Sukututkimus, turhaa touhua.

Jussi

Sukututkimus on melkoisen turhaa. Eivät ihmiset
ole mitään sukua. Jos olisivat, niin he olisivat
sisäsiittoisia sukurutsan tuloksia.
Ne, jotka kehuvat olevansa jotain merkittävää
sukua, ilmaisevat olevansa sisäsiittoista
pienessä piirissä jatkettua geenistöä.

Suku jakautuu heti omissa vanhemmissa kahteen
haaraan. Isovanhemmissa se jakautuu neljään
haaraan jne. Edellisten sukupolvien henkilöiden
määrä lisääntyy kahden potenssissa.
Kaikki ihmiset ovat täysin sekarotuisia.

Sukututkimuksessa tutkitaan vain itselle
lisäarvoa antavia sukuhaaroja, tavallisesti
miesten puolelta.
Naisten puolelta ei voida etes tutkia, koska
niitä ei ole takavuosina kirjattu mihinkään.

22

3969

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • löytyyhän niitä

      Mitä ei ole kirjattu mihinkään naisten puolelta?
      Mitähän mahdat ajaa takaa?
      Kyllä sukututkimus antaa sinulle vanhemmat ja esivanhemmat, kun tarpeeksi etsit. Kun ne löydät, ovat he aitoja henkilöitä ja polveudut heistä suoraan.
      En tajua mitä tarkoitat sekarotuisilla.
      Sukututkimus ei ole mitään rotututkimusta.

    • sukua

      hei
      kyllä naistenkin puolelta voi tehdä sukututkimusta! Aika pitkällekin. AInakin jos esivanhempiasi on asunut karjalassa.
      Siellä naiset on aina kirjattu omilla nimillään. Kokemukseni mukaan myös muualla Suomessa missä omaa sukuani on ollut, on naiset aina olleet kirjoissa myös tyttönimillään.

    • ja kaiketi

      henkilöltä, joka ei kaikella todennäköisyydellä tiedä sukututkimuksesta mitään!

      Sukututkimus on harrastus muiden harrastusten joukossa, jopa se antaa enemmän kuin ottaa!

    • provosointia

      > Suku jakautuu heti omissa
      > vanhemmissa kahteen haaraan.
      > Isovanhemmissa se jakautuu
      > neljään haaraan jne.
      > Sukututkimuksessa tutkitaan vain
      > itselle lisäarvoa antavia sukuhaaroja,
      > tavallisesti miesten puolelta.
      > Naisten puolelta ei voida etes tutkia,

      Perin kummallista tulkintaa sukututkimuksesta. No, totuuden nimessä pitää sanoa, että taitaa niitä meidän asian harrastajien joukossa olla tuollaisiakin - yksikin olisi ammattitutkijalle halunnut maksaa ison summan markkoja siitä, että tämä olisi kirjannut hänet samaan sukuun kuin Urho Kekkonen.
      Itse ainakin olen kartoittanut lasteni, vävyni, veljieni vaimojen jne jne KOKO juuristoja ja pitänyt äitejä täsmälleen yhtä tärkeinä kuin isiä. Nimenomaan isiähän ei aina edes löydy.
      Ja että turhaako tämä homma? Mikä sitten tässä elämässä on turhaa ja mikä ei? Minun mielestäni aivan erinomaisen turhaa oli äskeinen uudenvuodenaaton räiske ja paukuttelu.

    • salakaataja

      tuki itse omat juuresi, niin sitten tiedät asiat paremmin. Ei sitä tiedä, vaikka joku aatelisista esivanhemmistasi olisi ollut siellä piian aitassa yöjuoksulla ja jostain käsittämättömästä syystä tunnustanutkin isyytensä kirkkoherralle ja saanut nimensä kirkonkirjoihin: "Isän sanoo olevan korkeasyntyinen jalo herra ja nuorimies.."
      Siitä se alemmuudentunto lievittyy ja saat nukkua yösi levollisesti pisara sinistä verta suonissasi.

      • Ihan yhtä hyvä

        Vitseissä aina kerrotaan, kuinka sukututkimus lopetetaan heti ensimmäisen hevosvarkaan esiintuloon. Turha luulo, sukututkija on ihan yhtä ihastunut erikoisiin esivanhempiin, olivat ne sitten öisiä siniverisiä aitassajuoksijoita tai muuten hämärämiehiä.
        Henkilötiedot esipolvista ovat aina mielenkiintoista luettavaa, ja usein heistä saakin tietoja sakkoluetteloista tai tuomiokirjoista.
        "Valitettavasti" vain suurin osa esipolvistamme on ollut pientilallisia tai palkollisia, kuuliaisia ja vuosittain ripilläkäyneitä puurtajia, joiden suurin toivomus on ehkä ollut päästä haudatuksi kirkon lattian alle, sillä ne hautapaikat olivat kalliit.


      • Lyyti

        Aika mielenkiintoinen tuo asenne aatelisiin. Olen törmännyt monesti kehaisuun että aatelisiakin suvusta löytyy kun on tullut juttua sukututkimusharrastuksesta. En ole ollenkaan varma onko se ylpistelyn aihe. Jos nyt historian ja paikallishistorian varsinkin on tutkinut. Mielestäni yhtä suuren ellei suuremmankin ylpeuden aihe on monta vuotta juurillaan pysyneet talonpojat tai sitten erilaiset käsityöläiset. Riippuu mitä arvoja pitää tärkeänä.

        Naisten osalta kerrottakoon, että oma sukututkimukseni painottuu kyllä enemmän naisten ja esiäitien tutkimiseen, ne ovat kirkonkirjoissa varmoja, isistä ei koskaan tiedä...

        Turhempiakin harrastuksia on. Tosin jotenkin sukututkijoilla on sellainen leima, että jotain ihmeellistä draamaa kaivelemme ihmisten historiasta - eihän asia ole ollenkaan niin.


    • harrastelijasukututkija

      olet aivan väärässä!
      geeniperimämme varsinkin Suomessa yhtyy ennen pitkää samoihin keskiajalla eläneisiin esivanhempiin.
      eli olemme hyvinkin vahvasti toisillemme sukua.
      mitä varhaisempaa asutusta on jollain seudulla ollut , sitä enemmän on paikallinen väestö toisilleen sukua.
      ennen vanhaan liikkuvuus eri alueiden välillä oli vähäistä.
      suhteellisen myöhään asutetuille alueille Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä läntisen Suomen erämaa-alueilla tuli väestöä eri puolilta ja heidän jälkeläisten geeniperimä lienee laajempi kuin Etelä-Suomen vanhoilla rintamailla.
      Mielestäni sukututkimus on mielenkiintoista ja on mukava saada tietää enemmän omista esivanhemmistaan, millaisia he ovat olleet, mitä ovat tehneet ja mikä on ollut heidän kohtalonsa.

    • ka1

      Sittenpä maailmasta löytyy varmasti paljon "turhia" harrastuksia. Itse näen sukututkimuksen arvon ainakin siinä, että se voi tarjota kiintoisan näkökulman historiaan yleensä ja paikallishistoriaan erityisesti. Ja historia tunnetusti tarjoaa aineksia nykyajan ilmiöiden ymmärtämiseen ja suhteuttamiseen. Mutta se tosin on varmasti totta, että joillain yksittäisillä 1700-luvun esivanhemmilla ei välttämättä ole paljoakaan vaikutusta nykyisin eläviin jälkeläisiinsä ja mitä kauemmas mennään sitä suuremmat ovat tietysti virhemahdollisuudetkin.

    • esimerkiksi

      ...tänne palstalle kirjoittelu.

    • Tutkin minäkin

      paitsi elämä on turhaa.
      Yritän tässä itsekin tutkia kaikki mahdolliset esipolvet, se vain on melko hankalaa koska äitini on avioton, ja hänen äitinsä suku on asunut useilla paikkakunnilla, mutta isäni puolelta olen saanut kerättyä jo melko täydellisen "esipolvitaulun" 1700-luvun alkuun saakka. Suvussa on vain renkejä, piikoja ja talollisia, mutta kaikkien tiedot löytyvät kirkonkirjoista. Aion kyllä kerätä kaiken saatavilla olevan tiedon myös äitini suvuista.

    • paitsi tanhuamista

      ja sukurutsaa

    • Anonyymi

      Turhempaa touhua on vaikea löytää

      • Anonyymi

        Siitä olemme varmaan kaikki samaa mieltä että sinun on turha tutkia sukuasi, niin turhaa sakkia esipolvistasi löytyisi.


      • Anonyymi

        Eräs miettii päivät pitkät isoäitinsä perheen joulun viettoa. Kirjoittelee sepustuksia sukuseuran lehteen. Vippaako vintistä?


    • Anonyymi

      Samaa mieltä. Ihan idioottitouhua

    • Anonyymi

      Meidän suku on jo tutkittu.

    • Anonyymi

      Meidänkin suku on jo tutkittu.

    • Anonyymi

      Olin tehnyt MyHeritageen sukupuuta jo Sursilleihin asti. Aloin sitten katsoa, mitä Erikin ja hänen vaimonsa Dordin esipolvista löytyykään. Erikin puolelta pääsin pari sukupolvea taaksepäin, mutta Dordin (os. Bure) puolelta varhaiskeskiajalle merovingeihin ja siitäkin taaksepäin. Kannattaa siis katsoa naistenkin puolelta.

    • Anonyymi

      Meillä on tehty sukututkimus jo.

    • Anonyymi

      Suomessa on muutama, jotka ovat ottaneet tuosta elämäntyön, että kaikki suomalaiset saadaan kirjoihin ja kansiin myös viranomaisten rekisterien ulkopuolella. Vaikka kirjataan virallisesti vain kuolleita, toivotaan että mahdollisimman moni elävä kirjaa tietonsa. Näin on helppo myös täydentää tyhjät kohdat.

      Tähän tarvittaisiin ns. vastavoima.

      • Anonyymi

        Onko sinulla jotain salattavaa jonka pelkäät paljastuvan?


    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      69
      2683
    2. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      63
      2624
    3. Muutama syy

      Sille miksi IRL kohtaaminen on hänelle vaikeaa
      Ikävä
      68
      1772
    4. Onko kaivatullasi

      Hyvä vai huono huumorintaju?
      Ikävä
      24
      1607
    5. Estitkö sä minut

      Oikeasti. Haluatko, että jätän sun ajattelemisen? :3
      Ikävä
      20
      1540
    6. Tykkään susta

      Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä
      Ikävä
      9
      1460
    7. Onko kaikki hyvin, iso huoli sinusta

      Miten jakselet? Onko sattunut jotain ikävää. Naiselta
      Ikävä
      15
      1382
    8. Millainen meno

      Viikonloppuna? Mulla hirvee vitutus päällänsä. Onko muilla sama tunne??
      Ikävä
      38
      1223
    9. Onko meillä

      Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko
      Ikävä
      8
      1187
    10. Tiedätkö tykkääkö

      Kaivatustasi siinä mielessä joku muukin kuin sinä itse
      Ikävä
      25
      1106
    Aihe