syvällisiä kappaleita...

niin ja tietysti

- Fat bottomed girls

Vaikuttava lista. Tämä Queenin vakavampi puoli unohtuu usein myös faneilta. (okei, ei Queen koskaan itse ottanut itseään liian vakavasti, kuunnelkaapa vain tarkkaavaisesti One Visionin loppua:).

Oikeastaan ainoat biisit, jonka haluaisin vielä listaan lisätä, on Who Wants To live Forever ja No-One But You (ja ehkä Too Much Love Will Kill You). Muutenkin monet Brianin rakkauslaulut on paljon enemmän kuin mitä ensikuulemalta vaikuttaa (syvällisempiä kuin keskiverto pop-biisit, anyway). Brian on aina käyttänyt vahvoja kielikuvia (alkaen sellaisista unohdetuista helmistä kuin The Night Comes Down ja White Queen) ja usein biiseistä välittyy niin lyyrisesti kuin musiikilisestikin todella voimakas tunnelataus.

Yksi suosikkibiiseistäni on Who Wants To Live Forever. Brianilla on varmasti parempiakin lyriikoita, mutta biisin fatalistinen tunnelma ja ihmisen pienuus ikuisuuden (ja tuhoontuomitun, ikuisen rakkauden) katsannossa saa kyllä isommankin miehen silmänurkan kostumaan. Mahtipontinen sinfoniasovitus kruunaa kakun. Soul Brother hiljenee:)...

Olihan Queenilla pohdiskelevaa ja kaihomielistä tuotantoa paljonkin. Sitä en tiedä, mitä aloittaja oikeastaan tarkoittaa syvällisellä - ainakin kantaaottavaksi täytyy mainita Scandal.

Prophet's Song (Brianin kynästä taas, ylläri) on minun mielestäni Queenin nerokkaimpia tekeleitä ja jopa parempi kuin samalta levyltä kultiksi noussut Bohemian Rhapsody. Profeetta on mystinen, samalla kertaa uhoava ja toiveikas, ja siinä on vielä roimasti enemmän erilaisia musiikillisia jaksoja kuin muissa kappaleissa. Esim. (jälleen kerran kolmen ukon laulama) "Come here, come here" -osuus tekee kylmiä väreitä aina.

Pidän myös biisiin kuuluvasta tavasta käyttää raamatullisia viittauksia. Uskonnollinen kuvasto on haaste: siinä voi olla hurja voima, mutta toisaalta riski sortua paatokseen, latteuksiin tai hedelmättömään kyynistelyyn on tosi iso. Tässä biisissä on tavattavissa ainakin Nooan arkki ja Jeremia sekä uuden elämän toivo, mutta kuulijalle jää silti tulkinnan vapautta ja miettimisen aihetta ähkyyn asti.

Kappale oli kaiketi noussut Brianin päähän osittain unessa? Ainakin A Night at the Operan 30-vuotisjuhlajulkaisussa kerrotaan näin. Ja jossain vaiheessa sirpaleista koottu keskeneräinen teos oli soinut radiossa kun joku pelle oli pöllinyt nauhan studiolta. Biisi ei kai koskaan tullut ns. valmiiksi.

...on muuten kylläkin hyvä kappale, mutta kun sen loppua kuuntelee tarkemmin, voi tietysti miettiä, mikä tässä on jotakin ns. sanomaa ja mikä silkkaa ironiaa ;)

"-Keep passing the open windows"

minun mielestäni se on pohjimmiltaan aika iloinen ralli. vähän niin kuin Don't stop me now.

Stairway To Heaven - Led Zeppelin

ihan loistava.