Kartano seisoi hiiskahtamatta lokakuisen kuutamon valaisemana mäellään jykevien tammien keskellä. Sen kerran niin komea päätykolmiokin oli jo romahtamaisillaan vuosikymmenten tyhjyyden jäljiltä ja päärakennuksen rappaus halkeili pahasti.
Kerrottiin, että valkea rouva kummittelisi näillä hylätyillä mailla. Tuo rauhaton sielu joka kerran oli saanut olla kartanon emäntä ja elää onnellisena kartanossaan. Tämän kaiken oli muuttanut se onneton tapahtuma sodan aikana, jolloin venäläissotilas oli raiskannut ja syönyt tämän siunatun naisen.
Luku I
Ajovalot valaisivat kartanon tammikujaa. Hannes ja Esa olivat tulleet kaikesta huolimatta yöllä kartanolle, vaikka perintötoimiston edustaja oli edottanut huomispäivää.
He kaartoivat päärakennuksen edustalle ja hyppäsivät innoissaan autosta ulos. Hannes otti taskustaan avaimet, jotka oli saanut konttorilta ja harppoi suurin askelein päärakennuksen ovelle.
-Eihän täällä näe mitään! Hannes huusi kun yritti työntää avainta reikään.
-No ei totta hitossa, vastasi Esa samaan äänensävyyn. -No sitten myöhemmin rakennetaan tähän sellaset valonheittimet että kaupungissa asti valittavat, hän jatkoi ja sylkäisi roudan kovettamalle pihamaalle.
Aikansa remuttuaan he viimein pääsivät sisälle kartanoon. He astuivat sisälle ja huomasivat tulleensa suureen ja avaraan aulaan.
Tila oli ilmeisesti toiminut rosvojen pesänä viimeaikoina, sillä sen lattialla oli kaikenlaista roinaa pontikkapannusta mikroaaltouuniin.
Serkukset kävelivät toiselle puolen huonetta, jossa havaitsivat jotenkuten pimeässä portaat.
-Mennäänkö ylös? Hannes pureskeli kynsiään ja näytti muutenkin hermorauniolta.
- Joo, mennään vaan, sanoi Esa ja niin he lähtivät kipuamaan hitaanlaisesti ikivanhoja portaita.
Yhtäkkiä jostain heidän yläpuoleltaan kuului kaamea kirkaisu.
-IIKKKKKKK!
Kartanon salaisuus
1
259
Vastaukset
- Don Juan
Luku II
Aamunkoiton ensi säteet valaisivat kartanon aulan seiniä. Kaksi nuortamiestä makasi tajuttomana portaiden alla ja molemmat vaikuttivat kokeneen suuren järkytyksen.
- Ööhhhhhhmm... Missä me oikein ollaan? Esa heräili vähitellen ja taputti yhä maassa makaavaa Hannesta selkään.
- Herätys! Me lähdetään nyt täältä perkele! Esa muisti nyt yöllisen tapahtuman ja nousi pystyyn.
- Öh, kukahan se kirkuva akka oli? Hanneskin oli jo pystyssä ja vilkuili ylhäälle portaisiin hermostuneena.
-Sillä väliä! Nyt lähdetään ja tullaan yöllä takaisin! Esa oli innoissaan ja hypisteli käsissään autonavaimia.
Ilta oli jo pitkällä. Hannes ja Esa olivat valmiita lähtemään. He olivat varustautuneet varsin huolella esim. ottamalla mukaan varsin tarpeellisia varusteita kranaatinheittimestä käkikelloon.
- Tule jo helkutti! Esa hoputti ja sulloi viimeisetkin viinapullonsa reppuunsa
- Tullaan tullaan! Hannes vaikeroi painava musta jätesäkki selässään.
Ja niin sitä lähdettiin. He ahtautuivat pieneen ladaan ja Esa kaasutti pihasta pois. Pari korttelia myöhemmin he törmäsivät kuitenkin päivystävään poliisiin.
- Aja päälle, aja päälle! Hannes kannusti takapenkillä ja oksensi ikkunasta kadulle.
- Ok, Esa vastasi ja painoi kaasun pohjaan suoraan poliisia päin.
- PUNGGG! Kuului kumahdus ja poliisi lensi ainakin kymmenen metrin korkeuteen. Kesti kotvan ja poliisin veltto ruumis tipui roskikseen.
- Hahaa! Tuolla tavalla käy sille, joka vastustaa pokemoneja!! Rääkyi Hannes innoissaan.
Ja niin rattijuoppojen matka kartanoa kohti saattoi jatkua.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 732815
- 642703
- 681792
- 241637
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä161580- 201570
- 151412
- 481267
- 381243
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91229