Kiltti nainen

"Mieheni" kertoi ystävälleen, tämän ihmetellessä kun emme vakiinnu lainkaan, syyksi että minä olen liian kiltti ja pehmo nainen.. siis mitä? Mistä lähtien liika kiltteys ja pehmoilu on ollut huonoja ominaisuuksia naisessa??

kiltistä miehestä itselleni kumppanin.. mutta mutta jopa kilttienkin ihmisten suhteissa on epätasapainoa. koska nainen aina kumminkin jää vähän "jalkoihin" erityisesti kiltit.

no sananharkka tilanteissa erityisesti.. muutoin on tiettyä "tasaarvoa" vaikka mies ei esim kuuntelisikaan ja ottaisi vaaria sanomisistasi:D mut parempi olla tappelematta ja aina voi jälkeen päin kommentoida.. mitä minä sanoin:)

Tämä on yksi suurimpia elämän ristiriitoja ja parisuhde ongelmien aiheuttajia.

Kiltit naiset ovat usein myös heikkoja tai kiltteys helposti antaa sellaisen vaikutelman vaikka ei olisikaan ja valitettavasti mies on vaistoiltaan hyvin alkukantainen. Heikot tulee syödyksi.Heikkoa ei ostata kunnioittaa ja arvostaa sen jälkeen kun alkuhuuma on ohi.

Yksi ratkaisu on tarjota miehelle vastusta,sitä on mielenkiinto suurempi kun tietää ettei ylikävely käy tosta vaan.

Samat säännöt kun koulupihalla turpaan voi tulla jos käy vasta karvaan mutta jos ei edes yritä pitää puoltaan niin käy vielä huonommin.
Eli ei tarvi mennä fyysiseksi tappeluksi asti kunhan vaan osoittaa luonteensa.
Sitä miehet arvostaa.

missä hemmetissä tommoset kiltit ja mukavat naiset on piilossa????

kyllästyttää nämä tämmöiset: mietipä olisiko aika alkaa katselemaan vähän toisenlaisia miehiä jos nyt kerran koko ajan törmäät tuommoiseen.

No aika pirun kiltiltä kyllä vaikutat. Jos voisin, luovuttaisin tästä omasta pirunsarvestani vähän härkäpäisyyttä siihen suuntaan ja vastaavasti ottaisin vastalahjana naisellista kiltteyttä.

On helppo sanoa että tee niin tai näin, omat ratkaisusi teet niinkuin parhaaksi näet. Joskus kannattaa kuunnella kuitenkin enemmän sitä järkeä kuin sydäntä... Mutta miehen veemäisyyden vuoksi älä muutu. Tuollaisena olet hyvä ja miehenpä on menetys jos ei tuon vertaa hyvän päälle ymmärrä.

Kyllästyyköhän miehet liian kilttiin naiseen?
Ei oo mitään jännitystä tai "valloittamisen" makua jos on liian kiltti.
Kertokaa joku joka tietää.

Kiltteys katsotaan vain siitä huutaako ja riiteleekö vai ei.

Jos huudat ja riitelet, mutta teet siitä huolimatta juuri niin kuin mies tahtoo, et ole kiltti.

Mutta jos et huuda ja riitele, kuuntelet vaan, mutta teet juuri niin kuin itse tahdot, olet kiltti nyhverö.

"Taas olen joutunut tilanteeseen jossa huomaan ihana miehen muuttuneen täydeksi paskaksi."

Ns. kiltin naisen hiljainen vallankäyttö tekee miehestä kuin miehestä täyden paskan.

Just. Väität kykeneväsi komprommiseihin, mutta eipä tekstisi luettua siltä vaikuta. Eikö ole mitään välimuotoa liian kiltin ja pirttihirmun välillä?

Tiedän monta suhdetta, jossa jossain vaiheessa on mies alkanut pettää omaa puoltaan sopimuksesta, pitänyt naista "itsestäänselvyytenä". Lähes joka kerta "kiltti tyttö" on lopulta kyllästynyt ja uhannut, että ellei muutosta tule, niin hän ei todellakaan enää ole itsestäänselvyys ja joka kerta mies on tajunnut homman ja korjannut käyttäytymisensä.

On ihan sama oletko mies vai nainen, mutta jos kiltti tarkoittaa sitä, että annat periksi kaikessa, niin sinua käytetään hyväksi varmasti.

Oletko kiltti siten, että olet lempeä, empaattinen, uhrautuvainen ja ymmärtäväinen vai "kiltti" siten, että annat miehen tehdä kaikki päätökset ja sitten annat kuulua perästä jos mies teki väärän ratkaisun?

Oma exäni oli nimittäin jälkimmäistä sorttia. Aloin jossain vaiheessa jo todella työlääntyä siihen, että hänellä ei ollut mielipidettä mihinkään, jolloin ratkaisut siirtyivät aina minun kontolleni. Mutta jekku olikin siinä, että exällä olikin todellisuudessa mielipide asiasta, joka minun oli "arvattava". Jos arvasin väärin, niin seuraavan riidan yhteydessä sain taas listan näistä vääristä valinnoistani.

Kiltteys ei ole ameebamaista myötäilyä, vaan oman mielipiteen selkeää, mutta lempeää esilletuomista. Miehet tekevät selkeitä ratkaisuorientoituneita liikkeitä, joihin he kaipaavat naiseltaan selkeää osallistumista ja mielipidettä. Naiset ymmärtävät yhdessäolemisen taas jollain aivan muulla tavalla, jonkinlaisena symbioottisena prosessina, jossa tunteiden ja elekielen avulla haetaan intuitiivisesti oikeaa toimintatapaa. Tämä on miehen kannalta äärimmäisen vaikeaa ja usein kohtalokasta.

Vittumaiseksi rupeamiselle on olemassa parempiakin vaihtoehtoja, mutta jostain käsittämättömästä syystä edellä kuvatut kaksi ääripäätä tuntuvat vallitsevan parisuhteessa. Joko nainen on hiljainen hissukka tai höyryävä pirttuhirmu. Mies on sitten samaa kaliiperia: nurkissa hiipivä tohvelisankari tai mekastava tyranni. Kovin vaikeaa tuntuu olevan kypsän ja avoimen dialogin löytäminen.

Onhan se tietty surullista, että sä olet törmännyt pariin tuollaiseen tyyppiin. Mutta kuten sanottu, se on vasta pari. Kyllä meitä miehiä löytyy mielin määrin, jotka arvostaa sitä kilttiä naista, eivätkä vaan alista.