Rahtijuttua vuodelta 1975

Tuostahan Lervon hääräilystä oli poliisi kertoo 1975 kirjassa pidempikin juttu se meni jotenkin niin että, vuosi oli -75 ja helle paukutti Irakin basaarikattoja kuin Kilju-Kassu juhannusnaapurin ovea. Lervo oli saanut kunnian ajaa Kulliston Saken banaanikuorman Irakiin asti, ja kuorma oli mennyt perille – vähän lämpimänä, osa kuorineen ja yksi lava murskana (koska Lervo oli siihen istunut aamukahvilla), mutta perillä yhtä kaikki.

Irakilainen ostaja oli tyytyväinen.
"You Finns deliver like devils – no documents, only fruit," hän sanoi ja antoi kouraan ruskean kirjekuoren, josta löytyi 400 dollaria ja kolme korukiveä, joista yksi olikin kuulemma puurohiutale.

Lervo ei jäänyt juttelemaan. Hän starttasi EuroTrotterin, uudenkarhean mutta jo kolaroidun veturin, ja käänsi nokan kohti länttä.

Paluukuormaksi tuli ylijäämää puolustusvoimien varikolta – kaksi laatikkoa telamiinoja, öljysäiliön hylsyjä ja kolme käsittämätöntä kulmapöytää, jotka oli kuulemma otettu käyttöön Saddamin vierashuoneesta. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä niillä tehtiin, mutta Lervo sai niistä kuormakirjan ja ajoluvan. Se riitti.

Mutta pitkän siivun jälkeen, kun takana oli Syyrian rajatarkastus, kolme “teepysähdystä” joissa tarjoiltiin votkaa ilman laseja, ja yksi yö hotellikattohuoneessa jossa ei ollut kattoa, Lervo alkoi hiipua.

Jossain Jugoslavian ja Unkarin välisellä syrjätiellä hän pysähtyi levikkeelle. Oli aamuyö, hämärä ja viileä. EuroTrotterin kone vielä kävi, pakokaasu lemusi banaanilta ja öljyltä.
Perälaudasta roikkui pressu kuin Ämpäri-Tertun alushame pikkujoulun jälkeen. Kuorma haisi yhtä aikaa ruutisarjalta ja puolikypsältä.

Lervo nousi ulos, istui konepellille ja kaivoi esiin kirkkaan pullon ilman etikettiä. Hän ei tiennyt enää, oliko se Jallua, kiljua vai käsidesiä, mutta se maistui siltä että suonet lauloivat ja näkö vaihtui panoramaksi.

Hän otti pitkän huikan, tuijotti kojelautaa ja sanoi peilikuvalleen:
“Sinähän olet kuninkaallinen. Sun nenä on kuin tomukeitin ja katse kuin haavin läpi!”

Silmät verestivät siihen malliin, että yksi turkkilainen rajasetä, joka ajoi ohi Ladallaan, pysähtyi hetkeksi. Hän katsoi Lervoa, käänsi päänsä ja sanoi kollegalle:
“Onko tuo sairas?”
“Ei... tuo on suomalainen.”

Silloin Lervo nousi, hoippui kohti takalavaa ja huusi sumuun:
“MINÄ OLEN PUNASILMÄINEN JA VALMIS VIEMÄÄN PELOTTEITA POIS – EN TUOMAAN!”

Lopulta Päntälässä Lervo parkkeerasi EuroTrotterin SEO:n taakse, nosti käden ja sanoi ensimmäiselle vastaantulijalle:

"Reissu oli pitkä. Irakissa oli kuuma, Moldovassa koppi, Jugoslaviassa unet ja Suomessa vapaus. Silmät oli kuin tomaatit ja vatsa kuin rumpu, mutta kuorma tuli kotiin ja sielu ei jäänyt mihinkään."

Vitospöydässä viikon päästä:
"Jos mies ei pala reissusta silmät punasena ja pullo tyhjänä, niin se ei ollut reissu – se oli siirtymävaihe. MINÄ OLIN REISSUSSA."