyään tieteessä koska pyrkii ohjailemaan liikaa hypoteesinmuodostusta vaikka todellisuudessa matematiikan hyöty liittyy ainoastaan käytännön tasoon jossa oikeasti laskemisesta voi olla hyötyä eli ns. arjen teknologia."

Jos matematiikka tekee asian nimeltä 'hypoteesinmuodostuksen ohjaus', niin silloin matematiikasta on hyötyä jokaiselle, joka kokee olevan hyödyllistä, että hypoteesinmuodostus on ohjattu. Lisäksi tuo on sinun negatiivinen tulkintasi siitä, miksi kaikeksi tuota matematiikan tekoa voisi kutsua. Maailmassa on muitakin käytännön tasoja, kuin tehdä teknologiaa. Esim. Shapiron efektin löytäminen on käytäntö, ja matematiikan vertaaminen siihen, mitä näkee taivaalla on käytäntö verrattuna siihen, että on vain teorian tekemistä. Shapiron efektin mallissa otetaan käytännön aurinko esimerkiksi . Se että tekee teorian muotoon, missä on mahdollista olla joskus Shapiro-efekti, eli se että valitsee 3-paikkadimensionta ja Einsteinin teorian oletukset, on suhteellisen käytännöllistä ja käytännön ohjaamaa. Yllä tai jossain muualla halusit 'harmaata matematiikkaa' tieteen ja 'huuhaan' väliltä, mutta et pysty edes näkemään 'käytäntöä' muuten kuin mustavalkoisena?

Luulisi että paranormaali muuten on asia, missä ei ole käytäntöä haluttu. Siksi ehkä käytät niin paljon matematiikan termejä, mutta et löydä yhtään käytännön matematiikkaa. Resonoivat esineet taas eivät ole paranormaaleja, vaan ne ovat itseään varten annettu ja itseinään pysyvät. Vertaa tätä siihen, että kun joku tekee käytännön Shapiron efektiä, hänen esityksensä kliimaksi ei ole jauhaa sinulle siitä, mitä on lasin läpi lähetetty valo.

5

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulla on muunlainen hahmotus, niin eikö se tarkoita sitä, että olet luonut eräänlaisen oman tiedekunnan, jolla on oma jargon? Se että arvostelet toisia tiedekunnan perusteella, koska et pidä kokonaisesta tiedekunnasta kuten matematiikka, viittaisi, että on tiedekunnan kaltainen vaihtoehto, ja tämä tarkoittaa, että ajatelet ja argumentoit juuri tiedekuntatasolla. Sanoit kognitiivisen biaksen ketjussa, että tuo on kaikkein suurin virhe luoda tiedekuntia. Kaikki mitä ohjeistaisit heitä tekemään paremmin, olisi tarkoitettu juuri sinun itsesi korjaamiseksi tällaisina hetkinä.

B:
"Aistit ja mittauslaitteet kertovat millaiselta todellisuus näyttää koska se on aina pelkkää pintatasoa ja se syvempi todellisuus on aina piilossa."

Matemaattinen fysiikka (mikä tahansa vanha niistä) on sillä tasolla myös. Tai sellaisella tasolla, mistä voi sanoa aivan saman lauseen. Syvemmän todellisuuden tiedettä on kutsuttu myös matemaattisen fysiikan esittämien faktojen/arvausten epäsuoraksi havaitsemiseksi.

B:
"Siltä kannalta tarkasteltuna kaikki empiirinen tiede operoi tavallaan vain näennäisyyksien tasolla ja esim. aivot ovat pelkkä kuvaus siitä millaiselta yksilöllistynyt tietoisuus näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta ja vastaavasti se millaiselta se oikeasti tuntuu liittyy ko. kokijan omaan kvaliakokemukseen."

Tämä aivo on hypoteettisesti olemassaoleva kuvaus. Et esim. pysty duplikoimaan mitään sellaisen kuvauksen sisältöä ja ottamaan siihen kantaa sen omalta tasolta.

Kokijan oma kvaliakokemus ei kuitenkaan ikinä tunnu siltä, mitä syvempi todellisuus on muualla. Ei siis ole mitään syytä vertailla kaikkia näitä asioita keskenään, kuten kokeminen ja äskeinen matematiikka. Tai kokeminen ja se, miten asiat ovat objektiivisesti. En myöskään väitä että olisit tehnyt sellaista. Kaikki koettavat asiat ovat hyvin toissijaisia sille, miten paljon kerrot yllä objektiivisia totuuksia.

B:
"Oma tulkintani aivoista on se että se eräänlainen viritys & suodatuskoneisto joka on optimoitunut lähinnä vain evolutiiviseen kelpoisuuteen (elossapysyminen, lisääntyminen) ja pyrkii suodattamaan kaiken muun informaation pois "häiritsemästä"."

Ilman tätä ne lakkaisivat olemasta 'oma' 'kvaliakokemus', ja informaatio kertoisi senkin, miten ulkopuolinen tarkkailija näkisi asiat?

Et muuten voi mennä äskeisestä hypoteettisesta kuvauksesta johonkin, mikä on sinun tulkintasi. Eivät ne ole keskenään missään suhteessa (tai suhde on kerrottu seuraavassa). Jos ajattelet että hypoteettinen hiukkasten tekemä aivo on jotain, koska se on matemaattisista hiukkasista tehty ja vastaa vain hiukkaskysymyksiin, niin (en sanoisi edes, että se vastaa jo niin paljon, että tietää 'kaiken mutta ulkopuolisena': tulkinta mitä varmaan kukaan muu ei ole tehnyt) et voi tehdä poikkeavaa tulkintaa tai mitään meille uutta kertovaa tulkintaa sanomalla, mikä on informaationa mennyt mihinkin. Sillä jos kaikki kerran tiedetään, niin hiukkasilla voidaan kirjoittaa se, että on informaatiota, millä elää, ja on olemassa hiukkassuodatin. Hypoteettisesti kun puhutaan, niin voin väittää niinkin, että tuollainen informaation meneminen oli kirjoitettu hypoteettiseen aivoteoriaan, ja sinä plagioit sen äsken.

B:
"Mitä tulee matematiikkaan niin se on minusta aivan liian yliarvostettua nykyään tieteessä koska pyrkii ohjailemaan liikaa hypoteesinmuodostusta vaikka todellisuudessa matematiikan hyöty liittyy ainoastaan käytännön tasoon jossa oikeasti laskemisesta voi olla hyötyä eli ns. arjen teknologia."

Jos matematiikka tekee asian nimeltä 'hypoteesinmuodostuksen ohjaus', niin silloin matematiikasta on hyötyä jokaiselle, joka kokee olevan hyödyllistä, että hypoteesinmuodostus on ohjattu. Lisäksi tuo on sinun negatiivinen tulkintasi siitä, miksi kaikeksi tuota matematiikan tekoa voisi kutsua. Maailmassa on muitakin käytännön tasoja, kuin tehdä teknologiaa. Esim. Shapiron efektin löytäminen on käytäntö, ja matematiikan vertaaminen siihen, mitä näkee taivaalla on käytäntö verrattuna siihen, että on vain teorian tekemistä. Shapiron efektin mallissa otetaan käytännön aurinko esimerkiksi . Se että tekee teorian muotoon, missä on mahdollista olla joskus Shapiro-efekti, eli se että valitsee 3-paikkadimensionta ja Einsteinin teorian oletukset, on suhteellisen käytännöllistä ja käytännön ohjaamaa. Yllä tai jossain muualla halusit 'harmaata matematiikkaa' tieteen ja 'huuhaan' väliltä, mutta et pysty edes näkemään 'käytäntöä' muuten kuin mustavalkoisena?

Luulisi että paranormaali muuten on asia, missä ei ole käytäntöä haluttu. Siksi ehkä käytät niin paljon matematiikan termejä, mutta et löydä yhtään käytännön matematiikkaa. Resonoivat esineet taas eivät ole paranormaaleja, vaan ne ovat itseään varten annettu ja itseinään pysyvät. Vertaa tätä siihen, että kun joku tekee käytännön Shapiron efektiä, hänen esityksensä kliimaksi ei ole jauhaa sinulle siitä, mitä on lasin läpi lähetetty valo.

5

Lue lisää

B:
"Ensisijaisena hahmotusvälineenä matematiikka tuottaa vain sekoilua kuten suurin osa nykyisestä teoreettisesta fysiikasta ja kosmologiasta osoittaa koska kuvitellaan kaikki ilmiöt jotenkin lineaarisiksi vaikutuksiksi aika-avaruuskoordinaatistossa."

Voitko tehdä epälineaarisen vaikutuksen koordinaatistossa? Minkä asetat siinä ensisijaiseksi? Luuletko että sinua ei pidettäisi sekoiluna sen tehtyäsi? Tai luuletko että sitä ei pidetä sekoiluna, että keksit sanoja kuten 'lineaarinen vaikutus', jotka eivät merkitse mitään muuta kuin jotain valtavaa tunnekuohua päässäsi, mistä syytät ainoastaan muita?

B:
"Se voi tuottaa näennäisesti päteviä ja toimivia kaavoja mutta ei oikeastaan kerro yhtään mitään muuta kuin sen mitä säännönmukaisuuksia on vaikuttamassa tällä planeetalla n. 150 viimeisen vuoden aikana olemassaolevien mittausvälineiden rajoitusten puitteissa."

Mikään ei oikeastaan kerro, onko tämä mielipide totta. Mielipiteen esittäjä ei ole tehnyt mitään toimivaa yli 150 minuutiksi, eikä oikeastaan kertonut 'yhtään mitään'. Sinulla on myös todennäköisesti aika heikko valmius tehdä mitään toimivaa, jos kaikki kaavat lopettavat toimimasta jo huomenna (olettaen että kukaan säilyy siitä hengissä). Voitko muuten listata historialliset asiat, jotka olivat mittaustarkkuuden nojalla toimivia 150 vuotta, mutta jotka lakkasivat sen jälkeen olemasta toimivia?

B:
"Tiede ei voi edistyä merkittävästi pelkän teknologian avulla vaan vasta sitten kun aletaan kiinnittää enemmän huomiota havaitsioiden/kokijoiden tietoisuuden ominaisuuksien kehittämiseen eikä vain oleteta jonkinlaista keskivertohavaitsijaa Alice & Bob tyyliin"

Tämä kuulostaa koulua muisuttavalta instituutiolta, koska ilman yhteistä yritystä, ei kaikkille saada paljoa tällaista huomiota kerralla.

Alice ja Bob eivät ole tyyli. von Neumann tai Kööpenhamina ovat tyylejä, jos puhutaan QM:stä ilman paljoa tulkintoja (joista suurin osa on myös seuraavaa mieltä). Siinä ei koskaan ole pakko olettaa kahta havaitsijaa samassa systeemissä, vaan voi tehdä ajatuskokeen, että mitä jos havaitsija osaisi teleportata sinne, missä havaitaan myös. Tätä useammin on kuitenkin niin, että missään ei tarvita havaitsijaa, koska ympäristö havaitsee ilman, että siellä on ketään ja systeemin voidaan sanoa olevan sitä varten olemassa, että ympäristökin saisi tietää jonkin asian tarkkaan. Jos yrität vääristää tämän monien tieteilijöiden muille lähettämän viestin aivan muuksi, niin olet melko toksinen. GR:ssä havaitsijat ovat yksiä pisteitä aika-avaruudessa, joissa mainitaan jokin nopeus tai jopa kiihtyvyys, millä siellä voi olla.

B:
"Kehotason aistikokemus on äärimmäisen paljon suppeampaa kuin tietoisuuden intentio ja intuitiokyvyt. Aistitason kvalia edellyttää aina tulkintaa joka voi olla oikeansuuntainen vain toimivan intention ja intuition kautta."

Intention ja intuition määritelmät ovat varmaan sellaisia, että ne eivät ole koskaan väärässä. Eli niitä ei verrata mihinkään eikä ole mitään, mille ne tekivät jotain. Tämä on kuitenkin ideana vähän samanlaisessa asemassa kuin sanoisi, että alkuräjähdystä ennen ei ollut mitään, kun ei tarvitse. Lisäksi tämä määritelmä ei tarkoita, että intuitiossa olisi paljon asioita, mitä kuunnella, koska se on edelleen täysin dislokaatiossa verratuna objektiivisen maailman faktoihin (kuten minä vuonna muuttuu luonnonlaki ja minä vuonna ei). Intuitio joka vastaa mihinkään tuollaiseen kysymykseen ei ehkä ole saman määritelmän mukaista, kuin jokin mikä ei koskaan ottanut huomioon mitään eikä siksi ollut verrattavissa muihin.

Fysikalismissa kaikki sellainen, mistä tietoisuuden kokemat jutut tulevat, on informaatiota tai sen isompia biologialle kuuluvia osioita, jotka on jollain tavalla nielty ja oksennettu ulos moneen kertaan universumin ja esim. pelkän yksisoluisen elämän aikana. Eli mennyt monen asian kautta, mistä se on kaikista nykyään riippuvainen. Eivätkä ne kaikki solut ollet kovin neropatteja. Tällainen näkemys tuottaa esim. enemmän itsekritiikkiä, kuin se että kuvittelet olevan olemassa erehtymättömiä ja kaikessa oikeita ääniä, jotka tulevat sinusta.

B:
"Muussa tapauksessa (kuten nykyisessä tieteessä) syntyy vain ideologis-metafyysistä sekoilua kuten reduktionistinen materialismi. "

Jos jonkun intuitiot sanoisivat, että reduktionistinen materialismi, niin mikään ei voisi olla siinä väärin. Ainakaan se ei ollut aistikokemus. Mistä sinä olet nähnyt, mitä toisten intuitiot sanoivat?

Tieteessä on tapahtunut asioita, joista voi olla hyötyä niille, joilla on eri filosofia. Ne jotka nämä hyödyt tuottivat, eivät olleet mitään intuition seuraajia enempää kuin muutkaan. Todella usein heillä oli tuo äskeinen filosofia.

6

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Ensisijaisena hahmotusvälineenä matematiikka tuottaa vain sekoilua kuten suurin osa nykyisestä teoreettisesta fysiikasta ja kosmologiasta osoittaa koska kuvitellaan kaikki ilmiöt jotenkin lineaarisiksi vaikutuksiksi aika-avaruuskoordinaatistossa."

Voitko tehdä epälineaarisen vaikutuksen koordinaatistossa? Minkä asetat siinä ensisijaiseksi? Luuletko että sinua ei pidettäisi sekoiluna sen tehtyäsi? Tai luuletko että sitä ei pidetä sekoiluna, että keksit sanoja kuten 'lineaarinen vaikutus', jotka eivät merkitse mitään muuta kuin jotain valtavaa tunnekuohua päässäsi, mistä syytät ainoastaan muita?

B:
"Se voi tuottaa näennäisesti päteviä ja toimivia kaavoja mutta ei oikeastaan kerro yhtään mitään muuta kuin sen mitä säännönmukaisuuksia on vaikuttamassa tällä planeetalla n. 150 viimeisen vuoden aikana olemassaolevien mittausvälineiden rajoitusten puitteissa."

Mikään ei oikeastaan kerro, onko tämä mielipide totta. Mielipiteen esittäjä ei ole tehnyt mitään toimivaa yli 150 minuutiksi, eikä oikeastaan kertonut 'yhtään mitään'. Sinulla on myös todennäköisesti aika heikko valmius tehdä mitään toimivaa, jos kaikki kaavat lopettavat toimimasta jo huomenna (olettaen että kukaan säilyy siitä hengissä). Voitko muuten listata historialliset asiat, jotka olivat mittaustarkkuuden nojalla toimivia 150 vuotta, mutta jotka lakkasivat sen jälkeen olemasta toimivia?

B:
"Tiede ei voi edistyä merkittävästi pelkän teknologian avulla vaan vasta sitten kun aletaan kiinnittää enemmän huomiota havaitsioiden/kokijoiden tietoisuuden ominaisuuksien kehittämiseen eikä vain oleteta jonkinlaista keskivertohavaitsijaa Alice & Bob tyyliin"

Tämä kuulostaa koulua muisuttavalta instituutiolta, koska ilman yhteistä yritystä, ei kaikkille saada paljoa tällaista huomiota kerralla.

Alice ja Bob eivät ole tyyli. von Neumann tai Kööpenhamina ovat tyylejä, jos puhutaan QM:stä ilman paljoa tulkintoja (joista suurin osa on myös seuraavaa mieltä). Siinä ei koskaan ole pakko olettaa kahta havaitsijaa samassa systeemissä, vaan voi tehdä ajatuskokeen, että mitä jos havaitsija osaisi teleportata sinne, missä havaitaan myös. Tätä useammin on kuitenkin niin, että missään ei tarvita havaitsijaa, koska ympäristö havaitsee ilman, että siellä on ketään ja systeemin voidaan sanoa olevan sitä varten olemassa, että ympäristökin saisi tietää jonkin asian tarkkaan. Jos yrität vääristää tämän monien tieteilijöiden muille lähettämän viestin aivan muuksi, niin olet melko toksinen. GR:ssä havaitsijat ovat yksiä pisteitä aika-avaruudessa, joissa mainitaan jokin nopeus tai jopa kiihtyvyys, millä siellä voi olla.

B:
"Kehotason aistikokemus on äärimmäisen paljon suppeampaa kuin tietoisuuden intentio ja intuitiokyvyt. Aistitason kvalia edellyttää aina tulkintaa joka voi olla oikeansuuntainen vain toimivan intention ja intuition kautta."

Intention ja intuition määritelmät ovat varmaan sellaisia, että ne eivät ole koskaan väärässä. Eli niitä ei verrata mihinkään eikä ole mitään, mille ne tekivät jotain. Tämä on kuitenkin ideana vähän samanlaisessa asemassa kuin sanoisi, että alkuräjähdystä ennen ei ollut mitään, kun ei tarvitse. Lisäksi tämä määritelmä ei tarkoita, että intuitiossa olisi paljon asioita, mitä kuunnella, koska se on edelleen täysin dislokaatiossa verratuna objektiivisen maailman faktoihin (kuten minä vuonna muuttuu luonnonlaki ja minä vuonna ei). Intuitio joka vastaa mihinkään tuollaiseen kysymykseen ei ehkä ole saman määritelmän mukaista, kuin jokin mikä ei koskaan ottanut huomioon mitään eikä siksi ollut verrattavissa muihin.

Fysikalismissa kaikki sellainen, mistä tietoisuuden kokemat jutut tulevat, on informaatiota tai sen isompia biologialle kuuluvia osioita, jotka on jollain tavalla nielty ja oksennettu ulos moneen kertaan universumin ja esim. pelkän yksisoluisen elämän aikana. Eli mennyt monen asian kautta, mistä se on kaikista nykyään riippuvainen. Eivätkä ne kaikki solut ollet kovin neropatteja. Tällainen näkemys tuottaa esim. enemmän itsekritiikkiä, kuin se että kuvittelet olevan olemassa erehtymättömiä ja kaikessa oikeita ääniä, jotka tulevat sinusta.

B:
"Muussa tapauksessa (kuten nykyisessä tieteessä) syntyy vain ideologis-metafyysistä sekoilua kuten reduktionistinen materialismi. "

Jos jonkun intuitiot sanoisivat, että reduktionistinen materialismi, niin mikään ei voisi olla siinä väärin. Ainakaan se ei ollut aistikokemus. Mistä sinä olet nähnyt, mitä toisten intuitiot sanoivat?

Tieteessä on tapahtunut asioita, joista voi olla hyötyä niille, joilla on eri filosofia. Ne jotka nämä hyödyt tuottivat, eivät olleet mitään intuition seuraajia enempää kuin muutkaan. Todella usein heillä oli tuo äskeinen filosofia.

6

Lue lisää

B:
"Muussa tapauksessa (kuten nykyisessä tieteessä) syntyy vain ideologis-metafyysistä sekoilua kuten reduktionistinen materialismi."

Yllä käytiin monenlaista tieteen menetelmää läpi ja päätettiin olla käyttämättä lopulta mitään? Eikö sinun ainoaa jäljelle jäävä menetelmäsi ole kuin perustaa tieto auktoriteetin varaan, jossa auktoriteetin pitää olla sinussa tai jossain, joka saa sinut uskomaan, että hän on tehnyt itselleen niinkuin halusit tehdä? Et ole nimittäin esittänyt minkäälaista vuoropuhelun mahdollisuutta intuitona olevan tiedonlähteen ja minkään muun tiedonlähteen välillä. Et ole esittänyt mitään tapausta, missä intuition tieto olisi kritisoitavaa. Etkä pitänyt mahdollisena alkaa kritisoida intuitiota, tai sellainen ei voi tulla mitään kautta, kun muut tiedot ovat vaiennettavia tietoja. Sekin että sanoo, 'havaintoon ei voi luottaa, koska se on havainto', olisi filosofisessa tiedon arvioinnissa sama, kuin että uskoo auktoriteetteihin, eli tiedon lähteisiin näiden lähteen ulkoisen määritelmän perusteella. Minkä vastakohta on, että esim. tarkastelee havaintoa niin kuin tarkastelee mitä tahansa tietoa.

Mikroskooppisessa tieteessäkin muuten siihen yhdistyy kaikki esim. omin silmin nähty tieto, ja tässä on paljon sellaista, että omin silmin nähty tieto on jotain, mitä tulee olettaa ja uskoa. Jokainen sellainen teoria, missä ei olisi mahdollista nähdä niitä asioita, mitä kaikki näkevät, ovat nimittäin automaattisesti vääriä. Kyse on siis pitkälti siitä, että miten näkeminen muuttuu tiedoksi ja millaista tieto on. Kuten että mitä siitä pidetään oikeasti ja varmasti tietona. Ihmiskunta ei saavuttanut tällaista taitoa (tai ratkaisua tällaiseen) vain katselemalla asioita tarpeeksi kauan ja pohtien asiaa ääneen, vaan se sai näkymättömistä asioista selvää koneellisesti, ja teki siitä päätelmiä toisia tietoja varten niiden yhteensovittamiseksi. Et ole ottanut tällaiseen kantaa intuitiohommissasi, eli että mikä tekisi ihmisestä valmiin sanomaan, mikä intuition viestissä olisi tietoa ja mihin asiaan se on tärkeää millaisessa määrässä, ja kuinka paljon sen jälkeen on edelleen puuttuvaa tietoa ja mihin asiaan. Tai olisiko tiedossa pakko mennä syvemmälle ennenkuin se on koko tieto ilman epävarmuuksia ja eri versioita. Tämän hetken tieteen tietojen mukaan vaikuttaa, että kaikessa pitäisi mennä syvemmälle, mutta ei tulla menemään.

Jos silmillä näkemisen ajattelee kuuluvan vain osana siihen, mitä koetaan, niin koneiden tuomaa tietoa mikromaailmasta voisi nimittää samaksi kokemukseksi, kuin mihin kaikki muukin kuuluu. Tiedossa olisi kyse sellaisen laajenemisesta. Tekisitkö kuitenkaan itse intuitiosta vain yhtä kokemusta muiden joukossa, vai väittäisitkö, että todellisuudessa on eksistentiaalinen taistelu oikean ja väärän tiedon välillä? Uskonnot voivat väittää ontologian olevan tällainen kahtiajakautuminen, ja vain materialismissa kaikki perustuu substanssin olemassaoloon. Kun substanssi ei ota mihinkään kantaa, niin ei sen tutkimisenkaan kuulu perustua vääriin ehdottomuuksiin. Käsite siitä, että substanssi on totuus ja sen tietäminen on kaiken tietäminen, ei ole sama asia kuin, että on olemassa jotain, mikä sinua estää tietämästä sitä. Etkä voi esim. muuttaa substanssin tiloja toisiksi substanssin tiloiksi pitämällä substanssin tiloja vähemmän oikeana tietona substanssista. Tai että tämä substanssin väärä tila olisi sellainen ettei se vaikuta tarpeeksi mihinkään niinkuin substanssi, koska juuri siksihän sen muuttamisella olisi merkitystä, että vaikutuksissa on oikeita eroja.

7

B.

"Vetyatomi tuottaa itselleen tarvitsemansa avaruuden. Kun vetyatomeita syntyy nollapiste-eetteristä jatkuvasti niin avaruus tavallaan samalla laajenee. "

Käsitesotkua.

"Big Bangiä ei siis tarvita. Taustasäteily on virtuaaliaineen aktualisoitumista taustan energiasta."

Käsitesotkua.

Lähestytään tätä käsitettä askel askeleelta:

1. **Universumin jatkuva epävakaus:**
"Ikuisesti fluktuoiva universumi" tarkoittaa sitä, että universumissa ei ole saavutettu täysin vakaata tai tasapainoista tilaa, vaan sen perusolosuhteet – kuten energian ja lämpötilan jakaumat – ovat jatkuvassa satunnaisessa vaihtelussa. Tämä tarkoittaa, että vaikka universumi saattaisi olla pitkällä aikavälillä lähellä termodynaamista tasapainoa, kvanttitasolla tai jopa makroskooppisesti tapahtuvat satunnaiset vaihtelut ovat aina mahdollisia.

2. **Satunnaiset lämpötilavaihtelut ja niiden merkitys:**
Kun sanotaan, että havainnoijat voivat syntyä "satunnaisten lämpötilavaihtelujen kautta", tarkoitetaan juuri sitä, että pienistäkin satunnaisuuksista – esimerkiksi lämpötilan tai energian paikallisista vaihteluista – voi ajan saatossa kehittyä järjestystä. Näin voi syntyä tiloja, joissa monimutkaiset rakenteet muodostuvat, ja tällaiset rakenteet voisivat edustaa edes yksittäisiä "havainnoijia". Tässä ajatusmallissa ei siis ole kyse siitä, että havainnoijat kehittyvät vain pitkän ja johdonmukaisen evoluutioprosessin kautta, vaan että ne voivat "pudota" suoraan sattumanvaraisen energiavaihtelun seurauksena.

3. **Filosofiset ja kosmologiset ulottuvuudet:**
Tämä ajatusmalli on osittain sekoitus teoreettista fysiikkaa ja filosofisia pohdintoja. Se muistuttaa esimerkiksi niin sanottua **Boltzmann-aivo** -ideaa, jonka mukaan riittävän pitkässä ajassa satunnaiset fluktuatiot voivat tilastollisesti johtaa tilapäisesti tilanoihin, joissa jonkinlaisia tietoisuutta omaavia olentoja (tai "havainnoijia") ilmestyy. Tällaisessa näkemyksessä universumi on paikka, jossa järjestys ja tietoisuus voivat nousta esiin kaaoksen keskeltä, ilman että perinteinen, lineaarinen evoluutiokäsite pätee yhtä yksiselitteisesti.

4. **Mitä tämä merkitsee laajemmin:**
- **Universumin peruskäsitys:** Tämä malli kyseenalaistaa ajatuksen, että universumissa on ollut ainoastaan yksi "alkutila" (kuten alkuräjähdys) ja että kaiken järjestys on kehittynyt siitä. Sen sijaan havainnollistetaan, että samaa perusfysiikan lakia noudattaen voi syntyä järjestettyjä tiloja jatkuvan satunnaisen fluktuoinnin seurauksena.
- **Havaitsijan rooli:** Ongelmaan sisältyy myös kysymys siitä, mitä tarkoittaa "havainnoija". Perinteisesti havainnoijat – esimerkiksi me ihmiset – ovat kehittyneet monimutkaisen biologisen evoluution kautta. Tässä teoriassa "havainnoija" voitaisiin nähdä myös satunnaisena, lyhytaikaisena ilmiönä, joka kehittyy tilapäisistä järjestelyistä, vaikka tällöin kyseessä ei olisi "täydellinen" evoluutioprosessi.
- **Kvanttisatunnaisuus ja makroskooppinen järjestys:** Ajatus muistuttaa myös sitä, kuinka kvanttikenttien satunnaiset vaihtelut voivat, äärimmilleen ajatellen, johtaa makroskooppisiin ilmiöihin – vaikka nämä ilmiöt eivät välttämättä ole pitkäikäisiä tai vakaasti toistuvia osia universumia.

Yhteenvetona: Käsite "ikuisesti fluktuoiva universumi (jossa erilaiset havainnoijat voivat syntyä satunnaisten lämpötilavaihtelujen kautta)" viittaa teoreettiseen malliin, jossa universumi on jatkuvassa, satunnaisessa muutoksessa, ja juuri näiden satunnaisten vaihtelujen seurauksena tietyissä olosuhteissa voi muodostua monimutkaisia rakenteita, kuten sitä me kutsumme havainnoijiksi. Tämä ajattelutapa haastaa perinteisen, lineaarisen kosmologisen näkemyksen ja tarjoaa mielenkiintoisen pohjan keskustelulle siitä, miten järjestys ja tietoisuus voivat nousta esiin universumin kaaoksen keskeltä.

---

Jos haluat sukeltaa vielä syvemmälle ajatusmaailman teoreettisiin ulottuvuuksiin – esimerkiksi siihen, miten kvanttifluktuatiot voivat vaikuttaa makroskooppiseen todellisuuteen tai miten "Boltzmann-aivot" haastavat traditioanalaiset havaitsija-käsitykset – tämä keskustelu avaa laajan kentän filosofisia ja tieteellisiä pohtimuksia. Mitä mieltä sinä olet tästä jatkuvasta universumin muutosprosessista?

Ikuisesti fluktuoiva universumi on varmaan viittaus Boltzmannin-aivoon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Boltzmann_brain

Carrollilla on ollut kaikenlaista itselleen ominaista sanottavaa kaikista fluktuaatioista, mutta tuossa hän on niitä ainakin käyttänyt ja kosmologiaan liittyen.

Boltzmannin-aivoa ei olisi pakko pitää multiversumina, koska siinä on annettu malli, joka on yksi kpl. hyvin tavallista universumia, ja tämä universumi on todella yksin. Sen mallilta ei kuitenkaan niin sanotusti kysytä mitään, jos tässä universumissa syntyy äärimmäisen spesifin ja epätodennäköisen fluktuaation seurauksena (minkälainen fluktuaatio - riippuu kirjoittajasta) aineen kokoonpano, joka luo itselleen illuusion siitä, että se on yksi täydellinen universumi joillain ominaisuuksilla, jotka voivat poiketa siitä, mitä malli sisälsi ja mikä sisältää tavallaan valheita universumista kuten sen, minkä ikäiinen universumi oikeasti on mallissa vs. tämä illuusio. Multiversumi-nimitys voi johtua siitä, että näitä valeuniversumeita syntyy monta peräkkäin (ja joskus ehkä useampi samaan aikaan). Mutta voi sillä viitata siihenkin, että kun illuusio on päällä, on kuin universumi universumissa.

Havaitsija-termi viittaa tuossa siihen, että oleellisinta todelliselle aineelle on tehdä sellaisia eläviä olioita jotka tuijottavat koko elämänsä tai jonkin muun ajan jotain, mikä olisi kuin LCDM universumi. Näitä aineen vaatimuksia voi kuitenkin määritellä miten haluaa, ja jokainen todennäköisyysarvio siitä, miten paljon valeuniversumeita tapahtuu, on perustanut lukunsa johonkin arvioon siitä, mitä tarkoittaa valeuniversumi. Suurimman osan mielestä se on ollut sama kuin näkyvän universumin nykyinen aineen määrä, ja saman verran järjestystä sillä, kuin se vaatisi ollakseen tässä hetkessä samanlainen kuin on, mutta sillä ei ole välttämättä ollut koko historiaa,. Joskus voidaan sanoa että historiaa ei ole edes minuutin verran, vaan se että ajatellaan kosmologian havainneen esim. CMB-havainnot 2000-luvun alussa, voi olla valemuistoa, mitä ei oikeasti käyty taivaalla ja maapallolla läpi, vaan tuohon aikaan tarkat fluktuaation seurauksena tulleet hiukkaset olivat vielä syntymättömiä tai matkalla sinne, missä ne tekivät valmiin elämään räpsähtäneen tuloksen Jotkut näistä väitteistä saattavat olla ristiriitaisia, jos yritettäisiin odottaa tulevaisuuteen ja katseltaisiin, että sammuuko CMB sitten kokonaan, ja sen kanssa että onko sittenkään olemassa mitään mallin mukaista menneisyyttä, missä sen evoluutio pystyisi antamaan kokonaisia nähtyjä tapahtumaketjuja ilman, että ne alkavat hyvin samasta asiasta kuin alkuräjähdyksen tila. Jos tuottaa mallilla pelkkiä alkuräjähdyksiä, niin se olisi paljon tylsempi kuin termi Boltzmann-aivo alunperin tarkoittaa, eikä malli välttämättä edes taivu siihen.

Maali ei ole universumi, mitä ehdotetaan todeksi, vaan pikemminkin lasku, joka arvioi mahdollisuutta, että ihmisiä olisi jymäytetty valheellisella todellisuuskuvalla. Tällaisena se ei ole vastaus koko kysymykseen, eli ei vielä ole kuviteltu läpi kaikkia mahdollisuuksia, miten se tapahtuu. Lasketuissa tapauksissa kyseessä on vain fyysikoiden mielestä jokin mahdollisimman yksinkertainen tapa tuottaa sellainen tapaus.