Saako esseen kirjoittaa

joku elämäänsä kyllästynyt pakkolehtori voi tykätä. Tuskinpa muut.

Sosiologia on kyllä rutikuiva tiede, jos sitä vertaa johonkin runollisempaan esim. historiaan humanistisessa tiedekunnassa. Historiassa esseet kirjoitetaan yleiskielellä ja retorinen lennokkuus on sallitua - jopa suositeltavaa. Sosiologiassa on kokemuksieni mukaan osattava käyttää sosiologian käsite-apparaattia, ja sosiologian standardi-esseet ovat kauheaa kapulakieltä - englannin ja suomen kielen sekoitusta.

Ei siis todellakaan saa kirjoittaa kaunokirjalliseen tyyliin eikä edes yleiskielellä, vaan on viljeltävä niitä englannin kielestä revittyjä käsitteitä ja kirjoittava objektiivista ja ympäripyöreää virkettä. Tiede-essee on kyllä alaan perehtymättömälle aivan käsittämätöntä fakkikieltä, jota vain alan asiantuntijat (tässä tapauksessa toiset sosiologit) voivat ymmärtää. Joillakin aloilla, lähinnä humanistisilla (historia ja perinnetieteet) esseet ja tutkimukset kirjoitetaan yleiskielellä ja niissä saa olla jopa vaikutteita kaunokirjallisuudesta. Retorinen lennokkuus ja kirjallinen ilmaisukyky ovat niissä tieteissä osa hyvää tutkimusta/esseetä.

kirjota mitä halluut

Riippuu tietysti mitä esseellä tarkoitat. Kerronnan rooli, tempus ja persoona tulee valita sen mukaisesti mitä ollaan kuvaamassa. Okei. Koetan pelkistää. Jos tarkoituksesi on tehdä itsestäsi minä keskeistä prosaistista kaunokirjallista tarinaa, niin silloin voit kirjoittaa minä muodossa. Jos kuitenkin tarkoituksesi on kuvata tieteellisesti jotain itsestäsi riippumatonta ilmiötä, systeemiä tai prosessia niin silloin passiivi on se ainoa oikea tapa kirjoittaa pyydetty essee, tutkielma. Monen ihmisen on todellakin vaikeata irroittaa itseänsä tutkittavasta asiasta.
"Täytin 30 ml pyrex-lasisen koeputken piripintaan rautasulfaattia. Kiinnitin koeputken statiiviin. Sytytin Bunsenlampun täyteen liekkiinsä. LIekki hyväili ahnaasti koeputken kuumenevaa pohjaa. Minä koin suurta sisäistä mielenliikutusta. Kiihotuin seksuaalisesti". Itsetutkisteluakin voi tehdä. Sellaiset "Minä" fundeeraukset kannattaa jättää sinne omaan henk. koht. päiväkirjaan.

Ei kai esseitä kirjoittaessa tarvitse aina niin kovin tiukka olla. Muistan kuulleeni, että erään kerran oppilas oli tentti-esseevastauksellaan kosinut professoriaan. En tiedä, kuinka professori kyseisen vastauksen pisteytti, mutta suostui kosintaan kuitenkin.