Diiva - Monika Fagerholm

Kyseisen arvostetun kirjailijan teos, Diiva (1998), kertoo tarinan 13-vuotiaasta tytöstä, Diivasta.

Luin kyseisen kirjan koulun kirjallisuusprojektia varten ja koin melko vastakkaisia tunteita edetessäni kirjan sivuilla loppua kohden.

Aloitin lukemaan kirjaa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja se vain jostain ihmeen syystä jäi kesken, en päässyt kuin 150:nen sivun hujakoille. Tällä kertaa aloitin Diivan lukemisen todella innokkaana, mutta suuret odotukseni kirjaa kohtaan lopahtivat ennen kuin sivuja oli kääntynyt edes 200. Lukemisesta tuli yhtä painajaista ja paksun kirjan piteleminen käsissä alkoi tuntua tavallista raskaammalta.

Fagerholm on luonut mielestäni uskomattoman vahvan tyylin, joka sai Diivalle tosiaan aivan oman äänen, oman asun - ja sitä ihailin, ja ihailen edelleen. Tarinana Diiva oli sykähdyttävä, jollain tavalla myös raaka ja kylmä, mutta samalla uskomattoman viettelevä. Jonakin hetkinä teki mieli paiskata kirja ikkunasta ulos ja joskus se oli taas kuin kiinniliimautunut käsiini. varmaankin mieleenpainuvimpia lukukokemuksia, joita tulen kokemaan elämäni aikana. Sana Diiva saa mielessäni sekaisia tunteita aikaiseksi ... inhoan ja pidän siitä samaan aikaan.

Lukukokemuksena Diiva oli siis kuten jo aiemmin sanottua, yhtä ylä- ja alamäkeä ja haluaisinkin, että Te jotka olette lukeneet myös tämän teoksen, kertoisitte kokemuksistanne. Minkälaisia tunteita se herätti? Kertokaa mitä haluatte, olen malttamaton kuulemaan muidenkin mielipiteitä.

Kiitän.