ablaatio

..ja hyvin meni. Seuraavana päivänä jo jalkeilla. Kaksi päivää ablaation jälkeen ilmeni yksi muljahdus ja pientä rummutusta huimausta, mutta menivät ohi. Nyt tuntuu kaikki ok:lta. Asperiinia syödään veren ohentamiseen noiden hyytymien takia.

Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

Nainen 59v kirjoitti:

Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

Lue lisää

Minulle tehtiin pari viikkoa sitten ablaatio ja nyt kaksi kertaa sen jälkeen on jouduttu rytmi pistämään kohalleen, kun nousi syke korkeaksi. Toki sanoivat, että näitä voi tulla jopa puoli vuotta operaation jälkeen, mutta löytyykö muilta kokemuksia?

Lääkitys on aloitettu ja nyt on mennyt 5 päivää ilman mitään oireita (ei flimmeriä/flutteria tai lisälyöntejäkään). Saas nähdä...

3. kerta toden sanoo... kirjoitti:

Minulle tehtiin pari viikkoa sitten ablaatio ja nyt kaksi kertaa sen jälkeen on jouduttu rytmi pistämään kohalleen, kun nousi syke korkeaksi. Toki sanoivat, että näitä voi tulla jopa puoli vuotta operaation jälkeen, mutta löytyykö muilta kokemuksia?

Lääkitys on aloitettu ja nyt on mennyt 5 päivää ilman mitään oireita (ei flimmeriä/flutteria tai lisälyöntejäkään). Saas nähdä...

Lue lisää

Minulle flimmeriablaatio tehtiin elokuulla. Ensimmäien viikon jälkeen tykytyksiä tuli lähes päivittäin ja yksi pidempikestoinen tykytys joka sähköisesti korjattiin. Estolääkitystä vähän lisättiin ja nyt olen ollut kuukaude oireeton. Tuntuu tosi hyvältä herätä uuteen aamuun kun ei ole oireita. Oman kokemukseni mukaan siis alku voi olla hankalaa tässäkin tapauksessa, mutta uskon ajan auttavan vaikka vähän kärsivällisyyttä kysyy. Ei ole ollut muutenkaan vertaistukea, kun ei ole tavannut ketään jolle sama toimenpide olisi tehty. Muista että hiljaa hyvä tulee!!

Nainen 59v kirjoitti:

Keväällä laitettiin sydämen tahdistin matalan pulssin vuoksi, jotta voisin käyttää flimmereiden estolääkitystä.
18.8. tehtiin 7 tuntia kestänyt ns. flimmeriablaatio useisiin verisuoniin. Rytmihäiriöitä on ollut sen jälkeenkin. Toimenpiteen tehnyt lääkäri sanoi että alkuun voi vielä olla rytmihäiriöitä vaikka toimenpide olisikin onnistunutkin.
Ensimmäinen rytmihäiriö oli runsaan vuorokauden kuluttua toimenpiteestä. Viikko sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto kun rytmihäiriö oli kestänyt 1.5 vrk. Aikaisemmin ovat menneet itsestään ohi 3-5 t kuluessa. Estolääkitystä lisättiin ja nyt olen vielä tämän viikon sairaslomalla ja rytmi ok.Verenpaineet ovat laskeneet ja lääkitys lopetettu ( johtuneeko beetasalpaajasta ). Iltaisin jkl. tuntemuksia, mutta ei pidempiä. tykytyksiä. Pistokohdan komplikaatioita ei tullut. Onkohan tavallista että rytmit ovat vielä vähän sekaisin ja asettuvat ajan kuluessa kun ablaatioarvet ovat parantuneet? Ehtisikö joku kertoa omia kokemuksiaan.

Lue lisää

Minulle tehtiin ablaatio 2 viikkoa sitten. Sen jälkeen rytmi on laitettu sähköllä 4 kertaa kohdalleen. Jälleen sekaisin, ollut jo yli kaksi vuorokautta ja odotellut josko se menisi itsestään paikalleen. Narkoosilääkärikin sanoi, että tulee noita nukutuksia vähän turhan tiheään. Soitin sydänpolille, että mitä seuraavaksi. Lupasivat soittaa takaisin. Ei ole kuulunut mitään. Ennen ablaatiota fimmeri oli 2...3 kertaa vuodessa, nyt 2 viikossa 5 kertaa. Onkohan joku mennyt pieleen?

ystävällisesti avata juttuasi tarkemmin,kiitos...Mikä kaverillasi meni pieleen ym? Ablaatioita tehdään kyllä paljon ja tehtyihin toimenpiteisiin verrattuna komplikaatioita on melko vähän,varsinkin vakavia.Itselläni hyytymät pistokohdissa ja mustelmat sekä tiheä syke pari viikkoa onnistuneen ablaation jälkeen luokiteltiin komplikaatioiksi,joista toivuin hyvin.
Kurja lukea kaveristasi. Ennen ablaatioita riskit kerrotaan ja valinta on sitten potilaan,meneekö toimenpiteeseen vai ei.Ja joskus sattuu niittä ikäviä yllätyksiä.

EFTx2,ablaatiox1 kirjoitti:

ystävällisesti avata juttuasi tarkemmin,kiitos...Mikä kaverillasi meni pieleen ym? Ablaatioita tehdään kyllä paljon ja tehtyihin toimenpiteisiin verrattuna komplikaatioita on melko vähän,varsinkin vakavia.Itselläni hyytymät pistokohdissa ja mustelmat sekä tiheä syke pari viikkoa onnistuneen ablaation jälkeen luokiteltiin komplikaatioiksi,joista toivuin hyvin.
Kurja lukea kaveristasi. Ennen ablaatioita riskit kerrotaan ja valinta on sitten potilaan,meneekö toimenpiteeseen vai ei.Ja joskus sattuu niittä ikäviä yllätyksiä.

Lue lisää

MORO!

Olen 48v. oleva rytmihäiriö sairastava miehen jässikkä ja olen ollut 7kk. jonossa ablaatio hoitoon.Itselläni tulee urheilu suorituksien yhteydessä rytmihäiriöt jos ei ole tehnyt alku lämmittelyjä hyvin ,käyn 3-4 kertaa kuntosalilla viikossa ja kyl se on kellosepän tarkkaa hommaa väliin et saa rytmin pysymään kohillaan.Tällä hetkellä on lääkityksenä aamuisin Emncorcon ja aamuin ja illoin tambocorn ,jonkin verran lääkkeet auttavat.Mut eikö aplaati hoito kumminkin ole prosentuaalisesti onnistunut hoitomuoto koin epäonnistunut.

Vaivaveli kirjoitti:

MORO!

Olen 48v. oleva rytmihäiriö sairastava miehen jässikkä ja olen ollut 7kk. jonossa ablaatio hoitoon.Itselläni tulee urheilu suorituksien yhteydessä rytmihäiriöt jos ei ole tehnyt alku lämmittelyjä hyvin ,käyn 3-4 kertaa kuntosalilla viikossa ja kyl se on kellosepän tarkkaa hommaa väliin et saa rytmin pysymään kohillaan.Tällä hetkellä on lääkityksenä aamuisin Emncorcon ja aamuin ja illoin tambocorn ,jonkin verran lääkkeet auttavat.Mut eikö aplaati hoito kumminkin ole prosentuaalisesti onnistunut hoitomuoto koin epäonnistunut.

Lue lisää

Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

Kuusiviisi kirjoitti:

Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

Lue lisää

Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

<3-vaivainen kirjoitti:

Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

Lue lisää

Itse olen menossa keväällä ablaatioon.. Olis kiva kuulla vielä lisää kokemuksia. Ehkä myös niistä pieleen menneistä, niin tietääpä sitte kuinka pieleen se voi mennä - eipähän tule sitten yllätyksenä jos niin kävisi pahimassa tapauksessa. Minulla siis eteisvärinän hoitoon sitä suunnitellaan. Mutta kyllä sydän hakkaa aivan miten sattuu muutenkin. On bradykardiaa, takykardiaa, flimmeriä ja kaiken maailman tuntemuksia. Olen 27-vuotias urheileva mies. Jos olisin tiennyt, olisin varmaan pitänyt urheilun kevyempänä.

Tuntuu omituiselta että täysin oireettomasta sydämestä voi urheilemalla saada irti kaikkia ed. mainitut rytmärit. Holter ja ultra ovat olleet "normaalit".Tunnetusti lääkärithän eivät sano juuta eikä jaata mihinkää - ainakaan minun tapauksessani.

sydännnn kirjoitti:

Itse olen menossa keväällä ablaatioon.. Olis kiva kuulla vielä lisää kokemuksia. Ehkä myös niistä pieleen menneistä, niin tietääpä sitte kuinka pieleen se voi mennä - eipähän tule sitten yllätyksenä jos niin kävisi pahimassa tapauksessa. Minulla siis eteisvärinän hoitoon sitä suunnitellaan. Mutta kyllä sydän hakkaa aivan miten sattuu muutenkin. On bradykardiaa, takykardiaa, flimmeriä ja kaiken maailman tuntemuksia. Olen 27-vuotias urheileva mies. Jos olisin tiennyt, olisin varmaan pitänyt urheilun kevyempänä.

Tuntuu omituiselta että täysin oireettomasta sydämestä voi urheilemalla saada irti kaikkia ed. mainitut rytmärit. Holter ja ultra ovat olleet "normaalit".Tunnetusti lääkärithän eivät sano juuta eikä jaata mihinkää - ainakaan minun tapauksessani.

Lue lisää

Olin ablaatiossa ja ilmeisesti onnistui (aika näyttää). HYKS:in kardiologi mainitsi riskeistä: 90-95 % onnistuu eli he pääsevät - tässä tapauksessa - takykardisista kohtauksista pysyvästi. Seuraavat 4 kk näyttävät onko vaivasta päästy. Lopuilla uutta ablaatiota joudutaan harkitsemaan, pääosin koska haitallista johtorataa ei olla onnistuttu kokonaan "polttamaan" eli lämmittämään toimimattomaksi. Lisäksi hän totesi että 0,5 - alle 1 % kohdalla on vakavampia pulmia eli koko johtorata katkaistaan vahingossa joka ilmeisesti johtaa tahdistimen käyttöön tai sitten katetri puhkaisee sydämen seinämän, jolloin pitää tehdä kirurgisia toimenpiteitä. Mutta hän totesi että arviolta noin yhdellä kahdestasadasta tämäntyyppisiä suuria pulmia. Kuolemantapaukset lienevät äärimmäisen harvinaisia.

ab kirjoitti:

Olin ablaatiossa ja ilmeisesti onnistui (aika näyttää). HYKS:in kardiologi mainitsi riskeistä: 90-95 % onnistuu eli he pääsevät - tässä tapauksessa - takykardisista kohtauksista pysyvästi. Seuraavat 4 kk näyttävät onko vaivasta päästy. Lopuilla uutta ablaatiota joudutaan harkitsemaan, pääosin koska haitallista johtorataa ei olla onnistuttu kokonaan "polttamaan" eli lämmittämään toimimattomaksi. Lisäksi hän totesi että 0,5 - alle 1 % kohdalla on vakavampia pulmia eli koko johtorata katkaistaan vahingossa joka ilmeisesti johtaa tahdistimen käyttöön tai sitten katetri puhkaisee sydämen seinämän, jolloin pitää tehdä kirurgisia toimenpiteitä. Mutta hän totesi että arviolta noin yhdellä kahdestasadasta tämäntyyppisiä suuria pulmia. Kuolemantapaukset lienevät äärimmäisen harvinaisia.

Lue lisää

Kolme kertaa on jo tehty. On hankalassa paikassa tuo hermo, ihan sydämen tärkeän hermon vieressä. Alan olla henkisesti aika romahtanut tämän sairauteni ja hoitojen takia. Maaliskuussa toimenpide tehdään neljännen kerran. En kauheasti elättele toiveita sen onnistumiseksi, mutta kokeillaan tällä kertaa eri menetelmää, niin jos ihan vahingossa vaikka sattuis onnistumaan... Onko täällä muita, jolle olis näin monta kertaa tehty tuo toimenpide ja mitkä olivat tulokset?

Sinus kirjoitti:

Kolme kertaa on jo tehty. On hankalassa paikassa tuo hermo, ihan sydämen tärkeän hermon vieressä. Alan olla henkisesti aika romahtanut tämän sairauteni ja hoitojen takia. Maaliskuussa toimenpide tehdään neljännen kerran. En kauheasti elättele toiveita sen onnistumiseksi, mutta kokeillaan tällä kertaa eri menetelmää, niin jos ihan vahingossa vaikka sattuis onnistumaan... Onko täällä muita, jolle olis näin monta kertaa tehty tuo toimenpide ja mitkä olivat tulokset?

Lue lisää

Kuinka nopeasti olette päässeet ablaatioon? Oletteko olleet kiireellisessä vai kiireettömässä jonossa? Itsellä kanssa katetriablaatio tiedossa ja hoitoaikaa odotellaan malttamattomana!;)

odottelija kirjoitti:

Kuinka nopeasti olette päässeet ablaatioon? Oletteko olleet kiireellisessä vai kiireettömässä jonossa? Itsellä kanssa katetriablaatio tiedossa ja hoitoaikaa odotellaan malttamattomana!;)

Lue lisää

Kiireettömässä jonossa olin ja aika tasan sen pakollisen, puolen vuoden päästä pääsin toimenpiteeseen.

Täältä saa lukea erilaisia ablaatiokokemuksia. Ihmisillä on erilaisia kipukynnyksiä ja hoitohenkilökunnastakin tietysti johtuu, miten hoidon joutuu kokemaan. Itselläni on toimenpiteestä vain myönteiset kokemukset ja hoito onnistui kerralla.

Kuusiviisi kirjoitti:

Ablaation onnistumisprosentti ekalla kerralla on noin 90 ainakin Hyksissä. Joillekin se joudutaan tekemään kaksi tai useamman kerran.

Itselleni tehtiin ablaatio viikko takaperin. Oli mielenkiintoinen kokemus. Ällistyttävää, että sydäntä voi operoida ja korjata ilman tuon ainutlaatuisen elimen särkymistä. Henkilökunta toimi ystävällisesti ja tehokkaasti, hoidosta jäi hyvä mieli.

Minulla on ollut takykardiaa, eli noita sydämen tiheälyöntisyyskohtauksia 35 vuotta. Alkuun kestivät vain pari minuuttia kerrallaan ja niitä oli ehkä kaksi kertaa vuodessa. Iän myötä kohtaukset ovat lisääntyneet ja pidentyneet. Lopulta jyskytti vuorokauden kerrallaan pari, kolme kertaa kuussa. Elämä meni hukkaan noina päivinä, kun mitään en jaksanut tehdä, en edes lukea saatikka nukkua. Makuuasennossa oli vielä ahdistavampaa kuin istuessa.

Ablaatiossa löytyi eteisen ja kammion välistä synnynnäinen reikä. Kardiologi selitti asian kansantajuisesti, että (joku) sähköinen impulssi oikaisi rataansa välillä tuon reijän kautta ja se aiheutti tykytykset. Reikä poltettiin kiinni ja toivon mukaan olen päässyt vaivasta ikiajoiksi. Muutaman kerran viikon aikana rinnassa on tuntunut muljahdus, ihankuin kohtaus alkaisi. Mutta ei, kun reikä kerran on suljettu, impulssin on kierrettävä ratansa normaalisti.

Takykardia ja synnynnäiset reijät ovat kuulemma aika yleisiä suomalaisilla. Yksi lääkäri sanoi, että sitä esiintyy suvuittain ja toinen taas, että ei ole periytyvää. Tyttärelläni on kyllä oireita kanssa.

Lue lisää

Ihanaa lukea, olen huolissani kun äidilleni tehdään ensi viikolla ablaatio, mutta siis toivoa on!

<3-vaivainen kirjoitti:

Onnea teille joilla ablaatio on onnistunut. Mutta onko ketään muita, jolla ei ole saatu provoisoitua rytmihäiriötä eft:ssä esiin? Itselläni kaikki kikat kokeiltiin ja ekstastimuloitiin eteisiä ja ruiskutettiin suoneen aineita useampaan otteeseen jotta rytmihäiriö käynnistyisi ja SVT:ksi epäilty vaiva voitaisiin ablaatiolla hoitaa. No ei käynnistynyt ja itkua väänsin hoitopöydällä. Tykytykset on sitte loppuiän varmaan ilonani. Mutta minkäs teet. Lääkäri sanoi että joskus rytmihäiriön käynnistyminen vaatiin jotkut tietyt olosuhteet, joita labrassa vaan ei saada luotua. Ei se lääkäreiden vika ollut, kovia tyyppejä ja rautainen ammattilainen oli minuakin operoimassa. Meilahdessa olin lokakuussa "sorvattavana". En tiiä, mutta masentaa ettei voitu hoitoa antaa ja saa sen vuoksi elää vaivansa kanssa varmaan aina, olen vielä alle 30v. Onko kenelläkään muulla käynyt niin ettei rytmihäiriö elektrofysiologisessa tutkimuksessa ollenkaan käynnisty?

Lue lisää

Mulle tehtiin toissapäivämä. Kohtaus saatiin aikaiseksi, mutta kyllä kesti. Meinas lääkäri luovuttaa. Sitten lopulta homma onnistui. Kysyin asiasta jälkikäteen: ei sitä kaikille saada onnistumaan ja homma joudutaan keskeyttämään. :/

Minä en pystynyt nukkumaan kun jyskytti sydän miten sattuu ja rytmihäiriöitä toistuvasti yötä päivää. Laitettiin CRT- D tahdistin niin kaikki vaivat hävisi samantien. Nyt töissä lähihoitajana 50v sälli.

minulle tehtiin ablaatio pari päivää sitten Meilahden sairaalassa, minun kohdallani kaikki meni hyvin, toimenpide kesti esivalmisteluineen n. 2,5 tuntia, "reikä " nivusessa on jo mennyt umpeen, ei ole olut mitään jälki oireita ainakaan vielä. olen todella tyytyväinen, että lopulta monen vuoden odottelun ja tutkimusten jälkeen löytyi syy minun nopealyöntisiin ns. kohtauksiin joiden seurauksena joskun meni taju.
Marraskuussa -09 laitettiin jorvista lähete ja nyt homma on hoidettu. Jännitin aika lailla toimenpidettä, mutta kun pääsin sairaalaan, niin pelko hävisi, nyt olen tyytyväinen, että käytin tämän tilaisuuden, enkä pelkoni vuoksi jättäny menemättä, olihan tuo vaiva ollut minulla syntymästäni asti ja olen jo kihta eläkeiässä.

Hyviä vointeja kaikille kanssa sisarille ja veljille(;

Yritäppä ajatella että sydämmesi muljahtaa 40 000 kertaa vuorokaudessa. Se on jo aika tuskallista, eikä sellaista "ominaisuutta" meinaa varmaan kukaan kestää....

TYKSiin ISOT ja parhaat kiitokset, jossa tykytyskohta poltettiin 5.2.2013. Olo on aivan normaali, eikä operation jälkeen tykytystä saatu aikaan.
Edes mustelmaa ei ole, vain pieni reikä nivusessa.
Tää on uskomatonta, että puolessatoista tunnissa korjataan vuosia kestänyt tykytys. - Neuvoksi annettiin, ettei saa raskaita nostella, eikä hikilenkkejä tehdä, myös saunominen ja suihkuttelu on 5 vrk pannassa. Tuon kaiken noudatan, jotta ei tarvii jälkeen päin syytellä itteensä jos jotain tapahtuu..
Onnea kaikille vastaavaan toimenpiteeseen pääseville, taitoahan henkilökunnalla ON!
Loistava henkilökunta ja osaavat kädet!
Sydämellisin terveisin
Sinikka K.

Puolitoista vuotta sitten tehtiin ablaatio ensimmäisen kerran ja silloin ei onnistunut. Viime kesänä jouduin sairauslomalle kun en jaksanut enää käydä töissä. Kammiolisälyöntejä joka toinen lyönti suurimman osan aikaa vuorokaudesta. Johtorata liian lähellä pääratoja, ettei lääkäri arvannut ottaa riskiä. Viime elokuussa tehtiin uudestaan ja sama lääkäri asialla onnistuen loistavasti. Nyt vain yksittäisiä lisälyöntejä, mutta ei tunnu missään sellaiset pikku nykäykset. Väsymys lähti ja virtaa vanttuissa ihan eri tavalla. Syksyllä lapion soraa mökillä kuutiokaupalla, eikä tuntunut missään. Ennen oli niin, että jo aamulla odotti koska tulee ilta, että pääsee nukkumaan. Tyksissä tehtiin toimenpide.

Hei uudestisyntynyt! Onnea terveestä rytmistä! Minulla myös sama tilanne kuin sinulla ennen operaatiota. Jokatoinen kammiolisäri. Mitään ei jaks, lääkkeet ei auta. Yöt huonoja, varsinkin lenkin tai salin jälkeen.
Pääsitkö työelämään onnistuneen operaation jälkeen takaisin? Eikö tule enää lisäreitä?

Onkohan flimmerin vuoksi tehtävä ablaatio komplikaatioalttiimpi ja monimutkaisempi kuin svt:n vuoksi tehtävä?

lusiina4 kirjoitti:

Onkohan flimmerin vuoksi tehtävä ablaatio komplikaatioalttiimpi ja monimutkaisempi kuin svt:n vuoksi tehtävä?

Olen menossa katetriablaatioon parin viikon päästä.
Itselläni on taustalla flimmereitä (eteisvärinä).

Sairaalasta saamissa papereissa kerrotaan, että "Rytmihäiriöiden ablaatiohoidot ovat varsin turvallisia mutta eteisvärinän katetriablaatiohoitoon liittyy suurentunut haittavaikutusten eli komplikaatioiden vaara." Ja myöhemmin tekstissä sanotaan, että "... vakavien komplikaatioiden riskin arvioidaan olevan kokonaisuudessaan noin 1-6%."

Itse olen miettinyt asian, niin että mahdolliset hyödyt ovat sen verran suuret, että riskit ovat siedettävät.

mies 48v kirjoitti:

Olen menossa katetriablaatioon parin viikon päästä.
Itselläni on taustalla flimmereitä (eteisvärinä).

Sairaalasta saamissa papereissa kerrotaan, että "Rytmihäiriöiden ablaatiohoidot ovat varsin turvallisia mutta eteisvärinän katetriablaatiohoitoon liittyy suurentunut haittavaikutusten eli komplikaatioiden vaara." Ja myöhemmin tekstissä sanotaan, että "... vakavien komplikaatioiden riskin arvioidaan olevan kokonaisuudessaan noin 1-6%."

Itse olen miettinyt asian, niin että mahdolliset hyödyt ovat sen verran suuret, että riskit ovat siedettävät.

Lue lisää

Minulle tehtiin elektrofysiologinen tutkimus, mutta rytmihäiriötä ei saatu pidettyä pinnalla niin kauaa kuin aplaation suorittaminen olisi vaatinut. Lisäksi ei saatu selville missä kohden ylimääräinen tahdistava fokus on, jotta sitä olisi voitu lähteä aplaatiolla hoitamaan. Epäilivät ilmeisesti että aika hankalassa paikassa. Nyt sitten vaan kypsytellään . Oireet saattavat paheta tai kyseinen ylimääräinen tahdistava fokus saattaa hävitä itsestään, mitä todella toivon.

Minulle tehtiin elokuussa ablaatio. Oli aika rankka se toimenpide. Alkoi nestettä kerääntymään elimistöön toimenpiteen aikana. Kun antoivat nesteenpoisto lääkettä, niin helpotti. Kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia, mikä tuntui pitkältä ajalta. Nyt kulunut yli kuukausi toimenpiteestä ja rytmihäiriö hävinneet, joskus tuntuu pientä muljahtelua. Tuntuu että nyt onnistui, oli toinen kerta kun tehtiin ensimmäinen tehtiin kaksi vuotta sitten.

Olin viikko sitten katetriablaatiossa HYKSissä. Toimenpide oli pikemminkin jännittävä kuin kivulias. Esilääkitystä en saanut ja itse ablaatiota edelsi fysioelektroninen tutkimus. Rytmihäiriötä ei saatu esille kovin helposti, vaan tahdistusta tarvittiin aika pitkään (noin 2 h). Tutkimushuoneessa soi koko ajan radio ja tunnelma oli ihan turvallinen. Kaksi hoitajaa valmistelivat toimenpiteeseen, minkä jälkeen lääkäri teki pistohaavan holkeille, joista katetrit viedään sisään. Nivus puudutetaan, jottei tutkimuskanyylien/-vaijerien sisään pujottaminen (ja luonnollisesti pistohaavan tekeminen) ei sattuisi. Itselläni jokin hermo reagoi puudutuksen jälkeenkin (sähköiskumainen kipu), mutta pyysin heti lisää puudutusta.

Tärkeää toimenpiteessä onkin mielestäni kysellä ja keskustella aktivisesti. Itse sanoin heti toimenpiteen alussa, että haluan hoitajien ja lääkärin aktiivisesti koko ajan kertovan, mitä tehdään ja missä vaiheessa tutkimusta ja toimenpidettä ollaan. He noudattivat toivettani. Itse tahdistaminen on erikoinen kokemus: sydän rinnassa pomppii ja hyppii ihan miten sattuu - ihan kuin olisi jonkun muun sydän. Itselleni tutut tiheälyöntisyyskohtaukset eivät niinkään ihmetyttäneet, koska niihin olen tottunut, mutta mieletön sydämen muljahtelu oli uutta ja kummallista. Kun tietää, että tämä kuuluu tutkimuksen luonteeseen, niin voi olla ihan rauhallisin mielin. Itse olin tyytyväinen siihen, että osasin pysytellä ihan rauhallisena - onhan tutkimukseen meneminen aina vähän pelottavaa. Kun rytmihäiriö vihdoin saatiin houkuteltua esille, niin tunnistin sen heti. Pulssi oli tasainen, mutta noin 230 krt/ min. Tämän löydöksen jälkeen kardiologi kertoi kysymyksessä olevan eteis-kammiosolmukkeen kaksihaaraisuuden ja kysyi vielä toivonko sen hoidettavan. Kysyin mitä hän itse suosittelee ja hän kertoi ehdottomasti puoltavansa operaatiota. Kertasi vielä riskit (joiden arvioiminen hoitotilanteessa ja pienessä lääkehumussa oli tietysti vähän vaativaa). Totesin mielessäni kuitenkin nopeasti, että kun jo oltiin näin pitkäll vaijerit sydämessä, niin järkeväähän tuo ablaatio olisi. Hermon polttaminen ei tuntunut itselläni kovinkaan kummoisesti. Polttoja tehtiin mielestäni kaksi tai kolme. Tässä vaiheessa kardiologeja oli paikalla kaksi. Toinen operoi ja toinen seuraa viereisestä näyttöhuoneesta monitoreja.

Toimenpiten lopuksi pistohaavan päälle laitetaan haulipussi haavan umpeen menemisen varmistamijseksi. Kaksi tuntia toimenpiteen jälkeen sen saa pois. Sitten vielä pari tuntia makuulla, jonka jälkeen saa nousta varovaisesti jaloittelemaan. Ruokaakin saa päivän päätteeksi, joten kaikkineen operaatio on uskomaton näyte lääketieteen kehittymisestä. Perjantaina olin sydänoperaatiossa ja sunnuntaina jo syntymäpäiväjuhlilla...

Pientä muljahtelua ja sykkeen kohoamista on operaation jälkeen ollut, mutta ihmehän se olisi, jos monen tunnin tahdistamisrumbasta ei jäisi mitään jälkiä sydämeen. Luulen, että sydän toipuilee tutkimuksesta. Reidessä on komea mustelma, joka sekin on jo lähtenyt viikon jälkeen vaalenemaan.

Toivon, että takykardiavaivaani on löytynyt helpotus - sen näyttää aika. Kuukaudesta pariin on kuulemma "tarkkailuaika", jonka jälkeen uskaltaa vetää paremmin johtopäätöksiä hoidon onnistumisesta.

Tsemppiä kaikille samanlaisten vaivojen kanssa kamppaileville. Etenkin jos sydän on rakenteellisesti terve, niin riskit ablaation epäonnistumiseksi lienevät tosi pienet.

Uskomattoman hieno kuvaus tapahtuneesta. Oli mielenkiintoista lukea kokemuksesta. Vaikka kirjoitus 13 vuoden takaa..

Moi,

huomenna ablaatioon kolmannen kerran. Olen kärsinyt lähes kymmen vuotta rytmihäiriöistä. Pienten lasten äitinä toivon, että vaiva saadaan vihdoinkin pois. Itse toimenpide menee jo vanhalla rutiinilla ammattitaitoisen porukan käsissä.

Hei,

Ablaatio meni hyvin! Joo, todellakin kolmas kerta, kun menin ablaatioon. Ensimmäisellä kerralla 2007 poltettiin hidas rata, 2009 ei saatu tehtyä 'korjausta' eli ns. hukkareissu, mutta 30.8.2012 vaiva saatiin postettua. Kyseessä ektooppinen muoto aortaläpän purjeen alueella. Eli sydäntäni tahdisti ns. ulkopuolinen pesäke, joka nosti sykkeen yli 200 aika ajoin. Lisäksi muita ikäviä muljumisia ja lisälyönejä oli paljon.

Toimenpide tehtiin uudella stereotaxis ablaatiokoneen avulla, joita käsittääkseni on ainakin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Itselleni toimenpide tehtiin Taysissa Sydänkeskuksessa. Ablaatio kesti tällä kertaa vähemmän aikaa kuin aiemmin (vain 2,5 h), tähän tietysti lisäksi makuutukset haulupussien alla.

Nyt olo on todella epätosellinen. Sydän on 'hiljaa'. Vointi todella hyvä ja olen täysin lääkkeetön.

Kannattisiko jutella kardiologisi kanssa tuosta stereotaxis ablaatiomahdollisuudesta, koska käsittääkseni se on potilasturvallisempi ja sillä on mahdollista saada parempia hoitotuloksia.

Tsemppiä! Älä lannistu, toivottavasti seuraavassa ablaatiossa vaivasi saadaan pois!

Mukavaa syksyä!

Badobadi

badobadi kirjoitti:

Hei,

Ablaatio meni hyvin! Joo, todellakin kolmas kerta, kun menin ablaatioon. Ensimmäisellä kerralla 2007 poltettiin hidas rata, 2009 ei saatu tehtyä 'korjausta' eli ns. hukkareissu, mutta 30.8.2012 vaiva saatiin postettua. Kyseessä ektooppinen muoto aortaläpän purjeen alueella. Eli sydäntäni tahdisti ns. ulkopuolinen pesäke, joka nosti sykkeen yli 200 aika ajoin. Lisäksi muita ikäviä muljumisia ja lisälyönejä oli paljon.

Toimenpide tehtiin uudella stereotaxis ablaatiokoneen avulla, joita käsittääkseni on ainakin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Itselleni toimenpide tehtiin Taysissa Sydänkeskuksessa. Ablaatio kesti tällä kertaa vähemmän aikaa kuin aiemmin (vain 2,5 h), tähän tietysti lisäksi makuutukset haulupussien alla.

Nyt olo on todella epätosellinen. Sydän on 'hiljaa'. Vointi todella hyvä ja olen täysin lääkkeetön.

Kannattisiko jutella kardiologisi kanssa tuosta stereotaxis ablaatiomahdollisuudesta, koska käsittääkseni se on potilasturvallisempi ja sillä on mahdollista saada parempia hoitotuloksia.

Tsemppiä! Älä lannistu, toivottavasti seuraavassa ablaatiossa vaivasi saadaan pois!

Mukavaa syksyä!

Badobadi

Lue lisää

Lisäys vielä.... Tampereen sydänkeskukseen saa myös yksityisiä aikoja, ks. verkkosivut. Tietysti paras vaihtoehto on, että saisit lähetteen julkiselle puolelle, mutta itse varasin yksityisen ajan ensin, josta minut siirrettiin julkiselle puolelle hoidettavaksi.

BadoBadi

Hei,

en ole perehtynyt Turun tilanteeseen ablaatiolaitteiden osalta. Tampereelle kyseinen stereotaxis ablaatiokone eli magneettinavigointi hankittiin 2009. Kannattaa siten kysyä sitä lääkäriltäsi.

Googleta magneettinavigointi, netistä löytyy asiallista tietoa siitä, mm. duodecimin artikkeli.

Kotiin saat epikriisin vaikka soittamalla hoitavaan yksikköösi, on varmaa vahinko, että yhteenveto on jäänyt lähettämättä. Tämä kuuluu potilaan oikeuksiin saada tietoa omasta hoidostaan.

Millä tavoin rytminsiirto sinulle on tehty? Sähköllä?

Ehdottomasti kannattaa pyytää uusintatutkimuksiin ja ablaatioon. Ja jos päädytään tuohon stereotaxis ablaatioon, saat varmasti lähetteen toiseen sairaanhoitopiriin, jos omalla alueellasi ei ole riittävää välineistöä. Kannattaa itse olla aktiivinen ja selvittää, miten pääset uudestaan ablaatiojonoon.

Kokemuksesta tiedän, että rytmihäiriöiden kanssa on ikävä elää, jatkuva pelko takoo takaraivossa. Älä anna periksi, näitä vaivoja korjataan nykypäivänä paljon :) Tsemppiä!

BadoBadi

Hei,

oireesi kuulostavat kovin tutulta. Minun rytmihäiriöni laukesi päälle kuvaamallasi tavalla. Jopa syöminen oli hankalaa, mutta kardiologi sanoi, että se on tyypillistä, koska ruokatorven/mahalaukun paine ärsyttää sydämen eteistä.

Minulla vikaa haettiin ensin oikeasta eteisetä, mutta se paikantui sitten aortan purjeläpän tietämille. Eli sydämessä oli ylimääräisä ektooppisia soluja, jotka ohittivat sinusolmukkeen toiminnan ja 'käskyttivät' sydäntäni. Kardiologi sanoi, että olen sinänsä hyvässä asemassa, sillä hyvin todennäköisesti vaivani saadaan pois (ja nyt todellakin siltä näyttää). Iän myötä ektoopiset solut olisivat altistaneet minut flimmerille tämän SVT:n lisäksi.

Itselläni tuo Adenosin ei koskaan oikein tehonnut, rytmi kääntyi joko beetasalpaajalla tai itsestään. Tambocor ja beetasalpaaja lääkitys yhdessä piti oireet kaksi vuotta pois, mutta koska tiedettiin, että rytmihäiriötä ei oltu saatu korjattua, lopetin lääkkeet ja seurattiin oireita. Ja oireitahan tuli, jonka jälkeen päädyin tähän kolmanteen ablaatioon.

Ikäsi puolesta sinulle kannattaisi varmasti tehdä toinen tutkimus ja ablaatio, hyvää elämää on vielä paljon edessä :)

Ja myöskin minulla meni sydän heti rytmihäiriöön, kun katetrit sinne 'saapuivat', mutta lääkäri sanoi sen olevan hyvä juttu, koska pääsivät paikallistamaanrytmihäiriöpesäkkeen sijaintia.

BadoBadi

Badobadi kirjoitti:

Hei,

oireesi kuulostavat kovin tutulta. Minun rytmihäiriöni laukesi päälle kuvaamallasi tavalla. Jopa syöminen oli hankalaa, mutta kardiologi sanoi, että se on tyypillistä, koska ruokatorven/mahalaukun paine ärsyttää sydämen eteistä.

Minulla vikaa haettiin ensin oikeasta eteisetä, mutta se paikantui sitten aortan purjeläpän tietämille. Eli sydämessä oli ylimääräisä ektooppisia soluja, jotka ohittivat sinusolmukkeen toiminnan ja 'käskyttivät' sydäntäni. Kardiologi sanoi, että olen sinänsä hyvässä asemassa, sillä hyvin todennäköisesti vaivani saadaan pois (ja nyt todellakin siltä näyttää). Iän myötä ektoopiset solut olisivat altistaneet minut flimmerille tämän SVT:n lisäksi.

Itselläni tuo Adenosin ei koskaan oikein tehonnut, rytmi kääntyi joko beetasalpaajalla tai itsestään. Tambocor ja beetasalpaaja lääkitys yhdessä piti oireet kaksi vuotta pois, mutta koska tiedettiin, että rytmihäiriötä ei oltu saatu korjattua, lopetin lääkkeet ja seurattiin oireita. Ja oireitahan tuli, jonka jälkeen päädyin tähän kolmanteen ablaatioon.

Ikäsi puolesta sinulle kannattaisi varmasti tehdä toinen tutkimus ja ablaatio, hyvää elämää on vielä paljon edessä :)

Ja myöskin minulla meni sydän heti rytmihäiriöön, kun katetrit sinne 'saapuivat', mutta lääkäri sanoi sen olevan hyvä juttu, koska pääsivät paikallistamaanrytmihäiriöpesäkkeen sijaintia.

BadoBadi

Lue lisää

kommentoin vielä, että äkkiseltään tuntuu, että tutkimustasi ei ole ollut tekemässä kovin vakaa ammattilainen, jos se lopetettiin kesken (ellei kyseessä ollut jokin henkeä uhkaava rytmi päällä, mutta tuskin). Toinen ablaationi kesti 6 tuntia, joka lopetettiin, kun rytmihäiriöpesäkettä ei löytynyt ja nyt tämä kolmas, joka tuotti tulosta, kesti vain 2,5 h.

miten kävi..? ja kauanko olet odottanut leikkaustta..?

Kiitos asiallisista vastauksistanne . Miten teille muille on käynyt ? Onko muita täällä , joilla rytmihäiriö on ollut aina samanlainen , kuten itselläni on - sanonkin , "tuttu ja turvallinen rytmihäiriö" , tunnistan kun kääntyy vääräksi ja tunnistan tavan / tuntemukset ,kun kääntyy normaaliksi ... Mietiskelen kovin tuota ablaatiota ... Sehän voi tarkoittaa , että vaiva muuttuu itselleni "tuntemattomaksi" ... Olen kestänyt / sietänyt vaivaa koko ikäni ( yli 40 v) , mutta nyt alkaa tympimään . On estolääkitys , joka tosin toimii - mutta jos pitkävaikutteinen Verpamiili unohtuu ...näyttää se kostautuvan 3 x hullumpana sydämenä . Ilmiselvästi n. vuoden aikana ,jona olen estolääkityksellä ollut , elimistö - siis sydän - on tottunut siihen ... Kardiologin mielestä sydämen tila on muuttunut . Tämän kardiologi totesi puh. keskustelussa lääkkeestä , kun asiaa ihmettelin . Sydäntä ei siis kontrolloitu mitenkään . Itse olen vahvasti sitä mieltä , että säännöllinen lääkitys kun aikataulultaan heittää - ei sydämeni nyt pysty mukautumaan sellaiseen ...No anyway ... Tuolla ketjun alussa ...välissä ja muutenkin ... Tämän keskusteluketjun perusteella taidan perua koko ablaation , siihen olen (KYS) jonossa ...... Kääk ... Moni on joutunut ablaatioon jopa 3 kertaa . En kertakaikkiaan voi luottaa , kun ihmiskäsin "vaijereita" sydämeen työnnellään , että kaikki menee kuin Stromsössä . Apua !

Hoitajat valmistelivat minut pöydällä valmiiksi. Tarroja ja läpysköitä tuli kiinni vaikka minkälaisia, muun muassa rytminsiirtotarrat, joiden avulla sydän voitaisiin palauttaa takaisin normaaliin rytmiin jos ongelmia ilmenisi. Housut vedettiin alas, molemmat nivuset ajeltiin sileäksi ja ne sterilisoitiin. Tämän jälkeen päälleni laitettiin kokovartalopeite jossa oli aukko operoitavalle alueelle. Toimenpiteen aikana huoneessa oli jatkuvasti yksi hoitaja, joka piti koko ajan huolta voinnistani ja kyseli, miltä tuntuu ja onko kipuja. Leikkaava lääkäri ramppasi minun ja viereisen valvomon välillä ja valvomossa taisi olla toinen lääkäri ja muutama hoitaja, jotka ohjailivat katetreja ja yrittivät saada rytmihäiriötä käynnistettyä. Mitään rauhoittavia tai kipulääkkeitä en paikallispuudutuksen lisäksi saanut koska en kokenut niitä missään vaiheessa tarvitsevani, mutta niitä varmasti saa jos vain pyytää.

Lääkäri päätti mennä sisään oikeasta nivusesta ja laittoi puudutuspiikin siihen, mikä moniin muihin täällä lukeviin kokemuksiin poiketen ei minusta sattunut paljoakaan. Sen jälkeen alue olikin täysin tunnoton enkä tuntenutkaan mitään, mitä sen jälkeen tapahtui. Lääkäri paikallisti reisilaskimon, pisti tiensä sinne ja laittoi ihoon kiinni takaiskuventtiilin tapaisen osan, joka päästää katetrit läpi sisäänpäin mutta estää veren pääsyn ulospäin. Sitten sisälleni vietiin katetreja vissiinkin kolme kappaletta. Niiden kulkua en tuntenut missään vaiheessa yhtään mutta sydämeen ne menivät.

Toimenpiteen ajan yläruumistani läpivalaistiin röntgenillä. Noin parinkymmenen minuutin ajan lääkärit yrittivät käynnistellä rytmihäiriötä katetrien kautta johdettavan sähkön avulla, mutta eivät saaneet sitä käynnistettyä niinkuin uumoilivatkin, sillä se ei koskaan ollut ilmennyt minulla levossa. Testailujen ajan sydän pamppaili progen tahtiin ja lumpsahduksia plus ties mitä tuli vaikka kaikille jakaa. Syke meni tyylillä: PUM-----PUM-PUM--PUM-------PUM-----PUM-PUM-----PUM---. Tämä oli toisaalta pelottavan tuntuista, sillä voit vain avuttomana maata paikoillasi ja ottaa vastaan kaiken mitä sydämellesi tehdään. Pysyin kuitenkin rauhallisena, kun muistutin itselleni, kuinka ammattitaitoista väkeä tätä tekeekään ja jos jotain ei-toivottua nyt sattuisi tapahtumaan, se varmasti pystyttäisiin korjaamaan. Sitten ne rupesivat laittamaan suoneeni kanyylin kautta jotain hullua lääkettä - ei hajuakaan mitä - mutta se kuulemma simuloi sydäntä rasituksen alla. Nämä vaiheet olivat koko toimenpiteessä kauheimmat. Kun lääke rupesi vaikuttamaan, sydämenlyönnit muuttuivat epäluonnollisen voimakkaiksi, tuntui aivan siltä kuin koko kehoni olisi hytkynyt sydämenlyöntien mukana. Viimein kun lääkkeen pitoisuutta nostettiin tarpeeksi, rytmihäiriö laukesi ja syke nousi taas kahdensadan pahemmalle puolelle.

Vieläkin jatkuu...

SVT kirjoitti:

Hoitajat valmistelivat minut pöydällä valmiiksi. Tarroja ja läpysköitä tuli kiinni vaikka minkälaisia, muun muassa rytminsiirtotarrat, joiden avulla sydän voitaisiin palauttaa takaisin normaaliin rytmiin jos ongelmia ilmenisi. Housut vedettiin alas, molemmat nivuset ajeltiin sileäksi ja ne sterilisoitiin. Tämän jälkeen päälleni laitettiin kokovartalopeite jossa oli aukko operoitavalle alueelle. Toimenpiteen aikana huoneessa oli jatkuvasti yksi hoitaja, joka piti koko ajan huolta voinnistani ja kyseli, miltä tuntuu ja onko kipuja. Leikkaava lääkäri ramppasi minun ja viereisen valvomon välillä ja valvomossa taisi olla toinen lääkäri ja muutama hoitaja, jotka ohjailivat katetreja ja yrittivät saada rytmihäiriötä käynnistettyä. Mitään rauhoittavia tai kipulääkkeitä en paikallispuudutuksen lisäksi saanut koska en kokenut niitä missään vaiheessa tarvitsevani, mutta niitä varmasti saa jos vain pyytää.

Lääkäri päätti mennä sisään oikeasta nivusesta ja laittoi puudutuspiikin siihen, mikä moniin muihin täällä lukeviin kokemuksiin poiketen ei minusta sattunut paljoakaan. Sen jälkeen alue olikin täysin tunnoton enkä tuntenutkaan mitään, mitä sen jälkeen tapahtui. Lääkäri paikallisti reisilaskimon, pisti tiensä sinne ja laittoi ihoon kiinni takaiskuventtiilin tapaisen osan, joka päästää katetrit läpi sisäänpäin mutta estää veren pääsyn ulospäin. Sitten sisälleni vietiin katetreja vissiinkin kolme kappaletta. Niiden kulkua en tuntenut missään vaiheessa yhtään mutta sydämeen ne menivät.

Toimenpiteen ajan yläruumistani läpivalaistiin röntgenillä. Noin parinkymmenen minuutin ajan lääkärit yrittivät käynnistellä rytmihäiriötä katetrien kautta johdettavan sähkön avulla, mutta eivät saaneet sitä käynnistettyä niinkuin uumoilivatkin, sillä se ei koskaan ollut ilmennyt minulla levossa. Testailujen ajan sydän pamppaili progen tahtiin ja lumpsahduksia plus ties mitä tuli vaikka kaikille jakaa. Syke meni tyylillä: PUM-----PUM-PUM--PUM-------PUM-----PUM-PUM-----PUM---. Tämä oli toisaalta pelottavan tuntuista, sillä voit vain avuttomana maata paikoillasi ja ottaa vastaan kaiken mitä sydämellesi tehdään. Pysyin kuitenkin rauhallisena, kun muistutin itselleni, kuinka ammattitaitoista väkeä tätä tekeekään ja jos jotain ei-toivottua nyt sattuisi tapahtumaan, se varmasti pystyttäisiin korjaamaan. Sitten ne rupesivat laittamaan suoneeni kanyylin kautta jotain hullua lääkettä - ei hajuakaan mitä - mutta se kuulemma simuloi sydäntä rasituksen alla. Nämä vaiheet olivat koko toimenpiteessä kauheimmat. Kun lääke rupesi vaikuttamaan, sydämenlyönnit muuttuivat epäluonnollisen voimakkaiksi, tuntui aivan siltä kuin koko kehoni olisi hytkynyt sydämenlyöntien mukana. Viimein kun lääkkeen pitoisuutta nostettiin tarpeeksi, rytmihäiriö laukesi ja syke nousi taas kahdensadan pahemmalle puolelle.

Vieläkin jatkuu...

Lue lisää

Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

SVT kirjoitti:

Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

Lue lisää

Samaan tyyliin se täällä meni. Eilen olin. Sydämen toimenpiteet tunsin ja tuli leukaan asti kipua, muttei mitään kovaa.

SVT kirjoitti:

Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

Lue lisää

Hyvä raportti, kiitos!

SVT kirjoitti:

Lääkärit saivat paikannettua rytmihäiriön alkamispaikan ja hoitava lääkärini tuli selostamaan mitä oli löytynyt. Eteisen ja kammion välillä johtorata oli jakaantunut kahteen osaan, josta toista puolta signaali kulki nopeammin ja toista puolta hitaammin. Tämän takia signaali jäi tuohon kohtaan kiertämään ja laukaisi rytmihäiriön. Tämä on kuulemma se yleisin supraventrikulaariseen takykardiaan johtava syy. Tarkoituksena oli polttaa hidas johtorata poikki. Riskinä tähän tapaukseen kuuluu se, että molemmat johtoradat poltetaan poikki minkä seurauksena joutuu elämään loppuikänsä tahdistimen kanssa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja vaikka me ajatellaankin niin, että se kuitenkin tapahtuu minulle, niin älä huoli, se on todella epätodennäköistä.

Ablaatiokatetri vietiin myös sydämeen ja hitaamman johtoradan polttelu radioaalloilla alkoi. Lääkäri sanoi, että ei saa lämmitettyä kudosta tarpeeksi että se tuhoutuisi ja vaihtoi katetriin pidemmän pään jolla homma onnistui. Tätäkään en tuntenut mitenkään muuten, kuin lievänä lämmöntunteena rinnassa. Sydämen toimintakyky muuten ei alene toimenpiteessä lainkaan. Polton jälkeen sydäntä testattiin taas lääkkeen avulla ja oire edelleen jatkui. Vaadittiin yhteensä neljä eri polttokertaa, että oire saatiin loppumaan. Toiseksi viimeisellä kerralla toivoni rupesi jo hiipumaan ja ajattelin, että loppuisipa toimenpide jo. Mitä pidemmälle mentiin, sitä epämiellyttävämmältä rytmin heittelyt rupesivat tuntumaan, erityisesti lääkkeellä käynnistetyt tykytykset. Viimeisellä kerralla meno oli jo aikamoista puuskuttelua. Katetreillakin taidettiin testailla ja tahdistella sydäntä melkein koko toimenpiteen ajan. Neljännen polttokerran jälkeen rytmihäiriötä ei saatu enää lääkkeellä käynnistettyä ja sain kuulla, että rytmihäiriötä ei pitäisi enää tulla 95%:n varmuudella - JES! Tässä vaiheessa helpotus oli suuri.

Lähestulkoon minkäänlaista kipua en toimenpiteen aikana tuntenut, mitä nyt jossain vaiheessa nivusessa rupesi vähän tuntumaan kipua, mutta lääkäri laittoi lisää puudutusainetta ja kipu lakkasi. Katetrien ulosveto kiristi hieman nivustaipeesta. Epämiellyttävät asiat olivat pääasiassa sydämen pamppailu erityisesti lääkkeellä käynnistettäessä ja melko kova peti, jolla makasin. Toimenpide kesti kaikkinensa kolme tuntia ja loppuvaiheessa rupesi jo keho puutumaan ikävästi kun en saanut liikkua ollenkaan. Nyt kun tykytykset saatiin loppumaan, katetrit ja kaikki tarrat vedettiin pois, nivusen päälle vedettiin painopussi tyrehdyttämään verenvuoto ja pääsin vuodeosastolle lepäämään. Sairaalapeti tuntui kuin pilveltä sen toimenpidesängyn jälkeen!

Vuodeosastolla piti maata jalkoja liikuttamatta ja päätä nostamatta kolmen tunnin ajan. Painopussi rupesi painamaan epämukavasti nivuseen ja muutenkin siihen rupesi vähän kivistämään joten sain kipulääkettä. Hoitaja tuli puoli seitsemän aikoihin ottamaan painopussia pois, mutta nivuskohta vuosi vielä. Muutaman minuutin painamisen jälkeen vuotoa ei kuitenkaan enää onneksi tullut, eikä painoa enää tarvittu. Makasin vielä pari tuntia sängyssä jonka jälkeen jo jaloittelin hieman. Oikeata jalkaa ei saanut taivuttaa juurikaan.

Loppuilta meni suhteellisen mukavissa merkeissä, sain yksityishuoneen jossa katselin mestarien liigan ottelua! Kotiutuminen tapahtui seuraavana aamuna ja sairaslomaa tuli kolmeksi päiväksi.

Parin päivän päästä kävely onnistuu jo melko mukavasti, rajoituksia on leikkauksesta muutaman päivän ajan raskaiden tavaroiden nostelussa, saunassa käymisessä ja pidempien kävelyjen ottamisessa. Mustelma tuohon punktiokohtaan kasvaa ja kävelytyyli voi muistuttaa vähän aikaa ankkaa mutta ei mitään vakavaa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen että kävin toimenpiteen läpi. Jos kärsit rytmihäiriöstä mikä on hoidettavissa katetriablaatiolla, suosittelen vahvasti siihen menoa! Ehkä tästäkin kirjoituksesta saa pahemman kuvan toimenpiteestä kuin mitä se oikeasti on, ja mieluusti ainakin itse olen muutaman tunnin epämukavissa oloissa, jos se parantaa koko loppuelämän elämänlaatua. 95% katetriablaatiohoidoista onnistuu. Jos joskus minulla tulee tilanne, että joudun käymään tämän läpi uudestaan, en epäröisi sekuntiakaan. Muutenkin koko hoitohenkilökunta oli sairaalassa niin mukavaa, että siellä oli turvallista ja helppoa olla.

Lue lisää

Hieno kuvaus SVT , kiitos ja tuokin yli 10 vuoden takaa..

Moro
Jep mulle tehtiin ablaatio 25.11 .2014 ja toimenpide onnistu kuulemma hyvin .Nyt ollu 3päivää muljahteluja kunnes neljäntenä aamuna 2 kertaa flimmeri päälle noin 10 minutiksi ja 5 aamuna flimmeri 1,5 tuntia päällä ja jatkuvaa pientä muljuilua ja lyhyttä flimmeriä.Minulle tosiaan toinen ablaatio ja ekassa ei näitä oireita ollenkaa.Et onko muille ollut ablaation jälkeen tälläista ja siit huolimatta flimmerit ois poistunut?Tosiaan toinen kerta huomattavasti kivuliaampi.

Ihan samat kokemukset Hyksistä. Lokakuun lopulla tehtiin ablaatio. Lääkkeellä saatiin rytmihäiriö heti päälle ja vika löytyi. Mitään jälkioireita ei ole ollut ja itse operaatio oli kivuton. Kovin osuus oli 4 tunnnin makaaminen toimenpiteen jälkeen.
Kiitokset Hyksin tiimille!!!

Minulla oli myös pahoja flimmereitä ja neljä eri kertaa polttelivat ablaatiossa siellä piuhoja poikki mutta ei auttanut lopulta jouduttiin laittamaan minulle sydämen tahdistin ja sen kanssa olen pystynyt elämään ilman vaivoja eli menee hyvin.

Varmaan huomasit että et joutunut kauan siellä " virumaan"...minä ainakin pääsin seuraavana aamuna kotiin,ja kaikki oli ok.Mites sulle kävi?

Olin aamun ensimmäinen ablaatioon menijä ja pääsin samana päivänä pois noin kello 16 aikoihin.

Mulla mennyt kohta 9 kuukautta ablaatiosta ja ei ainuttakaan eteisvärinää ole ollut sen jälkeen....koputetaan puuta...lisäreitä kyllä mutta niitähän ablaatio ei poistakkaan.Olen todella toiveikas että pääsin näistä eroon.Olen Tamperelainen joten toimenpide tehtiin Tampereen Sydänkeskuksessa. <3

Riskeihin nähden ablaatio on ok ja suositeltava. Vaaranahan on esim läppävika ja vajaatoiminta = kuolema, ellei vaivaa hoideta. Sydän on monimutkainen, joten aina ei voi onnistua. Minulla eilen tehty leikkaus ja kaikki ok, olen kotona. Monen vuoden lisälyönnit (joka toinen) on loppu. Koko toimenpiteen pahin juttu on paikallaan oleminen, joten ei siinä paljon pelättävää ole, vaikka ensin luulin. Ja olen sentäs paniikkihäiriöinen ja ahdistuksesta kärsivä. Tampereella olin ja henkilökunta oli wau.
Onnistumisprosentti on hyvin suuri, ja joskus se joudutaan uusimaan. Se ei tarkoita epäonnistumista, mutta ihmiset joilla se uusitaan yleensä siitä lukevat ja kirjoittavat. Ne joilla onnistuu, unohtavat koko asian.

Minä olen hoitanut hampaani säännöllisesti ja käynyt suuhygienistillä eikä hampaissani ole ollut mitään vikaa. Silti flimmeristä ja lopulta flutterista on tullut elinikäinen kumppani. Ei auta maksimiannokset beetasalpaajaakaan, sydän hakkaa rasituksessa ja levossa, ihan sama.
Hengitys salpautuu ja hiki virtaa valtoimenaan. Happisaturaatio laskee 95 ja 91-92: een ja sahaa siinä 92-99 välissä kuin hyrrä. Makuuasennossa happisaturaatio laskee minuutin sisällä on käynyt välillä 88: ssa hetken aikaa. Lääkäri tietää ja on nähnyt miten happisaturaatio laskee 93:een ja 95 ja pitää sitä matalahkona muuta ei hälyttävänä.
Pulssia on vaikeapitää alle 100 ja se nousee päivän mittaan useasti sadan ylikin.

Tapaustani pidetään hankalana hoitaa koska tasapainoa ei löydy. Eikä beetasalpaajaa voi lisätä enää päiväannos on 20 mg....lisänä vielä verenpainelääke.
Mihinkään ablaatioon en tule koskaan pääsemään vaikken ole edes mikään vanha. Se on sanottu suoraan. Ei myöskään tahdistinta laiteta enkä sitä edes halua.
Mutta elämä on vaikeaa, jaksan hengästymättä ja ilman tukehtumisen tunnetta kävellä n.50 metriä ja joudun pysähtymään. Käytännössä kilometrin matkaan menee siis aikaa.
Hervoton hikoilu estää myös hyvin pitkälle kaikkea sosiaalista elämää, rasituksessa, kävellessä ja portaita noustessa - pysähtyen välillä- hiki valuu valtoimenaan ja olen kuin uitettu koira. Vaatteet märkinä tulen usein ulkoa kotiin. Ja vaatteet pyykkiin.
Ja tälle ei löydy diagnoosia, sydämessä " ei läppävikaa eikä muutakaan vikaa" keuhkoissa ei vikaa..joten..

Anonyymi kirjoitti:

Minä olen hoitanut hampaani säännöllisesti ja käynyt suuhygienistillä eikä hampaissani ole ollut mitään vikaa. Silti flimmeristä ja lopulta flutterista on tullut elinikäinen kumppani. Ei auta maksimiannokset beetasalpaajaakaan, sydän hakkaa rasituksessa ja levossa, ihan sama.
Hengitys salpautuu ja hiki virtaa valtoimenaan. Happisaturaatio laskee 95 ja 91-92: een ja sahaa siinä 92-99 välissä kuin hyrrä. Makuuasennossa happisaturaatio laskee minuutin sisällä on käynyt välillä 88: ssa hetken aikaa. Lääkäri tietää ja on nähnyt miten happisaturaatio laskee 93:een ja 95 ja pitää sitä matalahkona muuta ei hälyttävänä.
Pulssia on vaikeapitää alle 100 ja se nousee päivän mittaan useasti sadan ylikin.

Tapaustani pidetään hankalana hoitaa koska tasapainoa ei löydy. Eikä beetasalpaajaa voi lisätä enää päiväannos on 20 mg....lisänä vielä verenpainelääke.
Mihinkään ablaatioon en tule koskaan pääsemään vaikken ole edes mikään vanha. Se on sanottu suoraan. Ei myöskään tahdistinta laiteta enkä sitä edes halua.
Mutta elämä on vaikeaa, jaksan hengästymättä ja ilman tukehtumisen tunnetta kävellä n.50 metriä ja joudun pysähtymään. Käytännössä kilometrin matkaan menee siis aikaa.
Hervoton hikoilu estää myös hyvin pitkälle kaikkea sosiaalista elämää, rasituksessa, kävellessä ja portaita noustessa - pysähtyen välillä- hiki valuu valtoimenaan ja olen kuin uitettu koira. Vaatteet märkinä tulen usein ulkoa kotiin. Ja vaatteet pyykkiin.
Ja tälle ei löydy diagnoosia, sydämessä " ei läppävikaa eikä muutakaan vikaa" keuhkoissa ei vikaa..joten..

Lue lisää

Löytyi vika; sydämen vajaatoiminta. Pahassa vaiheessa. Seuraava vaihe on saattohoito.

Anonyymi kirjoitti:

Löytyi vika; sydämen vajaatoiminta. Pahassa vaiheessa. Seuraava vaihe on saattohoito.

Onko kukaan kuullut sellaisesta että ensin laitetaan tahdistin ja sen jälkeen katkaistaan eteis- kammiosolmukkeen yhteys? Onko kyse kuitenkin ns.ablaatiosta vai ei ja miksi tahdistimen asennus?
Ymmärtääkseni ablaatio tehdään myös ilman tahdistinta. Vai onko tuossa ylipäätään edes kyse ablaatiosta?
Sitten kun akku tahdistimesta loppuu eikä eteis- kammiosolmukkeen yhteyttä ole mitä tapahtuu sen jälkeen?

Anonyymi kirjoitti:

Onko kukaan kuullut sellaisesta että ensin laitetaan tahdistin ja sen jälkeen katkaistaan eteis- kammiosolmukkeen yhteys? Onko kyse kuitenkin ns.ablaatiosta vai ei ja miksi tahdistimen asennus?
Ymmärtääkseni ablaatio tehdään myös ilman tahdistinta. Vai onko tuossa ylipäätään edes kyse ablaatiosta?
Sitten kun akku tahdistimesta loppuu eikä eteis- kammiosolmukkeen yhteyttä ole mitä tapahtuu sen jälkeen?

Lue lisää

Entä onko kellään kokemusta Tampereen sydänsairaalan toimenpiteistä? Ilmeisesti sinne myös erikoissairaanhoidosta ohjataan potilaita mutta myös ottavat jonkin verran yksityispotilaita. Onko kukaan ollut siellä sydämen tahdistimen laitossa ja eteis- kammiosolmukkeen katkaisussa?
Itseäni alkaa ärsyttämään toden teolla se että hyvinkin vaikeista, elämää rajoittavista oireista kärsivälle tarjotaan beetasalpaajien lisäksi digoksin semiä ja sen jälkeen vielä toista lääkettä jos oireet eivät helpota ja AIVAN VIIMEISEKSI tarjotaan tahdistinta ja tuota toimenpidettä.
Eikö olisi järkevämpää heti katkaista tuo oireilun, lääkäreissä juoksemisen ja lääkkeiden turha syönti vain operoimalla sydän?
Nyt kuluu kuukausia ja vuosia täysin turhaan lääkkeitten naosimiseen jotka eivät loppupeleissä auta lainkaan vaan lisäävät jopa oireilua.
Olen todella tympääntynyt terveydenhuollon toimintaan nykyään, oikeasti ketään ei hoideta vaan hoidetaan oireita eikä itse sairautta.
Vasta itse sairastuttuani vakavasti tajusin kuinka mätä koko järjestelmä on ja huonommaksi menee.
Nyt on myytävä asunto alta että pääsen hankalista oireista eroon ja liityn vuokralas- kerhoon ja turha puhuakkaan enää mistään vanhuuteen varautumisesta kun suurimman osan varallisuudesta kahmaisee se että hoidat terveyttäsi leikkauttamalla yksityisesti sydämesi tehtävä joka kuuluisi yhteiskunnalle koska veroa palveluista maksan.
Miettikää kuinka kalliiksi tulee moninkertainen lääkitys josta ei ole mitään hyötyä. Ei poista mitään oireita vaan sinusta tulee hitaasti liikkuva, hengenahdistuksesta kärsivä zombi joka ei pysty osallistumaan mihinkään koska oireisto on niin hankala. Lääkäreiden vähätellessä koko ajan oireitasi ja vääristellessä tosiasioita, niitä sinun oireitasi.
Tosiasia on kun olet 60 täyttänyt nainen , olet hylkiö terveydenhuollossa. Puhumattakaan siitä jos 70 v. Vielä pahempi, olet heitteille jätettävä ja varo astumasta yhdenkään lääkärin varpaille, se kostetaan armottomasti.

Anonyymi kirjoitti:

Entä onko kellään kokemusta Tampereen sydänsairaalan toimenpiteistä? Ilmeisesti sinne myös erikoissairaanhoidosta ohjataan potilaita mutta myös ottavat jonkin verran yksityispotilaita. Onko kukaan ollut siellä sydämen tahdistimen laitossa ja eteis- kammiosolmukkeen katkaisussa?
Itseäni alkaa ärsyttämään toden teolla se että hyvinkin vaikeista, elämää rajoittavista oireista kärsivälle tarjotaan beetasalpaajien lisäksi digoksin semiä ja sen jälkeen vielä toista lääkettä jos oireet eivät helpota ja AIVAN VIIMEISEKSI tarjotaan tahdistinta ja tuota toimenpidettä.
Eikö olisi järkevämpää heti katkaista tuo oireilun, lääkäreissä juoksemisen ja lääkkeiden turha syönti vain operoimalla sydän?
Nyt kuluu kuukausia ja vuosia täysin turhaan lääkkeitten naosimiseen jotka eivät loppupeleissä auta lainkaan vaan lisäävät jopa oireilua.
Olen todella tympääntynyt terveydenhuollon toimintaan nykyään, oikeasti ketään ei hoideta vaan hoidetaan oireita eikä itse sairautta.
Vasta itse sairastuttuani vakavasti tajusin kuinka mätä koko järjestelmä on ja huonommaksi menee.
Nyt on myytävä asunto alta että pääsen hankalista oireista eroon ja liityn vuokralas- kerhoon ja turha puhuakkaan enää mistään vanhuuteen varautumisesta kun suurimman osan varallisuudesta kahmaisee se että hoidat terveyttäsi leikkauttamalla yksityisesti sydämesi tehtävä joka kuuluisi yhteiskunnalle koska veroa palveluista maksan.
Miettikää kuinka kalliiksi tulee moninkertainen lääkitys josta ei ole mitään hyötyä. Ei poista mitään oireita vaan sinusta tulee hitaasti liikkuva, hengenahdistuksesta kärsivä zombi joka ei pysty osallistumaan mihinkään koska oireisto on niin hankala. Lääkäreiden vähätellessä koko ajan oireitasi ja vääristellessä tosiasioita, niitä sinun oireitasi.
Tosiasia on kun olet 60 täyttänyt nainen , olet hylkiö terveydenhuollossa. Puhumattakaan siitä jos 70 v. Vielä pahempi, olet heitteille jätettävä ja varo astumasta yhdenkään lääkärin varpaille, se kostetaan armottomasti.

Lue lisää

No niin, nyt saatu tarkempia tietoja ; nykyään potilaat voivat valita itse hoitopaikkansa yksityisellä kardiologilla käyvä voi pyytää lähetettä mm.Tampereen , Helsingin tai Oulun sydänsairaaloihin toimenpiteitä varten eikä ainoa paikka ole ylibuukattu HUS ..

Myös terveyskeskuslääkäriä voi pyytää tekemään lähetteen tarkempia tutkimuksia varten ja toimenpiteeseen ihan muualle Suomeen. Tämä oletettavasti helpottaa hoitojonoja vaikka ne jonot taitavat olla ruuhkaisia joka paikassa ympäri Suomea.

Lääkärihän lopulta päättää tuleeko lähetettä ylipäätään mihinkään potilas voidaan jättää myös tutkimatta mikä on hyvin suosittu linja etelän terveyskeskuksissa. Lisää lääkettä lääkkeen päälle ja takuuvarmasti jo tiedetään että toimiva ratkaisu , pysyvä sellainen on tahdistin ja muut toimenpiteet.
Lääkärit valikoivat kenelle tehdään mitäkin, rumat, ikääntyneet naiset heille ei tehdä mitään, vaan valitaan lääkityslinja joka tuo lisäoireita, mutta väliäkö sillä, rumat joutaakin kuolemaan aikaisemmin.
Kauniit naiset ja kaikki miehet hoidetaan koska iloa on kummastakin, naisista erityisesti kun heidän seksielämänsä vilkastuu.. muille naisille maan povi tuo helpotuksen kärsimyksiin lopulta. Päättävät tahot usein miehiä joten miehen ajattelutapa naisen tehtävästä painottuu päätöksenteossa kuka hoidetaan ja kuka ei.

Mitä tarkoitat? Totta kai todennäköisesti tulee mustelmia toimenpiteessä, se lienee pienin harmi jos itse ongelma poistuu ja pystyy jatkossa kävelemään normaalisti tuntematta että on rintakehä joutunut puristimen väliin eikä henki kulje. Pahinta on myös se polttava kipu joka rintakehään tulee käveltyäsi muutaman kymmenen metriä. Ja joudut pysähtymään parinsadan metrin matkalla kolme neljä kertaa ettei tulisi tunnetta että rintakehä ruhjoutuu rikki ja ilma loppuu.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä sulkeutuu kotiinsa eikä enää halua lähteä mihinkään ulos kävelemään tai ostoksille kauppoihin. Vain välttämätön tehdään koska koettu tuska on niin hirvittävä. Johtunee keuhkoverenpaineen noususta. On tunne siitä kuinka rintakehä räjähtää, murskautuu ..keuhkot puristuvat kasaan. Todella tuskallinen kokemus, hien virratessa niin että päällystakin vuori tulee märäksi.
Lisäksi tahdistimen asentamiseen liittyy verenvuotoriski .
Vaihtoehdot ovat kuitenkin tässä joko toimenpide , menehtyminen kivuliaasti ja tuskallisesti tai massiivisten lääkemäärien syönti haittavaiktuksineen minkään kuitenkaan muuttumatta oikeasti
Todennäköisesti vointi paranisi vain hiukan muttei koskaan siihen mistä lähdettiin, ei reipasta kävelyä pysähtymättä jne. Nytkin maksimimärä beetasalpaajaa ei auta yhtään mitään. Päinvastoin oireet pahenivat.
Tahdistinpotilaat elävät normielämää, polkupyöräilevät,juoksevat, lenkkeilevät mikäili tahdistin saatu tarpeeksi ajoissa.
Eli oikeasti halusin kysyä voiko vajaatoiminnasta parantua ja toipua entisenlaiseen tilanteeseen siihen kun ihminen jaksoi tehdä ja touhuta kaikkea. Vai onko muutokset sydämessä pysyviä..eli toipuuko sydän ylikuormituksesta? Keuhkoverenpaine laskee joka tapauksessa ja vointi paranee huomattavasti. Lääkityksellä saadaan vain pieniä muutoksia aikaan ja sairaus etenee joka tapauksessa mutta hitaammin? Vai onko näin?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Totta kai todennäköisesti tulee mustelmia toimenpiteessä, se lienee pienin harmi jos itse ongelma poistuu ja pystyy jatkossa kävelemään normaalisti tuntematta että on rintakehä joutunut puristimen väliin eikä henki kulje. Pahinta on myös se polttava kipu joka rintakehään tulee käveltyäsi muutaman kymmenen metriä. Ja joudut pysähtymään parinsadan metrin matkalla kolme neljä kertaa ettei tulisi tunnetta että rintakehä ruhjoutuu rikki ja ilma loppuu.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä sulkeutuu kotiinsa eikä enää halua lähteä mihinkään ulos kävelemään tai ostoksille kauppoihin. Vain välttämätön tehdään koska koettu tuska on niin hirvittävä. Johtunee keuhkoverenpaineen noususta. On tunne siitä kuinka rintakehä räjähtää, murskautuu ..keuhkot puristuvat kasaan. Todella tuskallinen kokemus, hien virratessa niin että päällystakin vuori tulee märäksi.
Lisäksi tahdistimen asentamiseen liittyy verenvuotoriski .
Vaihtoehdot ovat kuitenkin tässä joko toimenpide , menehtyminen kivuliaasti ja tuskallisesti tai massiivisten lääkemäärien syönti haittavaiktuksineen minkään kuitenkaan muuttumatta oikeasti
Todennäköisesti vointi paranisi vain hiukan muttei koskaan siihen mistä lähdettiin, ei reipasta kävelyä pysähtymättä jne. Nytkin maksimimärä beetasalpaajaa ei auta yhtään mitään. Päinvastoin oireet pahenivat.
Tahdistinpotilaat elävät normielämää, polkupyöräilevät,juoksevat, lenkkeilevät mikäili tahdistin saatu tarpeeksi ajoissa.
Eli oikeasti halusin kysyä voiko vajaatoiminnasta parantua ja toipua entisenlaiseen tilanteeseen siihen kun ihminen jaksoi tehdä ja touhuta kaikkea. Vai onko muutokset sydämessä pysyviä..eli toipuuko sydän ylikuormituksesta? Keuhkoverenpaine laskee joka tapauksessa ja vointi paranee huomattavasti. Lääkityksellä saadaan vain pieniä muutoksia aikaan ja sairaus etenee joka tapauksessa mutta hitaammin? Vai onko näin?

Lue lisää

Sydänlihaskudos on tietysti muuttuvaa, mutta näin tilannetta tuntematta ja tietämättä täysin mahdotonta sanoa, mikä teidän kohdallanne tilanne on. Onko sydänvarjo miten suuri?mikä on tilanne muuten, milloin toimenpiteitä on tehty, mikä on kunto ja ikä, noin yleisesti? Ei tietenkään ole mitään lääkäri tietoutta, mutta jtn tiedän.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Totta kai todennäköisesti tulee mustelmia toimenpiteessä, se lienee pienin harmi jos itse ongelma poistuu ja pystyy jatkossa kävelemään normaalisti tuntematta että on rintakehä joutunut puristimen väliin eikä henki kulje. Pahinta on myös se polttava kipu joka rintakehään tulee käveltyäsi muutaman kymmenen metriä. Ja joudut pysähtymään parinsadan metrin matkalla kolme neljä kertaa ettei tulisi tunnetta että rintakehä ruhjoutuu rikki ja ilma loppuu.
Tuollaisen kokemuksen jälkeen sitä sulkeutuu kotiinsa eikä enää halua lähteä mihinkään ulos kävelemään tai ostoksille kauppoihin. Vain välttämätön tehdään koska koettu tuska on niin hirvittävä. Johtunee keuhkoverenpaineen noususta. On tunne siitä kuinka rintakehä räjähtää, murskautuu ..keuhkot puristuvat kasaan. Todella tuskallinen kokemus, hien virratessa niin että päällystakin vuori tulee märäksi.
Lisäksi tahdistimen asentamiseen liittyy verenvuotoriski .
Vaihtoehdot ovat kuitenkin tässä joko toimenpide , menehtyminen kivuliaasti ja tuskallisesti tai massiivisten lääkemäärien syönti haittavaiktuksineen minkään kuitenkaan muuttumatta oikeasti
Todennäköisesti vointi paranisi vain hiukan muttei koskaan siihen mistä lähdettiin, ei reipasta kävelyä pysähtymättä jne. Nytkin maksimimärä beetasalpaajaa ei auta yhtään mitään. Päinvastoin oireet pahenivat.
Tahdistinpotilaat elävät normielämää, polkupyöräilevät,juoksevat, lenkkeilevät mikäili tahdistin saatu tarpeeksi ajoissa.
Eli oikeasti halusin kysyä voiko vajaatoiminnasta parantua ja toipua entisenlaiseen tilanteeseen siihen kun ihminen jaksoi tehdä ja touhuta kaikkea. Vai onko muutokset sydämessä pysyviä..eli toipuuko sydän ylikuormituksesta? Keuhkoverenpaine laskee joka tapauksessa ja vointi paranee huomattavasti. Lääkityksellä saadaan vain pieniä muutoksia aikaan ja sairaus etenee joka tapauksessa mutta hitaammin? Vai onko näin?

Lue lisää

Omahoito
Omahoidolla tarkoitetaan omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista. Siihen kuuluvat tupakoimattomuus, säännöllinen liikunta ja kuntoilu, painonhallinta, terveellinen ruokavalio, korkeintaan kohtuullinen alkoholin ja suolan käyttö, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden hallinta sekä verenpaineen, sepelvaltimotaudin, eteisvärinän ja diabeteksen hyvä hoito.

Mikäli mahdollista, omahoidossa olisi hyvä olla mukana myös potilaan omainen tai muu läheinen.

Sydämen vajaatoimintapotilaille suositellaan sekä kestävyysliikuntaa että lihaskuntoharjoittelua, sillä liikunnan on osoitettu vaikuttavan myönteisesti potilaan elämänlaatuun, fyysiseen suorituskykyyn ja oireiluun sekä parantavan myös ennustetta. Liikunta aloitetaan kevyesti, ja rasitusta lisätään hiljalleen. Ks. kuva Liikunnan hyödylliset vaikutukset sydämen vajaatoiminnassa 4.

Yksilöllinen – esimerkiksi fysioterapeutin antama – liikuntaohjaus on tärkeää, koska potilaat ovat usein iäkkäitä, ja heillä saattaa olla muitakin sairauksia, jotka vaikuttavat liikkumiseen.

Saunassa saa käydä, kunhan pitäytyy miedoissa löylyissä, ja seksiäkin voi harrastaa oireiden ja voinnin mukaan.

On tärkeää, että potilas osaa tunnistaa vajaatoiminnan vaikeutumisen oireet ajoissa. Tällöin voidaan hoitoa tehostamalla nopeuttaa pahenemisvaiheesta toipumista ja välttää sairaalaan joutuminen.

Suosituksen yhteydestä löytyy Potilaan oireiden itsearviointitaulukko omahoidon tueksi 5.


Kuva 4. Liikunnan hyödylliset vaikutukset sydämen vajaatoiminnassa
Lähde: Mustonen P. Sydämen vajaatoiminnan lääkkeetön hoito Duodecim. 2021;137(16):1707-11

© Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

Anonyymi kirjoitti:

Sydänlihaskudos on tietysti muuttuvaa, mutta näin tilannetta tuntematta ja tietämättä täysin mahdotonta sanoa, mikä teidän kohdallanne tilanne on. Onko sydänvarjo miten suuri?mikä on tilanne muuten, milloin toimenpiteitä on tehty, mikä on kunto ja ikä, noin yleisesti? Ei tietenkään ole mitään lääkäri tietoutta, mutta jtn tiedän.

Lue lisää

Kyse on diastolisesta vajaatoiminnasta. Mitään toimenpiteitä ei ole tehty muuta kuin sydänultra jonka lausuntoa tk- lääkäri ei kyennyt suomentamaan potilaalle. EKG: t otettu joissa viimeksi näkyi flutteri..
Mitä tutkimukdia vielä muka pitäisi tehdä jos jo se mitä ultrassa näkyy kertoo kaiken mutta joka ei tietystikään näy tk- lääkärille vain sen ultran lausunto jota ei siis ymmärretty alkuunkaan koska se oli epämääräinen. Ja jossa todettiin kaiken olevan hyvin? Miten voi olla hyvin jos on selkeitä merkkejä esimsydämen eteis seinämän pullistuminen oikeaan mikä kertoo jo että vikaa on.
Täysin posketonta että kardiologin lausunto voi olla sellainen ettei siitä ymmärrä vuosia lääketieteellisessä opiskellut lääkärikään?

Anonyymi kirjoitti:

Kyse on diastolisesta vajaatoiminnasta. Mitään toimenpiteitä ei ole tehty muuta kuin sydänultra jonka lausuntoa tk- lääkäri ei kyennyt suomentamaan potilaalle. EKG: t otettu joissa viimeksi näkyi flutteri..
Mitä tutkimukdia vielä muka pitäisi tehdä jos jo se mitä ultrassa näkyy kertoo kaiken mutta joka ei tietystikään näy tk- lääkärille vain sen ultran lausunto jota ei siis ymmärretty alkuunkaan koska se oli epämääräinen. Ja jossa todettiin kaiken olevan hyvin? Miten voi olla hyvin jos on selkeitä merkkejä esimsydämen eteis seinämän pullistuminen oikeaan mikä kertoo jo että vikaa on.
Täysin posketonta että kardiologin lausunto voi olla sellainen ettei siitä ymmärrä vuosia lääketieteellisessä opiskellut lääkärikään?

Lue lisää

Miten kuvittelelet ihmisen ulkoilevan ja kävelevän reippaasti jos sadan metrin kävelykin tuottaa vaikeuksia?
Minulle ulkoilu edustaa tuskaa ja hikeä yksinomaan. Pelottaa lähteäkin ulos kun tietää mitä on taas odotettavissa.
Nykyään teen vain pakolliset uloslähdöt koska en halua kokea sitä kipua, epämiellyttävä tukehtumisen tunnetta joka kerta uudestaan.
Alkoholia ei ole käytetty sitten nuoruusvuosien, en tupakoi ja syön sydänmerkittyjä ruokia, punaista lihaa en lainkaan ja olen syönyt tervellisesti varmaan parikymmentä vuotta. Kalkkunaa, kanaa, marjoja, vihanneksia..vähärasvaisia tuotteita.KAURAPUUROA..just tuntuu että mitä terveellisemmin syön SITÄ HUONOMMIN VOIN. Kun söin päivittäin leivän päälle avokadoa laittaen, lihosin välittömästi muutaman kilon..se taas rasittaa sydäntä, ylipaino.
Lääkärihän ei tätä usko vaikka selittäisin miten asian..aina samat jankutukset..tuntuu kuin seinille puhuisi..ja joka kerta samat selitykset joutuu tekemään, siihen TURHAUTUU kun huomaa ettei uskota, ei noteerata ja aikaa kuluu kuukausi toisensa jälkeen.
Nyt aloitin OMALÄÄKITYKSEN FURESIS uudestaan käyttöön minkä KARDIOLOGI SUURESSA VIISAUDESSAAN laittoi tauolle. Täysi idiootti.!

Anonyymi kirjoitti:

Kyse on diastolisesta vajaatoiminnasta. Mitään toimenpiteitä ei ole tehty muuta kuin sydänultra jonka lausuntoa tk- lääkäri ei kyennyt suomentamaan potilaalle. EKG: t otettu joissa viimeksi näkyi flutteri..
Mitä tutkimukdia vielä muka pitäisi tehdä jos jo se mitä ultrassa näkyy kertoo kaiken mutta joka ei tietystikään näy tk- lääkärille vain sen ultran lausunto jota ei siis ymmärretty alkuunkaan koska se oli epämääräinen. Ja jossa todettiin kaiken olevan hyvin? Miten voi olla hyvin jos on selkeitä merkkejä esimsydämen eteis seinämän pullistuminen oikeaan mikä kertoo jo että vikaa on.
Täysin posketonta että kardiologin lausunto voi olla sellainen ettei siitä ymmärrä vuosia lääketieteellisessä opiskellut lääkärikään?

Lue lisää

Mitkä oli sydänkäyrån aikojen arvot. Pq, qt. Oliko merkkejä t arvon merkittävistä muutoksista

Anonyymi kirjoitti:

Mitkä oli sydänkäyrån aikojen arvot. Pq, qt. Oliko merkkejä t arvon merkittävistä muutoksista

Eipä ole selitetty sydänkäyriä lainkaan. Ei ylipäätään yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Miten kuvittelelet ihmisen ulkoilevan ja kävelevän reippaasti jos sadan metrin kävelykin tuottaa vaikeuksia?
Minulle ulkoilu edustaa tuskaa ja hikeä yksinomaan. Pelottaa lähteäkin ulos kun tietää mitä on taas odotettavissa.
Nykyään teen vain pakolliset uloslähdöt koska en halua kokea sitä kipua, epämiellyttävä tukehtumisen tunnetta joka kerta uudestaan.
Alkoholia ei ole käytetty sitten nuoruusvuosien, en tupakoi ja syön sydänmerkittyjä ruokia, punaista lihaa en lainkaan ja olen syönyt tervellisesti varmaan parikymmentä vuotta. Kalkkunaa, kanaa, marjoja, vihanneksia..vähärasvaisia tuotteita.KAURAPUUROA..just tuntuu että mitä terveellisemmin syön SITÄ HUONOMMIN VOIN. Kun söin päivittäin leivän päälle avokadoa laittaen, lihosin välittömästi muutaman kilon..se taas rasittaa sydäntä, ylipaino.
Lääkärihän ei tätä usko vaikka selittäisin miten asian..aina samat jankutukset..tuntuu kuin seinille puhuisi..ja joka kerta samat selitykset joutuu tekemään, siihen TURHAUTUU kun huomaa ettei uskota, ei noteerata ja aikaa kuluu kuukausi toisensa jälkeen.
Nyt aloitin OMALÄÄKITYKSEN FURESIS uudestaan käyttöön minkä KARDIOLOGI SUURESSA VIISAUDESSAAN laittoi tauolle. Täysi idiootti.!

Lue lisää

Kardiologi ei osaa tulkita edes omaa tutkimustulostaan eli EKG ultraa ja söpertää lausuntoonsa ihan mitä tahansa jota ei kukaan muukaan ymmärrä. Juu sydän on hyvässä kunnossa oli tämän rouvan loppukaneetti. Eikä edes jatkotutkimuksia suositellut.

Anonyymi kirjoitti:

Kardiologi ei osaa tulkita edes omaa tutkimustulostaan eli EKG ultraa ja söpertää lausuntoonsa ihan mitä tahansa jota ei kukaan muukaan ymmärrä. Juu sydän on hyvässä kunnossa oli tämän rouvan loppukaneetti. Eikä edes jatkotutkimuksia suositellut.

Lue lisää

Asiakkaalla on lakipykälien mukaan oikeus saada hyvää terveydenhuoltoa. Mikäli yksityisellä käynniknjlk epäselvyyksiä, ottaa yhteyttä silloinkin tarvittaessa potilasasiamieheen, ne on palvelijoita siinä missä julkinenkik puoli. Julkisella sattuu hoitovirheitä enemmän ja yksityisellä selitetään ettei ole opiskelijan asema helppo. Julkiseen terveydenhuoltoon lisäksi ahtautuu muiden tukoksi juoppo ynnä muu ajanvietepotilaira, jota vievät teekoo aikaa tapaturmien ynnä muun hoidoilta, mutta lääkäri ottaa cstn, koska se on bisnes, aivan kuten muutkin palvelut. Kun ostat levolaciakin tai Buranaa, niin siinä on pisnes mielessä, nämä nyt menee ainakin kaupan.

Anonyymi kirjoitti:

Asiakkaalla on lakipykälien mukaan oikeus saada hyvää terveydenhuoltoa. Mikäli yksityisellä käynniknjlk epäselvyyksiä, ottaa yhteyttä silloinkin tarvittaessa potilasasiamieheen, ne on palvelijoita siinä missä julkinenkik puoli. Julkisella sattuu hoitovirheitä enemmän ja yksityisellä selitetään ettei ole opiskelijan asema helppo. Julkiseen terveydenhuoltoon lisäksi ahtautuu muiden tukoksi juoppo ynnä muu ajanvietepotilaira, jota vievät teekoo aikaa tapaturmien ynnä muun hoidoilta, mutta lääkäri ottaa cstn, koska se on bisnes, aivan kuten muutkin palvelut. Kun ostat levolaciakin tai Buranaa, niin siinä on pisnes mielessä, nämä nyt menee ainakin kaupan.

Lue lisää

Minun asian ymmärsi professori, joka katsoi otsa kurtussa evallien papereita (gynekologia tosin)ja sanoi ettei opiskelijan asema ole helppo.. mutta sitä mieltä, että opiskelijatkin voisivat edes jtn pistää korvan taakse:) no, kuitenkin, päätin leikkaukseen, mutta piti professorilla käydä ja asua oli vanhentunut sitten kun pistin kanteluasiana vetämään. Muistutuksen saivat kuitenkin.

No itsellä diastolinen vajaatoiminta konsultoinnin perusteella, näkemättä kuulematta potilasta.. Annetut ohjeet tai suositukset: digoksia ja jos se ei auta sitten amiodaron estolääkitys ( merkittävät pitkäaikaiskäytön haittavaikutukset- ei kiitos) tai sähköinen rytminsiirto- kokeilu.. ja aivan viimeiseksi tahdistimen laitto ja oman kammio- eteisilmukan katkaisu..
Eli koko ajan lääkettä lisää..kun koko homman voisi hoitaa kertaheitolla vain tahdistimen laitolla ja tuolla toimenpiteellä.
Ongelma on sinä etten tiedä palautuuko toimintakykyni entiselleen vain jäänkö toimintakyvyttömäksi vielä senkin jälkeen?
Vai olisiko parempi vain ottaa tarpeeksi suuri annos digoksinia ja lopettaa peli siihen?

Mutta tätä nykyistä olotilaa en jaksa. Enkä aio loppuelämääni kärsiä. Tai elän neljän seinä sisällä yksinomaan, ruoka, vaatteet, lääkkeet netin kautta, lääkärillä käynnit taxilla..eikä mitään muuta.
Sanottaisiin edes etten tule toipumaan koskaan ja että menehdyn sairauteen ..että se etenee ..no joka tapauksessa lääkehoidon jatkuessa sairaus etenee koska ongelma vain pahenee... johonkinhan joka tapauksessa kuollaan..
Tämä on ollut järisyttävä ELÄMÄNMUUTOS entiseen..ja siksi vahva reagointi, tämä on helvettiä suoraan sanottuna ollut viimeiset pari vuotta.

Sen tiedän että beetasalpaaja Bisopropolia napsiessa , voin vain huonommin. Siitä asti kun annostusta nostettiin olotila vain paheni, tietysti koska se lamaa sydämen toimintaa...se on sama kun lisäisi bensaa tuleen..
En myöskään ymmärrä väitettä että minulla olisi jatkuva flimmeri tai flutteri päällä, jokin rytmihäiriö toki on koska pulssi on epätasainen jatkuvasti..
Olen myös lukenut että mitä pitempään flimmeri esiintyy sitä vaikeammin siitä pääsee eroon, minulle ei koskaan ole tehty ns.kardioversiota eli sähköistä rytminsiirtoa..eikä juuri muitakaan toinenpiteitä, yksityiselle menin sydänultraan kun julkiselta puolelta ei oltu tehty mitään, vain lääkettä lääkkeen päälle, ja sydänfilmit.

Keuhkoverekkyyttä löytyi keuhkokuvasta ja hiukan laajentunut sydän. Rasitushengenahdistusta nimenomaan tai ei kai kyse ole hengenahdistuksesta vaan pakahduttavasta tunteesta rintakehällä
. Yhden kerroksen ylösnousu tuottaa jo puristavan tunteen ja sen tukehtumisen tunteen ettei saa ilmaa.
Ilmeisesti hengenahdistus- vaihe on jo ohitettu ja tilalle on tullut hengitys loppuu vaihe? Ja rintakehä on puristuksssa- vaihe?
Kun rintakehä tuntuu olevan puristuksessa on sisäänpäin hengittäminen vaikeutunut kuin lihakset olisivat halvautuneet eikä keuhkojen vedä ilmaa sisään- toiminto pelaa.
Onko kyse psykkisestä sairaudesta, paniikkihäiriöstä jossa kehon lihakset lamaantuvat ja rintakehään tulee valtava paineen tunne? Sitähän minä en tiedä.
Vai sydänkohtaukselle tyypillisestä oireesta ? Jos sydänkohtaus on tullakseen se tulee riippumatta siitä pysähtyykö ihminen vai ei.
Mutta tässä tapauksessa pysähtyminen lopettaa puristavan tunteen kunnes se alkaa taas uudestaan muutaman kymmenen metrin kulkemisen jälkeen.
Näin edetään kymmeniä metrejä kerrallaan, hitaasti kävellen ja hien virratessa. Päämäärään päästyäni olen hiestä märkä, hiki valuu selässä ja hiuspohjassa , käsissä jne. Pahimmillaan hiukset ovat täysin märät ..
Miten selität tämän lääkärille joka puhuu hengenahdistuksesta koko ajan kun pitäisi käyttää täysin toista termiä; potilas ei pysty vetämään ilmaa keuhkoihinsa puristavan tunteen johdosta!

Anonyymi kirjoitti:

Keuhkoverekkyyttä löytyi keuhkokuvasta ja hiukan laajentunut sydän. Rasitushengenahdistusta nimenomaan tai ei kai kyse ole hengenahdistuksesta vaan pakahduttavasta tunteesta rintakehällä
. Yhden kerroksen ylösnousu tuottaa jo puristavan tunteen ja sen tukehtumisen tunteen ettei saa ilmaa.
Ilmeisesti hengenahdistus- vaihe on jo ohitettu ja tilalle on tullut hengitys loppuu vaihe? Ja rintakehä on puristuksssa- vaihe?
Kun rintakehä tuntuu olevan puristuksessa on sisäänpäin hengittäminen vaikeutunut kuin lihakset olisivat halvautuneet eikä keuhkojen vedä ilmaa sisään- toiminto pelaa.
Onko kyse psykkisestä sairaudesta, paniikkihäiriöstä jossa kehon lihakset lamaantuvat ja rintakehään tulee valtava paineen tunne? Sitähän minä en tiedä.
Vai sydänkohtaukselle tyypillisestä oireesta ? Jos sydänkohtaus on tullakseen se tulee riippumatta siitä pysähtyykö ihminen vai ei.
Mutta tässä tapauksessa pysähtyminen lopettaa puristavan tunteen kunnes se alkaa taas uudestaan muutaman kymmenen metrin kulkemisen jälkeen.
Näin edetään kymmeniä metrejä kerrallaan, hitaasti kävellen ja hien virratessa. Päämäärään päästyäni olen hiestä märkä, hiki valuu selässä ja hiuspohjassa , käsissä jne. Pahimmillaan hiukset ovat täysin märät ..
Miten selität tämän lääkärille joka puhuu hengenahdistuksesta koko ajan kun pitäisi käyttää täysin toista termiä; potilas ei pysty vetämään ilmaa keuhkoihinsa puristavan tunteen johdosta!

Lue lisää

Hikoilu ei kuulu sydämen vajaatoiminnan oirekuvaan?
Jos hikoilee niin että takin vuori ja päällysvaatteet kastuvat ja hiukset ovat kuin suohkun jäljiltä voiko puhua sydämen vajaatoiminnasta?

Anonyymi kirjoitti:

Hikoilu ei kuulu sydämen vajaatoiminnan oirekuvaan?
Jos hikoilee niin että takin vuori ja päällysvaatteet kastuvat ja hiukset ovat kuin suohkun jäljiltä voiko puhua sydämen vajaatoiminnasta?

Lue lisää

Keskushermo- oireita, tulee mieleen ALS: n oirekuva. Ilman raajoissa esiintyvää heikkoutta.

Anonyymi kirjoitti:

Hikoilu ei kuulu sydämen vajaatoiminnan oirekuvaan?
Jos hikoilee niin että takin vuori ja päällysvaatteet kastuvat ja hiukset ovat kuin suohkun jäljiltä voiko puhua sydämen vajaatoiminnasta?

Lue lisää

Voihan hikoilu kertoa siitä kuinka elimistö joutuu äärimmäiseen rasitukseen? Sydämen vajaatoimintahan kertoo siitä mistä on kyse, sydänlihas, pumppu ei toimi kuten pitää, hapettunut veri ei kierrä kehossa ja lihakset tarvitsevat toimiakseen kunnolla hapettunutta verta, kuten aivotkin. Omituiselta se silti kuullostaa. Entä kipuaistimus?

Anonyymi kirjoitti:

Keuhkoverekkyyttä löytyi keuhkokuvasta ja hiukan laajentunut sydän. Rasitushengenahdistusta nimenomaan tai ei kai kyse ole hengenahdistuksesta vaan pakahduttavasta tunteesta rintakehällä
. Yhden kerroksen ylösnousu tuottaa jo puristavan tunteen ja sen tukehtumisen tunteen ettei saa ilmaa.
Ilmeisesti hengenahdistus- vaihe on jo ohitettu ja tilalle on tullut hengitys loppuu vaihe? Ja rintakehä on puristuksssa- vaihe?
Kun rintakehä tuntuu olevan puristuksessa on sisäänpäin hengittäminen vaikeutunut kuin lihakset olisivat halvautuneet eikä keuhkojen vedä ilmaa sisään- toiminto pelaa.
Onko kyse psykkisestä sairaudesta, paniikkihäiriöstä jossa kehon lihakset lamaantuvat ja rintakehään tulee valtava paineen tunne? Sitähän minä en tiedä.
Vai sydänkohtaukselle tyypillisestä oireesta ? Jos sydänkohtaus on tullakseen se tulee riippumatta siitä pysähtyykö ihminen vai ei.
Mutta tässä tapauksessa pysähtyminen lopettaa puristavan tunteen kunnes se alkaa taas uudestaan muutaman kymmenen metrin kulkemisen jälkeen.
Näin edetään kymmeniä metrejä kerrallaan, hitaasti kävellen ja hien virratessa. Päämäärään päästyäni olen hiestä märkä, hiki valuu selässä ja hiuspohjassa , käsissä jne. Pahimmillaan hiukset ovat täysin märät ..
Miten selität tämän lääkärille joka puhuu hengenahdistuksesta koko ajan kun pitäisi käyttää täysin toista termiä; potilas ei pysty vetämään ilmaa keuhkoihinsa puristavan tunteen johdosta!

Lue lisää

Puristava tunnehan on eräänlaista kipua. Jos ei suoraan sydänlihaksen tuottamaa niin kylkikaari- lihasten kipua? Jos lihakset lamaantuvat jostain syystä? Tai ovat jäykistyneet?
Entä jos kyse on jostain neurologisesta sairaudesta?

Anonyymi kirjoitti:

Puristava tunnehan on eräänlaista kipua. Jos ei suoraan sydänlihaksen tuottamaa niin kylkikaari- lihasten kipua? Jos lihakset lamaantuvat jostain syystä? Tai ovat jäykistyneet?
Entä jos kyse on jostain neurologisesta sairaudesta?

Lue lisää

Jos olisi kyse sydämen toimintaan liittyvästä, sama ilmentyisi myös kotona rasituksen yhteydessä ja voisi epäillä sepelvaltimotautia.

En tiedä kenen tuloksia nuo ovat muttei minun.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olisi kyse sydämen toimintaan liittyvästä, sama ilmentyisi myös kotona rasituksen yhteydessä ja voisi epäillä sepelvaltimotautia.

Ilmenee kotona siivotessa, hiki valuu eikä voimat riitä. Puristava tunne tulee kotonakin ihan normaalitoimintojen yhteydessä muttei niin vahvana kuin ulkona kävellessä.
Sydämen ultrassa näkyi yksi outo juttu, sydämen oikea kammio oli laajentunut eikä kartiomainen kuten vasen kammio. Kardiologi ei selittänyt mitään..mittasi oikean kammion laajuuden sen " kärkipäästä " eli alhaalta enkä minä huomannut kysyä. Jälkeenpäin muistin se kuva jäi päähän jostain syystä ja kolmiliuskaläppä työnsi takaisin verta hulauttamalla, oikein kunnolla siis. Sekin näkyi ultrassa.
Ja aortan seinämän pullistuminen oikeaan (laajentunut, aneorysmaattinen väliseinä) asia jota tk- lääkäri ei muka osannut suomentaa...😣😖🤬..eikä selittää...
Että sellaisia tk- lääkäreitä, toki lausunto oli täyttä sekavaa hepreaa muutoinkin, ihan pelkkää shittiä..

Anonyymi kirjoitti:

Ilmenee kotona siivotessa, hiki valuu eikä voimat riitä. Puristava tunne tulee kotonakin ihan normaalitoimintojen yhteydessä muttei niin vahvana kuin ulkona kävellessä.
Sydämen ultrassa näkyi yksi outo juttu, sydämen oikea kammio oli laajentunut eikä kartiomainen kuten vasen kammio. Kardiologi ei selittänyt mitään..mittasi oikean kammion laajuuden sen " kärkipäästä " eli alhaalta enkä minä huomannut kysyä. Jälkeenpäin muistin se kuva jäi päähän jostain syystä ja kolmiliuskaläppä työnsi takaisin verta hulauttamalla, oikein kunnolla siis. Sekin näkyi ultrassa.
Ja aortan seinämän pullistuminen oikeaan (laajentunut, aneorysmaattinen väliseinä) asia jota tk- lääkäri ei muka osannut suomentaa...😣😖🤬..eikä selittää...
Että sellaisia tk- lääkäreitä, toki lausunto oli täyttä sekavaa hepreaa muutoinkin, ihan pelkkää shittiä..

Lue lisää

Käytännössä kardiologin nesteenpoistolääkityksen tauotus oli virhe. Hänenhän olisi pitänyt tajuta että kyseessä on vajaatoiminta. Ilmeisesti hän ei vain välittänyt koko asiasta.?

Toisaalta toisen lääkärin lausunto jonka tekemä diagnoosi nojasi kardiologin lausuntoon ja jossa kehoitettiin vain lisäämään kahta erilaista lääkettä niiden haittavaikutuksista huolimatta ja vasta viimeisenä itse sydämen operointi kertoo siitä miten asia näyttäytyisi jos kyse olisi murtumasta jalassa.
Jalkamurtuman kanssahan ei liikuta se leikatataan, nyt jos toimittaisiin samoin kuin on nyt toimittu, lääkäri määräisikin vain hitonmoisesti kipulääkeitä jotta kipu ei tuntuisi ja potilas lähtisi liikkeelle. Jalka vääntyisi entisestään mutta kipua ei enää tuntuisi. Pääasia on se ettei jalkaa tarvitse operoida, liian kallis operaatio työelämän ulkopuolella olevalle jonninjoutavalle turhakkeelle..?

Anonyymi kirjoitti:

Puristava tunnehan on eräänlaista kipua. Jos ei suoraan sydänlihaksen tuottamaa niin kylkikaari- lihasten kipua? Jos lihakset lamaantuvat jostain syystä? Tai ovat jäykistyneet?
Entä jos kyse on jostain neurologisesta sairaudesta?

Lue lisää

Sydänperäisen kivun kyllä erottaa ligaskivusta. Säteilee hartiaan, vasenpaan käteen infarktin yht. Silloin ottaa Nitron ja soittaa lanssin. Jos ei pysty itse niin koskee jtn toistasoittamaam jis on paikalla. Nitrot hyvä ollasydänpotilailla koska muuten voi tulla lähtö.

Anonyymi kirjoitti:

Puristava tunnehan on eräänlaista kipua. Jos ei suoraan sydänlihaksen tuottamaa niin kylkikaari- lihasten kipua? Jos lihakset lamaantuvat jostain syystä? Tai ovat jäykistyneet?
Entä jos kyse on jostain neurologisesta sairaudesta?

Lue lisää

Sydämen vajaatoiminta - liikuntaohje
Lääkärikirja Duodecim
16.1.2025
Sydänfysioterapeutti, fysioterapeutti YAMK Heidi Mahrberg

Säännöllinen liikunta
Liikunnan aloittaminen
Liikuntasuositus
Sopiva rasitustaso
Huomioitavaa
Milloin liikuntaa tulee rajoittaa?
Kirjallisuutta
Keskeistä
Sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoidon kulmakivet ovat oman terveydentilan seuranta, lääkehoitoon sitoutuminen, painonhallinta ja liikunta.
Säännöllinen liikunta ylläpitää toimintakykyä, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja on oleellinen osa sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoitoa.
Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa liikunnan rasittavuutta tulee keventää. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan mahdolliset vajaatoiminnan oireet ja voinnin vaihtelut.
Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto auttaa arjessa ja myös sietämään mahdolliset vajaatoiminnan pahenemisvaiheet paremmin.
Sydämen vajaatoiminnassa sydämen kyky pumpata liikunnan aikana riittävästi verta elimistön tarpeisiin on heikentynyt. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, suorituskyvyn lasku, normaalista poikkeava uupuminen, äkillinen painonnousu ja turvotukset sekä yskä. Usein myös liikunnan jälkeinen kehon palautuminen hidastuu, ja voi esiintyä huimausta sekä tykyttelytuntemuksia. Myös huono fyysinen kunto saattaa aiheuttaa tämänkaltaisia oireita, jotka voidaan virheellisesti tulkita sairaudesta johtuviksi.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on pitkäaikainen sairaus, vaikka myös pitkiä vähäoireisia tai oireettomia jaksoja voi esiintyä. Se voi olla vakaaoireinen, mutta siinä esiintyy usein myös akuutteja pahenemisvaiheita. Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa liikunnan rasittavuutta tulee keventää. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan mahdolliset vajaatoiminnan oireet ja voinnin vaihtelut. Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto auttaa arjessa ja myös sietämään mahdolliset vajaatoiminnan pahenemisvaiheet paremmin.

Säännöllinen liikunta
tehostaa verenkiertoa ja keuhkojen toimintaa ja siten parantaa fyysistä suorituskykyä parantaa sydämen pumppaustoimintaa
pienentää syketaajuutta ja verenpainetta levossa sekä hidastaa niiden nousua rasituksessa
voi auttaa hillitsemään vajaatoiminnan oireita
keventää sydämen työkuormaa parantamalla verenkiertoa, lihaksiston aineenvaihduntaa ja keuhkojen toimintaa
parantaa lihasten voimaa ja kestävyyttä
keventää sydämen työkuormaa vähentämällä kiihtynyttä sympaattisen hermoston toimintaa
voi vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja unenlaatuun
parantaa sydämen vajaatoiminnasta sairastavan ennustetta, arjessa jaksamista ja elämänlaatua sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta.
Liikunnan aloittaminen
Liikunnan aloittamisvaiheessa ja toipilaana kannattaa lisätä liikkumista maltillisen nousujohteisesti.

Mahdollisen pahenemisvaiheen ja siihen liittyvän sairaalajakson jälkeen liikunta on olennainen osa kuntoutumista. Kotiarki kannattaa aloittaa kevyillä kotitöillä ja kevyesti liikkuen. Aluksi voi kävellä esimerkiksi 10–15 minuuttia useamman kerran päivässä. Oireet, kuten voimakas uupuminen ja hengenahdistus, eivät kuulu liikuntaan. Liikunnan aikana ja sen jälkeen tulee olla hyvä olo. Vähitellen liikunnan pitäisi alkaa tuntua selvästi helpommalta kuin sairaalasta kotiutuessa.

Aktiivinen liikunta aloitetaan, kun sairaus on ollut tasapainossa muutaman viikon ajan ja vointi on tasaantunut. Sairauden pahenemisvaiheen aikana puolestaan kevennetään tai vältetään rasitusta. Pahenemisvaiheen aikana vain kevyet arjen askareet ja kevyt liikkuminen ovat sallittuja.

Liikuntasuositus
Vakaassa vaiheessa suositellaan säännöllistä ja monipuolista liikuntaa. Liikunnan tulisi olla osa päivittäistä arkea, toki yksilölliset voimavarat ja sairauden vaikeusaste huomioiden.

Hyötyliikuntaa suositellaan pääsääntöisesti päivittäin. Arjen askareet ja askeleet valitaan oman arjen ja peruskunnon mukaan. Pienillä muutoksilla arjessa voi elämäntapaansa muuttaa helposti hieman aktiivisempaan suuntaan. Arkiliikkuminen luo hyvän pohjan liikunnalliselle elämäntavalle. Kestävyysliikuntaa suositellaan harrastamaan vähintään 3–5 kertaa viikossa.

Kestävyysliikuntaa ovat esimerkiksi kävely, golf, luonnossa liikkuminen, kuntopyöräily, hiihto, uinti, sauvakävely, hölkkä, tanssi, soutu ja erilaiset pallopelit.

Lihaskuntoharjoittelua suositellaan harrastamaan 2–3 kertaa viikossa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan kannattaa panostaa erityisesti toimintakyvyn kannalta tärkeisiin isoihin alaraajalihaksiin. Lihaksia voi vahvistaa monipuolisesti niin kotona, kuntosalilla kuin luonnossa liikkumalla.

Sisäänhengitystä tehostavaa harjoittelua suositellaan, mikäli sisäänhengityslihasten voima on alentunut. Jos sisäänhengityksessä tarvittavia hengityslihaksia, kuten palleaa, ei pysty käyttämään optimaalisesti esimerkiksi hengästyttävän kestävyystyyppisen liikunnan avulla, on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta näitä lihaksia vahvistaviin tekniikoihin. Sisäänhengityslihaksia vahvistavaan harjoitteluun on kehitetty

Anonyymi kirjoitti:

Sydämen vajaatoiminta - liikuntaohje
Lääkärikirja Duodecim
16.1.2025
Sydänfysioterapeutti, fysioterapeutti YAMK Heidi Mahrberg

Säännöllinen liikunta
Liikunnan aloittaminen
Liikuntasuositus
Sopiva rasitustaso
Huomioitavaa
Milloin liikuntaa tulee rajoittaa?
Kirjallisuutta
Keskeistä
Sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoidon kulmakivet ovat oman terveydentilan seuranta, lääkehoitoon sitoutuminen, painonhallinta ja liikunta.
Säännöllinen liikunta ylläpitää toimintakykyä, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja on oleellinen osa sydämen vajaatoimintaa sairastavan omahoitoa.
Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa liikunnan rasittavuutta tulee keventää. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan mahdolliset vajaatoiminnan oireet ja voinnin vaihtelut.
Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto auttaa arjessa ja myös sietämään mahdolliset vajaatoiminnan pahenemisvaiheet paremmin.
Sydämen vajaatoiminnassa sydämen kyky pumpata liikunnan aikana riittävästi verta elimistön tarpeisiin on heikentynyt. Tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, suorituskyvyn lasku, normaalista poikkeava uupuminen, äkillinen painonnousu ja turvotukset sekä yskä. Usein myös liikunnan jälkeinen kehon palautuminen hidastuu, ja voi esiintyä huimausta sekä tykyttelytuntemuksia. Myös huono fyysinen kunto saattaa aiheuttaa tämänkaltaisia oireita, jotka voidaan virheellisesti tulkita sairaudesta johtuviksi.

Krooninen sydämen vajaatoiminta on pitkäaikainen sairaus, vaikka myös pitkiä vähäoireisia tai oireettomia jaksoja voi esiintyä. Se voi olla vakaaoireinen, mutta siinä esiintyy usein myös akuutteja pahenemisvaiheita. Sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa liikunnan rasittavuutta tulee keventää. Onkin tärkeää oppia tunnistamaan mahdolliset vajaatoiminnan oireet ja voinnin vaihtelut. Mahdollisimman hyvä fyysinen kunto auttaa arjessa ja myös sietämään mahdolliset vajaatoiminnan pahenemisvaiheet paremmin.

Säännöllinen liikunta
tehostaa verenkiertoa ja keuhkojen toimintaa ja siten parantaa fyysistä suorituskykyä parantaa sydämen pumppaustoimintaa
pienentää syketaajuutta ja verenpainetta levossa sekä hidastaa niiden nousua rasituksessa
voi auttaa hillitsemään vajaatoiminnan oireita
keventää sydämen työkuormaa parantamalla verenkiertoa, lihaksiston aineenvaihduntaa ja keuhkojen toimintaa
parantaa lihasten voimaa ja kestävyyttä
keventää sydämen työkuormaa vähentämällä kiihtynyttä sympaattisen hermoston toimintaa
voi vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja unenlaatuun
parantaa sydämen vajaatoiminnasta sairastavan ennustetta, arjessa jaksamista ja elämänlaatua sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta.
Liikunnan aloittaminen
Liikunnan aloittamisvaiheessa ja toipilaana kannattaa lisätä liikkumista maltillisen nousujohteisesti.

Mahdollisen pahenemisvaiheen ja siihen liittyvän sairaalajakson jälkeen liikunta on olennainen osa kuntoutumista. Kotiarki kannattaa aloittaa kevyillä kotitöillä ja kevyesti liikkuen. Aluksi voi kävellä esimerkiksi 10–15 minuuttia useamman kerran päivässä. Oireet, kuten voimakas uupuminen ja hengenahdistus, eivät kuulu liikuntaan. Liikunnan aikana ja sen jälkeen tulee olla hyvä olo. Vähitellen liikunnan pitäisi alkaa tuntua selvästi helpommalta kuin sairaalasta kotiutuessa.

Aktiivinen liikunta aloitetaan, kun sairaus on ollut tasapainossa muutaman viikon ajan ja vointi on tasaantunut. Sairauden pahenemisvaiheen aikana puolestaan kevennetään tai vältetään rasitusta. Pahenemisvaiheen aikana vain kevyet arjen askareet ja kevyt liikkuminen ovat sallittuja.

Liikuntasuositus
Vakaassa vaiheessa suositellaan säännöllistä ja monipuolista liikuntaa. Liikunnan tulisi olla osa päivittäistä arkea, toki yksilölliset voimavarat ja sairauden vaikeusaste huomioiden.

Hyötyliikuntaa suositellaan pääsääntöisesti päivittäin. Arjen askareet ja askeleet valitaan oman arjen ja peruskunnon mukaan. Pienillä muutoksilla arjessa voi elämäntapaansa muuttaa helposti hieman aktiivisempaan suuntaan. Arkiliikkuminen luo hyvän pohjan liikunnalliselle elämäntavalle. Kestävyysliikuntaa suositellaan harrastamaan vähintään 3–5 kertaa viikossa.

Kestävyysliikuntaa ovat esimerkiksi kävely, golf, luonnossa liikkuminen, kuntopyöräily, hiihto, uinti, sauvakävely, hölkkä, tanssi, soutu ja erilaiset pallopelit.

Lihaskuntoharjoittelua suositellaan harrastamaan 2–3 kertaa viikossa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan kannattaa panostaa erityisesti toimintakyvyn kannalta tärkeisiin isoihin alaraajalihaksiin. Lihaksia voi vahvistaa monipuolisesti niin kotona, kuntosalilla kuin luonnossa liikkumalla.

Sisäänhengitystä tehostavaa harjoittelua suositellaan, mikäli sisäänhengityslihasten voima on alentunut. Jos sisäänhengityksessä tarvittavia hengityslihaksia, kuten palleaa, ei pysty käyttämään optimaalisesti esimerkiksi hengästyttävän kestävyystyyppisen liikunnan avulla, on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta näitä lihaksia vahvistaviin tekniikoihin. Sisäänhengityslihaksia vahvistavaan harjoitteluun on kehitetty

Lue lisää

erityisiä harjoituslaitteita, joiden käyttö voi tulla kyseeseen. Hyvää hengitystekniikkaa voi harjoittaa myös harjoittelemalla hyvää hengitystekniikkaa, eli minimoimalla apuhengityslihasten käyttöä ja lisäämällä pääasiallisten hengityslihasten käyttöä harjoittelun avulla.

Sopiva rasitustaso
Liikunta aloitetaan aina kevyesti lämmitellen ja lopetetaan jäähdytellen. Liikkumista lisätään maltillisen nousujohteisesti rasitustasoa nostaen.

Koettua liikunnan kuormittavuutta voidaan oireisilla arvioida esimerkiksi Borgin laatimalla RPE (Rating of Perceived Exertion) -asteikolla. Asteik


ko kattaa numeroina välin 6–20 (taulukko). Numerot kuvaavat hengästymisen ja kokonaiskuormituksen tunnetta, eli miltä rasitus juuri sillä hetkellä tuntuu. Numero 6 vastaa oireetonta tunnetta (”ei rasitusta”) ja numero 20 äärimmilleen vietyä tunnetta (”en jaksa enää”).

Borgin asteikolla arvioituna koettu kuormittavuuden taso 11–14/20 (kevyt – hieman rasittava) on suurimmalle osalle sopiva. Mikäli vajaatoiminnan aste on lievä, peruskunto on hyvä ja vointi on vakaa sekä oireeton, voi rasitustasoa nostaa ainakin lyhytkestoisesti myös rasittavalle (Borgin asteikolla arvioituna 15/20) tasolle. Liikunnan rasittavuutta on helppo säädellä vauhtia säätäen ja liikkumista tauottaen. Päivittäisen liikunnan voi myös koota useasta lyhyestä liikuntahetkestä.

Mahdollisuuksien mukaan tulisi liikkua myös sellaisella teholla, joka tuntuu hieman tai kohtalaisesti rasittavalta. Vakaassa vaiheessa liikunta saa hengästyttää. Hengästymisen edellytyksenä on oireettomuus. Hengästyminen ja hengenahdistus tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Välillä liikunta voi tarkoituksella olla ”ihan vaan” kevyttä ja palauttavaa.






Lihaskuntoharjoittelua suositellaan harrastamaan 2–3 kertaa viikossa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan kannattaa panostaa erityisesti toimintakyvyn kannalta tärkeisiin isoihin alaraajalihaksiin. Lihaksia voi vahvistaa monipuolisesti niin kotona, kuntosalilla kuin luonnossa liikkumalla.

Sisäänhengitystä tehostavaa harjoittelua suositellaan, mikäli sisäänhengityslihasten voima on alentunut. Jos sisäänhengityksessä tarvittavia hengityslihaksia, kuten palleaa, ei pysty käyttämään optimaalisesti esimerkiksi hengästyttävän kestävyystyyppisen liikunnan avulla, on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta näitä lihaksia vahvistaviin tekniikoihin. Sisäänhengityslihaksia vahvistavaan harjoitteluun on kehitetty erityisiä harjoituslaitteita, joiden käyttö voi tulla kyseeseen. Hyvää hengitystekniikkaa voi harjoittaa myös harjoittelemalla hyvää hengitystekniikkaa, eli minimoimalla apuhengityslihasten käyttöä ja lisäämällä pääasiallisten hengityslihasten käyttöä harjoittelun avulla.

Sopiva rasitustaso

Liikunta aloitetaan aina kevyesti lämmitellen ja lopetetaan jäähdytellen. Liikkumista lisätään maltillisen nousujohteisesti rasitustasoa nostaen.

Koettua liikunnan kuormittavuutta voidaan oireisilla arvioida esimerkiksi Borgin laatimalla RPE (Rating of Perceived Exertion) -asteikolla. Asteikko kattaa numeroina välin 6–20 (taulukko). Numerot kuvaavat hengästymisen ja kokonaiskuormituksen tunnetta, eli miltä rasitus juuri sillä hetkellä tuntuu. Numero 6 vastaa oireetonta tunnetta (”ei rasitusta”) ja numero 20 äärimmilleen vietyä tunnetta (”en jaksa enää”).

Borgin asteikolla arvioituna koettu kuormittavuuden taso 11–14/20 (kevyt – hieman rasittava) on suurimmalle osalle sopiva. Mikäli vajaatoiminnan aste on lievä, peruskunto on hyvä ja vointi on vakaa sekä oireeton, voi rasitustasoa nostaa ainakin lyhytkestoisesti myös rasittavalle (Borgin asteikolla arvioituna 15/20) tasolle. Liikunnan rasittavuutta on helppo säädellä vauhtia säätäen ja liikkumista tauottaen. Päivittäisen liikunnan voi myös koota useasta lyhyestä liikuntahetkestä.

Mahdollisuuksien mukaan tulisi liikkua myös sellaisella teholla, joka tuntuu hieman tai kohtalaisesti rasittavalta. Vakaassa vaiheessa liikunta saa hengästyttää. Hengästymisen edellytyksenä on oireettomuus. Hengästyminen ja hengenahdistus tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Välillä liikunta voi tarkoituksella olla ”ihan vaan” kevyttä ja palauttavaa.

Taulukko 1. Borgin asteikko eli koetun kuormittuneisuuden asteikko. Alue 11–14 on useimmille sopiva rasitustaso.67erittäin kevyt89hyvin kevyt1011KEVYT1213hieman rasittava1415RASITTAVA1617hyvin rasittava1819hyvin paljon rasittava20

HuomioitavaaLiikunnallisen elämäntavan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.Tämän ohjeen liikuntamäärällä liikunnasta on tutkitusti hyötyä lievässä ja kohtalaisessa sydämen systolisessa vajaatoiminnassa.Liikunnan aloittaminen edellyttää, että sydämen vajaatoiminnan tilanne on vakaa. Keskustele tarvittaessa yksilöllisistä ohjeista sydänasiantuntijan kanssa. Noudata aina mahdollisia yksilöllisesti saamiasi ohjeita.Määrät ovat tavoitteita, joihin ei tarvitse yltää heti.Aloita maltilla, lisäten ensin lyhyitä liikkumiskertoja, pidennä matkaa ja/tai aikaa hiljalleen ja hae vasta lopuksi tehoja.

Anonyymi kirjoitti:

erityisiä harjoituslaitteita, joiden käyttö voi tulla kyseeseen. Hyvää hengitystekniikkaa voi harjoittaa myös harjoittelemalla hyvää hengitystekniikkaa, eli minimoimalla apuhengityslihasten käyttöä ja lisäämällä pääasiallisten hengityslihasten käyttöä harjoittelun avulla.

Sopiva rasitustaso
Liikunta aloitetaan aina kevyesti lämmitellen ja lopetetaan jäähdytellen. Liikkumista lisätään maltillisen nousujohteisesti rasitustasoa nostaen.

Koettua liikunnan kuormittavuutta voidaan oireisilla arvioida esimerkiksi Borgin laatimalla RPE (Rating of Perceived Exertion) -asteikolla. Asteik


ko kattaa numeroina välin 6–20 (taulukko). Numerot kuvaavat hengästymisen ja kokonaiskuormituksen tunnetta, eli miltä rasitus juuri sillä hetkellä tuntuu. Numero 6 vastaa oireetonta tunnetta (”ei rasitusta”) ja numero 20 äärimmilleen vietyä tunnetta (”en jaksa enää”).

Borgin asteikolla arvioituna koettu kuormittavuuden taso 11–14/20 (kevyt – hieman rasittava) on suurimmalle osalle sopiva. Mikäli vajaatoiminnan aste on lievä, peruskunto on hyvä ja vointi on vakaa sekä oireeton, voi rasitustasoa nostaa ainakin lyhytkestoisesti myös rasittavalle (Borgin asteikolla arvioituna 15/20) tasolle. Liikunnan rasittavuutta on helppo säädellä vauhtia säätäen ja liikkumista tauottaen. Päivittäisen liikunnan voi myös koota useasta lyhyestä liikuntahetkestä.

Mahdollisuuksien mukaan tulisi liikkua myös sellaisella teholla, joka tuntuu hieman tai kohtalaisesti rasittavalta. Vakaassa vaiheessa liikunta saa hengästyttää. Hengästymisen edellytyksenä on oireettomuus. Hengästyminen ja hengenahdistus tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Välillä liikunta voi tarkoituksella olla ”ihan vaan” kevyttä ja palauttavaa.






Lihaskuntoharjoittelua suositellaan harrastamaan 2–3 kertaa viikossa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavan kannattaa panostaa erityisesti toimintakyvyn kannalta tärkeisiin isoihin alaraajalihaksiin. Lihaksia voi vahvistaa monipuolisesti niin kotona, kuntosalilla kuin luonnossa liikkumalla.

Sisäänhengitystä tehostavaa harjoittelua suositellaan, mikäli sisäänhengityslihasten voima on alentunut. Jos sisäänhengityksessä tarvittavia hengityslihaksia, kuten palleaa, ei pysty käyttämään optimaalisesti esimerkiksi hengästyttävän kestävyystyyppisen liikunnan avulla, on hyvä saada ammattilaiselta ohjausta näitä lihaksia vahvistaviin tekniikoihin. Sisäänhengityslihaksia vahvistavaan harjoitteluun on kehitetty erityisiä harjoituslaitteita, joiden käyttö voi tulla kyseeseen. Hyvää hengitystekniikkaa voi harjoittaa myös harjoittelemalla hyvää hengitystekniikkaa, eli minimoimalla apuhengityslihasten käyttöä ja lisäämällä pääasiallisten hengityslihasten käyttöä harjoittelun avulla.

Sopiva rasitustaso

Liikunta aloitetaan aina kevyesti lämmitellen ja lopetetaan jäähdytellen. Liikkumista lisätään maltillisen nousujohteisesti rasitustasoa nostaen.

Koettua liikunnan kuormittavuutta voidaan oireisilla arvioida esimerkiksi Borgin laatimalla RPE (Rating of Perceived Exertion) -asteikolla. Asteikko kattaa numeroina välin 6–20 (taulukko). Numerot kuvaavat hengästymisen ja kokonaiskuormituksen tunnetta, eli miltä rasitus juuri sillä hetkellä tuntuu. Numero 6 vastaa oireetonta tunnetta (”ei rasitusta”) ja numero 20 äärimmilleen vietyä tunnetta (”en jaksa enää”).

Borgin asteikolla arvioituna koettu kuormittavuuden taso 11–14/20 (kevyt – hieman rasittava) on suurimmalle osalle sopiva. Mikäli vajaatoiminnan aste on lievä, peruskunto on hyvä ja vointi on vakaa sekä oireeton, voi rasitustasoa nostaa ainakin lyhytkestoisesti myös rasittavalle (Borgin asteikolla arvioituna 15/20) tasolle. Liikunnan rasittavuutta on helppo säädellä vauhtia säätäen ja liikkumista tauottaen. Päivittäisen liikunnan voi myös koota useasta lyhyestä liikuntahetkestä.

Mahdollisuuksien mukaan tulisi liikkua myös sellaisella teholla, joka tuntuu hieman tai kohtalaisesti rasittavalta. Vakaassa vaiheessa liikunta saa hengästyttää. Hengästymisen edellytyksenä on oireettomuus. Hengästyminen ja hengenahdistus tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Välillä liikunta voi tarkoituksella olla ”ihan vaan” kevyttä ja palauttavaa.

Taulukko 1. Borgin asteikko eli koetun kuormittuneisuuden asteikko. Alue 11–14 on useimmille sopiva rasitustaso.67erittäin kevyt89hyvin kevyt1011KEVYT1213hieman rasittava1415RASITTAVA1617hyvin rasittava1819hyvin paljon rasittava20

HuomioitavaaLiikunnallisen elämäntavan aloittaminen ei ole koskaan liian myöhäistä.Tämän ohjeen liikuntamäärällä liikunnasta on tutkitusti hyötyä lievässä ja kohtalaisessa sydämen systolisessa vajaatoiminnassa.Liikunnan aloittaminen edellyttää, että sydämen vajaatoiminnan tilanne on vakaa. Keskustele tarvittaessa yksilöllisistä ohjeista sydänasiantuntijan kanssa. Noudata aina mahdollisia yksilöllisesti saamiasi ohjeita.Määrät ovat tavoitteita, joihin ei tarvitse yltää heti.Aloita maltilla, lisäten ensin lyhyitä liikkumiskertoja, pidennä matkaa ja/tai aikaa hiljalleen ja hae vasta lopuksi tehoja.

Lue lisää

Tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa.
Aloita liikunta aina rauhallisesti vähintään 5–10 minuutin lämmittelyllä, jotta elimistö ehtii sopeutua rasitukseen. Höllää tahtia myös lopussa noin viideksi minuutiksi, jotta syke ja hengitys ehtivät tasaantua ennen kuin lopetat liikunnan.
Liiku omia tuntemuksiasi kuunnellen. Älä vertaa itseäsi muihin. Tarkkaile, palaudutko harjoittelusta normaalisti. Jos olo on normaalista poikkeavan väsynyt vielä seuraavana päivänä, vähennä liikunnan tehoa tai määrää tarpeen mukaan. Sairaana ei pidä urheilla. Myös haastavat sääolosuhteet kannattaa huomioida ja tarvittaessa keventää rasituksen tehoa. Jos vointisi huononee tai voinnissa/sairaudessa tapahtuu äkillinen muutos, keskeytä liikunta, kunnes syy on selvitetty.
Ota huomioon sinulle mahdollisesti määrätyn beetasalpaajan vaikutus syketasoosi ja vointiisi. Beetasalpaajalääkitys estää sydäntäsi kuormittumasta ja pitää syketasoa maltillisempana. Lääkitys saattaa lisäksi aiheuttaa väsymyksen tunnetta jaloissa ja herkempää hengästymistä erityisesti liikkeelle lähtiessä. Beetasalpaajalääkitystä käyttäville suositellaan pidennettyä lämmittelyaikaa.
Hyvä peruskunto tarjoaa hyvää ”puskuria” niin mahdollisten pahenemisvaiheiden kuin arjessa pärjäämisen varalle.
Milloin liikuntaa tulee rajoittaa?
Liikuntaa tulee rajoittaa

jos sairastat vaikea-asteista vajaatoimintaa tai liikunta aiheuttaa sinulle oireita jo kevyessäkin rasituksessa
jos leposyke on makuulla yli 100 lyöntiä minuutissa
jos painosi on noussut äkillisesti parissa päivässä 2–3 kg (painonnousu saattaa olla merkki vajaatoiminnan pahenemisesta)
sairauden alkuvaiheessa tai jos sinulla on epäselviä rytmihäiriöitä tai rintakipua
flunssan tai muun tulehdustaudin aikana.
Kirjallisuutta
Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Ambrosetti M, Abreu A, Corrà U, ym. Secondary prevention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to implementation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilitation Section of the European Association of Preventive Cardiology. Eur J Prev Cardiol 2021;28(5):460-495
Pelliccia A, Sharma S, Gati S, ym. 2020 ESC Guidelines on Sports Cardiology and Exercise in Patients with Cardiovascular Disease. Rev Esp Cardiol (Engl Ed) 2021;74(6):545
Ponikowski P, Voors AA, Anker SD, ym. 2016 ESC Guidelines for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure: The Task Force for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure of the European Society of Cardiology (ESC). Developed with the special contribution of the Heart Failure Association (HFA) of the ESC. Eur J Heart Fail 2016;18(8):891-975
Piepoli MF, Conraads V, Corrà U, ym. Exercise training in heart failure: from theory to practice. A consensus document of the Heart Failure Association and the European Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Eur J Heart Fail 2011;13(4):347-57
Katso myös
Lääkärikirja Duodecim

Anonyymi kirjoitti:

Tavoitteena on liikunnallinen elämäntapa.
Aloita liikunta aina rauhallisesti vähintään 5–10 minuutin lämmittelyllä, jotta elimistö ehtii sopeutua rasitukseen. Höllää tahtia myös lopussa noin viideksi minuutiksi, jotta syke ja hengitys ehtivät tasaantua ennen kuin lopetat liikunnan.
Liiku omia tuntemuksiasi kuunnellen. Älä vertaa itseäsi muihin. Tarkkaile, palaudutko harjoittelusta normaalisti. Jos olo on normaalista poikkeavan väsynyt vielä seuraavana päivänä, vähennä liikunnan tehoa tai määrää tarpeen mukaan. Sairaana ei pidä urheilla. Myös haastavat sääolosuhteet kannattaa huomioida ja tarvittaessa keventää rasituksen tehoa. Jos vointisi huononee tai voinnissa/sairaudessa tapahtuu äkillinen muutos, keskeytä liikunta, kunnes syy on selvitetty.
Ota huomioon sinulle mahdollisesti määrätyn beetasalpaajan vaikutus syketasoosi ja vointiisi. Beetasalpaajalääkitys estää sydäntäsi kuormittumasta ja pitää syketasoa maltillisempana. Lääkitys saattaa lisäksi aiheuttaa väsymyksen tunnetta jaloissa ja herkempää hengästymistä erityisesti liikkeelle lähtiessä. Beetasalpaajalääkitystä käyttäville suositellaan pidennettyä lämmittelyaikaa.
Hyvä peruskunto tarjoaa hyvää ”puskuria” niin mahdollisten pahenemisvaiheiden kuin arjessa pärjäämisen varalle.
Milloin liikuntaa tulee rajoittaa?
Liikuntaa tulee rajoittaa

jos sairastat vaikea-asteista vajaatoimintaa tai liikunta aiheuttaa sinulle oireita jo kevyessäkin rasituksessa
jos leposyke on makuulla yli 100 lyöntiä minuutissa
jos painosi on noussut äkillisesti parissa päivässä 2–3 kg (painonnousu saattaa olla merkki vajaatoiminnan pahenemisesta)
sairauden alkuvaiheessa tai jos sinulla on epäselviä rytmihäiriöitä tai rintakipua
flunssan tai muun tulehdustaudin aikana.
Kirjallisuutta
Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Ambrosetti M, Abreu A, Corrà U, ym. Secondary prevention through comprehensive cardiovascular rehabilitation: From knowledge to implementation. 2020 update. A position paper from the Secondary Prevention and Rehabilitation Section of the European Association of Preventive Cardiology. Eur J Prev Cardiol 2021;28(5):460-495
Pelliccia A, Sharma S, Gati S, ym. 2020 ESC Guidelines on Sports Cardiology and Exercise in Patients with Cardiovascular Disease. Rev Esp Cardiol (Engl Ed) 2021;74(6):545
Ponikowski P, Voors AA, Anker SD, ym. 2016 ESC Guidelines for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure: The Task Force for the diagnosis and treatment of acute and chronic heart failure of the European Society of Cardiology (ESC). Developed with the special contribution of the Heart Failure Association (HFA) of the ESC. Eur J Heart Fail 2016;18(8):891-975
Piepoli MF, Conraads V, Corrà U, ym. Exercise training in heart failure: from theory to practice. A consensus document of the Heart Failure Association and the European Association for Cardiovascular Prevention and Rehabilitation. Eur J Heart Fail 2011;13(4):347-57
Katso myös
Lääkärikirja Duodecim

Lue lisää

Leposyke normaalisti alle sadan mutta saattaa esim.ylösnoustessa nousta sataan ja sen yli. Tai makuuasennossa syke nousee ennalta- arvaamattomasti. Makuuasennossa myös hengitys tavallaan rohisee tai narisee..mutta ei taas seistessä, siitä epäily astmasta tai keuhkosairaudesta.
Käytännössä verenpaine ja pulssi heittelehtii ja ehkä siksi on sanottu että näyttäisi vaikeahoitoiselta sairaudelta. Tai ei eastaanedes sanota mitään, ollaan vaiti. Sekin on pahempi kuin se että sanottaisiin suoraan ettei voi oikeastaan mitään tehdä.

Nyt on saatu ohjeet joita voidaan hyödyntää, lääkitys, lääkitys, sähköinen rytminsiirto tai lopuksi jos mikään noista ei auta niin tahdistin ja eteis- kammiosilmukan katkaisu mikä tarkoittaa elinikäistä riippuvuutta tahdistimesta.
Käytännössähän voisi tahdistimen pariston jättää uusimatta ja sitten kuolla sydänpysähdykseen, sitä ennen pyytäen sedaatiota? Tosin ei nyt tiedetä kuinka kauan sydän lyö ennen kuin sydän lopullisesti pysähtyy pariston lopetettua toimintansa?
Siinäpä hyvä eutanasia, ilman myrkkyjä.

Anonyymi kirjoitti:

Leposyke normaalisti alle sadan mutta saattaa esim.ylösnoustessa nousta sataan ja sen yli. Tai makuuasennossa syke nousee ennalta- arvaamattomasti. Makuuasennossa myös hengitys tavallaan rohisee tai narisee..mutta ei taas seistessä, siitä epäily astmasta tai keuhkosairaudesta.
Käytännössä verenpaine ja pulssi heittelehtii ja ehkä siksi on sanottu että näyttäisi vaikeahoitoiselta sairaudelta. Tai ei eastaanedes sanota mitään, ollaan vaiti. Sekin on pahempi kuin se että sanottaisiin suoraan ettei voi oikeastaan mitään tehdä.

Nyt on saatu ohjeet joita voidaan hyödyntää, lääkitys, lääkitys, sähköinen rytminsiirto tai lopuksi jos mikään noista ei auta niin tahdistin ja eteis- kammiosilmukan katkaisu mikä tarkoittaa elinikäistä riippuvuutta tahdistimesta.
Käytännössähän voisi tahdistimen pariston jättää uusimatta ja sitten kuolla sydänpysähdykseen, sitä ennen pyytäen sedaatiota? Tosin ei nyt tiedetä kuinka kauan sydän lyö ennen kuin sydän lopullisesti pysähtyy pariston lopetettua toimintansa?
Siinäpä hyvä eutanasia, ilman myrkkyjä.

Lue lisää

Kamalinta on se kun eri kardiologien käsitys hoidosta on eriävä. Yksi on ehdottomasti jo radikaalin toimenpiteen kannalla kun toinen vänkää lääkkeistä, lääkettä vaan lisää niin mammat ja papat toipuu.

Voimakas kipu on eri asia kun voimakas puristava tunne.
Kipu on kipua ja toki useimmat ymmärtävät ettei sydäninfarkti pääty siihen kun henkilö pysähtyy vaan jatkuu edelleen. Koska se kipu on lamaannuttavaa, siinä ei enää kävellä yhtään mihinkään.
Puristava tunne sellainen ettei saa vedettyä henkeä on eri asia kuin infarkti. Kyse on KEUHKOVERENPAINEEN KOVASTA noususta joka salpaa hengityksen. Eikä ole rinnastettavissa infarktikipuun. Silti se on tunne joka aistitaan kipuna.

Jos teidän rintalastaan potkaistaan jokainen tuntee sen potkaisun aiheuttaman kivun mutta myös sen kuinka se keuhko tuntuu painuvan kasaan, ajatelkaa että tunnette vain sen keuhkon kasaan painumisen joka myös aistitaan kipuna mutta erillisenä potkaisun aiheuttamasta kivusta.
Lopputulos on silti sama, henki ei kulje ja rintalasta on lamaantunut.
Siihen vielä polttava, kirvelevä tunne ja osin myös ihan kipua kipuna aistittavaa ...silti jatkatte kävelyä, hiki valuu norona selässä ja hiuspohjassa, otsassa...soittaisitteko ampparin itsellenne jossa EKG sää näkyisi flutteri muttei iskemiaa , infarktia, sydän toimii mutta äärimmäisessä paineessa ja samoin keuhkojen valtimoiden, laskimoiden ollessa kovassa paineessa.

Ei Edes otettasi sisään mihinkään sairaalaan mutta yleisöä riittäisi toljottamaan ; Ampparikuski sanoisi ; olet tajuissasi ja kykenet puhumaan mitä oikein haluat, huomiota vai!

Vain tajuton ja kuollut ovat oireisia. Ja molemmat viedään mutta eri paikkaan.

No siinä oli taas yhdenlainen "neronleimaus"..😜🤪😂

Sydänlihastulehdus, sydänpussin tulehdus ja sitten kardiomyopatiat..juu vakavia asioita. Ei naurata. Olga K menehtyi kai perinnölliseen kardiomyopatiaan. Aika kohtuu nuorena vielä. Surullista. Ei voi tehdä mitään.🙁🥺

Johtaa dementoitumiseen väistämättä.

No mikset mene? Sydämen vajaatoiminta johtaa dementoitumisen huonon hapetuksen johdosta. Korjataanko ablaatiolla vajaatoiminta? Mahdollisesti, syd.rytmi ja verenkierto, aivojen hapetus muuttuu positiivisesti kun sydän toimii moitteetta.

Rytmihäiröt, flutterit ja flimmerit , verenpainetauti johtaa aikaa myöden jos niitä ei hoida sydämen vajaatoimintaa. Toki kaikkia syitä mm.sydänlihaksen perinnölliset sairaudet ei voida korjata. Vajaatoimintakin voi johtua sydänlihaksen poikkeamasta, sairaudesta jolle ei voi mitään. Moni menehtyy nuorena , tuolloin tietenkään ei myöskään dementoituminen ole ole mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Rytmihäiröt, flutterit ja flimmerit , verenpainetauti johtaa aikaa myöden jos niitä ei hoida sydämen vajaatoimintaa. Toki kaikkia syitä mm.sydänlihaksen perinnölliset sairaudet ei voida korjata. Vajaatoimintakin voi johtua sydänlihaksen poikkeamasta, sairaudesta jolle ei voi mitään. Moni menehtyy nuorena , tuolloin tietenkään ei myöskään dementoituminen ole ole mahdollista.

Lue lisää

☝️🆙🔼

Anonyymi kirjoitti:

No mikset mene? Sydämen vajaatoiminta johtaa dementoitumisen huonon hapetuksen johdosta. Korjataanko ablaatiolla vajaatoiminta? Mahdollisesti, syd.rytmi ja verenkierto, aivojen hapetus muuttuu positiivisesti kun sydän toimii moitteetta.

Lue lisää

Keskeisimmät dementialle altistavat riskitekijät ovat alhainen koulutustaso, korkea verenpaine, tupakointi, kuulovammat, lihavuus, masennus, vähäinen liikunta, diabetes ja vähäiset sosiaaliset suhteet. Myös liiallinen alkoholin käyttö, aivovammat sekä ilmansaasteet altistavat dementioille.

Samat riskitekijät ovat lukuisten muiden sairauksien ja terveyserojen taustalla.

Ilmankos dementia yleistyy koska lääkärit sivuuttaa kaikki yli 65- vuotiaat tutkimuksista ulos. Ei muuta kuin lääkettä lääkkeen päälle ja jos sitten 70- kymppisenä menet valittamaan muistihäriöitä sanotaan; kuuluu ikään ja on odotettavissa.oleva asia. Ei edes tutkita, ei lähetetä aivokuvauksiin ei aloiteta muistilääkityksiä ja kun potilas on 80 kymppinen hän on jo täysin dementoitunut ja vasta sitten lähetetään aivokuviin ja aloitetaan lääkitys noin 10 vuotta liian myöhään.
Esim.sydänoireisten vaivoja vähätellään, sitten heiltä jää liikkuminen kun eivät jaksa koska sydänoireet estää ja liikkumisen ongelmat nostaapainoa ja käsketään laihduttamaan ja liikkumaan. Millä laihdutat ja liikut kun sydänoireet estävät.
Olet ikuisessa oravanpyörässä; sinua ei hoideta koska olet läski etkä voi laihduttaa koska et jaksa liikkua..

Saisinkin syövän, se tietäisi että minut noteerataan, saan aina tarvittaessa kipulääkettä kotiin ja voin päättää päiväni koska vaan lopettamalla hoidot ja pääsen saattohoitoon ja aina kipulääkettä, lopulta kuolen kivuttomasti. Kotona voi ottaa moninkertaisen annoksen että pääsen lopulta kokonaan pous milloin vain haluan ja silloin kun siltä tuntuu etten enää jaksa.
Muissa sairauksissaa joudun väkisin jaksamaan vaikka haluaisin jo pois.
Syöpä on ainoa sairaus jossa itse voi päättää lähtönsä ajankohdan.