Sadan vuoden yksinäisyys

Hänen uusin teoksensa on tuon niminen. Inhorealismia Ciudad Trujillon varjolla vallasta ja sen voimasta. Ei silti mikään historiallinen dokumentti, sisältää tarinan siinä ohella.

Muita Marquezin kirjoja olen lukenut Rakkautta koleran aikaan, Kukapa everstille kirjoittaisi, Pelon hetki, Rojumyrsky sekä Rakkaudesta ja muista riivaajista. Kaikki olleet hyviä lukukokemuksia, vaikka Sadan vuoden yksinäisyys onkin mielestäni paras. Suosittelen.

100 vuoden yksinäisyys on vaikea kirja. Olin joskus aloittanut sen lukemisen, enkä ollut päässyt kovinkaan pitkälle. Tuntui vaikealta.
Sitten tuli viime kevät ja Turun Kaupunginteatteri sai teoksen historiallisen maailmankantaesitysoikeuden G-M:n tunnetusti hankalalta agentilta. Loistava nelituntinen näytelmä avasi patoja tekstin ympäriltä ja menneenä kesänä luin sen romaanina muutamassa päivässä. Kumpi oli vaikuttavampi kokonaisuus, on vaikea sanoa, mutta totta on, että ilman näytelmää tuoreessa muistissa tuskin olisin jaksanut aloittaa tuota tiiliskiviromskua uudelleen.

Tällä viikolla olen ehtinyt lukea
- Kuulutetun kuoleman kronikan
ja
- Rakkautta koleran aikaan.

Janoan lisää.

yliarvostettu ja naurettavan lapsellinen kirja

Olen lukenut kirjan joskus 30 vuotta sitten enkä juurikaan tykännyt innostunut siitä, tylsähön se oli , mutta luin silti, huonompiakin olen toki lukenut.

Luin Sadan vuoden yksinäisyyden jo muutama vuosikymmen sitten. Olen myös lukenut Kuulutetun kuoleman kronikan, Mama Granden hautajaiset, Kukapa everstille kirjoittaisi, Pelon hetken, Haaksirikkoisen tarinan. Kaikki hyviä.