Bistro rookki

Jotkut tuntuvat odottavan yrittäjien konkursseja vesi kielellä, jotta pääsevät sitten taputtamaan ja sanomaan, jotta niihhän siinä käv, niinku minä jo alakuun veekkasin...
Ja sitten ollaan kuin pienet peikkolapset, jotka huusivat, että hyvä, hyvä,
ja taputtivat suuuuria, karvaisia käsiään...

Eli nyt ovat ilmeisesti jotkut kateelliset paskanpuhujat saaneet uuden saaliin hampaisiinsa.

Joidenkin mukaan suomalaisissa on slaavilaista verta.
Saattaa olla mahdollista sikäli, että meillä monet tavan tallukat ovat kateellisia sellaisille, jotka jotain yrittävät ja saattavat jopa menestyä.
Taisto Huuskonen kirjassaan "Laps Suomen" kertoo, miten hän rakensi Venäjällä ollessaan omakotitalon suomalaiseen tyyliin kivijalalle.
Paikallisia kierteli sitä katselemassa ja tuumailemassa, että jo on porvarillista tyyliä,
kivijalalle rakennettu...
Siellä tehtiin talo suoraan maapohjalle.
Lasse Lehtinen totesi "Halatko miljonääriksi"-ohjelmaa juonnettuaan ja vastaavaan Venäjällä tutustuttuaan, että siellä ei kannata käyttää "Kysy yleisöltä"-oljenkortta.
Vastaavat tahallaan väärin, että kilpailija epäonnistuisi...
Eli toisen epäonnistumista toivovat monet siellä ja täällä, täällä ja siellä...
Niin pienisielisia sitä ollaan.

Sietäisi hävetä.

Kannattaisi muistaa, että hyvinvointiyhteiskuntaa palveluineen rahoitetaan tuottavalla yritystoiminnalla - ja että jokainen epäonnistuminen on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjasta pois.
Niin että itselleen sika vahinkoa tekee, kun kaukalonsa kaataa...

Uudenlainen konsepti heillä ainakin hankinnoissa on, kun asiakas tekee tilauksen yrittäjä tai äitinsä ajaa Tokmannille ja hakee tarvikkeet punalippukorista ja eikun takaisin keittiöön ja kohta asiakas saa tuoretta luomuruokaa. Pitäisi tällä tavalla jo pärjätä.

Kaksi kertaa olen kyökissä käynyt ja se riitti, menen jatkossa aina syömään laaturuokaa toiseen paikalliseen ravintolaan. Se on täällä ykkönen, eikä heidän tarvi kopioida muilta vaan keksivät annoksensa ihan itse!