Kun täällä on niin paljon nyt vaihteeksi vaahdottu dobberien ominaisuuksia ja niiden puuttumisesta, niin haluaisin saada vastauksen erääseen kysymykseen.
Mihin dobermannia oikeasti tarvitaan?
Miksi kotikoirana viihtyvää, leppoisaa ja ystävällistä dobberia pidetään yleisesti selkärangattomana ja pilalle menneenä koirana? Miksi edelleen ihannoidaan ylettomän aggressiivista ja epäluotettaavaa dobermannia?
On selvää, että nykypäivän yhteiskunnassa sellainen dobermanni, jollaisen Louis D. aikanaan kehitti, ei voisi elää. Koira halutaan seuraksi ja luotettavaksi kumppaniksi, jonka kanssa elämisen ei tulisi olla ylitsepääsemättomän hankalaa.
Nykyään dobermanni toimii loistavana seurakoirana, sopii lapsiperheeseen ja toimii erilaisissa harrastuksissa. Suojelu on vai yksi osa harrastustoimintaa, eikä kovin moni nykyään edes ole siitä innostunut. Silti, dobberi sopii lajiin loistavasti.
Nekin dobermannit, jotka elävät kotikoirina, omaavat suojelutaipumuksen, joka tulee tarvittaessa esille. Koira puolustaa ja varoittaa tarpeen tullen, mutta ei osoita agrressiivisuutta muulloin. Tunnen useita tällaisia yksiloitä, ja ne ovat varsin ihanteellisia koiria kaikin puolin.
Puhutaan, että dobberin hermorakenne on menossa huonompaan suuntaan. Olisiko noin? Uskon, että asia on päinvastoin. Nykyajan dobberit ovat ystävällisempiä ja "helpompia", miksi se osoittaisi huonoja hermoja? Eivätkohän ne alkuaikojen dobberit, joita käyettiin pelotteluun, olleet hieman heikompia? Pelkopurijoita? Hankala sanoa. Mutta annetaan dobermannin olla yhteiskuntakelpoinen harrastuskoira, jollaisen kanssa on helppo elää.
MIHIN DOBBERIA TARVITAAN?
9
1790
Vastaukset
- ---
Miten mielestäsi ihannoidaan ylettömän aggressiivista dobermannia ja minkälainen on ylettömän aggressiivinen?
Vartiointitaipumus ja suojelukokeessa kilpaileminen/siinä menestyminen eivät liity minusta mitenkään yhteen.- Mali paljon parempi
Ei dobberit ole koskaan menestyneet suojelukokeissa huomionarvoisesti. Sakut ja erityisesti Malit ovat suojelulajeissa ylivoimaisia dobberiin verrattuna.
PoliceGirl kirjoitti: "Miksi kotikoirana viihtyvää, leppoisaa ja ystävällistä dobberia pidetään yleisesti selkärangattomana ja pilalle menneenä koirana? Miksi edelleen ihannoidaan ylettomän aggressiivista ja epäluotettaavaa dobermannia?"
Todella hyvä havainto! Itse olen havainnut samantapaista käytöstä. Ensin ihmiset kauhistelevat amerikkalaisista elokuvista saamaansa tyypillistä kuvaa dobberista: verenhimoisesti aidan takana kuolaava ja rähisevä "tappajakoira" joka käy aina kimppuun jos näkee vieraan ihmisen; sitten kun huomaavat, ettei se olekaan oikeasti sellainen, niin sanovat että luonne on pilalla ja koira ei ole sellainen kuin alunperin on tarkoitettu...
No dobermannhan ON suojeluun kehitetty rotu. Vaan sehän ei tarkoita, että sitä ei voisi käyttää moneen muuhunkin tarpeeseen. Ja kuten PoliceGirl sanoi, tämä suojelu ei ole edes kovin suosittu laji nykyään. Minusta se on ymmärrettävää: suojelutehtävässä toimiva koira koulutetaan erittäin herkäksi ja pitkälle viritetyksi erikoisammattilaiseksi. Se vaatii niin paljon aikaa ja työtä ja paneutumista, että monet eivät ehdi eivätkä edes halua sitä harrastaa. En minäkään.
Miksi sitten minullakin on taas uusi dobberi varttumassa vanhan "mentyä pois" viime syksynä??
No. Ensinnäkin koiran tulee olla riittävän kokoinen ollakseen oikeasti koira. (Joku saattaa tietää, että minulla on myös basenjeja, mutta se on taas toinen juttu...) Haluan koiran olevan kaveri, jonka kanssa voimme istua vierekkäin metsässä kivellä ja voin heittää käden hartioiden yli, niinkuin kaverukset istuskelevat, ja puhella viisaita...
Toisekseen koiran tulee olla lyhytkarvainen ja aluskarvaton: olen aivan liian laiska selvittelemään takkuja turkissa, ja sitäpaitsi vähänkään pitempikarvainen koira tuoksuu helposti liikaa koiralle. Lyhytkarvaisuudesta on myös se hyvä puoli, että koira voi nukkua ihanasti peiton alla kainalossa: pitkäkarvaiselle tulee hetkessä liian kuuma.
Kolmannekseen koiran tulee olla urheilullinen: haluan vedättää itseäni suksilla, kun olen laiska myös hiihtämään. Samoin sitä voi ulkoiluttaa kesällä siten että se vetää polkupyörää. Se ei väsy koskaan.. Sen tassut kestävät asfaltillakin juoksemista. Sillä voi harrastaa monenlaista: itse opetan koiran yleensä paitsi jälkeä seuraamaan, myös etsimään kadonneita esineitä.
Neljännekseen koiran siis tulee olla käyttökoira. Silloin sen voi kouluttaa tottelemaan: vaikka jänis lähtisi kuonon edestä juoksuun, hyvin koulutettu koira ei säntää sen perään. Tai jos säntää, kuitenkin pysähtyy käskystä. Siksi sitä voi huoletta pitää irti metsässä kulkiessaan.
Lisäksi dobermann ei kuolaa, se on aivan ihastuttava luonteeltaan (ei häslää ja hösyä, vaan on rauhassa ja kuuntelee mitä sanotaan), on todella kaunis, lähes jalo ulkomuodoltaan (vaikka en ystäviäni ulkomuodon peusteella valitsekaan).
Mitä vielä? Ai niin: eihän sekään yhtään haittaa, että kovin helpolla eivät polkupyörävarkaatkaan pihaan poikkea, kun siellä näkyy olevan dobermann...- tanja
Meillä on ainakin hyvin "kotikorana" pärjätty, eikä lapsen tulokaan ollut mullistavaa, vaikka kaikki kauhistuivatkin ...
Meidän koiramme on oikea nössö vauveli, jolta tarpeen vaatiessa kuitenkin löytyy luonnetta. Murrosiässä oli hieman kokeiluja, mutta paikkansa selvitettyään on ollut ihanteellinen koira.
Ja loppujen lopuksi kaikkihan riippuu koulutuksesta...jokaisesta koirarodusta saa varmasti väärällä koulutuksella "mielenvikaisen,selkärangattoma,epäluotettavan ja agressiivisen koiran " - Toope for ever!
mutta eikö dobberit ole juuri "kuuluisia" siitä häsläämisestä ja toopeilusta. Siitähän se "Toope" tulee... Mulla on ollut kolme dobberia ja häslääjiä kaikki, niin ja piip piip piip... toinen monelle dobberille kuuluva ääni. aina ollaan piipittämässä! On ne niin ihania!
- minna
Toope for ever! kirjoitti:
mutta eikö dobberit ole juuri "kuuluisia" siitä häsläämisestä ja toopeilusta. Siitähän se "Toope" tulee... Mulla on ollut kolme dobberia ja häslääjiä kaikki, niin ja piip piip piip... toinen monelle dobberille kuuluva ääni. aina ollaan piipittämässä! On ne niin ihania!
Siis mitä häslääjiä??? Itselläni ollut kais dobberia (vanhempi nukkui pois vuosi sitten) ja nuorempi 10 v. Kasvattajalla oli parhaimmillaan viisi aikuista. Muutenkin muilla tutuilla dobbereita, eivätkä ole häslääjiä todellakaan.
siis mitä tämä häslääjä-sana pitää sisällään; jos se tarkoittaa sitä, mitä ajattelisin sen tarkoittavan, niin eiköhän niitä "häslääjiä" ole erityisesti esim. irlanninsetterit ja dalmatialaiset (mitenkään näitä rotuja aliarvioimatta ja arvostamatta)
- toope
Tähän nyt en kommentoi muuta, kuin että tuskin yksikään täysjärkinen koiranomistaja ihannoi ylettömän agressiivista epäluotettavaa koiraa...
- griinestiin
Dopperilla upea vartalo, kuonosta en niin tykkää; liian pitkänomainen ja kirsu näyttää possun kärsältä.
Tämä oli oma mielipiteeni , dopperit kyllä hienoja ja kropaltaan upeita koiria!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692693
- 632634
- 681782
- 241607
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91470- 151382
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197- 251106