Feministinen ideologia, mikä se on?

ei yhtään vastausta koskaan...

En ole koskaan kuullut kenenkään selittävän minulle mikä on feminismin johtava ajatusmaailma, siis ismi. Voisiko joku valaistaa minua? Asiallisia vastauksia pyydän.

132

3780

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jorojukka-kukka

      Feministisen ideologian päätävoite on yksinkertaisuudestaan sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen.

      • voisitko tarkentaa

        Millä tavalla feministi ajattelee saavuttavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa? Esitän sinulle yhden ajatusleikin. Oletetaan että dosenttuuria yliopistossa hakee mies ja nainen. Yliopistossa on kaikenkaikkiaan 5 dosenttuuria ja yliopistossa noudatetaan sukupuoli kiintiötä. Kolme dosenteista on naisia ja yksi on mies. Viidettä dosentuuria hakee siis mies ja nainen, heillä on molemmilla samanlainen koulutus, molemmilla hyvät näytöt tutkimustuloksista. Naisella tosin on muutama vuosi enemmän työkokemusta ja näin ollen olisi etusijalla hakumenettelyssä. Nainen valitaan ja mies valittaa päätöksestä vedoten sukupuolikiintiöön.
        Valitus menee läpi ja mies valitaan. Onko oikeus ja tasa-arvo toteutunut?


      • jorojukka-kukka
        voisitko tarkentaa kirjoitti:

        Millä tavalla feministi ajattelee saavuttavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa? Esitän sinulle yhden ajatusleikin. Oletetaan että dosenttuuria yliopistossa hakee mies ja nainen. Yliopistossa on kaikenkaikkiaan 5 dosenttuuria ja yliopistossa noudatetaan sukupuoli kiintiötä. Kolme dosenteista on naisia ja yksi on mies. Viidettä dosentuuria hakee siis mies ja nainen, heillä on molemmilla samanlainen koulutus, molemmilla hyvät näytöt tutkimustuloksista. Naisella tosin on muutama vuosi enemmän työkokemusta ja näin ollen olisi etusijalla hakumenettelyssä. Nainen valitaan ja mies valittaa päätöksestä vedoten sukupuolikiintiöön.
        Valitus menee läpi ja mies valitaan. Onko oikeus ja tasa-arvo toteutunut?

        Jos paikkoja on 5, niin se tarkoittaa, että välillä voisi olla 2 naista ja 3 miestä ja välillä 3 naista ja 2 miestä. Ei siis niin, että 1 mies ja 4 naista. Tai 4 miestä ja 1 nainen.

        Valituksen tulos esimerkissäsi on ihan oikein. Hakijoista yleensä nimittäin löytyy melkein poikkeuksetta yhtä päteviä sp riippumatta.


      • Suuri ajattelija

        Pitäisikö elämän muidenkin osa-alueeiden osalla toteuttaa tasa-arvoa, kuin tuo yksinkertaisuus?
        Pitäisikö naisia siis sivistää, vai miehiä yksinkertaistaa?

        >Feministisen ideologian päätävoite on yksinkertaisuudestaan sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen.


      • Suuri ajattelija

        Tasa-arvo ei senkään vuoksi koskaan voi toteutua, että miehisillä miehillä on muutakin tekemistä, kuin istua päivät pitkät tietsikan ääressä laukomassa tyhmyyksiä.


      • Vulcann
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Jos paikkoja on 5, niin se tarkoittaa, että välillä voisi olla 2 naista ja 3 miestä ja välillä 3 naista ja 2 miestä. Ei siis niin, että 1 mies ja 4 naista. Tai 4 miestä ja 1 nainen.

        Valituksen tulos esimerkissäsi on ihan oikein. Hakijoista yleensä nimittäin löytyy melkein poikkeuksetta yhtä päteviä sp riippumatta.

        Työelämässä ja opiskelupaikoissa ei saisi olla mitään sukupuolikiintiöitä!! Ne vain lisäävät epäoikeudenmukaisuutta!!


      • yksinkertainen
        Vulcann kirjoitti:

        Työelämässä ja opiskelupaikoissa ei saisi olla mitään sukupuolikiintiöitä!! Ne vain lisäävät epäoikeudenmukaisuutta!!

        aiheesta olisikin mukava saada jonkinlainen keskustelu aikaan. Kiintiöitä on kuitenkin järkevin perusteluin puolustettavissa sekä vastustettavissa. Kivaahan se olisi nähdä kumpi puoli keksii parhaat argumentit.


    • yksinkertainen

      idea on yksinkertaisesti (tm?) ajaa naisasiaa, tarkastella ja kristisoida yhteiskuntaa naisen näkökulmasta. Feminismin tehtävä ei sinänsä ole tasa-arvon ajaminen, koska feminismin pitääkin (nimensä perusteellakin) keskittyä vain naisen asemaan ja naiseuteen yhteiskunnassa. Feminismin tehtäviin ei siis kuulu muut ryhmät kuin nainen. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, etteikö feminismi voisi ajaa muitakin asioista.

      Ismin vahva kannattaminen toki on ongelmallista siksi, että vaarana on tulla sokeaksi muille asioille ja asioiden monipuolinen tarkastelu jää vain oman aatteen näkökulmaan. Siksi esimerkiksi feminismi saattaa kärjistää joidenkin ongelmien olevan puhtaasti sukupuoliasioita. Urakehitys esimerkiksi nähdään puhtaasti sukupuoliasiana johon on saatava nopea parannus. Kuitenkin osaavia naisia ei vielä ole tarjolla yhtä paljoa kuin miehiä. Tämä johtuu aiemmasta sortavasta työmaailmasta, jossa oli jopa sovinistisia käytäntöjä. Tällainen urakehitykseen liittyvä epäkohta ei voi korjautua kuin ajan myötä. Kiintiöt saattavat aiheuttaa osaamistason tilapäistä tippumista. Mutta osaavia naisia tulee koko ajan lisää ja lisää.

      Toinen ongelma mikä syntyy ismin vahvasta kannatuksesta on muiden aatemaailmojen ehdotton vääränä pitäminen. Muunlaiselle ajatusmaailmalle ei ole siis sijaa. Kristillisiä arvoja kritisioidaan vanhoillisina ja näitä kannattavia ihmisiä ei arvosteta - olivatpa miehiä tai naisia. Tietenkin tämä toimii myös toiseen suuntaan. Vanhoillisempia arvoja kannattavat ihmiset eivät arvosta uudistushaluisia ja kovin liberaaleja ihmisiä. Tämä ei ole siis mikään feminismin oma synti vaan pätee jokaiseen joka kannattaa vahvasti jotain tiettyä ismiä tai arvomaailmaa.

      Mutta feministiltä ei pidäkkään odottaa kannanottoja esimerkiksi varusmiespalvelusta tai mahdollisista epätasa-arvoisuuksista huoltajuuskysmyksissä.

      • jorojukka-kukka

        "Osaavia naisia ei ole vielä tarjolla yhtä paljon kuin miehiä." Joillain aloilla varmasti pitää paikkaansa, mutta ei kaikilla. Niillä aloilla, joilla päteviä naisia on, heitä ei palkata siinä määrin kuin miehiä, koska miestä edelleen 'pidetään' pätevämpänä kuin naista.


      • hubbabubbabba

        millään tavoin kajota miesasiaan? Totesit että feministi ajaa pelkästään naisen asiaa ja se tarkoittaa sitteen loogisesti että feministi pysyköön lestissään eli ajakaa naisen asiaa mutta teillä ei ole mitään asiaa miesten areenalle. Täällä tuntuu olevan ns feministejä jotka eivät tunne isminsa perusajatuksia koska he surutta mollaavat ja kritisoivat miehiä. Hassu homma?


      • hubbabubbaba
        hubbabubbabba kirjoitti:

        millään tavoin kajota miesasiaan? Totesit että feministi ajaa pelkästään naisen asiaa ja se tarkoittaa sitteen loogisesti että feministi pysyköön lestissään eli ajakaa naisen asiaa mutta teillä ei ole mitään asiaa miesten areenalle. Täällä tuntuu olevan ns feministejä jotka eivät tunne isminsa perusajatuksia koska he surutta mollaavat ja kritisoivat miehiä. Hassu homma?

        että miten niiden naisten käy joiden mielestä sukupuolinen tasa-arvo on jo saavutettu ja kunnioittavat esim kotiäidin roolia ja kammoksuvat työelämän asettamia vaatimuksia juuri naisille ja ennenkaikkea äideille. Jos te feministit ajatte feministin ajatusmaailmaa koskien yleisesti naisen asemaa ja arvomaailmaa, oletteko te sitten objektiivisia?


      • jorojukka-kukka
        hubbabubbaba kirjoitti:

        että miten niiden naisten käy joiden mielestä sukupuolinen tasa-arvo on jo saavutettu ja kunnioittavat esim kotiäidin roolia ja kammoksuvat työelämän asettamia vaatimuksia juuri naisille ja ennenkaikkea äideille. Jos te feministit ajatte feministin ajatusmaailmaa koskien yleisesti naisen asemaa ja arvomaailmaa, oletteko te sitten objektiivisia?

        Ei kai saavutetusta edusta ole haittaa, vaikka sitä ei halukaan käyttää.


      • hubbabubbaba
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ei kai saavutetusta edusta ole haittaa, vaikka sitä ei halukaan käyttää.

        nyt sitten konkreettisesti olivat? naisten äänioikeus ei kelpaa!


      • yksinkertainen
        hubbabubbaba kirjoitti:

        että miten niiden naisten käy joiden mielestä sukupuolinen tasa-arvo on jo saavutettu ja kunnioittavat esim kotiäidin roolia ja kammoksuvat työelämän asettamia vaatimuksia juuri naisille ja ennenkaikkea äideille. Jos te feministit ajatte feministin ajatusmaailmaa koskien yleisesti naisen asemaa ja arvomaailmaa, oletteko te sitten objektiivisia?

        En kyllä pidä itseäni feministinä. Enkä sellainen varmastikaan ole. Onhan tälläkin palstalla ihka oikeita feministejä, jotka eivät suurestikaan pidä ajatusmaailmastani.

        Vaikka feminismi on naisasiaa niin eihän se kiellä feminismiä kajoamasta yhtään mihinkään. Sinänsä feminismi on niin laaja käsite ja sillä on monia suuntauksia, että mitenkään kovin tarkkaa määrittelyä ei helposti voi tehdä. Miesten mollaaminen ei sinänsä liity feminismiin, pikemminkin se liittyy feministeihin.

        Kotiäitien osa feminismissä on sinänsä huono, että kuten moni muukin ismi niin feminismi on sokea ajatusmaailmalleen. Eli feminismi helposti uskoo omien arvojensa olevan automaattisesti kaikkien naisten arvoja. Näin ollen se olettaa, että kaikkien naisten mielestä on tärkeää edetä uralla ja että heteroperheet eivät ole mikään arvo. Lisäksi tuntuisi monasti esiintyvä väittämä, jonka mukaan äitiydessä ei ole mitään erityistä. Tämä saattaa ottaa varmasti joitain äitejä hieman ajatuselimeen.

        Feminismi ei suinkaan ole eikä voi olla objektiivista. Ajatusmaailma joka tarkastelee yhteiskuntaa vain yhdestä näkökannasta näkee asiat tietenkin subjektiivisesti omasta näkökulmastaan.


      • yksinkertainen
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        "Osaavia naisia ei ole vielä tarjolla yhtä paljon kuin miehiä." Joillain aloilla varmasti pitää paikkaansa, mutta ei kaikilla. Niillä aloilla, joilla päteviä naisia on, heitä ei palkata siinä määrin kuin miehiä, koska miestä edelleen 'pidetään' pätevämpänä kuin naista.

        aiheesta on aivan turha lähteä sinun kanssasi väittelemään.


      • puhua
        yksinkertainen kirjoitti:

        En kyllä pidä itseäni feministinä. Enkä sellainen varmastikaan ole. Onhan tälläkin palstalla ihka oikeita feministejä, jotka eivät suurestikaan pidä ajatusmaailmastani.

        Vaikka feminismi on naisasiaa niin eihän se kiellä feminismiä kajoamasta yhtään mihinkään. Sinänsä feminismi on niin laaja käsite ja sillä on monia suuntauksia, että mitenkään kovin tarkkaa määrittelyä ei helposti voi tehdä. Miesten mollaaminen ei sinänsä liity feminismiin, pikemminkin se liittyy feministeihin.

        Kotiäitien osa feminismissä on sinänsä huono, että kuten moni muukin ismi niin feminismi on sokea ajatusmaailmalleen. Eli feminismi helposti uskoo omien arvojensa olevan automaattisesti kaikkien naisten arvoja. Näin ollen se olettaa, että kaikkien naisten mielestä on tärkeää edetä uralla ja että heteroperheet eivät ole mikään arvo. Lisäksi tuntuisi monasti esiintyvä väittämä, jonka mukaan äitiydessä ei ole mitään erityistä. Tämä saattaa ottaa varmasti joitain äitejä hieman ajatuselimeen.

        Feminismi ei suinkaan ole eikä voi olla objektiivista. Ajatusmaailma joka tarkastelee yhteiskuntaa vain yhdestä näkökannasta näkee asiat tietenkin subjektiivisesti omasta näkökulmastaan.

        feminismin suhtautumisestä kotiäiteihin, jos kerran sinulla siitä ei näytä tietoa olevan.


      • yksinkertainen
        puhua kirjoitti:

        feminismin suhtautumisestä kotiäiteihin, jos kerran sinulla siitä ei näytä tietoa olevan.

        ei käsittele kotiäiteyttä juurikaan. Lähinnä kyseessä on vain vanhenpainlomat, joten tämäkin ajatus viittaa lähinnä naisten saamiseen työelämään eikä perhe-elämään. Feministisessä maailmassa tärkeitä asioita ovat raha, ura ja materia. Kotiäitiydestä ei paljoa puhuta. Tämä itsessään kertoo jotain.

        Mutta jos sinulla on jotain päinvastaista osoittaa niin olen täysin avoin lukemaan / kuulemaan asiasta.


      • vaikka
        yksinkertainen kirjoitti:

        ei käsittele kotiäiteyttä juurikaan. Lähinnä kyseessä on vain vanhenpainlomat, joten tämäkin ajatus viittaa lähinnä naisten saamiseen työelämään eikä perhe-elämään. Feministisessä maailmassa tärkeitä asioita ovat raha, ura ja materia. Kotiäitiydestä ei paljoa puhuta. Tämä itsessään kertoo jotain.

        Mutta jos sinulla on jotain päinvastaista osoittaa niin olen täysin avoin lukemaan / kuulemaan asiasta.

        täältä http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi/lausunnot.html


      • x-ripa
        vaikka kirjoitti:

        täältä http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi/lausunnot.html

        Tämän verran tuon loputtoman tuntuisen narinalistan seasta löytyi. Ote femakko-unionin lausunnosta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaluonnoksesta syksyltä -04:

        "Kotiäidin asema

        Kotiäidin asema ei kaikilta osin ole turvattu. Pitkään lapsia ja kotia hoitava vanhempi jää käytännössä vaille eläketurvaa. Erityisen vaikeaksi tilanne tulee puolisoiden eron yhteydessä.

        Vain harvoissa tapauksissa kotiäitinä pitkään ollut nainen on saanut elatusapua. Monissa tapauksissa silloinkin elatusapu on myönnetty pariksi vuodeksi ja edellytetty, että siinä ajassa työmarkkinoiden ulkopuolella pitkään ollut työllistyisi. Kun keski-ikäisten naisten asema ei muutenkaan ole työmarkkinoilla hyvä, on selvää, että tällaisesta ratkaisusta aiheutuu melkoisia ongelmia.

        Sen sijaan esimerkiksi Saksassa vastaavassa tilanteessa kotiäiti on oikeutettu eron jälkeen hänen asemansa turvaavaan elatusapuun, ja hän myös ansaitsee osan puolisonsa eläkkeestä. Kun Suomen yhteiskunta rakentuu pitkälti sille periaatteelle, että naiset ovat kokopäivätyössä ja ansaitsevat oman sosiaaliturvansa ja eläkkeensä, kotiäitien asemaan liittyvät ongelmat on käytännössä jätetty syrjään."

        Samat paragrafit muuten löytyi kahdesta lausnnosta, joissa kylläkin kommentoitiin samaa asiaa. Rahahan feministejä tuntuu tässäkin lähinnä kiinnostavan.


      • tavalla
        x-ripa kirjoitti:

        Tämän verran tuon loputtoman tuntuisen narinalistan seasta löytyi. Ote femakko-unionin lausunnosta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaluonnoksesta syksyltä -04:

        "Kotiäidin asema

        Kotiäidin asema ei kaikilta osin ole turvattu. Pitkään lapsia ja kotia hoitava vanhempi jää käytännössä vaille eläketurvaa. Erityisen vaikeaksi tilanne tulee puolisoiden eron yhteydessä.

        Vain harvoissa tapauksissa kotiäitinä pitkään ollut nainen on saanut elatusapua. Monissa tapauksissa silloinkin elatusapu on myönnetty pariksi vuodeksi ja edellytetty, että siinä ajassa työmarkkinoiden ulkopuolella pitkään ollut työllistyisi. Kun keski-ikäisten naisten asema ei muutenkaan ole työmarkkinoilla hyvä, on selvää, että tällaisesta ratkaisusta aiheutuu melkoisia ongelmia.

        Sen sijaan esimerkiksi Saksassa vastaavassa tilanteessa kotiäiti on oikeutettu eron jälkeen hänen asemansa turvaavaan elatusapuun, ja hän myös ansaitsee osan puolisonsa eläkkeestä. Kun Suomen yhteiskunta rakentuu pitkälti sille periaatteelle, että naiset ovat kokopäivätyössä ja ansaitsevat oman sosiaaliturvansa ja eläkkeensä, kotiäitien asemaan liittyvät ongelmat on käytännössä jätetty syrjään."

        Samat paragrafit muuten löytyi kahdesta lausnnosta, joissa kylläkin kommentoitiin samaa asiaa. Rahahan feministejä tuntuu tässäkin lähinnä kiinnostavan.

        itse parantaisit kotiäitien asemaa? Vai onko tarvertta?


      • yksinkertainen kirjoitti:

        En kyllä pidä itseäni feministinä. Enkä sellainen varmastikaan ole. Onhan tälläkin palstalla ihka oikeita feministejä, jotka eivät suurestikaan pidä ajatusmaailmastani.

        Vaikka feminismi on naisasiaa niin eihän se kiellä feminismiä kajoamasta yhtään mihinkään. Sinänsä feminismi on niin laaja käsite ja sillä on monia suuntauksia, että mitenkään kovin tarkkaa määrittelyä ei helposti voi tehdä. Miesten mollaaminen ei sinänsä liity feminismiin, pikemminkin se liittyy feministeihin.

        Kotiäitien osa feminismissä on sinänsä huono, että kuten moni muukin ismi niin feminismi on sokea ajatusmaailmalleen. Eli feminismi helposti uskoo omien arvojensa olevan automaattisesti kaikkien naisten arvoja. Näin ollen se olettaa, että kaikkien naisten mielestä on tärkeää edetä uralla ja että heteroperheet eivät ole mikään arvo. Lisäksi tuntuisi monasti esiintyvä väittämä, jonka mukaan äitiydessä ei ole mitään erityistä. Tämä saattaa ottaa varmasti joitain äitejä hieman ajatuselimeen.

        Feminismi ei suinkaan ole eikä voi olla objektiivista. Ajatusmaailma joka tarkastelee yhteiskuntaa vain yhdestä näkökannasta näkee asiat tietenkin subjektiivisesti omasta näkökulmastaan.

        Kotiäitys ei ole koskaan ollut feministien tavoite, mutta että se olisi fem mielestä huono, kaipaa perusteluja.

        Suomalainen feminismi on muista läsimaista poiketen, pyrkinyt myös vahvistamaan kotiäitien asemaa. Täällä viime aikoina paljon keskustellun naisverkon ensimmäinen saavutus oli kodinhoidontuen saaminen eläkkettä kartuttavaksi tuloksi, tämä oli suora tuki kotiäideille etenkin heille, joilla on useampia lapsia.

        Feministit ovat pyrkineet myös eläkkeiden tasapuolisempaan kartuttamiseen, tämä tarkoitaa lähinnä sitä, että kotona oleva puoliso saisi osan eläke-eduista. Nykyisinhän ainoastaan lesket tästä edusta pääsevät nauttimaan. Eläkkeiden jakamista vastustavat lähinnä "vanhoilliset", mikä sinänsä on merkillistä, koska he samaanaikaan haluavat naisten jäävän enemmän kotiin. Kotiäiti jää lähes tyhjän päälle avioeron sattuessa, eläketurvaa ei ole ja työkokemuksen puute on esteenä ansioiden saavuttamiselle. Näin kotiäitien turva on lähes olematon ja tämä ei todellakaan ole feministien syytä, päinvastoin. Harva tulevaisuutaan suunnitteleva nainen on oikeasti valmis, koko elätyksensä rakentamaan miehensä varaan. Kuitenkaan tätä ei nähdä ongelmana, niissä piireissä joissa inistään naisten työssä käymisestä.

        Kotihoideontuki ja vanheinmpainvapaiden järjesteleminen näin, kuin Suomessa on tehty, herättää suurta kummastusta fem. piireissä kautta maailman. Pitkät perhevapaat ovat este työelämässä etenemiselle, suomalaiset feministit ovat kuitenkin olleet tätäkin järjestelmää rakentamassa.

        Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on seuraava suururakka. Tämän idean toteuttaminen vaatisi laajaa yksimielisyyttä. Etätyöt ja työaikojen tarkoituksenmukaiset joustot mahdollistaisivat lasten hoitamisen pääasiassa kotona, tämän toteuttaminen on tietenkin kiinni myös miesten valmiudesta ottaa osaltaa vastuu lapsistaan. Tämäkin malli on myös este työelämässä etenemiselle, mutta se antaisi mahdollisuuden lasten hoitamiseen silloin, kun tarve siihen on olemassa. Feministit eivät siis ole niin laajalti urakeskeisiä, kuin kuvitellaan.


      • noin on
        Tittelityy kirjoitti:

        Kotiäitys ei ole koskaan ollut feministien tavoite, mutta että se olisi fem mielestä huono, kaipaa perusteluja.

        Suomalainen feminismi on muista läsimaista poiketen, pyrkinyt myös vahvistamaan kotiäitien asemaa. Täällä viime aikoina paljon keskustellun naisverkon ensimmäinen saavutus oli kodinhoidontuen saaminen eläkkettä kartuttavaksi tuloksi, tämä oli suora tuki kotiäideille etenkin heille, joilla on useampia lapsia.

        Feministit ovat pyrkineet myös eläkkeiden tasapuolisempaan kartuttamiseen, tämä tarkoitaa lähinnä sitä, että kotona oleva puoliso saisi osan eläke-eduista. Nykyisinhän ainoastaan lesket tästä edusta pääsevät nauttimaan. Eläkkeiden jakamista vastustavat lähinnä "vanhoilliset", mikä sinänsä on merkillistä, koska he samaanaikaan haluavat naisten jäävän enemmän kotiin. Kotiäiti jää lähes tyhjän päälle avioeron sattuessa, eläketurvaa ei ole ja työkokemuksen puute on esteenä ansioiden saavuttamiselle. Näin kotiäitien turva on lähes olematon ja tämä ei todellakaan ole feministien syytä, päinvastoin. Harva tulevaisuutaan suunnitteleva nainen on oikeasti valmis, koko elätyksensä rakentamaan miehensä varaan. Kuitenkaan tätä ei nähdä ongelmana, niissä piireissä joissa inistään naisten työssä käymisestä.

        Kotihoideontuki ja vanheinmpainvapaiden järjesteleminen näin, kuin Suomessa on tehty, herättää suurta kummastusta fem. piireissä kautta maailman. Pitkät perhevapaat ovat este työelämässä etenemiselle, suomalaiset feministit ovat kuitenkin olleet tätäkin järjestelmää rakentamassa.

        Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on seuraava suururakka. Tämän idean toteuttaminen vaatisi laajaa yksimielisyyttä. Etätyöt ja työaikojen tarkoituksenmukaiset joustot mahdollistaisivat lasten hoitamisen pääasiassa kotona, tämän toteuttaminen on tietenkin kiinni myös miesten valmiudesta ottaa osaltaa vastuu lapsistaan. Tämäkin malli on myös este työelämässä etenemiselle, mutta se antaisi mahdollisuuden lasten hoitamiseen silloin, kun tarve siihen on olemassa. Feministit eivät siis ole niin laajalti urakeskeisiä, kuin kuvitellaan.

        Kiitos tästä kirjoituksestasi !
        Olen aina suhtautunut feminismiin positiivisesti, tosin aktiivinen en ole ollut. Viime viikkoina olen myös lueskellut tätä palstaa ja jotenkin on ruvennut vaivaamaan nämä jutut täällä, ne ovat mitä ovat, mutta asiajututkin tahtovat mennä aika yksipuoleisiksi. On todellakin tullut epäilys, että onko niin, että feminismi ei tarkoitakaan käytännössä muuta kuin naisen taloudellisen tasa-arvon edistämistä. Kauniita sanojahan saa kirjoitella ja puhua, mutta teothan ne merkitsevät. Itse olen ns uranainen, tehnyt kaksi lasta, harrastelenkin jotain, toista lasta hoidin kotona 3 vuotta. Olen kiitollinen tälle yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta, jonka silloin sain ja myös työnantajalleni, joka suhtautui asiaan positiivisesti. Se oli yksi elämäni parhaista kausista ja toivon, että jokainen, joka lapsiaan haluaa hoitaa kotona, isä tai äiti, saisi sen mahdollisuuden. Ja minun elämäni tärkein asia aivan varmasti on lapset ja perhe, työkin on tärkeää, antaa muunlaista virikettä. Siksi ajattelenkin, että naisten asioita ajavan järjestön tehtävät eivät voi rajoittua vain pelkkään tasa-arvotaistoon miehen kanssa. Vaan nimenomaan naisten intresseissä ovat lapset ja perhe ja sitten tämä työelämän sovittaminen siihen. Useimmille naisille arkipäivän ongelmat ovat juuri siellä; jos on kaksi uraatekevää ihmistä, huoli lasten hyvinvoinnista on todellisuutta. Aika on kortilla niin sanotusti.

        Työsarkaa riittää..


      • x-ripa
        tavalla kirjoitti:

        itse parantaisit kotiäitien asemaa? Vai onko tarvertta?

        ...yksinkertaisen ksysymyksiin ihan itse turvautumatta Unioinin liturgiaan.

        Tänä päivänä kotiäitiys on oma valinta. Meillä on yhteiskunnan varoin ylläpidetty päivähoitojärjestelmä, johon jokaisella on oikein lain mukaan oikeus saada alle kouluikäinen jälkikasvunsa. Sen lisäksi yhteiskunta maksaa kotihoidontukea niille, jotka tekevät em. valinnan. Paljonko sitä pätäkkää pitäisi jakaa, että feministikin voi olla tyytyväinen?


      • noin on kirjoitti:

        Kiitos tästä kirjoituksestasi !
        Olen aina suhtautunut feminismiin positiivisesti, tosin aktiivinen en ole ollut. Viime viikkoina olen myös lueskellut tätä palstaa ja jotenkin on ruvennut vaivaamaan nämä jutut täällä, ne ovat mitä ovat, mutta asiajututkin tahtovat mennä aika yksipuoleisiksi. On todellakin tullut epäilys, että onko niin, että feminismi ei tarkoitakaan käytännössä muuta kuin naisen taloudellisen tasa-arvon edistämistä. Kauniita sanojahan saa kirjoitella ja puhua, mutta teothan ne merkitsevät. Itse olen ns uranainen, tehnyt kaksi lasta, harrastelenkin jotain, toista lasta hoidin kotona 3 vuotta. Olen kiitollinen tälle yhteiskunnalle siitä pienestä tuesta, jonka silloin sain ja myös työnantajalleni, joka suhtautui asiaan positiivisesti. Se oli yksi elämäni parhaista kausista ja toivon, että jokainen, joka lapsiaan haluaa hoitaa kotona, isä tai äiti, saisi sen mahdollisuuden. Ja minun elämäni tärkein asia aivan varmasti on lapset ja perhe, työkin on tärkeää, antaa muunlaista virikettä. Siksi ajattelenkin, että naisten asioita ajavan järjestön tehtävät eivät voi rajoittua vain pelkkään tasa-arvotaistoon miehen kanssa. Vaan nimenomaan naisten intresseissä ovat lapset ja perhe ja sitten tämä työelämän sovittaminen siihen. Useimmille naisille arkipäivän ongelmat ovat juuri siellä; jos on kaksi uraatekevää ihmistä, huoli lasten hyvinvoinnista on todellisuutta. Aika on kortilla niin sanotusti.

        Työsarkaa riittää..

        Feministit eivät näe asioita siten, että nimenomaan naisten intresseissä olisi lapset ja perhe. Vastuun jakaminen on feministien tavoitteena ja tähän touhuun tarvitaa uudenlaista ajattelua. Miehet vastaan naistet -asetelma olisi hyvä unohtaa ja pyrkiä yhteistoimintaan. Perhevastuiden jakamisessa tämä tarkoittaisi myös sitä, että isät enenivissä määrin tinkisivät työurastaan lastensa vuoksi. Nykyisinhän nimenomaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä kaikista ryhmistä. Ylitöiden tekeminen on tietenkin ymmärettävää, mikäli äiti on kotona hoitamassa lapsia, tähän on olemassa selkeä taloudellinen tarve. Mikäli lasten hoitoon liittyvät ratkaisut voitaisiin jakaa, molemilla olisi mahdollisuus nauttia sekä työelämästä, että lapsista. Tämän asian eteneminen vaatisi valtavaa arvomaailman tarkistamista lähes kaikissa yhteiskunnallisissa rakenteissa ja myös yksilöiden taholla.

        Naisten ja miesten yhtäläinen vetovastuu auttaisi myös jossakin mielessä huoltajuuskiistojen tasapuolisempaa järjestymistä.


      • x-ripa kirjoitti:

        ...yksinkertaisen ksysymyksiin ihan itse turvautumatta Unioinin liturgiaan.

        Tänä päivänä kotiäitiys on oma valinta. Meillä on yhteiskunnan varoin ylläpidetty päivähoitojärjestelmä, johon jokaisella on oikein lain mukaan oikeus saada alle kouluikäinen jälkikasvunsa. Sen lisäksi yhteiskunta maksaa kotihoidontukea niille, jotka tekevät em. valinnan. Paljonko sitä pätäkkää pitäisi jakaa, että feministikin voi olla tyytyväinen?

        Kotona lapsiaan hoitava feministi saattaisi olla tyytyväinen jos saisi edes saman verran tai mielellään vaikka vähän enemmän rahaa kuin sellainen työtön saa, joka ei hoida eikä elätä ketään.

        En kyllä tunne yhtään kotona lastaan hoitavaa feministiä.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Kotiäitys ei ole koskaan ollut feministien tavoite, mutta että se olisi fem mielestä huono, kaipaa perusteluja.

        Suomalainen feminismi on muista läsimaista poiketen, pyrkinyt myös vahvistamaan kotiäitien asemaa. Täällä viime aikoina paljon keskustellun naisverkon ensimmäinen saavutus oli kodinhoidontuen saaminen eläkkettä kartuttavaksi tuloksi, tämä oli suora tuki kotiäideille etenkin heille, joilla on useampia lapsia.

        Feministit ovat pyrkineet myös eläkkeiden tasapuolisempaan kartuttamiseen, tämä tarkoitaa lähinnä sitä, että kotona oleva puoliso saisi osan eläke-eduista. Nykyisinhän ainoastaan lesket tästä edusta pääsevät nauttimaan. Eläkkeiden jakamista vastustavat lähinnä "vanhoilliset", mikä sinänsä on merkillistä, koska he samaanaikaan haluavat naisten jäävän enemmän kotiin. Kotiäiti jää lähes tyhjän päälle avioeron sattuessa, eläketurvaa ei ole ja työkokemuksen puute on esteenä ansioiden saavuttamiselle. Näin kotiäitien turva on lähes olematon ja tämä ei todellakaan ole feministien syytä, päinvastoin. Harva tulevaisuutaan suunnitteleva nainen on oikeasti valmis, koko elätyksensä rakentamaan miehensä varaan. Kuitenkaan tätä ei nähdä ongelmana, niissä piireissä joissa inistään naisten työssä käymisestä.

        Kotihoideontuki ja vanheinmpainvapaiden järjesteleminen näin, kuin Suomessa on tehty, herättää suurta kummastusta fem. piireissä kautta maailman. Pitkät perhevapaat ovat este työelämässä etenemiselle, suomalaiset feministit ovat kuitenkin olleet tätäkin järjestelmää rakentamassa.

        Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on seuraava suururakka. Tämän idean toteuttaminen vaatisi laajaa yksimielisyyttä. Etätyöt ja työaikojen tarkoituksenmukaiset joustot mahdollistaisivat lasten hoitamisen pääasiassa kotona, tämän toteuttaminen on tietenkin kiinni myös miesten valmiudesta ottaa osaltaa vastuu lapsistaan. Tämäkin malli on myös este työelämässä etenemiselle, mutta se antaisi mahdollisuuden lasten hoitamiseen silloin, kun tarve siihen on olemassa. Feministit eivät siis ole niin laajalti urakeskeisiä, kuin kuvitellaan.

        tiedän että kotiäitiys ei ole feminismille mikään päämäärä. Pikemminhän se on juuri päinvastoin. On toki ymmärrettävää ja suotavaakin sekä pelkästään oikeudenmukaista, että naisella on kaikin puolin yhtälainen mahdollisuus uraan kuin miehellä. Omasta mielestäni naisella on samat mahdollisuudet naisena luoda uraa kuin miehellä miehenä. Ero on varmaankin uranluonnissa lähinnä isällä ja äidillä. Tämäkin on ehkä enemmän asenne kysymys yhteiskunnassa yleensä kuin mitään muuta. Koti-isäksi jos jäisi enemmän miehiä niin naisillekin luonaisi uran rakennus. Perhe ja ura saattavat osoittautua asioiksi joita ei helposti voida koskaan sovittaa yhteen. Ei ainakaan ilman pariskunnan yhteispeliä. Nykyaikainen yksilöllisyys taas on omiaan vieroittamaan ihmisiä yhteispelistä.

        Samaa mieltä tietenkin olen siitä, että kotiäidin asema ei ole kovin häävi jos avioero napsahtaa kohdalle. Varsinkin jos omaa työkokemusta ja koulutusta ei ole ja mies on sattunut olemaan vielä hyvä tuloinen. Elämiseen käytettävän raha määrä laskee radikaalisti. Elatusmaksut tässä tapauksessa tuovat jotain apua, mutta eivät varmasti suuresti. Toisaalta olisi outoa perustaa perhettä ja samalla valmistautua avioeroon. Tosin se on kovin todennäköistä tänäpäivänä, että syytä ehkä on?

        Eikös Avecmaria kirjoittanut tuosta aiheesta, että nämä erilaiset tuet ovat este tasa-arvolle? Muistaisin niin. Ihan hyviä kirjoituksia olivat ja asiaa paljon. En tiedä näitkö niitä. Aihe piiri on ehkä sellainen josta en ihan hirveästi tiedä.

        Oma kirjoitukseni oli lähinnä sellainen, jossa käsittelin feminismiä sellaisena jota se on ja osaltaan millaisena ihmiset sen näkevät. Media, vaikka feministi ystävällinen usein on, edes auttaa kuitenkin feminismin synkkää kuvaa. Koska media harvemmin haluaa julkaista mitään positiivista niin feminismistäkin jää yleensä näkyviin se negatiivinen puoli. Toisaalta monien feministien harrastama voimakas asioiden sukupuolittaminen on omiaan luomaan kuvaa feminismin miesvihasta. Tällaista asiaa on helppo feminismiä vastustavan käyttää hyväkseen. Tämänkin palstan keskusteluissa on usein tärkeää sukupuoli sekä erilaiset käsiteltävät asiat hajoittaa ensin sukupuoliin tai heidän tekemisiin. Kun vielä perheväkivallasta keskusteltaessa usein tuota sanaa käytetään lähes vastaamaan synonyymina mies lyö naista sanonnalle niin mielikuvien rakentuminen alkaa olla valmis.

        Siksi ehkä feminismin olisi järkevämpää jo alkaa keskittyä ilmiöihin ilmiöinä sen sijaan että vaan jaottelee asioita sukupuoliin...

        Mielikuva, jossa feminismistä piirtyy kotiäitiyttä negatiivisena pitävä kuva perustuu lähinnä feminismin materiaaliseen puoleen ja erityisen kovaan naisen uran esiin tuontiin. Vaikka feminismi on tehnyt sinunkin mainitsemiasi asioita niin kuitenkin muualle välittyy vain kuva naisen uran tärkeydestä. Kun tähän lisätään vielä feministeiksi itseään tituleeraavien ääriliikkeiden kommentit niin mielikuvaa on muiden vaikea enää muuttaa.


      • kysyin
        x-ripa kirjoitti:

        ...yksinkertaisen ksysymyksiin ihan itse turvautumatta Unioinin liturgiaan.

        Tänä päivänä kotiäitiys on oma valinta. Meillä on yhteiskunnan varoin ylläpidetty päivähoitojärjestelmä, johon jokaisella on oikein lain mukaan oikeus saada alle kouluikäinen jälkikasvunsa. Sen lisäksi yhteiskunta maksaa kotihoidontukea niille, jotka tekevät em. valinnan. Paljonko sitä pätäkkää pitäisi jakaa, että feministikin voi olla tyytyväinen?

        ensin sinulta. Kokeile nyt vastata.


      • kummaa kahtijakoa
        Tittelityy kirjoitti:

        Kotiäitys ei ole koskaan ollut feministien tavoite, mutta että se olisi fem mielestä huono, kaipaa perusteluja.

        Suomalainen feminismi on muista läsimaista poiketen, pyrkinyt myös vahvistamaan kotiäitien asemaa. Täällä viime aikoina paljon keskustellun naisverkon ensimmäinen saavutus oli kodinhoidontuen saaminen eläkkettä kartuttavaksi tuloksi, tämä oli suora tuki kotiäideille etenkin heille, joilla on useampia lapsia.

        Feministit ovat pyrkineet myös eläkkeiden tasapuolisempaan kartuttamiseen, tämä tarkoitaa lähinnä sitä, että kotona oleva puoliso saisi osan eläke-eduista. Nykyisinhän ainoastaan lesket tästä edusta pääsevät nauttimaan. Eläkkeiden jakamista vastustavat lähinnä "vanhoilliset", mikä sinänsä on merkillistä, koska he samaanaikaan haluavat naisten jäävän enemmän kotiin. Kotiäiti jää lähes tyhjän päälle avioeron sattuessa, eläketurvaa ei ole ja työkokemuksen puute on esteenä ansioiden saavuttamiselle. Näin kotiäitien turva on lähes olematon ja tämä ei todellakaan ole feministien syytä, päinvastoin. Harva tulevaisuutaan suunnitteleva nainen on oikeasti valmis, koko elätyksensä rakentamaan miehensä varaan. Kuitenkaan tätä ei nähdä ongelmana, niissä piireissä joissa inistään naisten työssä käymisestä.

        Kotihoideontuki ja vanheinmpainvapaiden järjesteleminen näin, kuin Suomessa on tehty, herättää suurta kummastusta fem. piireissä kautta maailman. Pitkät perhevapaat ovat este työelämässä etenemiselle, suomalaiset feministit ovat kuitenkin olleet tätäkin järjestelmää rakentamassa.

        Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on seuraava suururakka. Tämän idean toteuttaminen vaatisi laajaa yksimielisyyttä. Etätyöt ja työaikojen tarkoituksenmukaiset joustot mahdollistaisivat lasten hoitamisen pääasiassa kotona, tämän toteuttaminen on tietenkin kiinni myös miesten valmiudesta ottaa osaltaa vastuu lapsistaan. Tämäkin malli on myös este työelämässä etenemiselle, mutta se antaisi mahdollisuuden lasten hoitamiseen silloin, kun tarve siihen on olemassa. Feministit eivät siis ole niin laajalti urakeskeisiä, kuin kuvitellaan.

        mielestäsi tavallinen työ on aliarvoista ja työläiset elää siivellä, mutta kotiäidit eivät elä siivellä. kummaa kahtijakoa sinulta.

        Älä halkee ylpeyteesi.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        tiedän että kotiäitiys ei ole feminismille mikään päämäärä. Pikemminhän se on juuri päinvastoin. On toki ymmärrettävää ja suotavaakin sekä pelkästään oikeudenmukaista, että naisella on kaikin puolin yhtälainen mahdollisuus uraan kuin miehellä. Omasta mielestäni naisella on samat mahdollisuudet naisena luoda uraa kuin miehellä miehenä. Ero on varmaankin uranluonnissa lähinnä isällä ja äidillä. Tämäkin on ehkä enemmän asenne kysymys yhteiskunnassa yleensä kuin mitään muuta. Koti-isäksi jos jäisi enemmän miehiä niin naisillekin luonaisi uran rakennus. Perhe ja ura saattavat osoittautua asioiksi joita ei helposti voida koskaan sovittaa yhteen. Ei ainakaan ilman pariskunnan yhteispeliä. Nykyaikainen yksilöllisyys taas on omiaan vieroittamaan ihmisiä yhteispelistä.

        Samaa mieltä tietenkin olen siitä, että kotiäidin asema ei ole kovin häävi jos avioero napsahtaa kohdalle. Varsinkin jos omaa työkokemusta ja koulutusta ei ole ja mies on sattunut olemaan vielä hyvä tuloinen. Elämiseen käytettävän raha määrä laskee radikaalisti. Elatusmaksut tässä tapauksessa tuovat jotain apua, mutta eivät varmasti suuresti. Toisaalta olisi outoa perustaa perhettä ja samalla valmistautua avioeroon. Tosin se on kovin todennäköistä tänäpäivänä, että syytä ehkä on?

        Eikös Avecmaria kirjoittanut tuosta aiheesta, että nämä erilaiset tuet ovat este tasa-arvolle? Muistaisin niin. Ihan hyviä kirjoituksia olivat ja asiaa paljon. En tiedä näitkö niitä. Aihe piiri on ehkä sellainen josta en ihan hirveästi tiedä.

        Oma kirjoitukseni oli lähinnä sellainen, jossa käsittelin feminismiä sellaisena jota se on ja osaltaan millaisena ihmiset sen näkevät. Media, vaikka feministi ystävällinen usein on, edes auttaa kuitenkin feminismin synkkää kuvaa. Koska media harvemmin haluaa julkaista mitään positiivista niin feminismistäkin jää yleensä näkyviin se negatiivinen puoli. Toisaalta monien feministien harrastama voimakas asioiden sukupuolittaminen on omiaan luomaan kuvaa feminismin miesvihasta. Tällaista asiaa on helppo feminismiä vastustavan käyttää hyväkseen. Tämänkin palstan keskusteluissa on usein tärkeää sukupuoli sekä erilaiset käsiteltävät asiat hajoittaa ensin sukupuoliin tai heidän tekemisiin. Kun vielä perheväkivallasta keskusteltaessa usein tuota sanaa käytetään lähes vastaamaan synonyymina mies lyö naista sanonnalle niin mielikuvien rakentuminen alkaa olla valmis.

        Siksi ehkä feminismin olisi järkevämpää jo alkaa keskittyä ilmiöihin ilmiöinä sen sijaan että vaan jaottelee asioita sukupuoliin...

        Mielikuva, jossa feminismistä piirtyy kotiäitiyttä negatiivisena pitävä kuva perustuu lähinnä feminismin materiaaliseen puoleen ja erityisen kovaan naisen uran esiin tuontiin. Vaikka feminismi on tehnyt sinunkin mainitsemiasi asioita niin kuitenkin muualle välittyy vain kuva naisen uran tärkeydestä. Kun tähän lisätään vielä feministeiksi itseään tituleeraavien ääriliikkeiden kommentit niin mielikuvaa on muiden vaikea enää muuttaa.

        Uran ja perheen yhteensovittaminen on paljon kiinni asenteista, näitä asenteita on olemassa kaikkialla tässä yhteiskunnassa. Koti-isyyteen liittyy useita ennakkoluuloja ja näistä eivät ole vapaita myöskään naiset. Yhteispeliä se vaatisi ja sen oivaltamista, että lapset eivät ole ensisijaisesti vanhempiaan varten, vaan päinvastoin. Äitienkin täytyisi pystyä luopumaan lähihoivaajan roolistaan, tämä on tosin yllättävän vaikeaa.

        Eläkemaksujen jakamattomuutta perustellaan varsin mielenkiintoisesti. Realisesti jakohan ei tarvita, mikäli avioliitto jatkuu. Eläkkeitä ei tasata siksi, että pelätään tämän tavan lisäävän erojen määrää. Käytännössä tämä sitoo ainoastaan naisia, miehethän voivat eron ottaa ja talous ainoastaa kohnee siitä, mikäli kotona on vaimo ollut elätettävänä. Naiset halutaan siis pitää miehistään taloudellisesti riippuvaisina. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisesta ajattelusta laajemmin?

        AvecMaria kirjoitti varsin paljon naisten pärjäämisestä ilman mitään tukimuotoja ja tämä tavoitehan on aivan toivottava. Perheiden laskennalliset tulot ovat kuitenkin viime vuosina laskeneet, käytännössä lapsiperheiden määrä on lisääntynyt valtavasti köyhyysrajan alapuolella. Naisillehan näitä perhetukia ei anneta, lähinnä lasten eduista on kyse. Tietenkin, jos tavoitteena on ainoastaan hyvätuloisten lisääntyminen, tämäkin suuntaus voi jatkua, mutta minkälaista yhteiskuntaa me silloin rakennamme ja miksi? Maria kritisoi myös vanhenpainlomia, niiden aiheuttamista esteistä työelämässä etenemiselle, tämäkin on totta. Kuitenkin, elämässä joutuu asioita laittamaan tärkeysjärjestykseen ja ihmisten valinnat kertovat toisenlaisista arvoista. Ihmisillä on elämänarvot vielä tässä järjestyksessä.

        Feministit pyrkivätkin aika voimmakaasti käymään asioiden kimppuun ja jättämää s-p jaottelun vähemmäksi, koska uudenlaisen perhemallin toteutuminen vaatii myös miesten panosta ja laajempaa yhteiskunnallista näkemystä muutenkin. Asemasota vaihe on ohittettu jo aikaa sitten

        Feministien julkisuuskuva on aina ollut hieman outo, heihin on helppo yhdistään kaikenlaista. Perhearvojen kritisoiminen herättää raivoa se on luonnollista, koska ihmisten perusturvallisuuden tunne on ankkuroitunut lähisuhteiden muuttumattomuuteen. Muutos yhteiskunnassa laajemmin herättää aivan aiheellista ahdistusta, muutoksen suuta on usein vaikeasti hallittavissa.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Uran ja perheen yhteensovittaminen on paljon kiinni asenteista, näitä asenteita on olemassa kaikkialla tässä yhteiskunnassa. Koti-isyyteen liittyy useita ennakkoluuloja ja näistä eivät ole vapaita myöskään naiset. Yhteispeliä se vaatisi ja sen oivaltamista, että lapset eivät ole ensisijaisesti vanhempiaan varten, vaan päinvastoin. Äitienkin täytyisi pystyä luopumaan lähihoivaajan roolistaan, tämä on tosin yllättävän vaikeaa.

        Eläkemaksujen jakamattomuutta perustellaan varsin mielenkiintoisesti. Realisesti jakohan ei tarvita, mikäli avioliitto jatkuu. Eläkkeitä ei tasata siksi, että pelätään tämän tavan lisäävän erojen määrää. Käytännössä tämä sitoo ainoastaan naisia, miehethän voivat eron ottaa ja talous ainoastaa kohnee siitä, mikäli kotona on vaimo ollut elätettävänä. Naiset halutaan siis pitää miehistään taloudellisesti riippuvaisina. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisesta ajattelusta laajemmin?

        AvecMaria kirjoitti varsin paljon naisten pärjäämisestä ilman mitään tukimuotoja ja tämä tavoitehan on aivan toivottava. Perheiden laskennalliset tulot ovat kuitenkin viime vuosina laskeneet, käytännössä lapsiperheiden määrä on lisääntynyt valtavasti köyhyysrajan alapuolella. Naisillehan näitä perhetukia ei anneta, lähinnä lasten eduista on kyse. Tietenkin, jos tavoitteena on ainoastaan hyvätuloisten lisääntyminen, tämäkin suuntaus voi jatkua, mutta minkälaista yhteiskuntaa me silloin rakennamme ja miksi? Maria kritisoi myös vanhenpainlomia, niiden aiheuttamista esteistä työelämässä etenemiselle, tämäkin on totta. Kuitenkin, elämässä joutuu asioita laittamaan tärkeysjärjestykseen ja ihmisten valinnat kertovat toisenlaisista arvoista. Ihmisillä on elämänarvot vielä tässä järjestyksessä.

        Feministit pyrkivätkin aika voimmakaasti käymään asioiden kimppuun ja jättämää s-p jaottelun vähemmäksi, koska uudenlaisen perhemallin toteutuminen vaatii myös miesten panosta ja laajempaa yhteiskunnallista näkemystä muutenkin. Asemasota vaihe on ohittettu jo aikaa sitten

        Feministien julkisuuskuva on aina ollut hieman outo, heihin on helppo yhdistään kaikenlaista. Perhearvojen kritisoiminen herättää raivoa se on luonnollista, koska ihmisten perusturvallisuuden tunne on ankkuroitunut lähisuhteiden muuttumattomuuteen. Muutos yhteiskunnassa laajemmin herättää aivan aiheellista ahdistusta, muutoksen suuta on usein vaikeasti hallittavissa.

        itsekin ihmettelen tarvetta kritisoida perhearvoja ja perhettä. Mikäli feminismi ymmärtää perhearvoilla vain vanhempainvapaat ja rahan niin toki tällöin kritisoidaan jopa aiheestakin. Mutta hyökkääminen koko perheinstituutiota vastaan on perin omituista.

        Yksi mikä minua ihmetyttää on vanhempain vapaan perustelu isän tärkeydellä. Tämä on varmasti totta. Mutta kun esimerkiksi hedelmöityshoidoista käytiin keskustelua ja vastustajat vetosivat isän tärkeyteen niin feministinen rintama ei enää nähnyt isää kovin tärkeänä ja oleellisena lapsen elämässä. Ennen kuin riemastut, niin tiedän että eihän se ihan noin mene. Mutta tuo on jälleen se kuva joka välittyi ihmiselle feminismistä. Lisäksi pelkästään väite, että ei isä ole sinänsä lapselle tärkeä saa toki miehet takajaloilleen - olivatpa nämä itse hyviä tai huonoja isiä. Mutta yleistys on melkoinen joka tapauksessa.

        Lähinnä kritisoisin feminismiä nykypäivänä pienoisesta harkitsemattomuudessa lausunnoissa.

        Tietenkin se, että koko raskautta on joku feminismi sanonut naisen alistamiseksi luo jälleen omaa imagoa feminismille. Vaikka kyseessä on vain muutama hassu ääripään edustaja niin koko ismi saa siitä leimaa. Muut feministit tietenkin ilmoittavat, että yksi ryhmä ei edusta feminismiä. Mutta kun esimerkiksi Suomessa joku maltillisempi tai tunnustetumpi järjestö tai henkilö ilmoittaa jotain järkevää niin tällöin taas yksi ihminen tai järjestö edustaa koko feminismiä...

        En tiedä ymmärtääkö tästä mitä ajan takaa... Ehkä ei.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        itsekin ihmettelen tarvetta kritisoida perhearvoja ja perhettä. Mikäli feminismi ymmärtää perhearvoilla vain vanhempainvapaat ja rahan niin toki tällöin kritisoidaan jopa aiheestakin. Mutta hyökkääminen koko perheinstituutiota vastaan on perin omituista.

        Yksi mikä minua ihmetyttää on vanhempain vapaan perustelu isän tärkeydellä. Tämä on varmasti totta. Mutta kun esimerkiksi hedelmöityshoidoista käytiin keskustelua ja vastustajat vetosivat isän tärkeyteen niin feministinen rintama ei enää nähnyt isää kovin tärkeänä ja oleellisena lapsen elämässä. Ennen kuin riemastut, niin tiedän että eihän se ihan noin mene. Mutta tuo on jälleen se kuva joka välittyi ihmiselle feminismistä. Lisäksi pelkästään väite, että ei isä ole sinänsä lapselle tärkeä saa toki miehet takajaloilleen - olivatpa nämä itse hyviä tai huonoja isiä. Mutta yleistys on melkoinen joka tapauksessa.

        Lähinnä kritisoisin feminismiä nykypäivänä pienoisesta harkitsemattomuudessa lausunnoissa.

        Tietenkin se, että koko raskautta on joku feminismi sanonut naisen alistamiseksi luo jälleen omaa imagoa feminismille. Vaikka kyseessä on vain muutama hassu ääripään edustaja niin koko ismi saa siitä leimaa. Muut feministit tietenkin ilmoittavat, että yksi ryhmä ei edusta feminismiä. Mutta kun esimerkiksi Suomessa joku maltillisempi tai tunnustetumpi järjestö tai henkilö ilmoittaa jotain järkevää niin tällöin taas yksi ihminen tai järjestö edustaa koko feminismiä...

        En tiedä ymmärtääkö tästä mitä ajan takaa... Ehkä ei.

        Perhearvoihin liitetään paljon sellaisia vanhakantaisia näkemyksiä, jotka eivät ole palvelleet koskaan ketään. Näitä arvoja on esim. edellä mainitsemani lasten "omistaminen". Lapsia ei nähdä silloin itseisarvona vaan välineinä. Naisten kohdalla on hieman samaa näkemiskantaa, naisen näkeminen ensisijaisesti äidin/vaimon roolissa kutistaa ihmisyyttä, naisesta tulee näkyvä ainoastaan toisten kautta.

        Vanhenpainvapaa ei sinänsä ole oikeastaan tärkeä, se on kuitenkin varsin lyhyt jakso elämässä. Vanhenmpain vastuiden jakaminen koko lapsuusvaiheen läpi olisi se juttu.

        Minun kulmakarvani ja niskavillat olivat myös koholla koko hedelmöityshoitokeskustelujen aikana. Miten lyhytnäköistä ja ajattelematonta argumentointia silloin kuulikaan. Pelkästään isien roolin mitätöiminen oli härskiä, samoin kaikkien muitten eettisten näkökulmien unohtaminen ja pelkästään naisten keskinäisen tasa-arvon korostaminen, kaikki nämä tekivät keskustelusta erittäin oudon.Julkisuuskuvaan tuli varsin erikoinen mielikuva: minä, minä, minä...

        Feminismi ei sinällään ole suojattu nimike, kuka vain voi puhua feminismin nimissä. Julkisuuteen pääsevät tietenkin äännekkäimmät.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Perhearvoihin liitetään paljon sellaisia vanhakantaisia näkemyksiä, jotka eivät ole palvelleet koskaan ketään. Näitä arvoja on esim. edellä mainitsemani lasten "omistaminen". Lapsia ei nähdä silloin itseisarvona vaan välineinä. Naisten kohdalla on hieman samaa näkemiskantaa, naisen näkeminen ensisijaisesti äidin/vaimon roolissa kutistaa ihmisyyttä, naisesta tulee näkyvä ainoastaan toisten kautta.

        Vanhenpainvapaa ei sinänsä ole oikeastaan tärkeä, se on kuitenkin varsin lyhyt jakso elämässä. Vanhenmpain vastuiden jakaminen koko lapsuusvaiheen läpi olisi se juttu.

        Minun kulmakarvani ja niskavillat olivat myös koholla koko hedelmöityshoitokeskustelujen aikana. Miten lyhytnäköistä ja ajattelematonta argumentointia silloin kuulikaan. Pelkästään isien roolin mitätöiminen oli härskiä, samoin kaikkien muitten eettisten näkökulmien unohtaminen ja pelkästään naisten keskinäisen tasa-arvon korostaminen, kaikki nämä tekivät keskustelusta erittäin oudon.Julkisuuskuvaan tuli varsin erikoinen mielikuva: minä, minä, minä...

        Feminismi ei sinällään ole suojattu nimike, kuka vain voi puhua feminismin nimissä. Julkisuuteen pääsevät tietenkin äännekkäimmät.

        liitetään valitettavasti vanhakantaisista näkemyksistä juuri ne ehkä huonoimmat. Vanhoillinen nykyaikainen perhearvo korostaa nimenomaan äidin merkitystä kotiäitinä ja isän elättäjänä. Se mitä ehkä itse kaipaisin vanhakantaisista perhearvoista oli perheen merkitys yhteisenä voimavarana ja kokonaisuutena. Mikroympäristö käsitti muutakin kuin äidin, isän ja lapset. Mukavana olivat myös isovanhemmat ja ainakin lähimmät sukulaiset. Huolet kannettiin yhdessä. Nykyaikaiseen mikropiiriin ei tahdo oman egon ohella mahtua muuta kuin ihminen itse. Monella tosin siihen sisältyy lapset, mutta puolisonkin kanssa alkaa olla jo vähän niin ja näin.

        Tosin olempa lukenut kirjoituksia, joiden mukaan avioliitto se vasta naista alistaakin. Sitä, että miten se sen tekee en vieläkään tiedä. Nykyaikaisten arvojen ja näkemysten mukaan senhän pitäisi olla ideaali ja tasa-arvoinen yhteisö.


      • ihan vaan
        Tittelityy kirjoitti:

        Uran ja perheen yhteensovittaminen on paljon kiinni asenteista, näitä asenteita on olemassa kaikkialla tässä yhteiskunnassa. Koti-isyyteen liittyy useita ennakkoluuloja ja näistä eivät ole vapaita myöskään naiset. Yhteispeliä se vaatisi ja sen oivaltamista, että lapset eivät ole ensisijaisesti vanhempiaan varten, vaan päinvastoin. Äitienkin täytyisi pystyä luopumaan lähihoivaajan roolistaan, tämä on tosin yllättävän vaikeaa.

        Eläkemaksujen jakamattomuutta perustellaan varsin mielenkiintoisesti. Realisesti jakohan ei tarvita, mikäli avioliitto jatkuu. Eläkkeitä ei tasata siksi, että pelätään tämän tavan lisäävän erojen määrää. Käytännössä tämä sitoo ainoastaan naisia, miehethän voivat eron ottaa ja talous ainoastaa kohnee siitä, mikäli kotona on vaimo ollut elätettävänä. Naiset halutaan siis pitää miehistään taloudellisesti riippuvaisina. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisesta ajattelusta laajemmin?

        AvecMaria kirjoitti varsin paljon naisten pärjäämisestä ilman mitään tukimuotoja ja tämä tavoitehan on aivan toivottava. Perheiden laskennalliset tulot ovat kuitenkin viime vuosina laskeneet, käytännössä lapsiperheiden määrä on lisääntynyt valtavasti köyhyysrajan alapuolella. Naisillehan näitä perhetukia ei anneta, lähinnä lasten eduista on kyse. Tietenkin, jos tavoitteena on ainoastaan hyvätuloisten lisääntyminen, tämäkin suuntaus voi jatkua, mutta minkälaista yhteiskuntaa me silloin rakennamme ja miksi? Maria kritisoi myös vanhenpainlomia, niiden aiheuttamista esteistä työelämässä etenemiselle, tämäkin on totta. Kuitenkin, elämässä joutuu asioita laittamaan tärkeysjärjestykseen ja ihmisten valinnat kertovat toisenlaisista arvoista. Ihmisillä on elämänarvot vielä tässä järjestyksessä.

        Feministit pyrkivätkin aika voimmakaasti käymään asioiden kimppuun ja jättämää s-p jaottelun vähemmäksi, koska uudenlaisen perhemallin toteutuminen vaatii myös miesten panosta ja laajempaa yhteiskunnallista näkemystä muutenkin. Asemasota vaihe on ohittettu jo aikaa sitten

        Feministien julkisuuskuva on aina ollut hieman outo, heihin on helppo yhdistään kaikenlaista. Perhearvojen kritisoiminen herättää raivoa se on luonnollista, koska ihmisten perusturvallisuuden tunne on ankkuroitunut lähisuhteiden muuttumattomuuteen. Muutos yhteiskunnassa laajemmin herättää aivan aiheellista ahdistusta, muutoksen suuta on usein vaikeasti hallittavissa.

        tuon omana huomionani esille sen, että jos naisia kannustetaan jäämään kotiin kotihoidontuen voimalla niin luonnollisesti siitä on seurauksena laskennallisten tulojen putoaminen perheessä. Se mitä Avecmaria kritisoi oli juuri tuo seikka lisättynä työelämästä syrjäytymisen uhalla. Juttu pohjautuu ruotsalaiseen malliin.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        liitetään valitettavasti vanhakantaisista näkemyksistä juuri ne ehkä huonoimmat. Vanhoillinen nykyaikainen perhearvo korostaa nimenomaan äidin merkitystä kotiäitinä ja isän elättäjänä. Se mitä ehkä itse kaipaisin vanhakantaisista perhearvoista oli perheen merkitys yhteisenä voimavarana ja kokonaisuutena. Mikroympäristö käsitti muutakin kuin äidin, isän ja lapset. Mukavana olivat myös isovanhemmat ja ainakin lähimmät sukulaiset. Huolet kannettiin yhdessä. Nykyaikaiseen mikropiiriin ei tahdo oman egon ohella mahtua muuta kuin ihminen itse. Monella tosin siihen sisältyy lapset, mutta puolisonkin kanssa alkaa olla jo vähän niin ja näin.

        Tosin olempa lukenut kirjoituksia, joiden mukaan avioliitto se vasta naista alistaakin. Sitä, että miten se sen tekee en vieläkään tiedä. Nykyaikaisten arvojen ja näkemysten mukaan senhän pitäisi olla ideaali ja tasa-arvoinen yhteisö.

        Suomessa on tapahtunut valtava murros kaupungistumisen myötä, tämä kehitys on katkaissut vanhan yhteisöllisyyden käsitteen. Aiemmin oli sekä perhekäsitys laajempi, se sisälsi isovanhemmat, sedät, tädit ja jopa serkutkin. Yhteisöllisyys käsitti myös kylän, tai kaupungin omaan ryhmään kuuluvat ihmiset. Suhteet olivat kohtalaisen tiivitä jopa päivittäisiä/viikottaisia. Näiden sosiaalisten suhteiden katkeaminen on valtava menetys, ihmiset ovat jääneet yksinäisiksi ja huolenpito toisista on unohtunut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä suomalaisessa kansanluonteessa on aiheuttanut sen, ettei kaupunki yhteisöissä luontevia tuttavuussuhteita helposti synny. Ainakin ensimäinen sukupuolvi on muutettuaan varsin juureton. Tämä ilmiö on kulttuurisidonnainen ja kertonee osaltaan kansamme tavasta kohdata erilainen ympäristö ja ihmiset.

        Perinteinen avioliitto on nimenomaan naisia alistava, naisen rooli on tarkoin määritelty ja sidoksia sisältävä. Miehen rooli on perinteisesti ollut vapaampi, jo pelkästään oleminen perheen pääasiallisena elättäjänä on lisännyt vallankäyttöä perheen sisällä. Valtahan ei itsestään lisää vapautta, mutta vallankäytön kohteena oleminen sitä väistämättä vähentää. Naisena olemiseen on liittynyt myös alistumisen elementti, tämä tulee perheenpää ajatelun mukana. Mikäli toinen on pää, toisella on toimivaltaa reippaasti vähemmän. Myös aikoinaan suhtautuminen mieheen on ollut kunnioitavaa, tämä kunnioitus ei sinänsä ole ongelma (molemminpuoleinen kunnioitus on tärkeä), mutta siihen liitetty pakonomainen elementti on hankala. Naisia on kasvatettu alistuviksi avioliitossa, tämä on joskus nähty toimivan suhteen edellytykseksi. Onhan näitä syitä.

        Sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että toimiva perheyhteisö pikemminkin lisää voimavaroja, tuo turvallisuutta ja osaltaan lisää myös vapautta. Tämä vapauden lisääntyminen liittyy siihen tukeen, joka puolisolta saadaan.


      • ihan vaan kirjoitti:

        tuon omana huomionani esille sen, että jos naisia kannustetaan jäämään kotiin kotihoidontuen voimalla niin luonnollisesti siitä on seurauksena laskennallisten tulojen putoaminen perheessä. Se mitä Avecmaria kritisoi oli juuri tuo seikka lisättynä työelämästä syrjäytymisen uhalla. Juttu pohjautuu ruotsalaiseen malliin.

        Kodinhoidontuki ei sinänsä vaadi kotiin jäämistä, missään tapauksessa se ei pidä sisällään naisten kotiin jäämistä. Kodinhoitotuen avulla voidaan kattaa myös ne tulonmenetykset, jotka aiheutuvat lyhemmistä työpäivistä ja näin pyrkiä hoitamaan lapset kotona. Kodihoitotuki on mahdollista saada silloin, kun kunnallisia päivähoitopalveluja ei käytetä. Yksityiset järjestelyt ovat aivan mahdollisia. Kyseessä ei siis ole tuki siihen, että naiset syrjäytyisivät työelämästä, toki tämäkin riski siihen voi liittyä,ihmisten valinnoistahan tässä on kyse.


      • tasa-arvoa ei ole
        hubbabubbaba kirjoitti:

        että miten niiden naisten käy joiden mielestä sukupuolinen tasa-arvo on jo saavutettu ja kunnioittavat esim kotiäidin roolia ja kammoksuvat työelämän asettamia vaatimuksia juuri naisille ja ennenkaikkea äideille. Jos te feministit ajatte feministin ajatusmaailmaa koskien yleisesti naisen asemaa ja arvomaailmaa, oletteko te sitten objektiivisia?

        saavutettu suurimman osan mielestä. Suurin osa ihmisistä pitää miesten asemaa parempana. Puhut siis hyvin pienenpienestä joukosta ihmisiä.
        Eifeministit pitävät naisen asemaa huonompana, asiaankuuluvana asiana tai eivät välitä ajaa asioita, vain käyttää saatuja etuja.

        Elämä asettaa sekä naisille että miehille työelämässä vaatimuksia. Jotka valitsevat kotiäidin/isän roolin, tulee vain sopeutua valitsemaansa rooliin.

        Miksi vastaa feminismistä kysyvään aloitukseen, jos et ole feministi etkä ole sisäistänyt asiaa? Vastaat siis väärin.


      • kysymykseni
        tasa-arvoa ei ole kirjoitti:

        saavutettu suurimman osan mielestä. Suurin osa ihmisistä pitää miesten asemaa parempana. Puhut siis hyvin pienenpienestä joukosta ihmisiä.
        Eifeministit pitävät naisen asemaa huonompana, asiaankuuluvana asiana tai eivät välitä ajaa asioita, vain käyttää saatuja etuja.

        Elämä asettaa sekä naisille että miehille työelämässä vaatimuksia. Jotka valitsevat kotiäidin/isän roolin, tulee vain sopeutua valitsemaansa rooliin.

        Miksi vastaa feminismistä kysyvään aloitukseen, jos et ole feministi etkä ole sisäistänyt asiaa? Vastaat siis väärin.

        oli tarkoitettu lähinnä yksinkertaiselle. Sopii kyllä sinullekin.


      • ei tukea
        Tittelityy kirjoitti:

        Kodinhoidontuki ei sinänsä vaadi kotiin jäämistä, missään tapauksessa se ei pidä sisällään naisten kotiin jäämistä. Kodinhoitotuen avulla voidaan kattaa myös ne tulonmenetykset, jotka aiheutuvat lyhemmistä työpäivistä ja näin pyrkiä hoitamaan lapset kotona. Kodihoitotuki on mahdollista saada silloin, kun kunnallisia päivähoitopalveluja ei käytetä. Yksityiset järjestelyt ovat aivan mahdollisia. Kyseessä ei siis ole tuki siihen, että naiset syrjäytyisivät työelämästä, toki tämäkin riski siihen voi liittyä,ihmisten valinnoistahan tässä on kyse.

        otettu käyttöön siitä syystä, että sillä oli tasa-arvoa estävä vaikutus työ- JA perhe-elämässä. Huomaa MYÖS perhe-elämässä. Poistamalla kotihoidintuki myös Suomessa päästäisiin hyviin tuloksiin, mutta jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä kynttilää halutaan polttaa molemmista päistä.
        Oliko perästä 95% perhevapaista jotka pitää äiti? Sen jo pitäisi herättää ajattelemaan seurauksia siihen kannustamisesta. On olemassa asioita joissa kaikkia lankoja ei voi pitää käsissään ilman että ne sotkeentuvat tosiinsa ja suorastaan ovat vahingollisia toisilleen.


      • ei tukea kirjoitti:

        otettu käyttöön siitä syystä, että sillä oli tasa-arvoa estävä vaikutus työ- JA perhe-elämässä. Huomaa MYÖS perhe-elämässä. Poistamalla kotihoidintuki myös Suomessa päästäisiin hyviin tuloksiin, mutta jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä kynttilää halutaan polttaa molemmista päistä.
        Oliko perästä 95% perhevapaista jotka pitää äiti? Sen jo pitäisi herättää ajattelemaan seurauksia siihen kannustamisesta. On olemassa asioita joissa kaikkia lankoja ei voi pitää käsissään ilman että ne sotkeentuvat tosiinsa ja suorastaan ovat vahingollisia toisilleen.

        Perhevapaiden on todettu lisäävän ja vahvistavan periteisiä rooleja, tämä johtuu siitä, että nainen jää kotiin useinmiten ja tänä aikana vakiintuvat myös perheen työnjakoon liittyvät rutiinit. Työjakoa on vaikea muuttaa myöhemmin.

        Kyse on lähinnä siitä, että kodihoito tukea ei nähtäisi pelkästään tukena naisen kotiin jäämiseen, vaan sillä olisi myös munlaisia ratkaisuja kannustava merkitys. Ihmiset tekevät päätöksensä kuitenkin itse ja useinmiten myös tietoisina siihen sisältyvista riskeistä. Omien lasten hoitaminen on arvostettava asia, ihmisten tämänkin tyyppiset ratkaisut ovat arvostettavia.

        Suomalaisen feminismin eräs kantava ajatus on se, että tuetaan naisia niissä ratkaisuissa joita he tekevät. Oppimestarin rooli on vahvemman ideologisen pohjan omaavien feministien touhua. Suomalaiset naiset vierastaisivat tälläistä ohjausta ja eipä se luontevasti onnistuisi naisjärjestöiltäkään.


      • yksinkertainen
        kysymykseni kirjoitti:

        oli tarkoitettu lähinnä yksinkertaiselle. Sopii kyllä sinullekin.

        että ei feministit eivät saa vastata feminismi-kysymyksiin?

        Luulisi ei-feministien käsityksen feminismistä olevan sinänsä oleellista tietoa feministeille. Tällä tavallahan he saavat tietää millainen kuva vastapuolella heistä on.

        Enkä ole väittänytkään, että tasa-arvo olisi täysin saavutettu. Olen hyvin tietoinen nuoren perhettä perustavan naisen vaikeuksista saada töitä. Tämä ei välttämättä ole suoraa naiseen liittyvää syrjintää vaan perustalousoppia rekrytoijalta. Voidaan hyvin kuvitella, että jos miehet alkaisivat käyttää perhevapaita huomattavasti naisia enemmän niin nuoren perhettä perustavan miehen olisi vaikea saada töitä.

        Nykypäivänä on raha joka ratkaisee ja se on esteenä - ei sukupuoli itsessään. Nuori pätevä nainen olisi varmasti palkattava, jos hän olisi vaikkapa steriili. Mutta koska äitiydestä koituvat kustannukset ovat varsinkin pienille yrityksille kohtuullisen suuret verrattuna liikevaihtoon niin harrastavat nämä yrittäjät kylmää laskentaoppia.

        Mutta tasa-arvostakin voimme käydä keskustelua. Mitä se tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Näkemys eroja syntyy varmasti.


      • jorojukka-kukka
        yksinkertainen kirjoitti:

        aiheesta on aivan turha lähteä sinun kanssasi väittelemään.

        Olen kanssasi samaa mieltä.


      • yksinkertainen
        vaikka kirjoitti:

        täältä http://www.naisjarjestojenkeskusliitto.fi/lausunnot.html

        Maaseudun kehitys johon liittyen naisyrittäjyyden erityispiirteet?

        Kaupunkilaisrouvat kritisoimassa maaseudun ympäristöä ja viihtyisyyttä? Lisää betoniako?

        Naisjärjestö tarjoaa maaseudun naisille erityisesti käsitöitä? hmm...

        Niin juu... ja sähköäkin pitää saada :) Tulisivat ihmeessä poikkeamaan. On täällä sähköt.

        Lainaan:
        "tiestön sekä muiden kulkuyhteyksien pitää olla kunnossa, samoin tietoverkkoyhteyksien."
        Niin.. Aivan.

        Niin ja erityisen tärkeää oli maaseutua tarkastella sukupuolittuneesti. Jees!

        "Naisjärjestöjen Keskusliitto muistuttaa, että sukupuolinäkökulma tulee sisällyttää kaikkiin valti- onhallinnon hankkeisiin."
        Mitenkäs muutenkaan.

        Ositusosiossa oli ihan asiaakin. Mutta avoliiton hyvitysjutusta olen kyllä täysin eri mieltä.

        Millaisia ohjelmia on tehty, että saadaan miesten ja poikien asenteet vastaamaan naisjärjestön odotuksia?

        Erityisesti minua ilahduttaa parisuhdeväkivallan ja miehen väkivallan synonyymisyys:

        "Esimerkiksi parisuhdeväkivallasta tiedetään, että kaikki alkoholia käyttävät miehet eivät pahoinpitele puolisoitaan ja on väkivaltaa käyttäviä raittiita miehiä."

        Suurin osa jopa ks järjestön mukaan väkivallasta kohdistuu miehiin. Tästä ei kuitenkaan olla mitenkään kiinnostuneita vaan rikoslakiin halutaan erillinen naisrauhapykälä ja miesten tekemä väkivalta erottaa pois sovittelumenetelmästä......

        Ampuma-asekohdasta olen harvinaisen samaa mieltä.

        Lainaan taas:

        "Naiset ovat kuitenkin Suomessa miehiä koulutetumpia, joten naisten heikko eteneminen työssä ei johdu naisten puutteellisesta osaamisesta"

        Tästä olen eri mieltä koulutuksen ja osaamisen osalta. En tarkoita nyt naisia. Mutta itselläni on kokemusta hyvinkin koulutetuista ihmisistä joilla ei ole työelämästä pienintäkään hajua. Kokemus ratkaisee ja on tärkeää. Kirjaoppineisuus ei vielä takaa mitään. Tietenkin on aloja jotka tekevät tähän poikkeuksen.

        Enkä jaksanut enempää lukea. Tämä itseasiassa vain vahvisti monia käsityksiäni feminismistä.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Suomessa on tapahtunut valtava murros kaupungistumisen myötä, tämä kehitys on katkaissut vanhan yhteisöllisyyden käsitteen. Aiemmin oli sekä perhekäsitys laajempi, se sisälsi isovanhemmat, sedät, tädit ja jopa serkutkin. Yhteisöllisyys käsitti myös kylän, tai kaupungin omaan ryhmään kuuluvat ihmiset. Suhteet olivat kohtalaisen tiivitä jopa päivittäisiä/viikottaisia. Näiden sosiaalisten suhteiden katkeaminen on valtava menetys, ihmiset ovat jääneet yksinäisiksi ja huolenpito toisista on unohtunut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä suomalaisessa kansanluonteessa on aiheuttanut sen, ettei kaupunki yhteisöissä luontevia tuttavuussuhteita helposti synny. Ainakin ensimäinen sukupuolvi on muutettuaan varsin juureton. Tämä ilmiö on kulttuurisidonnainen ja kertonee osaltaan kansamme tavasta kohdata erilainen ympäristö ja ihmiset.

        Perinteinen avioliitto on nimenomaan naisia alistava, naisen rooli on tarkoin määritelty ja sidoksia sisältävä. Miehen rooli on perinteisesti ollut vapaampi, jo pelkästään oleminen perheen pääasiallisena elättäjänä on lisännyt vallankäyttöä perheen sisällä. Valtahan ei itsestään lisää vapautta, mutta vallankäytön kohteena oleminen sitä väistämättä vähentää. Naisena olemiseen on liittynyt myös alistumisen elementti, tämä tulee perheenpää ajatelun mukana. Mikäli toinen on pää, toisella on toimivaltaa reippaasti vähemmän. Myös aikoinaan suhtautuminen mieheen on ollut kunnioitavaa, tämä kunnioitus ei sinänsä ole ongelma (molemminpuoleinen kunnioitus on tärkeä), mutta siihen liitetty pakonomainen elementti on hankala. Naisia on kasvatettu alistuviksi avioliitossa, tämä on joskus nähty toimivan suhteen edellytykseksi. Onhan näitä syitä.

        Sikäli olen kanssasi samaa mieltä, että toimiva perheyhteisö pikemminkin lisää voimavaroja, tuo turvallisuutta ja osaltaan lisää myös vapautta. Tämä vapauden lisääntyminen liittyy siihen tukeen, joka puolisolta saadaan.

        vaihtelevat nykyisin enemmän kuin ennen. Tai voi olla, että erilaisilla arvoilla on enemmän tilaa joten ne näkyvät siksi paremmin.

        Pidän hyvänä asiana sitä, että on radikaalimpia arvoja ja asioiden eteen viejiä ja heille kuin vastapainona ovat konservatiiviset ja vanhoilliset. Molempia periaatteessa tarvitaan. Molempia myös luonnollisesti haukutaan puolin ja toisin.

        Jos vanhoilliset arvot olisivat ylivoimaisia ei yhteiskuntamme kehittyisi. Jos taas ääriliberaalit arvot olisivat ylivoimaisia voisi yhteiskuntamme kehittyä liikaa ja väärään suuntaan. Monasti äärimuodot eivät ole ihan loppuun asti harkittuja ja sotivat osaltaan jopa enemmistön arvoja vastaan. Ääripäät taistelevat ja enemmistö keikkuu heidän välissään. Näin kehitymme mutta säilytämme ehkä jotain oleellistakin itsestämme ja yhteiskunnastamme.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Perhearvoihin liitetään paljon sellaisia vanhakantaisia näkemyksiä, jotka eivät ole palvelleet koskaan ketään. Näitä arvoja on esim. edellä mainitsemani lasten "omistaminen". Lapsia ei nähdä silloin itseisarvona vaan välineinä. Naisten kohdalla on hieman samaa näkemiskantaa, naisen näkeminen ensisijaisesti äidin/vaimon roolissa kutistaa ihmisyyttä, naisesta tulee näkyvä ainoastaan toisten kautta.

        Vanhenpainvapaa ei sinänsä ole oikeastaan tärkeä, se on kuitenkin varsin lyhyt jakso elämässä. Vanhenmpain vastuiden jakaminen koko lapsuusvaiheen läpi olisi se juttu.

        Minun kulmakarvani ja niskavillat olivat myös koholla koko hedelmöityshoitokeskustelujen aikana. Miten lyhytnäköistä ja ajattelematonta argumentointia silloin kuulikaan. Pelkästään isien roolin mitätöiminen oli härskiä, samoin kaikkien muitten eettisten näkökulmien unohtaminen ja pelkästään naisten keskinäisen tasa-arvon korostaminen, kaikki nämä tekivät keskustelusta erittäin oudon.Julkisuuskuvaan tuli varsin erikoinen mielikuva: minä, minä, minä...

        Feminismi ei sinällään ole suojattu nimike, kuka vain voi puhua feminismin nimissä. Julkisuuteen pääsevät tietenkin äännekkäimmät.

        Pitää kuitenkin muistaa, että hedelmöityshoitoja yritettiin kieltää yksinäisiltä naisilta ja naispareilta, jolloinka aika ymmärrettävää, että kieltoa vastustavat ottivat itsekin äänekkään linjan, koska lain puoltajat vetosivat nimenomaan isän tärkeyteen. Ja käsittääkseni isä puuttuu yksinäisten naisten ja naisparien perhemalleista. Näissä tapauksissa isän rooli tulee ystävien ja sukulaismiesten kautta.
        Heteroperheessä isän rooli korostuu, koska perheessä ON isä, eikä siellä taas kannatettaisi naapurin isännän avuliaisuutta isän roolissa. Perheet ja heidän tarpeensa ovat erilasia ja tämä pitää myös ymmärtää.


      • P.e.p.e.
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Pitää kuitenkin muistaa, että hedelmöityshoitoja yritettiin kieltää yksinäisiltä naisilta ja naispareilta, jolloinka aika ymmärrettävää, että kieltoa vastustavat ottivat itsekin äänekkään linjan, koska lain puoltajat vetosivat nimenomaan isän tärkeyteen. Ja käsittääkseni isä puuttuu yksinäisten naisten ja naisparien perhemalleista. Näissä tapauksissa isän rooli tulee ystävien ja sukulaismiesten kautta.
        Heteroperheessä isän rooli korostuu, koska perheessä ON isä, eikä siellä taas kannatettaisi naapurin isännän avuliaisuutta isän roolissa. Perheet ja heidän tarpeensa ovat erilasia ja tämä pitää myös ymmärtää.

        Muista se.


      • lapsi...
        P.e.p.e. kirjoitti:

        Muista se.

        olisi lemmikki juuri naisparilla?


      • kolmanteen
        Tittelityy kirjoitti:

        Perhevapaiden on todettu lisäävän ja vahvistavan periteisiä rooleja, tämä johtuu siitä, että nainen jää kotiin useinmiten ja tänä aikana vakiintuvat myös perheen työnjakoon liittyvät rutiinit. Työjakoa on vaikea muuttaa myöhemmin.

        Kyse on lähinnä siitä, että kodihoito tukea ei nähtäisi pelkästään tukena naisen kotiin jäämiseen, vaan sillä olisi myös munlaisia ratkaisuja kannustava merkitys. Ihmiset tekevät päätöksensä kuitenkin itse ja useinmiten myös tietoisina siihen sisältyvista riskeistä. Omien lasten hoitaminen on arvostettava asia, ihmisten tämänkin tyyppiset ratkaisut ovat arvostettavia.

        Suomalaisen feminismin eräs kantava ajatus on se, että tuetaan naisia niissä ratkaisuissa joita he tekevät. Oppimestarin rooli on vahvemman ideologisen pohjan omaavien feministien touhua. Suomalaiset naiset vierastaisivat tälläistä ohjausta ja eipä se luontevasti onnistuisi naisjärjestöiltäkään.

        tällä palstalla onnistuu hyvin "oppimestarilta" yhden oikean feminismin luominen ja kannatus ja saman vaatiminen kaikilta jotka "haluavat" olla feministejä.


      • tämän vuoksi
        lapsi... kirjoitti:

        olisi lemmikki juuri naisparilla?

        saatko sinä koiran/kissan/hamsterin kumppanisi kanssa aikaiseksi omista sukusoluistanne?
        Entä lesbopari/yksinäinen nainen, onnistuuko keskinäinen hedelmöittyminen omia sukusoluja käyttäen?


      • nykyään
        tämän vuoksi kirjoitti:

        saatko sinä koiran/kissan/hamsterin kumppanisi kanssa aikaiseksi omista sukusoluistanne?
        Entä lesbopari/yksinäinen nainen, onnistuuko keskinäinen hedelmöittyminen omia sukusoluja käyttäen?

        voisi naisparilta onnistuakin. Haluatko siis kieltää kaikilta hedelmöityshoidot, jos omilla sukusoluillaan ei saada lasta aikaiseksi?


      • jorojukka-kukka
        P.e.p.e. kirjoitti:

        Muista se.

        Eikä liity mihinkään.


      • jorojukka-kukka
        tämän vuoksi kirjoitti:

        saatko sinä koiran/kissan/hamsterin kumppanisi kanssa aikaiseksi omista sukusoluistanne?
        Entä lesbopari/yksinäinen nainen, onnistuuko keskinäinen hedelmöittyminen omia sukusoluja käyttäen?

        Mielestäni omia rakkaita ennakkoluuloja ei kannattaisi tänne ladata niin hirvittävän mahtipontisesti, vaan yrittää keskustella neutraalimmin.

        Minun sukusoluni ja lähikuppilan veikkoanterouunoylermin saavat yhdessä aikaa lapsen ja OMISTA SUKUSOLUISTAMME, mutta mitä sitten? Minua ärsyttää tämä yksisilmäinen ennakkoluuloisuus, kun puhutaan tämän tyyppisistä asioista yleensä.


      • konsulinna
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mielestäni omia rakkaita ennakkoluuloja ei kannattaisi tänne ladata niin hirvittävän mahtipontisesti, vaan yrittää keskustella neutraalimmin.

        Minun sukusoluni ja lähikuppilan veikkoanterouunoylermin saavat yhdessä aikaa lapsen ja OMISTA SUKUSOLUISTAMME, mutta mitä sitten? Minua ärsyttää tämä yksisilmäinen ennakkoluuloisuus, kun puhutaan tämän tyyppisistä asioista yleensä.

        " Minua ärsyttää tämä yksisilmäinen ennakkoluuloisuus, kun puhutaan tämän tyyppisistä asioista yleensä."

        Minua ei ärsytä kenenkään mielipiteet, niihin jokaisella on oikeus ja niiden esittämiseksi olemme täällä. Mutta sen sijaan minua ärsyttää vaatimus kaikenlaisesta suvaitsemisen pakosta ja kuitenkaan ei suvaita edes omasta poikkeavia mielipiteitä.


      • jorojukka-kukka
        kolmanteen kirjoitti:

        tällä palstalla onnistuu hyvin "oppimestarilta" yhden oikean feminismin luominen ja kannatus ja saman vaatiminen kaikilta jotka "haluavat" olla feministejä.

        Onneksi feminismi on sellainen, jossa jokainen feministi voi painottaa tärkeäksi katsomiaan asioita.

        Palstalla taas saattaa olla meneillään yritys hajoittaa feministileiriä ensisestään, mutta eipä mennä siihen mukaan. Itseasiasassa saatoit tarkoittaa minuakin, jolloinka olisin ollut hakukas kuulemaan perusteluja.

        Oppimestari = kuka?


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Pitää kuitenkin muistaa, että hedelmöityshoitoja yritettiin kieltää yksinäisiltä naisilta ja naispareilta, jolloinka aika ymmärrettävää, että kieltoa vastustavat ottivat itsekin äänekkään linjan, koska lain puoltajat vetosivat nimenomaan isän tärkeyteen. Ja käsittääkseni isä puuttuu yksinäisten naisten ja naisparien perhemalleista. Näissä tapauksissa isän rooli tulee ystävien ja sukulaismiesten kautta.
        Heteroperheessä isän rooli korostuu, koska perheessä ON isä, eikä siellä taas kannatettaisi naapurin isännän avuliaisuutta isän roolissa. Perheet ja heidän tarpeensa ovat erilasia ja tämä pitää myös ymmärtää.

        On aivan ymmärettävää, että otettiin sellainen kanta, että lasten hoito onnistuu myös yksinäisiltä ja naispareilta. Tämä näkökanta ei lisäksi ole väärä. Yksinäisten naisten/-parien kasvattamia lapsiahan on maailmassa runsaasti.

        Se mikä julkisessa keskustelussa häiritsi, oli lasten välineelistäminen. Puhuttiin naisten oikeudesta hed.hoitoihin ja vedottiin perustuslailliseen tasa-arvon käsitteeseen. Tässä keskustelussa unohtuivat lähes täysin syntyvät lapset.

        Onko kaikilla halukkailla oikeus saada lapsi?

        Miksi lapsi saaminen on oikeus ja mitkä ovat tämän oikeuden ehdot?

        Miten turvataan lapsen oikeus tietää perimänsä ja, kun tässä tapauksessa on poikkeuksellisesta hedelmöityksestä kyse, niin myös lapsen perusturvallisuuden taso?

        Lapset suhtautuvat maailmaan laillansa ja tietenkin sopeutuvat varsin helposti. Heidän etunsa täytyisi olla ohjenuorana aina perheasioista päätettäessä. Kovinkaan paljon ei avoimia moraalisia kysymyksiä voida jättää, silloin kun lainsäädännöstä puhutaan.

        Pelkkä perustuslakiin vetoaminen oli merkillistä, koska epätasa-arvoisuus koskee, joka tapauksessa, tässä kysymyksessä vain toista sukupuolta ts. naiset vastaan naiset asetelma. Miehiltähän vuokrakohtu mahdollisuus oli tarkoitus kieltää, joka tapauksessa. Tasa-arvoa ei edes pyritty toteuttamaan siinä mitassa, kuin se olisi ollut mahdollista.

        Nämä olivat niitä teemoja, joita en huomannut juuri lainkaan otettavan keskustelussa esille, juututtiin vain hokemaan: minulla on oikeus jne...

        Henkilökohtaisesti en kannata hed.hoitojen kiristämistä, koska siinä ei saavuteta niitä tavoitteita, joihin pyritään. Naiset saavat halutessaan lapsia toki. Kritisoin julkisen keskustelun pinnallisuutta ja siinä paljastunutta avointa itsekyyttä ja lapsen edun unohtamista. Keskustelu olisi voitu hoitaa asiallisemminkin.


      • jorojukka-kukka
        konsulinna kirjoitti:

        " Minua ärsyttää tämä yksisilmäinen ennakkoluuloisuus, kun puhutaan tämän tyyppisistä asioista yleensä."

        Minua ei ärsytä kenenkään mielipiteet, niihin jokaisella on oikeus ja niiden esittämiseksi olemme täällä. Mutta sen sijaan minua ärsyttää vaatimus kaikenlaisesta suvaitsemisen pakosta ja kuitenkaan ei suvaita edes omasta poikkeavia mielipiteitä.

        Ja kääntäen, ei suvaita ilmiöitä, mutta vaaditaan omalle vastustavalle mielipiteelle suvaitsevaisuutta.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        On aivan ymmärettävää, että otettiin sellainen kanta, että lasten hoito onnistuu myös yksinäisiltä ja naispareilta. Tämä näkökanta ei lisäksi ole väärä. Yksinäisten naisten/-parien kasvattamia lapsiahan on maailmassa runsaasti.

        Se mikä julkisessa keskustelussa häiritsi, oli lasten välineelistäminen. Puhuttiin naisten oikeudesta hed.hoitoihin ja vedottiin perustuslailliseen tasa-arvon käsitteeseen. Tässä keskustelussa unohtuivat lähes täysin syntyvät lapset.

        Onko kaikilla halukkailla oikeus saada lapsi?

        Miksi lapsi saaminen on oikeus ja mitkä ovat tämän oikeuden ehdot?

        Miten turvataan lapsen oikeus tietää perimänsä ja, kun tässä tapauksessa on poikkeuksellisesta hedelmöityksestä kyse, niin myös lapsen perusturvallisuuden taso?

        Lapset suhtautuvat maailmaan laillansa ja tietenkin sopeutuvat varsin helposti. Heidän etunsa täytyisi olla ohjenuorana aina perheasioista päätettäessä. Kovinkaan paljon ei avoimia moraalisia kysymyksiä voida jättää, silloin kun lainsäädännöstä puhutaan.

        Pelkkä perustuslakiin vetoaminen oli merkillistä, koska epätasa-arvoisuus koskee, joka tapauksessa, tässä kysymyksessä vain toista sukupuolta ts. naiset vastaan naiset asetelma. Miehiltähän vuokrakohtu mahdollisuus oli tarkoitus kieltää, joka tapauksessa. Tasa-arvoa ei edes pyritty toteuttamaan siinä mitassa, kuin se olisi ollut mahdollista.

        Nämä olivat niitä teemoja, joita en huomannut juuri lainkaan otettavan keskustelussa esille, juututtiin vain hokemaan: minulla on oikeus jne...

        Henkilökohtaisesti en kannata hed.hoitojen kiristämistä, koska siinä ei saavuteta niitä tavoitteita, joihin pyritään. Naiset saavat halutessaan lapsia toki. Kritisoin julkisen keskustelun pinnallisuutta ja siinä paljastunutta avointa itsekyyttä ja lapsen edun unohtamista. Keskustelu olisi voitu hoitaa asiallisemminkin.

        Aika usein törmään ajatukseesi, jossa kritisoit julkista keskustelua. :)

        Olisikin mielenkiintoista kuulla, mihin itse olisit vedonnut, jos olisit ollut yksinäinen heteronainen tai naissuhteessa elävä ja halunnut lapsen.


      • konsulinna
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Ja kääntäen, ei suvaita ilmiöitä, mutta vaaditaan omalle vastustavalle mielipiteelle suvaitsevaisuutta.

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.


      • konsulinna
        Tittelityy kirjoitti:

        On aivan ymmärettävää, että otettiin sellainen kanta, että lasten hoito onnistuu myös yksinäisiltä ja naispareilta. Tämä näkökanta ei lisäksi ole väärä. Yksinäisten naisten/-parien kasvattamia lapsiahan on maailmassa runsaasti.

        Se mikä julkisessa keskustelussa häiritsi, oli lasten välineelistäminen. Puhuttiin naisten oikeudesta hed.hoitoihin ja vedottiin perustuslailliseen tasa-arvon käsitteeseen. Tässä keskustelussa unohtuivat lähes täysin syntyvät lapset.

        Onko kaikilla halukkailla oikeus saada lapsi?

        Miksi lapsi saaminen on oikeus ja mitkä ovat tämän oikeuden ehdot?

        Miten turvataan lapsen oikeus tietää perimänsä ja, kun tässä tapauksessa on poikkeuksellisesta hedelmöityksestä kyse, niin myös lapsen perusturvallisuuden taso?

        Lapset suhtautuvat maailmaan laillansa ja tietenkin sopeutuvat varsin helposti. Heidän etunsa täytyisi olla ohjenuorana aina perheasioista päätettäessä. Kovinkaan paljon ei avoimia moraalisia kysymyksiä voida jättää, silloin kun lainsäädännöstä puhutaan.

        Pelkkä perustuslakiin vetoaminen oli merkillistä, koska epätasa-arvoisuus koskee, joka tapauksessa, tässä kysymyksessä vain toista sukupuolta ts. naiset vastaan naiset asetelma. Miehiltähän vuokrakohtu mahdollisuus oli tarkoitus kieltää, joka tapauksessa. Tasa-arvoa ei edes pyritty toteuttamaan siinä mitassa, kuin se olisi ollut mahdollista.

        Nämä olivat niitä teemoja, joita en huomannut juuri lainkaan otettavan keskustelussa esille, juututtiin vain hokemaan: minulla on oikeus jne...

        Henkilökohtaisesti en kannata hed.hoitojen kiristämistä, koska siinä ei saavuteta niitä tavoitteita, joihin pyritään. Naiset saavat halutessaan lapsia toki. Kritisoin julkisen keskustelun pinnallisuutta ja siinä paljastunutta avointa itsekyyttä ja lapsen edun unohtamista. Keskustelu olisi voitu hoitaa asiallisemminkin.

        Omana vilpittömänä mielipiteenäni, olen asiasta muodostanut ajatuksen, että koska kukaan ei voi taata kaikille haluavaille lapsia kaikissa olosuhteissa sitä ei pidä yrittää taata kenellekään oikeutena.

        Lapsi ei minunkaan näkemykseni mukaan voisi olla oikeus. Perustelut samat jotka sinä esitit asialle.


      • jorojukka-kukka
        konsulinna kirjoitti:

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.

        Omissa mielipiteissään saa toki pitäytyä, mutta jos niille ei löydy pitäviä perusteluja, niin ne ovat heikoilla.

        Myöskin suvaitsemattomuus on tavallaan mielipiteenriistoa ja valitettavasti sillä on ihan konkreettistakin valtaa yhteiskunnassamme.


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Aika usein törmään ajatukseesi, jossa kritisoit julkista keskustelua. :)

        Olisikin mielenkiintoista kuulla, mihin itse olisit vedonnut, jos olisit ollut yksinäinen heteronainen tai naissuhteessa elävä ja halunnut lapsen.

        Kritisoin, koska ainetta siihen on varsin runsaasti jatkuvasti -ikävä kyllä.

        Mikäli minä olisin aktiivisesti ja julkisesti lähtenyt ajamaan omaa asiaani, niin esiksikin olisi ottanut selville kaikki tähän liittyvät eettiset ja moraaliset ongelmat. Pyrkisin olemaan perillä siitä, mitä olen touhuamassa. Keskustelussa minua ei sen jälkeen vietäisi, kuin pässiä narussa.

        En sortuisi jankuttamaan samaa asiaa, vaan pyrkisin löytämään uusia näkökulmia ja hed.hoitolaissa niitä oikeasti on runsaasti myös eettisiä kysymyksiä jotka -jossakin mielessä- ovat jopa tärkeämpiä, kuin yksinäisten naisten naisparien -hoidot. Näin keskustelu olisi saanut sisältöä ja tärkeysjärjestys olisi muuttunut.

        Keskustelun keskiössä täytyy olla lapset silloin, kun hed.hoidoista on kyse. Naisten oikeuden ovat kuitenkin sivuseikka. Vaikka näkökulma olisi näinkin humaani, luulisi ymmärettävyyden jopa lisääntyvän.


      • konsulinna
        konsulinna kirjoitti:

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.

        " Omissa mielipiteissään saa toki pitäytyä, mutta jos niille ei löydy pitäviä perusteluja, niin ne ovat heikoilla. "

        Mielipiteenä esitetty asia ei koskaan ole heikoilla eikä ikinä väärä - ei myöskään vaadi tietellistä todistelua. Esitetty mielipide ei pidä sisällään pakkoa sen hyväksymisesta tai kannatuksesta.
        Sen sijaan kirjoittajajoukko voisi perehtyä yleisimpien argumentaatiovirheitten välttelyyn. Niitä suorastaan vilisee.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Kritisoin, koska ainetta siihen on varsin runsaasti jatkuvasti -ikävä kyllä.

        Mikäli minä olisin aktiivisesti ja julkisesti lähtenyt ajamaan omaa asiaani, niin esiksikin olisi ottanut selville kaikki tähän liittyvät eettiset ja moraaliset ongelmat. Pyrkisin olemaan perillä siitä, mitä olen touhuamassa. Keskustelussa minua ei sen jälkeen vietäisi, kuin pässiä narussa.

        En sortuisi jankuttamaan samaa asiaa, vaan pyrkisin löytämään uusia näkökulmia ja hed.hoitolaissa niitä oikeasti on runsaasti myös eettisiä kysymyksiä jotka -jossakin mielessä- ovat jopa tärkeämpiä, kuin yksinäisten naisten naisparien -hoidot. Näin keskustelu olisi saanut sisältöä ja tärkeysjärjestys olisi muuttunut.

        Keskustelun keskiössä täytyy olla lapset silloin, kun hed.hoidoista on kyse. Naisten oikeuden ovat kuitenkin sivuseikka. Vaikka näkökulma olisi näinkin humaani, luulisi ymmärettävyyden jopa lisääntyvän.

        Mielestäni lasten oikeuksista juuri silloin nimenomaan on kysymys, kun lasta tarkkaan harkitaan ja suunnitellaan. Hedelmöityshoidoissa tämä prosessi toimii niin. Se on miljoonakertaisesti valvotumpaa kuin luomusysteemillä lapsen tekeminen. Siksi minua kummastuttaa asiasta kohonnut häly. No ehkä siksi, että minussa ei ole konservatiivia tippaakaan.

        On myös muistettava julkisen keskustelun vaikeus ja keskustelun yleensä vaikeus, jos toinen osapuoli esittää jatkuvasti samaa mantraa, niin ei siihen toinen osapuoli voi muuta kuin vastailla itseän toistaen. Vai?

        Ja myös kävi niin, että koko keskustelu jumiintui yksinäisiin naisiin ja naispareihin, mutta niistä lähtökohdistahan kieltävää lakia alettiinkin viedä läpi. Eli jotkut "viisaat" ajattelivat rajoittaa naisten lisääntymistä, mutta vain niiden naisten, jotka eivät halua käyttää fyysistä mieskontaktia. Vahvasti haisi koko touhu moralisoinnilta.

        Toki kysymykset lapsen oikeudesta saada tietää biologinen vanhempi yms. on myös pohdinnallisia asioita.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        On aivan ymmärettävää, että otettiin sellainen kanta, että lasten hoito onnistuu myös yksinäisiltä ja naispareilta. Tämä näkökanta ei lisäksi ole väärä. Yksinäisten naisten/-parien kasvattamia lapsiahan on maailmassa runsaasti.

        Se mikä julkisessa keskustelussa häiritsi, oli lasten välineelistäminen. Puhuttiin naisten oikeudesta hed.hoitoihin ja vedottiin perustuslailliseen tasa-arvon käsitteeseen. Tässä keskustelussa unohtuivat lähes täysin syntyvät lapset.

        Onko kaikilla halukkailla oikeus saada lapsi?

        Miksi lapsi saaminen on oikeus ja mitkä ovat tämän oikeuden ehdot?

        Miten turvataan lapsen oikeus tietää perimänsä ja, kun tässä tapauksessa on poikkeuksellisesta hedelmöityksestä kyse, niin myös lapsen perusturvallisuuden taso?

        Lapset suhtautuvat maailmaan laillansa ja tietenkin sopeutuvat varsin helposti. Heidän etunsa täytyisi olla ohjenuorana aina perheasioista päätettäessä. Kovinkaan paljon ei avoimia moraalisia kysymyksiä voida jättää, silloin kun lainsäädännöstä puhutaan.

        Pelkkä perustuslakiin vetoaminen oli merkillistä, koska epätasa-arvoisuus koskee, joka tapauksessa, tässä kysymyksessä vain toista sukupuolta ts. naiset vastaan naiset asetelma. Miehiltähän vuokrakohtu mahdollisuus oli tarkoitus kieltää, joka tapauksessa. Tasa-arvoa ei edes pyritty toteuttamaan siinä mitassa, kuin se olisi ollut mahdollista.

        Nämä olivat niitä teemoja, joita en huomannut juuri lainkaan otettavan keskustelussa esille, juututtiin vain hokemaan: minulla on oikeus jne...

        Henkilökohtaisesti en kannata hed.hoitojen kiristämistä, koska siinä ei saavuteta niitä tavoitteita, joihin pyritään. Naiset saavat halutessaan lapsia toki. Kritisoin julkisen keskustelun pinnallisuutta ja siinä paljastunutta avointa itsekyyttä ja lapsen edun unohtamista. Keskustelu olisi voitu hoitaa asiallisemminkin.

        Keskustelu joka pyöri hedelmöityshoidon ympärillä oli omastakin mielestä kovin pintapuolista. Oleellinen ja tärkein lähtökohta oli sukupuolten tasa-arvoisuus. Pelkästään tuo on jo ongelmallista lähinnä siksi, että (nyt olen oppinut uutta naisjärjestöjen keskuliiton sivuilta) feministisen näkökulman mukaan asioita pitää sukupuolittaa. Hedelmöityskeskustelussa sukupuolittamista tapahtui ainoastaan heteroliitoissa asuvien naisten sekä muulla tavoin olevien naisten välillä. Miehet otettiin keskusteluun mukaan kun oli tarvetta todistaa, että lapset eivät tarvitse isää. Väitteet, joissa väitettiin lapsen tarvitsevan isää kumottiin lähinnä ylimalkaisella toteamuksella että heteroperheissä on huonoja isiä ja tämä on todistus siitä että isää ei tarvita.

        Lapsen oikeudesta tietää perimästään heiteltiin vain kommentteja joiden mukaan oli jotain ikärajoja, koska lapsi saa asiasta tietää ja millä keinoin sekä koska ei. Homoparit vs lesboparit tasa-arvokysymys ohitettiin lähinnä "se on voi voi, jos ei ole kohtua" tyylisillä kommenteilla.

        Muita arvomaailmoja ei huomioitu vaan ne todettiin vanhoillisiksi. Tämä on entuudestaan kasvattanut käsitystäni feminismistä, joka ei hyväksy muunlaisia arvoja ihmisillä. Suvaitsevaisuudesta puhutaan ja sitä vaaditaan ja kuten yllä joku on kirjoittanut pyritään suvaitsevaisuuden vaateella tukahduttamaan keskustelua.

        Mitään järkevää selitystä ei kuitenkaan annettu sille, että miksi lapsi on itseisarvo. Vedottiin vain siihen että heteropari voi halutessaan saada lapsen jos niin haluaa. Lesboparin lapsen tarpeeseen ei edes suostuttu pitämään adoptiota vaihtoehtona. Lapsen pitää olla ehdottomasti "oma".

        Keskustelu ihmetyttää minua vielä siksi, että feministinen piiri pyrkii kuitenkin ajamaan äiti-käsitettä myyttisyydestään ja pyhyydestään alas. Kuitenkin äiti- ja raskauskortteja vedellään esiin tarpeen vaatiessa.

        Harvoin feministinen perustelu on kokonaisuudessaan johdonmukaista. Tämä on omiaan syömään uskottavuutta tältä keskustelulta. Toinen seikka mikä häiritsee on se, että feminismi on yhtärintamaa. Mutta kukaan feministi ei edusta feminismiä???? Jos sitä ei kukaan edusta niin eihän sitä voi olla olemassa - vai onko feminismi johonkin käsiitteettömään jumaluuteen verrattava asia...

        Tällaista pohdintaa...


      • yksinkertainen
        konsulinna kirjoitti:

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.

        yhteiskunnallisten mielipiteiden todistaminen oikeaksi tai vääräksi on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta.

        Esimerkiksi sanonta "lapsilisiä tulisi korottaa" on yhteiskunnallinen suositus. Tämä on myös henkilön mielipide. Mutta tuo voidaan myös lukea tunteenilmaisuksi, tosin tuon todistaminen on myöskin hankalaa. Mielipide ei ehkä ole tunteenilmaus samassa mielessä kuin se, että jättää vaikka sormen oven väliin ja huutaa "au".

        Mutta periaatteessa yhteiskunnallinen suositus vaatii perusteita. Keskustelua käydään monilla eri tahoilla monista eri asioista saman aikaisesti. Kun keskustelemme hedelmöityshoidoista ovat vastapuolten vetoomukset yleensä omaan arvomaailmaan pohjautuvia. Ne ovat sitten "konservatiivisia" tai "liberaaleja". Liberaalisanaan liitetään kuitenkin helpommin positiivisia mieleyhtymiä kuin sanaan konservatiivinen.

        Yhteiskunnallisista suosituksista voidaan kuitenkin saada tietoa siitä, millainen yhteiskuntamme pitäisi olla. Voimme käsitellä vaikkapa hedelmöityshoitoa keskustelemalla sen hyvistä ja huonoista puolista. Tästä alamme purkamaan ristiriitaisuuksia sekä toisiaan kumoavia suosituksia pois. Hiljalleen keskustelu rakentuu sellaiselle pohjalle, että looginen sekä järkevä tulos alkaa häämöttää. En kuitenkaan tarkoita, että tuo olisi joku autuas tie rakentaa oikeanlaista yhteiskuntaa. Mutta ehkä se kelpaisi malliksi keskustelulle.

        Ongelmalliseksi syntyykin sitten se, että näkeekö vastapuolet myös omissa argumentaatiossaan ristiriitaisuuksia ja missä määrin arvotetaan oma sekä toisen mielipide samalle viivalle - voivatko ne kumota toisiaan koskaan.

        Siitä olen samaa mieltä, että suvaitsevaisuuden vaatimuksella saadaan keskustelua hiljennettyä. Mielipide voidaan sivuuttaa toteamalla vain "oletpa sinä suvaitsematon". Tämä taas on suvaitsevan ihmisen suvaitsemattomuutta erilaisia arvoja ja suosituksia kohtaan.


      • jorojukka-kukka
        yksinkertainen kirjoitti:

        Keskustelu joka pyöri hedelmöityshoidon ympärillä oli omastakin mielestä kovin pintapuolista. Oleellinen ja tärkein lähtökohta oli sukupuolten tasa-arvoisuus. Pelkästään tuo on jo ongelmallista lähinnä siksi, että (nyt olen oppinut uutta naisjärjestöjen keskuliiton sivuilta) feministisen näkökulman mukaan asioita pitää sukupuolittaa. Hedelmöityskeskustelussa sukupuolittamista tapahtui ainoastaan heteroliitoissa asuvien naisten sekä muulla tavoin olevien naisten välillä. Miehet otettiin keskusteluun mukaan kun oli tarvetta todistaa, että lapset eivät tarvitse isää. Väitteet, joissa väitettiin lapsen tarvitsevan isää kumottiin lähinnä ylimalkaisella toteamuksella että heteroperheissä on huonoja isiä ja tämä on todistus siitä että isää ei tarvita.

        Lapsen oikeudesta tietää perimästään heiteltiin vain kommentteja joiden mukaan oli jotain ikärajoja, koska lapsi saa asiasta tietää ja millä keinoin sekä koska ei. Homoparit vs lesboparit tasa-arvokysymys ohitettiin lähinnä "se on voi voi, jos ei ole kohtua" tyylisillä kommenteilla.

        Muita arvomaailmoja ei huomioitu vaan ne todettiin vanhoillisiksi. Tämä on entuudestaan kasvattanut käsitystäni feminismistä, joka ei hyväksy muunlaisia arvoja ihmisillä. Suvaitsevaisuudesta puhutaan ja sitä vaaditaan ja kuten yllä joku on kirjoittanut pyritään suvaitsevaisuuden vaateella tukahduttamaan keskustelua.

        Mitään järkevää selitystä ei kuitenkaan annettu sille, että miksi lapsi on itseisarvo. Vedottiin vain siihen että heteropari voi halutessaan saada lapsen jos niin haluaa. Lesboparin lapsen tarpeeseen ei edes suostuttu pitämään adoptiota vaihtoehtona. Lapsen pitää olla ehdottomasti "oma".

        Keskustelu ihmetyttää minua vielä siksi, että feministinen piiri pyrkii kuitenkin ajamaan äiti-käsitettä myyttisyydestään ja pyhyydestään alas. Kuitenkin äiti- ja raskauskortteja vedellään esiin tarpeen vaatiessa.

        Harvoin feministinen perustelu on kokonaisuudessaan johdonmukaista. Tämä on omiaan syömään uskottavuutta tältä keskustelulta. Toinen seikka mikä häiritsee on se, että feminismi on yhtärintamaa. Mutta kukaan feministi ei edusta feminismiä???? Jos sitä ei kukaan edusta niin eihän sitä voi olla olemassa - vai onko feminismi johonkin käsiitteettömään jumaluuteen verrattava asia...

        Tällaista pohdintaa...

        Äiti on vääjäämättä aina nainen. Naisella on muitakin tarpeita ja haluja toteuttaa itseään kuin pelkkä äitiys, mutta jos nainen haluaa äidiksi, se olkoon hänen oma päätöksensä, eikä kenenkään toisen. Mielestäni feminismi on erittäin johdonmukainen tässä suhteessa.


      • konsulinna
        konsulinna kirjoitti:

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.

        " yhteiskunnallisten mielipiteiden todistaminen oikeaksi tai vääräksi on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta. "

        Olen täysin samaa mieltä- jos pääsit muuhun käsitykseen kirjoituksestani syyn otan minä.
        Sinun nimimerkkisi lienee valittu ironialla?


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mielestäni lasten oikeuksista juuri silloin nimenomaan on kysymys, kun lasta tarkkaan harkitaan ja suunnitellaan. Hedelmöityshoidoissa tämä prosessi toimii niin. Se on miljoonakertaisesti valvotumpaa kuin luomusysteemillä lapsen tekeminen. Siksi minua kummastuttaa asiasta kohonnut häly. No ehkä siksi, että minussa ei ole konservatiivia tippaakaan.

        On myös muistettava julkisen keskustelun vaikeus ja keskustelun yleensä vaikeus, jos toinen osapuoli esittää jatkuvasti samaa mantraa, niin ei siihen toinen osapuoli voi muuta kuin vastailla itseän toistaen. Vai?

        Ja myös kävi niin, että koko keskustelu jumiintui yksinäisiin naisiin ja naispareihin, mutta niistä lähtökohdistahan kieltävää lakia alettiinkin viedä läpi. Eli jotkut "viisaat" ajattelivat rajoittaa naisten lisääntymistä, mutta vain niiden naisten, jotka eivät halua käyttää fyysistä mieskontaktia. Vahvasti haisi koko touhu moralisoinnilta.

        Toki kysymykset lapsen oikeudesta saada tietää biologinen vanhempi yms. on myös pohdinnallisia asioita.

        Lapsen oikeuksista on puhuttaessa ainoastaan syntynyneen lapsen oikeuksien toteutuminen on tärkeää. Kuinka tämä ihminen tulee elämänsä elämään ja miten elämisen lähtökohdat turvataan. Kuinka harkiten hoitoihin on lähdetty on oikeastaan siviseikka. Mikäli hoitoja ei olisi, ei lapsiakaan ehkä syntyisi. "Ongelmaa" ei silloin olisi. Tämä on kärjistetty, myönnän.

        Julkisessa keskustelussa juututaan helposti toistamaan itsestäänselvyyksiä, tämä on totta. Mutta keskustelussa ei ole tarvetta suostua ainoastaan vastamaan. Nythän sallitiin luoda sellainen asetelma, että ainoastaan hed.hoitojen vastustajat pyrkivät katsomaan lapsen etua. Tämähän ei sinänsä pidä paikkaansa, koska hoitoihin liittyy paljoin muitakin tekijöitä. Naiset saatiin näyttämään itsekkäiltä oman edun tavottelijoilta ja heidän itsensä muotävaikutuksella vielä.

        Syy hedelmöityslain tekemiseen ei missään tapauksesta johtunut naisipareista eikä yksinäisten naisten hoidoista. Aloite lähti terveydenhuollon eettiseltä neuvostolta, koska hed. hoitoihin liittyviä eettisiä ongelmia on runsaasti ja nykyinen villi tilanne täytyy saada järjestelmän piiriin. Keskustelu laista ajatui aivan sivuraiteelle, joka on sinäsä harmillista.


      • yksinkertainen
        konsulinna kirjoitti:

        Minusta sekoitat ja yksinkertaistat asioita nyt tarpeettomasti. Mielipiteet ovat mielipiteitä, jotka jokainen muodostaa omista kokemuksistaan ja oman moraalinsa nojalla yleisesti saatavilla olevasta tiedosta sellaisiksi millaisia ne kustakin asiasta ovat.
        Suvaitsevaisuuden vaatimus on taas nykyajan tuote, jolla yritetään vaimentaa asiasta kuin asiasta nousevaa keskustelua. Suvaitsevaisuuden vaateella voidaan pitää keskustelu itseasiassa melko hyvin halutussa kuosissa. Tämä on tavallaan mielipiteenvapauden laillista riistoa.

        ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.


      • yksinkertainen
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Äiti on vääjäämättä aina nainen. Naisella on muitakin tarpeita ja haluja toteuttaa itseään kuin pelkkä äitiys, mutta jos nainen haluaa äidiksi, se olkoon hänen oma päätöksensä, eikä kenenkään toisen. Mielestäni feminismi on erittäin johdonmukainen tässä suhteessa.

        mukaan valtion on siis turvattava naiselle kaikki mahdollisuudet mitä hänelle tulee mieleen toteuttaa itseään?

        Kiitän.


      • konsulinna
        yksinkertainen kirjoitti:

        Keskustelu joka pyöri hedelmöityshoidon ympärillä oli omastakin mielestä kovin pintapuolista. Oleellinen ja tärkein lähtökohta oli sukupuolten tasa-arvoisuus. Pelkästään tuo on jo ongelmallista lähinnä siksi, että (nyt olen oppinut uutta naisjärjestöjen keskuliiton sivuilta) feministisen näkökulman mukaan asioita pitää sukupuolittaa. Hedelmöityskeskustelussa sukupuolittamista tapahtui ainoastaan heteroliitoissa asuvien naisten sekä muulla tavoin olevien naisten välillä. Miehet otettiin keskusteluun mukaan kun oli tarvetta todistaa, että lapset eivät tarvitse isää. Väitteet, joissa väitettiin lapsen tarvitsevan isää kumottiin lähinnä ylimalkaisella toteamuksella että heteroperheissä on huonoja isiä ja tämä on todistus siitä että isää ei tarvita.

        Lapsen oikeudesta tietää perimästään heiteltiin vain kommentteja joiden mukaan oli jotain ikärajoja, koska lapsi saa asiasta tietää ja millä keinoin sekä koska ei. Homoparit vs lesboparit tasa-arvokysymys ohitettiin lähinnä "se on voi voi, jos ei ole kohtua" tyylisillä kommenteilla.

        Muita arvomaailmoja ei huomioitu vaan ne todettiin vanhoillisiksi. Tämä on entuudestaan kasvattanut käsitystäni feminismistä, joka ei hyväksy muunlaisia arvoja ihmisillä. Suvaitsevaisuudesta puhutaan ja sitä vaaditaan ja kuten yllä joku on kirjoittanut pyritään suvaitsevaisuuden vaateella tukahduttamaan keskustelua.

        Mitään järkevää selitystä ei kuitenkaan annettu sille, että miksi lapsi on itseisarvo. Vedottiin vain siihen että heteropari voi halutessaan saada lapsen jos niin haluaa. Lesboparin lapsen tarpeeseen ei edes suostuttu pitämään adoptiota vaihtoehtona. Lapsen pitää olla ehdottomasti "oma".

        Keskustelu ihmetyttää minua vielä siksi, että feministinen piiri pyrkii kuitenkin ajamaan äiti-käsitettä myyttisyydestään ja pyhyydestään alas. Kuitenkin äiti- ja raskauskortteja vedellään esiin tarpeen vaatiessa.

        Harvoin feministinen perustelu on kokonaisuudessaan johdonmukaista. Tämä on omiaan syömään uskottavuutta tältä keskustelulta. Toinen seikka mikä häiritsee on se, että feminismi on yhtärintamaa. Mutta kukaan feministi ei edusta feminismiä???? Jos sitä ei kukaan edusta niin eihän sitä voi olla olemassa - vai onko feminismi johonkin käsiitteettömään jumaluuteen verrattava asia...

        Tällaista pohdintaa...

        En taida tietää, mistä keskustelusta on kyse, mutta kommentoin tätä nyt siltä tasolta, jonka minä olen itselleni asiasta muodostanut.

        Isän rooli ei ole perheessä merkityksetön - tämä on fakta. Jos sitä nyt tämän asian yhteydessä ei halutakaan nähdä, niin se nähdään kyllä kotitöiden jakaantumisen yhteydessä sekä koti-isyydestä puhuttaessa, milloin se lisää naisten vapautta. Joillekin tämä esiintyy ristiriitana, mitä se kieltämättä onkin. He, joille isän oikeudet ovat tärkeitä, eivät hyväksy tietenkään isän mitätöintiä - ja tietysti asia koskee myös lapsen oikeuksia. Asialla (isää ei tarvita) on myöskin asenteellista näkökulmaa, joka usein vaan unohtuu jonnekin. Mitä tällainen julkinen mitätöinti tekeekään isän roolille perheissä? moniko jaksaa pitää itseään tärkeänä, kun julkisuuteen marssitetaan toinen toistaan ylväämpiä tutkimuksia, joitten mukaan isyys on maailmassa tarpeetonta?
        Toisaalta tänäkin päivänä äidin on mahdollista täysin ilman seuraamuksia jättää lapsen isä ilmoittamatta, eikä sitä häneltä kukaan pystyy vaatimaan.

        Mutta minä tajuan kyllä, mistä tässä on naisliikkeen osalta kyse. Jos hedelmöityshoitoja annettaisiin vain lääketieteellisin syin (tätäkin on esitetty), se koskisi vain niitä naisia, joilta elimellinen vika löytyy. Näin ei ole kolmanneksessa tapauksista. Osassa myös mies on syypää parin hedelmättömyyteen, joten vain pienellä osalla nykyisistä avusteisista pystytään osoittamaan lääketieteellinen syy naisessa. Näin ollen lääketieteellisen syyn vaatiminen poistaisi potilasjonoista valtaisan määrän asiakkaita jo nyt. Joskin samalla myöskin ne, joilla on vaikeuksia vain mieskontaktin kanssa - syystä tai toisesta. Sen vuoksi näyttää, että ehdoksi hoidon saamiselle on asetettu heteroseksuaalinen parisuhde.

        Miehen ja naisen välinen tasa-arvo on todellakin kääntynyt naisten väliseksi tasa-arvoksi, jota tämä julkinen keskustelu lähes yksinomaan koskee. Aina kuitenkin jää niitä naisia, joille ei omaa biologista lasta saada millään konstein hankittua, ja siksi oikeudeksi asiaa ei mielestäni saa julistaa. Tasa-arvon painottaminenkin on vähän hankalaa samasta syystä.
        Naisliike on painottanut yhdenvertaisuuslain sisältämää yhdenvertaisuusperiaatetta, jonka mukaan ihmisiä ei saa asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella. Onko perusteltu syy sitten se, että on mies tai että avusteista lisääntymistä on jo kokeiltu ja se ei toimi?


      • yksinkertainen kirjoitti:

        Keskustelu joka pyöri hedelmöityshoidon ympärillä oli omastakin mielestä kovin pintapuolista. Oleellinen ja tärkein lähtökohta oli sukupuolten tasa-arvoisuus. Pelkästään tuo on jo ongelmallista lähinnä siksi, että (nyt olen oppinut uutta naisjärjestöjen keskuliiton sivuilta) feministisen näkökulman mukaan asioita pitää sukupuolittaa. Hedelmöityskeskustelussa sukupuolittamista tapahtui ainoastaan heteroliitoissa asuvien naisten sekä muulla tavoin olevien naisten välillä. Miehet otettiin keskusteluun mukaan kun oli tarvetta todistaa, että lapset eivät tarvitse isää. Väitteet, joissa väitettiin lapsen tarvitsevan isää kumottiin lähinnä ylimalkaisella toteamuksella että heteroperheissä on huonoja isiä ja tämä on todistus siitä että isää ei tarvita.

        Lapsen oikeudesta tietää perimästään heiteltiin vain kommentteja joiden mukaan oli jotain ikärajoja, koska lapsi saa asiasta tietää ja millä keinoin sekä koska ei. Homoparit vs lesboparit tasa-arvokysymys ohitettiin lähinnä "se on voi voi, jos ei ole kohtua" tyylisillä kommenteilla.

        Muita arvomaailmoja ei huomioitu vaan ne todettiin vanhoillisiksi. Tämä on entuudestaan kasvattanut käsitystäni feminismistä, joka ei hyväksy muunlaisia arvoja ihmisillä. Suvaitsevaisuudesta puhutaan ja sitä vaaditaan ja kuten yllä joku on kirjoittanut pyritään suvaitsevaisuuden vaateella tukahduttamaan keskustelua.

        Mitään järkevää selitystä ei kuitenkaan annettu sille, että miksi lapsi on itseisarvo. Vedottiin vain siihen että heteropari voi halutessaan saada lapsen jos niin haluaa. Lesboparin lapsen tarpeeseen ei edes suostuttu pitämään adoptiota vaihtoehtona. Lapsen pitää olla ehdottomasti "oma".

        Keskustelu ihmetyttää minua vielä siksi, että feministinen piiri pyrkii kuitenkin ajamaan äiti-käsitettä myyttisyydestään ja pyhyydestään alas. Kuitenkin äiti- ja raskauskortteja vedellään esiin tarpeen vaatiessa.

        Harvoin feministinen perustelu on kokonaisuudessaan johdonmukaista. Tämä on omiaan syömään uskottavuutta tältä keskustelulta. Toinen seikka mikä häiritsee on se, että feminismi on yhtärintamaa. Mutta kukaan feministi ei edusta feminismiä???? Jos sitä ei kukaan edusta niin eihän sitä voi olla olemassa - vai onko feminismi johonkin käsiitteettömään jumaluuteen verrattava asia...

        Tällaista pohdintaa...

        Feminismi on pääasialliseti yhteiskunnallinen liike, tähän yhteiskunnaliseen osioon kuuluvat erilaiset naisjärjestöt joiden pääasiallinen toiminta on käytännön työtä ..Tukinainen, ensi- ja turvakotienliitto, jne... Tämä käytännoön toiminta on varmaan tärkein osa-alue joka yhteiskunnassa nähdään.

        Feminismi on myös filosofia ja tämä aatteellinen puoli lasketaan kuuluvaksi myös yhteiskunnallisiin tieteisiin, lähinnä käytännön läheisyyden vuoksi. Aatteeseen liittyy monenlaisia rakenelmia, aina liberaalifeminismistä lesbofeminismiin. Mitenkään ei olla koskaan rajattu sitä, mitä feminismin nimissä voidaan puhua.

        Yhteiskunnalliseen feminismiin kuuluu myös vaikuttaminen, tätä varten on erilaisia aika löyhiä yhteenliittymiä olemassa. Naisjärjestöjen keskusliitto yhtenä. Naisjärjestöjen keskusliiton jäsenjärjestöistä näkee, ettei joukko ole mitenkään homogeeninen, päinvastoin.

        Lausontojenantajien ja kannanottajien määrä on siis musertava. Feminismistä tuleva mielikuva on pakostakin ristiriitainen ja paikoin hieman outo. Tämä tilanne ei kuitenkaan tee feminismistä hampaatonta, eikä se myöskään vähennä kannanottojen merkittävyyttä. Feminismin kritisoiminen sillä, että kannanotot ovat ristiriitaisia ja ettei kaikkia näkökulmia olla tarkasteltu. On perusteltua, mutta osin tarpeetonta, koska tulokselinen toiminta on sentään pääasia. Näin hajanaisen organisaatioin ei voi odottakaan toimivan, kuin junan vessan.

        Onhan se jumaluuteen tai, ehkä tässä tapauksessa, jumalattariin vertaaminen tietenkin imartelevaa, niin toivottomaksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Kyllä feminismi on olemassa ja jopa voi kohtalaisen hyvin, vaikka keulakuvaa ei suomessa tarvitakaan.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Feminismi on pääasialliseti yhteiskunnallinen liike, tähän yhteiskunnaliseen osioon kuuluvat erilaiset naisjärjestöt joiden pääasiallinen toiminta on käytännön työtä ..Tukinainen, ensi- ja turvakotienliitto, jne... Tämä käytännoön toiminta on varmaan tärkein osa-alue joka yhteiskunnassa nähdään.

        Feminismi on myös filosofia ja tämä aatteellinen puoli lasketaan kuuluvaksi myös yhteiskunnallisiin tieteisiin, lähinnä käytännön läheisyyden vuoksi. Aatteeseen liittyy monenlaisia rakenelmia, aina liberaalifeminismistä lesbofeminismiin. Mitenkään ei olla koskaan rajattu sitä, mitä feminismin nimissä voidaan puhua.

        Yhteiskunnalliseen feminismiin kuuluu myös vaikuttaminen, tätä varten on erilaisia aika löyhiä yhteenliittymiä olemassa. Naisjärjestöjen keskusliitto yhtenä. Naisjärjestöjen keskusliiton jäsenjärjestöistä näkee, ettei joukko ole mitenkään homogeeninen, päinvastoin.

        Lausontojenantajien ja kannanottajien määrä on siis musertava. Feminismistä tuleva mielikuva on pakostakin ristiriitainen ja paikoin hieman outo. Tämä tilanne ei kuitenkaan tee feminismistä hampaatonta, eikä se myöskään vähennä kannanottojen merkittävyyttä. Feminismin kritisoiminen sillä, että kannanotot ovat ristiriitaisia ja ettei kaikkia näkökulmia olla tarkasteltu. On perusteltua, mutta osin tarpeetonta, koska tulokselinen toiminta on sentään pääasia. Näin hajanaisen organisaatioin ei voi odottakaan toimivan, kuin junan vessan.

        Onhan se jumaluuteen tai, ehkä tässä tapauksessa, jumalattariin vertaaminen tietenkin imartelevaa, niin toivottomaksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Kyllä feminismi on olemassa ja jopa voi kohtalaisen hyvin, vaikka keulakuvaa ei suomessa tarvitakaan.

        Feminismin hajoittaminen moniosaiseksi liikkeeksi sekä aatteeksi jolla ei ole mitään yhteistä punaista lankaa periaatteissa tai perusteluissa on tietenkin tehokas keino vaimentaa kritiikkiä. Jos feministin jotain lausuntoa tms kritisoidaan niin on helppo sanoa, että toki hän on feministi mutta eihän yksi ihminen voi edustaa koko feminismiä. Kun vielä lisätään siihen, että kokonainen järjestö ei voi edustaa feminismiä lausuntoineen niin kritiikin edustajan on täysin mahdotonta edes käydä keskustelua feministä tai sitä vastaan.

        Se, että liikkeen sisällä on liikehdintää tai erilaisia kannanottoja ei voi kuitenkaan tehdä koko aatetta tai liikettä koskemattomaksi. Kuitenkin feminismin "edustajat" ajavat periaatteessa samoja asioita. Hedelmöityshoidossa varmsti 90%:a feministeistä ajoi samaa asiaa, eli hoitoja naiselle kuin naiselle. Myöskin monin paikoin ollaan yksimielisistä miehen väkivaltaisuudesta sekä muista sortavista toimenpiteistä naista kohtaan. Jopa keinoista tämän torjumiseksi ollaan monasti yksimielisiä varsinkin kun moni feministi tuntuisi ottavan sen keskusjärjestön lausunnot ohjenuorakseen.

        Mutta erityisesti femimistisessä maailmassa heijastuu ainakin minun mielestäni raju asioiden sukupuolittaminen. Voin toki olla väärässä, mutta valitettavaa tai ei, sellainen mielikuva feministä jää.


      • mutta ainakin
        yksinkertainen kirjoitti:

        Feminismin hajoittaminen moniosaiseksi liikkeeksi sekä aatteeksi jolla ei ole mitään yhteistä punaista lankaa periaatteissa tai perusteluissa on tietenkin tehokas keino vaimentaa kritiikkiä. Jos feministin jotain lausuntoa tms kritisoidaan niin on helppo sanoa, että toki hän on feministi mutta eihän yksi ihminen voi edustaa koko feminismiä. Kun vielä lisätään siihen, että kokonainen järjestö ei voi edustaa feminismiä lausuntoineen niin kritiikin edustajan on täysin mahdotonta edes käydä keskustelua feministä tai sitä vastaan.

        Se, että liikkeen sisällä on liikehdintää tai erilaisia kannanottoja ei voi kuitenkaan tehdä koko aatetta tai liikettä koskemattomaksi. Kuitenkin feminismin "edustajat" ajavat periaatteessa samoja asioita. Hedelmöityshoidossa varmsti 90%:a feministeistä ajoi samaa asiaa, eli hoitoja naiselle kuin naiselle. Myöskin monin paikoin ollaan yksimielisistä miehen väkivaltaisuudesta sekä muista sortavista toimenpiteistä naista kohtaan. Jopa keinoista tämän torjumiseksi ollaan monasti yksimielisiä varsinkin kun moni feministi tuntuisi ottavan sen keskusjärjestön lausunnot ohjenuorakseen.

        Mutta erityisesti femimistisessä maailmassa heijastuu ainakin minun mielestäni raju asioiden sukupuolittaminen. Voin toki olla väärässä, mutta valitettavaa tai ei, sellainen mielikuva feministä jää.

        se on yhteistä feministeille, että eivät koskaan eikä missään tapauksessa ikinä näe vikoja naisten omassa toiminnassa, edes silloin kun se on este jollekin. Siitä on näyttöä täältäkin ihan niin paljon kuin jaksat lukea.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        Feminismin hajoittaminen moniosaiseksi liikkeeksi sekä aatteeksi jolla ei ole mitään yhteistä punaista lankaa periaatteissa tai perusteluissa on tietenkin tehokas keino vaimentaa kritiikkiä. Jos feministin jotain lausuntoa tms kritisoidaan niin on helppo sanoa, että toki hän on feministi mutta eihän yksi ihminen voi edustaa koko feminismiä. Kun vielä lisätään siihen, että kokonainen järjestö ei voi edustaa feminismiä lausuntoineen niin kritiikin edustajan on täysin mahdotonta edes käydä keskustelua feministä tai sitä vastaan.

        Se, että liikkeen sisällä on liikehdintää tai erilaisia kannanottoja ei voi kuitenkaan tehdä koko aatetta tai liikettä koskemattomaksi. Kuitenkin feminismin "edustajat" ajavat periaatteessa samoja asioita. Hedelmöityshoidossa varmsti 90%:a feministeistä ajoi samaa asiaa, eli hoitoja naiselle kuin naiselle. Myöskin monin paikoin ollaan yksimielisistä miehen väkivaltaisuudesta sekä muista sortavista toimenpiteistä naista kohtaan. Jopa keinoista tämän torjumiseksi ollaan monasti yksimielisiä varsinkin kun moni feministi tuntuisi ottavan sen keskusjärjestön lausunnot ohjenuorakseen.

        Mutta erityisesti femimistisessä maailmassa heijastuu ainakin minun mielestäni raju asioiden sukupuolittaminen. Voin toki olla väärässä, mutta valitettavaa tai ei, sellainen mielikuva feministä jää.

        Ei feminismi kritiikki mitenkään vaimeata ole, vaikkakin lähes kaikki tietävät kattavan katto-organiosaation puutteen. Missään tapauksessa näin kankeaa järjestelmää ei kannattaisi luoda, ei mistään syystä. Tämä asiantila on tälläinen olosuhteiden pakosta, naisasia koskettaa monenlaisia ihmisiä, heidän muusta aatetaustastaan riippimatta. Onkin lähes ihme, että toiminta on niinkin tuloksellista, vaikka mielipiteitä on varsin monta ja samoin myös erilaista eturyhmä ajattelua.

        Hed.hoidojen osalta olen samaa mieltä. Mieletöntä toisaalta olisikin kieltää hoidot naispareilta ja yksinäisiltä naisilta, siihen ei ole mitään syytä ja lisäksi kiellon valvonta aiheuttaisi ongelmia. Nykyäänhän ei ole lainmukaista vaatia miestä olemaan lapsensa odotuksessa ja kasvatuksessa läsnä, ainoastaan elatusvelvollisuus on olemassa. Olisi merkillinen tilanne, että hed.hoitojen myötä tätä alettaisiin valvomaan. Muutenhan ei oikeasti voida varmistaa, että ko. heteropari on oikeasti pari. Näitä keinoja löytyy aina.

        Perheväkivalasta oleva erimielisyys aiheutti TukiNaisen eron Unionista muutama vuosi sitten. Tämä oli varsin odotettavissa oleva tilanne, harmillinen silti. Kaikista asioista ei siis täydellistä yksimielisyyttä löydy ja aika monessa siihen ei pyrkimystäkään ole. Asioita hoidetaan tilannekohtaisesti, tämä toiminta ei missään mielessä ole järkevää, koska asioita priorisoi lähinnä käsittelyjärjestys. Looginen ja moraalinen kokonaiskuva jää näin muodostumatta ja tämä on yhteiskunnallisessa keskustelussa ongelmallista.

        Tietenkin feministit sukupuolittavat asioita, koska kyseessä on naisasialiike. Sukupuolittuminen ei ole sinänsä fem. syytä, yhteiskunnassa on vielä tälläisiä segeneraatioita jäljellä muutenkin.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Ei feminismi kritiikki mitenkään vaimeata ole, vaikkakin lähes kaikki tietävät kattavan katto-organiosaation puutteen. Missään tapauksessa näin kankeaa järjestelmää ei kannattaisi luoda, ei mistään syystä. Tämä asiantila on tälläinen olosuhteiden pakosta, naisasia koskettaa monenlaisia ihmisiä, heidän muusta aatetaustastaan riippimatta. Onkin lähes ihme, että toiminta on niinkin tuloksellista, vaikka mielipiteitä on varsin monta ja samoin myös erilaista eturyhmä ajattelua.

        Hed.hoidojen osalta olen samaa mieltä. Mieletöntä toisaalta olisikin kieltää hoidot naispareilta ja yksinäisiltä naisilta, siihen ei ole mitään syytä ja lisäksi kiellon valvonta aiheuttaisi ongelmia. Nykyäänhän ei ole lainmukaista vaatia miestä olemaan lapsensa odotuksessa ja kasvatuksessa läsnä, ainoastaan elatusvelvollisuus on olemassa. Olisi merkillinen tilanne, että hed.hoitojen myötä tätä alettaisiin valvomaan. Muutenhan ei oikeasti voida varmistaa, että ko. heteropari on oikeasti pari. Näitä keinoja löytyy aina.

        Perheväkivalasta oleva erimielisyys aiheutti TukiNaisen eron Unionista muutama vuosi sitten. Tämä oli varsin odotettavissa oleva tilanne, harmillinen silti. Kaikista asioista ei siis täydellistä yksimielisyyttä löydy ja aika monessa siihen ei pyrkimystäkään ole. Asioita hoidetaan tilannekohtaisesti, tämä toiminta ei missään mielessä ole järkevää, koska asioita priorisoi lähinnä käsittelyjärjestys. Looginen ja moraalinen kokonaiskuva jää näin muodostumatta ja tämä on yhteiskunnallisessa keskustelussa ongelmallista.

        Tietenkin feministit sukupuolittavat asioita, koska kyseessä on naisasialiike. Sukupuolittuminen ei ole sinänsä fem. syytä, yhteiskunnassa on vielä tälläisiä segeneraatioita jäljellä muutenkin.

        En väittänytkään feminismin vastaisen kritiikin olevan vaimeata tai olematonta. Pikemminkin se on tehotonta. Mihinkään yksittäiseen sanomaan kun ei voi päästä kiinni feminisminä. Jos joku feministiksi tunnettu nainen päästää suustaan jotain ajattelematonta niin feminismirintaman on helppo ilmoittaa vain, että ei tuo edusta feminismiä vaan itseään.

        Koska feminismi on niin hajanainen niin voidaankin täysin oletetusti kysyä, että onko feminismi saanut enää mitään aikaiseksi ja onko feminismistä tullut vain muotisana jonka taakse on tyylikästä mennä naisen kertomaan asioita. Jos kerran feminismissä ei ole mitään yhteistä linjaa niin tällöin saavutukset ovatkin vain yksittäisten järjestöjen ja / tai naisten saavutuksia. Tosin feministit muistavat sanoa, että feminismi on se joka saa muutoksen aikaan. Esimerkiksi miehillä ei ole mitään osaa eikä arpaa koko hommaan. Joka on mielestäni jälleen omituista, koska feminismin mukaan miehinen valta jyrää edelleen valtakunnassa.

        Eli mitä enemmän perehdyn feminismiin sitä järjettömämmältä se tuntuu... Joskus ajattelin, että se on hyvä ja tehokas keino saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja korjata naisen asemaa. Nyttemmin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta sanahelinältä. Ja mitä ilmeisemmin se ei ole mitään?

        On tietenkin helppoa sanoa olevansa feministi ja heiluttaa tasa-arvon lippua kaikkien näkösällä. Mutta koska feminismi on sukupuolittamista niin tällöin on aika selvää, että tasa-arvosta ei ole kyse. Se että naisen aseman parantaminen tekee sukupuolten tasa-arvosta tasa-arvoisempaa ei vielä tarkoita sitä, että feminismi olisi jokin tasa-arvon lippulaiva.

        Lisäksi siitä tasa-arvosta on tietenkin kiva sanoa, että kaikilla pitää olla yhtä kivaa mutta sitähän se ei suinkaan tarkoita.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        En väittänytkään feminismin vastaisen kritiikin olevan vaimeata tai olematonta. Pikemminkin se on tehotonta. Mihinkään yksittäiseen sanomaan kun ei voi päästä kiinni feminisminä. Jos joku feministiksi tunnettu nainen päästää suustaan jotain ajattelematonta niin feminismirintaman on helppo ilmoittaa vain, että ei tuo edusta feminismiä vaan itseään.

        Koska feminismi on niin hajanainen niin voidaankin täysin oletetusti kysyä, että onko feminismi saanut enää mitään aikaiseksi ja onko feminismistä tullut vain muotisana jonka taakse on tyylikästä mennä naisen kertomaan asioita. Jos kerran feminismissä ei ole mitään yhteistä linjaa niin tällöin saavutukset ovatkin vain yksittäisten järjestöjen ja / tai naisten saavutuksia. Tosin feministit muistavat sanoa, että feminismi on se joka saa muutoksen aikaan. Esimerkiksi miehillä ei ole mitään osaa eikä arpaa koko hommaan. Joka on mielestäni jälleen omituista, koska feminismin mukaan miehinen valta jyrää edelleen valtakunnassa.

        Eli mitä enemmän perehdyn feminismiin sitä järjettömämmältä se tuntuu... Joskus ajattelin, että se on hyvä ja tehokas keino saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja korjata naisen asemaa. Nyttemmin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta sanahelinältä. Ja mitä ilmeisemmin se ei ole mitään?

        On tietenkin helppoa sanoa olevansa feministi ja heiluttaa tasa-arvon lippua kaikkien näkösällä. Mutta koska feminismi on sukupuolittamista niin tällöin on aika selvää, että tasa-arvosta ei ole kyse. Se että naisen aseman parantaminen tekee sukupuolten tasa-arvosta tasa-arvoisempaa ei vielä tarkoita sitä, että feminismi olisi jokin tasa-arvon lippulaiva.

        Lisäksi siitä tasa-arvosta on tietenkin kiva sanoa, että kaikilla pitää olla yhtä kivaa mutta sitähän se ei suinkaan tarkoita.

        Mielenkiintoinen kysymys ja vaihteeksi virkistäväkin, mitä feministit ovat saaneet aikaiseksi? Täällähän yleisesti ottaen keuhkotaan suureen ääneen fem. vaikuttavan kaikkialla ja aina negatiisiveen suuntaan.

        Kyllä, yhteiskunnallisella feminismillä on vaikutusta oikeasti. Tosin ei feministit toimi yksinään ja yhteistyötä on jatkossa vielä lisättävä. Sikäli on turhaa leventää kuilua miesten ja naisten välillä. En muuten sanonut, ettei yhteistä linjaa olisi, järjestöjen yhteistoiminta on sekä lomittaista että suoraviivaista. Perhelomien maksatuksesta löytyy varsin helposti yksimielisyys esim kristillisten ja keskustanaisten kanssa, samoin prostituution vastustamisessa. Perheväkivallan torjumisessa on koko fem.yhteisö yksimielinen. Tavoista toki jo erimielisyyttä löytyy.

        Feminismi ei ole koskaan pyrkinyt järjestymään suomessa. Unionin kaltainen löyhä liittouma on riittävä. Asioita voidaan hoitaa myös asioina ja vailla voimakasta ideologista taustaa. Tämä on varmaankin varsin hankala mieltää, ellei ole tottunut kansalaisjärjestö tyyppiseen toimintaan. Vammaispuolella on hieman samanlainen tilanne. Järjestöt ovat erikseen ja kohtalaisen pieninä ryhminä, mutta esim. nykyisin yhteistoimintaa on olemassa, kun kaavaillaan lakia henkilökohtaisen avustajan tarpeesta, samoin omaishoitajien asemasta käydyissä neuvotteluissa.

        Feminismi on tasa-arvo tavoittelua, mutta näkökulma on se, että naisten asema on lähtökohdiltaan huonompi ja niin sen korjaaminen aikaan saisi sukupuolten tasa-arvon. Tämä on se lähtökohta, feminismi ei ole sen laajempaa tasa-arvoa tavoitteleva järjestö, eikä sillä voimavaroja enempään toimintaan olisikaan.

        Muita tasa-arvoa kannattavia järjestöjäkin on olemassa mm. Invalidiliitto, joka toimii lähinnä liikuntavammaisten etujärjestönä ja ei ole kiinnostunut niinkään vaikka sokeuteen liittyvistä tasa-arvo ongelmista.

        Demokraattinen yhteiskunta vaatii toimiakseen erilaisia painostusjärjestöjä, yksittäisten ihmisten vaikutusvalta on vähäinen ja mahdollisuuden vaikuttaa pienet. Puolueet ovat siten yleispoliittisia, ettei yksittäisten asioiden ajaminen niiden kautta onnistu. On varsin hankalaa saada puolueohjelmiin kovin yksityiskohtaisia tavoitteita.


      • kysyn vaan
        Tittelityy kirjoitti:

        Feminismi on pääasialliseti yhteiskunnallinen liike, tähän yhteiskunnaliseen osioon kuuluvat erilaiset naisjärjestöt joiden pääasiallinen toiminta on käytännön työtä ..Tukinainen, ensi- ja turvakotienliitto, jne... Tämä käytännoön toiminta on varmaan tärkein osa-alue joka yhteiskunnassa nähdään.

        Feminismi on myös filosofia ja tämä aatteellinen puoli lasketaan kuuluvaksi myös yhteiskunnallisiin tieteisiin, lähinnä käytännön läheisyyden vuoksi. Aatteeseen liittyy monenlaisia rakenelmia, aina liberaalifeminismistä lesbofeminismiin. Mitenkään ei olla koskaan rajattu sitä, mitä feminismin nimissä voidaan puhua.

        Yhteiskunnalliseen feminismiin kuuluu myös vaikuttaminen, tätä varten on erilaisia aika löyhiä yhteenliittymiä olemassa. Naisjärjestöjen keskusliitto yhtenä. Naisjärjestöjen keskusliiton jäsenjärjestöistä näkee, ettei joukko ole mitenkään homogeeninen, päinvastoin.

        Lausontojenantajien ja kannanottajien määrä on siis musertava. Feminismistä tuleva mielikuva on pakostakin ristiriitainen ja paikoin hieman outo. Tämä tilanne ei kuitenkaan tee feminismistä hampaatonta, eikä se myöskään vähennä kannanottojen merkittävyyttä. Feminismin kritisoiminen sillä, että kannanotot ovat ristiriitaisia ja ettei kaikkia näkökulmia olla tarkasteltu. On perusteltua, mutta osin tarpeetonta, koska tulokselinen toiminta on sentään pääasia. Näin hajanaisen organisaatioin ei voi odottakaan toimivan, kuin junan vessan.

        Onhan se jumaluuteen tai, ehkä tässä tapauksessa, jumalattariin vertaaminen tietenkin imartelevaa, niin toivottomaksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä. Kyllä feminismi on olemassa ja jopa voi kohtalaisen hyvin, vaikka keulakuvaa ei suomessa tarvitakaan.

        naisjärjestöjen keskusliiton pomo?

        Kuullostaa siltä että olisit koska jatkuavsti tuota mainostat.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Mielenkiintoinen kysymys ja vaihteeksi virkistäväkin, mitä feministit ovat saaneet aikaiseksi? Täällähän yleisesti ottaen keuhkotaan suureen ääneen fem. vaikuttavan kaikkialla ja aina negatiisiveen suuntaan.

        Kyllä, yhteiskunnallisella feminismillä on vaikutusta oikeasti. Tosin ei feministit toimi yksinään ja yhteistyötä on jatkossa vielä lisättävä. Sikäli on turhaa leventää kuilua miesten ja naisten välillä. En muuten sanonut, ettei yhteistä linjaa olisi, järjestöjen yhteistoiminta on sekä lomittaista että suoraviivaista. Perhelomien maksatuksesta löytyy varsin helposti yksimielisyys esim kristillisten ja keskustanaisten kanssa, samoin prostituution vastustamisessa. Perheväkivallan torjumisessa on koko fem.yhteisö yksimielinen. Tavoista toki jo erimielisyyttä löytyy.

        Feminismi ei ole koskaan pyrkinyt järjestymään suomessa. Unionin kaltainen löyhä liittouma on riittävä. Asioita voidaan hoitaa myös asioina ja vailla voimakasta ideologista taustaa. Tämä on varmaankin varsin hankala mieltää, ellei ole tottunut kansalaisjärjestö tyyppiseen toimintaan. Vammaispuolella on hieman samanlainen tilanne. Järjestöt ovat erikseen ja kohtalaisen pieninä ryhminä, mutta esim. nykyisin yhteistoimintaa on olemassa, kun kaavaillaan lakia henkilökohtaisen avustajan tarpeesta, samoin omaishoitajien asemasta käydyissä neuvotteluissa.

        Feminismi on tasa-arvo tavoittelua, mutta näkökulma on se, että naisten asema on lähtökohdiltaan huonompi ja niin sen korjaaminen aikaan saisi sukupuolten tasa-arvon. Tämä on se lähtökohta, feminismi ei ole sen laajempaa tasa-arvoa tavoitteleva järjestö, eikä sillä voimavaroja enempään toimintaan olisikaan.

        Muita tasa-arvoa kannattavia järjestöjäkin on olemassa mm. Invalidiliitto, joka toimii lähinnä liikuntavammaisten etujärjestönä ja ei ole kiinnostunut niinkään vaikka sokeuteen liittyvistä tasa-arvo ongelmista.

        Demokraattinen yhteiskunta vaatii toimiakseen erilaisia painostusjärjestöjä, yksittäisten ihmisten vaikutusvalta on vähäinen ja mahdollisuuden vaikuttaa pienet. Puolueet ovat siten yleispoliittisia, ettei yksittäisten asioiden ajaminen niiden kautta onnistu. On varsin hankalaa saada puolueohjelmiin kovin yksityiskohtaisia tavoitteita.

        Mielenkiintoista olisikin tietää, että ovatko ne naiset saaneet aikaan muutoksia siksi että ovat feministejä vai siksi että ovat aktiivisia. Se että vauhkotaan suureen ääneen feministien saavan aikaan negatiivisia asioita voi johtua vain niistä mielikuvista joita feminismi ihmisissä synnyttää.

        Feminististen järjestöjen sekä feministien liittoutuminen yleensäkin varmasti toisi voimaa yhteisiin ponnistuksiin. Tosin uskon vahvasti, että ulkopuolisten kohtujen kannattajat ja miesvihaajat eivät ehkä (toivottavasti) saisi suurtakaan kannatusta. Huoleni lähinnä on se, joka tälläkin palstalla huokuu joidenkin feministien kommenteista läpi. Miesten mielipiteet eivät ole merkittäviä siksi, että ne ovat miesten. Naisiakin jaetaan jo miesmyönteisiin. Jos feministit rakentavat suurempaa liittoutumaa niin millaista suvaitsevaisuutta tällainen järjestö tulisikaan pitämään yllä. Varmasti riippuisi suuresti siitä, että millaiset johtohahmot tämä liittouma saisi.

        Tämän jälkeen siirtyisinkin keskustelemaan tasa-arvosta ja erityisesti siitä tasa-arvon tasosta jonka saavuttaminen tarkoittaisi tasa-arvon täyttymistä. Vai voidaanko sitä feministisessä maailmankuvassa koskaan saavuttaa? Voiko feministisessä maailmassa olla yritystä tai virastoa jossa on töissä pelkkiä miehiä (tai naisia)? Naisia varmaankin voi, koska juurihan tasa-arvopalkinto meni yritykselle jossa oli n.99% työntekijöistä naisia. Tarkoitan lähinnä sitä, että kuinka kauan feminismin lähtökohta tasa-arvossa voi olla se että nainen on aina heikompi ja alistettu osapuoli. Onhan jo alueita elämässä jossa näin ei suinkaan ole.



        Edelleen haluan ehkä jo hieman jankuttaakin siitä miksi miehillä erityisesti on hieman raju käsitys feminismistä. X-ripa tuolla "nainen on uskottavampi" ketjussa laittoi linkin, jonka takaa löytyy näitä insestikortin käyttöjä. Samaan aikaan pamautetaan telkkarista dokumentti jossa feministit (olivatpa sitten ruotsalaisia, mutta feministejä kuitenkin) toitottavat yhteen ääneen että väkivallaton mies on lähinnä poikkeus sekä jokainen mies on pontetiaalinen pedofiili ja raiskaaja. Kun lisätään vielä muutaman suomalaisen feministin lausuma, jonka mukaan näissä ruotsalaisten sanoissa on jotain perää niin ymmärrettävää on hermostuneisuuden kasvu. X-ripan laittama linkki aiheutti minussa kiukkua. Naisjärjestöjen keskusliiton sivut aiheuttivat minussa huvittuneisuutta ja syvää huolestuneisuutta. Mutta totuuden nimissä myönnän kyllä löytäneeni sieltä lausunnoista ihan asiaakin, lähinnä koskettivat väkivaltaosastoa sekä muutamaa muuta "vähemmän" tärkeää asiaa. Tosin sovittelun totaalista poisjättämistä en allekirjoittaisi.

        Sinun kirjoituksesi toisaaltaan saavat minut aina hieman vähemmän huolestuneeksi feminismin "jyrästä" ja huomaan järkevää -joskin eri mieltä olevaa- feminismiäkin on olemassa (oletan että olet feministi, olet ainakin joskus muistaakseni sanonut olevasi).

        Mutta innolla me kansalaiset jälleen odotamme mitä elämä huomenna tuo eteemme.


      • yksinkertainen kirjoitti:

        En väittänytkään feminismin vastaisen kritiikin olevan vaimeata tai olematonta. Pikemminkin se on tehotonta. Mihinkään yksittäiseen sanomaan kun ei voi päästä kiinni feminisminä. Jos joku feministiksi tunnettu nainen päästää suustaan jotain ajattelematonta niin feminismirintaman on helppo ilmoittaa vain, että ei tuo edusta feminismiä vaan itseään.

        Koska feminismi on niin hajanainen niin voidaankin täysin oletetusti kysyä, että onko feminismi saanut enää mitään aikaiseksi ja onko feminismistä tullut vain muotisana jonka taakse on tyylikästä mennä naisen kertomaan asioita. Jos kerran feminismissä ei ole mitään yhteistä linjaa niin tällöin saavutukset ovatkin vain yksittäisten järjestöjen ja / tai naisten saavutuksia. Tosin feministit muistavat sanoa, että feminismi on se joka saa muutoksen aikaan. Esimerkiksi miehillä ei ole mitään osaa eikä arpaa koko hommaan. Joka on mielestäni jälleen omituista, koska feminismin mukaan miehinen valta jyrää edelleen valtakunnassa.

        Eli mitä enemmän perehdyn feminismiin sitä järjettömämmältä se tuntuu... Joskus ajattelin, että se on hyvä ja tehokas keino saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja korjata naisen asemaa. Nyttemmin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta sanahelinältä. Ja mitä ilmeisemmin se ei ole mitään?

        On tietenkin helppoa sanoa olevansa feministi ja heiluttaa tasa-arvon lippua kaikkien näkösällä. Mutta koska feminismi on sukupuolittamista niin tällöin on aika selvää, että tasa-arvosta ei ole kyse. Se että naisen aseman parantaminen tekee sukupuolten tasa-arvosta tasa-arvoisempaa ei vielä tarkoita sitä, että feminismi olisi jokin tasa-arvon lippulaiva.

        Lisäksi siitä tasa-arvosta on tietenkin kiva sanoa, että kaikilla pitää olla yhtä kivaa mutta sitähän se ei suinkaan tarkoita.

        Vaikea sanoa, kuinka ideologinen tausta vaikuttaa siihen, miten tuloksellinen toiminta oikeastaan on. Naisten aseman tarkastelu on varsin paljon feminismistä ajattelua jo sinänsä. Ihmisethän tottuvat tiettyyn tilanteeseen ja katsovat rakenteellisten ongelmien kuuluvan asiaan, niitä ei siis sen kummemmin pohdita. Naisten asemaan liittyvien ongelmien esiintuominen on feministien ansiota varsin pitkälti. Muutoksen toteuttajina toimivat toki aktiiviset naiset ja heidän ei tarvitse olla feministejä. Kaikki eivät tietenkään olekaan.

        Suomessa ei kovinkaan aktiivisesti olla puuhaamassa suurta liitoutumaa, tähän ei ole nähty tarvetta. Suuntaus on pikemminkin pieneneviin yksikköihin, voisi sanoa erikoistuneisiin. Unionin vaikutusvalta on oikeasti vähenemään päin esim. poliittisten liitoutumien vaikutusvalta on kasvaa. Nytkiksenkin toiminta on kohtalaisen aktiivista.

        Vaikea on sanoa, milloin on saavutettu se tasa-arvon tila, että voistaisiin sanoa sen riittävän? Nythän on olemassa aika vinoutunut tilanne lähinnä siksi, että feminismillä ei ole järjestäytynyttä vastavoimaa. Miten yhteiskunnallisen keskustelun suunta sitten muuttuisi, jos miehiin kohdistuneita rakenteellisia ongelmia korjaamaan perustettaisiin oma järjestö. Tilaus tämmöiseenkin toimintaan on olemassa -tietenkin.

        Lastenhuoltajuuskiistat eivät oikeastaan kuulu feminismiin. Murasen Lasten apu (toivottavasti muistin nimen oikein) Ei ole feministinen järjestö. Suomessahan voi perustaa yleishyödyllisen järjestön kuka vaan ja siihen saa varsin helposti myös yhteiskunnallista tukea. Murasen touhut ovat lähinnä yksityishenkilön "hössöttämistä", tosin varsin harmmillista sellaista. Nämä yksisilmäiset idealistit, vaikkakin hyvää tarkoittavina, saavat todella pahaa jälkeä aikaiseksi, ollessaan aktiivisina touhuamassa. Järki on kauan sitten unohtunut, jos sitä on sitten koskaan ollutkaan. Murasen touhut ovat lastensuojelunkin kannalta varsin ikäviä. Murasen antama tuki pitkittää merkittävästi huoltajuuskiistoja, Pitkittyneet huoltajuuskiistat ovat, kuitenkin, aika harvinaisia, mutta ikäviä ne kaikkien kannalta ovat. Mannerheimin lastensuojeluliittokaan ei ole feministinen järjestö. Helena Molanderin linjanvedot eivät olleet myöskään asianmukaisia. Insesti syytöksien vakavasti ottaminen, asioita liiemmin tutkimatta, johtivat lastensuojeluliitonkin arveluttavaan valoon. Tämä oli myös osaltaan syynä siihen, että suomeen saatiin viimeinkin valtiollinen lastensuojeluasiamiehen virka, Aulahan sitä postia nykyisin hoitaa.

        Itsestäni sen verran, että olen feministi, joskin toimin enemmän käytännölliseltä, kuin ideologiselta pohjalta. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, etten ole kovinkaan innostunut rakentelemaan feminististä filosofiaa, yritän pitää jalkani maan pinnalla, tässäkin asiassa. Tällä palstalla, minun feminismini on varsin kiistananalainen, muualla ajattelutapani ymmäretään jopa hyvinkin. Tähän tietenkin vaikuttaa myös se, että persoonallisuus ei kirjoituksissa välity. Mi/yes on nimittänyt minua/muita femakoksikin ja tämä nimitys oikeastaan kuvaa minua hyvin sikäli, kun olen ymmärtänyt sen oikein. Femakko on käytännön feministi ja hän ei ole kiinnostunut feminismin ideologisesta pohjasta laajemmin. Touhutäti mikä touhutäti.


      • jööris
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Onneksi feminismi on sellainen, jossa jokainen feministi voi painottaa tärkeäksi katsomiaan asioita.

        Palstalla taas saattaa olla meneillään yritys hajoittaa feministileiriä ensisestään, mutta eipä mennä siihen mukaan. Itseasiasassa saatoit tarkoittaa minuakin, jolloinka olisin ollut hakukas kuulemaan perusteluja.

        Oppimestari = kuka?

        vain feministit saavat olla mitä mieltä haluavat. Miehet eivät saa olla eri mieltä vaikka onneksi ovat. Naiset jotka eivät jaa jöörisfeminismin näkemyksiä ovat miehiä naisnimimerkkien takana tai sitten säälittäviä miesmyönteisiä. Ja tämä on sitä jöörisfeminismiä!!! MIES ON PAHA!


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Lapsen oikeuksista on puhuttaessa ainoastaan syntynyneen lapsen oikeuksien toteutuminen on tärkeää. Kuinka tämä ihminen tulee elämänsä elämään ja miten elämisen lähtökohdat turvataan. Kuinka harkiten hoitoihin on lähdetty on oikeastaan siviseikka. Mikäli hoitoja ei olisi, ei lapsiakaan ehkä syntyisi. "Ongelmaa" ei silloin olisi. Tämä on kärjistetty, myönnän.

        Julkisessa keskustelussa juututaan helposti toistamaan itsestäänselvyyksiä, tämä on totta. Mutta keskustelussa ei ole tarvetta suostua ainoastaan vastamaan. Nythän sallitiin luoda sellainen asetelma, että ainoastaan hed.hoitojen vastustajat pyrkivät katsomaan lapsen etua. Tämähän ei sinänsä pidä paikkaansa, koska hoitoihin liittyy paljoin muitakin tekijöitä. Naiset saatiin näyttämään itsekkäiltä oman edun tavottelijoilta ja heidän itsensä muotävaikutuksella vielä.

        Syy hedelmöityslain tekemiseen ei missään tapauksesta johtunut naisipareista eikä yksinäisten naisten hoidoista. Aloite lähti terveydenhuollon eettiseltä neuvostolta, koska hed. hoitoihin liittyviä eettisiä ongelmia on runsaasti ja nykyinen villi tilanne täytyy saada järjestelmän piiriin. Keskustelu laista ajatui aivan sivuraiteelle, joka on sinäsä harmillista.

        Terveydenhuollon eettinen neuvosto teki siis alunperin jonkinlaisen aloitteen liittyen hedelmöityshoitoihin...hmmm...mitähän tämä aloite tarkalleen ottaen sisälsi.? Minkälaisia kysymyksiä? Luovuttajan henkilöllisyys on yksi, mutta mitä muuta.

        Ainakin itselleni on tullut mieleen, että hedelmöityshoitoja haluttiin vain rajoittaa ja siitä koko lakiesitys lähti. En tosin seurannut keskustelua kuin yhden tv-ohjelman verran ja joitakin uutismainintoja näin ja kaikissa pääasiaksi nousi yksinäiset naiset ja naisparit.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Vaikea sanoa, kuinka ideologinen tausta vaikuttaa siihen, miten tuloksellinen toiminta oikeastaan on. Naisten aseman tarkastelu on varsin paljon feminismistä ajattelua jo sinänsä. Ihmisethän tottuvat tiettyyn tilanteeseen ja katsovat rakenteellisten ongelmien kuuluvan asiaan, niitä ei siis sen kummemmin pohdita. Naisten asemaan liittyvien ongelmien esiintuominen on feministien ansiota varsin pitkälti. Muutoksen toteuttajina toimivat toki aktiiviset naiset ja heidän ei tarvitse olla feministejä. Kaikki eivät tietenkään olekaan.

        Suomessa ei kovinkaan aktiivisesti olla puuhaamassa suurta liitoutumaa, tähän ei ole nähty tarvetta. Suuntaus on pikemminkin pieneneviin yksikköihin, voisi sanoa erikoistuneisiin. Unionin vaikutusvalta on oikeasti vähenemään päin esim. poliittisten liitoutumien vaikutusvalta on kasvaa. Nytkiksenkin toiminta on kohtalaisen aktiivista.

        Vaikea on sanoa, milloin on saavutettu se tasa-arvon tila, että voistaisiin sanoa sen riittävän? Nythän on olemassa aika vinoutunut tilanne lähinnä siksi, että feminismillä ei ole järjestäytynyttä vastavoimaa. Miten yhteiskunnallisen keskustelun suunta sitten muuttuisi, jos miehiin kohdistuneita rakenteellisia ongelmia korjaamaan perustettaisiin oma järjestö. Tilaus tämmöiseenkin toimintaan on olemassa -tietenkin.

        Lastenhuoltajuuskiistat eivät oikeastaan kuulu feminismiin. Murasen Lasten apu (toivottavasti muistin nimen oikein) Ei ole feministinen järjestö. Suomessahan voi perustaa yleishyödyllisen järjestön kuka vaan ja siihen saa varsin helposti myös yhteiskunnallista tukea. Murasen touhut ovat lähinnä yksityishenkilön "hössöttämistä", tosin varsin harmmillista sellaista. Nämä yksisilmäiset idealistit, vaikkakin hyvää tarkoittavina, saavat todella pahaa jälkeä aikaiseksi, ollessaan aktiivisina touhuamassa. Järki on kauan sitten unohtunut, jos sitä on sitten koskaan ollutkaan. Murasen touhut ovat lastensuojelunkin kannalta varsin ikäviä. Murasen antama tuki pitkittää merkittävästi huoltajuuskiistoja, Pitkittyneet huoltajuuskiistat ovat, kuitenkin, aika harvinaisia, mutta ikäviä ne kaikkien kannalta ovat. Mannerheimin lastensuojeluliittokaan ei ole feministinen järjestö. Helena Molanderin linjanvedot eivät olleet myöskään asianmukaisia. Insesti syytöksien vakavasti ottaminen, asioita liiemmin tutkimatta, johtivat lastensuojeluliitonkin arveluttavaan valoon. Tämä oli myös osaltaan syynä siihen, että suomeen saatiin viimeinkin valtiollinen lastensuojeluasiamiehen virka, Aulahan sitä postia nykyisin hoitaa.

        Itsestäni sen verran, että olen feministi, joskin toimin enemmän käytännölliseltä, kuin ideologiselta pohjalta. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, etten ole kovinkaan innostunut rakentelemaan feminististä filosofiaa, yritän pitää jalkani maan pinnalla, tässäkin asiassa. Tällä palstalla, minun feminismini on varsin kiistananalainen, muualla ajattelutapani ymmäretään jopa hyvinkin. Tähän tietenkin vaikuttaa myös se, että persoonallisuus ei kirjoituksissa välity. Mi/yes on nimittänyt minua/muita femakoksikin ja tämä nimitys oikeastaan kuvaa minua hyvin sikäli, kun olen ymmärtänyt sen oikein. Femakko on käytännön feministi ja hän ei ole kiinnostunut feminismin ideologisesta pohjasta laajemmin. Touhutäti mikä touhutäti.

        "Vaikea on sanoa, milloin on saavutettu se tasa-arvon tila, että voitaisiin sanoa sen riittävän. Nythän on olemassa aika vinoutunut tilanne siksi, että feminismillä ei ole järjestäytynyttä vastavoimaa."

        Jaa. Kun koko yhteiskunta on feminismin vastavoima, niin eiköhän se nyt riitä jotenkin.


      • jorojukka-kukka
        jööris kirjoitti:

        vain feministit saavat olla mitä mieltä haluavat. Miehet eivät saa olla eri mieltä vaikka onneksi ovat. Naiset jotka eivät jaa jöörisfeminismin näkemyksiä ovat miehiä naisnimimerkkien takana tai sitten säälittäviä miesmyönteisiä. Ja tämä on sitä jöörisfeminismiä!!! MIES ON PAHA!

        Mutta feminismiin pesiytyvä miesmyönteisyys on.


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Mutta feminismiin pesiytyvä miesmyönteisyys on.

        Haluat, että kaivetaan eri suuntien välille juoksuhaudat ja puhin sijoitetaan sala-ampujia= kukusoja, käkiä. Rakentavaa.

        Kasvatetaan lapsemme esikoulusta alkaen vihamaan vastakkaista sukupuolta- todella upeaa...

        TV:sta tuli dokkari Pohjois Koreasta jossa eskari-ikäiset laulavat ylistystä Rakkaalle Johtajalle Kim-kenraali.

        Lauletaan Usan:n vastaisia agitaatiolauluja ja uskotaan vain puolueen todellisuuteen.

        Uusi uljas maailma odottaa..........


      • yksinkertainen kirjoitti:

        En väittänytkään feminismin vastaisen kritiikin olevan vaimeata tai olematonta. Pikemminkin se on tehotonta. Mihinkään yksittäiseen sanomaan kun ei voi päästä kiinni feminisminä. Jos joku feministiksi tunnettu nainen päästää suustaan jotain ajattelematonta niin feminismirintaman on helppo ilmoittaa vain, että ei tuo edusta feminismiä vaan itseään.

        Koska feminismi on niin hajanainen niin voidaankin täysin oletetusti kysyä, että onko feminismi saanut enää mitään aikaiseksi ja onko feminismistä tullut vain muotisana jonka taakse on tyylikästä mennä naisen kertomaan asioita. Jos kerran feminismissä ei ole mitään yhteistä linjaa niin tällöin saavutukset ovatkin vain yksittäisten järjestöjen ja / tai naisten saavutuksia. Tosin feministit muistavat sanoa, että feminismi on se joka saa muutoksen aikaan. Esimerkiksi miehillä ei ole mitään osaa eikä arpaa koko hommaan. Joka on mielestäni jälleen omituista, koska feminismin mukaan miehinen valta jyrää edelleen valtakunnassa.

        Eli mitä enemmän perehdyn feminismiin sitä järjettömämmältä se tuntuu... Joskus ajattelin, että se on hyvä ja tehokas keino saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja korjata naisen asemaa. Nyttemmin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta sanahelinältä. Ja mitä ilmeisemmin se ei ole mitään?

        On tietenkin helppoa sanoa olevansa feministi ja heiluttaa tasa-arvon lippua kaikkien näkösällä. Mutta koska feminismi on sukupuolittamista niin tällöin on aika selvää, että tasa-arvosta ei ole kyse. Se että naisen aseman parantaminen tekee sukupuolten tasa-arvosta tasa-arvoisempaa ei vielä tarkoita sitä, että feminismi olisi jokin tasa-arvon lippulaiva.

        Lisäksi siitä tasa-arvosta on tietenkin kiva sanoa, että kaikilla pitää olla yhtä kivaa mutta sitähän se ei suinkaan tarkoita.

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Onko mahdollista, että ns. f-vastavoima toimisi samansuuntaisesti kuin f-vastaisuus nykyäänkin? Mikä sen oikeastaan asiallisemmaksi muuttaisi?

        Miesliike sinänsä olisi minusta kannatettavaa, mutta se ei olisikaan mikään feminismin VASTAvoima. Hmmm...mahdetaankohan me puhua samasta asiasta, mutta eri termein.(?)


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Terveydenhuollon eettinen neuvosto teki siis alunperin jonkinlaisen aloitteen liittyen hedelmöityshoitoihin...hmmm...mitähän tämä aloite tarkalleen ottaen sisälsi.? Minkälaisia kysymyksiä? Luovuttajan henkilöllisyys on yksi, mutta mitä muuta.

        Ainakin itselleni on tullut mieleen, että hedelmöityshoitoja haluttiin vain rajoittaa ja siitä koko lakiesitys lähti. En tosin seurannut keskustelua kuin yhden tv-ohjelman verran ja joitakin uutismainintoja näin ja kaikissa pääasiaksi nousi yksinäiset naiset ja naisparit.

        Täsmällisesti ottaen, Terveydenhuollon eettinen neuvosto ei voi mitään aloitetta tehdä, lakialoitteita voivat tehdä ainoastaan kansanedustajat ja puolueet. Tarve lakiesityksen tekemiseen lähti toki eettisen neuvottelukunnan kannanotoista. Suomessahan on, muista maista poiketen, aivan villi tilanne ja tämähän ei voi loputtomasta tälläisena jatkua.

        Tein joskus aloitteen hed.hoitoihin liittyvistä muista eettisistä ongelmista, en viitsi niitä enää tässä ketjussa lähteä toistamaan. Aihe ei anna siihen mahdollisuuksia, ketjussahan on puhe feminismistä.


      • jorojukka-kukka
        epikuros kirjoitti:

        Haluat, että kaivetaan eri suuntien välille juoksuhaudat ja puhin sijoitetaan sala-ampujia= kukusoja, käkiä. Rakentavaa.

        Kasvatetaan lapsemme esikoulusta alkaen vihamaan vastakkaista sukupuolta- todella upeaa...

        TV:sta tuli dokkari Pohjois Koreasta jossa eskari-ikäiset laulavat ylistystä Rakkaalle Johtajalle Kim-kenraali.

        Lauletaan Usan:n vastaisia agitaatiolauluja ja uskotaan vain puolueen todellisuuteen.

        Uusi uljas maailma odottaa..........

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)


      • x-ripa
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        Mitä siitä nyt tulisi, että ruvettaisiin vihollisen kanssa kaveeraamaan?


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Täsmällisesti ottaen, Terveydenhuollon eettinen neuvosto ei voi mitään aloitetta tehdä, lakialoitteita voivat tehdä ainoastaan kansanedustajat ja puolueet. Tarve lakiesityksen tekemiseen lähti toki eettisen neuvottelukunnan kannanotoista. Suomessahan on, muista maista poiketen, aivan villi tilanne ja tämähän ei voi loputtomasta tälläisena jatkua.

        Tein joskus aloitteen hed.hoitoihin liittyvistä muista eettisistä ongelmista, en viitsi niitä enää tässä ketjussa lähteä toistamaan. Aihe ei anna siihen mahdollisuuksia, ketjussahan on puhe feminismistä.

        Milloin, missä kuussa, teit aloituksen? Katsastaisin sen. (Ymmärsin kyllä, ettei Eettinen neuvosto tehnyt varsinaista lakialoitetta, vaan idean siihen suuntaan.)


      • yksinkertainen kirjoitti:

        En väittänytkään feminismin vastaisen kritiikin olevan vaimeata tai olematonta. Pikemminkin se on tehotonta. Mihinkään yksittäiseen sanomaan kun ei voi päästä kiinni feminisminä. Jos joku feministiksi tunnettu nainen päästää suustaan jotain ajattelematonta niin feminismirintaman on helppo ilmoittaa vain, että ei tuo edusta feminismiä vaan itseään.

        Koska feminismi on niin hajanainen niin voidaankin täysin oletetusti kysyä, että onko feminismi saanut enää mitään aikaiseksi ja onko feminismistä tullut vain muotisana jonka taakse on tyylikästä mennä naisen kertomaan asioita. Jos kerran feminismissä ei ole mitään yhteistä linjaa niin tällöin saavutukset ovatkin vain yksittäisten järjestöjen ja / tai naisten saavutuksia. Tosin feministit muistavat sanoa, että feminismi on se joka saa muutoksen aikaan. Esimerkiksi miehillä ei ole mitään osaa eikä arpaa koko hommaan. Joka on mielestäni jälleen omituista, koska feminismin mukaan miehinen valta jyrää edelleen valtakunnassa.

        Eli mitä enemmän perehdyn feminismiin sitä järjettömämmältä se tuntuu... Joskus ajattelin, että se on hyvä ja tehokas keino saavuttaa sukupuolten tasa-arvoa ja korjata naisen asemaa. Nyttemmin se tuntuu jotenkin kaukaiselta ja saavuttamattomalta sanahelinältä. Ja mitä ilmeisemmin se ei ole mitään?

        On tietenkin helppoa sanoa olevansa feministi ja heiluttaa tasa-arvon lippua kaikkien näkösällä. Mutta koska feminismi on sukupuolittamista niin tällöin on aika selvää, että tasa-arvosta ei ole kyse. Se että naisen aseman parantaminen tekee sukupuolten tasa-arvosta tasa-arvoisempaa ei vielä tarkoita sitä, että feminismi olisi jokin tasa-arvon lippulaiva.

        Lisäksi siitä tasa-arvosta on tietenkin kiva sanoa, että kaikilla pitää olla yhtä kivaa mutta sitähän se ei suinkaan tarkoita.

        Järjestäytynyt toiminta ei voi tomia, kuin sika vatukossa, järjestäytymiselle on ominaista vastuullisuus. Tätähän tässä ketjussa on Yksinkertainen kritisoinut sitä, ettei feminismikään ole niin tiukasti ideologisesti vastuullinen, että kaikki ajatukset kävisivät seulan lävitse.

        Yhteiskunnallinen toimta vaatii tietynlaista realismia sekä asiapohjaa pystyäkseen toimimaan. Täysin villisti toimivina mikään aate ei sinänsä herätä kritiikkiä ja sitä ei myöskään tarvitse lainkaan perustella. Se on lyhyesti sanottuna puuhastelua.

        Jep, miesliikettä tarvittaisiin, vaikea on sanoa lopultakaan, kuinka vastakkaiset sen tavoitteet olisivat feminismin kannalta katsottuna. Tälläinen toiminta selkeyttäisi kuitenkin yhteiskunnallista tasa-arvo keskustelua.


      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        Mitäs Ripa tykkäisi niistä miehistä, jotka olisivat naismyönteisiä? Ja tämä ei nyt tarkoita seksuaalista kiinnostusta, vaan miehiä, jotka asettaisivat naisten edut miesten etujen edelle.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt toiminta ei voi tomia, kuin sika vatukossa, järjestäytymiselle on ominaista vastuullisuus. Tätähän tässä ketjussa on Yksinkertainen kritisoinut sitä, ettei feminismikään ole niin tiukasti ideologisesti vastuullinen, että kaikki ajatukset kävisivät seulan lävitse.

        Yhteiskunnallinen toimta vaatii tietynlaista realismia sekä asiapohjaa pystyäkseen toimimaan. Täysin villisti toimivina mikään aate ei sinänsä herätä kritiikkiä ja sitä ei myöskään tarvitse lainkaan perustella. Se on lyhyesti sanottuna puuhastelua.

        Jep, miesliikettä tarvittaisiin, vaikea on sanoa lopultakaan, kuinka vastakkaiset sen tavoitteet olisivat feminismin kannalta katsottuna. Tälläinen toiminta selkeyttäisi kuitenkin yhteiskunnallista tasa-arvo keskustelua.

        Asiallisena miesliikkeenä se olisi ok, mutta yhtään antifeminististä liikettä en kyllä kaipaa. Se puoli on jo hoidossa Suomessa tosi laajamittaisesti, näyttävästi ja äänekkäästi.


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Terveydenhuollon eettinen neuvosto teki siis alunperin jonkinlaisen aloitteen liittyen hedelmöityshoitoihin...hmmm...mitähän tämä aloite tarkalleen ottaen sisälsi.? Minkälaisia kysymyksiä? Luovuttajan henkilöllisyys on yksi, mutta mitä muuta.

        Ainakin itselleni on tullut mieleen, että hedelmöityshoitoja haluttiin vain rajoittaa ja siitä koko lakiesitys lähti. En tosin seurannut keskustelua kuin yhden tv-ohjelman verran ja joitakin uutismainintoja näin ja kaikissa pääasiaksi nousi yksinäiset naiset ja naisparit.

        Tässä tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000016807873#22000000016807873


      • jorojukka-kukka

      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Tässä tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000016807873#22000000016807873

        Onhan tuossa pohdittavaa tosiaan paljonkin, mutta kuten huomaat, niin julkinen (ja vähemmän julkinen) keskustelu tuppaa juuttumaan aina tiettyihin kipupisteisiin. Ja tällä kertaa se näyttäytyi kysymyksenä, että eikö miestä enää tarvita, ei kai miestä yritetä ohittaa jne. Eli hyvin sonnustautuvat miehet pitämään puoliaan (ja varjonyrkkeilemään), vaikka tässäkään ei mies ollut millään tavalla uhattuna ja kun miettii tosiaan noita yksinäisten naisten ja naisparien keinohedelmöityslapsien määrää, niin jälleen kerran tykillä metsästettiin hyttys parkaa.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        olen hyvin huonosti järjestäytynyt niin siitä huolimatta kritisoin feminismiä. Toki vaikeus feminismin kritisoimisessa onkin siinä, että se pitää kohdistaa yleensä yhteen feministiin ja hänen puheisiinsa kerrallaan. Muiden feministien puheista ei oteta vastuuta ja näin päästään luovimaan aatteen vastuusta kokonaan eroon.

        Lähinnä pyrin osoittamaan joitain ongelmakohtia feministisessä ajatusmaailmassa, kuten myös ristiriitaisuuksia. Näistä voimakkain tietenkin on se, että sanaa tasa-arvo käytetään yhteiskunnallisessa keskustelussa perin ylimalkaisesti. Perusteluista sen verran, että eikö muutosta haluava ole se joka perustelee. Muutosta ei kannata tehdä vain muutoksen vuoksi. Sillä pitää olla positiivisia seuraamuksia, ainakin enemmän kuin negatiivisia. Voimme keskustella joskus lisää aiheesta oikeudenmukaisuuden tasapaino. Pyrin kyllä kuitenkin mahdollisimman usein perustelemaan näkemyksiäni edes jotenkin.

        Lisäksi se että vaaditaan resursseja ja muutoksia on helppoa. Se että tarjoaa ratkaisut miten resursseja voidaan laajentaa (mistä rahat, ihmiset ja aika?) ja miten muutokset viedään läpi olisi jo aivan muuta. On helppoa vain sanoa, että maaseudulla tarvitaan naisnäkökulmaa ja palveluissa pitää huomioida naisia paremmin. Mitähän tuokin edes tarkoittaa.

        Feministien perusteluiden puutteisiin kiinnitetään siksi huomiota, että feminismi vaatii yleensä muutosta. Jos keskustellaan väkivallasta niin kukaan ei tietenkään kysy, että miksi sitä pitäisi vähentää. Kaikkien mielestä olisi kiva jos väkivalta yleensäkin vähenisi. Mutta jos puhumme kiintiöistä vaikkapa yhtiöihin niin perusteluita kaivataan ja paljon.

        Lisäksi feminismin ajatuksia vastustava saa helposti sovistin tai tasa-arvoa vastustavan leiman. Siitäkin huolimatta, että moni feministi joka vaatii tasa-arvoa ei loppujen lopuksi tiedä mistä puhuu. Koska feminismillä ei ole mitään yhteistä tarkkaa tasa-arvon määritelmää niin feministin joka vaatii tasa-arvoa pitäisi määritellä tasa-arvo. Jos epätasa-arvoisuutta tämän lisäksi vielä mainitsee jossain olevan, pitäisi perustella että miksi se on epätasa-arvoa eikä jotain muuta tai yleensäkään mitään.

        Ja koska tykkään jankuttaa niin sanon vielä sen, että ylimalkaiset heitot: Mies on väkivaltainen, mies on pedofiili, mies raiskaa saavat tietenkin miesten rintaman - sekä naistenkin- niskakarvat pystyyn.

        Huoltajuuskiistojen suhteen olen vain kuullut miesten taholta puhuttavan, että on turha alkaa taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Sosiaali ala on naisten valtaamaa ja naisten suosimista tapahtuu eikä se muuksi muutu. Ja jos meinaa muuttua niin olet välittömästi pedofiili ja harrastanut insestiä. Eli miehinen luottamus sosiaalitoimeen tällä saralla tuntuisi olevan täysin nolla. Ja feminismi rintama tietenkin asettuu poikkeuksetta naisen puolelle. Vääryyttä ei nähdä missään.


      • jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        näkenys on lähes 99 % subjektiivisia kun käymme tämänmoista depattia.

        Odjektiivisuus on olematon.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Tässä tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000016807873#22000000016807873

        vastaan nyt sinulle.

        Mutta elämässä on muitakin arvoja kuin sukupuoli. Kaikille sukupuoli ei edes ole arvo. Myöskin tasa-arvo ei ole ainoa arvo maailmassa vaan muitakin arvoja on. Joskus on niin, että joku arvo on paikassaan toista tärkeämpi. Tietenkin miten arvojen järjestyksen milloinkin koetaan on kovin henkilökohtaista.

        Mikäli mies vastustaa naisparien ja yksinäisten naisten hedelmöitys hoitoja niin ei kyse ole välttämättä siitä, että mies kokee asemansa uhatuksi. Kyse voi olla muustakin. Jollain voi olla eettisiä ongelmia tämän kanssa (kyllä kyllä, vanhoillista, konservatiivista, kamalaa).

        Tietyt arvot voivat olla ihmisille sellaisia, että näistä ei tingitä mistään hinnasta. Näitä arvoja tietenkin tulisi kunnioittaa mutta vaikeaa tietenkin on nähdä mitään hyvää arvossa joka toiselle on koko elämä (esim tasa-arvoa kaiken edelle).

        Julkinen keskustelu juuttuu kuten sanoit yleensä tiettyihin seikkoihin. Vastapuoli pääsi koko keskustelussa niskan päälle vain siksi, että lähinnä feministinen puoli salli tämän erityisesti mitätöityään isän roolin. On selvää, että tuollainen kannanotto käy lähes koko kansan oikeustajun päälle ja rankasti. Jos keskustelu jumiutuu niin taitava keskustelija johdattelee sen uusille uomille jotka ovat itselleen suotuisia eikä käy vastahyökkäykseen suin päin. Mikäli feministeillä olisi ollut enemmän pelisilmää eivät he ensinnäkään olisi mitätöineet koko isä käsitettä tässä yhteydessä ja olisivat ohjanneet keskustelun koskemaan esimerkiksi juuri sitä määrää, joita hedelmöityshoitoja käyttäviä naisia olisi. Jos miehet kokivat itsensä uhatuiksi se ei välttämättä siis johtunut siitä, että he kokisivat keinohedelmöityksen syrjäyttävän heidät. Se johtui siitä, että vastapuoli mitätöi isäkäsitteen. Tämä on vahinko (tai tarkoituksellinen teko) jonka korjaaminen ei ole helppoa.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Kirjoitit tähän suuntaan: Jos epätasa-arvoa on, niin olisi perusteltava, miksi se on epätasa-arvoa tai yleensä yhtään mitään.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        hellou!

        Kirjoitin siihen suuntaan?

        Hienosti irroitettu ja muutettu koko lause. Voisitko lukea tarkempaan ja kertoa että mitä yrität nyt hakea?

        Mutta voin laittaa koko virkeen sellaisenaan tähän:

        "Jos epätasa-arvoisuutta tämän lisäksi vielä mainitsee jossain olevan, pitäisi perustella että miksi se on epätasa-arvoa eikä jotain muuta tai yleensäkään mitään."

        Oleellista siis tuossa lauseessa on maininta, että JOS EPÄTASA-ARVOISUUTTA MAINITSEE JOSSAIN OLEVAN.

        Helpottaako?


      • jorojukka-kukka

      • x-ripa
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        No sanotaan, että en oikein ymmärrä tuota profeministimies-touhua, mutta en nyt lähtisi sitä vaaralliseksi luonnehtimaan.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt toiminta ei voi tomia, kuin sika vatukossa, järjestäytymiselle on ominaista vastuullisuus. Tätähän tässä ketjussa on Yksinkertainen kritisoinut sitä, ettei feminismikään ole niin tiukasti ideologisesti vastuullinen, että kaikki ajatukset kävisivät seulan lävitse.

        Yhteiskunnallinen toimta vaatii tietynlaista realismia sekä asiapohjaa pystyäkseen toimimaan. Täysin villisti toimivina mikään aate ei sinänsä herätä kritiikkiä ja sitä ei myöskään tarvitse lainkaan perustella. Se on lyhyesti sanottuna puuhastelua.

        Jep, miesliikettä tarvittaisiin, vaikea on sanoa lopultakaan, kuinka vastakkaiset sen tavoitteet olisivat feminismin kannalta katsottuna. Tälläinen toiminta selkeyttäisi kuitenkin yhteiskunnallista tasa-arvo keskustelua.

        en tiedä onko tuollaiselle tilausta. Periaatteessa feminismi on luonut kuvan, että miesten oikeudet ovat niin suuresti naisten oikeuksia paremmat että miesten oikeuksista ei tarvitse huolta kantaa. Tämä viesti on mennyt ihan maan ylintä johtoa myöden perille. Toisaalta feminismin järjestäytymättömyys ei vielä ole sellaista luokkaa, että mihinkään radikaaleihin vastatoimiin pitäisi ryhtyä. Tietenkin ongelma on se, että annettu kritiikki ei kohdistu varsinaisesti mihinkään eikä se ole välttämättä tehokkaasti mukana julkisessa keskustelussa vaan edustaa vain yksittäisten ihmisten lausuntoja. Nykypolitiikassa tällaisilla ei oikein ole tehoa.

        Mutta toisaalta niin kauan kuin feminismi on sekavaa ja monitahoista niin mitään vaaraa ei meillä vielä ole....


      • minustakin
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        on käsittämätön asia, että EMPATIAN JOKU LUOKITTELEE VAARALLISEKSI TUNTEEKSI ITSELLEEN!


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Sepä se, JOS epätasa-arvoa on. F-vastainen puoli muuttaa faktan jossitteluksi. 500 euron palkkaero/kk, samasta työstä ja TÄYSIN samoin perustein, sp välillä, on fakta. Siinä ei ole mitään sijaa jossittelulle. Puhumattakaan SAMANARVOISEN työn palkkaeroista sp välillä.
        Mutta en enää jaksa toistaa itseäni.


      • yksinkertainen

      • Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Kuinka voi yksi ihminen olla järjestäytymätön? Syntyvät mielikuvat tästä asiantilasta voivat olla aika vinhat.

        Kyllähän feministi vastaavat myös ryhmänä kritiikkiin, mikäli siihen aihetta on. Tällä palstalla oleva kritiikki kohdistuu vain niin paljon Ruotsalaiseen feminismiin ja siihen ei oikeasti voi kantaa ottaa. Naapurissa on niin erilainen yhteiskuntakeskustelun tapa. Mikäli kaikki naisten esittämät miesvastaiset kommentit tulkitaan feminismiksi, metsän mennään silloinkin niin, että kajahtaa.

        Tasa-arvo on valtavan laaja alue, joten sen määrittely on yksityiskohtaisesti vaikeaa. Mikäli tasa-arvo nähdään: Samanlaisten mahdollisuuksien antamisena ihmisille. Riipumatta ihmisen sukupuolesta, rodusta, arvosta, asemasta, fyysisestä suorituskyvystä tms.. Tämä määritelmähän on se yleisesti käytössä oleva ja YK.n hyväksymä. Tämänkin perusteella voidaan suomessakin keskustelua käydä s-p tasa-arvosta. Kävisikö tämä määritelmä?

        Vaatiminen on toki helppa, se on totta. Mutta vaatimuksien vastustajien perusteet ovat joskus hyvinkin heppoisia. Naisiin ja lapsiin kohdistuvien tukitoimenpiteiden arvostelu on joskus luokotonta, ikäänkuin naiset olisivat ainoastaan vaatimassa yhteiskunnalta. Naisten tekemää uusiutumistyötä ei nähdä lainkaan arvona. Naisten ja lasten tarpeiden yhdistäminen on myös varsin mielinkiintoinen retoriikan alue, näin saadaan naiset näyttämään ahneilta ja kyltymättömiltä. Etenkin yksinhuoltajiin kohdistuva polemiikki on joskus pöyristyttävää ja vastuussahan tästäkään ei ole kukaan.

        Maaseudun naisnäkökulma on varsin yksioikoinen (olen jo joutunut keksimään synonyymejä, etten käyttäisi nimimerk. liian usein. Naisten ääni ei maaseudulla ole liiemmin kuulunut. Tämä on johtanut siihen, ettei maaseudulla naisia liiemmin enää ole, tämä ei ole yhteiskunnan kannalta mitenkään toivottava suuntaus. Mikä ajaa naiset kaupunkeihin näin mittavasti? Eikö tämä ole sinusta pohtimisen arvoinen asia?

        Ylimalkaisilla heitoilla on tölvitty naisia kautta aikojen. Naisia on moitittu siitä, että he ovat liikkeellä väärään aikaan, he ovat valinneet väärän miehen, naiset ovat pukeutuneen ja toimineet siten, että heihin kohdistunutta väkivaltaa voidaan ymmärtää. Mikäli yhteiskuntamme lähtee siitä perusolettamuksesta, että naisten on ryhmänä varottava väkivaltaa miesten taholta ja rajoitettava toimintansa tämän asiantilan mukaisesti. Lienee luonnollista, että tästä vedetään sellainen johtopätös, että miehet ovat väkivaltaisia ja raiskaajia, tai ainakaan miehiltä ei voi vastuullista toimintaa odottaa. Jos yhteiskunta vaatii naisia suhtautumaan varoen vastakkaista sukupuolta oleviin, niin suhtaudutaan sitten, mutta puhutaan sitten asioista niiden omilla nimillä. Tämä toiminta on ainoastaan reilua. Vasta sitten, kun ei enää ole naisen syytä se, että hänet raiskataan yöllä (mitäs olit paikalla, liikumassa silloin, lähdit mukaan tms..) Vasta sitten, kun perheväkivallan kohteeksi joutunutta naista ei syytetä (miksi olet, mitä teit ...) Niin kauan on kohtuutonta olettaa, etteivät naiset näkisi riskejä vaarattomissakaan miehissä.

        Sosiaalitoimi on raskasta vaativaa ja korkeakoulutuksen saaneiden työtä, miehiä ei nämä heikkopalkkaiset hommat kiinosta, mikä on toisaalta ymmärettävääkin. Naisilla on jonkinlainen sosiaalinen omatunto olemassa ja työn sisältö on merkityksellinen. Sosiaalitoimiston ovat ovat auki, myös miehille, sekä asiakkaina, että työntekijöinä. Naisten syytä sosiaalitoimen sp. vinouma ei todellakaan ole.

        Lisäys, Perustelet mielipiteesi todella hyvin. Kanssasi on mukava keskustella, myös siksi että sinulla on näköjään halua ymmärtää myös toisenlaisia näkökulmia. Jankkaamista en ole huomannut.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        en ole kirjoittanut että epätasa-arvoa ei jossain olisi. Olen kirjoittanut, että se pitää osoittaa ja perustella että miksi se on epätasa-arvoa. Jos esität perustellusti että palkkaepätasa-arvoa on niin silloin se on perusteltu. Mutta perusteluiden pitää kestää vasta perusteluita samoin kuin perusteluiden esittäjän.

        Mutta nyt mennään taas ohi aiheen, jankutetaa, toistetaan.

        Tämä oli osaltani tässä.


      • kysymys.....
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Entä palkkaerot samasta työstä sukupuolten sisällä?
        Miksi se ei ole tasa-arvon vastaista ja jatkuvasti tapetilla? Vai käsittääkö osa jengistä tasa-arvon vain sukupuolten välisenä?


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Tässä tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000016807873#22000000016807873

        Tähänhän juuri perustui isän tärkeyden esille ottaminen, että yksinäiset naiset ja naisparit eivät saisi keinohedelmöittää itseään niin halutessaan. Vallasta tässä oli kysymys, kuten tuo omakin vastauksesi toi esiin. Oma kantani on, että koko keskustelu yksinäisten naisten ja naisparien kohdalla ei liittynyt miehiin millään tavoin, jotenka siinä yhteydessä olisivat voineet sulkea suunsa. Muissa asiaan liittyvissä eettisissä kysymyksissä asia taas liittyi molempiin sukupuoliin.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Tässä tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000016807873#22000000016807873

        Jos keskustelusi on sitä että pistäkää suu kiinni niin mitä oletat keskustelun tason olevan siitä eteenpäin.

        Periaatteessa väheksyt tuossa niiden miesten tuntemuksia, jotka tuntevat aidosti jotain uhkaa asiasta. Tuo tuntemus voi johtua ihan vaikka siitä, että ei tiedetä asiasta. Sen sijaan, että selvität mistä on kyse niin käsket pitää suunsa kiinni.

        Nyt olen taas vastaillut sinulle kiintiöt täyteen. Siihen suuntaan menee tämä ketju, että riittää.

        Pistän niin sanotusti (toivotusti) suuni kiinni.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        feminismin mukaan Ei. Tai ainakaan tämä ei kiinnosta.

        Eikä mahdu enää tähän ketjuun. Tasa-arvopalstalle voisi tuosta tehdä avauksen. Osallistun mielihyvin.


      • jorojukka-kukka
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt toiminta ei voi tomia, kuin sika vatukossa, järjestäytymiselle on ominaista vastuullisuus. Tätähän tässä ketjussa on Yksinkertainen kritisoinut sitä, ettei feminismikään ole niin tiukasti ideologisesti vastuullinen, että kaikki ajatukset kävisivät seulan lävitse.

        Yhteiskunnallinen toimta vaatii tietynlaista realismia sekä asiapohjaa pystyäkseen toimimaan. Täysin villisti toimivina mikään aate ei sinänsä herätä kritiikkiä ja sitä ei myöskään tarvitse lainkaan perustella. Se on lyhyesti sanottuna puuhastelua.

        Jep, miesliikettä tarvittaisiin, vaikea on sanoa lopultakaan, kuinka vastakkaiset sen tavoitteet olisivat feminismin kannalta katsottuna. Tälläinen toiminta selkeyttäisi kuitenkin yhteiskunnallista tasa-arvo keskustelua.

        Feminismi ei sinällään ole mitenkään sekavaa, mutta se halutaan nähdä sekavana. Tottakai joka ikisen liikkeen sisällä ihmisten painotuserot eri asioille ovat toisistaan poikkeavat, mutta ydin ja punainen lanka säilyy. Feminismissä sp tasa-arvo on tavoitteena, punaisena lankana.

        Ja huom! myös liian tiukkoja, esim. uskonnollisia, liikkeitä kritisoidaan juuri siitä, että niissä ei ihmisen omalla ajattelulla ole sijaa. Jotenka niin tai näin, aina väärinpäin ja aina kriitikoilla riittää työtä.
        Mutta kritisoikaamme kriitikkoja! ;)


      • jorojukka-kukka

      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt toiminta ei voi tomia, kuin sika vatukossa, järjestäytymiselle on ominaista vastuullisuus. Tätähän tässä ketjussa on Yksinkertainen kritisoinut sitä, ettei feminismikään ole niin tiukasti ideologisesti vastuullinen, että kaikki ajatukset kävisivät seulan lävitse.

        Yhteiskunnallinen toimta vaatii tietynlaista realismia sekä asiapohjaa pystyäkseen toimimaan. Täysin villisti toimivina mikään aate ei sinänsä herätä kritiikkiä ja sitä ei myöskään tarvitse lainkaan perustella. Se on lyhyesti sanottuna puuhastelua.

        Jep, miesliikettä tarvittaisiin, vaikea on sanoa lopultakaan, kuinka vastakkaiset sen tavoitteet olisivat feminismin kannalta katsottuna. Tälläinen toiminta selkeyttäisi kuitenkin yhteiskunnallista tasa-arvo keskustelua.

        jööris sitten niin. Nimenomaan kritiikin esittäjä on ollutkin tapana kritisoida.

        Vastaile jollekin muulle välillä.


      • yksinkertainen

      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        Niin, koska profeministimiesten joukko on kuitenkin pieni ja hekin ovat vain sp tasa-arvon kannattajia. Nais-tai miesMYÖNTEISYYS tarkoittaa ohi tasa-arvon toisen sp korostamista ohi toisen.


      • jorojukka-kukka

      • x-ripa
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        Tässä kohtaa on todettava, että olkaamme samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä. Pro-femmareista nimittäin. Mutta toistan edelleen, että heidän leimaamisensa vaaralliseksi on kyllä hehtaaripyssyllä ammuskelua.


      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        No onko profeministimiehiä mielestäsi paljon? Vai tarkoitatko, että he ovat naismyönteisiä?


      • x-ripa
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        En tiedä, onko heitä paljon. En ole laskenut eikä suoraan sanoen kiinnostakaan.

        Enkä tiedä arvoimaan heidän naismyönteisyyttään tai -vastaisuuttaankaan. Siltä kuitenkin näyyttäisi, että he pitävät naisia hauraampana sukupuolena, jota heidän on puolustettava valkoihoisten, keski-ikäisten, kokolihaa syövien heteroseksuaalisten äijien (joiden yläpuolelle tämä ritarijoukko asettaa itsensä ja johon kuuluvat kaikki muut miehet paitsi he itse)oletettua ylivaltaa vastaan.

        Feminismi-myöneteisiä he ovat taatusti. Vähän hitaampikin osaa päätellä heidän puuhapiirinsä nimestäkin.


      • yksinkertainen
        Tittelityy kirjoitti:

        Järjestäytynyt vastavoima on sikäli tervetullut, että kritiikki olisi tällöin asiallista, se perustuisi faktoihin. Keskustelu on myös hedelmällisempää silloin, jos vastapuolen täytyisi vastata jotenkin väitteistään. Nykyisihän on niin, että feminismiä voi kritisoida lähes millä argumenteillä tahansa ja mitään toisenlaista toimintatapaa ei esittää tarvitse. Louskutus riittää jos sanoistaan ei tarvitse vastata mitenkään. Täälläkin on keskusteluissa nähtävissä se, ettei kriitisen puolen tarvitse juurikaan väitteitään perustellä, ne hyväksytään sinällään. Feministien perustelujen puutteeseen kiinitetään huomiota heti. Tämä on maan tapa ja johtuu osittain siitä, ettei todellista vastavoimaa ole.

        Feminismiä ei nähdä vielä riittävän vaikutusvaltaisena, jotta vastaan ryhmittäytymistä nähtäisiin tarpeeliseksi tehdä.

        Sundinhan yritti jotakin tämän suuntaista rakenella, toisten innostus ei vaan ollut kovinkaan suurta. Maxin vasemmistolainen tausta osaltaan varmaan vaikutti? Huoltajuuskiistojen ympärille rakennettu miesten liittouma ei tosin muutenkaan innostusta herätä, valtaosa miehistä on kuitenkin tyytyväinen nykytilanteeseen.

        Aina on mukava luoda vinhoja mielikuvia..

        Vastaavathan toki feministit ryhmänä joskus. Tällöin kritiikki kohdistuu esimerkiksi siihen, mitä feminismi merkitsee tai jos puhutaan jostain miesten tai naisten paremmuudesta. Jotkut tekevät sitä vieläkin.

        Naisten miesvastaiset kommentit helposti tulkitaan feminismiksi. Tämä pitkälti varmasti johtuu siitä, että feministeiksi itseään nimittävät henkilöt ovat antaneet aika rajuja lausuntoja miehistä - hirttämistä ja sen sellaista. Äärimuoto tietenkin, mutta kuitenkin sanottu mikä sanottu, vieläpä feminismin nimissä. Ruotsalainen feminismi onkin varsin herkullista kritiikin harrastajille, koska se on erityisen rajua huomattavasti useammin kuin kotimainen. Ja joskus joku feministi on erehtynyt sanomaan feminismiä yleismaailmalliseksi. Tasa-arvon määritelmä on kirjattu moneen eri paikkaan ja sisältö on toki sinänsä sama. Tosin samanlaisen kohtelu on käsitteenä sellainen jota voi määritellä ja pohtia. Meille on muuten tullut tähän näitä avausten aiheita peräti runsaasti. Jos näitä joskus teemme niin melkeimpä suosittelisin tuota tasa-arvopalstaa. Huomattavasti rauhallisempi ja ketjut eivät täyty näin nopeasti.

        Tiedän kyllä, että arvostelukin on joskus todella luokatonta ja perusteet ovat jopa tuulesta temmattuja. Naisen ja lapsen toisiinsa sitomista ja liittämistä harrastavat kyllä feministitkin silloin kun se omaa asiaa palvelee.

        Maaseudun naisnäkökulma. En oikein tiedä mitä se voisi olla, joten en osaa kommentoida. Enemmän pinkkiä? Ehkä tästäkin saamme jossain vaiheessa keskustelu, joskin omat ennakkoluuloni pelkästään kaupunkilaisia kohtaan sukupuolesta riippumatta ovat melkoisia kun keskustellaan maaseudusta ja luonnosta. Tämä ikään kuin varoituksen sanana...

        Päättelysi väkivallan osalta on oikeastaan ihan oikeanlainen. Itse asiassa kenen tahansa tulisi voida liikkua missä tahansa, koska tahansa ja missä vaatteissa tahansa. Alastomuuden toki kieltää lakikin. Mutta aamuyöstä viikonloppuna raiskauksen mahdollisuus on varmasti tiistai iltapäivää suurempi. Samoin miehelle saada nekkuun on verrannollisesti ajan kohtina erilainen. Perheväkivallan osalta en naisia syytäkkään. Suosittu sanonta tosin tuntuu nykyisin olevan, että väkivalta lopettaa vittuilun ja tätä ohjenuoraa tuntuu nuoriso kohtuullisen hyvin noudattavan. Asenteita ja henkilökohtaisen vastuun korostamista omissa teoissa tulisi korostaa lisää. Liian helposti voi väkivaltainen mies sysätä tekonsa töiden, yhteiskunnan, naapurin, kaiman, ruotsalaisten tai kenen tahansa syyksi. Pääpaino nykyisin tietenkin yhteiskunnan syyllisyydellä. Itse en edes mainittavasti pistäisi rahaa mihinkään syy tutkimuksiin vaan suoraan siihen toimintaan, jolla väkivalta -parisuhde- tai muuväkivalta- lopetetaan.

        En syyttänyt ketään sosiaalitoimen naisvaltaisuudesta. Asia nyt vaan on noin ja varmasti mainitsemasi syyt ovat siihen ihan oikeita. Pitkä koulutus ja siihen nähden huonot tulot eivät yksinkertaistakaan houkuttele. Lisäksi minulta puuttuu varmasti joitain ominaisuuksia joita tuo ammatti vaatisi.

        Tuo jankkauskohta ei koskettanut sinua.

        Ja aina tämä kirjoittaminen työnteon voittaa.


      • jorojukka-kukka
        jorojukka-kukka kirjoitti:

        Minä puhuin MIESMYÖNTEISYYDEN vaarallisuudesta feministiliikkeessä.

        Ps. Hauska kylläkin olen, kotona sanovat, että olen j o s k u s jopa naurettava! :D (Se on tietenkin VAIN heidän subjektiivinen näkemyksensä.)

        Jöröjukka ilmoittautuu kokolihaa syöväksisi naiseksi ja feministiksi. :)

        Toki se ei ole ainoa ruokalajini, vaan hyvänä lisänä tulevat leivokset, kana, kasvikset ja kala.
        Ai niin ja j ä ä t e l ö.


    • Wetare

      Keskeinen aate feminismissä on lesbolaisuus, vaikka moni homofoobinen itseään feministinä pitävä heteronainen tämän kiistääkin.

      • aatteeseen

        liittyy mitä ilmeisimmin ajattelumalli "MIEHET ON PASKOJA! NIISTÄ EI OO MIHINKÄÄ! NIITÄ EI TARVITA MIHINKÄÄ!" Olenko oikeassa? :D
        Monessa komediassa ja joissain näkemissäni dokumenteissa on hyvin vahvasti sekoitettu tuo "miehiä ei tarvita mihinkään!" sekoitettu suoraan feminismiin ja sen perusajatukseen.


      • Mervetande

        Lesbianismi ei ole aate vaan seksuaalinen suuntautuminen. Se kylläkin on totta, että naisten rakastamisesta on kyse. Muttei aina feminismistä.
        Ja vice versa, kaikki feministit eivät tue lesbojen oikeuksia elää niin kuin tahtovat.


    • Lopullinen ratkaisu

      Feminismin tarkoitus on Suomessa on suomalaisten naisten etujen ajaminen, ei suinkaan tasa-arvo. Joka väittää, että feminismi ajaa miesten ulkomaalaisten(kin) naisten asemaa, valehtelee.

      Koska saadaan tasa-arvo armeija-asiaan? Entä Suomessa asuvien ulkomaalaisten naisten itsemääräämisoikeus?

      Ei koskaan, mikäli se suomalaisesta feminististä on kiinni.

      • käännettyä asian?

        Ei se käänny vaikka jauhaisit paskaa täällä päivät pitkät.
        Naiset jatkaa tasa-arvoistumistaan miesten rinnalle. Vuosi vuodelta se lähenee. Et mahda mitään.


      • ovat lähentyneet
        käännettyä asian? kirjoitti:

        Ei se käänny vaikka jauhaisit paskaa täällä päivät pitkät.
        Naiset jatkaa tasa-arvoistumistaan miesten rinnalle. Vuosi vuodelta se lähenee. Et mahda mitään.

        ainakin armeija-asiassa.


    • meikämie

      Feministisen ideologian tarkoitus on HÄVITTÄÄ tai PURKAA vanhan yhteiskunnan naisia sortavat, sukupuolittuneet rakennelmat ja sortokoneistot ja RAKENTAA samanaikaisesti uusi, tasa-arvoinen, sukupuolisorrosta vapautunut yhteiskunta.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Zelenskyi ei suostunut nöyrtymään Trumpin ja Vancen edessä, siksi meni pieleen

      Trumppia täytyy imarrella, silloin homma toimii aina. Tähän Zelenskyi ei suostunut.
      Maailman menoa
      656
      5460
    2. Harmi että

      Pidät niin vastenmielisenä. Olen minäkin välissä ollut ihan kamala sinulle ja ihmetellyt miten voit minusta tykätä. Se o
      Ikävä
      21
      2387
    3. Trump näytti slipoveri-ukolle kaapin paikan!

      Slipoveri-ukko Ukrainan presidentti Volodimir Selenskyi meni tapaamaan valkoiseen taloon Trumppia ilman kunnon tuliaisia
      Kajaani
      249
      1652
    4. Ajattele miten

      Paljon ottajia sinulla olisi
      Ikävä
      114
      1647
    5. Tekisitkö jotain toisin

      Kaivattusi kanssa alusta alkaen? 😍
      Ikävä
      93
      1497
    6. En rehellisesti usko et oisit

      Sekuntiakaan oikeasti mua kaivannut. Tai edes miettinyt miten mulla menee. Jotenkin todennäköisesti hyödyt tästäkin jos
      Ikävä
      23
      1426
    7. Nainen, olet jotenkin lumoava

      Katselen kauneuttasi kuin kuuta, sen loistoa pimeässä. Sen kaunis valo on kaunista sekä herkkää ja lumoavaa. Olet naisel
      Ikävä
      68
      1185
    8. Suomennettua: professori Jeffrey Sachs avaa Ukrainan sodan taustat luennollaan EU parlamentissa

      Jeffrey Sachs on yhdysvaltalainen ekonomisti. Sachs toimii Columbian yliopiston The Earth Instituten johtajana. Aiemmin
      NATO
      324
      1181
    9. Näin sinusta taas unta!

      Unessa olin pakahtuneesti rakastunut sinuun. Olimme vanhassa talossa jossa oli yläkerran huoneissa pyöreät ikkunat. Pöly
      Ikävä
      9
      1173
    10. Kun Zele jenkeissä kävi

      Enää ei Zele saanutkaan miljardeja ilmaista rahaa niin helposti. Läksyttivät oikein kunnolla pientä miestä ja joutui poi
      Maailman menoa
      330
      1171
    Aihe