Olen yliopisto-opiskelija ja mietin graduani, jossa tutkin luultavasti lapsen lukemaan oppimista. En viitsi alkaa enempää selittämään vasta suunnitelluastellaa olevaa työtä, mutta jotta selviäisi, onko asiaa edes järkeä tutkia, kysyn muutaman kysymyksen. Käsittääkseni nykyään yli puolet koulutulokkaista osaa lukea ainakin vähän.
Siis milloin opit lukemaan tai milloin lapsesi tai joku tuntemasi oppi? Miten tämä oppiminen tapahtui? Miten olette esimerkiksi koulussa kokenut sen, että sinä tai lapsesi (tai tuttusi lapsi) osaa tai ei osaa lukea? Harrastitko lapsena tai aikuisena lukemista? Oliko äidinkieli vaikeaa?
Ja kertokaahan ennätyksiä, mitä olette kuulleet siitä, että oppii aikaisin lukemaan. Siis minkä ikäinen on aikaisin tuntemasi (tai kuulemasi) lukija? Eikä mitään provoja ja kertokaa tarkemmin nämä tapaukset. Haluan kuulla myös ihan mielenkiinnosta.
Lukemaan oppiminen
14
7294
Vastaukset
- täti
Minun tyttäreni (=esikoinen) oppi lukemaan neljä ja puoli vuotiaana. Hänelle luettiin jo ennen sitä etenkin kaikenlaisia aakkoskirjoja, esim. Pupu Tupunan aakkoset, koska tytär oli hyvin tiedonhaluinen ja halusi aina tietää, minkänäköisellä kirjaimella kenenkin (tutun, mummon, papan yms.) nimet alkavat.
Niinpä hän vain yhtäkkiä huomasi osaavansa laittaa kirjaimia peräkkäin, ja näin se lukeminen lähti käyntiin.
Nuoremmista pojista kaksi oppi lukemaan 5-vuotiaina (toinen lähempänä kuutta) myös ihan itsestään. Heille luettiin paljon vähemmän, enkä oikein tiedä, miten se lukemaan oppiminen tapahtui.
Kouussa heillä ei kenelläkään ole ollut mitään vaikeuksia, etenkään äidinkielen kanssa. Tytär on jo itsekin perheellinen ja pojat ovat yläasteella. - kolmen äiti
Joskus eka luokan keväällä sitten aloin auttavasti tajuta tavaamisen saloja. Ei ole kuitenkaan vaikuttanut millään lailla näin myöhemmin, olen ollut himolukija ihan aikuisikään saakka. Muistan olleeni viimeinen, joka tuon homman koulussa oppi omalla luokallani.
Sisareni oppi nelivuotiaana lukemaan, mummonsa kanssa luki paljon, ja mummo jaksoi aina vastailla niihin kysymyksiin, että kenen kirjain tämä on jne... Mummo luki hänelle samoja tarinoita kerta toisensa jälkeen, sisko osasi ne pian ulkoa, jopa niin hyvin, että korjasi mummonsa mahdolliset virheet. Koulun hän aloitti vuotta aikaisemmin, mutta ei ole varmaan myöhemmin vaikuttanut paljonkaan tuo aikainen oppiminen. On kuitenkin aina ollut myös kova lukemaan.
Esikoisellani alkoi kiinnostus kirjaimia kohtaan jo nuorena, muisti jo kaksivuotiaana jotenkin valokuvamuistityyppisesti monia sanoja ja niiden kirjoitusasuja, vaikka ei osannutkaan lukea. Hän poimi näitä sanoja mainoksista, esimerkiksi Sonera, adidas, autojen merkit tms. tunnisti nopeasti nähdessään. Samoin nimien kanssa. Hän leikki paljon kirjaimilla, kirjainpalikoilla, ja piirteli kirjaimia. Häntä ei kyllä juurikaan opetettu, vastattiin kyllä kysyttäessä. Kuitenkin jossakin vaiheessa tuo kiinnostus hiipui,pitkäksi aikaa, mutta tuli sitten takaisin, ja kuusivuotiaan hän oppi ensin kirjoittamaan ja sen jälkeen vasta hoksasi lukemisen. Kaikki kävi hyvin nopeasti, ensin löytyi konsonantit kohdalleen ja pian myös vokaalit. Samalla hän oppi myös että on isoja ja pieniä kirjaimia, osaa lukea molemmilla tavoin kirjoitettua tekstiä. Kaunokirjoitus on hänen mielestään kuitenkin "englantia".
Toista lastamme ei ole vielä koskaan kirjaimet edes kiinnostaneet, enkä siihen kyllä patistakaan. Hän on nyt kolmen vanha. Oppikoon hitaasti tai nopeasti, varmasti viimeistään koulussa kuitenkin. Taitaa olla todellakin myös luonnekysymys.- äitipäiti
kirjaimilla parivuotiaana, "kirjoitti" muovikirjaimilla ja kynällä. Tunnisti oman nimensä, kuten myös äiti -isi- mummi-heppa-kissa-koira jne. Kyseli kokoajan -mitätossalukee-. Oppi lukemaan 4v. ja kirjoittamaan heti sen perään. Ulkolukua se ensin oli, ennekuin tuli lukemisen sisällön taju.
Nyt on jo opiskelija, ja äidinkieli ja kielet ovat vahvoja aineita. Lukee vieläkin paljon, kaikenlaista, sarjakuvista lähtien.
Itse opin myös 4v lukemaan, samoin isänsä. Lieneekö "sukuvika".
Tyässä olen huomannut myös, on kertakaikkiaan olemassa sellainen lapsityyppi, jota lukeminen kiinnostaa. Kysellään jo kovin pienenä kirjaimia, kannellaan kirjoja pitkinpoikin, leikitään kirjastoa "kirjoitetaan" jne. Nämä ovat usein sananiekkoja muutenkin, heiltä saa nokkelia vastauksia ja heillä on laaja sanavarasto.Tunnistavat kokonaisia sanoja ym.
Toisia ei kiinnosta pätkänvertaa. - tyttäremme
äitipäiti kirjoitti:
kirjaimilla parivuotiaana, "kirjoitti" muovikirjaimilla ja kynällä. Tunnisti oman nimensä, kuten myös äiti -isi- mummi-heppa-kissa-koira jne. Kyseli kokoajan -mitätossalukee-. Oppi lukemaan 4v. ja kirjoittamaan heti sen perään. Ulkolukua se ensin oli, ennekuin tuli lukemisen sisällön taju.
Nyt on jo opiskelija, ja äidinkieli ja kielet ovat vahvoja aineita. Lukee vieläkin paljon, kaikenlaista, sarjakuvista lähtien.
Itse opin myös 4v lukemaan, samoin isänsä. Lieneekö "sukuvika".
Tyässä olen huomannut myös, on kertakaikkiaan olemassa sellainen lapsityyppi, jota lukeminen kiinnostaa. Kysellään jo kovin pienenä kirjaimia, kannellaan kirjoja pitkinpoikin, leikitään kirjastoa "kirjoitetaan" jne. Nämä ovat usein sananiekkoja muutenkin, heiltä saa nokkelia vastauksia ja heillä on laaja sanavarasto.Tunnistavat kokonaisia sanoja ym.
Toisia ei kiinnosta pätkänvertaa.Tyttäremme rupesi kaksivuotiaana olemaan kiinnostunut kirjaimista. Opetteli niitä autojen rekisterinumeroista ja sitten ostin lasten aapisen ja pian hän osasi kaikki aakkoset. Ihmettelen, miten joku pysyy kouluun menoon asti aivan tietämättömänä koko kirjainten olemassaolosta.Sellaisiakin lapsia kuulemma on. Esikoulussa tyttö sitten oppi lukemaan, olisi oppinut varmaan aikaisemminkin, jos olisin opettanut yhtään. Toinen oppi jo ennen esikoulua 5-vuotiaana naapurin tytön kanssa leikkilehtiä ja puhekuplia sorvaillessaan.
- oppi
Meillä tyttö oppi lukemaan eskarivuoden keväällä, kuusivuotiaana. Oikeastaan oppi itsestään kun oli kiinostunut kirjaimista ja kyseli mitä lukee ja miten kirjoitetaan. Koulussa ollut vaikeuksia esim matematiikassa, opettaja kehunut lukemisen taitoa. Tytölle luetaan edelleen satuja ja lukee mielellään itsekkin kirjoja. On nyt tokaluokalla.
- Eskarissa
Poikani oppi lukemaan ensimmäisen eskarivuotensa syksyllä. Hän joutui ryhmään jo 5-vuotiaana kun siellä oli tilaa ja 3-5 vuotiaiden ryhmään tungosta. Poika oli eskariudestaan hyvin otettuna ja halusi sen kunniaksi heti oppia lukemaan.
Mieheni oli oppinut lukemaan 4-vuotiaana, kun isoveli meni kouluun ja rupesi harjoittelemaan lukemista kotonakin. - jonttu
oppi lukemaan 3v10kk. Tai ehkä hän osasi jo aikaisemminkin, mutta emme huomanneet sitä. Hän osasi kirjaimet jo 2-vuotiaana ja on ollut koko pienen ikänsä niistä tosi kiinnostunut. Kirjoitteli sanoja jo 2-vuotiaana magneettikirjaimilla ja tunnisti joitakin autojen merkkejä (siis "tuossa lukee volvo"-tyyliin). Häntä ei opetettu lukemaan, mutta hänelle on luettu kyllä aina, ei mitenkään erityisen paljon, mutta suht usein kuitenkin. En osaa siten sanoa, että miten hän oppi. Jotenkin itsekseen kuitenkin ja ehkä ulkoa muistamisen kautta(?). Olimme todella hämmästyneitä, kun tajusimme, että hän osaa lukea. Kumpikaan vanhemmista ei osannut lukea kuin vasta koulussa, mutta minulla on meriittejä äidinkielen saralta. Ei tosin tuon ikäisenä. Poika on muutenkin fiksu vekara, osaa esim. yhteen- ja vähennyslaskuja (tyyliin "montako autoa sinulla on jos saat äidiltä 2 ja isältä 4"). Nyt hän on siis vielä alle 4-vuotias.
- Pauliina
Meidän tytär on nyt vähää vaille 4-vuotta ja lukee jo lyhyitä tavuja/sanoja. Kirjaimet hän oppi 2-vuotiaana. Tytärtämme on todella pienestä asti kinnostanut, millä kirjaimella kukin tuttu ihminen/asia alkaa. En ole varsinaisesti itse "ruokkinut" tätä taitoa mutta toki häntä opetan koska tyttöä kirjaimet ja lukeminen niin paljon kiinnostaa. Olen lukenut molemmille lapsilleni paljon kirjoja vauva-ajasta lähtien. Ehkä asiaan on osaltaan vaikuttanut myös se että tyttäremme on ollut paljon tekemisissä vanhempien lapsien kanssa. Onko muita joiden lapsi on oppinut lukemaan aikaisin?
- CatRat
Itse opin lukemaan 5-vuotiaana, siskoni 4-vuotiaana.
Pojistani toinen oppi 5-vuotiaana, nuorempi 4 v. 8 kk :n ikäisenä. Oppiminen tapahtui itsestään. Vanhemman kanssa katselin aapisesta kirjaimia, mutta nuorempi ehti oppia itse Aku Ankan avulla, ennen kuin ehdin edes ajatella koko asiaa.
Oppiminen ei tapahtunut kuitenkaan tyhjästä, vaan poika on 1-vuotiaasta saakka tuntenut kummaa kiinnostusta kirjaimia ja numeroita kohtaan. Oppiminen ei siis ollut yhtäkkinen yllätys, vaan poika oli tutkinut kirjaimia ja sanoja jo pitkään ennen varsinaista lukemaan oppimista.
Kummallakin pojalla on ollut pienestä pitäen hyvä hahmotuskyky (näkyy esim. palapelien tekemisessä), samoin olen itse aina tykännyt tehdä palapelejä. Tämän kaltaiset taidot ovat varmaankin yhteydessä varhaisen lukutaidon kanssa.
Itse olen aina ollut kova lukemaan ja omat lapset ovat nyt lukutoukkia (kumpikaan ei ole vielä koulussa). Äidinkieli ei ollut koskaan minulle vaikeaa, kirjoittaminen on aina ollut lempilajini. Koulussa en muista olleen mitään ongelmia siitä, että osasin lukea. Korkeintaan ihmettelin, miksi oli pakko opetella tavaamaan (näin todella oli: tavaamista opeteltiin, vaikka olisi jo osannut lukea).
En pidä lapselle suurena haittana sitä, että osaa lukea ennen kouluun menoa. Lukutaidossa kun on kyse paljon suuremmasta asiasta kuin pelkästä koulussa viihtymisestä. - 70lukulainen
Opin lukemaan 5-6 vuotiaana, kun isoveljellä oli koulussa vaikeuksia. Vanhemmat opettivat häntä pöydän ääressä ja minä roikuin mukana pöydän toisella puolella. Näin siis kaiken tekstin ylösalaisin. Silti opin lukemaan kuulemma muutamassa viikossa ja kirja ylösalaisin lukeminen sujuu edelleen :) Minusta tuli lukutoukka. Rakastan kieliä, erityisesti suomen kieltä ja lähes kaikenlaista kirjoitettua tekstiä.
- UUU
Kaveri alkoi lukea maitopurkin kyljestä mainoslauseita tuossa pari kuukautta sitten.
- lapsi tunnisti kymmenien eri maiden liput
ennen kuin osasi kunnolla edes puhua
- satuja luetaan joka ilta
- kirjaimet ovat olleet leikeissä alusta pitäen mukana ja hän on ollut kiinnostunut opettelemaan ulkoa erilaisia listoja muistaakseni aina. Poika osaa mm. liikennemerkit ja planeetat melko hyvin, ja lippuja on hallussa n. sata, useimmista muistaa myös pääkaupungit.
Kirjoittaminen on myös melko hyvin hallussa, ensimmäisen kirje joulupukille syntyi ilman vanhempien apua :)
Itseäni kiinnostaa lähinnä se, että kuinka harvinaista tällainen on ja mitä vaihtoehtoja on tavalliselle peruskoululle, kun tuntuu, että siellä voisi käydä aika pitkäksi?- Ota yhteyttä!
Hei!
Omanikin on oppinut lukemaan lyhyehköjä sanoja jo ennen kolmea ikävuotta. 3 1/2-vuotiaasta lähtien lukee jo melko hyvin lauseita ja pitkiä sanojakin, isoilla ja pienillä kirjalimilla. Itse olen ajatellut, että katson sitä koulukypsyyttä sitten myöhemmin. Lapseni on verbaalisti erittäin luova (keksii upeita sanaleikkejä, runoja, satuja ja leikittelee kielellä, tajuaa hyvin abstrakteja käsitteitä ja kielen suhteita).Monissa muissa asioissa hän on tyypillinen 3-vuotias...liikunta, kädentaidot jne. ja varsinkin sosiaaliset taidot ovat kaukana koulukypsyydestä. Mutta olen kyllä miettinyt, että eskarin lukuharjoitukset eivät taida häntä innostaa. Lapseni osasi kirjaimet 1 1/5-vuotiaana ja siitä parin kuukauden päästä osasi sanoa, millä kirjaimella mikin sana alkaa.
Ajattelen silti, että en hötkyile. Katson tilannetta kokonaisuutena sitten, kun alkaa tulla 6 ikävuotta mittariin...Koulussa opitaan paljon taitoja, mutta ehkä eniten siellä opitaan sosiaalisia taitoja kuten ryhmässä pärjäämistä.
Taitavan lapsen kouluttaminen on tabu monestakin syystä. Toisaalta on hienoa, että Suomessa ei vielä (?) haluta tehdä niin suurta eroa "lahjakkaiden" ja "tavallisten" lapsien välille. Lapset kehittyvät eri tahtia eri asioissa, eikä "älykköjen" erottelu joukosta ole mitenkään helppoa. Lisäksi lapsilla on erilaisia vahvuuksia. Ja kotoa ja muualta saadut virikkeet ovat tietysti ratkaisevassa asemassa. Minä olen harrastanut muksun kanssa runoilua, lukemista ja verbaalikikkailua, joten on loogista, että lapsi on oppinut juuri näitä taitoja.
Lukutaidonkin kanssa käy usein niin, että monet myöhemmin lukemaan oppineet lapset ottavat lukutaidossa kiinni aikaisemmin lukemaan oppineet. Ratkaisevaa ei siis ole se, kuinka aikaisin lapsi oppii aktiivisen lukutaidon, vaan se, kuinka paljon ja kuinka rikkaita virikkeitä hän on ennen kouluikää saanut lukutaidon myöhempään kartuttamiseen. MUTTA: on aivan totta, että lapsien taidolliset erot saattavat kouluun mentäessä olla valtavia (vaikka kuinka yritettäisiin toista toitottaa!). On melkoinen haaste ottaa huomioon tämä opetuksessa...Mitä sitten tehdä oman mussukkansa kohdalla, kun kouluikä koittaa...?
Olisi oikeastaan kiinnostava kuulla, mihin ratkaisuun päädyt esikouluiän koittaessa. Eli, jos haluat ottaa yhteyttä, kirjoita: dienti@linuxmail.org
- IsäHelsingistä
Vastaus Dientille: Päätimme, että lapsi saa leikkiä eskarissa vielä vuoden. Teetimme tuttavapiirissämme gallupia kokemuksista, että kannattaako laittaa kouluun 6-vuotiaana ja OMAKOHTAISET kokemukset historiasta ihmisillä olivat täysin tasan 50/50, osalle oli ollut hyvä ratkaisu, osa ei tykännyt. (kymmeniä vastaajia).
Luin läpi peruskoulun opetussuunnitelmia ala-asteen osalta ja totesin, että lapsi oli jo 5-6-vuotiaana innokkaana netinkäyttäjänä paikoitellen omaksunut taidot, joita edellytetään 11-vuotiailta. = Peruskoulun anti tiedon lisääjänä näyttää jäävän vähäiseksi. Toiveissa onkin lähinnä uusia kavereita hippaleikkeihin ja polttopalloon :)
P.s. Luku- ja kirjoitustaidolla tarkoitan tässä yhteydessä ihan oikeaa lukemista ja kirjoittamista, en yksittäisten tuttujen sanojen tunnistamista.
P.s. II Lapsi aloitti nyt koulun ja on hiukan suivaantunut siitä, miksi hän ei ole päässyt kouluun jo aiemmin :) - 148 työntekijää
Omat lapseni oppi lukemaan vasta 15 ja 14 vuotiaina.
Itse opin sittenkun lapseni opettivat. Ovat nykyään minun firmassani huippujohtajia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 682630
- 622582
- 681762
- 241597
- 201520
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91450- 151372
- 381223
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81177- 251096