Kumpi on parempi

vio-letti

Kumpi on parempi;
valhe joka saa sinut hymyilemään,
vai totuus joka saa sinut itkemään?

90

2767

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • on aina

      paras kun ajattelee pitkällä tähtäimellä!

      • vio-letti

        Tarkoitatko ihan oikeaa totuutta, vai vähän muunnettua, friseerattua totuutta? Ja mistä asioista voi toiselle tosiaan sanoa suoraan oikean totuuden?


      • Tanevaan

        tavalla totuus palvelee yhdessä oloa edes pitkällä tähtäimellä,jos se tuottaa tuskaa ja pahaa mieltä?


      • jpntar1
        Tanevaan kirjoitti:

        tavalla totuus palvelee yhdessä oloa edes pitkällä tähtäimellä,jos se tuottaa tuskaa ja pahaa mieltä?

        joudun päivittäin kohtaamaan tuota..työssäni. Jollekkin totuus merkitsee kuitenkin pohjaa..siihen on kumma kyllä helpompi turvata kuin huonoon ja riitaisaan suhteeseen. Monesti nainen valitseekin sen kuin, että ottaisi eron!


    • irma-1

      Sen valheen paljastumisen jälkeen tuleekin itku pitkästä ilosta!

      • vio-letti

        Juu, huonomuistiselle ei ainakaan sovi valehtelu. Minulla kumminkin on niin helkkarin huono muisti, että joutuisin heti kiinni, jos yrittäisin valehdella.

        Sitäpaitsi olen niin surkea siinä hommassa, että minun osaltani ainakin on paras pysytellä jokseenkin lähellä totuutta.


    • jpntar1

      totuus usein koskee, on helpompaa elää sen kanssa ..

      • vio-letti

        Niinhän se koskee ja kovasti toisinaan. Monet sanovat kuitenkin että eivät esimerkiksi haluaisi tietää puolison satunnaisesta uskottomuudesta, vaan haluavat elää "onnellisen tietämättöminä elämänsä loppuun saakka".

        Näilläkin palsoilla on siitä puhuttu paljon ja jotkut haluavat ehdottomasti tietää totuuden, koko totuuden, eikä mitään muuta kuin totuuden, - kun taas toiset eivät.


      • irma-1
        vio-letti kirjoitti:

        Niinhän se koskee ja kovasti toisinaan. Monet sanovat kuitenkin että eivät esimerkiksi haluaisi tietää puolison satunnaisesta uskottomuudesta, vaan haluavat elää "onnellisen tietämättöminä elämänsä loppuun saakka".

        Näilläkin palsoilla on siitä puhuttu paljon ja jotkut haluavat ehdottomasti tietää totuuden, koko totuuden, eikä mitään muuta kuin totuuden, - kun taas toiset eivät.

        Miksi haluaisi elää ihmisen kanssa johon ei luota ja jonka sivuhypyistä ei sen takia halua tietää?


      • jpntar1
        irma-1 kirjoitti:

        Miksi haluaisi elää ihmisen kanssa johon ei luota ja jonka sivuhypyistä ei sen takia halua tietää?

        on eräs suhteen tukipilareista..kun se menee, menee paljon muutakin.


      • Tanevaan
        jpntar1 kirjoitti:

        on eräs suhteen tukipilareista..kun se menee, menee paljon muutakin.

        on juuri se mikä menee eikä sitä välttämättä yrityksistä huolimatta saa korjattua.Tätäkin taustaa vasten ei ehkä kannata olla niin tanan rehellinen,jos kerran mokaa.


      • jpntar1
        Tanevaan kirjoitti:

        on juuri se mikä menee eikä sitä välttämättä yrityksistä huolimatta saa korjattua.Tätäkin taustaa vasten ei ehkä kannata olla niin tanan rehellinen,jos kerran mokaa.

        huolimatta helpompaa elää puhtaalla omallatunnolla..Jokainen mokaa..


      • irma-1
        Tanevaan kirjoitti:

        on juuri se mikä menee eikä sitä välttämättä yrityksistä huolimatta saa korjattua.Tätäkin taustaa vasten ei ehkä kannata olla niin tanan rehellinen,jos kerran mokaa.

        Siis jos on kerran valehdellut ei enää sen jälkeen kannata olla rehellinen,omituisia periaatteita täällä:((


      • jpntar1
        irma-1 kirjoitti:

        Siis jos on kerran valehdellut ei enää sen jälkeen kannata olla rehellinen,omituisia periaatteita täällä:((

        tuossa Tanen kommentissa oli hiven katkeruutta..Ehkä hän oli mokannut.


      • Tanevaan
        jpntar1 kirjoitti:

        tuossa Tanen kommentissa oli hiven katkeruutta..Ehkä hän oli mokannut.

        ollut katkeruutta vaan ihan oikeesti olen sitä mieltä,että ei ehkä ole järkevää tietää kaikkea.Jos kuitenkin suhde on tarkoitus kestää loppuun asti siis elämän niin silloin pitää ehkä antaa vähän löysää toisellekkin ja olla tietämättä ihan kaikkee jolloin elämä on ehkä vähän helpompaa.


      • jpntar1
        Tanevaan kirjoitti:

        ollut katkeruutta vaan ihan oikeesti olen sitä mieltä,että ei ehkä ole järkevää tietää kaikkea.Jos kuitenkin suhde on tarkoitus kestää loppuun asti siis elämän niin silloin pitää ehkä antaa vähän löysää toisellekkin ja olla tietämättä ihan kaikkee jolloin elämä on ehkä vähän helpompaa.

        mitä ajat takaa, ja jossain määrin puollankin sitä. Mutta voiko enää luottaa, kun/jos jää kiinni..? Yhden kerrankin..


      • Tanevaan
        jpntar1 kirjoitti:

        mitä ajat takaa, ja jossain määrin puollankin sitä. Mutta voiko enää luottaa, kun/jos jää kiinni..? Yhden kerrankin..

        eri asia koska silloin kun jää kiinni niin siinä ei valheet auta ja silloin puhutaan jo ihan eri asiasta.


    • E.Tuulia

      on parempi vaikka sitte vähän itkettäski

    • MysNa

      itkettäisi aina parempi kuulla totuus!
      Valheella, kun on niin lyhyet jäljet...

      • Tanevaan

        oikeesti parempi kuulla totuus se kun tahtoo olla ainakin suhteissa sellainen taakka jota kantaa sitte ikänsä mukana,jos ajatellaan ,että toinen jossain tilanteessa vähän lipsahtaa ja se jää siihen niin mitä hyvää siitä seuraa,että sen saa tietää?


      • MysNa
        Tanevaan kirjoitti:

        oikeesti parempi kuulla totuus se kun tahtoo olla ainakin suhteissa sellainen taakka jota kantaa sitte ikänsä mukana,jos ajatellaan ,että toinen jossain tilanteessa vähän lipsahtaa ja se jää siihen niin mitä hyvää siitä seuraa,että sen saa tietää?

        mutta nythän kirjoitan vaan tietysti omasta näkemyksestäni.
        Jos toinen hairahtuu tai lipsahtaa, on siihen yleensä joku syy - oma suhde ei silloin toimi, kun kerran edes on haluja lipsahdella...
        Se mikä suhteessa mättää on jo keskutelun paikka, mieluiten ennen lipsahtelua!

        En myöskään usko siihen, että kerran salaa lipsahtanut ei tekisi sitä toistakin kertaa...


      • Tanevaan
        MysNa kirjoitti:

        mutta nythän kirjoitan vaan tietysti omasta näkemyksestäni.
        Jos toinen hairahtuu tai lipsahtaa, on siihen yleensä joku syy - oma suhde ei silloin toimi, kun kerran edes on haluja lipsahdella...
        Se mikä suhteessa mättää on jo keskutelun paikka, mieluiten ennen lipsahtelua!

        En myöskään usko siihen, että kerran salaa lipsahtanut ei tekisi sitä toistakin kertaa...

        voi johtaa sellaiseen vaiheeseen jossa järki ei välttämättä sanele tekemisiä ja kyllä se voi olla ainutkertainen tapahtuma eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä olemassa olevan suhteen kanssa.


      • MysNa
        Tanevaan kirjoitti:

        voi johtaa sellaiseen vaiheeseen jossa järki ei välttämättä sanele tekemisiä ja kyllä se voi olla ainutkertainen tapahtuma eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä olemassa olevan suhteen kanssa.

        Jaa no, en minä ainakaan ajaudu johonkin järkeni vastaiseen toimintaan, sillä järkeäni määrää tahtotilani...

        Ja jos elää suhteessa, pitäisi sen tarkoittaa toisen arvostamista.... ja jos arvostaa kumppaniaan, ei häntä petä.


      • Tanevaan
        MysNa kirjoitti:

        Jaa no, en minä ainakaan ajaudu johonkin järkeni vastaiseen toimintaan, sillä järkeäni määrää tahtotilani...

        Ja jos elää suhteessa, pitäisi sen tarkoittaa toisen arvostamista.... ja jos arvostaa kumppaniaan, ei häntä petä.

        Järkeä ei pysty aina säätämään, kun tunteet on riittävän vahvoja.


      • Tanevaan kirjoitti:

        Järkeä ei pysty aina säätämään, kun tunteet on riittävän vahvoja.

        Järki sanoo ei ja tunteet kyllä,
        niin minkäs sille voi?.
        Ihminen on monimutkainen kokonaisuus...


      • MysNa
        Tanevaan kirjoitti:

        Järkeä ei pysty aina säätämään, kun tunteet on riittävän vahvoja.

        Varmasti näinkin voi olla. Olemme kuitenkin erilaisia, kuten elämäntilanteemmekin.
        Ei ole minun asia tuomita toisia tekemisten tai tekemättä jättämisten takia, kullakin varmasti syynsä toimia kuten toimii.

        Itse en ole koskaan kumppaniani pettänyt, enkä sitä tee. Tämä on periaate.

        Jos, elää parisuhteessa tulee sen mielestäni perustua mm. rakkauteen ja luottamukseen sekä toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.
        Kun näin on, ei pitäisi edes syntyä tilannetta, jossa järki ja tunteet taistelevat siitä hairahtuako vai ei.

        Jos taas suhteessa ei näitä em. elementtejä ole, miksi silloin olla yhdessä?


      • MysNa kirjoitti:

        Varmasti näinkin voi olla. Olemme kuitenkin erilaisia, kuten elämäntilanteemmekin.
        Ei ole minun asia tuomita toisia tekemisten tai tekemättä jättämisten takia, kullakin varmasti syynsä toimia kuten toimii.

        Itse en ole koskaan kumppaniani pettänyt, enkä sitä tee. Tämä on periaate.

        Jos, elää parisuhteessa tulee sen mielestäni perustua mm. rakkauteen ja luottamukseen sekä toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.
        Kun näin on, ei pitäisi edes syntyä tilannetta, jossa järki ja tunteet taistelevat siitä hairahtuako vai ei.

        Jos taas suhteessa ei näitä em. elementtejä ole, miksi silloin olla yhdessä?

        mutta lisäisin vielä tuohon rakkauden puuttumiseen hieman. Liian usein tuo hetken (tai pidemmän hetken) rakkaudettomuus antaa tekosyyn tehdä jotain typerää. Ei tajuta kokonaisuutta, tuijotetaan vain vakisuhteen huonoihin puoliin. Itsekurihan on äärettömän tylsää, varsinkin silloin kun tekee mieli jotain... Mun mielestä sellainen on äärettömän itsekästä toimintaa. Kuulostaa itse asiassa aika samanlaiselta kuin alkoholistien tai tupakoitsijoiden selitykset itselleen (ja muille)...

        MutKu... nykyään pitää olla kivaa ja välillä jännääkin... nälkä kasvaa syödessä, kohta mikään ei tunnu miltään. Jossain vaiheessa homma menee ns. örveriksi ja poistuu kontrollista. Sitten ei kellään oo enää kivaa :(


      • (.)Y(.)
        MysNa kirjoitti:

        Varmasti näinkin voi olla. Olemme kuitenkin erilaisia, kuten elämäntilanteemmekin.
        Ei ole minun asia tuomita toisia tekemisten tai tekemättä jättämisten takia, kullakin varmasti syynsä toimia kuten toimii.

        Itse en ole koskaan kumppaniani pettänyt, enkä sitä tee. Tämä on periaate.

        Jos, elää parisuhteessa tulee sen mielestäni perustua mm. rakkauteen ja luottamukseen sekä toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.
        Kun näin on, ei pitäisi edes syntyä tilannetta, jossa järki ja tunteet taistelevat siitä hairahtuako vai ei.

        Jos taas suhteessa ei näitä em. elementtejä ole, miksi silloin olla yhdessä?

        Siusta tulee, hyvä vaimo Jormalle.. :))

        Niinkuin kirjoitit, jokaisella on
        omat syynsä, elää ja toimia tavallaan.
        Hyväksymme sitä tahi emme, jokainen taapertaa
        tavallaan...


      • Tanevaan
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Siusta tulee, hyvä vaimo Jormalle.. :))

        Niinkuin kirjoitit, jokaisella on
        omat syynsä, elää ja toimia tavallaan.
        Hyväksymme sitä tahi emme, jokainen taapertaa
        tavallaan...

        Tekee omat valintansa eikä ne varmaan mielipiteet hevillä muut.Yritin vain tuoda näkökulmaa asialle josta jokaisella on omat hyvinkin tiukat mielipiteensä ja lähinnä sitä taustaa vasten,että onko niissä varaa tarkistaa omaa näkökulmaa eri lähtökohdista.


      • vio-letti
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Siusta tulee, hyvä vaimo Jormalle.. :))

        Niinkuin kirjoitit, jokaisella on
        omat syynsä, elää ja toimia tavallaan.
        Hyväksymme sitä tahi emme, jokainen taapertaa
        tavallaan...

        Jokainen voi kyllä taapertaa tavallaan, mutta jos se sattuu olemaan se oma kumppani joka "taapertaa tavallaan". Onkos se OK silloinkin?


      • Tanevaan
        vio-letti kirjoitti:

        Jokainen voi kyllä taapertaa tavallaan, mutta jos se sattuu olemaan se oma kumppani joka "taapertaa tavallaan". Onkos se OK silloinkin?

        Kuten sanoin mitä silmä ei näe sitä sydän ei sure:))


      • (.)Y(.)
        Tanevaan kirjoitti:

        Tekee omat valintansa eikä ne varmaan mielipiteet hevillä muut.Yritin vain tuoda näkökulmaa asialle josta jokaisella on omat hyvinkin tiukat mielipiteensä ja lähinnä sitä taustaa vasten,että onko niissä varaa tarkistaa omaa näkökulmaa eri lähtökohdista.

        Sekä vastaa myös valinnoistaa,
        jos menee överiksi.
        Mielestäni hyvä sääntö on,
        elä ja anna muidenkin elää.
        Ja, senhän jokainen tekeekin,
        tavallaan ja tyylillään, ruoditaan sitä
        ja syitä kuinka paljon tahansa.
        Ihmisten elämäntilanteet, mielipiteet yms. asiat,
        saattavat muuttua ja muokkautua, varsin
        rajustikkin elämän varrella.
        Toisilla sallivampaan ja toisilla tiukempaan
        suuntaan. Pohtimalla, sekään ei selviä,
        et kellä mitenkin?.
        Elämä kun ei ole mustavalkoinen, noiden värien
        väliin, mahtuu kaikki harmaan sävytkin...


      • jpntar1
        Tanevaan kirjoitti:

        Kuten sanoin mitä silmä ei näe sitä sydän ei sure:))

        myös.."Mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää.."..


      • (.)Y(.)
        vio-letti kirjoitti:

        Jokainen voi kyllä taapertaa tavallaan, mutta jos se sattuu olemaan se oma kumppani joka "taapertaa tavallaan". Onkos se OK silloinkin?

        vaikka onkin parisuhteessa,
        jos toinen ei hallitse toista liikaa.
        Vankilat on asia erikseen.
        Ja, koiraa kuljetetaan hihnan päässä.
        Fleksillä, annetaan sillekkin tilaa,
        kulkea muuallakin kuin omistajan kintun vieressä...

        Miten voit, estää toista jos se on mennäkseen?.
        Telkeämällä sisällekkö?...


      • MysNa
        (.)Y(.) kirjoitti:

        vaikka onkin parisuhteessa,
        jos toinen ei hallitse toista liikaa.
        Vankilat on asia erikseen.
        Ja, koiraa kuljetetaan hihnan päässä.
        Fleksillä, annetaan sillekkin tilaa,
        kulkea muuallakin kuin omistajan kintun vieressä...

        Miten voit, estää toista jos se on mennäkseen?.
        Telkeämällä sisällekkö?...

        mitä tiukemmin takertuu tai yrittää "teljetä" sitä suurempi riski on menettää toinen...
        Jos toisella on halu mennä, hän menee, ei sitä voi estää.
        Toista ei voi omistaa, eikä vapautta riistää. Hänen omista arvoista ja periaatteistaha kaikki lähtee.


      • MysNa
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Siusta tulee, hyvä vaimo Jormalle.. :))

        Niinkuin kirjoitit, jokaisella on
        omat syynsä, elää ja toimia tavallaan.
        Hyväksymme sitä tahi emme, jokainen taapertaa
        tavallaan...

        en tiedä tuleeko vaimo :))) mutta niin hyvä kuin osaan olen hänelle kyllä, sillä Jorma ansaitsee sen ihan joka tavalla!!

        Olemme puhuneet paljon näistä hairahtumisasiosta ja molemmat tiedämme, että voimme toisiimme uskoa ja luottaa. Jos niin ei jostain syystä enää olisi, eroaa tiemme ennen kuin lähdetään pettäjän tielle.

        Niin se on. Minulla on eräs tuttavapariskunta, jotka ovat yhdessä sopineet, että molemmat voivat touhuta ja hairahella tahoillaan... se sopii heille. Vaikka en itse voisi elää niin, en voi heitä elämäntavastaan tuomita - itsekseni vaan ihmetellä :))


      • Tanevaan
        MysNa kirjoitti:

        en tiedä tuleeko vaimo :))) mutta niin hyvä kuin osaan olen hänelle kyllä, sillä Jorma ansaitsee sen ihan joka tavalla!!

        Olemme puhuneet paljon näistä hairahtumisasiosta ja molemmat tiedämme, että voimme toisiimme uskoa ja luottaa. Jos niin ei jostain syystä enää olisi, eroaa tiemme ennen kuin lähdetään pettäjän tielle.

        Niin se on. Minulla on eräs tuttavapariskunta, jotka ovat yhdessä sopineet, että molemmat voivat touhuta ja hairahella tahoillaan... se sopii heille. Vaikka en itse voisi elää niin, en voi heitä elämäntavastaan tuomita - itsekseni vaan ihmetellä :))

        Se on elämän suola erilaisuus.Sanotaan myös,että jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi.


      • MysNa
        olustelija kirjoitti:

        mutta lisäisin vielä tuohon rakkauden puuttumiseen hieman. Liian usein tuo hetken (tai pidemmän hetken) rakkaudettomuus antaa tekosyyn tehdä jotain typerää. Ei tajuta kokonaisuutta, tuijotetaan vain vakisuhteen huonoihin puoliin. Itsekurihan on äärettömän tylsää, varsinkin silloin kun tekee mieli jotain... Mun mielestä sellainen on äärettömän itsekästä toimintaa. Kuulostaa itse asiassa aika samanlaiselta kuin alkoholistien tai tupakoitsijoiden selitykset itselleen (ja muille)...

        MutKu... nykyään pitää olla kivaa ja välillä jännääkin... nälkä kasvaa syödessä, kohta mikään ei tunnu miltään. Jossain vaiheessa homma menee ns. örveriksi ja poistuu kontrollista. Sitten ei kellään oo enää kivaa :(

        Jokaisessa parisuhteessa on varmasti näitä vähemmän tunnetta sisältäviä jaksoja, vaikka ei rakkaus loppuisikaan.
        Jos silloin lähtee etsimään seikkailua ja lohtua muualta, onko silloin oikeasti edes halua korjata parisuhteensa tilannetta? Hyvä suhde, kun vaatii aika-ajoin kärivällisyyttä ja ennen kaikkea halua nähdä vaivaa sen uudelle kukoistukselle. Itsestäänselvyytenä ei pidä toista koskaan pitää.


      • Tanevaan
        MysNa kirjoitti:

        Jokaisessa parisuhteessa on varmasti näitä vähemmän tunnetta sisältäviä jaksoja, vaikka ei rakkaus loppuisikaan.
        Jos silloin lähtee etsimään seikkailua ja lohtua muualta, onko silloin oikeasti edes halua korjata parisuhteensa tilannetta? Hyvä suhde, kun vaatii aika-ajoin kärivällisyyttä ja ennen kaikkea halua nähdä vaivaa sen uudelle kukoistukselle. Itsestäänselvyytenä ei pidä toista koskaan pitää.

        ovat arkipäivää jokaisessa suhteessa,jos silloin lähtee hakemaan vierasta syliä niin kyllä liitto on karilla muutenkin ei siinä paljon ole tehtävissä.Täällä on ymmärtääkseni puhuttu kestävästä parisuhteesta ja siinä mahdollisesti tapahtuvista horjahduksista, jotka on minusta eri asioita.


      • (.)Y(.)
        MysNa kirjoitti:

        en tiedä tuleeko vaimo :))) mutta niin hyvä kuin osaan olen hänelle kyllä, sillä Jorma ansaitsee sen ihan joka tavalla!!

        Olemme puhuneet paljon näistä hairahtumisasiosta ja molemmat tiedämme, että voimme toisiimme uskoa ja luottaa. Jos niin ei jostain syystä enää olisi, eroaa tiemme ennen kuin lähdetään pettäjän tielle.

        Niin se on. Minulla on eräs tuttavapariskunta, jotka ovat yhdessä sopineet, että molemmat voivat touhuta ja hairahella tahoillaan... se sopii heille. Vaikka en itse voisi elää niin, en voi heitä elämäntavastaan tuomita - itsekseni vaan ihmetellä :))

        Mie tiijän sen asian.. :))
        Olette kuin luodut toisillenne,
        parempaa yhdistelmää ei vois olla... :))
        *muistaa luvatun kaasonpaikan*

        Onnenne on varmasti ikuista.. :)))


      • MysNa
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Mie tiijän sen asian.. :))
        Olette kuin luodut toisillenne,
        parempaa yhdistelmää ei vois olla... :))
        *muistaa luvatun kaasonpaikan*

        Onnenne on varmasti ikuista.. :)))

        kannassasi tässä kirkonkelloasiassa...

        Suureksi ilokseni voin sanoa, että tämä yhdistelmä kyllä tuntuu tosi-hyvältä ja sellaiselta jonka varaan voi ja uskaltaa rakentaa hyvän loppuelämän :))

        Juu, kaason paikka on siun, sehän on jo sovittu!


      • (.)Y(.)
        MysNa kirjoitti:

        kannassasi tässä kirkonkelloasiassa...

        Suureksi ilokseni voin sanoa, että tämä yhdistelmä kyllä tuntuu tosi-hyvältä ja sellaiselta jonka varaan voi ja uskaltaa rakentaa hyvän loppuelämän :))

        Juu, kaason paikka on siun, sehän on jo sovittu!

        Tän varmempi, en vois olla asiasta.. :))

        Niin justiinsa, olette kuin vakka ja kansi.. :)))
        Sellanen siitä tuleekin.. :))

        Niin ja siitä en luovu.. :)


      • MysNa
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Tän varmempi, en vois olla asiasta.. :))

        Niin justiinsa, olette kuin vakka ja kansi.. :)))
        Sellanen siitä tuleekin.. :))

        Niin ja siitä en luovu.. :)

        sie oot alusta asti ollu varma asiasta :))

        Ei, ei en paikkaasi pois antaisikaan, sen ilon olet nimittäin ansainnut ja moninkertaisesti!


      • (.)Y(.)
        MysNa kirjoitti:

        sie oot alusta asti ollu varma asiasta :))

        Ei, ei en paikkaasi pois antaisikaan, sen ilon olet nimittäin ansainnut ja moninkertaisesti!

        Helppoo, kun tuntee ihmiset.. :))

        Siitä ilosta, en muuten luopuiskaan.. :))
        *häävalssi soi jo korvissain*

        Miulle ilo ja kunnia,
        olla kaasonasi.. :)))


      • MysNa
        (.)Y(.) kirjoitti:

        Helppoo, kun tuntee ihmiset.. :))

        Siitä ilosta, en muuten luopuiskaan.. :))
        *häävalssi soi jo korvissain*

        Miulle ilo ja kunnia,
        olla kaasonasi.. :)))

        sen valssin valinnut?

        Meidät tuntien, minkä valssin valitsisit?

        Tai voihan sitä rikkoa perinteitä ja tanssia jotain muutakin. Häärokki? ;)

        Eikä sitä paikkaa voisi kukaan muu paremmin
        täyttääkään.. :)))

        Kukahan olis bestman?


      • (.)Y(.)
        MysNa kirjoitti:

        sen valssin valinnut?

        Meidät tuntien, minkä valssin valitsisit?

        Tai voihan sitä rikkoa perinteitä ja tanssia jotain muutakin. Häärokki? ;)

        Eikä sitä paikkaa voisi kukaan muu paremmin
        täyttääkään.. :)))

        Kukahan olis bestman?

        Tääl virtuaalis, teille valkkaan Carmen Sylvan.. :))
        Tossa olis pieni ääninäyte.. ;)

        http://www.kolumbus.fi/olli.salonen/ohjelmisto.html#Valssi

        Ihan oikee valinta ois, Akselin ja Elinan häävalssi tietenkin.. :))
        Vanhoja perinteitä kunnioittaen.. :))

        Jorman pitäis, valita tuo bestis?.. ;))


    • piti

      totuudesta eli onko se TODELLA sen arvoista,että se kannattaa kertoa...muussa tapauksessa haluan sen totuuden "valkoisena valheena"

    • realisti

      valheille ei huvittaisi hymyillä, jos totuuden tietäisi. En pelkää totuutta.

    • myöskin elämäntilanteesta.
      Kukaan ei halua, että hänelle valehdellaan, mutta monikaan ei ole valmis kuulemaan totuutta.Ei jaksa alkaa itkemään.
      Tuo valheen ja totuuden ero voi olla niin hitusen hieno, että ei itsekkään tiedä kumpaa kertoo.
      Joskus valehtelee,ettei satuttaisi kanssaihmistä jollain pikkumaisella jutulla.Tällöin on kyse esim. jostain mielipideasiasta tms.
      Suurenluokan valheet yleensä pystyy itsekkin erottamaan valheeksi.
      Mutta rajat noiden kahden asian välillä eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä.
      Ainaisen totuudentorven kanssa olisi tosi raskasta elää.....

      • irma-1

        Olisin valmis vielä yrittämään jos kerrankin tapaisin REHELLISEN miehen!


      • irma-1 kirjoitti:

        Olisin valmis vielä yrittämään jos kerrankin tapaisin REHELLISEN miehen!

        ajatteleppa, miten tylsää olisi kuulla jokapäivä ihan totuudenmukaisia vastauksia. Eikö mieluummin kuule pieniä valheita kuin täyttä totta kokoajan.
        Sekin on kyllä eräs taiteenlaji, osata kertoa kauniita lurituksia.
        Ei täysin rehellistä ihmistä ole olemassakaan.
        Harkitse niitten vanhojen miesten takaisin ottamista..:))))))))))


      • jpntar1
        guassiN kirjoitti:

        ajatteleppa, miten tylsää olisi kuulla jokapäivä ihan totuudenmukaisia vastauksia. Eikö mieluummin kuule pieniä valheita kuin täyttä totta kokoajan.
        Sekin on kyllä eräs taiteenlaji, osata kertoa kauniita lurituksia.
        Ei täysin rehellistä ihmistä ole olemassakaan.
        Harkitse niitten vanhojen miesten takaisin ottamista..:))))))))))

        ovat sitten rehellisiä? Ehkä elämänkokemus puhuu puolestaan monessa..


      • jpntar1 kirjoitti:

        ovat sitten rehellisiä? Ehkä elämänkokemus puhuu puolestaan monessa..

        miehessä ei muuta vikaa ole kuin muutaman kerran pikkuisen luikuria päästelee (kertoo esim. sinun olevan kaunis heti aamusta tukka sekaisin ja pussit silmien alla),niin ei sitä epärehellisyyden takia kannata heti lempata menemään....:))))
        Tässä minun elämänkokemukseni.....


      • Tanevaan
        irma-1 kirjoitti:

        Olisin valmis vielä yrittämään jos kerrankin tapaisin REHELLISEN miehen!

        Rehellisestä miehestä tai naisesta niin mitä silloin haetaan.Suhteessa ymmärtääkseni ollaan sitä varten,että viihdytään toisen kanssa,jos tämä täyttyy niin pitääkö vielä hakea jotain,että saadaan ehkä suhde kiville.


      • jpntar1
        Tanevaan kirjoitti:

        Rehellisestä miehestä tai naisesta niin mitä silloin haetaan.Suhteessa ymmärtääkseni ollaan sitä varten,että viihdytään toisen kanssa,jos tämä täyttyy niin pitääkö vielä hakea jotain,että saadaan ehkä suhde kiville.

        luottamukseenhan suhdekin perustuu? Ei kai siihen riitä toisen seurassa viihtyminen?


      • Tanevaan
        jpntar1 kirjoitti:

        luottamukseenhan suhdekin perustuu? Ei kai siihen riitä toisen seurassa viihtyminen?

        se on kuitenkin viihtymisestä kiinni,vaikka se pitää toki sisällään kaiken elämän kirjon tunteiden puolella ja myöskin luottamusta,mutta kun on hyvä olla yhdessä niin minusta ei ole tarpeen kaivaa mitään mikä sen särkisi.


      • vio-letti
        guassiN kirjoitti:

        miehessä ei muuta vikaa ole kuin muutaman kerran pikkuisen luikuria päästelee (kertoo esim. sinun olevan kaunis heti aamusta tukka sekaisin ja pussit silmien alla),niin ei sitä epärehellisyyden takia kannata heti lempata menemään....:))))
        Tässä minun elämänkokemukseni.....

        Niin, miten joku mies voisikaan vastata "oikein" naisen kysymykseen; -"Kulta, näytänkö lihavalta tässä asussa?" ;)))


      • Tanevaan
        vio-letti kirjoitti:

        Niin, miten joku mies voisikaan vastata "oikein" naisen kysymykseen; -"Kulta, näytänkö lihavalta tässä asussa?" ;)))

        Kultaseni näytät aivan ihanalta,onko tuo uusi näytät aivan nuorelta tytönhupakolta:))


      • vio-letti
        Tanevaan kirjoitti:

        se on kuitenkin viihtymisestä kiinni,vaikka se pitää toki sisällään kaiken elämän kirjon tunteiden puolella ja myöskin luottamusta,mutta kun on hyvä olla yhdessä niin minusta ei ole tarpeen kaivaa mitään mikä sen särkisi.

        Yhdestä asiasta en koskaan haluaisi rakkaan elämänkumppanini minulle valehtelevan. En ikinä haluaisi hänen sanovan minulle, että rakastaa minua jos se ei olisi totta. Jos hän ei enää minua rakastaisi, haluaisin kyllä silloin tietää siitä totuuden.


      • Tanevaan
        vio-letti kirjoitti:

        Yhdestä asiasta en koskaan haluaisi rakkaan elämänkumppanini minulle valehtelevan. En ikinä haluaisi hänen sanovan minulle, että rakastaa minua jos se ei olisi totta. Jos hän ei enää minua rakastaisi, haluaisin kyllä silloin tietää siitä totuuden.

        taas sellainen asia,että silloin ei enää varmaan muutenkaan ole kivaa.Suhteessa pitää olla mukavaa jotta siinä voisi viihtyä eli jos ei ole tunteita enään niin ei kannata haaskata kummankaan elämää yhdessä oloon.


    • Laahustava

      Valhe.Sitten kun valhe paljastuu ja totuus astuu esiin saa itkeä,eli kannattaa ottaa molemmat saa enemmän(taidan olla ahne)

    • Valheilla on tapana paljastua. Joka valehtelee kerran valehtelee myös uudelleen - luottamus häviää.
      Totuuden tunnustaja ainakin kertoo missä mennään.

      Joskus harvoin ns. valkoinen valhe voi säästää kohdetta oikeutetusti, mutta esim. syrjähyppy ei ole tällainen asia.

    • tuffe

      mutta jos lopputulos on sama kummassakin, valitsen sen valheen.

      Aikoinaan meillä oli miehen kanssa sopimus, että jos jompikumpi meistä pettää ja silti päättää palata takaisin, siitä ei kerrota. Ei minua olisi haitannut vaikka hän olisi hyppinyt vieraissa, jos lopputulos oli että hän palasi mun luo. Päinvastoin, tietoisuus olisi ilmeisesti aiheuttanut pelkkää tuskaa.

      • Tanevaan

        juuri oli minunkin ajatukseni,eli jos on tarkoitus elää yhdessä on hyvä olla tietämättä ihan kaikkea elämä on paljon miellyttävämpää.


    • Ilmeisesti kommenttini siitä että miehen pettämisestä en halua tietää ihmetyttää kovastikin. Tuffe tuossa edellä kirjoitti suoraan ja selkeästi mitä itsekin ajan takaa. Samoin Tanevaan tuolla aikaisemmin.

      Se miksi noin ajattelen juontaa tapahtuneeseen aikaisemmin elämässäni. Mies jota rakastin suunnattomasti ja joka rakasti minua, tunnusti varoittamatta että oli tavannut Lapin reissullaan naisen jota oli vielä tuon matkan jälkeen muutaman kerran tapaillut tämän luona. Ei mahtanut tunteilleen mitään. Ihastui niin täysillä tuohon naiseen. Mutta ihastus meni ohi. Se oli sellainen shokki että itkusta ei meinannut tulla loppua moneen kuukauteen. Pakenin viikoksi ajelemaan autolla pitkin Suomea. Ja itkin ajaessani ja ihmettelen vieläkin etten aiheuttanut vaaraa kenellekään vaikka mitään en eteeni nähnyt.

      En halua missään nimessä tietää jos mies pettää.
      Tosin nyt kyllä osaisin sen ottaa paljon rauhallisemmin. Tiesin toki että tuollaista tapahtuu paljonkin. Oikeastaan ymmärränkin miten helposti niin voi käydä. Niin paljon olen nähnyt ja tavannut ihmisiä ja jutellut heidän kanssaan näistä asioista.

      • vain

        itseäsi,naisraukka ;D


      • tuffe
        vain kirjoitti:

        itseäsi,naisraukka ;D

        Uskon että jokainen olisi valmis pettämään, jos vaan olosuhteet on suotuisat siihen. Jos et ole vielä pettänyt, tilanne ei ollut tarpeeksi otollinen. Joten se ei ole se itse seksi joka on tärkeä, vaan päätös jonka tekee sen jälkeen. Onko virheestä ottanut opiksi.

        Lähinnä on itsensä pettämistä jos luulee ettei puoliso ikinä kattelekaan muita. Maailma on täynnä kauniita ja fiksuja ihmisiä. En ole ainut ;))) heh, no joo.. *peili hukassa*


      • remax
        tuffe kirjoitti:

        Uskon että jokainen olisi valmis pettämään, jos vaan olosuhteet on suotuisat siihen. Jos et ole vielä pettänyt, tilanne ei ollut tarpeeksi otollinen. Joten se ei ole se itse seksi joka on tärkeä, vaan päätös jonka tekee sen jälkeen. Onko virheestä ottanut opiksi.

        Lähinnä on itsensä pettämistä jos luulee ettei puoliso ikinä kattelekaan muita. Maailma on täynnä kauniita ja fiksuja ihmisiä. En ole ainut ;))) heh, no joo.. *peili hukassa*

        Oikeassa oot. Jostain hiton syystä sellainen parikymppisten idealismi on kadonnut itelläkin ajattelusta. Mistähän se johtuu? Heh..*laskee sormilla*


      • Angiina
        tuffe kirjoitti:

        Uskon että jokainen olisi valmis pettämään, jos vaan olosuhteet on suotuisat siihen. Jos et ole vielä pettänyt, tilanne ei ollut tarpeeksi otollinen. Joten se ei ole se itse seksi joka on tärkeä, vaan päätös jonka tekee sen jälkeen. Onko virheestä ottanut opiksi.

        Lähinnä on itsensä pettämistä jos luulee ettei puoliso ikinä kattelekaan muita. Maailma on täynnä kauniita ja fiksuja ihmisiä. En ole ainut ;))) heh, no joo.. *peili hukassa*

        Eiköhän se ole ennemminkin niin, että jokaisessa meissä on biologinen valmius paritella vastakkaista (tai samaa) sukupuolta olevan ihanuuden kanssa. Minun silmissäni viehättävä mies siis vetää minua seksuaalisesti puoleensa. Se ei kuitenkaan vielä ole pettämistä. Tulkitsen niin, että jokainen ihminen ei ole valmis pettämään kumppaniaan, koska biologinen valmius ei pakota meitä tekemään mitään, mitä emme halua. Eli ihmisen on mahdollista vaikka minkälaisessa tilanteessa valita toimia tai valita olla toimimatta seksuaalisten yllykkeittensä pohjalta.


      • tuffe
        remax kirjoitti:

        Oikeassa oot. Jostain hiton syystä sellainen parikymppisten idealismi on kadonnut itelläkin ajattelusta. Mistähän se johtuu? Heh..*laskee sormilla*

        ... siis oon oikeassa ;)) En vaan tajua millä saisin muutkin ymmärtämään sen... :/

        Jos vuosia laskit, saat lainata minunkin sormet ;))


      • remax
        Angiina kirjoitti:

        Eiköhän se ole ennemminkin niin, että jokaisessa meissä on biologinen valmius paritella vastakkaista (tai samaa) sukupuolta olevan ihanuuden kanssa. Minun silmissäni viehättävä mies siis vetää minua seksuaalisesti puoleensa. Se ei kuitenkaan vielä ole pettämistä. Tulkitsen niin, että jokainen ihminen ei ole valmis pettämään kumppaniaan, koska biologinen valmius ei pakota meitä tekemään mitään, mitä emme halua. Eli ihmisen on mahdollista vaikka minkälaisessa tilanteessa valita toimia tai valita olla toimimatta seksuaalisten yllykkeittensä pohjalta.

        ...jonka nimeä en nyt just muista koska olen fyyisesti vielä unessa, oli tilanne, jossa nainen oli kakaikymmentä vuotta rakastellessaan tehnyt sen mielessään rakastamansa miehen kanssa, vaikka itse fyysinen tapahtuma tapahtuikin aviomiehen sylissä.

        Voiskin kysyä, että tapahtuuko ne suurimmat asiat ajatuksissa vai fyysisissä suoritteissa?


      • remax
        tuffe kirjoitti:

        ... siis oon oikeassa ;)) En vaan tajua millä saisin muutkin ymmärtämään sen... :/

        Jos vuosia laskit, saat lainata minunkin sormet ;))

        ...olekin hyvin siunauksellista olla aina oikeassa?
        Uskon kuitenkin, että jotenkin olemme ansainneet tämän autuaan olosuhteen :)

        Ei riittäny sormet muuten ees yhdessä, täytyy vetää mukaan tautofoniaa...


      • tuffe
        Angiina kirjoitti:

        Eiköhän se ole ennemminkin niin, että jokaisessa meissä on biologinen valmius paritella vastakkaista (tai samaa) sukupuolta olevan ihanuuden kanssa. Minun silmissäni viehättävä mies siis vetää minua seksuaalisesti puoleensa. Se ei kuitenkaan vielä ole pettämistä. Tulkitsen niin, että jokainen ihminen ei ole valmis pettämään kumppaniaan, koska biologinen valmius ei pakota meitä tekemään mitään, mitä emme halua. Eli ihmisen on mahdollista vaikka minkälaisessa tilanteessa valita toimia tai valita olla toimimatta seksuaalisten yllykkeittensä pohjalta.

        En usko että näitä tilanteita voi ennalta arvioida. Se on vähän samaa kuin yrittää kuvitella kuinka onnellinen olis jos voittais lotossa.

        Itse olin nuorempana varsinainen moraalitäti, ja ajattelin ihan samalla tavalla kuin sinä - ihminen on ajatteleva ja empaattinen, se on pelkästä valinnasta kiinni. Sitten tuli mies jonka kanssa kemiat kolahti, tunnelma latautui parin vuoden aikana kunnes lopulta pikkujouluristeilyllä tarjoutui ensiluokkainen tilaisuus. Se vaan oli menoa, ei minkäänlaista ajatustakaan kenenkään puolisoista. Onneksi toinen työkaveri saapui paikalle, ja tulimme tajuihimme. Jälkeenpäinkin puhuimme siitä, kuinka helppoa se olisi ollut. Jos ei tuo yksi siunattu ihminen olisi tullut... Enkä sen koommin osallistunut pikkujouluihin.


      • Tanevaan

        kuin salama kirkkaalta taivaalta ja jos toisesta välittää ei sellaista surua halua varmasti toiselle aiheuttaa.Näissä tapauksissa yleensä käy niin,että jollain viiveellä tajuaa itse ettei näin voi tehdä ja se loppuu yleensä siihen, sen kertominen sensijaan jättää yleensä ikuisen trauman.


      • Tanevaan
        vain kirjoitti:

        itseäsi,naisraukka ;D

        Mitä silmä ei näe sitä sydän ei sure.


      • Angiina
        remax kirjoitti:

        ...jonka nimeä en nyt just muista koska olen fyyisesti vielä unessa, oli tilanne, jossa nainen oli kakaikymmentä vuotta rakastellessaan tehnyt sen mielessään rakastamansa miehen kanssa, vaikka itse fyysinen tapahtuma tapahtuikin aviomiehen sylissä.

        Voiskin kysyä, että tapahtuuko ne suurimmat asiat ajatuksissa vai fyysisissä suoritteissa?

        Erittäin hyvä kysymys. Itse ajattelen niin, että mikäli ihminen tavoittelee kokonaista, ehjää elämää, niin silloin ajatukset, tahto ja tunteet tulisi pyrkiä saamaan vastaamaan toisiaan, ikään kuin samalle linjalle. Ainahan se ei tietenkään ole helppoa. Mutta se ei ole myöskään niin vaikeaa kuin, miltä se äkkiseltään saattaa kuulostaa.


      • remax
        Angiina kirjoitti:

        Erittäin hyvä kysymys. Itse ajattelen niin, että mikäli ihminen tavoittelee kokonaista, ehjää elämää, niin silloin ajatukset, tahto ja tunteet tulisi pyrkiä saamaan vastaamaan toisiaan, ikään kuin samalle linjalle. Ainahan se ei tietenkään ole helppoa. Mutta se ei ole myöskään niin vaikeaa kuin, miltä se äkkiseltään saattaa kuulostaa.

        Ja onko se sitten lopulta kovin tavoiteltavaakaan?
        Lopputuloksena kun saattaa olla hyrisevä ja leijuva psykofyysinen klimppi jota ei mikään horjuta.

        Ja jos sen pystyis viemään vielä niin pitkälle, että psykopuolen sais feidattua metikköön, niin lopulta muuttuis kananmunaks. Hieno homma, ei kiitos. :)


      • Angiina
        remax kirjoitti:

        ...jonka nimeä en nyt just muista koska olen fyyisesti vielä unessa, oli tilanne, jossa nainen oli kakaikymmentä vuotta rakastellessaan tehnyt sen mielessään rakastamansa miehen kanssa, vaikka itse fyysinen tapahtuma tapahtuikin aviomiehen sylissä.

        Voiskin kysyä, että tapahtuuko ne suurimmat asiat ajatuksissa vai fyysisissä suoritteissa?

        Huomenta, remax. Voisiko ihminen olla sillätavoin kokonaisuus, että fyysistä ja psyykkistä puolta on kuitenkin loppuviimeksi mahdoton erottaa toisistaan. Eli se, mikä tapahtuu minun mielessäni jättää aina jonkinlaisen jäljen olemukseeni ja päinvastoin.

        Meillä paistaa aurinko hienoisen sumuverhon läpi. Ei tunnu yhtään marraskuulta. Talvi tuli viime vuonna huomattavasti aikaisemmin.


      • Angiina
        tuffe kirjoitti:

        En usko että näitä tilanteita voi ennalta arvioida. Se on vähän samaa kuin yrittää kuvitella kuinka onnellinen olis jos voittais lotossa.

        Itse olin nuorempana varsinainen moraalitäti, ja ajattelin ihan samalla tavalla kuin sinä - ihminen on ajatteleva ja empaattinen, se on pelkästä valinnasta kiinni. Sitten tuli mies jonka kanssa kemiat kolahti, tunnelma latautui parin vuoden aikana kunnes lopulta pikkujouluristeilyllä tarjoutui ensiluokkainen tilaisuus. Se vaan oli menoa, ei minkäänlaista ajatustakaan kenenkään puolisoista. Onneksi toinen työkaveri saapui paikalle, ja tulimme tajuihimme. Jälkeenpäinkin puhuimme siitä, kuinka helppoa se olisi ollut. Jos ei tuo yksi siunattu ihminen olisi tullut... Enkä sen koommin osallistunut pikkujouluihin.

        Oikeassa olet siinä, että etukäteen ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee. Elämä on niin sotkuista. Itse ajattelenkin niin, että tärkeintä on olla jokaisessa hetkessä läsnä niin ehjästi ja kokonaisesti kuin vain mahdollista. Vaikka sitä on varmasti minun kaltaisestani nutturasta vaikea uskoa, niin kyllä sitä on meikäläistäkin koeteltu!


      • tuffe
        Angiina kirjoitti:

        Oikeassa olet siinä, että etukäteen ei koskaan tiedä, mitä eteen tulee. Elämä on niin sotkuista. Itse ajattelenkin niin, että tärkeintä on olla jokaisessa hetkessä läsnä niin ehjästi ja kokonaisesti kuin vain mahdollista. Vaikka sitä on varmasti minun kaltaisestani nutturasta vaikea uskoa, niin kyllä sitä on meikäläistäkin koeteltu!

        Elämä on tarua ihmeellisempää, en yhtään epäile ettet ole saanut omaa osuuttas... Etkä kyllä vaikuta yhtään nutturaiselta :)

        Sinun elämänohje on hyvä, monelta kantilta viisaasti ajateltu.


      • remax
        Angiina kirjoitti:

        Huomenta, remax. Voisiko ihminen olla sillätavoin kokonaisuus, että fyysistä ja psyykkistä puolta on kuitenkin loppuviimeksi mahdoton erottaa toisistaan. Eli se, mikä tapahtuu minun mielessäni jättää aina jonkinlaisen jäljen olemukseeni ja päinvastoin.

        Meillä paistaa aurinko hienoisen sumuverhon läpi. Ei tunnu yhtään marraskuulta. Talvi tuli viime vuonna huomattavasti aikaisemmin.

        Pimeyttä, tihkua, ei kuitenkaan Stormia..
        Talvi taitaa täälläkin skipata tällä kertaa. No, eipä sitten tarvi ostaa murtsikkasuksia tänäkään vuonna, heh.

        Kai se niin on, että ehjä kokonaisuus koetaan tilana johon tulisi pyrkiä. Taitaa siitäkin vaan olla onneks niin paljon hyväksyttäviä variaatioita, että pystyy pitään toivetta elossa. Balanssiasioita. Ja sitten vielä pikkasen Dolbya mukaan.


      • Angiina
        remax kirjoitti:

        Pimeyttä, tihkua, ei kuitenkaan Stormia..
        Talvi taitaa täälläkin skipata tällä kertaa. No, eipä sitten tarvi ostaa murtsikkasuksia tänäkään vuonna, heh.

        Kai se niin on, että ehjä kokonaisuus koetaan tilana johon tulisi pyrkiä. Taitaa siitäkin vaan olla onneks niin paljon hyväksyttäviä variaatioita, että pystyy pitään toivetta elossa. Balanssiasioita. Ja sitten vielä pikkasen Dolbya mukaan.

        Vaikka se Stormi kyllä taitaa olla ennemmin mielentila kuin todellisuutta, semmoinen rarion ja Pirunvuoren sekoitus. Sillä ei kai siellä nyt kukaan kumminkaan asua halua... vakituisesti, meinaan.


    • sen verran savolaista verta, että kerron kyllä totuuden, jos sitä hoksataan kysyä ;)
      Eli ratkaisu siirtyy tässä asiassa kysyjälle.

      Karjalaisuus taas on sikäli päällimmäisenä luonteessani, että kun siihen lisätään neitsyen huolellisuus, kerron loppujen lopuksi ihan liikaa asioistani. Eli toimin niin, ettei salailtavaa ole eikä tule.

      Noin yleensä ottaen, diplomatian nimissä, ei välttämättä kannata esim. vaimolle selostaa kadulla bongaamiaan hekumallisia pakaroita tms. luontohavaintoja. Pidemmälle menevän urheilemisen - vakavan parisuhteen kustannuksella - tosimies kieltää itseltään.

      Helpottaa elämää huomattavasti, kun muistaa kuka käskee. Pää on pomo - ei heppi.

    • vio-letti

      Katsoimme elokuvan "Closer", näyttelijöinä Julia Roberts, Jude Law, Natalie Portman, ja Clive Owen. Suomalaista titeliä en tiedä, ehkä joku teistä tietää. Mutta todella hyvä elokuva aiheesta, - kumpi ompi parempi, sänky vaiko seslonki - eikun, valhe vaiko totuus? ;)))

    • kalle-p

      että molemmissa hyöty- ja haittapuolet ovat yhtä suuret, elleivät jopa suuremmat...

      Jos valkoinen valhe saa punastumaan, silloin pitää ottaa hätävälhe käyttöön....

      Hätätapauksessa riko lasi....
      ei siis sitä jossa on se yömyssy.

      Mitä Aatami sanoi Eevalle kun sai ensimmäisen stondiksen? -
      Viittiks siirtyä vähän kauemmaks kun ei yhtään tiedä miten iso tästä tulee..

      • tuffe

        Käyhän tääkin jumpasta :))))

        *Hekottaa* :))))


      • (.)Y(.)

        Muuta kuin nauraa, tuolle seisakkeelle.. :DDD
        Niin, eka kerta, se on ollut joskus.. Aatamillakin.. :DDD


      • Angiina

        Se on viimein tapahtunut. Ensimäisen kerran näillä palstoilla niin sanottu alapäähuumori sai minut nauramaan. Niin että tässä kohtaa on nyt kyseessä eka kerta muillakin kuin Aatamilla.


      • Ilo.N
        Angiina kirjoitti:

        Se on viimein tapahtunut. Ensimäisen kerran näillä palstoilla niin sanottu alapäähuumori sai minut nauramaan. Niin että tässä kohtaa on nyt kyseessä eka kerta muillakin kuin Aatamilla.

        tällä palstalla seikkailen, ja täytyy yhtyä sanoihisi, nuo kallen jutut saivat huulipielet kohoamaan :)


    • Marge

      vaikka itkujen kera kiitos! totuuden sanominen on joskus vaikeaa mutta pyrin itse ainakin siihen ja odotan sitä toisiltakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies vinkkinä sulle

      Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista
      Ikävä
      103
      8202
    2. Oletko katkera kun

      Et saanut kaivattuasi
      Ikävä
      110
      5743
    3. Haluun sua niin paljon

      ❤️🥰🥹 Miehelle
      Ikävä
      55
      5191
    4. Mitä haluat sanoa tällä hetkellä

      Hänelle 🫶 ⬇️
      Ikävä
      289
      5186
    5. Vietetään yö yhdessä

      Rakastellaan koko yö
      Ikävä
      78
      3831
    6. Mitä palveluita mies..

      Haluaisit tilata minulta? -N
      Ikävä
      58
      3021
    7. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      66
      2747
    8. Olet oikeasti ollut

      Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.
      Ikävä
      22
      2548
    9. Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit

      Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘
      Ikävä
      29
      2522
    10. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      45
      2481
    Aihe