Gallup onnellisille aviopareille!

Onni löytyi uudestaan n. 25 vuoden yhdessäolon jälkeen. Olimme hyvin onnellinen pari alkuaikoina, itse asiassa monta monituista vuotta. Lasten ollessa kouluikäisiä ongelmia alkoi kasaantua; ei ymmärretty toisen kehittymistä, kasvua eikä muitakaan irtiottoja, vieraat suhteetkin kiinnostivat. Yhteistä säveltä ei tahtonut vuosiin löytyä ja tapeltiin todella rajusti monta kertaa. Nyt on auvoista - jotenkin aika teki tehtävänsa ja kumpikin meistä tasaantui ja tasapainottui ja huomasi toisen taas kaikista rakkaimmaksi ihmiseksi ja parisuhteen tärkeimmäksi ihmissuhteeksi. Perustana on aina ollut, vaikeinakin aikoina, tietty peruskiintymyt ja aito intohimo toista kohtaan.

paranee! Suhteen perustana kiintymys, täydellinen luottamus, molemmilla oikeus olla oma itsensä ja keskinäinen kunnioitus.

Kaikki meidän välillä sujuu. Välillä tuntuu, että toinen toimii ajatuksen lailla. Luonteet sopi yksiin jo alusta, ei tarvittu hiomista. Kaikki alkoi keskustelusta, huomasimme puhuvamme toisillemme luontevasti kaikenlaisista asioista. Sen jälkeen meillä on ollut vain yhteisyyttä. Olemme kulkeneet käsikkäin jo 2,5 vuotta.

Jos etsit todellista onnea, niin tiedät kun sen löydät. Jos epäröit tai pohdit onko tämä tunne oikea, niin voit samantien jatkaa etsimistä muualta. (Näin meidän kokemuksemme mukaan)

Meillä on kohta 14 yhteistä onnellista vuotta takana. Olemme molemmat luonteeltamme rauhallisia. Emme tappele oikeastaan koskaan. Joskus vähän mökötetään, mutta mitään ei silti jätetä hampaankoloon vaan asiat puhutaan halki, vaikkakin huutamatta. Luottamus toisiimme on 110 prosenttinen. Ei ole minkäänlaista pelkoa kummallakaan jättämisestä tai pettämisestä. Yritämme tehdä toisillemme sitä mitä toivoisimme itsellemme tehtävän. Teemme mukavia pikkujuttuja päivittäin toisillemme, esim hieromme toisiamme, tuomme pientä naposteltavaa tms. Ja joka päivä halataan vähintään kerran.

Lapsia on 4, joista nuorin parivuotias. Taloa on rakennettu monta vuotta hartiapankilla ja edelleen on kesken, mutta nämä eivät ole suhdettamme rasittaneet. Päinvastoin. Yhteiset koettelemukset vain vahvistavat sitä, koska kumpikaan ei lähde syyttelemään toista, vaan tiedostamme olevamme samassa veneessä, ja sitä ei ole järkevää kummankaan keikuttaa.

Niin ja tämä hommahan lähtee siitä, että on yhteinen arvopohja ja myös monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ja olemme sopineet, että ura tai mikään muukaan ei koskaan saa mennä parisuhteemme edelle. Ts. kaikki muu on vähemmän tärkeää, mikä tietysti vaikuttaa päätöksiin esim siten, että pitkille työmatkoille ei lähdetä eikä vaikkapa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Eikä kumpikaan ota kovin paljoa kodin ulkopuolisia menoja, jos ne alkavat rasittaa parisuhdetta.

Tällaisilla eväillä meillä mennään...

jatkuu edelleen.
Emme ole koskaan tosissamme riidelleet. Pieniä tuiskahduksia mitättömistä asioista tulee jokaiselle väistämättä joskus. Pitkäaikaista mököttämistä kumpikaan ei kestä, joten vähän ajan kuluttua jutellaan taas.

Äitini oli natkuttaja, joka jaksoi mielestäni mitättömistä asioista natkuttaa, kunnes isäni suuttui ja rupesi kiroilemaan. Siitäpä äitini alkoi ptkäaikaisen mököttämisen.
Päätin silloin, että mikäli joskus menen naimisiin, en taatusti natkuta. Sen lupauksen olen pitänyt. Jos joskus joku pikkuasia ottaa koppaan, ajattelen useimmiten, että se ei todellakaan ole huomauttamisen arvoista - natkuttamisen arvoista ei koskaaan.
Miehelläni on niin paljon hyviä puolia, että pikkuasiat voi sivuuttaa.
Enhän ole itsekään virheetön.
Raha-asioista meille ei ole koskaan tullut sanomista. Meillä on aina ollut yhteinen tili, johon molempien tulot ovat menneet ja sieltä on maksettu mukisematta kaikki laskut. Emme ole mitään tuhlareita, mutta kumpikin saa vapaasti ostaa itselleen mitä tarvitsee tai haluaa. Kummallakin on järki päässä, ettemme mitään älyttömiä ostele.

Mieheni on kuitenkin heikkona kaikenmaailman työkaluihin, joita on kerääntynyt pilvin pimein. Hänellä on asunnossamme omassa käytössään yksi huone, joka on niin täynnä em. vehkeitä, ettei oleskelutilaa ole paljonkaan. Sen lisäksi niitä on kerätty mökille.
En koskaan puutu näihin ostoihin, vaan ajattelen, että kaipa hän itse tietää, mitä tarvitsee. Tosin hän on sanonut, etteivät ne kaikki suinkaan ole olleet tarpeellisia.

Minä taas olen heikkona alennusmyynteihin. En osta mitään roskaa, mutta olen esim. lapsenlapsillemme ostanut vuosiksi eteenpäin vaatteita ja kenkiä. Sellaisia, jotka eivät ole niin muodista riippuvaisia, mutta hyvälaatuisia ja kauniita.
Meillä on vaatehuone pullollaan suuria muovikasseja täynnä lastenvaatteita odottamassa, että lapset kasvavat sopivan kokoisiksi.

Tällaiset ovat pikkujuttuja, mutta joitakin ihmisiä ne saattaisivat ärsyttää.

Alkoholiongelmia meillä ei ole ollut. Silloin harvoin, kun on otettu, on otettu yhdessä.

Uskottomuutta kumpikaan ei sietäisi, mutta muuten kummallakin on näissä pienissä puitteissa vapaus tehdä mitä haluaa.

Elämä ei aina ole ollut helppoa esim. lapsen vakavan sairauden vuoksi, ja nykyisin omienkin, mutta aviopuolisoa en vaihtaisi.
Toisenlaisen miehen kanssa, joita minullakin joskus oli seurustelukumppaneina, tiedän ihan varmasti, että olisin lähtenyt omille teilleni jo aikoja sitten.

Ensin tulee suuri rakkaus, joka saa toimimaan toisen parhaaksi. Tämän mukana arvostuksen saaminen ja antaminen, joka taasen tuo mukanaan kunnioitusta. Ja nämä kaikki yhdessä luovat vankan pohjan luottamukselle, joka sitoo kaikki yhteen. Näiden neljän suojellessa liittoamme on helppoa olla ja elää.
Meillä ei juurikaan riidellä, vaan keskustellaan asiat selviksi. Emme puhu toisillemme rumasti, emmekä huuda tai hauku toisiamme. Asioista voi sanoa ystävällisesti ja rakentavasti, sillä on yleensä tehokkaampi vaikutus.
Intohimo, hellyys, seksi ja läheisyys kulkevat käsi kädessä ruokkien toisiaan, tarpeemme ovat samantasoiset, annetaan ja saadaan.
Meillä on hyvä olla yhdessä, ja se näkyy sanoin, teoin ja katsein.
Opetamme ja opimme toisiltammme kuitenkaan toista muuttamatta.
(viisi vuotta yhdessä, joista kolme naimisissa.)

Nippa nappa 24 vuotta takana aviota. Yhteiseloa yli 30 vuotta. Toistemme kunnioitus, keskinäinen rakkaus ja arjen pienet ilot pitävät yhdessä tätä liittoa. Yli 10 vuoden ikäero (mies vanhempi ).Yhteinen ilta silloin tällöin on juhlaa. Yhdessä olemme kasvattaneet nyt aikuiset lapset. Kurilla ja rakkaudella. Kumpaakin sopivasti ja toistemme avulla. Emme ole myöskään sitoneet toisiamme lliaksi, saati kahlinneet. Ja uskollisuus on meille itsestäänselvyys.

Se pitää muistaa että onnea ei löydä itsen ulkopuolelta. Onni on jokaisessa ihmisessä vakiovarustuksena, toiset sen huomaavat, eivät kuitenkaan kaikki. Onni on usein niin pienissä asioissa ettei sitä tajuakaan. Oma onneni koostuu esimerkiksi hyvin nukutusta yöstä, aamukahvin tuoksusta, rennosta oleskelusta TV:n ääressä, iltalenkistä ja vaikka saunan lämmöstä, lista voisi jatkua loputtomiin. Hauska ilta kavereiden kanssa on onni myös. Suurta onnea on myös oma kulta ja keskinäinen kumppanuus. Kun hyväksyt itsesi, on sinun helpompi hyväksyä myös toinen sellaisenaan. Ei kannata odottaa toiselta mitään tiettyä käytöstä tms, silloin usein pettyy ja se taas johtaa onnettomaan oloon. Itsellemme asetetut odotukset voivat myös aiheuttaa pettymyksiä, minusta ei ollutkaan siihen, olen siis huono/epäonnistunut. Sitten taas ollaan niin onnetonta. Oikea onni ei siis ole kiinni toisesta ihmisestä, oli sitten kyseessä aviopuoliso, työkaveri tai vaikka naapuri. Kyllä se onni pitää löytää itsestä.

Kirjallisuutta: Louise L. Hay; Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi.
Suosittelen kirjan ostamista jokaiseen kotiin ja konttoriin.

Takana 31 vuotta yhteistä taivalta avioliitossa.Kiitos tästä kuuluu Kaikkivaltiaalle Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle Hänen Pojalleen. Miksi? Siksi, että 18 vuotta sitten Jumala astui elämäämme ottamalla kiinni syntielämästä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tunnustaa oma synti ja syntisyys Hänen edessään. Mutta ihmeellisintä kaikessa oli se, että saimme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja saimme aloittaa uuden elämän Jumalan lapsina eläen keskinäisessä anteeksiannossa Jumalan antamin voimin. Ystävät, tässä on onnemme "salaisuus". Jos elämämme olisi jatkunut sitä rataa, minkä itse valitsimme, olisimme jo aikoja sitten eronneet. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

Meidän onni on se, että saamme aina puhua keskenämme kaikesta ja voimme luottaa toisiimme kaikessa. On ihanaa myös harrastaa yhdessä ja antaa aikaa toisillemme. Kumpikin saa halutessaan myös omaa aikaa olla yksin tai kavereittensa kanssa. Kuitenkin on käynyt enimmäkseen niin, että haluammekin olla kaksin. Koen olevani onnellisempi parisuhteessa ja avioliitossa kuin silloin aikoinaan, kun olin yksin tai silloin nuorena kun oli huonompia seurustelusuhteita, jotka ei johtaneet mihinkään pitempään juttuun. Avioliiton salaisuus onnessa on kai se, että saa jakaa turvallisesti niin iloiset kuin surulliset asiat.

Vaimo tuli juuri äsken töistä ja olin juuri antanut lapsille iltapalan ja nuoriso nukkumaan, Siinä sitä sitten katsottiin kahden telkkaria toisiimme käpertyneinä ja ei hirveästi ei edes sanoja tarvittu... kun homma pelaa se toimii... pelottaa vaan kun lapset kasvaa ja lähtee "maailmalle", kuten kaveri sanoi,jolta nuoriso "lentänyt" pois kotoa. " joskus sunnuntaisin vituttaa kun ei tarvi edes puhua, koska tietää toisen joka liikkeestä mitä tehdään seuraavana syödäänkö vai keitetäänkö päiväkahvit", joskus kuulemma olisi kiva jos olisi jotain puhuttavaa, mutta kun ei ole. Päivitteli vaan, että tämmöistäkö tämä vanhaksi tuleminen on...

Kiitos hyvästä gallupista ja vastauksista! Oli ihana lukea jotain positiivista parisuhteesta ja erityisesti avioliitosta!Siunausta suhteillenne edelleenkin!

Tässä on ainakin yksi superonnellinen pari. Ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta, naimisissa puolet. Tunne on kyllä vielä kuin oltais juur tavattu, sanotaan päivittäin rakastavamme toisiamme, tehdään kaikkea yhdessä ts. ollaan kaikki vapaa-aika yhdessä ja viihdymme niin. Mikään asia ei ole tullut ns. tavaksi ja itsestäänselvyydeksi. Meillä ei tapella, koskaan emme ole puhuneet toisillemme tyyliin "sää saatanan ämmä" tai "hemmetin vätys" vaan "rakas, kulta, darlinki". Välillä ihan aattelee, että olaankohan me ainoa näin onnellinen pari maailmassa.

Ihan hienoa lukea, että tässä erojen luvatussa maailmassa on jotain pysyvääkin. Oma liittomme on kestänyt pitkästi yli 20 vuotta ja hopehäät lähestyvät. Lapset ovat aikuisia,norempi heistä asuu vielä vähän aikaa kotona, ehkä ensi vuoden alkupuolelle. Meillä halataan paljo, suukotellaan - annetaan niin teoilla kuin sanoilla ymmärtää jotain siitä yhteenkuuluvaisuudesta, johon meidän aikoinaan vihittiin. Ja Luojan armelias käsi on meitäkin johdattanut. Riitoja meilläkin on ollut, mutta ne on selvitetty ja jatkettu taas ehyempinä eteenpäin. Kiitollisinakin. On hienoa, kun on kumppani, johon voi luottaa, ja jolle voi itse olla puolestaan luottamuksen arvoinen. Rakkaus on niin suuri asia, ettei sitä kannata rikkoa. Päinvastoin: vaalia joka päivä.

Ja seksiäkin harrastettiin ihan äskettäin, olisko ollut helmikuussa?

hmm.. Meillä puhutaan kaikki mieltä kaihertavat asiat läpi. ihan puhumalla. ja niin ettei toisia syytellä.

esim, minä halusin enemmän seksiä, ennen siitä sanoin tyyliin: onko sulla joku toinen vai mikä siinä on et mua et haluu...
nyt tajusin et eihän tollanen toimi, tuo ahdistaa toista osapuolta, eikä ollenkaan tuota toivottua tulosta.

eli kysyin sen sijaan: painaako sun mieltä joku, kun olet niin vaisu, väsyttääkö? yms yms... ja selvis että mies ei oo viikkoon öisin hennonnu mua herättää kun lapset on yöllä nukkunu, vaan on itse käynyt lasten luona. sano vain että eihän sitä kahen kannata itteensä väsyttää... asiasta päästiin yli ja puhuttiin ja sovittiin että jos on rankka viikko lasten kanssa niin se hoidetaan siten että molemmat saa levätä. ja nukkua!

meidän perheessä se uni on ollu aina se mikä vie riitoihin, väsymys ja laskut. eli ne kun hoidetaan hyvin, on meillä suhdekin kestäny paremmin.

Ikinä ei oo ovia laitettu seläntakana kiinni niin että oltais riidoissa. vaan ennenku lähtään päivän hommiin niin asia selvitetään. näin ikkäästä. ja toisinaan (nykyään harvemmin) teemme jotain erotiikkaan liittyvää kahden. jotain jännää...

mut täähän on vain meille passelia, jokaisella parilla on omat ongelmansa, joihin löytyy omat vastaukset kun huomaa ongelman ja puhutaan siitä halki ja etitään sopiva ratkasu. kaikki eivät kykene sitä selvittään jos on tarpeeksi tulehtunut suhde. pitää vaan lopettaa toisen osapuolen syyttely ja huomata mikä on oikea ongelma. onko se sit vaimon väsymys jos mökki ei ole jokapäivä siisti, tai jos hän ei jaksa olla aina hehkeä niin kaipaa varmaan piristystä, tai miehelle vapaapäivä jos näyttää siltä että miestä ei seksi innosta...

Itse en voi osallistua galluppiin, koska en ole onnellisessa aviosuhteessa, mutta sentään voinen kommentoida, että kiva ollut lukea näitä. Mukavaa ajatella että sentään ihan kaikilla ei ole yhtä kurjaa kuin itsellä. Voin kirkkain silmin valehdella lapsilleni, että juujuu kyl aviossa olo on ihanaa (joillekin).

kohta vuos yhdessä, nuoria ollaan mutta ONNELLISIA

Mikä on onni? Olemme 33 vuotta sitä eläneet- ylämäki=alamäki, mutkia matkassa, joskus hiljaa joskus lujaa...joskus pohjamudassa hyvin onneton..ja taas huipulla iloisena.Onni on elää, tuntea elävänsä,kuulla toisen ihmisen ääntä lähellä, miettiä - tätkö miestä rakstin niin paljon, että jätin OMAN VAPAUDEN ja lähdin mukaan.
Myös riidassa on onne siemen, kun vaan osaa etsiä sitä.
Ei ole reseptiä onneen, ei toisen kokemuksista saa itselleen ohjetta!!Se pitää itse löytää, riittää luja tahtoo elää yhdessä- se riittää. EHKÄ SE ONKI ONNI = tahto elää yhdessä saman ihmisen kanssa harmaaseen vanhuuteen.
Naapurirouva sanoi (elävät yhdessä jo 62 vuotta), että hän on niin nuuka, ei raaski erota, vaikka on monta kerta ollut mielessä. Ei raaski luopua rakkaista tavaroista, kodista. Ehkä siinä on onnen siemen?
Löydä itse tie omaan onneen. Ainoa alkuvinkki=tahdon elää tuon toisen ihmisen kanssa.Kaikki keinot on luvattuja, pääasia, että pysytään yhdessä.Lopputulos =oma onni ja pitkä liitto.
Käymme yhdessä vain...

Meillä ollaan onnellisia,huumorintaju on yksi meidän suhteen vahva juttu samoin luottamus ja rehellisyys....Vaikka välillä ollaan tosi väsyjä kun on pieniä lapsia silti jaksaa kun muistaa käyttää huumoria ja muistaa sen että ne lapset kasvaa....niin ja Ei saa pittää toista ittestäänselvänä asiana....meillä tää toimii....

Liittomme on kestänyt jo kohta 30 vuotta ja yksi syy miksi on se, että minulla on ollut jo monta vuotta sivusuhde. Muuten en olisi jaksanut vaimon kanssa.

Olemme ihan onnellisia yhdessä ja hyvät kaverit, mutta en tunne intohimoa vaimoani kohtaan, vaikka hän on ihan ok ulkonäöltään.

En usko, että eroamme eikä vaimoni tiedä mitään eikä tule koskaan tietämään sivusuhteestani.

Kohta ollaan 1kuukausi oltu naimisissa.Onnellisia ollaan.Puhumalla asioista ja huumoria,naurua kaikki pienetkin huomion osoitukset tuntuu mukavalta.elämää kotoa löytyy 4lasta,kissa,koira.

Rakkaus on se jonka takia ollaan yhdessä, tosirakkaus jo 3 vuotta ja tuntuu kuin oltais just tavattu.Silmiin katsomista ja hymyilyä, toisen arvostusta ja yhdessä harrastamista (ei vain tv:n katselua)
Molemmat ollaan aiemminkin seurusteltu ja huomattu, että siitäkin on ollut tähän hyötyä. Entinen suhde ei ollut mitään tähän verrattuna. Tämä suhde on just sitä mitä molemmat halutaankin, eikä haluta enää olla kenenkään muiden kanssa.
2 soulmates 2gether

Jos onnellisia avioliittoja on oikeasti olemassa
(ei niitä ainakaan paljon ole), niin pitäkää niistä kiinni ja olkaa onnellisia,sillä kuulutte onnekkaaseen vähemmistöön. Uskon, että suurin osa avioliitoista on näivettyviä ja kituvia. Niitä pitää pystyssä esim: tottumuksen voima, lapset, omaisuusden puolittamisen pelko tai irrottautumisen pelko.
Itse menetin uskoni avioliittoon tänä kesänä.Sain tuttavien kautta tietää, että puolisoni on pettänyt minua jo kauan. Lasten takia yritän jaksaa jatkaa, vaikka raskasta tämä on. En ole kertonut puolisolleni, että tiedän hänen pettämisestään. Yritän pitää perheen koossa, ainakin vielä vähän aikaa, kuten äsken sanoin, lasten takia.

Joo ollaan oltu alusta asti ja ollaan yhä.Ei olla ees riidelty,niin kun nykyään näyttää olevan.Mut mieli piteet on vaihdettu,mut asiallisesti puhumalla .Ja sopu on aina säilynyt.Ollaan onnellisia.Puhallettaan samaan hiileen,ollaan avoimia,rehellisiä,jne.toisillemme.On ihanaa,kun sen oikein ymmärtää.Näin toivon toki muillekkin pareille.Me ainakin on meinattu elää yhdessä,kunnes kuolema meidät erottaa.Siinä sitä onkin tavoitetta.Eikös niin?

25 vuotta yhteistä elämää tuli täyteen vuoden vaihteessa.
Vaikea on edes määritellä mikä meidät on pitänyt onnellisina avioliitossa, se on kai monien pienien asioiden summa.
Puhuminen ja vaikeistakin asioista puhuminen on varmaan yksi asia joka on auttanut. Kunnioitus. Ja tietysti ehdoton uskollisuus toiselle. Olisko vielä toistensa palveleminenkin. On paljon pieniä asioita joissa voi palvella toista. Läheisyys, koskettaminen, hellyys, halaus, kaikki sitä elämää missä olemme tietoisesti opetelleet elämään.
Seksikin on säilynyt hyvänä ja oikeastaan vaan parantunut viime vuosina. Totta kai siinä on tasasemmat vaiheet ja sitten taas vauhtia vuorostaan. Mutta kun tästäkin on puhuttu, niin aika pitkälle on opittu ymmärtämään toisiaan ja sitä erilaisuutta.
Olemme olleet myös useammalla aviopariviikonlopulla / leirillä ja ne ovat auttaneet oman liiton kunnossa pitämisessä. Avioliitto on kuitenkin yhteisen huolenpidon varassa. Sitä on hoidettava. Kokeilkaa ihmeessä niitä mahdollisuuksia mitä eri tahojen järjestämässä avioliittotyössä on. Se kannattaa!
Nyt on uusi vaihe menossa kun lapset on kasvaneet ja muuttaneet pois kotoa, mutta sekin tuntuu vain tuovan uutta hyvää liitolle.
Koko hommassa on kyllä tärkeänä ollut myös se, että olemme uskossa ja se antaa pohjaa moneen hyvään. Niin kuin kunnioitukseen, anteeksiantamukseen, yhteisiin arvoihin jne.
Vautsi! Ihan mahtava juttu on avioliitto meille ollut. Kertoi onnellinen aviomies.

Meidän onnemme salaisuus on kai siinä että jaamme asiat keskenämme. keskustelemme päivän tapahtumista, myös kotityöt jaetaan. varmasti onneen liittyy myös hyvä seksi jota meillä on ja riittävästi. välillä en millään jaksaisi kun vaimo on jo kimpussa.
ehkä kuitenkin tärkein on lapsemme jotka tekevät meidät ikionnelliseksi mutta toki heistä on surua tai murhettakin. aito ja avoin rakkaus puolisoa kohtaan siitä se onni tulee. meillä kestänyt kohta 10 vuotta.

Ollaan oltu kohta 6 viikkoa naimisissa.
Hyvin menee... ei ole kaduttanut vielä kertaakaan.. :-)

Ollaan tunnettu toisemme neljä vuotta.
Tuntuu että ollaan vanhan ajan aviopari.

:-)

kaks viikkoa aikanaan tunnettiin ja kihloihin mentiiin ja naimimisiin sitten jonkun ajan kuluttua ja vieläkin ollaan onnellisia ja 30-vuotta tuli naimisissa oloa tänä kesänä,olen tyytyväinen elämäni tän miehen rinnalla,mutta huomiseta en voi sanoa mitään,päivä kerrallaan ne vuodet vierii,rakastan tätä miestä vieläkin.

Ei se yhdessä olo aina ole mutkatonta, mutta lupasin 35 vuotta sitten,"myötä ja vastoin käymisessä", enkä ole katunut. Tärkeimpänä olen kokenut itsehillinnän, jottei suututtaisi yhtäaikaa, ja erimielisyydet paisuisi kohtuuttoman suuriksi. Toiseksi, ellei edellistäkin tärkeämmäksi olen tullut tuntemaan sen, että riita, vaikka pienikin, sovitaan mahdollisimman pian. Puhu ja puhuta, niin asiat selviää. Kunnioita toisen yksilöllisyyttä samoin kuin omaasikin. Älä koskaan arvostele puolisosi vanhempia tai sisaruksia, ellei hän pyydä mielipidettäsi, ja silloinkin ole hienotunteinen.
Itse olen noudattanut näitä ja muutamia muitakin neuvoja, ja olen iloinen että perheessäni, vieläkin on rakkautta, kunnioitusta
ja ymmärrystä. Puolisoni perheestä on tullut myöskin rakas ja vietämme paljon hauskaa keskenämme. Nautin vuosi vuodelta enemmän liitostamme, koska olemme aika hyvin hioneet toinen toistamme ja oppineet tuntemaan toisemme .

Miten nyt sen sanoisimmekaan...Rehellisyys, aikaa yhdessä oloon, toisen huomioon ottaminen ylä- ja alamäessä,avoimuus,puhukaa kaikesta(ei yhtä aikaa).Älkää antako MINKÄÄN tai KENENKÄÄN tulla onnenne tielle.Olemme olleet yhdessä vasta 41 v.Onni on yksi meidän perheen jäsenistä,ja näyttää viihtyvän meillä.

meillä avio onnee on kestäny 18.v ja kyllä alkaa jo tympiin ainanen saman naaman kattominen.ei kiinnosta enää yhtään onneks on lauantaina toisen tyypin kanssa treffit tuo vaihtelua tähänkin tasapaksuun elämään.näin menee nyt meillä tää homma vaihtelu virkistää ei voi mitään.

Kunnon seksiä kotona ! Ei tarvitse mennä vieraisiin.
Johan unohtuu raha ja muut huolet kun vaimo tulee kainaloon ja sanoo että " miten olis pienet sänkypainit ? "

Sanoisin näin, avaimia onneen ei ole, eikä lukkoa joihin avaimiaan sovittaisi.
Onni elää ymmärtävän ja rakastavan ihmisen sydämessä, se elää pienissä asioissa joita välillä emme ees huomaa.
Se elää kahden kauppana, ihan semmoisena vaatimattomana pienenä kauppana, jossain sydämmen lähimaastossa.
Onni ei palvo taivasta kummempaa ja maallinen mahtaa sille turhaa olla.
Jos saiskin sen itselleen iki ajoiksi, istuisin sen kanssa iltoja tyynen järven rannalla, tai pimeässä yössä valkealla.
Onni vain aina ei mahda ees siitä tykätä, vaan jättää ja taas saapuu kun itse parhaaksi näkee...
Mutta onni tykkää rakkaudesta ja ennen kaikkea vilpittömästä sellaisesta, se vasta onnen herkkua onkin, eikä tuo malta lähteä pois moisen herkun luota ...
Näin asian näkisin :)

Meillä on yheistäeloa takana 13 vuotta, josta 11 avioliitossa. Riitoja on ollut ja tulee olemaan, mutta pääsääntöisesti olen järisyttävän onnellinen. Salaisuus lienee toistemme kunnioittamisessa, toistemme huomioimisessa arjen kiireen keskellä sekä molemminpuoleinen luottamus. Toiselle tulee antaa tilaa omiin mielipiteisiin päätöksiin ja harrastuksiin. Näin meillä.

Yhteishenki, lannistumattomuus, vaikeidenkin hetkien hyväksyminen, sitoutuminen ja tahtominen ovat onnellisen avioliiton aineksia :) meillä on onnea kestänyt viitisen vuotta, naimisiin mentiin joulukuussa -04. vaikeuksia on ollut, mutta niistä on selvitty vahvistuneina. kun on kerran hyvän miehen löytänyt, ei se vaihtamalla parane!

Olemme vasta 4v. yhdessä ollut pari, olemme yhä yhtä rakastuneita kuin silloin tavatessamme. Meidän avaimet onneen ovat luottamus ja toisen kunnioitus. Nämä kaksi jos puuttuu suhteesta, se ei toimi vaikka kaikki muu olisi kunnossa.Mieheni on maailman ihanin mies, joka jaksaa usein kertoa tunteistaan minua kohtaan ja minä samoin hänelle. Hellimme toisiamme pienillä teoilla, joilla helpotamme arjen raskautta.
Olen ollut aiemmin naimisissa ja suhteeni exäni kanssa kesti lähes 20v.,mutta päättyi hänen uskottomuuteen. Exäni sanoi vielä eron jälkeen rakastavansa minua, mutta ei osannut kertoa miksi sitten petti. Hän ihmetteli miksi eroamme, kun olin jo sanonut antavani teot anteeksi. Hän ei tainnut ikinä ymmärtää, että kun luottamus katoaa, suhteelta menee pohja ja itse en ollut valmis katsomaan palautuuko se luottamus uudestaan.

Valitettavasti asia on niin, että maallinen mammona vaikuttaa avioliiton pitkittymiseen. Tosi varakkaat solmivat pitkäkestoisen kulissiavioliiton ja sukupuoliset himot tyydytetään muitten kanssa tai jopa "pumpattavien barbaroitten" kanssa.

kai se onnen salaisuus on siinä ettei naimisiinmeno muuttanut kumpaakaan, kummallakin on oma vapatensa, toisia ei kytätä vaan luotetaan, kaikista asioista keskustellaan kiihkoilematta, jopa niistä "erikoisista toiveista" ja kokeillaan kaikkea ainakin kerran, otetaan toinen huomioon ilman että asiasta tarvitsee etukäteen mainita. Raha-asiat hoidetaan edellä mainittuun tyyliin, menoista keskustellaan etukäteen, kaikki maksetaan käteisellä joten velkaa ei pääse kertymään. Jos ei ole rahaa johonkin niin ollaan ilman.

tuntuu että ei ole kuin vastoinkäymisiä.

Ensimmäisen liiton ongelmat näin jälkikäteen ajatellen olivat ilmeisesti pitkälle siitä, ettei kumpikaan kunnioittanut tai arvostanut toista kuten olisi pitänyt. Harrastukset olivat yhteiset ja seksielämä oli erinomaista, kuten se viriileillä parikymppisillä yleensä onkin. Arvomaailmat olivat kuitenkin hyvin erilaiset ja se näkyi esimerksiksi rahan käytössä ja monessa pienemmässäkin asiassa.

Nykyisen liiton hyviä asioita ovat nimenomaan tuo toisen arvostaminen ja päätösten sekä mielipiteiden kunnioittaminen. Harrastukset ovat myös yhteisiä ja arvomaailma hyvin pitkälle samanlainen. Rahan käyttöön liittyviä ongelmia ei ole, koska tulotaso on molemmilla hyvä ja isommat hankinnat sovitaan yhdessä. Molemmat ovat myös valmiita tekemään jotain myös toisen eteen ja tarvittaessa vaikka osallistumaan tarvittaessa hieman enemmänkin perheen elatuksiin. Mikään suhde ei ole kuitenkaan täydellinen ja keskustelua herättää toisinaan lasten kasvatukseen liittyvät asiat, mutta niin kauan kun suhteessa pystytään keskustelemaan ongelmista, niin asiat ovat hyvin. Oikeastaan suhteen ainoa ongelma on se, ettei vaimo ole kovinkaan kiinnostunut seksistä.