Yksi lauma

tarkaan, vaan sepitelet omia ajatuksiasi:

...ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

Tämäkin on uskon asia:Aikainsaatossa on pelastunut paljon uskovaisia, kuitenkin se joukko on pieni, varsinkin verrattuna siihen laveaan tiehen:

Matt.7:13. Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
14. Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät. Kuinka paljon oli Nooana aikana pelastuneita arkissa, vaikka väkeä oli paljon?

Tietysti syntyvät Kaikki kansat Herralle Siionissa (Ps 87 ). Valkopukuisten joukossa (IlmK) on joka kielestä ja kansasta ihmisiä, sillä Jumala korjaa omansa jo lapsuudenuskossa monista kansoista joille ei edes saarnata valtakunnan evankeliumia, heidän epäuskonsa tähden.

Minä en usko että Pyhä Henki ja kaikkivaltias Jumala kutsuu ja johdattaa omat lampaansa eri laitumille vaan ne kaikki johdatetaan samaam laumaan jossa Jeesus puhuu Henkensä kautta. Tuo uskovien joukko muodostaa Kristuksen ruumiin täällä maan päällä. Jumalan lapsilla on keskenäinen rakkaus ja yhteys ja Jeesuksen veri kiertää tuossa ruumiissa ja puhdistaa kaikesta synnistä. "Jotka ei meitä kuule ovat eri hengen lapsia". Näin selkeä on rajanteko. Näin tulisi kaikkien uskoa ja opettaa elävästä seurakunnasta. Yksi Paimen (joka ei puhu ja opeta eri tavalla eri paikoissa) ja yksi lauma joka tuntee Hänen äänen mutta eivät seuraa toisia ääniä. Kaikki muut on eriseuroja. Ei missään eriseurassa ole Pyhä Henki ja ei siellä kukaan voi uskoa mitä Henki seurakunnille sanoo, vaan ne kaikki hakeutuvat sellaiseen porukkaan jossa saa uskoa omiin luuloihinsa.

Jumalan varassa on maailman käännyttäminen, Jeesus etsii omanssa yhteen laumaan.

Keitä ovat muut lampaat? tietysti juutalaiset ja me pakanat. Sitten epäuskoisija ja eriseuroista kääntyy aina muutamia...

Masajardsin hitsari taas kärjistää ja vie asian omille ahtaille meluisille ja savuisille laduilleen. Mistähän maailman lampaista oikein kerrot. Ei ole mitään sellaista maailmanlaajuista joukkoa jota eivät toiset lampaat tietäisi. Ei varsinkaan oikeassa hengessä olevaa, vääriä jumalisia joukkoja joita edellinenkin kirjoittaja paimentaa niitä löytyy kyllä pilvin pimein.
Oikeassa joukossa vallitsee rauha ja rakkaus Herrassa Jeesuksessa, eikä sillä ole tarvetta lähteä tekemään omia lihallisia joukkioita maailman myrskyävälle merelle.

Selitäpä seuraavat raamatunkohdat. Miten olemme kukin toistemme jäseniä. Onko kirkossa näin? Onko eri kirkkokuntien välillä näin?

"Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä." (Room. 12)

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1 Kor. 12)

Åkers kirjoitti:

Masajardsin hitsari taas kärjistää ja vie asian omille ahtaille meluisille ja savuisille laduilleen. Mistähän maailman lampaista oikein kerrot. Ei ole mitään sellaista maailmanlaajuista joukkoa jota eivät toiset lampaat tietäisi. Ei varsinkaan oikeassa hengessä olevaa, vääriä jumalisia joukkoja joita edellinenkin kirjoittaja paimentaa niitä löytyy kyllä pilvin pimein.
Oikeassa joukossa vallitsee rauha ja rakkaus Herrassa Jeesuksessa, eikä sillä ole tarvetta lähteä tekemään omia lihallisia joukkioita maailman myrskyävälle merelle.

Lue lisää

"Ei ole mitään sellaista maailmanlaajuista joukkoa jota eivät toiset lampaat tietäisi."

Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Ongelma onkin nimenomaan niiden lestadiolaisten jotka ovat luopuneet luterilaisesta ja samalla raamatullisesta seurakuntaopista, ja yhtyneet pietistis-herhutilaiseen malliin.

Tämä pietistis- hernhutilaisuus on jonkinlainen sekoite luterilaisuutta ja ortodoksiaa, hengen perimysopista alkaen, sanasta irroitettuun Pyhän Henken virkaan, ja epäihmisiksi korotettuihin, erehtymättömiin paaveihin asti.

Me suomme sydämestämme heille heidän uskonsa ja toivotamme Jumalan siunausta heille, mutta emme missään tapauksessa koskaan alistu heidän Waatimiaan ihmisoppeja uskomaan.

Siinä kulkee raja, jonka rlämän Herrana Kristus on, ei hän aseta enää Kristuksen rinnalle ketään ihmisjumalia.

pELerin kirjoitti:

Selitäpä seuraavat raamatunkohdat. Miten olemme kukin toistemme jäseniä. Onko kirkossa näin? Onko eri kirkkokuntien välillä näin?

"Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä." (Room. 12)

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1 Kor. 12)

Lue lisää

Ihmisopit ovat aina ihmisten kehuttämiä speciaaleja säädöksiä. Kristuksessa olevat ovat kaikki KRISTUKSESSA yhtä, rakastaen synnyttäjäänsä ja toinen toisiaan.

Masajards kirjoitti:

"Ei ole mitään sellaista maailmanlaajuista joukkoa jota eivät toiset lampaat tietäisi."

Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Ongelma onkin nimenomaan niiden lestadiolaisten jotka ovat luopuneet luterilaisesta ja samalla raamatullisesta seurakuntaopista, ja yhtyneet pietistis-herhutilaiseen malliin.

Tämä pietistis- hernhutilaisuus on jonkinlainen sekoite luterilaisuutta ja ortodoksiaa, hengen perimysopista alkaen, sanasta irroitettuun Pyhän Henken virkaan, ja epäihmisiksi korotettuihin, erehtymättömiin paaveihin asti.

Me suomme sydämestämme heille heidän uskonsa ja toivotamme Jumalan siunausta heille, mutta emme missään tapauksessa koskaan alistu heidän Waatimiaan ihmisoppeja uskomaan.

Siinä kulkee raja, jonka rlämän Herrana Kristus on, ei hän aseta enää Kristuksen rinnalle ketään ihmisjumalia.

Lue lisää

Mitä mallia seuraava katkelma mielestäsi edustaa? Oliko M. Lutherilla luterilainen ja raamatullinen seurakuntaoppi? Missä kohtaa seuraava katkelma mielestäsi poikkeaa esim. esikoislestadiolaisen seurakuntaopista?

"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä."

Kysymys_ kirjoitti:

Mitä mallia seuraava katkelma mielestäsi edustaa? Oliko M. Lutherilla luterilainen ja raamatullinen seurakuntaoppi? Missä kohtaa seuraava katkelma mielestäsi poikkeaa esim. esikoislestadiolaisen seurakuntaopista?

"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä."

Lue lisää

(1. Kor. 4:15): »Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa».

On siis ilmeistä, että kristillinen seurakunta, toisin sanoen, kaikki uskovat ihmiset, ovat Kristuksen hengellinen äiti, ja kaikki apostolit ja kansan keskuudessa toimivat opettajat, mikäli saarnaavat evankeliumia, ovat hänen hengellinen isänsä.

Ja aina kun ihminen uudestaan tulee uskovaksi, Kristus syntyy näistä.

Ja nämä ne juuri ihmettelevät sitä, kuinka profeettojen lausumat niin ihmeellisen tarkkaan soveltuvat Kristukseen: kertovat hänestä jotakin niin ihanaa ja niin mestarillisesti osoittavat todeksi evankeliumin; tässä elämässä ei mikään tee heitä niin iloisiksi kuin tämä havainto Raamatusta.

IV
Taivaalliset sotajoukot

Seurakunta

"Niinkuin on kristillisen uskomme kolmannessa kappaleessa, jossa sanomme: Yksi, pyhä, katolinen, t.s. yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys."

Seurakunta on niiden ihmisten yhteys, jotka pitäytyvät sellaiseen, mitä ei voi nähdä tai aisteilla käsittää, vaan yksinomaan sanan kautta.

Mitä tämä sana sanoo, sen uskovat nämä ihmiset ilman kaikkia lisäyksiä ja antavat Jumnlalle kunnian siitä totuudesta, jota siinä julistetaan.

Seurakunta ei ole milloinkaan suuremmassa vaarassa kuin silloin, kun sillä on rauha ja lepo.

Jumala on asettanut kirkkonsa ja kristillisen seurakuntansa maailmaan keskelle lukemattomia maallisia puhujia, toimia, kutsumuksia ja säätyjä, jotta kristityt eivät rupeaisi munkeiksi, menisi luostareihin ja juoksisi erämaihin, vaan eläisivät ja toimisivat ihmisten parissa, niin että heidän uskonsa teot ja harjoitus tulevat ilmeisiksi.

Sillä toisten kanssa eläminen keskinäisessä seurustelussa ja ystävyydessä ei ole, niinkuin pakana Aristoteles sanoo, päamäärä, johon ihminen on luotu, vaan ainoastaan välikappale.

Mutta päätarkoitus, jota varten meidät on luotu, on se, että toinen oppisi toiselta, mikä Jumalan olemus ja tahto on ja mikä mieli hänellä on ihmisiä kohtaan.

Rukoilkaamme sentähden seurakunnassa, seurakunnan kanssa ja seurakunnan puolesta, sillä oikeastaan on kolme seikkaa, jotka ylläpitävät seurakuntaa ja kuuluvat siihen:

- ensimmäinen on uskollinen opetus,
- toinen ahkera rukous ja
- kolmas tosi kärsiminen.

Seurakunnan tuska ja synnystyskipu kestää kauan, mutta kerran koittaa hänen pelastuksensa aika ja hetki, ja silloin hän on oleva täynnä iloa (Joh. 16:20 - 21).

Seurakunta on ulkomuodoltaan ilman kauneutta, surullisen ja huolekkaan näköinen, mutta itse asiassa se riemuitsee ja voittaa Kristuksen kanssa, niinkuin pyhä Paavali sanoo (Ef. 2:6):

"Hän on meidät asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa." Samoin kuin morsian on miehen omaisuuden emäntä ja haltija, niin on uskovainen kaikkien ylkänsä aarteitten herra, sillä hän on Kristuksen kanssa herätetty ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin.

Jumala ei näe kirkossaan ja seurakunnassaan mitään pahaa, sillä hän katselee yksinomnaan Kristusta, rakasta Poikaansa. Häntä hän rakastaa, niin ettei näe hänen morsiamessaan mitään pahaa, sillä "hän on sen puhdistanut, vedellä pesten, sanan kautta" (Ef. 5:26).
Miksi on seurakunta ahdistettu maan päällä?

Ensiksikin siksi että me muistaisimme ja huomaisimme olevamme paratiisista karkoitsttuja ja ajettuja palvelijoita siellä tapahtuneen Aadamin lankeemuksen tähden.

Toiseksi siksi, että ajattelisimme Jumalan Pojan ahdistusta tässä maailmassa, hänen, joka meidän tähtemme tuli ihmiseksi ja otti meidän lihamme ja veremme kantaakseen, kuitenkin ilman syntiä, vaelsi tässä murheenlaaksossa, kärsi meidän edestämme, kuoli ja nousi kuolleista ja saattoi meidät sitten isänmaahamme, josta olimme karkoitetut.

Kolmanneksi siksi, että tämä seurakunnan kurjuus opettaisi meitä ja muistuttaisi meille, että meillä ei ole yhdyskumtamme tässä maailmassa, vaan että me täällä maan päällä olemme matkamiehiä ja että toinen, nimittäin iankaikkinen elämä, meitä odottaa.

Amarantti on seurakunnan kuva Amarantti kasvaa elokuussa, ja siinä on enemmän vartta kuin kukkia. Se katkeaa helposti, mutta tekee taas heti uusia versoja ja kukkia.

Kun sitten kaikki kukat ovat kuihtuneet ja sille annetaan vettä, se uudelleen virkenee ja vihannoi, niin että siitä voi talvisin solmia seppeleitä. Sen nimenä on juuri sen vuoksi amarantus (kuihtumaton), ettei se kuivu eikä kuihdu.

En osaa verrata seurakuntaa mihinkään parempaan kuin tähän kasviin, jota me sanomme "iki-ihanaksi".

Sillä vaikka seurakunta pesee vaatteensa Karitsan veressä (niinkuin sanotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Ilmestyskirjassa) ja värjääntyy punaan, se on sittenkin kauniimpi kuin mikään muu sääty tai yhdyskunta maan päällä.

Ja yksin seurakuntaa Jumalan Poika rakastaa morsiamenaan, ja sitä hän halajaa, siitä iloitsee.

Sen vuoksi antaakin seurakunta mielellään sortaa ja kyniä itseään, toisin sanoen, se on altis ja kuuliainen ristiä kantaessaan, on siinä kärsivällinen, tekee yhä uusia versoja ja kasvaa. Niin, onpa sillä siitä kaikkein enin hedelmää ja hyötyä, kun se nimittäin oppii oikein tuntemaan Jumalaa ja häntä avuksihuutamaan, avoimesti tunnustamaan uskoaan ja tuottamaan yhä kauniimpia ja ihanampia hyveitä
Loppujen lopuksikin pysyy seurakunnan ruumis ja runko ehjänä eikä sitä voi hävittää, vaikka raivotaankin muutamia sen jäseniä vastaan ja hakataan ne irti.

Sillä samoin kuin amarantti, iki-ihana, ei kuihdu eikä kuivu, niin ei myöskään seurakuntaa voida milloinkaan tuhota tai poisjuurittaa.

Martti Luther kirjoitti:

(1. Kor. 4:15): »Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa».

On siis ilmeistä, että kristillinen seurakunta, toisin sanoen, kaikki uskovat ihmiset, ovat Kristuksen hengellinen äiti, ja kaikki apostolit ja kansan keskuudessa toimivat opettajat, mikäli saarnaavat evankeliumia, ovat hänen hengellinen isänsä.

Ja aina kun ihminen uudestaan tulee uskovaksi, Kristus syntyy näistä.

Ja nämä ne juuri ihmettelevät sitä, kuinka profeettojen lausumat niin ihmeellisen tarkkaan soveltuvat Kristukseen: kertovat hänestä jotakin niin ihanaa ja niin mestarillisesti osoittavat todeksi evankeliumin; tässä elämässä ei mikään tee heitä niin iloisiksi kuin tämä havainto Raamatusta.

IV
Taivaalliset sotajoukot

Seurakunta

"Niinkuin on kristillisen uskomme kolmannessa kappaleessa, jossa sanomme: Yksi, pyhä, katolinen, t.s. yhteinen seurakunta, pyhäin yhteys."

Seurakunta on niiden ihmisten yhteys, jotka pitäytyvät sellaiseen, mitä ei voi nähdä tai aisteilla käsittää, vaan yksinomaan sanan kautta.

Mitä tämä sana sanoo, sen uskovat nämä ihmiset ilman kaikkia lisäyksiä ja antavat Jumnlalle kunnian siitä totuudesta, jota siinä julistetaan.

Seurakunta ei ole milloinkaan suuremmassa vaarassa kuin silloin, kun sillä on rauha ja lepo.

Jumala on asettanut kirkkonsa ja kristillisen seurakuntansa maailmaan keskelle lukemattomia maallisia puhujia, toimia, kutsumuksia ja säätyjä, jotta kristityt eivät rupeaisi munkeiksi, menisi luostareihin ja juoksisi erämaihin, vaan eläisivät ja toimisivat ihmisten parissa, niin että heidän uskonsa teot ja harjoitus tulevat ilmeisiksi.

Sillä toisten kanssa eläminen keskinäisessä seurustelussa ja ystävyydessä ei ole, niinkuin pakana Aristoteles sanoo, päamäärä, johon ihminen on luotu, vaan ainoastaan välikappale.

Mutta päätarkoitus, jota varten meidät on luotu, on se, että toinen oppisi toiselta, mikä Jumalan olemus ja tahto on ja mikä mieli hänellä on ihmisiä kohtaan.

Rukoilkaamme sentähden seurakunnassa, seurakunnan kanssa ja seurakunnan puolesta, sillä oikeastaan on kolme seikkaa, jotka ylläpitävät seurakuntaa ja kuuluvat siihen:

- ensimmäinen on uskollinen opetus,
- toinen ahkera rukous ja
- kolmas tosi kärsiminen.

Seurakunnan tuska ja synnystyskipu kestää kauan, mutta kerran koittaa hänen pelastuksensa aika ja hetki, ja silloin hän on oleva täynnä iloa (Joh. 16:20 - 21).

Seurakunta on ulkomuodoltaan ilman kauneutta, surullisen ja huolekkaan näköinen, mutta itse asiassa se riemuitsee ja voittaa Kristuksen kanssa, niinkuin pyhä Paavali sanoo (Ef. 2:6):

"Hän on meidät asettanut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa." Samoin kuin morsian on miehen omaisuuden emäntä ja haltija, niin on uskovainen kaikkien ylkänsä aarteitten herra, sillä hän on Kristuksen kanssa herätetty ja yhdessä hänen kanssaan asetettu taivaallisiin.

Jumala ei näe kirkossaan ja seurakunnassaan mitään pahaa, sillä hän katselee yksinomnaan Kristusta, rakasta Poikaansa. Häntä hän rakastaa, niin ettei näe hänen morsiamessaan mitään pahaa, sillä "hän on sen puhdistanut, vedellä pesten, sanan kautta" (Ef. 5:26).
Miksi on seurakunta ahdistettu maan päällä?

Ensiksikin siksi että me muistaisimme ja huomaisimme olevamme paratiisista karkoitsttuja ja ajettuja palvelijoita siellä tapahtuneen Aadamin lankeemuksen tähden.

Toiseksi siksi, että ajattelisimme Jumalan Pojan ahdistusta tässä maailmassa, hänen, joka meidän tähtemme tuli ihmiseksi ja otti meidän lihamme ja veremme kantaakseen, kuitenkin ilman syntiä, vaelsi tässä murheenlaaksossa, kärsi meidän edestämme, kuoli ja nousi kuolleista ja saattoi meidät sitten isänmaahamme, josta olimme karkoitetut.

Kolmanneksi siksi, että tämä seurakunnan kurjuus opettaisi meitä ja muistuttaisi meille, että meillä ei ole yhdyskumtamme tässä maailmassa, vaan että me täällä maan päällä olemme matkamiehiä ja että toinen, nimittäin iankaikkinen elämä, meitä odottaa.

Amarantti on seurakunnan kuva Amarantti kasvaa elokuussa, ja siinä on enemmän vartta kuin kukkia. Se katkeaa helposti, mutta tekee taas heti uusia versoja ja kukkia.

Kun sitten kaikki kukat ovat kuihtuneet ja sille annetaan vettä, se uudelleen virkenee ja vihannoi, niin että siitä voi talvisin solmia seppeleitä. Sen nimenä on juuri sen vuoksi amarantus (kuihtumaton), ettei se kuivu eikä kuihdu.

En osaa verrata seurakuntaa mihinkään parempaan kuin tähän kasviin, jota me sanomme "iki-ihanaksi".

Sillä vaikka seurakunta pesee vaatteensa Karitsan veressä (niinkuin sanotaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja Ilmestyskirjassa) ja värjääntyy punaan, se on sittenkin kauniimpi kuin mikään muu sääty tai yhdyskunta maan päällä.

Ja yksin seurakuntaa Jumalan Poika rakastaa morsiamenaan, ja sitä hän halajaa, siitä iloitsee.

Sen vuoksi antaakin seurakunta mielellään sortaa ja kyniä itseään, toisin sanoen, se on altis ja kuuliainen ristiä kantaessaan, on siinä kärsivällinen, tekee yhä uusia versoja ja kasvaa. Niin, onpa sillä siitä kaikkein enin hedelmää ja hyötyä, kun se nimittäin oppii oikein tuntemaan Jumalaa ja häntä avuksihuutamaan, avoimesti tunnustamaan uskoaan ja tuottamaan yhä kauniimpia ja ihanampia hyveitä
Loppujen lopuksikin pysyy seurakunnan ruumis ja runko ehjänä eikä sitä voi hävittää, vaikka raivotaankin muutamia sen jäseniä vastaan ja hakataan ne irti.

Sillä samoin kuin amarantti, iki-ihana, ei kuihdu eikä kuivu, niin ei myöskään seurakuntaa voida milloinkaan tuhota tai poisjuurittaa.

Lue lisää

Yritätkö nuin toisella lUTHERIN KIRJOITUKSELLA VÄÄRISTÄÄ JA MITÄTÖIDÄ ENSIMMÄISEN LUTHERIN KIRJOITUKSEN. TURHAAN POTKIT TUTKAINTA VASTAAN SINUN TEKOSI TUNNETAAN. HEH HEH.

HEH HEH kirjoitti:

Yritätkö nuin toisella lUTHERIN KIRJOITUKSELLA VÄÄRISTÄÄ JA MITÄTÖIDÄ ENSIMMÄISEN LUTHERIN KIRJOITUKSEN. TURHAAN POTKIT TUTKAINTA VASTAAN SINUN TEKOSI TUNNETAAN. HEH HEH.

Ensiksikin et tunne Lutheria ja hänen opetuksiaan lainkaan, koska keksit omasta päästäsi kirjoittajan.

Martti Luther jonka tekstiä edellinen viestini oli on minun oppoi-isäni. Eikä Martti veljen opetus ole lainkaan pietistis- herhutilaista oppia. Älä ollenkaan valehtele.

Kai Lutherin teoksista jonkun lauseen löytää korvasyyhyynsä kuka vain. Ole silloin vaiti kun et tiedä, etkä usko. Sama koskee nimimerkkiäni!

Masajards kirjoitti:

Ihmisopit ovat aina ihmisten kehuttämiä speciaaleja säädöksiä. Kristuksessa olevat ovat kaikki KRISTUKSESSA yhtä, rakastaen synnyttäjäänsä ja toinen toisiaan.

Mistähän rakkauden syvistä syövereistä sitten johtuu että joku, (jotkut) ovat alkaneet toisia kalvamaan ja tekemään toisten päälle poissulkevaa työtä valhetellen ja vääristellen. Eikö silloin heillä ole eri henki josta vuotaa ilkeät pahan suopaiset ja likaiset työt.

pELerin kirjoitti:

Selitäpä seuraavat raamatunkohdat. Miten olemme kukin toistemme jäseniä. Onko kirkossa näin? Onko eri kirkkokuntien välillä näin?

"Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä." (Room. 12)

Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1 Kor. 12)

Lue lisää

Ei oo Jumala onneks antanut taivasten valtakunnan avaimia pelkästään lestadiolaisille. Eikä sinne taivaaseen pääsy ole yhtään meidän ihmisten teoista kiinni.

Martti Luther kirjoitti:

Ensiksikin et tunne Lutheria ja hänen opetuksiaan lainkaan, koska keksit omasta päästäsi kirjoittajan.

Martti Luther jonka tekstiä edellinen viestini oli on minun oppoi-isäni. Eikä Martti veljen opetus ole lainkaan pietistis- herhutilaista oppia. Älä ollenkaan valehtele.

Kai Lutherin teoksista jonkun lauseen löytää korvasyyhyynsä kuka vain. Ole silloin vaiti kun et tiedä, etkä usko. Sama koskee nimimerkkiäni!

Lue lisää

Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:


"Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?

Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.

Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."

Tuon todistaa oikeaksi myös seuraava kohta: Luuk.15:7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

Eli samanaikaisesti iloitaan taivaassa...

...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).

Nyt en takerru ihmisten antamiin nimiin. Miksi sitten ollaan eripaikassa, jos ollaan eriseurojen yhtä laumaa? Niin ei Raamattu opeta.

Jumalan valtakunnan rajahan on hyvin selvä: "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi kerran tai kahdesti" (Tiit.3:10).

6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

Kyseessä ei mielestäni ole kahta eri asiaa. Jos ihmisen synnit ovat anteeksi hän pelastuu ja jos eivät ole hänet tuomitaan. Nyt jos raamattu todistaa että Kristuksen evankeliumin saarnavirka on Pyhän Hengen virka niin se tarkoittaa tietenkin että ei ole pelastusta muualla kuin siellä missä Pyhä Henki tätä Kristuksen evankeliumia tarjoaa. Me uskomme ja luemme raamatusta että juuri näin on asian laita. Ei ole yhtään tapausta raamatussa jossa Jumala uudestisynnyttäisi ihmisen muuten kuin Jumalan lapsen saarnan uskomisen kautta. Mutta Apt. on sellainen esimerkki jossa epäuskoinen saarnaa evankeliumin, mutta ei se mitään auta vaikka sen kuinka uskoo.

Larssi kirjoitti:

Nyt en takerru ihmisten antamiin nimiin. Miksi sitten ollaan eripaikassa, jos ollaan eriseurojen yhtä laumaa? Niin ei Raamattu opeta.

Jumalan valtakunnan rajahan on hyvin selvä: "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi kerran tai kahdesti" (Tiit.3:10).

6. Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.

Kyseessä ei mielestäni ole kahta eri asiaa. Jos ihmisen synnit ovat anteeksi hän pelastuu ja jos eivät ole hänet tuomitaan. Nyt jos raamattu todistaa että Kristuksen evankeliumin saarnavirka on Pyhän Hengen virka niin se tarkoittaa tietenkin että ei ole pelastusta muualla kuin siellä missä Pyhä Henki tätä Kristuksen evankeliumia tarjoaa. Me uskomme ja luemme raamatusta että juuri näin on asian laita. Ei ole yhtään tapausta raamatussa jossa Jumala uudestisynnyttäisi ihmisen muuten kuin Jumalan lapsen saarnan uskomisen kautta. Mutta Apt. on sellainen esimerkki jossa epäuskoinen saarnaa evankeliumin, mutta ei se mitään auta vaikka sen kuinka uskoo.

Lue lisää

15. Sillä ehkä teillä olis kymmenentuhatta opettajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä olen teitä Kristuksessa Jesuksessa siittänyt evankeliumin kautta.

Tämähän todistaa sen todeksi, että uskosta synnytetään toinen uskovainen,eli usko Jumalan vanhurskaus siirtyy uskosta uskoon. Keitä muuten ovat ne Raamatun varoittamat väärät, jotka väärää puhetta puhuvat ja ihmeitä hamuavat?

24. Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23. Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.