Madhavalle kysymys !

laulaminen auttaa saavuttamaan Krsnan ja auttaa
pääsemään korkeammille tietoisuuden tasoille.Jos
ihminen löytää paremman tekniikan niin ei siinä
mitään,kyllä hän voi käyttää mitä tahansa tekniik-
kaa tai mantraa löytääkseen tien jumaluuteen ja
valaistumiseen.

Totta on, että perimätiedon mukaan näiden tekstien alkuperä on ajoitettu noin 5000 vuoden taakse.

Akateemisten lähteiden mukaan nykyisissä muodoissaan ne eivät näin vanhoja ole, Bhagavata Purana ajoitetaan 1000-luvun alkupuolelle ja Gitan noin ajalle 400 EAA.

Tätä pohdittaessa tulee muistaa, että näiden kahden teoksen kaltainen Smriti-kirjallisuus vietiin eteenpäin sukupolvelta toiselle puhuttuna perimänä. Näemme tämän myös itsessään Bhagavatassa: Ensin teoksen neljä juurisäettä puhui itse Krishna luojajumala Brahmalle luomuksen alussa, myöhemmin eri tietäjät kertoivat Bhagavatan sanomaa maailmalle, sen jälkeen Vyasa kokosi Veeda-kirjallisuuden ja antoi sen eri haarat oppilailleen opetettavaksi, opetti Bhagavatan pojalleen Sukadevalle kuultuaan sen Naradalta. Sukadeva puolestaan kertoi sen Pariksitille. Nykymuodossaan luemme Bhagavatan kertovan, kuinka Suta Goswami puhuu Sukadevan tarinasta Naimisharanyan tietäjille.

Teosten sanoma on ikuinen - niin kauan kun on Krishna (Bhagavan) ollut, on ollut Bhagavata (kertomus hänestä) ja Gita (hänen puheensa).

. . .

Hare Krishna -mantran laulannan popularisoi Sri Chaitanya Mahaprabhu. Aiheesta mainitaan lukuisissa Puranoissa sekä Kali-santarana-upanishadissa. En ole kuullut Chaitanyaa vanhemmasta maha-mantran varsinaisesta perinteestä.

bhagavad-gita puhuttiin ensimmäisen kerran miljoonia vuosia sitten vivasvanille auringonjumalalle.myöhemmin krisna puhu gitan arjunalle.n.5000 sitten.