Suomessa on ollut tämän elokuvan ensi-ilta.
Täällä meillä se oli eilen illalla Tukholmassa ja maaseudullakin saamme kohta nähdä filmin.
Minulla on parhaillaan vieraana hyvät ystäväni ja tämä mies on saanut soittaa elokuvassa urkuja.
Hän kertoi että ohjaaja Härö kuunteli kun hän soitti. Tarkoitus oli että soitto olisi kuullostanut kuin huonoilla uruilla soittaessa ja että soittajakin olisi kehnonpuoleinen.
Härö oli tullut sanomaan välillä: - Duu speelar föör praa! (Soitat liian hyvin!)
Lopulta oli kuitenkin soitto saatu purkkiin.
Toinen juttu mistä he kertoivat oli, että tuohon skoonelaiseen maisemaan oli rakennettu kulissikirkko korkealle mäelle.
Ihmiset, jotka olivat tottuneet siihen, että tuolla mäellä oli normaalisti lehmiä, luulivat näkevänsä näkyjä kun mäen päällä olikin eräänä kauniina päivänä kirkko!
Elokuvahan on saanut suurta huomiota ja hyvät arvostelut sekä Suomessa että täällä Ruotsissa, joten taidanpa mennä katsomaan kunhan se tulee tänne meidän seuduillemme.
Äideistä parhain
6
771
Vastaukset
- Magda
Syvältä sydämestä riipaiseva, tunteiden täyteinen elokuva. Minulla loppuivat filmin aikana nenäliinat kesken, olen liian tunteellinen, se siitä.
- K, irjar ejk,
Tämä elokuvahan on asetettu Oscar ehdokkaaksi.
Tunteikas, sotalapsesta sielukkaasti kertova, mutta ymmärtävätkö muut suomalaisen elokuvan henkisen sisällön kuten me?
Monelle sotalapselle tämä elokuva varmasti aukaisi vanhoja haavoja, tai voisiko olla että toisinkin päin, selvitti syitä ja seurauksia.
Moni silmäkulma on kostunut, moni ei koskaan ole edes tullut ajatelleeksi näitä asioita, niistä kun ei ole rohjettu puhua, kumpaa varjellen, äitiä vai lasta.
Heikki Hietamies puhui näistä asioista "aamuteeveessä" ja kyseli, kuka tallentaisi kaikki tarinat, kuka selvittäisi ja kirjoittaisi kaikki jäljellä olevat tarinat...
Monta traagistakin tarinaa on, sisäisiä haavoja jotka eivät lakkaa kirvelemästä. K, irjar ejk, kirjoitti:
Tämä elokuvahan on asetettu Oscar ehdokkaaksi.
Tunteikas, sotalapsesta sielukkaasti kertova, mutta ymmärtävätkö muut suomalaisen elokuvan henkisen sisällön kuten me?
Monelle sotalapselle tämä elokuva varmasti aukaisi vanhoja haavoja, tai voisiko olla että toisinkin päin, selvitti syitä ja seurauksia.
Moni silmäkulma on kostunut, moni ei koskaan ole edes tullut ajatelleeksi näitä asioita, niistä kun ei ole rohjettu puhua, kumpaa varjellen, äitiä vai lasta.
Heikki Hietamies puhui näistä asioista "aamuteeveessä" ja kyseli, kuka tallentaisi kaikki tarinat, kuka selvittäisi ja kirjoittaisi kaikki jäljellä olevat tarinat...
Monta traagistakin tarinaa on, sisäisiä haavoja jotka eivät lakkaa kirvelemästä.Ex-mieheni oli myös tuotu veljensä kanssa tänne sotalapsena. Hän oli 2-vuotias ja veljensä 4 v.
Poikien isä oli rintamalla ja heidän äitinsä oli kuollut kolmannen lapsen synnytyksessä. Pojat olivat äidittömiä ja ainoa ratkaisu tuntui olleen lähettää heidät Ruotsiin.
Onneksi he pääsivät samaan perheeseen, missä isovanhemmat asuivat talon yläkerrassa ja nuoripari alakerrassa. Iso veli sai olla yläkerrassa vanhemman parin hoivissa ja mieheni nuorenparin hoivissa alakerrassa.
Vuodet olivat heidän kertomisensa mukaan onnelliset.
Vaikeudet alkoivat sodan jälkeen kun oli palattava takaisin Suomeen.
Isä oli mennyt uusiin naimisiin. Pojat eivät osanneet sanaakaan suomea, mutta heidät laitettiin suomenkieliseen kouluun vaikka asuivat ruotsinkielisessä kaupungissa ja ruotsalaiskoulujakin olisi ollut.
He oppivat auttavasti suomea jonka taas unohtivat kesälomiensa aikana kun viettivät lomia Ruotsissa.
Tätä jatkui koko kouluajan ja koulun jälkeen oli selvää että he muuttivat Ruotsiin.
Sotavuosien jälkeinen aika vei heiltä monet mahdollisuudet, esimerkiksi paremman koulutuksen huonon kielitaitonsa takia. Täydellistä suomen kieltä he eivät oppineet koskaan, isä yritti tehdä heistä pakolla suomalaisia.
Yksi keino oli pilkata heidän "svenssonimaisuuttaan" siitä huolimatta että "svenssonit" olivat pitäneet hyvää huolta hänen lapsistaan.MdK-MdK kirjoitti:
Ex-mieheni oli myös tuotu veljensä kanssa tänne sotalapsena. Hän oli 2-vuotias ja veljensä 4 v.
Poikien isä oli rintamalla ja heidän äitinsä oli kuollut kolmannen lapsen synnytyksessä. Pojat olivat äidittömiä ja ainoa ratkaisu tuntui olleen lähettää heidät Ruotsiin.
Onneksi he pääsivät samaan perheeseen, missä isovanhemmat asuivat talon yläkerrassa ja nuoripari alakerrassa. Iso veli sai olla yläkerrassa vanhemman parin hoivissa ja mieheni nuorenparin hoivissa alakerrassa.
Vuodet olivat heidän kertomisensa mukaan onnelliset.
Vaikeudet alkoivat sodan jälkeen kun oli palattava takaisin Suomeen.
Isä oli mennyt uusiin naimisiin. Pojat eivät osanneet sanaakaan suomea, mutta heidät laitettiin suomenkieliseen kouluun vaikka asuivat ruotsinkielisessä kaupungissa ja ruotsalaiskoulujakin olisi ollut.
He oppivat auttavasti suomea jonka taas unohtivat kesälomiensa aikana kun viettivät lomia Ruotsissa.
Tätä jatkui koko kouluajan ja koulun jälkeen oli selvää että he muuttivat Ruotsiin.
Sotavuosien jälkeinen aika vei heiltä monet mahdollisuudet, esimerkiksi paremman koulutuksen huonon kielitaitonsa takia. Täydellistä suomen kieltä he eivät oppineet koskaan, isä yritti tehdä heistä pakolla suomalaisia.
Yksi keino oli pilkata heidän "svenssonimaisuuttaan" siitä huolimatta että "svenssonit" olivat pitäneet hyvää huolta hänen lapsistaan.Tuskinpa isä itsekään tajusi kuinka hänen mielipiteensä haavoittivat lapsia.
Tuo on hyvä esimerkki, ja näitä tapauksia on monta.
Onneksi joukossa oli vanhempia jotka kykenivät auttaa lasta sopeutumaan uudelleen kotimaahan ja omiin vanhempiinsa. Monilla oli "oma kieli" hävinnyt, ja voi vain kuvitella sen henkisen hädän kun ei kyennyt ilmaisemaan itseänsä, siitä minullekin on yksi tuttava kertonut, ja hänkin muutti Ruotsiin heti aikuistuttuaan, koska ei enää omien patoutumiensa vuoksi kyennyt tuntemaan itseänsä "omaksi lapseksi", ei kiintymään kotona olleisiin sisaruksiinsa ja hän teki oman valintansa, muutti lähemmäksi niitä "ruottin sisaruksia ja vanhempia".
Kuinka paljon tuntemattomia "sopeutumattomia," kuten ilkeästi sanotaan, vielä onkaan sodan jäljiltä omien painajaistensa vankina.
Se ei ole voinut olla vaikuttamatta koko myöhempään elämään.
- Minna
Olin eilen katsomassa elokuvaa "äideistä parhain"
meidän ikaisillä on varmasti paljon omia kokemuksia sotalapsista. Näin Isänpäivän aamuna tuli ajatuksiin sodassa ollut isä.
Aina sotalapsista puhuttaessa kerrotaan kuinka äidit lähettivät lapsia Ruotsiin. Usein heitä jopa syyllistetään, syytetään ja arvostellaan.
Muutamia aikoja sitten eräs lapsi joka pakeni sotaa muiden lasten mukana sinne läntiseen naapuriin, sanoi äitinsä "vain etsineen helppoa elämää ilman kakaroita". Että sattui kun tuon kuulin! Isästä hän ei sanonut sanaakaan.
Harvoin kerrotaan millä tavalla isän mielipide otettiin huomioon, vai oliko äiti se joka teki päätöksen, kysymättä isän mielipidettä?
Kyllä isät siellä rintamalinjoilla varmasti olivat huolissaan lastensa turvallisuudesta samalla kun miettivät kuinka vaimo selviytyy.
Olisiko aika kuulla myöskin isien mielipiteitä, onhan heitä vielä elossa.
Vai onko sodan kokeneen isän mielessä niin katkeran kova kuva siitä ajasta, ettei tunteita omien lasten kohdalta voi enää avata ja tarkastella?, ehkä näin, mutta tuotakin olen ajatellut, sillä eivät isät silloinkaan olleet vain siittäjiä... olihan heilläkin tunteet.
Kaikille sen ajan kokeneille isille suuret kiitokset uhrauksesta ja kevyitä päiviä jatkoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen
Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.6565360Harmi että
Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o212367- 1141607
Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!
Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia2321564- 931477
En rehellisesti usko et oisit
Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos231416Nainen, olet jotenkin lumoava
Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel681175Näin sinusta taas unta!
Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly91153Kun Zele jenkeissä kävi
Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi3101116- 721047