Vihdoin Tim Burtonin Corpse Bride siis saapui Suomeenkin. Kävin sen ensi-illassa katsomassa, ja harvoin elokuvat saavat minussa sellaisia tuntemuksia aikaan. Alkutekstien aikana soiva Danny Elfmanin musiikki ja Tim Burtonin typillinen kamerankäyttö kirjaimellisesti meinasivat saada minut itkemään. Painajainen Ennen Joulua on yli vuosi sitten uudelleenherätetty lapsuudenmuisto, ja tavallaan Corpse Bride uudisti sitä ja toi sitä takaisin jollain uudemmalla tavalla.
Visuaalisesti elokuva on upea, samoin musiikillisesti. Juoni jää mielestäni vähän uupumaan, loppu tuntuu hätiköidyltä. Kuitenkaan en voinut olla vertaamatta sitä Painajaiseen ja siitä johtuen Bride tuntui jotenkin lattealta. Kehtaan edelleen kutsua sitä taideteokseksi, mutta siitä puuttui se omalaatuisuus mikä Burtonin aiemmissa töissä on. Toisaalta erinomainen ratkaisu oli käyttää ironiaa valaisussa ja väreissä: maailma herää eloon vasta kuolleiden maassa ja elävien maailma on harmaa ja kuollut.
Eniten kuitenkin harmitti se, miten laimeilta ja yksinkertaisilta lavasteet näyttivät, kun vertasi niitä Painajaiseen, Beetle Juiceen ja vastaaviin. Tällä kertaa ne olivat ikään kuin pelkkää taustaa, kun taas esim. Painajaisessa ne olivat selvästi osa tarinaa ja jo itsessään kiehtovia. Silti, ainakin minulle stop motion-animaatiotekniikka on aina jotain, mikä saa minut ällistymään joka kerta. Siinä vain on jotain kunnioitusta herättävää.
Sama koskee musiikkia. Kappaleet olivat äärimmäiseen kauniita ja sopivat Briden miljööseen, muutama sävellys jopa ahdisti rintaa (hyvällä tavalla). Silti niissäkin oli tietynlainen laimeus läsnä, mikään kappale ei iskenyt samalla tavalla kuin Elfmanin aikaisemmat teokset. Varsinkin laulukohtaukset tuntuivat jotenkin... lässähtäneiltä. Painajaisessa ne kuljettivat tarinaa eteenpäin. Tässä ne tuntuivat pysäyttävän sen kulun. Välillä jopa pisti korvaan, kun taas kerran tunnisti sieltä seasta ne Elfmanin itseltäänkopioidut supersankarisävelet, toisin sanoen tietyt pätkät, jotka löydyvät lähes identtisinä mm. Batmanin ja Spider-Manien tunnareista. Mm. "Remains of the Day"-kappale tosin muistutti elävästi yhtä kappaletta Jalista ja Suklaatehtaasta. Mutta instrumentaaliosuudet ja varsinkin pianopätkät olivat ihastuttavia.
Juoni taas... Vältän spoilereita ja totean vain, että loppu tuntui liian helpolta ja hätäiseltä, enkä oikein piitannut siitä, miten Emilyn olemassaolo ratkaistiin.
Ääninäyttelemisestä minulla taas ei ole mitään pahaa sanottavaa. Helena Bonham Carter oli mahtava, ja ällistyttävää kyllä, Depp, josta en todellakaan pidä, oli varsin miellyttävä epävarman, hiljalleen eloon heräävän Victorin roolissa. Ehkä se johtui siitä, ettei tarvinnut tuijotella Deppin pärstää.
En tiedä johtuuko kaikki Burtonin ns. vanhenemisesta vaiko yksinkertaisesti nykyelokuvamaailman normeista ja vaatimuksista, mutta Burtonin viimeisimmät leffat ovat olleet harvinaisen sovinnaisia. Niistä on puuttunut se räväkkyys ja omalaatuisuus, joista Burton tuli kuuluisaksi. Toisaalta taas ne ovat alleviivanneet sitä, millainen virhe on kutsua Burtonin töitä "goottikulttuuriin" kuuluviksi. Monilla tuntuu olevan ongelma erotella toisistaan "gotiikka" ja "gootti". Itse en ikinä mieltäisi Burtonia goottiohjaajaksi. Gotiikkaa hän kyllä käyttää.
Silti. Corpse Bride oli omasta mielestäni kaunis teos, ei missään nimessä huono tai edes pettymys. Nerojahan nuo ovat molemmat, niin Burton kuin Elfmankin. Tuntuu vain siltä, että siihen olisi voitu yrittää saada vähän enemmän syvyyttä ja uhkaavuutta.
Corpse Bride
4
619
Vastaukset
- Xvbakab
Kiitti! tätä itsekin olen ajatellut mennä katsomaan. Vaikka olenkin yli-ikäinen ei-gootti;)
- leffa-friikki
Et voinut sitten pitempää latinaa kirjoittaa...:D ite en oo nähny Corpse Bridea mut meen kyl sen kattoo sit ku se tulii paikkakunnal....olen kyl muita tim burtonin ohjaamii elokuvii nähnyt esim mars hyökkää, saksikäsi edward, päätön ratsumies, apinoiden planeetta, painajainen ennen joulua, batman, jali ja suklaatehdas..... Et olen vähän tim burton friikki :D ja todellakin katon paljon PALJON elokuvii :D:D
- Suloinen Victoriani
Hyvät menneisyyden asukit! Olen ihminen tulevaisuudesta ja blää blää blää..
Pidin arvostelustasi ja jes. Itse en osaa sanoa pidänkö enemmän Painajaisesta kuin Morsiammesta, mutta en tarkemmin harkittuna lähtisi vertailemaankaan, sillä juoni oli niin erilainen molemmissa tarinoissa. Pidin siitä, miten Emily oli se rohkeampi, kun taas Painajaisessa Jack oli selvästi se menevämpi. Oikeastaan pidin myös Victoriasta, joka oli myös aivan suloinen.
Olen onnellinen miten elokuva loppui. Pidin lopusta hyvin paljon, eikä se itsellä tuntunut liian nopealta, (toisinkuin Frozenissa, jolla tosin ei ole mitään tekemistä Burtonin kanssa..) ja tarinan kerronta pysyi mukavan tasaisena koko elokuvan ajan. Kuten mainitsit, laulut tuntuivat vähän pysäyttävän ajan sen sijaan, että olisivat johtaneet tarinaa eteenpäin, se oli mielestäni aikas hyvä, koska laulujen sisältöön pääsi jotenkin syvemmälle, kuten "Tears to shed", jossa kerrottiin suloisesti miltä Emilystä tuntui ja miten epävarma hän loppujen lopuksi oli siitä, kelpaisiko hän Victorille. Sellainen mitä rakastin todella paljon oli Victorin ja Emilyn piano soolo! Aivan ihana! Yay!
Miksi kommentoin tänne vasta nyt.. Ööh.. Yksi, kaksi, kolme... Yhdeksän vuotta myöhässä, on, koska löysin tämän palstan vasta kun laitoin hakuun Danny Elfman. Haha..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 873196
- 883033
- 681862
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä191822- 281722
- 211691
- 241687
Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!
Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi331345- 481327
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91309